lauantai 29. helmikuuta 2020

Tän hetken kuumimmat mieskarkit

Kevättä rinnassa? Ehkä. Usein olen keväisin tehnyt jonkun tämän tyylisen postauksen. En tiedä mistä se kumpuaa, että miehetkin pitää pystyä laittamaan listaksi. Syytän ehkä eniten sitä, että minulta itseltäni jäi tämä ihastumisista puhuminen teininä aika vähiin ihan vain siitä syystä, että olin vielä kaapissa. Jotenkin vasta aikuisiällä oppi olemaan rennosti asian kanssa ja oikeasti tokaisemaan joskus ääneenkin, että voi kun se Henry Cavill onkin kuuma. 

Nyt saatte siis jälleen lueskella kuinka kohta kolmekymppinen setämies puhuu ihastuksistaan. (Tuo lause kuulostaa niin pahalta ääneen sanottuna, että ihan itkettää.) Tämän tekstin saa siis kuka tahansa skipata ihan millä tahansa verukkeella. Lähinnä se on kirjoittu taas ihan omaksi henkilökohtaiseksi ilokseni odottamaan sitä, kun palaa tämän pariin vaikka viiden tai kymmenen vuoden kuluttua! Se onko nämä missään oikeassa järjestyksessä on täysi arvoitus... Mieleni kun saattaa muuttua jopa saman päivän aikana useamman kerran. Enkä edes aio perustella valintojani, joten eipä tähän tekstiin paljoa sisältöä edes tule. Antaa kuvien puhua puolestaan!

Richard Madden
Syntynyt: 18.6.1986, Renfrewshire, Skotlanti
Tunnettu: Game of Thrones, Bodyguard, the Eternals

Taron Egerton
Syntynyt: 10.11.1989, Birkenhead, UK
Tunnettu: Kingsman, Rocketman, Muumilaakso

Cody Kearsley
Syntynyt: 10.3.1991, Kanada
Tunnettu: Daybreak, Riverdale

Noah Centineo
Syntynyt: 9.5.1996, Florida, Yhdysvallat
Tunnettu: To All the Boys -leffat

Ross Butler
Syntynyt: 17.5.1990, Singapore
Tunnettu: 13 Reasons Why, Riverdale, Shazam!

Koitin valita kuviksi sellaiset, joissa kyseiset miehet tulevat kunnolla esiin monipuolisuudellaan eikä niinkään herutuskuvilla. Toki seksikkyys on katsojan silmissä ja minusta nämä valitsemani kuvat ovat aika kuumat kaikista. Ehkä näistä voisi myös päätellä, että minulla on jonkinlainen miesmaku... Anyways. Eniten minua pelotti, että tähän listautuu kasa teinitähtiä ja sitten vasta tunnenkin itseni setämieheksi. Yllättäen noista vain Noah Centineo on minua nuorempi. Huh! Niin monta hyvää jäi myös tämän postauksen ulkopuolelle, mutta uskoisin, että tässä ovat minun tämän hetken ehdottomat suosikit. Kauneus on katsojan silmissä ja sitä rataa, mutta jaa toki alle omat tän hetken suosikki julkkisihastuksesi!

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Ahdistava sosiaalinen media ja taidetilin perustaminen


Joulukuussa 2019 turhauduin siihen, että oma instagram-tilini on  niin huonosti organisoitu ja laiskasti ylläpidetty. Tilini on sotkuinen, täynnä turhaa ja jumittanut samassa seuraajamäärässä jo vuosia. Päätin siis ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa alusta ihan uudella instagram-tilillä. Miksi näin? Ensinnäkin siksi, että haluan saada näkyvyyttä säälittävälle taiteelleni. Tämän lisäksi halusin nähdä onnistunko kesyttämään instan ja hankkimaan itselleni 1000 seuraajaa vuodessa. Aiemmin olen onnistunut hankkimaan tuon määrän seuraajia vain Tumblerissa ja Twitterissä. Noissa ei 2000 seuraajan haaliminen kasaan ollut oikeastaan temppu eikä mikään. Tumblerissa sain kolmen vuoden aikana kasaan lähes 3000 seuraajaa ja Twitterissä vuoden aikana 2000. Mutta instagram on paljon haasteellisempi. Se vaatii kurinalaisempaa otetta ja suurempaa sitoutumista koko hommaan. Instagram ei anna armoa laiskottelijoille, eikä se hoida itse itseään kun et ole paikalla. En ole itse mikään ammattilainen tässä asiassa, vaan kaikki perustuu siihen mitä olen nyt itse tutkinut sekä omiin kokemuksiini. Voin siis antaa vinkkejä, mutta ei nämä mitään absoluuttisia totuuksia ole. Tässä mietteitä ja vinkkejä ensimmäisen kuukauden ajalta!

Instagram alustana ja sen haasteet
Ihan ensimmäisenä ennen tilin perustamista, oli tehtävä postaussuunnitelma ja luotava itselleni tavoitteet. Luin paljon erilaisia artikkeleita, katsoin videoita ja tarkastelin muiden tilien toimintaa. Sainkin ihan hyvän kokonaiskuvan siitä, miten instagram oikeastaan toimii. Tavoitteeksi asetin, että 2021 vuoden tammikuussa, minulla olisi kasassa 1 000 seuraajaa tililläni. Tie tulee olemaan pitkä ja kivinen, mutta jakamalla vuoden pienempiin välitavoitteisiin, uskoisin saavani itseni motivoitua yrittämään. Ensimmäinen tavoite on, että saisin helmikuun loppuun mennessä kasaan 100 seuraajaa. Ilokseni huomasin, että tuo tavoite täyttyi jo tammikuun puolella! Seuraavana olisi tarkoituksena saada kasaan 500 seuraajaa kesä-heinäkuun paikkeilla. Toistaiseksi tavoite tuntuu siis realistiselta ja ihan saavutettavalta, mutta mitä se vaatii, jotta kasvu pysyisi tasaisena ja pääsisin tavoitteeseeni?

Työtä, työtä ja työtä. Some-maailma on nopeatempoinen ja julma. Siellä täytyy olla koko ajan läsnä ja sille pitää uhrata aikaa menestyäkseen. Valitettavasti  nykymaailma myös ajaa siihen ajatteluun, että menestys mitataan someseuraajilla ja etenkin omalla alallani se näkyy hyvin vahvasti. Paljon seuraajia ja tykkäyksiä tarkoittaa enemmän näkyvyyttä ja mahdollisia asiakkaita. Ymmärrän aivan hyvin sen, miksi jotkut masentuvat ja ahdistuvat somesta. Itsellänikin on ollut nyt jo levottomia öitä ja raastavia päiviä pelkästään tämän insta-projektin vuoksi. Käytän kaikki bussimatkat ja ison osan vapaa-ajastani insta-seuraajia haalien. Pahimmillaan olen yöllä herännyt siihen, että täytyy käydä katsomassa mitä omalle tilille kuuluu. On ahdistavaa ja uuvuttavaa olla pakkomielteisesti kiinni puhelimessa ja pitää huolta, että tekee tarpeeksi tavoitteen edistämiseksi. Periaatteessa siis, jos et postaa mitään, hukkuvat edelliset postauksesi intagramin valtavaan kuvafiidiin eikä sitten kukaan enää löydä sinua. Mitä sitten tehdä kuvapostausten välissä ja hiljaisina postauspäivinä?

Kommentoi, tykkää, tee tarinoita ja seuraa muita. On todella tärkeää olla aktiivinen ja pitää liikenne tilillesi tasaisena. Olen huomannut, että kaikkein tehokkain tapa on käydä kommentoimassa "itseään huonompien" profiileja, eli tilejä jotka ovat vasta aloittelemassa piirtäjän uraansa ja joilla on vähemmän seuraajia kuin sinulla. Periaatteessa siis ideana on hyötyä mahdollisimman paljon niistä, jotka eivät osaa hyödyntää instan kaikkia ominaisuuksia, mutta ovat epätoivoisia. Kerron alempana tarkemmin, miten löydät näitä käyttäjiä helpoiten. Yhtä tärkeää on myös vastata kommentteihin joita saat. Jokainen käynti profiilissasi ja kuvissasi lasketaan liikenteeksi, joita algoritmit hyödyntävät. Kannattaa siis vastata kommenttiin ja tykkäykseen sekä kiittää seuraamisesta, mutta tee se vasta hetken kuluttua ilmoituksesta! Tällöin henkilö todennäköisemmin kurkistaa uudelleen sivullesi.



Omat vinkit ja havainnot
Hankalinta taide-instagramin ylläpitämisessä on se, että täytyy jatkuvasti olla luomassa uutta kontenttia. On uuvuttavaa koko ajan miettiä mitä voisi piirtää, jotta se keräisi mahdollisimman paljon tykkäyksiä - mikä puolestaan poikii seuraajia. Kamppailen jatkuvasti luovuudenpuutteen ja art-blokin kanssa, joista kummallekaan ei olisi aikaa. Jotta pääsen tavoitteeseen, on postausrytmini oltava vähintään joka kolmas päivä piirustus ja joka toinen tiiseri tulevasta tarinoihin. Tahti on kova siihen nähden, että ennen piirsin yleensä kerran viikossa valmiin kuvan ja nyt pitäisi saada aikaan 2-3. Toki piirrosten ei tarvitsisi olla valmiita, mutta sen verran perfektionisti ja estetiikan päälle olen, että ihan mitä tahansa en voi tililleni postata. Muutenkin joudun ajatella kuvani kolmen kuvan sarjana, jotta tilini näyttää siistiltä ja suunnitellulta. Jokaisessa teoksessa on siis vähän otettava huomioon sekin, millaisten kuvien ympärille tämä uusin tulee. Värit, viivat, tyyli... kaikki tämä vaikuttaa siihen miten siistiltä ja huolitellulta instagram tilini näyttää.

Toki tälläkin kertaa tavoitteenani on myös kehittyä piirtäjänä. Sen pitäisi aina olla päätavoitteeni, mutta jostain kumman syystä se tuntuu aina jäävän tuon seuraajien haalimisen jalkoihin. Koitan kokeilla erilaisia tyylejä ja tekniikoita ja samalla ammentaa tiedon ja erehdyksen kautta uusia elementtejä omiin töihini. Ensimmäistä kertaa ikinä, minulla on sellainen tunne, että minulla alkaa olla oma selkeä tyyli. Tein vuosia semi-realistisia piirroksia ja aina silloin tällöin överi-sarjakuvamaisia. Nyt olen löytänyt sellaisen kultaisen keskitien, joka tuntuu luontevalta ja omalta. Auttoi huikeasti kehittymistä kun pakotti itselleen pienen piirustushaasteen tilin avaamisen alkuun. Päätin tehdä fanitaidetta jokaisesta Life is Strange 2 -pelin episodista. Valitsin aiheen siksi, että tiesin jaksavani olla kiinnostunut siitä koko haasteen ajan. On myös helpompi kerryttää seuraajia, kun valitsee jonkun tietyn pienemmän aiheen, josta postailla. Silloin muut pienemmän aiheen ympärillä olevat tilit löytävät sinut helposti ja hyvässä lykyssä buustaavat sinua omilla tileillään, tägäämällä kuviin ja julkaisemalla kuviasi tarinoissaan. Tällöin heidän tiliensä seuraajat löytävät helposti sinut ja ovat kiinnostuneet sinusta. Fanitaide on aina ollut minun taiteelleni se kaikkein miellyttävin väylä, joten tämä oli aika luonnollinen valinta minulta.

Tärkeää on myös määritellä oma kohdeyleisö ja selvittää millaisia tilejä potentiaaliset seuraajat seuraavat jo. Itselleni kohdeyleisön määrittäminen oli aika helppoa ihan vain sen takia, että tiedän millaiseen porukkaan taiteeni iskee muissa someissa. Hyviä apuvälineitä oman taidetilin kasvattamiseen on seurata niitä taitelijoita, jotka tekevät suunnilleen samaa kuin sinä. Minun tapauksessani seuraan siis käyttäjiä, jotka profiloituvat näihin asioihin: fanitaide, lgbtq-friendly, mies sekä käyttäjällä on yli viisi tuhatta seuraajaa. Miksi näin? Tilit, jotka tippuvat kaikkiin noihin kategorioihin ovat kaikkein lähimpänä oman tilini teemaa. Riittää siis, että käyn kommentoimassa ja tykkäilemässä tilin seuraajien omiin postauksiin ja kippas kappas, heidän seuraajat löytävätkin tiensä myös minun profiiliini. Kun vastassa on samanlaista kontenttia, mihin potentiaalinen seuraaja on muutenkin tottunut, tulee seuraaminen helposti. Tämän kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä liiallinen kommentointi ja tykkääminen voi aiheuttaa määräaikaisen porttikiellon instaan. Oli muuten tuskaisen pitkä vuorokausi kun ei saanut tehdä mitään instassa…

Yhteenvetona

Ennen taidetilin aloittamista, määrittele itsellesi tavoitteet ja syy, miksi haluat taidettasi näyttää juuri intassa. Instagram on alustana sellainen, että se vaatii jatkuvasti töitä. Pelkästään hyvät hashtagit eivät riitä vaan sisältöä täytyy tuottaa aktiivisesti. Kaiken lisäksi seuraajat eivät vain sattumalta löydä sinua, vaan sinun täytyy aktiivisesti etsiä heitä, koukuttaa heidät seuraamaan juuri sinua. Siistin näköinen instagram-tili on plussaa, sillä ihmiset selaavat joka tapauksessa nopeasti tilisi läpi ennen lopullista seuraamispäätöstä. Varaudu siihen, että prosessi on henkisesti vaativa ja aikaavievä mikäli haluat kasvattaa tiliäsi. Etenkin alku voi olla tuskastuttavan hidas. Tykkää ja kommentoi, sekä osallistu erilaisiin tempauksiin ja haasteisiin. Esimerkiksi inktober, artvartist, draw this in your style. Hyödynnä etenkin niiden käyttäjien haasteita, jotka profiloituvat sinun tilisi kanssa samojen aiheiden pariin. Ehkä tästä oli jollekin jotain apua. Vuoden päästähän se nähdään, onko näissä ohjeissa mitään perää vai ei.

PS. Saa seurata, mutta ei ole mikään velvoite kellään! Plus toivoisin, ettei kukaan lähiperheestä ala seurata, jottei minulle tule liikaa paineita tilin ylläpitämiseen. Haluan saada postata kuvia ilman paineita siitä, että joudun perustelemaan valintojani tai aiheitani kenellekään. Kiitos!

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Oscarit 2020


Nopeasti taas oma veikkauslista pystyyn ennen gaalaa. Osallistuin viime viikolla jo Cinema Lozengen oscar-veikkauksiin, mutta viikon aikana nyt on saattanut mieli muuttua sinne ja tuonne. Tällä kertaa olen hoitanut itselleni lomapäivän huomiselle niin pystyisin jopa katsomaan koko gaalan läpi. Todennäköisesti kuitenkin herään vasta viiden aikoihin sitä katsomaan. Hauskasti tänä vuonna omat suosikit tuntuvat todella vahvoilta ehdokkailta voittajiksi ja veikkaankin, että tällä kertaa tulee oma ennätys siihen, kuinka monta palkinnonsaajaa arvasin oikein. En myöskään äkkiseltään keksi mitään tai ketään, jonka kuuluisi olla ehdolla jossain kategoriassa, mutta ei ole. Tässä kuitenkin omat voittajasuosikit:

Best Picture -1917
Best Director - Sam Mendes/1917
Actor - Joaquin Phoenix/Joker
Supporting Actor - Brad Pitt/Once Upon a Time in Hollywood
Actress -Renée Zellweger/Judy
Supporting Actress - Laura Dern/Marrriage Story
Cinematography - 1917
Original Screenplay -Parasite
Adapted Screenplay -Little Women
Editing -Parasite
Animated Feature -Klaus
Animated Short - Kitbull
Foreign Language Film - Parasite
Best Documentary - Honeyland

Original Score - Hildur Guðnadóttir/Joker
Original Song -"(I'm Gonna) Love Me Again" from ROCKETMAN Music by Elton John
Sound Editing -1917
Sound Mixing - 1917
Achievement in visual effects - Star Wars: The Rise of Skywalker
Production Design -1917
Makeup and Hairstyling -1917
Costume Design -Little Women

Eli jos tämä olisi absoluuttinen totuus niin 1917 olisi gaalan palkintorohmu. Veikkaan, että ainakin osa noista veikkauksistani osuu kohdalleen ja todennäköisesti elokuva kerääkin muutaman palkinnon. Ansaitusti. Muutama kategoria jäi uupumaan ihan siitä syystä, että minulla ei ole tänäkään vuonna mielipidettä lyhytelokuviin kun en ole niitä nähnyt. Ainoastaan animaatiolyhäri pääsi listalle, sillä Kitbull on niin ihana ja kauniisti animoitu, että soisin sille voiton. Aamulla sitten nähdään kuinka kävi!


keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Dark

En ymmärrä miten tämän katsomisen kanssa kesti näin kauan aikaa! Kiitos Saastapallo kun muistuttelit syksyllä, että pitäisi vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa sarjaa katsomaan. Siltikin onnistuttiin vasta pari viikkoa sitten tämä oikeasti aloittamaan ja voi pojat mistä olinkaan jäänyt paitsi! Luvassa on spoilerivapaa esittely/arvio sarjan ensimmäisestä ja toisesta kaudesta. Toki ideana Dark on vähän sellainen, että joku voi kokea ihan vain juonikuvauksenkin jo spoilerina, joten jos haluat sarjan katsoa ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä niin kipaiseppa Netflixiin ennen kuin jatkat lukemista. Teille muille tässä tulee!
Dark on saksalainen mysteeri-draama, jonka keskiössä on Windenin pieni ydinvoimalakaupunki. Vuonna 1986 kaupunkia varjosti nuoren pojan selittämätön katoaminen. Poliisi oli tuolloin voimaton ratkaisemaan näin mystistä tapausta, eikä sitä koskaan saatu selvitettyä. Kuitenkin 33 vuotta myöhemmin samaa toistuu yhtä hämärissä olosuhteissa, kun kaksi muuta poikaa katoaa lyhyen ajan sisällä. Katoamishetki on kovin apokalyptinen ja mystinen, valot välkkyvät, linnut putoavat taivaalta ja jotkut selkeästi tietävät tapahtumista enemmän kuin toiset. Sarjan keskeisimpiä hahmoja ovat poliisi CharlotteJonas, johon kaikki tuntuu linkittyvän sekä Ulrich, jonka veli katosi silloin 33 vuotta sitten ja nyt kadonneista toinen on hänen poikansa

Mikäli Darkia pitäisi kuvailla jotenkin niin sanoisin, että se on kuin Stranger Things ja Chernobyl samassa paketissa. Dark ei ole niin jenkkihömpötys kuin Stranger Things, mutta onnistuu silti luomaan samanlaisen kasari- ja mysteeritunnelman. Sarja ei myöskään ole niin raaka ja hurja kuin Chernobyl, mutta selkeästi samojen aiheiden parissa liikutaan, vaikka nyt ei ollakaan tosi elämän tapahtumien äärellä. Luulin aluksi, että Dark on kauhusarja, mikä sai minut vähän varpailleen muutamaan ekaan jaksoon. Pian kuitenkin huomasin, että ihan turhaa pelätä örkkimörkkejä, sillä kauhu on tässä sarjassa enemminkin vain jännitystä. Darkilla on myös todella hypnoottinen tunnusbiisi Goodbye, joka imaisee mukaan ensimmäisestä jaksosta lähtien.

Dark on niitä sarjoja, mistä ei voi kauheasti puhua, ettei spoilaa keltään mitään. Se tempaisee mukaansa jo ensimmäisillä minuuteilla ja sen parissa viihtyy todella hyvin. Kaksi kautta menee helposti viikossa kun oikein innostuu! Mutkikkaat juonikuviot antavat aivoille kivasti tekemistä ja jaksojen välissä onkin kiva spekuloida tulevaa. Sarjan kolmas kausi saapuu Netflixiin tämän vuoden puolella ja ainakin minä odotan sitä innolla. Vielä ehtii siis hyvin mukaan! Suosittelen todellakin kaikille laatuviihteen ystäville.

maanantai 3. helmikuuta 2020

Vuosikymmenen parhaat: Elokuvat

Viimein pääsen tämän listan pariin! Tämäkään ei ollut mikään helppo tehdä, mutta toisaalta en edes keksinyt täyteen sitä kymmentä mitä lupasin. Pitkällisen pohdinnan jälkeen sain koottua kahdeksan ehdotonta suosikkia viime vuosikymmeneltä ja pari, mitkä ansaitsevat kunniamaininnan kun eivät mielestäni ihan ansaitse paikkaa listalla. Liitän mukaan pienet perustelut kaikista, mutta kuten arvata saattaa, ovat nämä vain minun henkilökohtaiset suosikit. Saat siis ihan rauhassa olla eri mieltä, mutta avaa toki kommenttikenttään omia suosikkejasi! Listalle melkein pääsivät myös Black Swan, Skyfall, Grand Budapest Hotel, Contagion sekä nörttileffat-listalta Joker sekä Toy Story 3. Missään järjestyksessähän nämä ei sitten ole!



Gravity
Gravity on niitä elokuvia, mitkä on aika pakko kokea elokuvateatterissa saadakseen siitä kaiken irti. Itse näin elokuvan kaiken lisäksi 3D:nä, mikä osaltaan toi vielä todella paljon lisää nautinnollisuutta elokuvakokemukseen. Yleensä ei kolmedee ole tuonnut lisäarvoa elokuvaan, mutta Gravityn kanssa se toimi todella hyvänä tehokeinona. Kylmä ja pimeä leffateatteri yhdistettynä siihen, että erilainen avaruusromu kirjaimellisesti leijuu edessäsi oli aivan huikeaa! Elokuva kertoo myös  karulla tavalla Kesslerin syndroomasta, mikä vääjämättä uhkaa planeettaamme tulevaisuudessa ellei avaruusromun kertymiseen keksitä jotain ratkaisua.

Call Me by Your Name
Hehkutin jo musiikin sekä Timothéen tästä, mutta nyt on aika nostaa ihan koko elokuva jalustalle. Katsoin ihan äskettäin uudestaan tämän Netflixistä. Aluksi ajattelin, että ehkä aika on kullannut muistot, eikä elokuva ole niin hyvä kuin muistan... Hetken katselun jälkeen piti kuitenkin käydä varmistamassa, että olenhan varmasti antanut leffalle täyden kymmenen tähteä imdb:ssä. Elokuvan tunnelma ja henkilöt ovat jotenkin niin välittömiä ja arkisia. Koko teos huokuu sitä nuoruuden kaipuuta ja vapautta, lämpöisiä kesiä ja uuden kokemista. Joka kerta elokuvan jälkeen huomaan pakkaavani Italiaan muuttoa varten.



Birdman
Jokin tässä leffassa iski ja lujaa! Keaton sopii Batman taustansa takia erinomaisesti elokuvan päärooliin ja tavallaan tuntuikin kuin elokuva olisi kirjoitettu suoraan Keatonille itselleen. Elokuva häilyy hienosti todellisuuden ja fantasian rajamailla ja välillä ei tiedä ketä uskoa ja mikä on oikeasti todellisuutta. Elokuvassa on myös erittäin mielenkiintoinen "katkeamaton" kuvaus, joka tekee elokuvasta hyvin intensiivisen ja realistisen. Birdmanissä on mielestäni myös yksi vuosikymmenen parhaimmista lopetuksista, ja jättääkin katsojalle paljon mietittävää.

La La Land
Kaikki eivät tästä elokuvasta tykkää, mutta itse nautin siitä suuresti. Pitkästä aikaa tehtiin hyvä musikaali, joka on tasapainoinen juoneltaan ja onnistuu vangitsemaan lauluillaan. Jo heti ensimmäisen laulunumeron jälkeen tiesin, että tästä tulee aivan huikea elokuvakokemus. Juoneltaan La La Land on sopivan kevyt, vaikkei mikään super onnellinen olekaan. Biisit kuljettavat hyvin tarinaa, eikä mikään tunnu pakotetulta. Elokuvan värimaailma ja puvustus olivat myös aivan ihanat ja siinä oli jotain todella miellyttävää kun kaikki näytti niin lavastetutulta. Harmillisesti kuitenkin oscareissa jäi Moonlightille kakkoseksi, joka sekin aivan loistava ja kaunis elokuva.

Interstellar
Interstellar oli elokuvana siitä outo, että en leffakäynnin jälkeen oikein pitänyt siitä. Jokin elokuvassa oli ollut todella luotaantyöntävää, mutten oikein osannut sanoa mikä. Oli myös todella outoa, että olin leffan katsomisen jälkeen seuraavan tunnin ajan aivan tunnemyrskyn sisällä. Jopa niin syvästi, että ihan itketti enkä oikein voinut puhua leffasta kotimatkalla. Tämä oli kokemuksena minulle jotenkin niin uutta, että elokuva voisi aiheuttaa noin voimakkaista tunnereaktioita. Nolan alkaa ehkä olla aavistuksen ylihypetetty ohjaaja, myönnän sen. Interstellar on kuitenkin silti todella koskettava ja hyvä elokuva. Zimmer myös panee parastaan tässä.

Ex Machina
En ole ihan varma mikä on se elementti miksi pidän tästä elokuvasta niin kovin paljon. Ehkä se on se uhkaava rauhallisuus. Katsoja ei oikein tiedä mitä tapahtuu ja kuka on uhka, mutta selkeästi jotain on pielessä. Ex Machina vangitsee salaperäisellä neroudellaan, mutta myös aivan huikeilla näyttelijäsuorituksillaan ja erikoistehosteillaan. Se sisältää monia mieleenpainuvia kohtauksia ja on värimaailmaltaan paikoin todella upea! Lopun twisti on myös todella yllättävä ja jättää paljon avoimia kysymyksiä.



Prisoners
Tästä olen mainnut aiemminkin, mutta koskaan aiemmin en ole ollut leffassa, joka vangitsee koko teatterillisen porukkaa näin hyvin. Voisin vannoa, että jos salissa olisi pudonnut neula, olisi sen kuullut aivan jokainen ja kaikunut vielä minuuttien päästä salin seinistä. Niin tiivisti elokuva piti otteessaan ja koko sali sai pidättää henkeään. Prisoners on todella intensiivinen jännäri, johon uppoutuu väistämättä. Se on tunnelmaltaan niin painostava ja pysäyttävä. Gyllenhaalin hahmo on todella mielenjäävä ja rakastin sitä voimakasta silmien räpsyttelyä. Johann Johannssonin musiikki toimii myös hyytävän hyvin tässä trillerissä.


King's Speech
Kuninkaan puheessa onn myös jotain taianomaista. Näyttelijäsuoritukset ovat aivan loistavia ja samalla oppii vähän historiastakin. Elokuva käsittelee todella mielenkiintoista ajanjaksoa brittihovissa ja vaikuttivatpa elokuvan tapahtumat kokonaisuudessaan siihen mitä britannia on nykyään. Juuri oikealla tavalla tehty historiallinen draama! Musiikki, lavastus ja puvustus ovat myös todella onnistuneet.

Tässä siis minun mietteitäni viime vuosikymmenen parhaista leffoista. Varmaan jotain unohdin ja myöhemmin kaduttaa, mutta nyt mennään näillä! Enempää en ajatellut näitä vuosikymmenen parhaat listoja tehdä. Ehkä sitten seuraavalla vuosikymmenellä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...