Katsoin juuri elokuvan Paistetut Vihreät Tomaatit ja sain idean kirjoittaa tietynlaisita elokuvista. Elokuvista, mitkä eivät välttämättä ole niitä Oscareiden tai Golden Globien kahmioita vaan ovat niitä, mistä saa joka katselukerta hyvän fiiliksen. No huijasin hieman, ainakin osa minun Good feeling-leffoista on ollut vähintäänkin ehdolla Oscareissa.... :))
Mikä siis tekee elokuvasta sellaisen, että se jaksaa naurattaa ja itketyttää joka kerta? Minulle tärkeää on henkilöhahmoihin samaistuttavuus. Kun elokuvan päähenkilön (tai jonkun muun hahmon) tarina on jotenkin aasin siltojen kautta henkilökohtainen, saa se aikaan sen että elokuvaan imeytyy sisään aivan eri tavalla. Tämä on varmasti tuttu juttu elokuvien ystäville. Sen takia juuri Draama-komediat ovat selvästi kaikkein parhaimipia tässä samaistuttavuudessa. Ainakin minulle ne ovat... Siksi esimerkit joita käytän tekstissä ja kuvissa ovatkin enimmäkseen juuri tämän genren leffoja.
Jostain kumman syystä monet omista suosikeistani sijoittuvat muutaman vuosikymmenen päähän siten, että joku kertoo tapahtumia toiselle henkilölle. Tästä esimerkkeinä juuri Big Fish ja Paistetut Vihreät Tomaatit. Molemmissa kuolinvuoteellaan makaava vanhus kertoo omaa tarinaansa mielenkiinnolla kuuntelevalle yleisölle. Aina välillä palataan nykyhetkeen ja sitten taas tarinoidaan mitä uskomattomimpia satuja, mitkä joko ovat totta tai eivät... Ja useinmitenhän ne ovat.. :))
Tälläiset hyvän mielen-elokuvat kertovat aina ihmissuhteista, ystävyydestä ja perheestä, missä on tilaa vaikka minkälaiselle huumorille. Itse suosin hieman mustalla huumorilla maustettuja juttuja. Ne saavat tarinan jotenkin sielukkaammaksi kun tajuaa lopussa, että hyi ne oikeasti aikoo tehdä/tekivät niin ja huomaa, että silti naurahtaa hieman asialle. Mustasta huumorista hyvänä esimerkkinä on juuri tuo Mami Hoitaa. Leffassa Maggie Smithin esittämä Grace, tulee pitämään huolta Goodfellown perheen asioista taloudenhoitajan muodossa.. eli siis lahtaamaan tieltä kaikki ongelmat.. kirjaimellisesti.. silti, vaikka elokuva leikitteleekin kuolemalla.. on sitä silti hauska katsoa.. :))
En ole ihan varma miksi oikeastaan edes kirjoitin tämän tekstin.. Eihän tässä ole juurikaan minkäänlaista järkevää painopistettä tai oikeastaan tolkkuakaan.. Kunhan nyt vain esittelin muutamia suosikki elokuviani, mitkä herättävät tunteita..... Mutta tunteista puheen ollen, oletteko koskaan ajatelleet, että miksi me oikein itkemme elokuvissa? Se ei johdu siitä, että kohtaus olisi jotenkin surullinen (no okei johtuu se siitäkin) mutta useinmiten itkemme sen takia, että surullisissa kohtauksissa alitajunnassamme toivomme, ettei kellekään omalle läheiselle käy kuten elokuvassa kävi. Se saa meidät itkemään.. ja jos kyseessä on jokin sairaus tai muu, mikä koskettaa jollain tapaa jotain lähimmäsitämme.. On itku miltei taattu juttu.. Onneksi monissa elokuvissa on kuitenkin onnellinen loppu edelleenkin ja surullisten hetkien jälkeen tulee "Life Goes On"-fiilis.. Ja se juuri tekee näistä elokuvista Feel-Good-leffoja :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti