keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Ruudukko nyt myös YouTubessa!

 


Hei tyypit! Miettikää oikeasti miten pitkälle ollaan tultu tämän blogin myötä? Alkuvuodesta vietettiin Ruudukon 10 vuotis synttäreitä ja perustin sen kunniaksi Instagram tilinkin tälle blogille. Nyt reilu kuukausi sitten starttasi myös tube, joka pääsääntöisesti ja toistaiseksi keskittyy Pokémon -kortteihin aika paljon. Jos ei insta ja tube ole vielä seurannassa niin käy heittämässä tykkäystä ja kommenttia ja pistä tilaukseen! Olisi kiva taas pitkästä aikaa päästä teidänkin kanssa jutskailemaan.

Tähän kohtaan mulla ei ole nyt mitään sen ihmeempää päivitettävää tänne blogin puolelle. Kaikki vapaa-aika menee nyt just somen ja pelien kanssa. Piirtääkin koitan aina kun ehdin, mutta se viime vuonna aiheutettu burnis vaikuttaa yhä. Ei muuta kuin hauskaa syksyn jatkoa itse kullekin, kiva kun ootte täällä vielä! :)

-Ruudukko

torstai 9. syyskuuta 2021

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings

Siitä lähtien kun Marvel julkisti tekevänsä Shang-Chi elokuvan, olen ollut ihan älyttömissä hypeissä! Shang-Chi ei ole minulle tuttu sarjakuvista, mutta hahmo ja sen tarina kiinnosti silti paljon. Myös se, että Marvel Studios lähtisi tekemään kung fu -henkistä elokuvaa kuulosti aivan mahtavalta idealta. Oliko odotus sitten kaiken tämän hypen arvoista ja miten Shang-Chi sijoittuu muiden Marvel -leffojen maailmaan? Koitetaan pureutua näihin tässä arvostelussa! Luulen, että tämä sisältää pieniä spoilereita, joten pienellä varauksella.

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings on Destin Daniel Crettonin ohjaama Marvel Studios elokuva. Pääosissa nähdään muun muassa Simu Liu, Awkwafina, Michelle Yeoh, Tony Chiu-Wai Leung sekä Meng'er Zhang. Ensi-iltansa elokuva sai tähän ajankohtaan nähden poikkeuksellisesti vain elokuvateattereissa ja saa Disney plus julkaisun vasta myöhemmin tämän syksyn aikana. Elokuva kuitenkin kaikista maskipakoista ja rajoituksista huolimatta onnistui tahkoamaan jo avaus viikonloppunaan ihan hillittömän määrän rahaa eikä ihme, Shang-Chi on juuri niin vahva tekele kuin sen povattiinkin olevan!

Simu Liu on aivan ihana ja toimii tosi hyvin Shang-Chin roolissa. Alkuun vähän pelästyin sitä kun hahmo tuntui hukkuvan vastanäyttelijä Awkwafinan hahmon Katyn varjoon. Awkwafina on muutenkin sellainen scene-stealer, että huhhuh! Vasta hetken aikaa leffaa katsottuani vihdoin tajusin sen, Shang-Chin on takoituskin olla vähän introvertti-hahmo. Tyyppi joka mieluummin on pois parrasvaloista, eikä halua olla osallisena isompaa toimintaa. Ei jokaisen sankarin tarvitsekaan olla ulospäin suuntautunut vitsiniekka. Tämä oli siis mukavaa vaihtelua kaikkien Chrisien joukkoon. Liu on myös todennut, että oli tärkeää rakentaa hahmo niin sanotusi alusta. Alkuperäisen Shang-Chin kun on kirjoittaneet valkoiset miehet, joilla ei ole ollut riittävää kokemusta siitä, millainen aasialaisen supersankarin kuuluisi ihan oikeasti olla. Shang-Chi ei puhu paljoa, mutta hahmossa on silti paljon sydäntä, pitää vain osata katsoa hieman pintaa syvemmälle. Esimerkiksi kovinkaan moni Marvel-päähenkilö ei ole itkenyt ensimmäisessä soolo-elokuvassaan.


 

Vaikka päähahmo onkin hieman vakavampi kuin Marvel-sankarit yleensä, oli leffassa kuitenkin sitä taattua MCU-huumoria. Palaavat hahmot kuten Wong, Abomination ja Trevor Slattery toivat kaikki hieman huumoria tähän seikkailuun hauskoilla pikku cameoillaan. Myös Awkwafina piti huolen, että välillä vähän nauretaan - joskus jopa vähän liiankin tiuhaan tahtin. Taistelukoreografiat olivat upeita ja Liu tekikin paljon stunteistaan ihan itse. Oli paljon viittauksia niin Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja Old Boy elokuviin kuin myös perinteisiin Jackie Chan kohellus-leffoihin. Tykkäsin siis ihan sikana noista action-kohtauksista!

Itsellä oli odotukset niin korkealla, että ihan sinne top viiteen ei kyllä Shang-Chi kuitenkaan päässyt. Se on kuitenkin varmasti yksi parhaimpia MCU-sooloelokuvia ja jokaisen Marvel-fanin must see listalla. Shang-Chi ei sinällään edistä MCU:n kokonaisjuonta kovinkaan paljon, mutta jo se että mukaan saatiin nyt lisää mystisiä voimia sekä aasialaiset kamppailulajit, on jo mielestäni ihan tarpeeksi paljon lisäsisältöä. Muutenkin on mahtavaa saada viimein isoon leffaan päärooliin aasialaistaustaisia näyttelijöitä. Toivottavasti ei ole kaukaa haettu, että tämän leffan myötä tulisi Hollywoodiinkin jonkinlainen tuulahdus idästä ja näkisimme niin sanotusti "valkoisen miehen" -roolissa enemmän myös aasialaistaustaista väkeä. Aina saa toivoa!

lauantai 14. elokuuta 2021

Marvel Cinematic Universe: Phase 4

 

Kauan odotettu Marvel Cinematic Universen vaihe neljä on vihdoin saatu käyntiin. Teille, jotka ette ole niin perillä näistä niin MCU on jaettu erilaisiin vaiheisiin, joista viimeisin päättyi Spider-Man: Far From Home ja Endgame elokuviin. Vaihe neljä puolestaan starttasi Wandavisionin muodossa alkuvuodesta ja sittemmin siihen on saatu mukaan the Falcon and the Winter Soldier ja Loki sarjat, sekä Black Widow-sooloelokuva. Mitä kaikkea vaihe neljä sitten tuo tullessaan ja mihin kannattaa varautua? Koitetaan pureutua näihin tässä tekstissä. Mukana on mahdollisesti spoilereita kaikista edellämainituista, sekä spekulaatiota tulevasta. Otathan siis tämän huomioon!

MCU alkoi vuonna 2008 elokuvalla Iron Man. Jo heti alusta oli selkeää, että Marvel lähtee hakemaan jotain suurta ja kunnianhimoista elokuvauniversumillaan. Pienet yhtymäkohdat alkoivat vuosien kuluessa muuttua isommaksi ja isommaksi kokonaisuudeksi ja vuonna 2012 näimmekin ensimmäistä kertaa suurimmat Marvel-sankarit samalla ruudulla elokuvan Avengers muodossa. Sieltä saakka alettiin pikkuhiljaa myös kiusoittelemaan tulevalla pahalla, eli Thanoksella. Faneille tehtiin selväksi, mikä tämän leffasarjan endgame tulisi olemaan ja ketä vastaan Kostajat joutuisivat lopussa taistelemaan. Vuosien odotus palkittiin vuonna 2019 elokuvassa Avengers: Endgame, kun Thanos päihitettiin ja maailmaan saapui rauha. Ei secret endingejä, ei selkeää kuvaa tulevaisuudesta. Vain rauha, jonka jokainen hahmo tuntui jollain tapaa saavuttaneen. Siitä onkin sitten hankala pistää enää paremmaksi, kun kaikki tuntuu olevan jo koettu ja nähty. Jotain uutta pitäisi kuitenkin keksiä, jotta Mikki Hiiren rahakone jaksaa tuottaa lisää miljardeja. Mutta mitä?


 

Hätä ei ole tämän näköinen, sillä vuosikymmeniä jatkuneista Marvel-sarjakuvista löytyy vielä paljon käyttämättömiä juonikuvioita ja mielenkiintoisia hahmoja. Vaihe neljä tulee antamaan enemmän ruutuaikaa niille hahmoille, jotka aiemmin ovat olleet hieman sivussa (Wanda, Vision, Hawkeye, Loki mm.) ja keskittymään hyvin pitkälti näihin kahteen pääkohtaan: aika ja todellisuus. Loki sarjan lopussa, Loki variantti Sylvie avasi pandoran lippaan surmaamalla pyhän aikajanan vartijan, herran nimeltä One Who Remains. Tästä aiheutuu se, että multiversumin aikajanat alkavat poiketa polultaan ja risteämään toisten universuminen kanssa. Pääsemme siis varmasti tulevissa elokuvissa matkustamaan multiversumin eri maailmoissa sekä aikamatkustamaan niin Quantum Realmin kuin TVA:n avulla. Panokset tulevat niin sanotusti kasvamaan exponentiaalisesti, kun galaktiset uhat sekä tuttujen hahmojen vaarallisemmat variaatiot pääsevät kulkemaan vapaasti. Enää maailmaa ei uhkaa vain yksi narsistinen titaani, vaan koko multiversumi on uhattuna kun rellestys pyhällä aikajananalla alkaa! Eikä siinä vielä kaikki! Se kuka tästä kaikesta sekavuudesta hyötyy eniten, Kang the Conqueror, on tulossa. 

Jo nyt MCU:hun on esiteltyä monia avainhahmoja kuten Yelena Belova sekä Valentina Allegra de Fontaine. Uusia hahmoja esitellään koko ajan lisää ja muun muassa Shang-Chi tekeekin ensiesiintymisen tänä syksynä. Myös Young Avengers ja Ihmeneloset kolkuttelevat ihan oven takana, vaikka mitään virallista ei olekaan vielä julkistettu. Vaiheen neljä oletettu pääpahiskin sai jo ruutuaikaa Lokin viimeisessä jaksossa, kun Jonathan Majors teki cameon viimeisessä jaksossa. On myös mielenkiintoista nähdä tuleeko seuraava Spider-Man: No Way Home ja Doctor Strange in the Multiverse of Madness yhdistämään jollain tapaa Sonyn ja Foxin entiset elokuvauniversumit mukaan MCU:hun. Ainakin huhujen mukaan, sekä Tobey Maguiren, että Andrew Garfieldin Hämikset nähtäisiin tuossa No Way Homessa. Vain aika kertoo kuinka käy, mutten yllättyisi yhtään vaikka leffassa olisi cameot kaikilta olemassa olevilta Hämiksiltä, myös Miles Moralesilta.

Vaiheen neljä alku on ainakin omasta mielestäni tuntunut todella kiinnostavalta, mutta vähän sekavalta. Sekavuuteen ei auta, että vaiheen palaset ovat nyt ilmestyneet hieman eri järjestyksessä koronatilanteen vuoksi. Siksi sarjoilla onkin nyt yllättävän suuri painoarvo siinä, että kaikki tämä tuleva pohjustetaan hyvin. Mielestäni Wandavision ja Loki ovatkin onnistuneet oikein hyvin tässä uuden kiusoittelussa ja avannut silmiä uudenlaiseen lähestymiseen tähän jo tuttuun ja turvalliseen MCU:hun. Vielä on paha sanoa, mikä näiden sarjojen lopullinen painoarvo on siinä kohtaa, kun leffoja alkaa ilmestymään. Suosittelen kuitenkin jokaista Marvel fania tsekkaamaan ne läpi. Sen verran monta tärkeää juttua ja hahmoa esitellään, että leffoja katsellessa voi mennä sormi suuhun helpostikin tulevaisuudessa. Myös minulle itselle on ollut hieman hankalaa kaiken tämän uuden sisäistäminen, sillä jopa minun Marvel tietämys päättyi oikeastaan tuohon vaihe kolmoseen. Nyt tulevat hahmot ja juonenkäänteet eivät ole enää niin tuttuja, enkä osaa enää päteä asioilla samalla tavalla kuin ennen. Kamalaa! Se on kuitenkin varmaa, että mitä ikinä seuraavan parin vuoden aikana tulee tapahtumaan - on erittäin kiinnostavaa ja tulen varmasti hypettämään vähän sitä sun tätä. Sen verran kiinnostavia aikoja eletään nyt!



sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Black Widow

 

On varmasti hankalaa yrittää lämmitellä yleisö taas takaisin Marvel-leffojen pariin tälläisen tauon jälkeen. Endgame oli sen verran huikea elokuva, että varmasti kaikilla on korkeat odotukset jatkon kannalta. Se ei myöskään auta, että elokuvat ovat olleet ylipäätään vähän niin kuin jumissa tässä parin viimeisen vuoden aikana kun teattereihin ei pääse. Nyt Disney on kuitenkin rohkeasti päättänyt alkaa julkaisemaan uutuusleffansa myös suoraan jo striimauspalvelussaan, josta premium accessilla voi ostaa jo etukäteen itselleen katsottavaksi uutuudet. Näin ovat saaneet tänä vuonna ensi-iltansa jo Raya and the Last Dragon, Cruella sekä Marvel-leffojen uusin, Black Widow. Alkuun meinasin, että voin odottaa sinne lokakuuhun asti, että leffa on ilmaiseksi tarjolla Disney plus tilaajille, mutta perus fomo ja spoilerivaarat saivat minut sortumaan tähän. Tässä ensikäden mietteitä Black Widow-leffasta.

Black Widown piti saada ensi-iltansa jo viime vuonna, mutta sattuneesta syystä se siirtyi reilulla vuodella. Elokuva kertoo Natasha Romanoffin aka Black Widown tarinaa Civil Warin jälkeen. Se pureutuu myös Natashan lapsuuden traumoihin ja kertoo meille kuinka Red Room niminen organisaatio luo Black Widow-sotilaita. Elokuvassa esitellään muutama uusi hahmokin, mutta ei mitään maailmaamullistavaa. Mieleen jää edes jollain tasolla positiivisesti ainoastaan Natashan siskoa Yelenaa näyttelevä Florence Pugh.



Itse lähdin todella varovaisin odotuksin leffaa katsomaan, etten nyt ihan totaalisesti pettyisi. Silti elokuva tuntui tylsältä ja sisällöttömältä. Emme pääse yhtään sen enempää Natashan pään sisään. Hahmossa ei tapahtu juuri minkäänlaista kehitystä, eikä Scarlett Johansson todellakaan pääse potentiaaliinsa. Olisi ollut niin kiva nähdä edes jotain tunnettakin. Kai vahva naishahmokin saa välillä murtua, näyttää tunteita? Mielestäni saa ja näin pitääkin tehdä jos haluaa jonkinlaista tarttumapintaa ja samaistuttavuutta hahmoon. Nyt hahmo tuntuu ontommalta kuin koskaan aiemmin, eikä joku vartin kestävä alkukohtaus Natashan lapsuudesta kyllä paljoa anna lisäsisältöä.

On siis sanomattakin selvää, että olen pettynyt siihen, kuinka luokattoman huono tekele tämä oli. Se ei ollut sillä tasolla, mitä MCU-elokuvilta odottaa näin kymmenen vuoden jälkeen. Elokuvaa on odotettu vuosia ja tietäen kuinka loistava näyttelijä Johansson on, oli tämä elokuva lähes surullista katsottavaa. Se ei tunnu agenttileffalta, se ei tunnu hahmotutkielmalta ja mikä pahinta, se ei tunnu Marvel-leffalta. Onko kyseessä huonoin MCU-leffa? Tuskin kuitenkaan, mutta ei mulle ainakaan jäänyt mitään hinkua katsoa tätä uudelleen. Edes secret ending ei tuntunut nostavan hypeä mihinkään. Easter eggejä sentään oli paljon, mutta nekin aika varovaisia ja jo MCU:ssa oleviin juttuihin viittaavia. Voi siis odottaa ihan hyvin, että tämä tulee Disney Plus -kansalle ilmaiseksi katsottavaksi. Ei jatkoon.

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Viisi anime-elokuvaa, jotka jokaisen tulisi nähdä

 



Tuntuu, että haukkasin liian ison palan kun aloin pohtia omasta mielestä viittä parasta anime-elokuvaa. En ole mikään animen suurkuluttaja, mutta etenkin nuorena tuli katsottua jonkin verran näitä. Jos joku ei muka vielä tiennyt, niin animella takoitetaan periaatteessa kaikkea japanilaista animaatiota Iso osa ihmisistä yhdistää sen suurisilmäisiin hahmoihin ja ylikorostettuihin tunnetiloihin ja kaikki tietävät ainakin ne Studio Ghiblin -elokuvat, jotka dominoivatkin niin kutsuttua länsimaista anime-kulttuuria. Mikä animessa on mielestäni hienointa on se, ettei sitä tunnu rajoittavan länsimainen oletus siitä, millainen piirretyn kuuluu olla.

Valitsin listalle sellaisia anime-elokuvia, joilla on ollut iso kulttuurillinen vaikutus. Sellaisia, joissa on kaunis tai aikaansa edellä oleva animaatio, kiinnostavia hahmoja ja muuten vain sellaista miellyttävää meinikiä. Pääsääntöisesti kuitenkin sellaisia, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä teoksia. Mukana on jos jonkinlaista genreä niin ihan sieltä animen kulta-ajoista tähän päivään asti. Valitsin vain yhden elokuvan per ohjaaja, ettei Miyazaki dominoisi listaa mestariteoksillaan. Pitkien pohdintojen ja uudelleen katseluiden jälkeen päädyin valitsemaan nämä viisi elokuvaa sellaisiksi animeiksi, jotka jokaisen tulisi nähdä elämänsä aikana! Missään järjestyksessä nämä ei ole, minua vain itseäni helpottaa nuo numerot tuossa edessä.


 

#5 Akira
Ohjaaja: Katsuhiro Ōtomo
Julkaisuvuosi: 1988

Voisin väittää, että millään muulla anime-elokuvalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta animaatiokulttuuriin kuin Akiralla. Akira on se anime, joka esitteli japanilaisen animaation länsimaalaiselle yleisölle. Se vaikutti hurjasi niin tuleviin anime-elokuviin kuin cyberpunk-genreen ylipäätään. Tarinaltaan elokuva ei yllä sarjakuvan tasolle, mutta animaatio, se animaatio! Kaikki on niin hiotun hienoa ja soljuu upeasti, tehden maailmasta ja hahmoista eläväisiä. 

#4 Your Name
Ohjaaja: Makoto Shinkai
Julkaisuvuosi:
2016

Your Name on niitä elokuvia mitkä pitää itse nähdä ja kokea. Elokuvassa päähenkilönä on Mitsuha, joka toivoo toisenlaista elämää, herää yhtenä aamuna vieraassa kehossa kaukana kotoa. Alkaa jännittävä selvittäminen, että kenen kehossa ollaan, mitä edes tapahtuu vai onko kyseessä sittenkin vain uni? Hyvä ystäväni kehui vuodesta toiseen tätä leffaa mulle ennen kuin sen sitten suostuin katsomaan. Ja voi pojat mistä olinkaan jäänyt paitsi! Tarina on täynnä juonenkäänteitä ja visuaalisesti kauniita hetkiä. Äläkä turhaan pelästy sitä, että kyseessä on rakkaustarina, tämä on niin paljon muutakin! Modernien anime-leffojen selkeintä huippua!


 

#3 Henkien kätkemä
Ohjaaja:
Hayao Miyazaki
Julkaisuvuosi: 2001

Oma kestosuosikkini Miyazakin elokuvista! Ja jos ihan totta puhutaan, tämän listan olisi vonut täyttää helposti Miyazakin leffoilla. Päätin kuitenkin hillitä itseni ja valita vain sen kaikkein parhaimman. Henkien kätkemä on kaunis ja ajaton animaation mestariteos. Elokuvan loppu jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa ja saa kyseinalaistamaan kaiken mitä juuri tapahtui. Päähenkilö Chihiro kasvaa valittavasta laiskimuksesta kunnon kansalaiseksi, joka onnistuu pelastamaan niin itsensä kuin vanhempansakin oudosta henkien kätkemästä maailmasta. Elokuvan hahmot ovat toinen toistaan oudompia ja Joe Hishaishin törkeän kaunis musiikki kruunaa koko elokuvan.

#2 Tokyo Godfathers
Ohjaaja: Satoshi Kon
Julkaisuvuosi: 2003

Oli melko vaikea päättää, mikä olisi Satoshi Konin paras elokuva. Kaikki mitkä olen nähnyt on keskenään niin erilaisia, että juuri ja juuri edes tunnistaa saman ohjaajan tekemiksi. Päädyin kuitenkin valitsemaan elokuvan Tokyo Godfathers, joka iskee jollain oudolla tavalla tunteisiin. Tokyo Godfathers on jouluinen komedia, jossa kolme koditonta löytävät vauvan hylättynä roskakatokseen. Kolmikko päättää ottaa vauvan hoiviinsa ja etsiä tämän vahemmat. Matka on täynnä kommelluksia ja uskomattomia sattumuksia. Huumori on kuivaa ja mustaa, mutta elokuva onnistuu silti käsittelemään melkoisen vakaviakin asioita siinä sivussa.

#1 Tulikärpästen hauta
Ohjaaja:
Isao Takahata
Julkaisuvuosi: 1988

Tulikärpästen hauta on oudolla tavalla melko tavanomainen Studio Ghibli -elokuva, vaikka se onkin oikeasti kaukana siitä. Tarina on osittain tositapahtumiin perustuva, mikä tekee siitä oikeastaan vielä sydäntäsärkevämmän kokemuksen. Päähenkilöinä ovat sisarukset Seita ja Setsuko, jotka koittavat parhaansa mukaan selviytyä sodan runtelemassa Japanissa. Katsomme elokuvan ajan kuinka Seita kasvaa mieheksi pitäessään huolta sairaasta siskostaan, vain tajutaksemme, että luotimme liikaa Seitan tavoin siihen, että pelkällä rakkaudella pääsee pitkälle. Elokuva kostuttaa paatuneemmankin kriitikon silmäkulmat viimeistään siinä kohtaa kun Michio Mamiyan loistava musiikki soi samalla kun tulikärpäset ympäröivät ruudun.

Siinäpä ne oli! Saatat olla parempi anime-asiantuntija, joten sinulla todennäköisesti on parempiakin leffoja ehdottaa. Kommentoi toki nämä joko tänne tai Instagramin puolelle niin tutustun mielläni ehdotuksiisi! En valinnut listalle sellaisia elokuvia, jotka vaativat esimerkiksi jonkin kokonaisen sarjan katsomisen, jotta sen voi ymmärtää. Tästä syystä siis yksikään Dragon Ball, Fullmetal Alchemist tai Pokémon -elokuva eivät päässeet listalle, vaikka onnistuneita tekeleitä olisivatkin. Kunniamaininnat näille upeille teoksille, jotka jäivät listan ulkopuolelle: Paprika, Naapurini Totoro, Prinsessa Mononoke ja Perfect Blue.

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Vertaillaan suosittuja keräilykorttipelejä!

Moni varmaan tietääkin, että mulla on melkoisen vahva Pokémon-kortti tausta. Olen kerännyt ihan pienestä asti ja voisinkin kutsua itseäni jo jonkinlaiseksi ammattikerääjäksi. Ruudukon uuden instagram-tilin myötä innostuin tutustumaan myös muihin keräilykorttipeleihin. Testailin aukoa Magic: The Gathering, Final Fantasy sekä Flesh and Blood kortteja ja koitin samalla saada ihan ensikäden kokemusta Pokémon korttien "kilpailijoista". Sen lisäksi päätin myös kirjoitella pientä vertailua ja kertoa ensimmäisiä ajatuksiani kaikista testailuistani. Näkökulmaksi tarkasteluun otin sen kuinka helppoa ja selkeää aloittelijan on lähteä mukaan kunkin pelin maailmaan, millä todennäköisyydellä ostoksesi on sijoitus ja kannattaako ylipäätään keräillä näitä kortteja. Mikäli haluat nähdä selkeät tähtiarviot kaikista, hyppää instagramin puolelle Ruudukko_official. Tein sinne sellaisen selkeän tiivistelmän. Tässä kuitenkin vähän syvällisempää arviota teille, jotka jaksatte lueskella!



Pokémon Trading Card Game
Julkaisuvuosi: 1996-
Julkaisija: The Pokémon Company
(nykyään)

Voisi olettaa, että minulla on puolueellinen näkemys Pokémon-kortteihin. Oli kuitenkin yllättävän helppoa pysyä objektiivisena arvioidessani myös tätä omaa lempilastani. Valehtelisin, jos väittäisin, etten tiedä Pokémon TCG:n ongelmakohtia. Etenkin tällä hetkellä Pokémon TCG kärsii korttipulasta ja siitä, että erilaiset trokarit ostavat kortteja varastot tyhjiksi ja myyvät sitten hetken päästä kalliimmalla eteenpäin. Etenkin setit, joissa Charizard on läsnä - viedään käsistä. Kaikesta tuosta huolimatta, Pokémon-kortit ovat tällä hetkellä mielestäni se kaikkein varmin ja paras sijoituskohde. Pokémon ei ole menossa minnekään ja aina tasaisin väliajoin se tulee järkyttävän isona buumina takaisin. Eli jos saat nyt hyvän kortin, on sen arvo varmasti tulevaisuudessa moninkertainen. Uuden keräilijän on helppo lähteä mukaan sillä yleensä Pokémon aiheena on kaikille kiinnostuneille jo tuttu. Olkoon se sitten nostalgia tai se, että kasvat parasta aikaa Pokémonin ympäröimänä. Jos kuitenkaan taskuhirviöt ei kiinnosta tuon taivaallista, kannattaa nämä skipata kokonaan.
 


Magic: The Gathering
Julkaisuvuosi: 1993-
Julkaisija: Wizards of the Coast

Magic: The Gathering on varmaankin se isoin keräilykorttipeli mitä on. Vuodesta toiseen se jaksaa porskuttaa markkinoiden ykkösenä ja on melko selkeää miksi. MTG:llä on ihan hurja määrä aktiivisia pelaajia ja uusia korttejakin tulee tasaisesti pitkin vuotta. Peliformaatteja on monia erilaisia, joista varmasti löytyy jokaiselle sopiva muoto. Vanha peli on kehittynyt vuosien varrella huikeasti ja ne kaikkein arvokkaimmat kortit taitaa olla sieltä pelin ihan alkuajoilta, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Keräilijän näkökulmasta MTG kuitenkin tuntuu olevan vähän hankala aloittelijalle. Ei ole kovin selkeää, millä perusteella alkaisi kortteja keräämään etenkin niin, että kokoelmalla olisi tulevaisuudessa arvoa. Kokonaisen setin kerääminen vaatii paljon online-shoppailuja ja rahaa sillä etenkin vanhemmat kortit voivat maksaa enemmän kuin henkilöauto! Itse kuitenkin innostuin siitä, että MTG tarjoaa todella paljon erilaisia vaihtoehtoja keräämiseen. Voit hankkia itsellesi vaikkapa Secret Lair -kokonaisuuksia, Japan Alternate Art -kortteja tai  suosikkitaiteilijasi kaikki tuotokset. Pelaamisesta en osaa tämänkään kohdalla sanoa mitään, mutta korttien taide ja kiinnostavat tarinat ovat saaneet minutkin pikkuhiljaa lämpenemään mätäkälle. 



Final Fantasy Trading Card Game
Julkaisuvuosi: 2016-
Julkaisija: Square Enix/Hobby Japan

Lisenssituotteet voivat olla joskus hankalia saada toimimaan. Näin on myös Final Fantasy TCG:n kanssa. Koko setti tuntuu enemmän vain lisärahastukselta ilman sen suurempaa panostusta itse tuotteeseen. Korttien taide on suoraan pelien konseptitaidekuvia tai peligrafiikkaa, enkä osaa antaa arvoa yhtään tälläiselle. Final Fantasyssä olisi nimittäin varmasti potentiaalia vaikka mihin! Uskoisin, että taitelijoitakin olisi ihan jonoksi asti kuvittamaan kortteja ja Square Enix varmasti saisi rahansa takaisin näiden palkkaamisesta melko nopeasti. Muutaman makean näköisen kortin takia ei kannata tätä tuotetta ostaa, ellet sitten ole ihan Final Fantasy-superfani. Korttien laatu sai minut kuitenkin hieraisemaan silmiäni, pahvi oli todella laadukasta ja muovipinnoitettu toiselta puolelta. Selkeästi siis pelaamisen kestävät kortit, vaikkei ehkä keräilijälle se kaikkein mieluisin tuntuma. Sijoitusmielessä kuitenkin aivan todella huono ostos kun tuntuu, että edes tosi fanit eivät ole kiinnostuneita tai edes juurikaan tietoisia tuotteen olemassaolosta.



Digimon: Digi-Battle Card Game
Julkaisuvuosi: 2000-2001
Julkaisija: Upper Deck/Bandai

Unohdetut Digimonit jäivät kyllä kaiken jalkoihin silloin Pokémon-korttien aiheuttamassa keräilybuumissa. Näitä ensimmäisten sarjojen kortteja löytää vielä aika helposti, eikä niistä ne hienoimmatkaan maksa montaa euroa. Sellaiselle kuitenkin, joka kokee Digimonin nostalgisena asiana, suosittelen vahvasti hankkimaan nämä pari ensimmäistä settiä itselleen vielä kun halvalla saa. Koska nostalgia on kovassa nosteessa ja jokainen haluaa oman siivunsa siitä, povaan hieman sitä, että jossain kohtaa Digimon saa sen uuden tulemisen. Tällöin 2000-luvun Digimon krääsä pomppaa varmasti arvossa huikeasti! Tätä ei kuitenkaan kannata liian varmaksi odottaa vaan enemmänkin Digimon on tällä hetkellä sellainen nice-to-have -keräilykohde. Itse pidän  kovasti korttien yhtenäisestä kuvtuksesta ja melkoisen simppelistä pelattavuudesta ja onhan siinä nyt pirusti nostalgiaakin mukana!



Flesh and Blood
Julkaisuvuosi: 2019-
Julkaisija: Legend Story Studios

Listan uusin tulokas on Flesh and Blood, joka on tällä hetkellä melkoisen isossa nosteessa. Eikä kannata pelästyä vähän cringeä ja edgyä nimeä, sillä jotkut puhuvat jopa, että tässä olisi vihdoin se uusi MTG. Omasta mielestä on kuitenkin todella hankala sanoa mihin FaB kehittyy tulevaisuudessa. Voi olla, että siitä tulee iso hitti ja se siirtyy tuonne keräilykorttipelien kirkkaaseen kärkeen tai yhtä todennäköisesti se vain unohtuu korttipelejä pursuavan maailman virtaan. Ilmeisesti pelimekaniikka on kuitenkin niin helppo ja selkeä, että se kiinnostaa monia muista korttipeleistä lähteneitä pelaajia. FaB on vielä niin tuore, että kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. Korttien kuvitukset ovat todella laadukkaita ja itse kortitkin ihan kunnollisia. Sijoituksena Flesh and Blood on kuitenkin riski. Se mikä nyt on kallis kortti ei välttämättä ole sitä viiden vuoden päästä, jos kukaan ei enää ole kiinnostunut pelistä, eikä ostajia ole. Tässä keräilykortti-huumassa saattaa unohtua se, että jokainen korttipeli ei ole arvokas, ainakaan ennen kuin se on ollut tarpeeksi kauan esillä. Siksi suhtaudun itse tähän vielä vähän varauksella, mutta jos etenkin pelaamisen puolesta kiinnostaa niin mikään ei estä lähteä mukaan tähän junaan!

Tässä siis mun amatöörimietteitä noista muista. Monella on varmasti paljonkin vastaansanottavaa noista ja jos ihan totta puhutaan, niin en minä ole mikään luettelemaan faktoja asioista, joista en oikeasti ymmärrä. Tämä kaikki oli lähinnä siis mun omien keräilijä-silmien kautta katsottua arviointia, jonka koitin pitää puolueettomana ihan loppuun asti. Jos sinulla on parempaa tietoa, kuten varmasti onkin, niin laita toki kommenttia täällä tai Instagramissa. Haluan oppia näistä lisää ja ymmärtää paremmin. Korttien keräily on kuitenkin ihan huikean hauskaa ja jännittävää! Kerää siis mitä ikinä haluat ja niin tunteella kuin ikinä lähtee. Keräilyssä ei ole oikeaa tai väärää tapaa vaan keräilykokoelmia on yhtä monta kuin on keräilijääkin. Olen puhunut!

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Roolipelaus


Elämme tällä hetkellä mailmassa, jossa on ihan mukava päästä välillä ihan toisiin maailmoihin tästä kammottavasta arjesta. Jonnekin sinne sateenkaaren toiselle puolelle ihmemaahan. Tähän roolipelaus antaa aivan huikean hyvät mahdollisuudet! Olen harrastanut ropettamista aina Kyamk-opiskeluajoistani asti. Tuolloin hyvä ystäväni esitteli minulle ja muutamalle muulle roolipelaamisen salat ja mahdollisuudet. Rope-kärpänen puri kovaa ja nyt onkin tullut melkein vuosittain ropetettua ainakin jotain. Kirjoitushetkellä olen osallisena kahdessa hyvin erilaisessa roolipelissä. Toinen on minun itseni kirjoittama yliluonnollinen "coming of age" seikkailu ja toinen perinteisempi fantasia D&D, jossa olen pelaajan asemassa. Rakastan molempia pelejä ja ne ovatkin ehkä parhaimmat ropet missä olen koskaan vielä ollut mukana! Millaista on sitten se itse pelaaminen ja kuinka siihen voi päästä mukaan? Koitan puida näitä asioita tässä tekstissä.

Roolipelaamisen aloittaminen on varmaan se hankalin ja jännittävin prosessi ikinä. Jos ei tunne entuudestaan ketään, jonka kanssa ropettaa, on tosi hankala päästä kunnolla sisälle pelaamiseen. Hyviä kanavia rope-kavereiden löytämiseen on muun muassa Suomen Roolipeliseuran Instagram ja Discord, jossa voi esitellä itsensä ja kertoa millainen ropettaminen kiinnostaisi. Kynnys vieraiden ihmisten lähestymiseen myös netin välityksellä voi olla melko suuri. Sen kuitenkin lupaan, että sitten kun se jää on murrettu ja pääset pelaamaan, tulet rakastamaan ropettamista ennen pitkää! Tai sitten huomaat, ettei se ole ollenkaan sinun juttusi. Muista kuitenkin, että alkuun jokaisen pelaaminen on tahmeaa eikä ole mikään häpeä, jos ei heti osaa kaikkea.

Jos olet kuten minä, sinua saattaa myös kinnostaa roolipelin kirjoittaminen ja vetäminen. Mikään ei ole sen upeampaa kuin luoda maailma niin sanotusti tyhjästä ja alkaa kehittämään erilaisia kommervenkkejä pelaajien päänmenoksi! Oma tyyli ja taidot kehittyy, mitä enemmän pelejä vetää ja pelaa. Kannattaa tutkia erilaisia roolipelimuotoja ja pelinjohtajia ja selvittää mikä on se sulle kaikkein kivoin tapa vetää ropea. Mulla itsellänikin on kestänyt vuosikausia hioa mun vetämistyyli tietynlaiseksi ja siltikin se kehittyy joka kerta kun opin jotain uutta muiden ropeista. Ropettamiseen ei onneksi ole olemassa mitään kiveen hakattuja sääntöjä, vaan pelejä on yhtä monta erilaista kun on vetäjääkin. Loppujen lopuksi sinä päätät säännöt omaan ropeesi.

Mun ropeen kuuluu isona osana maailman rakentaminen. Sitä tukemassa on videoita, musiikkia sekä konseptikuvia. Ilme näkyy myös logossa sekä hahmolomakkeissa.
Vaikka kirjoittaminen ja pelin johtaminen on mulle se rakkaampi tapa ropettaa, tykkään myös olla pelaajana. Ensimmäistä kertaa ikinä olen myös mukana niin sanotussa "oikeassa ropessa", jossa ihan oikeasti on nopan heittoa, kokemuspisteitä ja skillejä. Mun omat ropet on niin pelkkää tarinan kerrontaa, että sitten kun tulee yhtäkkiä matematiikka mukaan niin olen vähän pihalla. Olen kuitenkin oppinut tässä muutaman kuukauden aikana ihan huikean paljon erilaisia juttuja, mitä voi sitten joskus hyödyntää omissakin ropeissa. Meidän ropevetäjä on myös aivan huikean hyvä ja ottaa huomioon meidän aloittelijoiden tietämättömyyden hyvin. Hyvä pelinjohtaja opastaa ja pitää huolen, että kaikilla on kivaa!

Pelaaminen onkin ihan parasta, kun ympärillä on luotettavia ihmisiä. Silloin pystyy todellakin päästämään irti ja eläytymään aidosti pelattavaan maailmaan. Näen aina niin elävästi sieluni silmin tapahtumat, maisemat ja hahmot. Hyvä pelisessio tuntuu siis oikeasti siltä, kuin eläisi ja hengittäisi pelattavaa maailmaa. Tästä syystä haluankin aina piirtää kuvan kaikista kirjoittamistani ja pelaamistani hahmoista, jotta myös muut voivat nähdä hahmoni sellaisina kuin itse kuvittelen heidän olevan. Tämä myös helpottaa sitä, jos joku joskus haluaa piirtää fanarttia tai kohtauksia ropesta.

Roolipelaus on parhaimmillaan sitä, että muutama tunti elämästä vain katoaa siihen, että on niin hauskaa. Usein ihan vedet silmissä tulee naurettua matkan aikana sattuville kommelluksille ja hölmöilyille. Pelaajat keksivät välillä niin uskomattomia juttuja, ettei sitä voi edes käsittää. Etenkin pelinjohtajana on parasta vain valmistautua kaikkeen mitä voi tapahtua. Improvisaatio-taidoista onkin paljon hyötyä! Pääasia, että tarina etenee siinä sivussa ja kaikilla on mukava olla. Nautin suuresti, kun onnistun luomaan hyvää draamaa hahmojen välille ja yllätyksellisiä juonenkäänteitä. Se kun saa pelaajat haukkomaan henkeään yllätyksestä, on aivan parasta! Loppuun laitan vielä listauksen muutamasta suosikkihahmostani vuosien varrelta. Jos on jotain kysyttävää roolipelaamiseen liittyen niin vastailen mielelläni täällä tai instagramissani Ruudukko_official! En ole mikään roolipeli-ammattilainen, mutta onko todellisuudessa kukaan?



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...