Dark

En ymmärrä miten tämän katsomisen kanssa kesti näin kauan aikaa! Kiitos Saastapallo kun muistuttelit syksyllä, että pitäisi vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa sarjaa katsomaan. Siltikin onnistuttiin vasta pari viikkoa sitten tämä oikeasti aloittamaan ja voi pojat mistä olinkaan jäänyt paitsi! Luvassa on spoilerivapaa esittely/arvio sarjan ensimmäisestä ja toisesta kaudesta. Toki ideana Dark on vähän sellainen, että joku voi kokea ihan vain juonikuvauksenkin jo spoilerina, joten jos haluat sarjan katsoa ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä niin kipaiseppa Netflixiin ennen kuin jatkat lukemista. Teille muille tässä tulee!

Dark on saksalainen mysteeri-draama, jonka keskiössä on Windenin pieni ydinvoimalakaupunki. Vuonna 1986 kaupunkia varjosti nuoren pojan selittämätön katoaminen. Poliisi oli tuolloin voimaton ratkaisemaan näin mystistä tapausta, eikä sitä koskaan saatu selvitettyä. Kuitenkin 33 vuotta myöhemmin samaa toistuu yhtä hämärissä olosuhteissa, kun kaksi muuta poikaa katoaa lyhyen ajan sisällä. Katoamishetki on kovin apokalyptinen ja mystinen, valot välkkyvät, linnut putoavat taivaalta ja jotkut selkeästi tietävät tapahtumista enemmän kuin toiset. Sarjan keskeisimpiä hahmoja ovat poliisi Charlotte,  Jonas, johon kaikki tuntuu linkittyvän sekä Ulrich, jonka veli katosi silloin 33 vuotta sitten ja nyt kadonneista toinen on hänen poikansa

Mikäli Darkia pitäisi kuvailla jotenkin niin sanoisin, että se on kuin Stranger Things ja Chernobyl samassa paketissa. Dark ei ole niin jenkkihömpötys kuin Stranger Things, mutta onnistuu silti luomaan samanlaisen kasari- ja mysteeritunnelman. Sarja ei myöskään ole niin raaka ja hurja kuin Chernobyl, mutta selkeästi samojen aiheiden parissa liikutaan, vaikka nyt ei ollakaan tosi elämän tapahtumien äärellä. Luulin aluksi, että Dark on kauhusarja, mikä sai minut vähän varpailleen muutamaan ekaan jaksoon. Pian kuitenkin huomasin, että ihan turhaa pelätä örkkimörkkejä, sillä kauhu on tässä sarjassa enemminkin vain jännitystä. Darkilla on myös todella hypnoottinen tunnusbiisi Goodbye, joka imaisee mukaan ensimmäisestä jaksosta lähtien.

Dark on niitä sarjoja, mistä ei voi kauheasti puhua, ettei spoilaa keltään mitään. Se tempaisee mukaansa jo ensimmäisillä minuuteilla ja sen parissa viihtyy todella hyvin. Kaksi kautta menee helposti viikossa kun oikein innostuu! Mutkikkaat juonikuviot antavat aivoille kivasti tekemistä ja jaksojen välissä onkin kiva spekuloida tulevaa. Sarjan kolmas kausi saapuu Netflixiin tämän vuoden puolella ja ainakin minä odotan sitä innolla. Vielä ehtii siis hyvin mukaan! Suosittelen todellakin kaikille laatuviihteen ystäville.