En oikein tiedä mistä edes aloittaa tämän kanssa! Kun silloin joskus kuulin, että Jokeri saa oman elokuvan, olin vähän sekavin fiiliksin ottamassa sitä vastaan. Luvattiin, että leffa olisi enemmän aikuiseen makuun eikä siinä olisi niin paljoa sarjakuvaelementtejä. Kuulosti siis ideana jo tosi mielenkiintoiselta ja tuoreelta. Vähän jänskätti se fakta, että Jokerin syntytarina tai sen puute on monille niin pyhä asia, että mitenköhän tässä käy. Pystytäänkö olla uskollisia sarjakuville, mutta silti tuoda uutta näkemystä asiaan? Suuri pelko oli siinä, että leffan pääosaan laitettaisiin Jared Leto, joka nähtiin Jokerina jo Suicide Squad leffassa. Aika nopeasti kuitenkin vahvistui, että pääroolin oli saamassa Joaquin Phoenix mikä jo itsessään nosti minun mielenkiintoani huimasti! Jo ennen leffan ilmestymistä, Jokerin ympärillä pyöri melkoinen Oscar-hype. Joaquin Phoenixia ylistettiin maasta taivaisiin ja IMDB arvosana pomppi pilvissä. Pakkohan tämä oli siis käydä vilkaisemassa jo ensi-ilta viikonloppuna.Elokuvan on ohjannut enemmänkin komedioistaan tunnettu Todd Phillips. Näyttelijöinä on Phoenixin lisäksi myös legendat Robert De Niro sekä Frances Conroy. Elokuva kertoo ajasta ennen kuin Jokeri on Jokeri. Phoenix näyttelee Arthur Fleck nimistä miestä, josta elokuvan aikana kasvaa meidän kaikkien tuntema ja rakastama klovniprinssi. Fleck on outo, väärinymmärretty ja yksinäinen figuuri, joka heijastelee kaikkia nykyajan onnettomia nuoria miehiä, ainakin jos on uskominen kaikkia virallisia tahoja. Monet leffateatterit Yhdysvalloissa kieltäytyivät näyttämästä leffaa joko sen takia, että Dark Knight Rises elokuvan ensi-ilta on vielä tuoreena mielessä tai ihan vain siksi, että joidenkin tahojen mukaan tämä elokuva lietsoo anarkiaa. Myös Finnkinolla oli reppujen ja laukkujen tarkastukset ennen saliin menoa - ihan siis ison maailman meininkiä.
 |
| Tämä kohtaus oli ihan äärettömän kaunis. Rakastan tätä väripalettia! |
Elokuva itsessään ei ole mikään mielettömän ihmeellinen. Se on hankala laittaa sinällään mihinkään vertailukategoraiaan kun kyseessä kuitenkin on draama, joka hakee elementtejä supersankarileffoista, Scorsesen-maailmasta sekä vanhemmista trillereistä. Jokerin syntytarina on hankala sillä sille ei ole koskaan oikein annettu mitään yksiselitteistä vastausta. Usein syntytarina on Jokerin itsensä kertoma, jolloin siinä on varmasti aukkoja, valheita tai ihan vain väritettyjä juttuja. Sama fiilis annetaan myös tähän elokuvaan sen aivan viimeisessä kohtauksessa. Mikä kaikki oli totta, oliko mikään vai oliko kaikki? Rakastin elokuvan värimaailmaa sekä Jokerin vaatetusta. 70-luku toimi hyvänä vaihteluna sille ainaisella kasari-ihannoinnille. Ainut mikä vähän itseä jäi harmittamaan oli se liiallinen Waynen perheen tuominen mukaan jokaisessa käänteessä. Bruce Wayneä hierottiin myös aavistus liikaa naamalle. Ainut hieno asia tässä oli se symboliikka siinä kohtauksessa kun Bruce seisoo vanhempiensa ruumiiden vierellä. Samana yönä syntyi toisistaan suoraan riippumattomina sekä Jokeri että Batman. Brucen takana myös juoksee muutama rotta, joka nivoo hyvin ympyräksi koko leffan. Elokuvahan alkoi sillä, että puhuttiin suuresta rotta-ongelmasta Gothamissa.
Elokuva esittää rohkean ja raa'an tulkinnan Jokerista. Hahmo tuntuu aluksi todella vieraalta ja itsekin mietin alkuun, että tämä ei nyt tunnu oikealta. Kuitenkin leffan loppua kohden hahmosta kasvaa se pirullisen upea hahmo, jota Batman-fanit ovat vuosikymmenien ajan rakastaneet. Jokerin arvaamattomuus ja friikkiys on ihanaa katsottavaa ja Joaquin Phoenixin jokeri-nauru jää kummittelemaan kaikessa karmeudessaan takaraivoon. Hieno tulkinta ja yksi parhaimpia ja aidoimpia sarjakuva-leffoja mitä on koskaan tehty. Tykkään!
*merkitys medialla, jossa hahmo esiintyi (leffa, sarja, peli)
Siis todella mielenkiintoinen elokuvahan tämä on jo ihan vain siksi, että siitä käytävä keskustelu on ollut poikkeuksellisen monitahoista. Mikä on ihanaa. Harvoin yhden elokuvan ympärillä pyöritään näin paljon. Elokuvan voi lukea kaiketi monella eri tapaa ja nyt kun olen elokuvan nähtyäni voinut vapaasti lukea kommenttia jos toistakin, niin tavallaan ymmärrän myös sen katsantakannan, että elokuvan voi nähdä ihan mestariteoksenakin.
VastaaPoistaItselle tämä "näin hullusta tuli hullu" -tutkielma oli tylsää ja ennalta-arvattavaa ja kaipasin jotain muutakin elokuvaan. Mutta ymmärrän hyvin, että jos olisin sellaista tulkintaa elokuvalta toivonutkin, niin olisin saattanut pitää elokuvaa erittäin onnistuneena. Elokuva kuitenkin järkkymättömällä puhtaudella sitoutuu yhteen tulokulmaansa ja pysyttäytyy siinä. Eli tässä ei tavallaan tehdä mitään liikaa. Mikään elokuvassa ei ole turhaa. Eli jos odottaakin elokuvalta sitä, mitä elokuvalta sai, niin tämä näyttäytyy varmasti puhtaana mestariteoksena. Jos taas odotti jotain muuta, niin elokuva näyttäytyy mitäänsanomattomalta.
Ymmärrän myös hyvin kaikista negatiivisimmat mielipiteet. Ajattelin, että taas on vedetty herne nenään ja puritanistit rajoittamassa sananvapautta ja polttamassa kirjoja ja kieltämässä taidetta, mutta elokuva kyllä varsin räikeästi - pakko myöntää - ja yllätyin kuinka paljon - vierittää hahmon epäonnen syyt yhteiskunnalle. Sillä, että hahmo ei "viihtynyt" koulussa tai että "ei ole poliittinen", ei anneta paljonkaan painoarvoa. Mutta jos hahmo olisi viihtynyt koulussa tai ollut "poliittinen" eli tarkottaa siis: kiinnostunut muistakin ihmisistä kuin vain itsestään, niin hänen asemansa olisi täysin eri yhteiskunnassa ja ehkä hän olisi itse voinut pyrkiä muuttamaan ne epäkohdat, mitkä ympärillään näkee. Mutta sitten elokuva kuin sanoo, että hahmon ratkaisu purkaa turhautumisensa väkivaltaan, olisi glorifioitava vaihtoehto.
Ja pakko nyt siis alleviivata, että itse olen aina sitä mieltä, että aikuisten ihmisten tulisi kestää erilaisetkin mielipiteet ja eikä sitä vapautta tulisi rajoittaa. Mutta en voi syyttää esimerkiksi Auroran iskun uhreja siitä, että eivät haluaa ks. leffaa samaan leffateatteriin.
Näihin on aina niin hankala tuoda enää mitään lisää. Osaat perustella aina näkemyksesi niin hyvin ja tyhjentävästi, että lähinnä saisin itseni näyttämään typerältä yrittäessäni jotain fiksua tähän vastata. :D
PoistaYmmärrän myös hyvin kaikki risteävät mielipiteet tästä leffasta ja miksi se nostattaa niin paljon tunteita pintaan. Itse menin leffaa katsomaan nimenomaan Jokerin syntytarinana ja sarjakuvapohjaisena elokuvana. Myös toki just tää tämän leffan ympärillä pyörivä hype oli todella mielenkiintoista seurattavaa!
Toivottavasti tästä mun tekstistä ei tullut mitenkään se kuva, että vähättelisin jotenkin Auroran tapahtumia silloin muutama vuosi sitten. Se ei ollut mitenkään kyllä tarkoituksena ja nyt huomaan, että tuon voi ehkä ymmärtää myös niin. Olen enemmän kyllästynyt vain siihen kokoaikaiseen peppukipeyteen kaikesta... Tavallinen ihminen voi nykyään ihan liikaa vaikuttaa monien tahojen mielipiteisiin ihan vain trollaamalla tai puhumalla asioista väärillä termeillä. Sellaista leffaa tuskin koskaan tehdään, joka ei jonkun mukaan lietso jotain tiettyä ajattelutapaa.
Tuo on kyllä mielenkiintoinen (käytän tätä m- sanaa aivan liikaa) keskustelu, taiteen vaikuttavuus. En tiedä allekirjoitanko täysin väitettä, että elokuvat tai esimerkiksi videopelit eivät aiheuttaisi väkivaltaa tai väkivallan tekoja. Kukaan ei tietysti niin tyhmä ole, että lukisi elokuvaa tai videopeliä kuin raamattua ja noudattaisi sen antamia ohjeita kuin kiveen hakattua viestiä. Mutta kyllä itse haluaisin ajatella, fiktion suurena ystävänä ja elinikäisenä ihannoijana, että sillä on vaikutusta ihmiseen.
PoistaElokuvilla on ikärajat. Eikä kukaan niitä juuri vastusta. Eli jokainen tavallaan jo niiden olemassaolon hyväksymisellä hyväksyy sen, että ihan jokaisen ei tulisi jokaista elokuvaa katsoa. Esimerkiksi lapsen todella häiriintynyttä ja raakaa elokuvaa.
Sitten tiedetään myös, että ihmisten aivot ovat erilaisia. Koska minä en ole koskaan mennyt kadulle tappamaan ihmisiä videopelin seurauksena, ei sitä muutkaan tee - on argumenttina ehkä hieman hutera. Tai jos ajatellaan, että yksikään massamurhaaja tai edes tavallinen murhaaja ei ole koskaan sanonut lausetta: "minä tapoin ihmisen x, koska katsoin elokuvan y". Enpä tiedä voiko tästäkään vetää johtopäätöstä suoraan, että elokuvilla ei olisi vaikutusta.
Itse olen ajatellut, että väkivaltainen kuvasto voi pikkuhiljaa rakentua ihmisen mieleen. Mitä enemmän siihen totuttautuu jo ajatuksen tasolla, sitä helpompi siihen on varmastikin turvautua myös tekojen saralla. Viimeistään siinä kohtaa ajattelisin, että elokuvilla on vaikutusta, jos henkilö on jo valmiiksi mielensä kanssa epätasapainossa.
Amerikassa tämä keskustelu on tietysti täysin eri viitekehyksessä heidän aselaeistaan johtuen. Mutta itse haluaisin siinäkin tilanteessa välttää ajatuskulkua, että vain aseiden kieltämisellä kaikki ongelmat ratkaistaisiin. Totta kai se olisi hyvä tehdä, kuka tahansa idiootti tajuaa sen. Mutta tarkoittaako se suoraan sitä, että elokuvilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään?
Viimeiseksi jos ajattelen tätä asiaa, niin tulee mieleen ihan evoluutiobiologinen näkökulma. Ehkä ihminen on alun alkaenkin suunniteltu väkivallan tekoihin. Jossa tapauksessa elokuvien tai aselakien tai ihan minkä tahansa vaikutuksen väitteleminen on täysin turhaa, sillä se väkivaltageeni löytyy jo ihmisen DNA:sta ihan ilman mitään näitä asioita.
Oma aiheensa on tietysti se, että tulisiko elokuvia kieltää ja ilmaisunvapautta rajoittaa? Toisaalta jos sitä ei rajoiteta, kuka tahansa on vapaa tekemään mitä tahansa propagandaa. Toisaalta, jos sitä rajoitetaan, se on oma muotonsa propagandasta.
Ehkä siis itse pidän järkevänä sitä, että etukäteen ei rajoiteta, mutta julkinen keskustelu ja elokuvan aiheuttama kritiikki ohjaa taiteen sisältöä.
Ja tästä poikeaa taas uusi aihe taiteen sisällöstä. Paperilla haluaisin itse ajatella, että kuka tahansa saa tehdä minkälaista taidetta tahansa. Mutta sitten tulee Teemu Mäki ja kumoaa allekirjoittaneelta tällaiset ajatukset. Eli jos siis suuttuisin siitä, että Joker-elokuvasta joku suuttuu, pitäisi minun kaiken logiikan mukaan myös suuttua siitä, että joku suuttuu Teemu Mäestä. Mutta minä en suutu siitä.
Vaikeita aiheitahan nämä ovat. Mutta juuri siksi se onkin niin kiva ajatella. Ja uskon, että sinä tykkäät siitä myös. Siksi en siis ymmärrä sun kommenttia siitä, ettet muka osaisi vastata mitään tai että näyttäisit typerältä. Päin vastoin. Jo se, että ylipäänsä tarttuu tällaisiin kysymyksiin ja edes pohtii niitä, niin sehän jo tekee keskimääräistä älykkäämäksi. Paljoltikin :D
Tosi hyviä pointteja! Jollain tasolla varmasti on niin, että elokuvat ja pelit voivat vaikuttaa yksilön väkivaltaisuuteen, kun edellytykset tällaiselle käytökselle on jo olemassa. Syytän silti enemmän ympäristön ja temperamentin vaikutusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. (Uskon myös, että kuka tahansa voi muuttua väkivaltaiseksi, jos elämä antaa oikeat edellytykset siihen.)
PoistaSosiaaliset suhteet ja/tai niiden puuttuminen varmasti ovat omiaan tekemään etenkin yksinäisistä nuorista miehistä "uhkaavia". Yhteiskunta tuppaa luomaan stereotypioita näistä syrjäytyneistä, mikä sitten taas ruokkii todellisuutta. Työkkärin ja sossuntädit varmaan raapustelevat jotain muistiin tälläisistä tapauksista (ihan siis kelpo nuorista miehistä, jotka nyt vaan vaikuttavat putoavan tähän stereotypiaan) ja ovat valmiit vinkkaamaan poliisille heti kun vähänkin jotain epäilyttävää tapahtuu.
Pelkään, että piakkoin tapahtuu joku väkivallan teko, josta osataan sitten heti syyttää Jokeri-leffaa :/ Sinänsä kun miettii niin Jokeri on tehnyt aika hirveitä asioita aina sarjakuvissa, mutta näitä ei sillä tavalla ole koskaan syynätty. Ehkä nuori mies joka osaa lukea ei ole niin suuri uhka kuin mies, jolla on varaa maksaa leffalippu?