Life is Strange 2

Tämä peli oli emotionaalisesti ehkä rankin peli ikinä. Samaistuin päähenkilö Seaniin niin tolkuttoman paljon, että välillä jopa kadotin itseni hahmoon. Valintani olivat juuri sellaiset kuin olisin itse samaisessa tilanteessa tehnyt, joten pääsin eläytymään hahmoon todella hyvin. Se ei myöskään auttanut, että Sean oli taiteellinen, tunteellinen, lojaali ja vastuuntuntoinen kaveri, eli kaikkea sitä mitä haluan olla. Näillä eväillä lähdetään siis arvosteluun, jota on hankala kirjoittaa itkemättä. Niin voimakas kokemus tämä peli oli.

Heti alkuun täytyy sanoa, että hahmokeskeiset ja tarinapohjaiset pelit ovat yleensä sellaisia, jotka iskevät minuun ja lujaa. Tästä genrestä hyvänä esimerkkinä on Life is Strange -pelisarja jonka pelit ovat tarinankerronnallisesti mestariteoksia. Sarjassa on ilmestynyt tähän mennessä pelit Life is Strange, Before the Storm, the Awesome Adventures of Captain Spirit sekä uusimpana Life is Strange 2, jonka viimeinen episodi julkaistiin nyt joulukuussa 2019. Ennakko-odotukset peliin eivät itselläni ollut ihan älyttömän korkeat sillä alkuperäinen Life is Strange tuntui minusta aavistuksen ylihypetetyltä enkä oikein koskaan päässyt sisälle pelin päähahmo Maxin maailmaan. Olen kuitenkin niin onnellinen, että lähdin avoimin mielin peliä silloin kokeilemaan, sillä Life is Strange maailma on aivan älyttömän mielenkiintoinen enkä luopuisi siitä enää koskaan!

Sean ja Daniel Diaz episodi 1 aikana

Life is Strange 2 jatkaa hyvin samoilla linjoilla kuin ensimmäinen osa. Dontnodin ja Square Enixin luoma valintapohjainen peli, julkaistiin viidessä episodissa vuosien 2018-2019 ja on löyhästi jatkoa edelliselle Life is Strange -pelille. Peli sijoittuu nimittäin aivan eri hahmojen ympärille täysin erilaiseen ympäristöön. Viitteitä ensimmäiseen osaan löytyy kuitenkin pitkin matkaa, sillä Arcadia Bayn tapahtumat muutama vuosi sitten vaikuttivat niin monen ihmisen elämään. Steam myös ottaa huomioon, mikäli sinulta löytyy tallennus ensimmäisestä osasta tai the Awesome Adventures of Captain Spirit -spinoff-pelistä.

Tarina seuraa Diazin veljeksiä Seania ja Danielia, jotka menettävät traagisesti isänsä ensimmäisen episodin alussa. Veljeksistä nuorempi, Daniel ajautuu ongelmiin naapurin pojan kanssa. Paikalle saapuu poliisi, joka tulkitsee tilanteen aivan väärin ja kokee, veljeään puolustmaan tulleen Seanin uhkana. Tilannetta rauhoittelemaan tullut poikien isä Esteban Diaz ajautuu mukaan sanaharkkaan ja kohta poliisi ampuukin vahingossa miehen siihen paikkaan. Tämän jälkeen tapahtuu outo voimakas räjähdys, jonka seurauksena poliisi kuolee ja Daniel menettää tajuntansa. Sean panikoi, nappaa veljensä ja yhdessä he pakenevat rikospaikalta. Pelissä pelataan siis Seanilla ja tehdään valintoja, jotka vaikuttavat tarinan kulkuun, Danielin luonteeseen ja loppuratkaisuun. Valinnat vaikuttavat myös siihen millaisen pelikokemuksen yleisesti ottaen saat. Mahdollista on siis pelata peli läpi joko korkealla, neutraalilla tai matalalla moraalilla.

Sanokaa mitä sanotte pelin grafiikoista, mutta valaistus on aivan häkellyttävän upea!

Ostin Life is Strange 2 pelin Steamin syysalesta pari viikkoa sitten. Toivelistalla se oli ollut jo pitkään, mutten halunnut aloittaa peliä ennen kuin sen kaikki episodit olisvat julkaistuina. Hyvä niin, sillä tämä peli tulikin sitten ahmittua niin nopeasti kuin suinkin oli mahdollista! Pidin pelistä paljon enemmän kuin ensimmäisestä osasta, josta siitäkin pidin todella paljon. En vain samaistunut niin hyvin Maxin ja Chloen tilanteeseen. Sen sijaan kuten ihan aluksi mainitskin, Sean tuntui omalta hahmolta jo heti alusta lähtien. Huolehtiva nuori mies, joka pakon edessä joutuu ottamaan vastuun itsensä lisäksi myös nuoremmasta veljestään osui ja upposi. Sean on myös taitelijasielu, joka piirtelee sarjakuvia ja aivan uskomattoman hienoja piirustuksia pitkin matkaa. Daniel puolestaan oli alkuun mielestäni todella ärsyttävä, mutta sellaisiahan pikkuveljet ovat. Onnistuin kuitenkin isoveljen kokemuksellani luomaan pikkuveikasta kelpo kansalaisen valinnoillani.

Teemana pelissä on hyvin voimakkaasti Yhdysvaltojen tämän hetkiset poliittiset ongelmat, rasismi sekä maahanmuutto. Vastapainoisena teemana on kasvutarina, veljeys sekä selviytyminen. Pelkäsin aluksi, että peli on liian poliittinen ja käyttää niitä samoja kliseitä mitä viljellään tällä hetkellä lähes tulkoon jokaisessa Netflix -sarjassa, reality-ohjelmassa ja elokuvassa. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut. Life is Strange 2 onnistui tuomaan tuoretta näkökulmaa ongelmiin ja täytyy sanoa, että sydämeni särkyy sille ajatukselle, että tälläisiä asioita oikeasti tapahtuu Atlantin toisella puolella.

Juoneltaan peli oli tasaisen hyvä alusta loppuun. Välillä edettiin vähän hitaasti ja jotkin juonikoukerot olivat hieman epäuskottavia, mutta kaiken kaikkiaan juonen eteneminen oli erinomaista ja se pysyi kiinnostavana ja tuoreena loppuun asti. Liikutuin useita kertoja tarinan aikana ja lopussa itkinkin kunnon ugly crylla silmät päästäni. Sain aikaiseksi lopetuksen (redemption ending), joka ainakin minun mielestäni oli kaikkein paras, vaikkei ollutkaan se "perfect ending". (Ihan kuin tälläisessä tarinassa mikään ending voisi olla perfect). Yleensä annan valintojeni mennä ihan oman fiiliksen mukaan, mutta tällä kertaa halusin valita ehdottomasti niitä asioita joita itse valitsisin samanlaisessa tilanteessa. Pelistäni tulikin tällöin melkoisen hyvä moraalinen ja riskitön, joskin ehkä uskottavampi. En myöskään halunnut katsoa ohjeita jonkun tietyn polun suorittamiseen, mutta koska ykkösessä minua jäi niin kovasti harmittamaan, etten onnistunut romantisoida Chloeta niin tällä kertaa halusin pitää huolen siitä, että saisin Seanin romanssipolun Finnin kanssa. Parin ohjeen katsomisen jälkeen onnistuinkin saavuttamaan tavoitteeni!

Jes! Finn ja Sean jakavat pienen romanttisen hetken

Peliä voisin suositella ihan kaikille, jotka eivät pelkää tarinapohjaisia pelejä. Mutta varoituksen sanana täytyy sanoa, että olen ollut henkisesti aivan rikki tämän pelin jälkeen. Lopetus, jonka sain oli jotenkin niin katkeran onnellinen, karu ja surullinen etten oikein osannut ensimmäisellä kerralla edes kunnolla prosessoida sitä. On niin epäreilua mitä Seanille käy pelin lopussa (redemption ending), että minuun ihan sattui kun pelasin sen kohdan. Itku on herkässä nytkin, jos joku vain puhuu meksikosta tai satun näkemään ihmisiä, jotka muistuttavat pelin hahmoja. Peli pääsi aika kevyesti heittämällä omalle all-time lempparipelit listalle, tiputtaen jopa Breath of the Wildin pois siltä. Nyt menen vielä itkemään vähän lisää ja varaan varmaan ajan jollekin psykiatrille. Eihän tämä elämä miltään enää tunnu Life is Strange 2:sen jälkeen.