Parhaat tv-sarjat 2020

 

Vuonna 2020 tuli kyllä sattuneesta syystä katsottua melkoisen paljon sarjoja. Erilaiset suoratoistopalvelut olivat kyllä huikea pelastus tuohon kammottavaan vuoteen, jolloin neljän seinän sisällä olemista vaalittiin. Suoratoistopalveluiden määrä alkaa olla jo aika huikea ja meilläkin taisi vuoden aikana olla ainakin HBO, Disney+, Amazon Prime sekä kestosuosikki Netflix. Palvelimien laadussa ja sisällössä on sinänsä aika paljonkin eroja, mutta edelleen ollaan todettu, että Netflixissä on se isoin tarjonta juuri sitä meitä kiinnostavaa sisältöä. Itse olen myös kuluttanut tuota Disneyn omaa aika paljonkin viime aikoina, joskin enemmän elokuvien parissa. Tässä tulee kuitenkin omat suosikkisarjat viime vuodelta! Sarjojen ei ole tarvinnut ilmestyä vuonna 2020, pääasia, että minä olen sen pariin itseni löytänyt sen vuoden aikana. Animaatiot ja minisarjat kilpailevat samalla listalla.

#5 Trinkers

Verkko: Netflix

Julkaisuvuosi: 2019-2020

Lempi hahmo: Elodie Davis

Mitä ihmettä? Niin monta sarjaa katsottuna tänä vuonna ja joku ihmeen Trinkets pääsi sijalle numero viisi! Yllätyin jopa itse. Ei Trinkets huono ole, mutta ehkä vähän tylsä ja tavallinen. Se on toisaalta myös sarjan etu. Harvoin tulee vastaan teinisarjaa, joka on oikeasti näin maanläheinen. Sarja kertoo Elodie nimisestä tytöstä, joka on kleptomaani. Jäädessään kiinni varastelusta, passitetaan Elodie vertaistukiryhmään, jossa hän tapaa Moen ja Tabithan, joilla on hieman samanlaisia taipumuksia. Trinkets on lämminhenkinen kuvaus nuoruudesta ja ehkä yllättävänkin yleisestä ongelmasta nuorten keskuudessa. Sarjaa voin suositella kaikille, jotka haluavat kevyttä draamaa ilta ja viikonloppu katsottavaksi.

 

 

#4 Mandalorian

Verkko: Disney plus
Julkaisuvuosi: 2019-

Lempi hahmo: -

 

Okei, tämän jälkeen joku saattaa jopa hieman suutahtaa, mutta sanotaan se nyt heti kärkeen ääneen. Mandalorian ei ole ihmeellinen sarja. Se ei ole täällä pelastamassa Star Wars universumia. Sarjan  taso on koko ajan tasapaksua vaellusta, jossa ei ole kovinkaan paljon hienoja, muttei huonojakaan hetkiä. Hahmot jäävät todella pintapuolisiksi ja puolet näyttelijäsuorituksista on mitäänsanomattomia tai huonoja. Miksi sarja sitten pääsi listalle? Minulla on vahva luotto siihen, että Mandalorian nousee jossain kohtaa ihan hyväksikin sarjaksi. Teemoiltaan se on jotain sellaista, mitä sarjojen maailmassa ei tällä hetkellä ole ja onhan se vauva-Yoda aika turkasen söpö! Kakkoskauden yllätys cameo myös nostaa sarjan pisteitä. Mandalorian ei ole mikään suosikkisarja oikeasti, mutta annan pisteitä hyvästä yrityksestä.

 

#3 Game of Thrones
Verkko: HBO
Julkaisuvuosi: 2011-2019
Lempi hahmo: Cersei Lannister

 

Vihdoin! Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi katsoa Game of Thronesin. Suuri syy miksi se aiemmin oli jäänyt saattoi yksinkertaisesti olla se älyttömän suuri ylihypetys mikä sarjan ympärillä oli. En jotenkin löytänyt tarpeeksi ajoissa sarjan pariin ja sitten se juna vain meni ohi ja lujaa. Viimeisen kauden katsoin sen ilmestyessä, joten tavallaan maailma ja hahmot olivat aika tuttuja minulle jo entuudestan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka se, että tiesi etukäteen asioita ei oikeastaan haitannut katselukokemusta yhtään, päinvastoin. Oli hienoa nähdä mistä tutuiksi tulleet hahmot olivat lähteneet ja mitä olivat kokeneet matkallaan. Myös ne kaikkein hurjimmat kohtaukset säväyttivät, vaikka olinkin ne jo jotain kautta nähnyt. Tykkäsin!

 

#2 When They See Us
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2019
Lempi hahmo: Korey Wise 

Heti alkuun pakko myöntää, että katsottiin tämä sarja niin alkuvuodesta, etten juurikaan muista sen yksityiskohtia. Sen kuitenkin muistan, että tunsin todella paljon vihaa ja surua tämän sarjan aikana. When They See Us kertoo tositapahtuman siitä, kuinka viisi tummaihoista nuorta tuomitaan syyttöminä vankilaan New Yorkin keskuspuistossa tapahtuneesta raiskauksesta vuonna 1989. Tämä on ehkä yksi niistä sarjoista, jotka täytyy vain katsoa ja kokea. Etenkin erinäisten Black lives matter -kampanjoiden vallitessa Yhdysvalloissa, on tämä erittäin silmiä avaava minisarja. Jharrel Jeromen tekee uskomattoman suorituksen Korey Wisen roolissa. Ansaittu Emmy voitto herralle.

#1 Dark
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2017-2020
Lempi hahmo: Jonas Kahnwald

Dark meni heittämällä omiin suosikkisarjoihin. Saksalainen scifi-draama oli yllätyksellinen, synkkä ja koskettavakin. Juoni oli todella monimutkainen, mutta loppujen lopuksi ihan johdonmukainen. Dark on todella mukavaa vaihtelua Stranger Thingsiin ja muihin melkoisen kliseisiin jenkkisarjoihin. Dark yllättää ja näyttää hyvältä, vaikka muutamassa erikoistehostekohdassa olisikin ollut vähän parannettavaa. Hahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia ja suosikkihahmoa on hankala edes valita. Sarja imaisee mukaansa jo heti ensimmäisessä jaksossa ja tämän haluaa katsoa kyllä melkein yhdeltä istumalta. Sarja vaatii jonkin verran keskittymistä, joten ihan sellainen "laitan vähän tähän taustalle pyörimään" -sarja ei ole kyseessä. Darkia katsoessa kannattaa olla joku kaveri mukana, niin pääsee teorioimaan oikein kunnolla aina jaksojen välissä. Vahva suositus!

Tässäpä nämä olivat! Omat suosikit tältä vuodelta. Lista oli mielestäni todella vajaa ja sisälsi sarjoja, jotka eivät pääse edes all-time-favorites listaani lähelle. Näiden lisäksi myös erilaiset ö-luokan sarjat olivat kivempaa katsottavaa kuin koskaan! Muun muassa Tiger Kingin, Sweet Homen ja Hollywoodin viihdearvo olivat ihan omaa luokkaansa niiden todella cringejen hetkien vuoksi. Valitettavasti nuo kaikki edellä mainitut olivat nimeomaan sitä aivot narikkaan viihdettä eikä mitään sen kummempaa. Katsoin myös Toy Boy nimisen espanjalaisen sarjan, josta ei silmäkarkkia puuttunut, puhumattakaan Bodyguard -sarjasta, jonka päätähtenä oli aina niin komea Richard Madden. Animeakin tuli katsottua Beastarsin sekä Japan Sinks animaatioiden muodossa, mutta etenkin jälkimmäinen alkoi vahvasti ja lässähti nopeasti. Kunniamaininta myös Snowpiercerille, joka oli siis koko vuoden huonoin katsomani sarja - kaikilla osa-alueilla.

Star Wars: Episode IX Rise of Skywalker

Yli neljän vuosikymmenen ajan jatkunut eeppinen avaruusooppera on nyt saatu päätökseen. Rise of Skywalker on saagan yhdeksäs osa ja ainakin tällä hetkellä koko Star Wars -elokuvauniversumin viimeinen osa. Samalla se oli myös uuden Force Awakens elokuvan aloittaman sequel-trilogian päätös. Seuraavaksi seuraa spoilerien täyteinen arvostelu. Jos siis haluat välttyä juonipaljastuksilta, kannattaa suunnata katse jonnekin muualle ja palata tähän tekstiin, kun olet nähnyt uusimman Tähtien Sota -elokuvan.

On melkoisen valitettavaa, että Star Wars ei onnistunut pitämään itseään kasassa kokonaista uutta trilogiaa. Force Awakens on varmaan suosikkini kaikista Star Wars leffoista, mutta valitettavasti nämä trilogian seuraavat osat eivät yllä samalle tasolle ollenkaan. Siinä missä The Last Jedissa ei tuntunut olevan järjen häivääkään ja hahmot vain poukkoilivat ympäriinsä ilman minkäänlaista kehittymistä, oli Rise of the Skywalker jopa puuduttavan tylsä ja tasapaksu. Last Jedissa sentään oli niitä selkeästi huonoja ja hyviä kohtauksia, kun taas tämä jälkimmäinen jätti todella kylmäksi. Palpatinen mukaan tuominen tuntui aluksi todella hienolta jutulta ja cameo-roolissa hahmo olisikin ollut todella hieno juttu. Sen sijaan Palpatinesta piti vääntää se pääpahis tähän tarinaan ilman oikeastaan sen suurempaa pohjustusta. Toki ymmärtäähän sen, kun missään vaiheessa ei oikein esitelty mitään uutta pahista sarjaan ja Snokestakin hankkiuduttiin eroon jo the Last Jedissä. Enkä edes aio aloittaa Renin ritareista, jotka olivat kyllä niin hukkaan heitetty mahdollisuus. Monesti tuntuikin, että leffa pyrki vain korjaamaan edellisen tuotoksen aiheuttamia ongelmia.

Minua kovasti itseäni myös harmitti se, että Carrie Fisherin Leia oli elokuvassa vielä mukana. Näyttelijä ei tietenkään ollut itse enää kuvauksissa vaan oli luotu mukaan käyttäen tietokonegrafiikkaa ja jo olemassa olevaa materiaalia. Leia tuntuikin jäävän tästä syystä kylmäksi, väkinäiseksi ja etäiseksi, eikä hahmon kuolema enää herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita. Olin kuitenkin käsitellyt Fisherin sekä Leian kuoleman jo parisen vuotta sitten. Lukea ei puolestaan leffassa näkynyt juuri ollenkaan eikä Han Solon pienimuotoinen cameo pelastanut kyllä yhtään mitään. Tietenkin tässä sequel-trilogiassa piti jättää sijaa uusille hahmoille ja jättää konkarit taka-alalle mikä on sinällään ihan okei, harmi vain että Luke ja Leia eivät saaneet mielestäni ansaitsemaansa lopetusta tarinalleen. Hahmojen todella monet repliikit olivat myös uudelleen käytettyjä "viitauksia" edellisiin elokuviin, mutta suurimmalta osalta ne tuntuivat vain laiskoilta fanservice -hetkiltä. Toki elokuvassa oli paljon pientä kivaa faneille, mutta eeppisyys ja tunne olivat koko ajan tipotiessään. Iso plussa kuitenkin Obi-Wanin, Qui-Gonin, Anakinin, Yodan, Ashokan, Kannanin, Mace Windun sekä muutaman muun hahmon äänicameosta lopputaistelussa.

Jos jotain hyvää täytyy keksiä niin trilogian uudet hahmot loistivat kyllä elokuvassa. Kylo Ren ja Rey tuntuivat jälleen kehittyvän hahmoina ja molempien motivaatiot olivat jokseenkin selkeät. Pakotettu suudelma lopussa varmasti toimi reylo -shippaajille, mutta itse hykertelin pienille stormpilot -hetkille pitkin leffaa. Finn ja Poe olivat ehkä elokuvan mielenkiintoisimmat ja aidoimmat hahmot. Heidän kemiansa toimi keskenään sekä muiden hahmojen kanssa todella hyvin. Selkeästi huomasi myös, että Oscar Isaac otti kaiken ilon irti mahdollisesti viimeisestä Star Wars -elokuvastaan.Vähän samaan tapaan kuin Ewan McGregor aikanaan prequel-trilogiassa. Pakko myös mainita kuten Nuoskain totesi, mukana oli myös todella hyvin naishahmoja edustettuna ja mahtuipa mukaan yksi tyttöpusukin!

Se mikä Last Jedissa oli hyvää (uskokaa tai älkää, siinäkin oli jotain hyvää!) oli sen visuaalisuus. Suolaplaneetan taistelu sekä Holdon tekemä hyperajo-uhraus olivat visuaalisesti todella hienosti toteutettuja ja yhtiä parhaimpia kohtauksia koko saagassa. Rise of Skywalkerista ei näitä visuaalisesti hienoja hetkiä löytynyt oikein muualta kuin Reyn ja Kylon taistelusta Endorilla, jossa Kuolontähden rauniot tekivät kohtauksesta karun mutta kauniin. Muistikuvani elokuvasta on myös se, että se olisi ollut väritykseltään melko harmaasävytteinen, jopa mustavalkoinen osissa kohdista. Mikään kohtaus tai maisema ei tunnu pomppaamaan mieleeni ilman erityisen suurta pinnistelyä, vaikka elokuvan maailma tuntuikin pitkästä aikaa enemmän Star Warsilta niiden kömpelöiden animatronixien ja efektien myötä, mitkä toimivat tyylikeinona tässä leffassa erinomaisesti.

Rise of Skywalkerissa on paljon pientä kivaa Star Wars fanille. Elokuvallisesti se on kuitenkin melko keskinkertainen ja unohdettava. Tunteikkaimmatkin kohtaukset jättävät kylmiksi, joko sen takia että tunne pilataan pois seuraavassa kohtauksessa tai sitten katsoja ei vain ymmärrä miksi pitäisi olla surullinen. Kokonaisuutena tämä uusi trilogia pääsee vain parhaimmillankin samalle tasolle kuin prequel -trilogia ja jääkin todella kauas siitä mikä teki alkuperäisestä trilogiasta niin mahtavan. Usko Star Warsiin on horjunut melkoisesti, vaikka aika paljon sormien läpi katsonkin asioita. Ehkä Disneyn olisi hyvä jättää nyt Tähtien sota hetkeksi tauolle ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Ilmeisesti Disney plussassa oleva the Mandalorian -sarja on enemmän sitä mitä Star Warsin kuuluisi olla. Kiitos Nuoskain ja Guy hyvistä pointeista mitä teitte tästä leffasta! Ei se ihan niin huono ole kuin ehkä ensivaikutelma antaa ymmärtää, mutta ilmeisesti Rise of the Skywalker ei vain ollut minulle.