Parhaat nörttileffat 2019

Koska olen extra ja maailma on pullollaan listoja vuoden parhaimmista leffoista, teen minä näitä iänikuisia nörttileffat -listojani! Nörttileffaksi lasketaan melkein kaikki leffat, jotka kuuluvat johonkin olemassa olevaan fandomiin, odotetut scifi-leffat sekä animaatiot. Eli niin sanotusti ne leffat, mitkä eivät välttämättä kilpaile siitä vuoden parhaimman elokuvan oscarista. Tuttuun tapaan valitsen siis näistä sitten ne omasta mielestä vuoden parhaimmat. Mitään superihmeellisiä tuotoksia ei vuonna 2019 oikein nähty, mutta vuosi oli siitä poikkeuksellinen, että se lopetti kaksi isoa eeppistä saagaa. Ykkösenä on kuitenkin vuoden odotetuin ja kovin nörttileffa. Arvaatko jo mikä?

#5 Toy Story 4
Ohjaaja:  Josh Cooley
Erityistä: Toy Story -tarinan viimeinen osa kunnes ei kohta taas ole.
Arvioni: -

Toy Story 3 on ehkä yksi parhaimpia animaatioleffoja, mitä on koskaan tehty. Se on täydellinen lopetus trilogialle, ja jatkumoa yhdelle lapsuuden tärkeimmistä elokuvista. Siksi olinkin melko skeptinen sen suhteen kun ilmoitettiin, että Woodyn ja kumppaneiden tarina jatkuu vielä neljänteen osaan. Toy Story 4 ei ole huono todellakaan. Se vain tuntuu enemmän sellaiselta pitkältä tv-sarjan jaksolta. Vähän turhaa täytettä, eikä oikein kukaan muu kuin Woody päässyt loistamaan elokuvassa. Elokuva ei myöskään tuntunut oikeilta hyvästeiltä kuten kolmas osa. Silti taattua Pixar-laatua niin animaation kuin juonenkin suhteen.

#4 Rise of  Skywalker

Ohjaaja: J. J. Abrams
Erityistä: Abrams yrittää paikata Rian Johnsonin tekemän Last Jedin honkkeleita.
Arvioni: Star Wars Episodi IX: Rise of Skywalker

Minua niin kovasti harmittaa, etten pitänyt tästä elokuvasta. Star Wars on aina ollut iso osa elämääni ja siksi toivoinkin tälle kaikkea parasta katastrofaalisen Last Jedin jälkeen. Rise of Skywalkerissa ei ollut mitään tosi huonoja juttuja, mutta ei siinä ollut oikein mitään tosi hyviäkään. Kaipaan elokuvakokemukseeni niitä hetkiä kun tunnen jotain. Oli se sitten surua, vihaa, iloa tai kauhua. Rise of Skywalkerissa tuo tunnepuoli jäi omalta osaltani jotenkin todella köyhäksi, enkä oikein edes keksinyt sille mitään pätevää syytä. Elokuva jäi melko tasapaksuksi hötöksi ja valitettavan tylsäksi lopetukseksi Skywalker-saagalle. 

#3 Klaus
Ohjaaja: Sergia Pablos, Carlos Martinez López
Erityistä: Tipautti heittämällä listalta Detective Pikachu sekä Spider-Man: Far From Home -elokuvat
Arvioni: -

Hauska miten joku tälläinen jouluhömppä voikin päätyä listalle vielä juuri ennen listan julkistamista! Olin huomannut sosiaalisessa mediassa, että Klausin ympärillä on jonkinlaista pientä kulttihypetystä menossa ja pitihän tämä nyt sitten katsastaa läpi. Yllätyin positiivisesti kuinka kauniisti elokuva olikaan animoitu! Nykyään kun tuntuu, että valtaosa animaatioista on sitä sellaista Disney tai Dreamworks visuaalista maailmaa, oli tämä raikas tuulahdus animaatioiden maailmaan. Juonikaan ei ole mikään turhan kliseinen kuten joululeffoissa yleensä tuppaa olemaan. Klaus onnistuu todellakin tuomaan uutta näkökulmaa tähän kulutettuun genreen. Todella miellyttävä yllätys, mikä kannattaa kurkistaa Netflixistä viimeistään sitten ensi jouluna!

#2 Avengers: Endgame
Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo
Erityistä: Eeppisen saagan eeppinen lopetus.
Arvioni: Avengers: Endgame (Spoilers)

Siinä missä Rise of Skywalker jätti saagan päätöksen kylmäksi, teki Endgame todellakin kunniaa kymmenen vuotta jatkuneelle Marvel Cinematic Universelle. Endgame oli tunteikas ja toiminnantäyteinen lopetus yhdelle aikakautemme kiinnostavimmista elokuva-sarjoista. Totta kai tässäkin leffassa oli ne omat heikot hetkensä, eikä se aivan onnistunut pääsemään Infinity Warin tasolle, mutta kaiken kaikkiaan todella eeppinen ja tunteikas kokemus.

#1 Joker

Ohjaaja: Todd Phillips
Erityistä: Heittämällä vuoden 2019 parhaimpia elokuvia ja yksi ennakkosuosikki oscar-kisaan lukuisissa kategorioissa.
Arvioni: Jokeri

Jokeri on aivan eri kategoriassa kaikkien listan edeltävien leffojen kanssa. Se kiikuttelee siellä rajoilla, että lasketaanko sitä edes nörttileffaksi vai vaan suoraan sinne huippuleffojen pariin. Totta kai, kun Jokeri kuitenkin perustuu sarjakuvahahmoon, on sen paikka tällä listalla ehdottomasti. Genressään aivan järisyttävän onnistunut tekele. Joaquin Phoenix tekee oscar-ehdokkaan arvoisen suorituksen Jokerina. Elokuvan musiikki, tunnelma ja sävy ovat jotain todella upeaa ja mielenkiintoista! Jokeri todennäköisesti laukaisi jälleen uuden tavan tehdä sarjakuva-elokuvia ja jos taso pysyy lähelläkään Jokeria, otan ne kaikki ilomielin vastaan.

Muita näkemiäni nörttileffoja tältä vuodelta olivat muun muassa keskinkertaisuuteen kaatuva Captain Marvel sekä täysin turha täyteleffa Breaking Bad universumiin: El Camino. Hauskinta on se, että ihan viimeisillä metreillä Netflixin animaatioleffa Klaus kiilasi listalle. Tiputtaen Spider-Man: Far From Home sekä Detective Pikachu elokuvat jaetulta viidenneltä sijalta. Kummastakaan en oikein erityisemmin nauttinut, vaikka ihan kelpo tekeleitä olivatkin. Myös nämä voisivat olla listalla, mikäli olisin ne ehtinyt katsoa ennen kuin laitoin listan ulos: Frozen 2, Doctor Sleep, Shazam, It chapter 2, Alita, Lego Movie 2, Hellboy... Veikkaan tosin, että noista aika moni voi vain haaveilla listalle pääsystä joka tapauksessa.

Marvel Cinematic Universe - Awards: Tulokset

Voi pojat! Melkein unohdin tehdä tämän kun on ollut niin hektiset pari viikkoa. Järjestin siis Endgame -elokuvan jälkeen tälläisen pienen leikkimielisen äänestyksen, jossa etsittiin niitä parhaista parhaimpia MCU tekijöitä. Osallistujia oli huikeat 13 kappaletta!  Kiitos siis kaikille! Nyt tuloksiin.

Paras Marvel Cinematic Universe -elokuva Ruudukon lukijoiden mielestä on Infinity War. Se sai neljä ääntä kun taas toiseksi tullut Winter Soldier sai kaksi ääntä. Muut ehdokkaat kuten Guardians of the Galaxy, Ragnarök ja Black Panther saivat vain yhden. Onnittelut Infinity Warille ansaitusta voitosta! Tässä muita voittajia:

Rykäle voitto Russon veljeksille - odotetusti

Tämäkään ei yllättänyt etenkään siinä kohtaa kun Infinity War alkoi varmistua parhaimmaksi leffaksi.

Olisin yllättynyt jos tämä olisi mennyt jollekin muulle kuin RDJ:lle. Upeaa, että myös Sebastian Stan sai äänen!

Tähän oli hankala keksiä ehdokkaita, siksi Atwell myös mukana vaikkapa sitten ihan vain sarjan faneille.

Miessivuosa ansaitusti Tom Hiddlestonin Lokille

Ensimmäinen kategoria, jossa äänet jakautuivat todella rajusti! Karen Gillanin Nebula on kasvattanut suosiotaan etenkin näiden MCU:n viimeisimpien esiintymisiensä myötä. Minustakin yksi parhaimpia hahmokaaria koko MCU:n aikana.

Paras pahis oli myös aika läpihuutojuttu. Thanos teki Infinity Warissa selväksi, että muita pahiksia ei voi edes verrata häneen. Josh Brolin vetää hyvän roolin ja Thanos tuntuu aidolta uskottavilla motiiveilla.

Ollakseni ihan rehellinen, tein tämän kategorian nimeonmaan tämän Matt Damon ja Luke Hemsworth cameon takia. Näköjään ihan syystä! Yritin valitan Stan Lee cameoista parhaimman, tiedä sitten oliko se sitä.

Monet jaksoivat myös raapustella omia lempi MCU -hetkiään ja lähes tulkoon kaikki lemppareimmat olivat jostain kolmesta Avengers -elokuvasta. Yleinen konsensus on, että Marvel leffat ovat viihdyttäviä vuodesta toiseen, vaikka ovatkin vain sellaista "kallista viihderoskaa". Ehkeivät nämä leffat ole niitä kaikkein parhaimpia elokuvallisia kertomuksia, mutta silti vuodesta toiseen niiden parissa viihtyy niin nuori kuin vanhempikin fani. MCU on joka tapauksessa jotain ainutlaatuista ja uutta viihdemaailmaan ja varmaan jokainen meistä voi todeta, että hyvin onnistuivat tekijät tavoitteessaan tehdä kymmnen vuoden aikana yhden eeppisimmistä elokuvasagoista. Kiitos vielä kaikille vastanneille, tätä oli ilo tehdä ja seurata! Kannatti kokeilla Google Formsia ja luoda tälläinen kysely. Todella helppo rakentaa ja vastata.

Avengers: Endgame (Spoilers)

Nyt se on sitten ohi! Yli kymmenen vuotta ja 22 elokuvaa myöhemmin MCU on tullut vihdoinkin siihen suureen kliimaksiin. Tietenkään tämä ei ole leffasarjan lopullinen loppu, mutta ainakin tietyiltä osin tämä tuntuu yhden merkittävän ajanjakson päätökseltä elokuvahistoriassa. Tämä teksti tulee sisältämään spoilereita, sillä en usko että kukaan joka ei olisi elokuvaa jo nähnyt, muutenkaan päätyy tänne tätä lukemaan. Pitemmittä introitta, lähdetään avaamaan ja arvostelemaan elokuvaa!

Täytyy myöntää, että Endgame on varmasti synkin Marvel -leffa ikinä. Alun epätoivo on oikeasti todella musertavaa, eikä oikein minkäänlaista pakotietä karmealta todellisuudelta ole. Elokuvan juoni lähteekin lähes suoraan siitä mihin Infinity War jää. Thanos onnistui tehtävässään ja pyyhki pois puolet  kaikista elävistä olennoista koko universumissa. Sankarimme, tai ne ketkä jäivät jäljelle, eivät voi muuta kuin nuolla haavojaan ja koittaa jatkaa eteenpäin. Epätoivon vallitessa, kuitenkin pieni toivonkipinä saadaan aikaan ja sankarimme lähtevät Thanoksen perään, todetakseen vain, ettei mitään ole oikeasti tehtävissä kuolleiden takaisin tuomisessa. Tämän jälkeen hypätään ajallisesti viisi vuotta eteen päin, jolloin Ant-man pääsee vapaaksi kvanttitodellisuudesta ja tulee esittelemään villin ajatuksensa aikamatkustamisesta.

Ainakin minulla oli hankalaa niellä idea aikamatkustuksesta, vaikka sitä osasin etukäteen jo odottaakin. MCU -leffoissa on aina ollut kaikenmaailman yliluonnollisia ja tieteisfantasia elementtejä, mutta silti tämä tuntui todella epäuskottavalta asialta. Hetken kuluttua siihen ajatukseen kuitenkin tottui ja antoi mennä läpi siinä missä muutkin ei niin fysiikan lakien mukaiset jutut. Bonuksena pääsimme siis seikkailemaan aiempiin Marvel -leffoihin kuten the Avengers, Guardians of the Galaxy sekä Thor: the Dark World. Mukana oli myös oikeasti lähes kaikki hahmot koko MCU:n ajalta lukuun ottamatta pahiksia. Jopa Natalie Portman oli saatu hivutettua jälleen Marvel -leffaan, vaikkei tainutkaan oikeasti olla kuvannut yhtään uutta kohtausta. Valitettavasti tällä kertaa ei jäänyt ruutuaikaa lähes kenellekään ylimääräiselle hahmolle ja jopa Thanos valui sinne tylsien pahisten joukkoon. Tästä vitsailinkin, että sen MCU:n parhaimman pahiksen tappoi Thor elokuvan alkupuoliskolla ja sitten saimmekin enää ruudulle sen "tiiseri-thanoksen" aiemmista leffoista.

Jo ensimmäisen trailerin myötä, olin aivan varma, että tässä leffassa tulisin itkemään. Näin tosiaan kävi ja ensimmäiset liikuttumiset tulivatkin jo  ekan vartin aikana.  Kyyneleet puolestaan ensimmäisen kerran vuodatin siinä kohtaa kun Clint ja Natasha taistelevat siitä, kumpi uhrautuu saadakseen Sielukiven. Sitten se olikin yhtä tunteiden vuoristorataa aina sinne lopputaisteluun saakka, jossa jo ihan se hahmojen määrä ja taistelun massiivisuus sai minut liikuttumaan. Myös jostain syystä joka kerta kun Spider-Man oli ruudulla niin vollotin onnenkyyneleitä. Tony Stark sai myös arvoisensa tavan lähteä, mutta Steve Rogersin viimeinen esiintyminen MCU:ssa oli ehkä vähän turhankin kliseinen ilman sen ihmeellisempää tunnelatausta. Ehkä näemme hänen hautajaisensa jossain tulevassa Marvel -elokuvassa tai sitten Falcon & Winter Sodier -sarjassa?

Vaikka elokuvassa ei olekaan yhtään secret endingiä, on se silti täynnä viittauksia ja cameoita, jotka saivat minut hykertelemään itsekseni ja välillä puolisolle hihkuen. Esimerkiksi Steve Rogersin Hail Hydra -kohtaus nauratti huimasti! Elokuvassa oli myös selkeästi viittauksia jo Young Avengers -porukkaan niin Hawkeyen ja Ant-manin tyttärien kuin Iron Man 3 elokuvasta tutun Harley Keenerin muodossa. Mukana oli myös pakollinen Stan Lee -cameo, joka ei kyllä enää lämmittänyt mieltä. Itse annoin Leelle hyvästit jo viimeistään Captain Marvel -leffassa.

Vaikka Endgame onkin tunnelataukseltaan varmaankin yksi parhaimpia MCU -leffoja, ei se silti ole niin viihdyttävä ja toimiva paketti kuin esimerkiksi Infinity War tai Guardians of Galaxy. Se on kuitenkin selkeästi tehty juuri niitä faneja varten, jotka ovat nähneet koko MCU:n leffarepertuaarin. Juuri sellainen elokuva, joka palkitsee vuosien odotuksen ja antaa oikeastaan juuri sitä mitä yleisö haluaakin - päätöksen. Se mihin Endgame sijoittuu "Parhaat Marvel -leffat" -listallani, jää odottamaan toista katselukertaa. Sen tämä elokuva nimittäin vaatii!