keskiviikko 19. lokakuuta 2011

The Hills are Alive with the Sound of Music..


Tanssia, laulua ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä.. Tätäkö ovat ne niin kutsutut musikaalit? Suurimmalta osalta kyllä. Musikaalit jakavat varmasti hyvinkin jyrkkiä mielipiteitä: osa rakastaa ja osa juoksee karkuun jo kuullessaan elokuvan nimen. Itsekin olin tuollainen jälkimmäinen vielä muutama vuosi sitten. Julistin kovaan ääneen vihaani musikaaleja kohtaan. Jokin kuitenkin tuossa tanssin elävöittämässä mielettemässä maailmassa herätti mielenkiintoni.

Omaan musikaali-heräämiseeni vaikutti tietenkin kukas muukaan kuin herra nimeltä Tim Burton. Vuoden 2007 elokuva versio musikaalista Sweeney Todd kertoi minulle, että musikaali voi olla paaaljon muutakin kuin Vanessa Hudgens tanssimassa pöydällä ja laulamassa sydänsuruistaan.. Siinä voi myös olla "juoni".


Tietenkin Broadway-musikaalin leffa-versiosta on helppo pitää, jos kerran se on jo monta vuosikymmentä aiemminkin saanut ihmiset nauramaan ja laulamaan mukana. Mutta ilokseni voin ilmoittaa, että läheskään kaikki Broadway-musikaalit eivät ole niin täydellisiä kuin annetaan olettaa. Esimerkiksi Hairsprayn elokuva-versiota ei voinut edes Zac Efron ja ihastuttava John Travolta pelastaa.. Myös Footloose on juonellisesti hyvin hyvin kökkö ja samankaltainen Hairsprayn kanssa.. Vaikka Kouvolan Yhteiskoulun Lukio selviytyikin loistavaa paremmin omalla näkeyksellään Footloosesta.. En silti missään nimessä haluaisi maksaa siitä, että näkisin Craig Brewerin ohjaaman tämän vuoden version kyseisestä musikaalista.

Vaikka Burton saikin minut syttymään musikaaleille Corpse Pridenkin avustuksella olin kuitenkin vasta lopullisen myyty kun näin elokuvan Moulin Rouge!. Ewan McGregorin ja Nicole Kidmanin tähdittämä uusintapainos 1952-vuoden elokuvasta oli jotakin niin huikeaa ! Hauskasti oli yhdistelty uusia ja vanhoja, jo olemassa olevia biisejä kuten the Policen Roxanne ja Madonnan Like a Virgin. Upeat tanssikohtaukset ja fantasia-maailman kaltaiset lavasteet tekivät leffasta huikean spektaakkelin, jonka voi katsoa yhä uudestaan ja uudestaan ! Toinen musikaalien helmi on Meryl Streepin tähdittämä Mamma Mia!, mutta koska kaikki tietävät kyseisestä elokuvasta kaiken ja ovat kyllästymiseen asti kuulleet siitä niin jätän sen tarkemman arvioinnin kokonaan.. Sanon vain että kyllä se James Bondkin pystyy laulamaan ;)

Muita suosikkejani ovat Audrey Hepburnin klassikko musikaali My Fair Lady ja samassa hengessä tanssahteleva Disneyn- Maija Poppanen. Sound of musicia en ole nähnyt, mutta heti kun vain se on mahdollista nähdä vaikka telkkarissa niin aion sen kyllä katsoa ! Lopuksi vaikka tämä saattaakin pilata maineeni (minkä maineen?) niin myönnän, että pidän jopa High School Musicalin ensimmäisestä osasta. No mitä? Kouluun perustuva musikaali voi olla ihan hyvä ! Myöntäkää vaan niin itsekin katsotte Gleetä ! senkin Gleekit..

Siinä oli joitakin minun pohdintojani musikaaleista. Eli siis jos sinäkin kuulut siihen porukkaan, joka ei tykkää musikaaleista yhtään niin suosittelen, että otat itseäsi niskasta kiinni ja pyydät ystävääsi sitomaan sinut sohvaan ja pakotat itsesi katsomaan edes yhden musikaalin.
Saatat yllättyä positiivisesti :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...