Voisin aloittaa tämän vitsillä, mutta se voisi saada koko maailman itkemään (heh). Taas jouduin tappelemaan Finnkinon kanssa näistä lippuvaraus-asioista, mutta ainakin päästiin leffaan asti. Ja jälleen kerran leffan kohdeyleisö oli aika selkeä jo jonottamisesta asti, nuoret miehet ja mukaan pakotetut tyttöystävät. Jännä juttu, vaikka kohdeyleisö oli minulle selkeä noin helposti, eivät elokuvan tekijät oikein olleet keksineet tuotantovaiheessa kenelle leffa olisi suunnattu. Tässä tulee rankkaa arviota ihan kelpo elokuvasta nimeltään Suicide Squad.
Kuten kaikki varmasti jo tietää, niin Suicide Squad kertoo tarinan siitä kuinka metaihmisiä aka supersankareita vastaan täytyy alkaa varustautua. Teräsmies on kuollut, mutta mitä jos tulee uusi Teräsmies, joka ei jaa samoja arvoja ihmiskunnan kanssa? Onneksi Amanda Wallerilla (Viola Davis) on tähän ratkaisu: kerätään kaikki tunnetut metaihmiset ja kovimman luokan rikolliset ja pakotetaan heidät taistelemaan ihmiskunnan puolesta! Kasattuun "itsemurha-ryhmään" kuuluu niinkin ihastuttavia kavereita kuin Killer Croc, joka nimensä mukaan on kuin krokotiili, Deadshot, palkkamurhaaja joka ei ikinä ammu ohi kohteestaan, sekä tietenkin niinkin turvallinen ja stabiili henkilö kuin Jokerin tyttöystävä Harley Quinn. Aivan loistava idea Wallerilta.
Kun ensimmäinen traileri Suicide Squadista tupsahti silloin aikanaan niin kyllä minä ainakin olin aivan innoissani! Kerrankin nähtäisiin monia tuttuja Batman-pahiksia valkokankaalla ja erityisen innoissani olin Harley Quinnistä ja uudesta Jokerista. Vuoden aikana innostukseni kuitenkin tasaiseen tahtiin hiipui ja etenkin Batman V Supermanin jälkeen en uskaltanut toivoa taas oikeastaan yhtään mitään. Ehkä juuri tämä superpessimistisen ajattelutapa pelasti vähän elokuvaa minulta. Juonellisesti elokuva oli niin ennalta-arvattava kuin vain voi olla. Suuri osa hahmoista oli hyvin kliseisiä ja ne joita olisi halunnut nähdä enemmänkin eivät päässeet siihen täyteen potentiaaliinsa. Siltikin elokuva on ihan hyvä lisäys alkavaan DCEU-maailmaan, johon siis ensi vuonna saamme lisäystä muun muassa Wonder Womanin oman elokuvan muodossa.
Kohderyhmä ei tosiaan ollut selkeä leffan tekijöille kuten mainitsinkin. Elokuvassa ei ole tippaakaan verta mikä on hassua sen synkkyyteen nähden. En ymmärrä miksi näitä edelleenkin tehdään siten, että kymmenvuotiaatkin saavat tulla katsomaan. Vanhempaan yleisöön elokuva taas yritti vedota samalla keinolla kuin Guardians of the Galaxy, eli nostalgia soundtrackillä. Ongelmaksi vain koitui se, että musiikki oli kuin tilkkutäkki eri genrejen edustajia. Oli Eminemiä ja Queeniä, Imagine Dragonsia ja Skrillexiä.
Easter Eggeistäkin voisin puhua, mikäli tässä leffassa olisi jotain fiksuja sellaisia ollut. Secret ending toistaa samaa kuin Justice Leaguen teaser trailer, ainoana vivahde erona se että Bruce Wayne kehottaa Walleria luopumaan projektista ja Waller kehottaa Waynea lopettamaan "yötyöt". Eli ei oikeastaan mitään ihmeellistä muuta kuin että nuo kaksi ovat napit vastakkain myös tulevissa elokuvissa. Muutenkin olin ihan tyytyväinen siihen, että Affleckia nähtiin leffassa pariinkin otteeseen. Sen sijaan se paljon hehkutettu Leton Jokeri jäi hyvinkin minimaaliseksi, mikä on toisaalta ihan hyvä kun elokuva ei hänestä kertonut.
Harmittavinta on kun leffan jälkeen ei ole mitään hypeä eikä oikeastaan mitään sanottavaakaan. Kyllähän sen katsoo kerran ja varmaan toisenkin, mutta ei siitä oikein mitään irti saa. Itse olisin halunnut tästä nyt sellaisen kunnon synkän ja väkivaltaisen tarinan, jossa oikeasti tulee se tunne että nyt ei olla ihan tavallisessa sankari-leffassa. Edelleen olen sitä mieltä että DC ja Warner Brothers lähti sen kymmenen vuotta liian myöhään kilpailemaan Marvelin kanssa elokuva-universumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti