Näytetään tekstit, joissa on tunniste manga. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste manga. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Death Note

Nyt vasta tajusin, etten ole vielä ikinä kertonut täällä yhdestä suosikki manga -sarjastani! Death Note on siis yksi ensimmäisimpiä manga-sarjoja jotka olen koksaan lukenut ihan alusta loppuun ja vieläpä useamman kerran. Myös animen olen tainnut katsoa kolmesti, mutta kerron mielipiteeni siitä hieman myöhemmin. Tässä kuitenkin teille, jotka ette sarjaan ole tutustuneet niin pieni infopläjäys ja iso suositus!

Death Note on vuosina 2003 - 2006 ilmestynyt mangasarja, jonka takana ovat käsikirjoittaja Tsugumi Õba sekä piirtäjä Takeshi Obata. Tarina kertoo Light Yagami nimisestä lukiolaisesta, joka saa käsiinsä kuolemanjumala shinigamin muistikirjan. Muistikirjaan voi kirjoittaa kenen tahansa nimen ja tämä kuolee sydänkohtaukseen 40 sekunnin kuluttua kirjoitushetkestä. Light on luonteeltaan oikeudenmukainen ja erittäin älykäs. Hän päättää käyttää muistikirjaa rangaistakseen rikollisia ja tehdäkseen maailmasta paremman paikan. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan nappiin vaan pian Lightin perässä on maailman poliisijärjestöt sekä salaperäinen mestarietsivä L

Vinkki: Lue vasemmalta oikealle
Death Note pureutuu hyvin voimaakkaasti siihen mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Psykologinen rikostarina on aina ollut suosikki genreni, joten ei mikään ihme, että Death Note uppoaa. Se on myös todella hyvä sarja ihmiselle, joka ei ole tutustunut vielä ollenkaan manga tai anime -maailmaan sen hyvin länsimaalaisen kerronnan vuoksi.

Mikäli Death Noten anime olisi täydellinen, saattaisi Death Note jopa mennä minulla Fullmetal Alchemistin yli suosikki manga/anime sarjana. Sen sijaan animen lopetusta on muutettu melkoisen tönköksi. Animessa myös korostuu turhan paljon sellainen animelle olennainen "överiys" muun muassa silloin kun Light kirjoittaa nimiä vihkoon. Liian eeppiset liikkeet liian eeppisen ellei jumalallisen musiikin säestämänä tekevät kohtauksista tahattoman korneja ja koomisia. Anime on kuitenkin lisätty juuri Netflixiin, joten todellakin vahva suositus edes kokeilemaan sarjaa! Death Notesta tehtiin myös live-action jenkkiversio viime vuonna ja voi pojat kuinka suosittelenkaan pysymään kaukana koko paskasta. Aivan käsittämättömän huono vaikka koitin antaa sille mahdollisuuden.

Jos siis haluat jännitystä elämääsi 37 episodin verran on tässä oiva valinta arki-iltojen ratoksi. Death Noteen jää koukkuun ja sen katsoo miltei parilla istumalla ahmien loppuun asti.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Dragon Head

Dragon Head on Minetarō Mochizukin luoma vuosina 1995-2000 ilmestynyt Kodanshan julkaisema manga-sarjakuva. Kuten monet muutkin 90-luvun ja 2000-luvun alun taiteilijat niin länsimaissa kuin Japanissakin myös Mochizuki tarttui post-apocalyptiseen aiheeseen ja on luonut yhden parhaimmista sarjakuvista tähän liittyen. Maailmanloppu yhdistettynä psykologiseen kauhuun tekee Dragon Headista omaperäisen ja mielenkiintoisen tarinan, joka saa hermoheikkoisemman lukijan näkemään jopa painajaisia. (Kokemuksen syvä rintaääni.)
Jouduin hieman rikkomaan omia periaatteitani tätä lukiessa sillä Dragon Headia ei ole ilmestynyt Suomessa. (Eikä köyhällä opiskelijalla ole rahaa tilata netistä random manga-kirjoja ja lukea niitä tietämättä edes varmasti pitääkö teoksesta.) Tässä tapauksessa siis jouduin käyttämään MangaFox.me-sivustoa ja lukemaan sarjiksen sieltä.

Sarjakuvassa ei ole mikään maailman kauneun tapa piirtää ihmisiä, mutta se että joku osaa piirtää ahdistavan ruudun toisensa perään antaa kyllä tämän Mochizukille anteeksi.


Juoni kertoo pojasta nimeltä Teru, joka on palaamassa kotiinsa Tokioon luokkaretkeltä. Kotimatka etenee leppoisasti junassa matkustaen, mutta juuri ennen kuin juna saapuu tunnelliin,
Teru näkee silmäkulmassaan kuinka taivas muuttuu jotenkin oudonnäköiseksi... Samalla silmänräpäyksellä kuuluu kovaa ryminää ja juna suistuu kiskoilta samalla kun koko tunneli romahtaa sen päälle. Seuraavan kerran kun Teru avaa silmänsä on pilkkopimeää.

Parasta sarjakuvassa oli juuri tämä ahtaanpaikankammoisia kivasti kutkuttava ahdistus sortuneessa junatunnellissa. Kuumuus, ruuan ja veden puute, ajoittaiset maanjäristykset ja luokkatoverien mätänevät ruumiit saavat lukijan kuin lukijan kokemaan ahdistusta. Suurin pelkotila kuitenkin syntyy siitä, että onkalossa ei ole ollenkaan valoa. Ympärillä vallitseva pimeys on uhkaava ja saa mielikuvitusen laukkaamaan.


Vaikka Teru ja kaksi muuta selviytyvätkin tästä junaonnettomuudesta ja pääsevät takaisin maan pinnalle, odottaa heitä paljon kamalampi kohtalo. Millainen? Se selviää kun luet Dragon Headin :)

torstai 8. joulukuuta 2011

Akira


Joskus ajat sitten CDON.COM pisti huipputarjouksen minulle, nimittäin Akira 1-10 hintaan 10 euroa. Tietenkin minun oli pakko nuo ostaa, vaikka en sarjasta yhtään mitään tiennytkään. Eli halpaa sikaa säkissä ostamaan. Harmikseni jouduin kuitenkin toteamaan, että edes tämä kyseinen nettikauppa ei ole aivan täydellinen. Minulle nimittäin jäi toimittamatta numerot 1 ja 9. Onneksi kuitenkin sain muistaakseni seuraavasta tilauksestani jonkinlaisen hyvityksen. Eli ei käynyt sen suurempaa pettymystä ja asiakkuuteni jatkui. Puuttuvat osatkin sain hankittua uudesta sekatavara-kaupasta Kouvolasta. Sekä osat 11 ja 12 joita en edes tiennyt olevan olemassa.. :)

Nyt kuitenkin asiaan. Akira on Katsuhiro Õtomon vuosina 1982-1990 luoma manga-sarjakuva, joka on niittänyt menestystä maailmalla ja on päätynyt elokuvaksikin. Juoni kertoo pojista nimeltä Kaneda ja Tetsuo sekä muutamien muiden henkilöiden selviytymis-tarinaa Japanissa, Tokiossa. Tarina on post-apocalyptinen eli sijoittuu tulevaisuuteen, jossa jokin ydinonnettomuus tai vastaava on aiheuttanut lähes kaiken nykyisen sivilisaation tuhoutumisen. Kolmannen Maailmansodan jälkeistä uudelleen rakennettua Tokiota kutsutaan Neo-Tokioksi ja tapahtumat sijoittuvatkin tämän uudelleenrakennetun metropolin kaduille. Päähenkilöt Kaneda ja Tetsuo kuuluvat paikalliseen moottoripyörä-jengiin, mutta Tetsuo joutuu onnettomuuteen pelästyessään tielle tullutta outoa lasta, joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Tetsuo viedään sairaalaan, mutta katoaakin jäljettömiin. Pian Kaneda huomaa olevansa jonkin hyvin suuren salaisuuden jäljillä, salaisuuden, mikä saattaa selittää koko Kolmannen Maailamsodan.


Taiteellisesti Akira on mielestäni hieman erilainen kuin muut lukemani mangat. Ensinnäkin sitä luetaan länsimaalaisittain, mutta se on tietenkin täysin suomalaisen painannan syytä. Onhan kyseessä ollut toisena koskaan suomennettu mangasarja niin emmehän me suomalaiset olleet vielä silloin valmiita lukemaan sarjakuvia "väärinpäin".. :) Mutta muutenkin Akira on hieman länsimaalainen. Juoni on selkeä punaista lankaa pitkin soljuva tarina, eikä aiheuta kovinkaan montaa wtf-hetkeä. Piirosjälkikin on selkeää ja varjostukset on tehty osittain tussaamalla, eikä kokonaan rasteri-tekniikalla kuten monet muut.

Kokemuksena Akira oli hyvin mielenkiintoinen teos. Se yhdistää hienosti "todellisuuden" ja yliluonnolliset asiat. Akira sai minut oikeasti miettimään ihmiskunnan synkimpiä puolia ja ennen kaikkea sitä, kuinka me todennäköisesti muuttuisimmekin aivan eläimellisiksi, jos tulisi kisaa ruuasta tai tilasta. Suosittelen kaikkia tutustumaan tähän teokseen ! :)
Uutta Akira-elokuvaa odotellessa..

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Päivän saalis !

Huhhuh ! Tämä alkanut viikko on kyllä ollut sellaista sarjakuvapläjäystä ! Eilen kävin katsomassa X-men: First Classin ja tänään sain muutamia tosi hienoja juttuja kokoelmiini... ;) Tarkemmin kerron elokuvasta kunhan saan aikaiseksi keskittyä siihen..... Nyt kuitenkin on aivan pakko esitellä hienot juttuni !

Ensinnäkin tänään kävin Lahdessa siskon ja poikakaverin kanssa ja mukaan tarttui jos jonkinlaista krääsää... ja vähän muutakin... :) Kaupasta, jonka nimeä en nyt mitenkään muista ja kuitinkin jo hävitin jonnekin.. niin löysin vanhoja X-men sarjakuvia ! (Noh... muutaman vuoden takaisia, mutta kuitenkin...) Ja vielä halvalla ! Tietenkin minun oli aivan pakko tuhlata rahojani niihin ja ostinkin niitä neljä kappaletta.... :) Kuvaan laitoin myös uusien Avengerisien ensimmäisen numeron, jonka ostin tosin jo eilen... :)


Mutta oikea jymy-yllätys löytyi yllättävästä paikasta ! Nimittäin äitin työpaikalta, missä kyseiset teokset olisivat joutuneet roskakoriin.... Onneksi äiti sattui paikalle ! Kyseessä on nimittäin aitoa japanilaista mangaa ! Monta paksua kirjaa ! Tarkemmin en ole vieläkään kerennyt pureutua aarteeseeni.. enkä kyllä pahemmin pystykään... pienoisen kielimuurin takia.... No onneksi kansissa on nättejä (-vähäpukeisia) tyttöjä niin viitsii edes vähän selailla... ;)
Ainakin Fantoad-nimisen lehden voi pongata pinosta... En oikein kyllä ymmärtänyt, mistä kyseisessä lehdessä oli kyse... muttta täytyy selailujen jälkeen aloittaa pieni googlailu, että ymmärtää hieman paremmin... :) Pinossa saattaa myös olla seassa jotakin korealaista manhwaa... mutta se selviää sitten kun selviää... :))

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Chi's Sweet Home-Oma koti kullan kallis



Tulin äskettäin kaupungista kotia takaisin tänne maaseudulle ja päätin käydä paikallisessa lähikaupassa. Tietenkin suuntasin ensin sarjakuvahyllylle ja katsoin manga tarjonnan. Käsiini osui tällä kertaa jotain aivan uutta ! Kannessa oli suloinen pieni kissanpentu ! Ja kuinka ollakaan: minun oli aivan pakko ostaa kyseinen kirjanen ! :) Chi's Sweet Homen on piirtänyt Konami Kanata, joka on minulle ainakin aivan tuntematon taiteilija.. Julkaisijana kirjassa toimii Sangatsumanga.

Manga kertoo siis pienestä kissanpennusta nimeltä Chi. Kerkesin lukea osan sarjakuvasta jo matkalla ja loput sitten kotona.. Oli sen verran nopea- ja helppolukuinen, ettei todellakaan mennyt kauaa lukea läpi. Tämä manga on selvästi suunnattu lapsille sen "lapsenomaisen" piirrostyylinsä ja värillisten kuviensa takia, mutta uskon että vanhemmatkin lukiat saavat siitä paljonkin irti. Itse olen kissaihminen (mikä on suuri plussa kirjan hellyyden ymmärtämiseksi ! ) ja olinkin aivan haltijoissani Chin suloisuuden takia :)

Tarina kuitenkin alkaa hyvin surullisesti: Chi eksyy äidistään ja joutuu harhailemaan kadulla. Hän etsii äitiään ja kokee monia vaaratilanteita suurkaupungissa kunnes väsähtää keskelle puiston nurmikkoa. Hetken kuluttua tulevaisuus näyttääkin hieman valoisammalta kun Chin löytää pieni poika, Yoohein. Lopulta kaikki kääntyy taas hyväksi kun Yoohein Yamadanin perhe adoptoi pikkuisen Chin. Tarinan aikana Chi myös muistelee äitiään ja ainakin minulla kostuivat silmät kun luin ja katsoin Chin ilmeitä ja tuntemuksia. Todellakin tunteita herättävä teos ja hyödyllinen niille, jotka haaveilevat omasta kissasta ! :)

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Fullmetal Alchemist



Hiromu Arakawan tunnetuksi tehnyt Fullmetal Alchemist-manga sarjakuva lähenee loppuaan Suomen julkaisussa. Arakawa on japanilainen nainen, joka on piirtänyt ja käsikirjoittanut kyseisen mangan.  Kahdeksan vuotta kestänyt sarjakuvan teko(2002-2010) ja 27 kirjaa niittänyt sarja lähestyy loppuhuipennustaan vihdoin täällä meilläkin. Sinänsä se on aina harmillista kun loistava sarja loppuu, mutta toisaalta loppuratkaisu on aina mukava saada viimein selville. (Tosin itse olen jo lukenut englannin kielisenä koko sarjan etukäteen, joten tiedän miten loppuratkaisu menee.. :))

Alkemia Fullmetal Alchemistissa ei ole aivan sitä mitä me sillä käsitämme. Sarjassa alkemian avulla voi syntetisoida esineitä tai muuttaa niiden muotoa. Syntetisointia varten on kehitetty syntetigrammi, jonka piirtämällä voi käyttää alkemiaa. Alkemian avulla ei pysty muuttamaan ainetta toiseksi (ellei se ole oikestikin mahdollista esim. puusta hiiltä) eikä ainetta voi luoda loputtomasti tai kadottaa. Aineen määrä pysyy aina samana, vaikka sen ulkomuoto muuttuisikin.



Päähenkilöt Edward Elric ja hänen veljensä Alphonse Elric eivät ole aivan tavallisia poikia. He molemmat osaavat alkemiaa ja Edward onkin jo saanut valtionalkemistin viran vaikka onkin vasta 11. Häntä kutsutaan nimellä Teräsalkemisti. Tarina sijoittuu kuviteltuun aikaan sotilasvaltio Amestrsiin.
Ensimmäinen sarjakuva-kirja lähinnä pohjustaa lukijaa ymmärtämään mistä oikein on kyse. On hyvä tietää perusasiat ennen kuin käydään juonen kimppuun, onhan kyseessä hieman monimutkainen aihe käsiteltävänä.. Poikien tavoitekin tehdään jo alussa selväksi: he etsivät legendaarisra Viisasten kiveä.



Tarinan alussa kerrotaan kuinka pojat jokunen vuosi sitten yrittivät jotain mitä kukaan muu ei ole koskaan tehnyt. He yrittivät syntetisoida ihmisen, tarkemmin ottaen heidän oman kuolleen äitinsä. Pojat kuitenkin epäonnistuvat ja saivat maksaa kovan hinnan vaihtokaupan lain takia: Edward menetti vasemman jalkansa ja Alphonse koko kehonsa. Edward onnistui kuitenkin kiinnittämään Alphonsen sielun haarniskaan, joka sattui olemaan samassa huoneessa tapahtuma hetkellä. Edward tosin menetti tämän vaihtona oikean kätensä.
Syy miksi he etsivät viisasten kiveä on että sen avulla alkemiaa voi käyttää ilman vaihtokauppaa. Tämän avulla he voisivat luoda äitinsä uudelleen sekä hankkia omat kehonsa takaisin. Juoni punoutuu hiljalleen ja paljastaa synkkiä salaisuuksia valtiosta ja armeijasta. Vielä viimeisessä kirjassakin saa huomata kuinka jokin merkityksettömältä tuntunut asia alkupuolella oli sittenkin tärkeä osa kokonaisuutta.


Manga on täynnä jännitystä ja matka onkin vaarallinen korruption syövyttämässä Amestrissa.
Tietenkin pojat kohtaavat paljon vastustajia ja kilpailijoita matkallaan. Suurin uhka kuitenkin on keinotekoiset ihmiset Homunculukset. Jokainen homunculus on nimetty jonkin kuoleman synnin mukaan ja heidän luonteensa heijastavat myös tarjottua syntiä esimerkiksi Gluttonylla on nälkä koko ajan ja Sloth ei paljoa jaksaisi ahertaa. Homunculukset ovat siis keinoihmisiä, jotka on rakennettu viisasten kivestä. Se kuka on heidät luonut ja mikä heidän tarkoituksensa on selviää kun lukee mangaa hieman pitemmälle. Muitakin pahiksia sarjassa esiintyy esimerkiksi Karmiinialkemisti Kimblee, ishvaali Scar sekä pilkkoja Barry.

         Kuvassa Homunculukset: Lust, Gluttony ja Envy muut ovat Wrath, Sloth, Greed ja Pride



Mangasta on myös tehty anime, eli animaatio sarja. Suomenkin televisiossa Subtvllä näytetty sarja sai minutkin innostumaan kyseisestä mangasta. Anime noudattaa jopa melkein puoliväliin asti alkuperäisen sarjakuvan juonta ja lähtee sitten omille teilleen. Animeen tulee ihmisiä, joista ei olla kuultukaan mangassa, tulee tapahtumia, jotka ovat ristiriitaisia mangan kanssa ja kaiken kukkuraksi kaikki tapahtuu väärässä järjestykseesä ! Pidin animea ensin hyvänä ja mielestäni sen loppuratkaisu oli loistava, kunnes sain sarjakuvan siihen vaiheesen, että tajusin: Hetkinen sarjakuva onkin juonellisesti paljon parempi ! Todellissus iski minuun rajusti ja anime kadotti miltei heti kaiken arvostuksen silmissäni. Kaiken kruunasi vielä sarjan lisäksi tehty irrallinen elokuva: Fullmetal Alchemist: Conqueror of Shamballa. Elokuva nimittäin kertoo, että animen tapahtumat ovatkin rinnakkaistodellisuutta oikeaan maailmaan ja pienen sekavuuden tunteen jälkeen, kun pääsee kärryille huomaakin, että elokuva on oikeastaan aika hyvä...
Suureksi onneksi kuitenkin päätettiin tehdä anime, joka on juonellisesti sama kuin sarjakuva. Tämä anime nimettiin hieman eri tavalla, jotta sen erottaisi alkuperäisestä Fullmetal Alchemistista. (Fullmetal Alchemist Brotherhood, jonka jaksot voi myös katsoa Youtubesta).

Tästä mangasta ei huumoria ja jännitystä puutu ! Juoni saattaa vaikuttaa monimutkaiselta aluksi, mutta on erittäin mukaansa tempaava ! Itsekin, jos aloitan lukemaan ensimmäisen kirjan huomaan että yhtäkkiä olenkin lukenut koko sarjan.. Taas kerran !

Lopuksi Hiromu Arakawan omakuva:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...