Parhaat tv-sarjat 2021

Listoja, listoja ja listoja! Paras aika vuodesta kun pääsee taas muistelemaan edellistä vuotta ja laittamaan asioita järjestykseen näille top listoille. Sarjoja tuli katsottua tosi paljon ja harmillisesti monta hyvää ei mahdu tähän top viiteen ollenkaan! Saavat siis kunniamaininnat sitten lopussa. Niille, jotka eivät tiedä niin listaan vuosittain mun vuoden lemppari sarjat tälläiseksi top viideksi. Mukaan pääsee mikä tahansa sarja, minkä olen kokonaisuudessaan katsonut aina kyseisenä vuonna. Sarjan ei ole ollut pakko ilmestyä sinä vuonna, pääasia, että se on ollut minulle uusi. Tässä tulee kuitenkin Ruudukon lemppari sarjat vuodelta 2021.

#5 It's a Sin

Verkko: HBO Max

Julkaisuvuosi: 2021

Lempi hahmo: Colin Morris-Jones

 

Jossain kohtaa selailin HBO:n tarjontaa, jotta löytäisin jotain uutta kevyttä katsottavaa. Oltiin katsottu tosi paljon kaikkea yliluonnolista leffaa, joten tämä teema kiinnosti vielä paljon. Sarjan kuvaus kertoi, että joku mystinen virus iskee  80-luvun Lontoossa ja alkaa niittämään yksi toisensa jälkeen kaveriporukan jäseniä. Selkeästi siis zombie-sarja kyseessä! No ei ollut. It's a Sin kertoo 80-luvun HIV/AIDS -kriisistä, joka iski etenkin suurten kaupunkien homoyhteisöihin vaarallisen nopeasti. Tarina seuraa yhden kaveriporukan matkaa sieltä ensimmäisestä tartunnasta aina siihen hetkeen asti kun ensimmäiset lupaavat lääkkeet ja hoidot ilmestyvät. Matka on koskettava ja täynnä surullisia yllätyksiä, mutta myös pieniä onnellisia hetkiä. Hahmot ovat todella kiinnostavia, uskottavia ja niin tuttuja oikeasta elämästä. Opin sarjan kautta myös paljon kyseisestä sairaudesta ja siitä, miksi monilla on vielä tänäkin päivänä niin negatiivinen asenne LGBTQ+ ihmisiin. Vahva suositus, mikäli aihe kiinnostaa yhtään!

 

#4 Arcane: League of Legends
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2021-
Lempi hahmo: Vi, Ekko

Heti alkuun pakko sanoa, etten ole koskaan pelannut League of Legendsiä saatika ollut koskaan tippakaan kiinnostunut siitä. Tämä sarjakin olisi varmaan jäänyt katsomatta, ellei sitä olisi kaikki ympärillä hehkuttaneet niin tajuttoman paljon. Pitihän tämä sitten siis katsastaa ja voi pojat miten hieno sarja se olikaan! Animaatiotyyli on aivan älyttömän kaunis ja juoni nappaa mukaansa viimeistään parin ensimmäisen jakson jälkeen. Sarja koukuttaa katsomaan aina seuraavan jakson ja loppuu kokonaisuudessaankin sellaiseen cliffhangeriin, että ihan huutaa sen toisen kauden perään. Hahmot ovat todella persoonalliset, samaistuttavat ja heistä kaikista oppii pitämään sarjan edetessä. Kukaan ei ole perinteinen hyvä tai paha, vaan kaikista löytyy se toinenkin puoli. Sarja ei kuitenkaan saanut minua edelleenkään kiinostumaan LoLin pelaamisesta, mutta jonkin verran tuli luettua hahmojen loresta lisää pelin wikipedia sivujen kautta.

#3 Squid Game
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2021-
Lempi hahmo: Ali Abdul, Kang Sae-byeok ja Hwang Jun-ho

Syksyllä maailma meni aivan sekaisin korealaisesta mysteeri-draama Squid Gamesta. Jos joku nyt ei vielä tiedä niin Squid Game on vähän kuin Saw, mutta peleinä on ne lapsuudesta tutut leikit. Sarjassa on jonkin verran väkivaltaa, mutta se ei sillä mässäile. Keskiössä ovat hahmot ja heidän väliset suhteensa. Sarja haastaa katsojan ajattelemaan, mitä itse olisi tehnyt tuossa tilanteessa ja kuinka pitkälle voisi päästä tälläisissä kilpailuissa? Sarja myös onnistuu elämään hypensä tasolle. Sen musiikit ovat aavemmaisen kaunista kuultavaa ja hahmot ihan törkeän mielenkiintoisiksi kirjotettuja. Mukaan mahtuu myös twistiä twistin perään mikä pitää katsojan varpaillaan ihan sinne viimeisiin hetkiin asti. Korealainen media on ilmiönä tullut jäädäkseen ja mielenkiinnolla olen alkanut tutustumaan myös moniin muihin korealaisiin sarjoihin ja elokuviin. Squid Gamea usein myös verrataan hieman samankaltaiseen japanilaiseen  Alice in Borderland -sarjaan, joka myös melkoisen hyvä.

#2 Young Royals
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2021-
Lempi hahmo: Wilhelm

Luulin, ettei yksikään teinisarja enää pysty minua hetkauttamaan. Kaikki on nähty, koettu ja uudelleen kierrätetty. Sitten tuli ruotsalainen Young Royals ja olin aivan ällikällä lyöty. Päätähdet Wilhelm (Edvin  Ryding) sekä Simon (Omar Rudberg) kannattelevat sarjaa jo pelkästään kemiallaan koko tuotantokauden ajan! Ihan tajuttoman hyvät ja luonnolliset näyttelijät ikäisiksiin. Uskoin ihan jokaisen sekunnin mitä herrat ruudulla näyttelivät. Yllätyksellinen ja maanläheinen tarina saa välillä hymyn korviin ja välillä ihan itkettää. Jatkoa on onneksi luvassa, sillä tämän tarinan haluan nähdä ehdottomasti. Jos kaipaat elämääsi jotain suht kevyttä, mutta laadukasta romanssia niin katso ihmeessä Young Royals. Jää Love, Victor kakkoseksi ja kauas autenttisuudessaan ja tunnepuolella, vaikka olikin pitkään mun tän vuoden listan kärkisijoilla.

 

#1 Wandavision
Verkko: Disney +
Julkaisuvuosi: 2021
Lempi hahmo: Wanda Maximoff

Wanda, Wanda, Wanda... muusta en ole tainnut tänä vuonna näin paljoa puhuakaan? Tammikuussa 2021 alkanut Wandavision nappasi minut mukaan jo ensimmäisestä jaksosta asti. Oli ihanan nähdä sarjan kunnioittavan sitcomin eri vuosikymmeniä tuoden mukaan juuri sopivasti niitä sitcomin kliseitä, tarinoita ja hahmoja, mutta samalla muokaten niistä täysin omanlaisia tulkintoja. Ensimmäiset jaksot on myös kuvattu ihan live-yleisön edessä mikä vain lisää sarjan autenttisuutta! Sarjassa on lukemattomia twistejä ja ikimuistoisia hahmoja. Sarja koukutti jokaisen jakson jälkeen spekuloimaan ja tutkimaan internetistä joka ikisen viittauksen ja mahdollisuuden. Oliko tämä nyt vihdoin se Mephisto teaser vai ei? Silti se jaksoi aina uudelleen ja uudelleen yllättää katsojansa, tarjoten paljon uusia mielenkiintoisia näkökulmia ja teorioita. Aivan huikea aloitus Marvel -universumin neljännelle vaiheelle! Mikään muu ei ollut viime vuonna myös niin suurena korvamatona kuin tiedätte-kyllä-kenen tunnari. Rakastan tätä sarjaa!

Tänä vuonna tuli katsottua myös paljon muita sarjoja ja listalle eivät ihan päässeet muun muassa nämä huippusarjat: Mare of Eastown, Maid ja Midnight Mass. Kaikissa kolmessa oli jotain ihan törkeän hyvää, mutta myös jotain mikä vähän tökki. Ovat kuitenkin sen verran laadukkaita huippusarjoja, että suosittelen ehdottoman vahvasti! Meinasin myös, että olisiko pitänyt tehdä animaatiosarjoista ihan oma listansa, jossa tuo Arcane olisi ollut sitten ykkösenä. Päätin olla kuitenkin stressaamatta itseäni liikaa ylimääräisillä listoilla. Joka tapauksessa en olisi saanut edes kasaan viittä Invinciblen ja What if..? -sarjojen avulla, Cowboy Bepop kun jäi niin kesken vielä. Komediasarjoista tuli katsottua Parks and Recreations sekä aloitettua nostalgia-hengessä Tyttökullat. Myös Marvel tarjoili koko vuoden ajan laadukasta draamaa, mutta Loki, Hawkeye ja The Falcon and the Winter Soldier eivät säväyttäneet niin paljon, että olisivat top viiteen päässeet. Pakkokatsottavat kuitenkin jokaiselle MCU-fanille!

Viisi parasta Marvel Cinematic Universe -hetkeä vuodelta 2021

Vuosi sitten toitotin aika vahvasti sitä, etten oikein enää usko MCU:n kiinnostavan minua. Mikään tuleva elokuva ei tuntunut kovin ihmeelliseltä ja vaikka Wandavisionia odotinkin jo kovasti, oli elokuvasarjan tulevaisuus mielestäni todella sekava ja ei kiinnostava. Nyt voin jälleen sanoa vuoden lähestyessä loppuaan, että varmaan suurempaa Marvel-hypeä mulla ei ole ollut vuosiin! Pureudun tässä tekstissä erilaisiin hetkiin, hahmoihin ja asioihin, mitkä tekivät tästä MCU-vuodesta niin huipun. Teksti tulee sisältämään suuria spoilereita kaikesta tämän vuoden tuotannosta sekä spekulaatioita tulevasta, joten spoilerivaroitus on suuri. Tässä tulee mun viisi suosikki hetkeä Marvel elokuva-universumista vuodelta 2021.

5. Spider-Man: No Way Home traileri

No Way Homen traileria saatiin odottaa pitkään. Elokuvan ensi-ilta lähestyi lähestymistään, eikä meille oltu näytetty vielä yhtään mitään elokuvasta. Sony kuitenkin räjäytti pankin kun julkaisi trailerin 24. elokuuta. Sen lisäksi, että se rikkoi heti ties mitä ennätyksiä niin tähän päivään mennessä sitä on katsottu jo yli 80 miljoonaa kertaa. Alkoi hirveät spekulaatiot, että nähdäänkö leffassa aiemmat Spider-Manit Andrew Garfiled ja Tobey Maguire? Vilahtiko trailerissa Matt Murdock? Entä Mephisto? Onko Doctor Strange pahis? Itsekin katsoin spekulaatio-videoita ihan niin paljon kun niitä tubeen ihmiset saivat upattua. Halusin selvittää joka ikisen viittauksen ja easter eggin! Henkilökohtaisesti mun suurin hype tässä trailerissa oli kuitenkin Alfred Molinan aivan törkeän upea paluu Doc Ockin rooliin. Kylmät väreet menivät pitkin kehoa ja silmäkulmat kostuivat nostalgiasta kun Molina päästi suustaan nyt ikoniseksikin muodostuneen repliikin: "Hello Peter."

4. He Who Remains ja Natalie Holt - Loki sarjan MVP:t

Loki ei sarjana ollut mikään mun ihan super lemppari, vaikka tykkäsinkin siitä paljon. Sarjan estetiikka ja hahmot olivat mielenkiintoisia ja juonellisesti se vaikutti niin paljon MCU:n tulevaisuuteen, etten meinannut pysyä housuissani koittaessani yhdistellä kaikkia palasia tulevaan. Loki kuitenkin esitteli jo täysin yllättäen MCU:n seuraavan ison pahiksen Kangin. Teknisesti ottaen upea Jonathan Majors näytteli vasta Kangin varianttia, He Who Remains, eikä Kangia itseään, mutta silti! Ei vitsit, että rakastin sitä hahmoa ja haluan ehdottomasti nähdä millaisia variantteja Majorsilla on vielä takataskussa tulevaisuuden varalle! Seuraavan kerran hahmo pitäisi näkyä tulevassa Ant-Man: Quantumania -elokuvassa, mutta näistäpä ei koskaan tiedä. Lokissa on myös aivan törkeän kova soundtrack, josta vastaa ihastuttava Natalie Holt. Holt koukutti minut musiikillaan aivan täysin, eikä ole varmasti ihmekään miksi hän löytyi tänä vuonna mun Spotifyn kunneltuimpien artistien joukosta! Yksi koskettavimpia kohtauksia Lokissa on se hetki kun tämä katselee filmipätkää elämästään. Natalie Holtin upea musiikki särkee katsojan sydämen kun Loki katselee sen ainoan henkilön kuolemaa, josta on koskaan ikinä välittänyt.

 

3. Wandavision ja paras Marvel quote ikinä

Rakastan Wandavisionia ihan älyttömästi. Siksi voisi melkein sanoa, että pelkästään tää sarja itsessään vie kolmannen sijan tältä listalta. En koskaan aiemmin ollut päättänyt, että kuka on mun suosikki MCU-hahmo, mutta nykyään osaan helposti sanoa sen olevan Wanda. Wandavisionista ei juonenkäänteitä puuttunut! Jokainen jakso oli aina toinen toistaan parempia ja kiinnostavimpia. Se koukutti katsomaan jokaisen jakson aina heti ilmestymispäivänään. Lukuisat ihmiset katsoivat jännityneenä Wandan tarinaa ja odottivat... no kukaan ei oikein tiennyt mitä odottaa! Tulisiko Mephisto sarjaan? Entä Doctor Strange? Miten X-men universumin Pietro (Evan Peters) on tässä? Spekulaatiot kävivät villimpinä kuin koskaan samalla kun sarjan mysteeri kasvoi ja kasvoi. Agatha oli aivan loistava pahis, sarjan tunnarit olivat jotain niin upean nostalgista ja hyvin toteutettu. Mukana oli huumoria ja toimintaa, mutta ennen kaikkea myös sydäntä. Wandaan sattui ja katsoja tunsi sen. Vision oli poissa, mutta silti Wanda teki kaikkensa pitääkseen tämän muiston elossa. Saimme myös yhden parhaimmista ja koskettavimmista Marvel-sitaateista tästä sarjasta: "What is grief, if not love persevering?" Nämä Visionin sanat Wandalle saavat minut edelleen ihan pois tolaltani.

 

2. Shang-Chi taistelukohtaukset

Ehkä eniten kaikista tän vuoden elokuvista odotin Shang-Chi -elokuvaa. Toki Spider-Man oli se loppuvuoden hype, mutta siltä osasi valmiiksi odottaa tiettyjä juttuja kun kuitenkin oli trilogian päätös. Sen sijaan Shang-Chi lähti niin sanotusti nollasta ja onnistui yllättämään erityisen positiivisesti jo muka-kaiken-nähneen -Marvel-fanin. Kaikkein hienointa elokuvassa olivat ne kauniisti koreografioidut taistelukohtaukset. Wenwu vastaan Li oli jo upea aloitus tälle rakkauskirjeelle klassikko martial-arts -leffoille, oma suosikkini on kuitenkin kohtaus, jossa Shang-Chi taistelee bussissa liutaa vihollisia vastaan. Kun DJ Snaken Run It alkaa soimaan ja Shang-Chi otttaa taisteluasennon, katsoja tietää että nyt alkaa lätty lätisemään. Kohtaus on höystetty Jackie Chan -leffojen huumorilla, Marvel-taialla sekä viittauksilla muun muassa Old Boy -elokuvan legendaariseen käytävätaisteluun. Simu Liu myös tekee suurimman osan stunteistaan täysin itse, mikä on aivan häkellyttävän hienoa omistautumista, mutta mielestäni myös vähän pakollista tälläisiin elokuviin.

1. Andrew & Tobey palaavat Spider-Manin rooliin

Sanotaan, että jokainen noista yllämainituista hetkistä on sellainen, missä olen itkenyt melkoisesti sellaisia Marvel-fanin hypetyksen liikuttuneita kyyneleitä. Mikään ei kuitenkaan vetänyt vertoja sille tunnekokemukselle mitä Spider-Man: No Way Home piti sisällään. Jo se, että näki vanhoista Raimin ja Webbin leffoista tuttuja pahiksia sai minut todella tunteelliseksi sekä hypemittarin menemään nollasta sataan sekunneissa. Siltikään, kaikista huhuista, spekulaatioista ja paljastuksista huolimatta en ollut pystynyt varautumaan siihen millaisen tunnereaktion Andrewn ja Tobeyn näkeminen taas valkokankaalla Peterin roolissa minussa sai aikaan. Se yhteinen hurraahuuto mikä pääsi salillisesta ihmisiä, se taputus, ne onnenkyyneleet. Siinä hetkessä jotenkin kaikki tuntui mahdolliselta ja olin taas se pieni poika, joka meni ihan sekaisin joka ikisestä Marvel-elokuvasta. Oli se sitten osa MCU:ta tai muuten vaan Marvelia. On niin mahtavaa olla osa tätä yhteisöä, tätä saagaa jolla tehdään elokuvahistoriaa. Luulin, että MCU ei enää voi yllättää, mutta tämä vuosi on todistanut sen asian vääräksi!

Tää vuosi oli ihan älyttömän kova Marvel -fanille. Vaikka Black Widow, Eternals ja Falcon and the Winter Soldier loistavatkin poissaolollaan tästä listalta, olivat ne silti monien fanien mieleen. What if..? -sarja oli aivan huikea ja oli hienoa nähdä muun muassa Ultronin paluu sekä Chadwick Boseman vielä viimeisessä MCU -roolissaan. Alkuvuosi meni Agatha All Alongia laulellen ja loppuvuosi Lokin soundtrackiä kuunnellen. Lukuisia uusia hahmoja esiteltiin, joista yhtenä henkilökohtaisena lempparina Kate Bishop (Hailee Steinfeld) Hawkeye -sarjasta. Marvel liimasi katsojansa ruutuun tasaisesti koko vuoden ajan ja ainakin minä olen aivan pähkinöissäni seuraavasta vuodesta! Niin paljon kaikkea hienoa MCU-kamaa on tulossa. Huh, olen puhunut!

BONUS

Koska kaikissa Marvel -leffoissa ja sarjoissa on aina näitä secret endingejä niin laitan tänne vielä bonus-kohtana Doctor Strange Supremen ihan omana kohtanaan. Marvelin animaatio sarja What if..? esitteli meille Stephen Strangen, joka käsiensä sijaan menettää sydämensä. Tässä jossittelu-tarinassa Strange menettää rakkaan Christinensä ja on valmis menemään maailman ääriin asti tuodakseen tämän takaisin. Strange joutuu tekemään kyseenalaisia valintoja tullakseen niin voimakkaaksi, että voi kääntää absoluuttisen aikapisteen pois pyhältä aikajanalta. Strange onnistuukin tässä, tuhoten koko oman universuminsa sekä kaiken mitä on koskaan rakastanut. Tämä siis pohjustuksena tässä tekstissä siihen oikeaan bonus kohtaan... sillä tää törkeän upea, pelottava ja sydämetön Doctor Strange Supreme tekee oletettavasti paluun Multiverse of Madness elokuvassa! Olen ihan törkeän hypeissäni tästä hahmosta, vaikka vielä ei olekaan vahvistettu, että kyseessä on juuri tuo sama Strange. Jos näin kuitenkin tulee olemaan niin tää jätkä hyppii taas kuukauden seinille innostuksesta. Kiitos kun luit!

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings

Siitä lähtien kun Marvel julkisti tekevänsä Shang-Chi elokuvan, olen ollut ihan älyttömissä hypeissä! Shang-Chi ei ole minulle tuttu sarjakuvista, mutta hahmo ja sen tarina kiinnosti silti paljon. Myös se, että Marvel Studios lähtisi tekemään kung fu -henkistä elokuvaa kuulosti aivan mahtavalta idealta. Oliko odotus sitten kaiken tämän hypen arvoista ja miten Shang-Chi sijoittuu muiden Marvel -leffojen maailmaan? Koitetaan pureutua näihin tässä arvostelussa! Luulen, että tämä sisältää pieniä spoilereita, joten pienellä varauksella.

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings on Destin Daniel Crettonin ohjaama Marvel Studios elokuva. Pääosissa nähdään muun muassa Simu Liu, Awkwafina, Michelle Yeoh, Tony Chiu-Wai Leung sekä Meng'er Zhang. Ensi-iltansa elokuva sai tähän ajankohtaan nähden poikkeuksellisesti vain elokuvateattereissa ja saa Disney plus julkaisun vasta myöhemmin tämän syksyn aikana. Elokuva kuitenkin kaikista maskipakoista ja rajoituksista huolimatta onnistui tahkoamaan jo avaus viikonloppunaan ihan hillittömän määrän rahaa eikä ihme, Shang-Chi on juuri niin vahva tekele kuin sen povattiinkin olevan!

Simu Liu on aivan ihana ja toimii tosi hyvin Shang-Chin roolissa. Alkuun vähän pelästyin sitä kun hahmo tuntui hukkuvan vastanäyttelijä Awkwafinan hahmon Katyn varjoon. Awkwafina on muutenkin sellainen scene-stealer, että huhhuh! Vasta hetken aikaa leffaa katsottuani vihdoin tajusin sen, Shang-Chin on takoituskin olla vähän introvertti-hahmo. Tyyppi joka mieluummin on pois parrasvaloista, eikä halua olla osallisena isompaa toimintaa. Ei jokaisen sankarin tarvitsekaan olla ulospäin suuntautunut vitsiniekka. Tämä oli siis mukavaa vaihtelua kaikkien Chrisien joukkoon. Liu on myös todennut, että oli tärkeää rakentaa hahmo niin sanotusi alusta. Alkuperäisen Shang-Chin kun on kirjoittaneet valkoiset miehet, joilla ei ole ollut riittävää kokemusta siitä, millainen aasialaisen supersankarin kuuluisi ihan oikeasti olla. Shang-Chi ei puhu paljoa, mutta hahmossa on silti paljon sydäntä, pitää vain osata katsoa hieman pintaa syvemmälle. Esimerkiksi kovinkaan moni Marvel-päähenkilö ei ole itkenyt ensimmäisessä soolo-elokuvassaan.

 

Vaikka päähahmo onkin hieman vakavampi kuin Marvel-sankarit yleensä, oli leffassa kuitenkin sitä taattua MCU-huumoria. Palaavat hahmot kuten Wong, Abomination ja Trevor Slattery toivat kaikki hieman huumoria tähän seikkailuun hauskoilla pikku cameoillaan. Myös Awkwafina piti huolen, että välillä vähän nauretaan - joskus jopa vähän liiankin tiuhaan tahtin. Taistelukoreografiat olivat upeita ja Liu tekikin paljon stunteistaan ihan itse. Oli paljon viittauksia niin Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja Old Boy elokuviin kuin myös perinteisiin Jackie Chan kohellus-leffoihin. Tykkäsin siis ihan sikana noista action-kohtauksista!

Itsellä oli odotukset niin korkealla, että ihan sinne top viiteen ei kyllä Shang-Chi kuitenkaan päässyt. Se on kuitenkin varmasti yksi parhaimpia MCU-sooloelokuvia ja jokaisen Marvel-fanin must see listalla. Shang-Chi ei sinällään edistä MCU:n kokonaisjuonta kovinkaan paljon, mutta jo se että mukaan saatiin nyt lisää mystisiä voimia sekä aasialaiset kamppailulajit, on jo mielestäni ihan tarpeeksi paljon lisäsisältöä. Muutenkin on mahtavaa saada viimein isoon leffaan päärooliin aasialaistaustaisia näyttelijöitä. Toivottavasti ei ole kaukaa haettu, että tämän leffan myötä tulisi Hollywoodiinkin jonkinlainen tuulahdus idästä ja näkisimme niin sanotusti "valkoisen miehen" -roolissa enemmän myös aasialaistaustaista väkeä. Aina saa toivoa!

Marvel Cinematic Universe: Phase 4

 

Kauan odotettu Marvel Cinematic Universen vaihe neljä on vihdoin saatu käyntiin. Teille, jotka ette ole niin perillä näistä niin MCU on jaettu erilaisiin vaiheisiin, joista viimeisin päättyi Spider-Man: Far From Home ja Endgame elokuviin. Vaihe neljä puolestaan starttasi Wandavisionin muodossa alkuvuodesta ja sittemmin siihen on saatu mukaan the Falcon and the Winter Soldier ja Loki sarjat, sekä Black Widow-sooloelokuva. Mitä kaikkea vaihe neljä sitten tuo tullessaan ja mihin kannattaa varautua? Koitetaan pureutua näihin tässä tekstissä. Mukana on mahdollisesti spoilereita kaikista edellämainituista, sekä spekulaatiota tulevasta. Otathan siis tämän huomioon!

MCU alkoi vuonna 2008 elokuvalla Iron Man. Jo heti alusta oli selkeää, että Marvel lähtee hakemaan jotain suurta ja kunnianhimoista elokuvauniversumillaan. Pienet yhtymäkohdat alkoivat vuosien kuluessa muuttua isommaksi ja isommaksi kokonaisuudeksi ja vuonna 2012 näimmekin ensimmäistä kertaa suurimmat Marvel-sankarit samalla ruudulla elokuvan Avengers muodossa. Sieltä saakka alettiin pikkuhiljaa myös kiusoittelemaan tulevalla pahalla, eli Thanoksella. Faneille tehtiin selväksi, mikä tämän leffasarjan endgame tulisi olemaan ja ketä vastaan Kostajat joutuisivat lopussa taistelemaan. Vuosien odotus palkittiin vuonna 2019 elokuvassa Avengers: Endgame, kun Thanos päihitettiin ja maailmaan saapui rauha. Ei secret endingejä, ei selkeää kuvaa tulevaisuudesta. Vain rauha, jonka jokainen hahmo tuntui jollain tapaa saavuttaneen. Siitä onkin sitten hankala pistää enää paremmaksi, kun kaikki tuntuu olevan jo koettu ja nähty. Jotain uutta pitäisi kuitenkin keksiä, jotta Mikki Hiiren rahakone jaksaa tuottaa lisää miljardeja. Mutta mitä?

 

Hätä ei ole tämän näköinen, sillä vuosikymmeniä jatkuneista Marvel-sarjakuvista löytyy vielä paljon käyttämättömiä juonikuvioita ja mielenkiintoisia hahmoja. Vaihe neljä tulee antamaan enemmän ruutuaikaa niille hahmoille, jotka aiemmin ovat olleet hieman sivussa (Wanda, Vision, Hawkeye, Loki mm.) ja keskittymään hyvin pitkälti näihin kahteen pääkohtaan: aika ja todellisuus. Loki sarjan lopussa, Loki variantti Sylvie avasi pandoran lippaan surmaamalla pyhän aikajanan vartijan, herran nimeltä One Who Remains. Tästä aiheutuu se, että multiversumin aikajanat alkavat poiketa polultaan ja risteämään toisten universuminen kanssa. Pääsemme siis varmasti tulevissa elokuvissa matkustamaan multiversumin eri maailmoissa sekä aikamatkustamaan niin Quantum Realmin kuin TVA:n avulla. Panokset tulevat niin sanotusti kasvamaan exponentiaalisesti, kun galaktiset uhat sekä tuttujen hahmojen vaarallisemmat variaatiot pääsevät kulkemaan vapaasti. Enää maailmaa ei uhkaa vain yksi narsistinen titaani, vaan koko multiversumi on uhattuna kun rellestys pyhällä aikajananalla alkaa! Eikä siinä vielä kaikki! Se kuka tästä kaikesta sekavuudesta hyötyy eniten, Kang the Conqueror, on tulossa. 

Jo nyt MCU:hun on esiteltyä monia avainhahmoja kuten Yelena Belova sekä Valentina Allegra de Fontaine. Uusia hahmoja esitellään koko ajan lisää ja muun muassa Shang-Chi tekeekin ensiesiintymisen tänä syksynä. Myös Young Avengers ja Ihmeneloset kolkuttelevat ihan oven takana, vaikka mitään virallista ei olekaan vielä julkistettu. Vaiheen neljä oletettu pääpahiskin sai jo ruutuaikaa Lokin viimeisessä jaksossa, kun Jonathan Majors teki cameon viimeisessä jaksossa. On myös mielenkiintoista nähdä tuleeko seuraava Spider-Man: No Way Home ja Doctor Strange in the Multiverse of Madness yhdistämään jollain tapaa Sonyn ja Foxin entiset elokuvauniversumit mukaan MCU:hun. Ainakin huhujen mukaan, sekä Tobey Maguiren, että Andrew Garfieldin Hämikset nähtäisiin tuossa No Way Homessa. Vain aika kertoo kuinka käy, mutten yllättyisi yhtään vaikka leffassa olisi cameot kaikilta olemassa olevilta Hämiksiltä, myös Miles Moralesilta.

Vaiheen neljä alku on ainakin omasta mielestäni tuntunut todella kiinnostavalta, mutta vähän sekavalta. Sekavuuteen ei auta, että vaiheen palaset ovat nyt ilmestyneet hieman eri järjestyksessä koronatilanteen vuoksi. Siksi sarjoilla onkin nyt yllättävän suuri painoarvo siinä, että kaikki tämä tuleva pohjustetaan hyvin. Mielestäni Wandavision ja Loki ovatkin onnistuneet oikein hyvin tässä uuden kiusoittelussa ja avannut silmiä uudenlaiseen lähestymiseen tähän jo tuttuun ja turvalliseen MCU:hun. Vielä on paha sanoa, mikä näiden sarjojen lopullinen painoarvo on siinä kohtaa, kun leffoja alkaa ilmestymään. Suosittelen kuitenkin jokaista Marvel fania tsekkaamaan ne läpi. Sen verran monta tärkeää juttua ja hahmoa esitellään, että leffoja katsellessa voi mennä sormi suuhun helpostikin tulevaisuudessa. Myös minulle itselle on ollut hieman hankalaa kaiken tämän uuden sisäistäminen, sillä jopa minun Marvel tietämys päättyi oikeastaan tuohon vaihe kolmoseen. Nyt tulevat hahmot ja juonenkäänteet eivät ole enää niin tuttuja, enkä osaa enää päteä asioilla samalla tavalla kuin ennen. Kamalaa! Se on kuitenkin varmaa, että mitä ikinä seuraavan parin vuoden aikana tulee tapahtumaan - on erittäin kiinnostavaa ja tulen varmasti hypettämään vähän sitä sun tätä. Sen verran kiinnostavia aikoja eletään nyt!

Black Widow

 

On varmasti hankalaa yrittää lämmitellä yleisö taas takaisin Marvel-leffojen pariin tälläisen tauon jälkeen. Endgame oli sen verran huikea elokuva, että varmasti kaikilla on korkeat odotukset jatkon kannalta. Se ei myöskään auta, että elokuvat ovat olleet ylipäätään vähän niin kuin jumissa tässä parin viimeisen vuoden aikana kun teattereihin ei pääse. Nyt Disney on kuitenkin rohkeasti päättänyt alkaa julkaisemaan uutuusleffansa myös suoraan jo striimauspalvelussaan, josta premium accessilla voi ostaa jo etukäteen itselleen katsottavaksi uutuudet. Näin ovat saaneet tänä vuonna ensi-iltansa jo Raya and the Last Dragon, Cruella sekä Marvel-leffojen uusin, Black Widow. Alkuun meinasin, että voin odottaa sinne lokakuuhun asti, että leffa on ilmaiseksi tarjolla Disney plus tilaajille, mutta perus fomo ja spoilerivaarat saivat minut sortumaan tähän. Tässä ensikäden mietteitä Black Widow-leffasta.

Black Widown piti saada ensi-iltansa jo viime vuonna, mutta sattuneesta syystä se siirtyi reilulla vuodella. Elokuva kertoo Natasha Romanoffin aka Black Widown tarinaa Civil Warin jälkeen. Se pureutuu myös Natashan lapsuuden traumoihin ja kertoo meille kuinka Red Room niminen organisaatio luo Black Widow-sotilaita. Elokuvassa esitellään muutama uusi hahmokin, mutta ei mitään maailmaamullistavaa. Mieleen jää edes jollain tasolla positiivisesti ainoastaan Natashan siskoa Yelenaa näyttelevä Florence Pugh.

Itse lähdin todella varovaisin odotuksin leffaa katsomaan, etten nyt ihan totaalisesti pettyisi. Silti elokuva tuntui tylsältä ja sisällöttömältä. Emme pääse yhtään sen enempää Natashan pään sisään. Hahmossa ei tapahtu juuri minkäänlaista kehitystä, eikä Scarlett Johansson todellakaan pääse potentiaaliinsa. Olisi ollut niin kiva nähdä edes jotain tunnettakin. Kai vahva naishahmokin saa välillä murtua, näyttää tunteita? Mielestäni saa ja näin pitääkin tehdä jos haluaa jonkinlaista tarttumapintaa ja samaistuttavuutta hahmoon. Nyt hahmo tuntuu ontommalta kuin koskaan aiemmin, eikä joku vartin kestävä alkukohtaus Natashan lapsuudesta kyllä paljoa anna lisäsisältöä.

On siis sanomattakin selvää, että olen pettynyt siihen, kuinka luokattoman huono tekele tämä oli. Se ei ollut sillä tasolla, mitä MCU-elokuvilta odottaa näin kymmenen vuoden jälkeen. Elokuvaa on odotettu vuosia ja tietäen kuinka loistava näyttelijä Johansson on, oli tämä elokuva lähes surullista katsottavaa. Se ei tunnu agenttileffalta, se ei tunnu hahmotutkielmalta ja mikä pahinta, se ei tunnu Marvel-leffalta. Onko kyseessä huonoin MCU-leffa? Tuskin kuitenkaan, mutta ei mulle ainakaan jäänyt mitään hinkua katsoa tätä uudelleen. Edes secret ending ei tuntunut nostavan hypeä mihinkään. Easter eggejä sentään oli paljon, mutta nekin aika varovaisia ja jo MCU:ssa oleviin juttuihin viittaavia. Voi siis odottaa ihan hyvin, että tämä tulee Disney Plus -kansalle ilmaiseksi katsottavaksi. Ei jatkoon.

Wandavision

 

Wau! Eipä oikeasti muuta voi sanoa. Marvel Studios siirtyi tekemään elokuvien lomassa sarjoja. Ajoitus ei voisi olla parempi, kun kaikkihan me kykitään kuitenkin kotona. Disney plussaan on muutenkin tullut lyhyellä aikavälillä paljonkin mielenkiintoista katsottavaa, mutta puhutaan niistä sitten vähän myöhemmin. Nyt on aika hehkuttaa Wandavisionia, joka sai ainakin minut jo ensimmäisestä trailerista ihastumaan tähän sarjaa. Teksti ei sisällä mitään hirvittävän isoja spoilereita, mutta jos haluat varmistua, ettet saa minkäänlaista ennakkokäsitystä sarjasta niin kannattaa lukaista vasta kun olet sarjan katsonut.

Wandavision on sekoitus mysteeriä ja komediaa. Se lainaa elementtejä sitcomeista, unohtamatta kuitenkaan Marvel juuriaan. Pääosissa nähdään Marvel Cinematic Universen elokuvista tutut Elizabeth Olsen sekä Paul Bettany. Uusina lisinä Marvelin kasvavaan näyttelijäkaartiin on lisätty muun muassa Teyonah Parris sekä ihastuttava Kathryn Hahn. Tarina alkaa kuin mikä tahansa hurmaava 50-luvun komediasarja: Nuori pariskunta muuttaa kauniiseen jenkkilähiöön perustaakseen perheen. Mitä naapurit tosin eivät tiedä, on se, ettei pariskunta olekaan mikään ihan tavallinen! Vaimo Wanda osaa taikoa ja mies on ihka oikea androidi. Kaksikon täytyy parhaansa mukaan koittaa peitellä kykyjään, etteivät uteliaat naapurit huomaa heidän poikkeavuuttaan. Tämä siis ehkä lyhykäisyydessään sarjan juoni. Tai ei oikeastaan sinne päinkään. Hyvin pian alamme huomata pieniä vihjeitä siitä, että kaikki ei ehkä olekaan sitä miltä näyttää. Sitcom onkin oikeasti vain kulissi, jonka Wanda on luonut käsitelläkseen tunteitaan ja menetyksiään.

 

Sarja alkaa pahaa-aavistamattomasti juuri tuollaisena 50-luvun sitcomina, joka hakee vaikutteita muun muassa Dick van Dyke Showsta sekä I Love Lucy sarjasta. Myös Vaimoni on noita on hyvin läsnä ensimmäisissä jaksoissa. Monille kasuuali Marvel-faneille näytti sarja olevan liian outo. Ensimmäiset episodit poikivat paljon negatiivistä kommenttia siitä, kuinka sarja oli tosi iso pettymys monelle. Eikö Wandavision olekaan perinteinen Marvel seikkailu vaan sen sijaan tyhmä sitcom? Oli käsittämätöntä miten monelta meni täysin ohi se, että jotainhan tuossa maailmassa on täysin pielessä. Jakso jaksolta mysteeri kuitenkin avautuu lisää ja lisää ja jos ei jaksanut sinne neljänteen jaksoon saakka katsoa niin voi pojat mitä menikään ohi! Wandavision on tärkeä osa tulevia Marvel leffoja, mutta samalla kaunis kunnianosoitus television perhe-sitcomien historialle.

Jälkikäteen ajatellen minun olisi ehkä pitänyt kirjoittaa jokaisesta jaksosta postaus erikseen. Niin huikean hienoja ja erilaisia olivat jokainen sarjan episodi. Kaikki ne pienet viittaukset ja easter eggit saivat minut hyppimään innosta! Oli lähes tuskaa odottaa aina kokonainen viikko ennen kuin seuraava jakso ilmestyi. Toisaalta tästä syystä oli todella upeaa olla osana Wandavision hypeä ihan alusta asti. Ilmassa oli paljon kysymyksiä ja faniteorioita ja silti sarjan tekijät onnistuivat yllättämään jokaisessa jaksossa. Siksi tästä onkin hankala kirjoittaa mitään konkreettista, ettei totaalisesti spoilaa mitään.

 

Wandavision on parhaimmillaan silloin kun ymmärrät parodiat ja viittaukset. Se antaa myös paljon mietittävää ja uutta perspektiiviä Marvel Cinematic Universen faneille. Yhtäkkiä maailma ei olekaan vain taistelua, huonosti toteutettuja pahiksia ja näyttelijä Chris Evans/Hemsworth/Pratt tekemässä oikeutta sarjakuvavastineelleen. Maailma onkin suurempi ja ihmeellisempi kuin kukaan meistä olisi osannut kuvitella. Vaikka Wandavision onkin isolta osalta komediaa, mahtuu siihen paljon koskettavia hetkiä sekä ikimuistoisia lainauksia. Puhumattakaan eräästä tietystä pahistelu-laulusta episodissa seitsemän. Sarja tuntuu tuoreelta ja käynnistää mielestäni loistavasti Marvel Cinematic Universen kauan odotetun neljännen vaiheen. Rakastan tätä sarjaa ja sen estetiikkaa ihan mielettömästi!

Parhaat nörttileffat 2019

Koska olen extra ja maailma on pullollaan listoja vuoden parhaimmista leffoista, teen minä näitä iänikuisia nörttileffat -listojani! Nörttileffaksi lasketaan melkein kaikki leffat, jotka kuuluvat johonkin olemassa olevaan fandomiin, odotetut scifi-leffat sekä animaatiot. Eli niin sanotusti ne leffat, mitkä eivät välttämättä kilpaile siitä vuoden parhaimman elokuvan oscarista. Tuttuun tapaan valitsen siis näistä sitten ne omasta mielestä vuoden parhaimmat. Mitään superihmeellisiä tuotoksia ei vuonna 2019 oikein nähty, mutta vuosi oli siitä poikkeuksellinen, että se lopetti kaksi isoa eeppistä saagaa. Ykkösenä on kuitenkin vuoden odotetuin ja kovin nörttileffa. Arvaatko jo mikä?

#5 Toy Story 4
Ohjaaja:  Josh Cooley
Erityistä: Toy Story -tarinan viimeinen osa kunnes ei kohta taas ole.
Arvioni: -

Toy Story 3 on ehkä yksi parhaimpia animaatioleffoja, mitä on koskaan tehty. Se on täydellinen lopetus trilogialle, ja jatkumoa yhdelle lapsuuden tärkeimmistä elokuvista. Siksi olinkin melko skeptinen sen suhteen kun ilmoitettiin, että Woodyn ja kumppaneiden tarina jatkuu vielä neljänteen osaan. Toy Story 4 ei ole huono todellakaan. Se vain tuntuu enemmän sellaiselta pitkältä tv-sarjan jaksolta. Vähän turhaa täytettä, eikä oikein kukaan muu kuin Woody päässyt loistamaan elokuvassa. Elokuva ei myöskään tuntunut oikeilta hyvästeiltä kuten kolmas osa. Silti taattua Pixar-laatua niin animaation kuin juonenkin suhteen.

#4 Rise of  Skywalker

Ohjaaja: J. J. Abrams
Erityistä: Abrams yrittää paikata Rian Johnsonin tekemän Last Jedin honkkeleita.
Arvioni: Star Wars Episodi IX: Rise of Skywalker

Minua niin kovasti harmittaa, etten pitänyt tästä elokuvasta. Star Wars on aina ollut iso osa elämääni ja siksi toivoinkin tälle kaikkea parasta katastrofaalisen Last Jedin jälkeen. Rise of Skywalkerissa ei ollut mitään tosi huonoja juttuja, mutta ei siinä ollut oikein mitään tosi hyviäkään. Kaipaan elokuvakokemukseeni niitä hetkiä kun tunnen jotain. Oli se sitten surua, vihaa, iloa tai kauhua. Rise of Skywalkerissa tuo tunnepuoli jäi omalta osaltani jotenkin todella köyhäksi, enkä oikein edes keksinyt sille mitään pätevää syytä. Elokuva jäi melko tasapaksuksi hötöksi ja valitettavan tylsäksi lopetukseksi Skywalker-saagalle. 

#3 Klaus
Ohjaaja: Sergia Pablos, Carlos Martinez López
Erityistä: Tipautti heittämällä listalta Detective Pikachu sekä Spider-Man: Far From Home -elokuvat
Arvioni: -

Hauska miten joku tälläinen jouluhömppä voikin päätyä listalle vielä juuri ennen listan julkistamista! Olin huomannut sosiaalisessa mediassa, että Klausin ympärillä on jonkinlaista pientä kulttihypetystä menossa ja pitihän tämä nyt sitten katsastaa läpi. Yllätyin positiivisesti kuinka kauniisti elokuva olikaan animoitu! Nykyään kun tuntuu, että valtaosa animaatioista on sitä sellaista Disney tai Dreamworks visuaalista maailmaa, oli tämä raikas tuulahdus animaatioiden maailmaan. Juonikaan ei ole mikään turhan kliseinen kuten joululeffoissa yleensä tuppaa olemaan. Klaus onnistuu todellakin tuomaan uutta näkökulmaa tähän kulutettuun genreen. Todella miellyttävä yllätys, mikä kannattaa kurkistaa Netflixistä viimeistään sitten ensi jouluna!

#2 Avengers: Endgame
Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo
Erityistä: Eeppisen saagan eeppinen lopetus.
Arvioni: Avengers: Endgame (Spoilers)

Siinä missä Rise of Skywalker jätti saagan päätöksen kylmäksi, teki Endgame todellakin kunniaa kymmenen vuotta jatkuneelle Marvel Cinematic Universelle. Endgame oli tunteikas ja toiminnantäyteinen lopetus yhdelle aikakautemme kiinnostavimmista elokuva-sarjoista. Totta kai tässäkin leffassa oli ne omat heikot hetkensä, eikä se aivan onnistunut pääsemään Infinity Warin tasolle, mutta kaiken kaikkiaan todella eeppinen ja tunteikas kokemus.

#1 Joker

Ohjaaja: Todd Phillips
Erityistä: Heittämällä vuoden 2019 parhaimpia elokuvia ja yksi ennakkosuosikki oscar-kisaan lukuisissa kategorioissa.
Arvioni: Jokeri

Jokeri on aivan eri kategoriassa kaikkien listan edeltävien leffojen kanssa. Se kiikuttelee siellä rajoilla, että lasketaanko sitä edes nörttileffaksi vai vaan suoraan sinne huippuleffojen pariin. Totta kai, kun Jokeri kuitenkin perustuu sarjakuvahahmoon, on sen paikka tällä listalla ehdottomasti. Genressään aivan järisyttävän onnistunut tekele. Joaquin Phoenix tekee oscar-ehdokkaan arvoisen suorituksen Jokerina. Elokuvan musiikki, tunnelma ja sävy ovat jotain todella upeaa ja mielenkiintoista! Jokeri todennäköisesti laukaisi jälleen uuden tavan tehdä sarjakuva-elokuvia ja jos taso pysyy lähelläkään Jokeria, otan ne kaikki ilomielin vastaan.

Muita näkemiäni nörttileffoja tältä vuodelta olivat muun muassa keskinkertaisuuteen kaatuva Captain Marvel sekä täysin turha täyteleffa Breaking Bad universumiin: El Camino. Hauskinta on se, että ihan viimeisillä metreillä Netflixin animaatioleffa Klaus kiilasi listalle. Tiputtaen Spider-Man: Far From Home sekä Detective Pikachu elokuvat jaetulta viidenneltä sijalta. Kummastakaan en oikein erityisemmin nauttinut, vaikka ihan kelpo tekeleitä olivatkin. Myös nämä voisivat olla listalla, mikäli olisin ne ehtinyt katsoa ennen kuin laitoin listan ulos: Frozen 2, Doctor Sleep, Shazam, It chapter 2, Alita, Lego Movie 2, Hellboy... Veikkaan tosin, että noista aika moni voi vain haaveilla listalle pääsystä joka tapauksessa.

Comic-Con 2019

Vähän venähti tämän kirjoittaminen, mutta tässä nyt olisi! Vuoden suurin sarjakuvatapahtuma on jälleen ohi. Tuntuu, että tämän vuoden Comic-con loppui ennen kuin se ehti oikein edes alkaa. Monta traileria tuleviin elokuviin ja sarjoihin saatiin, mutta monta mielenkiintoista tapausta jäi myös näkemättä. Yksi suurimpia julkistamisia tapahtumassa oli Marvel Cinematic Universen tulevaisuuden näkymät. Tässä nopea tiivistelmä kaikesta, mikä saattaisi olla kiinnostava tietää!

MCU:n kolmas vaihe päättyi nyt kesällä uuteen Spider-Man: Far From Home -elokuvaan. Vaiheen neljä aloittaa Black Widown oma elokuva sekä Disneyn oman toistopalvelun sarjat ensi keväänä. Yhteenkään näistä emme kuitenkaan saaneet vielä trailereita tai edes teasereita, mutta voi pojat kuinka paljon sieltä onkaan materiaalia tulossa! Ensinnäkin jo sarjojen puolelta Lokin oma sarja sekä Falconin ja Winter Soldierin yhteissarja kuulostavat huikean jänniltä! Myös vaihtoehtoisia tarinoita kertova animaatiosarja What if..? kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Valitettavasti näiden takia olisi kuitenkin otettava käyttöön Disney+ -suoratoistopalvelu, mikä varmasti osittain karsii yleisöä. Leffojen puolelta kiinostavimmilta vaikuttivat kauhuleffaksi tituleerattu Doctor Strange in the Multiverse of Madness sekä Thor: Love & Thunder, jossa Natalie Portman ottaa haltuunsa Thorin manttelin. Jään myös odottamaan innolla Mahersahala Alin tähdittämää Blade elokuvaa!

Disney jätti Comic-conin ulkopuolelle kuitenkin Star Warsin lähes kokonaan, eikä Episodi IX jälkeisestä ajasta kerrottu mitään. Myöskään DC ei kertonut paljoakaan tulevaisuuden suunnitelmistaan emmekä saaneet esimerkiksi odotettua Wonder Womanin traileria. Sen sijaan DC keskittyi esittelemään jo olemassa olevien sarjojensa uusia kausia sekä Harley Quinn -animaatiota.

Sarjojen puolelta kiinnostusta herätti Westworldin kolmannen kauden traileri. Vuoden tauolla ollut sarja tekee näyttävän paluun aivan uusiin maisemiin. HBO:n suurin sarja Game of Thrones jäi kuitenkin suosiolla pois tämän vuoden tapahtumasta. Fanit varmasti vielä sulattelevat sarjan päätöstä ja onkin ihan kiva, että pidetään pieni tauko ennen kuin aloitetaan vauhkoamaan uudesta spin-off sarjasta, jonka tähtenä toimii Naomi Watts. Netflix puolestaan esitteli sen heidän kovimman uutuussarjan eli Witcherin, jota on odotettu nyt jo hyvä tovi. Traileri näytti upealta ja Henry Cavill istuu Geraltin rooliin hyvin. Saa nähdä millainen menestys sarjalle siunataan, mutta ainakin tällä hetkellä veikkaukset uudesta huippusarjasta ovat aika kovat! Sen sijaan muun muassa Riverdale ja Umbrella Academy loistivat poissaolollaan. Muita kiinnostavia tapauksia olivat Snowpiercer, His Dark Materials sekä uusi Watchmen -sarja.

Muutamat tulevat elokuvatkin saivat trailerinsa. Muun muassa IT: Chapter 2, Top Gun: Maverick sekä Picard ovat kaikki todella odotettuja leffoja. Sen sijaan Cats -musikaaliin perustuva elokuva sai vähän laidasta laitaan reaktioita. Itseäni se lähinnä puistatti kaikessa karmeudessaan. Myös uusi Terminator -elokuva näyttäisi olevan faneille erittäin odotettu

Kuten huomaatte niin paljon tuolla oli asiaa, mutta silti monet olennaiset teokset jäivät lähes kokonaan huomiotta. Eiköhän meille katsottavaa riitä seuraavaksikin vuodeksi!

Marvel Cinematic Universe - Awards: Tulokset

Voi pojat! Melkein unohdin tehdä tämän kun on ollut niin hektiset pari viikkoa. Järjestin siis Endgame -elokuvan jälkeen tälläisen pienen leikkimielisen äänestyksen, jossa etsittiin niitä parhaista parhaimpia MCU tekijöitä. Osallistujia oli huikeat 13 kappaletta!  Kiitos siis kaikille! Nyt tuloksiin.

Paras Marvel Cinematic Universe -elokuva Ruudukon lukijoiden mielestä on Infinity War. Se sai neljä ääntä kun taas toiseksi tullut Winter Soldier sai kaksi ääntä. Muut ehdokkaat kuten Guardians of the Galaxy, Ragnarök ja Black Panther saivat vain yhden. Onnittelut Infinity Warille ansaitusta voitosta! Tässä muita voittajia:

Rykäle voitto Russon veljeksille - odotetusti

Tämäkään ei yllättänyt etenkään siinä kohtaa kun Infinity War alkoi varmistua parhaimmaksi leffaksi.

Olisin yllättynyt jos tämä olisi mennyt jollekin muulle kuin RDJ:lle. Upeaa, että myös Sebastian Stan sai äänen!

Tähän oli hankala keksiä ehdokkaita, siksi Atwell myös mukana vaikkapa sitten ihan vain sarjan faneille.

Miessivuosa ansaitusti Tom Hiddlestonin Lokille

Ensimmäinen kategoria, jossa äänet jakautuivat todella rajusti! Karen Gillanin Nebula on kasvattanut suosiotaan etenkin näiden MCU:n viimeisimpien esiintymisiensä myötä. Minustakin yksi parhaimpia hahmokaaria koko MCU:n aikana.

Paras pahis oli myös aika läpihuutojuttu. Thanos teki Infinity Warissa selväksi, että muita pahiksia ei voi edes verrata häneen. Josh Brolin vetää hyvän roolin ja Thanos tuntuu aidolta uskottavilla motiiveilla.

Ollakseni ihan rehellinen, tein tämän kategorian nimeonmaan tämän Matt Damon ja Luke Hemsworth cameon takia. Näköjään ihan syystä! Yritin valitan Stan Lee cameoista parhaimman, tiedä sitten oliko se sitä.

Monet jaksoivat myös raapustella omia lempi MCU -hetkiään ja lähes tulkoon kaikki lemppareimmat olivat jostain kolmesta Avengers -elokuvasta. Yleinen konsensus on, että Marvel leffat ovat viihdyttäviä vuodesta toiseen, vaikka ovatkin vain sellaista "kallista viihderoskaa". Ehkeivät nämä leffat ole niitä kaikkein parhaimpia elokuvallisia kertomuksia, mutta silti vuodesta toiseen niiden parissa viihtyy niin nuori kuin vanhempikin fani. MCU on joka tapauksessa jotain ainutlaatuista ja uutta viihdemaailmaan ja varmaan jokainen meistä voi todeta, että hyvin onnistuivat tekijät tavoitteessaan tehdä kymmnen vuoden aikana yhden eeppisimmistä elokuvasagoista. Kiitos vielä kaikille vastanneille, tätä oli ilo tehdä ja seurata! Kannatti kokeilla Google Formsia ja luoda tälläinen kysely. Todella helppo rakentaa ja vastata.

HUOMIO kaikki Marvel -leffoja katsoneet!

Nyt kun MCU:n kolmas vaihe on pikkuhiljaa saatu päätökseensä, on aika selvittää ne parhaista parhaimmat Marvel leffat ja tekijät! Jos olet nähnyt ison osan näistä supersankari -leffoista,
on äänesi kultaakin arvokkaampi. Käy siis äänestämässä omat suosikkisi tästä linkistä ➤

Leikkimielisen äänestyksen tulos julkistetaan viikolla 22, jotta kaikilla on sopivasti aikaa katsastaa esimerkiksi Endgame ennen kyselyn päättymistä. Saa myös vinkata kaverille, joka saattaisi olla myös kiinnostunut vastailemaan!

Kiittäen jo etukäteen,

Ruudukon Tuomo

Avengers: Endgame (Spoilers)

Nyt se on sitten ohi! Yli kymmenen vuotta ja 22 elokuvaa myöhemmin MCU on tullut vihdoinkin siihen suureen kliimaksiin. Tietenkään tämä ei ole leffasarjan lopullinen loppu, mutta ainakin tietyiltä osin tämä tuntuu yhden merkittävän ajanjakson päätökseltä elokuvahistoriassa. Tämä teksti tulee sisältämään spoilereita, sillä en usko että kukaan joka ei olisi elokuvaa jo nähnyt, muutenkaan päätyy tänne tätä lukemaan. Pitemmittä introitta, lähdetään avaamaan ja arvostelemaan elokuvaa!

Täytyy myöntää, että Endgame on varmasti synkin Marvel -leffa ikinä. Alun epätoivo on oikeasti todella musertavaa, eikä oikein minkäänlaista pakotietä karmealta todellisuudelta ole. Elokuvan juoni lähteekin lähes suoraan siitä mihin Infinity War jää. Thanos onnistui tehtävässään ja pyyhki pois puolet  kaikista elävistä olennoista koko universumissa. Sankarimme, tai ne ketkä jäivät jäljelle, eivät voi muuta kuin nuolla haavojaan ja koittaa jatkaa eteenpäin. Epätoivon vallitessa, kuitenkin pieni toivonkipinä saadaan aikaan ja sankarimme lähtevät Thanoksen perään, todetakseen vain, ettei mitään ole oikeasti tehtävissä kuolleiden takaisin tuomisessa. Tämän jälkeen hypätään ajallisesti viisi vuotta eteen päin, jolloin Ant-man pääsee vapaaksi kvanttitodellisuudesta ja tulee esittelemään villin ajatuksensa aikamatkustamisesta.

Ainakin minulla oli hankalaa niellä idea aikamatkustuksesta, vaikka sitä osasin etukäteen jo odottaakin. MCU -leffoissa on aina ollut kaikenmaailman yliluonnollisia ja tieteisfantasia elementtejä, mutta silti tämä tuntui todella epäuskottavalta asialta. Hetken kuluttua siihen ajatukseen kuitenkin tottui ja antoi mennä läpi siinä missä muutkin ei niin fysiikan lakien mukaiset jutut. Bonuksena pääsimme siis seikkailemaan aiempiin Marvel -leffoihin kuten the Avengers, Guardians of the Galaxy sekä Thor: the Dark World. Mukana oli myös oikeasti lähes kaikki hahmot koko MCU:n ajalta lukuun ottamatta pahiksia. Jopa Natalie Portman oli saatu hivutettua jälleen Marvel -leffaan, vaikkei tainutkaan oikeasti olla kuvannut yhtään uutta kohtausta. Valitettavasti tällä kertaa ei jäänyt ruutuaikaa lähes kenellekään ylimääräiselle hahmolle ja jopa Thanos valui sinne tylsien pahisten joukkoon. Tästä vitsailinkin, että sen MCU:n parhaimman pahiksen tappoi Thor elokuvan alkupuoliskolla ja sitten saimmekin enää ruudulle sen "tiiseri-thanoksen" aiemmista leffoista.

Jo ensimmäisen trailerin myötä, olin aivan varma, että tässä leffassa tulisin itkemään. Näin tosiaan kävi ja ensimmäiset liikuttumiset tulivatkin jo  ekan vartin aikana.  Kyyneleet puolestaan ensimmäisen kerran vuodatin siinä kohtaa kun Clint ja Natasha taistelevat siitä, kumpi uhrautuu saadakseen Sielukiven. Sitten se olikin yhtä tunteiden vuoristorataa aina sinne lopputaisteluun saakka, jossa jo ihan se hahmojen määrä ja taistelun massiivisuus sai minut liikuttumaan. Myös jostain syystä joka kerta kun Spider-Man oli ruudulla niin vollotin onnenkyyneleitä. Tony Stark sai myös arvoisensa tavan lähteä, mutta Steve Rogersin viimeinen esiintyminen MCU:ssa oli ehkä vähän turhankin kliseinen ilman sen ihmeellisempää tunnelatausta. Ehkä näemme hänen hautajaisensa jossain tulevassa Marvel -elokuvassa tai sitten Falcon & Winter Sodier -sarjassa?

Vaikka elokuvassa ei olekaan yhtään secret endingiä, on se silti täynnä viittauksia ja cameoita, jotka saivat minut hykertelemään itsekseni ja välillä puolisolle hihkuen. Esimerkiksi Steve Rogersin Hail Hydra -kohtaus nauratti huimasti! Elokuvassa oli myös selkeästi viittauksia jo Young Avengers -porukkaan niin Hawkeyen ja Ant-manin tyttärien kuin Iron Man 3 elokuvasta tutun Harley Keenerin muodossa. Mukana oli myös pakollinen Stan Lee -cameo, joka ei kyllä enää lämmittänyt mieltä. Itse annoin Leelle hyvästit jo viimeistään Captain Marvel -leffassa.

Vaikka Endgame onkin tunnelataukseltaan varmaankin yksi parhaimpia MCU -leffoja, ei se silti ole niin viihdyttävä ja toimiva paketti kuin esimerkiksi Infinity War tai Guardians of Galaxy. Se on kuitenkin selkeästi tehty juuri niitä faneja varten, jotka ovat nähneet koko MCU:n leffarepertuaarin. Juuri sellainen elokuva, joka palkitsee vuosien odotuksen ja antaa oikeastaan juuri sitä mitä yleisö haluaakin - päätöksen. Se mihin Endgame sijoittuu "Parhaat Marvel -leffat" -listallani, jää odottamaan toista katselukertaa. Sen tämä elokuva nimittäin vaatii!

Captain Marvel

No niin, siinä se nyt on! Marvelin ensimmäinen naissankarilla varustettu elokuva. Toki oli se Elektra -leffa 2000 luvun alussa, mutta ehkä on parempi, ettemme puhu siitä. DC:n ja Warner Brosin onnistuneen Wonder Woman filmatisoinnin jälkeen, päätti myös Disney lähteä kokeilemaan onneaan naissankarin kanssa. Lipputuloissa Captain Marvel varmasti pärjää muillekin Marvel leffoille, mutta tuoko leffa oikesti meille mitään uutta?

Minulla ei sinällään ollut hirveästi etukäteen tietoa Captain Marvelista hahmona tai siitä mitä tämän leffan juoni tulisi pitämään sisällään. En myöskään tarkoituksella halunnut lueskella etukäteen mitään vaan halusin, että elokuva saa mennä ihan omalla painollaan. Siitä kuitenkin olin varma, että tämä on pakko nähdä ennen Endgame -leffaa, että saisi siitä paremman kokonaiskuvan. Tästä lisää lopun spoilerilisemmassa osuudessa.

Fakta on se, ettei Captain Marvel varsinaisesti tuo mitään ihmeellistä uutta tähän puhkikulutettuun genreen. Se on kuitenkin ihan kiva raina ja kyllähän sen parissa viihtyi ihan koko kaksi tuntisen. Brie Larson on oikein hyvä päähahmon rooliin, mutta hahmo on kirjoitettu hieman ärsyttäväksi. Carol Danvers on vähän liian nenäkäs, mikä saa hahmon vaikuttamaan kylmältä jopa silloin kun hän näyttää lämpimiä tunteitaan. Carol myös herää voimiinsa ehkä aavistuksen liian kliseisesti omaan makuun ja niin nopeasti, että se ei tunnu kovin uskottavalta. Ei tosin niin pahasti kuin Doctor Strangen omassa nimikkoelokuvassaan, jossa yhdessä silmänräpäyksessä kirurgi muuttuu planeetan suojelijaksi.

Näyttelijäkaarti on melkoisen nimekäs ja lahjakas. Etenkin Samuel L. Jackson loistaa roolissaan Nick Furynä ja ainakin minulle oli uutta nähdä herrasta (niin hahmosta kuin näyttelijästäkin) tälläinen "pehmeämpi" puoli. Iso plussa myös siitä miten onnistuneesti hänet oli saatu nuorennettua kaksikymmentä vuotta! Myös pahiksen roolissa toimiva Ben Mandelsohn oli oikein mukavaa vaihtelua, Marvelin tusinapahisten surullisen kuuluisaan joukkoon. Jude Law, joka myöskin pahiksen roolissa, jäi ehkä hieman etäiseksi ja ennalta-arvattavaksi, mutta ainakin hahmo jätettiin vielä henkiin, että sille jää tilaa kehittyä ja kasvaa. Sen sijaan Anette Beningin rooli oli aivan typerä ja todella tynkä.

Mitä taas easter eggeihin ja secret endingeihin tulee niin leffan alussa oleva Stan Lee montaasi tuntui juuri oikealta ja olipa leffaan vielä saatu ihan oikea cameokin herralta. Saa nähdä mikä tulee olemaan se viimeinen Lee -leffa kun noita cameoita ilmeisesti on kuvattu valmiiksi vielä muutamaan elokuvaan. Leffasta löytyi myös paljon viittauksia muihin MCU -leffoihin ja olihan mukana myös Ronan (Lee Pace) sekä Korath jotka nähtiin jo aiemmin Guardians -leffasta. Myös ysäri oli todella läsnä tässä leffassa, joten siitä vain bongailemaan pelejä, leluja, musiikkia ja ilmiöitä kultaiselta 90-luvulta.

Valitettavasti Captain Marvel jää vähän tylsäksi kokonaisuudeksi supersankarileffojen ylitarjonnan vuoksi. Se, että minä olen nähnyt niin monta Marvel -leffaa jo, ei ole tämän elokuvan vika, joten sinällään ihan kelpo paketti toimintaa ja sankareita. Valitettavaa on se, ettei tämä juurikaan edes tuonut mitään ihmeellistä Endgame -leffaa ajatellen. Ei siis täysin pakollinen katsottava, mutta jos haluaa saada koko MCU -kokemuksen niin siitä vain teattereihin mars!