Wandavision

 

Wau! Eipä oikeasti muuta voi sanoa. Marvel Studios siirtyi tekemään elokuvien lomassa sarjoja. Ajoitus ei voisi olla parempi, kun kaikkihan me kykitään kuitenkin kotona. Disney plussaan on muutenkin tullut lyhyellä aikavälillä paljonkin mielenkiintoista katsottavaa, mutta puhutaan niistä sitten vähän myöhemmin. Nyt on aika hehkuttaa Wandavisionia, joka sai ainakin minut jo ensimmäisestä trailerista ihastumaan tähän sarjaa. Teksti ei sisällä mitään hirvittävän isoja spoilereita, mutta jos haluat varmistua, ettet saa minkäänlaista ennakkokäsitystä sarjasta niin kannattaa lukaista vasta kun olet sarjan katsonut.

Wandavision on sekoitus mysteeriä ja komediaa. Se lainaa elementtejä sitcomeista, unohtamatta kuitenkaan Marvel juuriaan. Pääosissa nähdään Marvel Cinematic Universen elokuvista tutut Elizabeth Olsen sekä Paul Bettany. Uusina lisinä Marvelin kasvavaan näyttelijäkaartiin on lisätty muun muassa Teyonah Parris sekä ihastuttava Kathryn Hahn. Tarina alkaa kuin mikä tahansa hurmaava 50-luvun komediasarja: Nuori pariskunta muuttaa kauniiseen jenkkilähiöön perustaakseen perheen. Mitä naapurit tosin eivät tiedä, on se, ettei pariskunta olekaan mikään ihan tavallinen! Vaimo Wanda osaa taikoa ja mies on ihka oikea androidi. Kaksikon täytyy parhaansa mukaan koittaa peitellä kykyjään, etteivät uteliaat naapurit huomaa heidän poikkeavuuttaan. Tämä siis ehkä lyhykäisyydessään sarjan juoni. Tai ei oikeastaan sinne päinkään. Hyvin pian alamme huomata pieniä vihjeitä siitä, että kaikki ei ehkä olekaan sitä miltä näyttää. Sitcom onkin oikeasti vain kulissi, jonka Wanda on luonut käsitelläkseen tunteitaan ja menetyksiään.

 

Sarja alkaa pahaa-aavistamattomasti juuri tuollaisena 50-luvun sitcomina, joka hakee vaikutteita muun muassa Dick van Dyke Showsta sekä I Love Lucy sarjasta. Myös Vaimoni on noita on hyvin läsnä ensimmäisissä jaksoissa. Monille kasuuali Marvel-faneille näytti sarja olevan liian outo. Ensimmäiset episodit poikivat paljon negatiivistä kommenttia siitä, kuinka sarja oli tosi iso pettymys monelle. Eikö Wandavision olekaan perinteinen Marvel seikkailu vaan sen sijaan tyhmä sitcom? Oli käsittämätöntä miten monelta meni täysin ohi se, että jotainhan tuossa maailmassa on täysin pielessä. Jakso jaksolta mysteeri kuitenkin avautuu lisää ja lisää ja jos ei jaksanut sinne neljänteen jaksoon saakka katsoa niin voi pojat mitä menikään ohi! Wandavision on tärkeä osa tulevia Marvel leffoja, mutta samalla kaunis kunnianosoitus television perhe-sitcomien historialle.

Jälkikäteen ajatellen minun olisi ehkä pitänyt kirjoittaa jokaisesta jaksosta postaus erikseen. Niin huikean hienoja ja erilaisia olivat jokainen sarjan episodi. Kaikki ne pienet viittaukset ja easter eggit saivat minut hyppimään innosta! Oli lähes tuskaa odottaa aina kokonainen viikko ennen kuin seuraava jakso ilmestyi. Toisaalta tästä syystä oli todella upeaa olla osana Wandavision hypeä ihan alusta asti. Ilmassa oli paljon kysymyksiä ja faniteorioita ja silti sarjan tekijät onnistuivat yllättämään jokaisessa jaksossa. Siksi tästä onkin hankala kirjoittaa mitään konkreettista, ettei totaalisesti spoilaa mitään.

 

Wandavision on parhaimmillaan silloin kun ymmärrät parodiat ja viittaukset. Se antaa myös paljon mietittävää ja uutta perspektiiviä Marvel Cinematic Universen faneille. Yhtäkkiä maailma ei olekaan vain taistelua, huonosti toteutettuja pahiksia ja näyttelijä Chris Evans/Hemsworth/Pratt tekemässä oikeutta sarjakuvavastineelleen. Maailma onkin suurempi ja ihmeellisempi kuin kukaan meistä olisi osannut kuvitella. Vaikka Wandavision onkin isolta osalta komediaa, mahtuu siihen paljon koskettavia hetkiä sekä ikimuistoisia lainauksia. Puhumattakaan eräästä tietystä pahistelu-laulusta episodissa seitsemän. Sarja tuntuu tuoreelta ja käynnistää mielestäni loistavasti Marvel Cinematic Universen kauan odotetun neljännen vaiheen. Rakastan tätä sarjaa ja sen estetiikkaa ihan mielettömästi!