Wolverine: Old Man Logan

Viimeinkin sain käsiini tämän sarjakuvan! Tilasin sen kuukausia sitten CDON.cominsta, mutta jostain syystä tuote peruttiin eikä koskaan saapunut minulle. (Todennäköisesti oli maahantuojalta loppu.) Kyllästyin kuitenkin vain rauhassa odottelemaan Logan -elokuvan saapumista ja päätin yrittää uudelleen. Tällä kertaa tein tilauksen suoraan amazon.comista ja sarjis saapuikin vähän reilu viikon päästä tilauksesta! Löysin siis samalla uuden suosikkipaikan tilata sarjiksia!

Logan leffa on se mikä sai minut viimein tarttumaan tähän yhteen modernin Marvel sarjakuva-maailman helmeen. Mark Millar ja Steve McNiven ottavat käsittelyyn vaihtoehtoisen tulevaisuuden, jonka päähenkilönä toimii kaikkien rakastama Wolverine. 50 vuotta ennen sarjakuvan tapahtumia, superpahikset päättivät vihdoin lyödä hynttyyt yhteen ja hankkiutua eroon kaikista supersankareista. Jokaista sankaria kohden kun on toistakymmentä pahista olemassa, oli tämä tavallaan vain ajan kysymys. Pääpiruina suunnitelmalle toimivat tri. Doom, Magneto, Red Skull ja Abomination joiden johdolla suuri osa sankareista lahdattiinkin tuona kohtalokkaana päivään. Ensin kaatuivat Kostajat ja Ihmeneloset sen jälkeen X-menit ja Puolustajat. Ketään ei jätetty henkiin, mutta muutamat onnekkaat onnistuivat vetäytymään piiloihinsa.

Tarina alkaa sitä kuinka Logan joutuu ongelmiin Hulkin jälkeläisten kanssa. Kalifornian alue, jossa Logan majailee on Kuvotuksen kuoltua joutunut Hulkin vallan alle. Vaikka Hulk on hyvis useimmissa sarjakuvissa, on Bannerin kanssa aina suuri vaara joutua kuitenkin alistumaan Hulkin tahtoon. Niin tälläkin kertaa. Hulkin lapset ja lapsen lapset hallitsevat aluetta eivätkä nämä sisäsiittoiset vihreät mutantit kovinkaan paljoa jaksa välittää tavallisista ihmisistä jotka useimmiten ovat parempia ateriana. Logan tosiaan joutuu ongelmiin tämän porukan kanssa ja suojellakseen perhettä, joutuu hän keksimään keinon miten maksaa velkansa jengille. Sattumalta vanha ystävä, Hawkeye pyytää Loganin apua kuljettamaan arvokas lasti toiselle puolelle maata. Elämään katkeroituneet vanhat miehet lähtevät kahdestaan vaaralliselle matkalle halki erämaan, joka joskus tunnettiin nimellä Yhdysvallat.

Sarjis on täynnä viittauksia siitä miteä kullekin sankarille tapahtui tuon mutantti-holokaustin aikana. Thorin vasara lepää tämän kuolin paikalla, josta on tullut pyhää maata niille jotka uskovat sankareiden vielä palaavan. Hank Pymin jättimäinen ruumis makaa keskellä erämaata, Venom vaeltelee kehosta toiseen etsien pysyvää isäntää ja Ultron parka on joutunut luopumaan kaikista yllellisyyksistä jota robotiikan ja internetin aika hänelle soivat. Lähes tulkoon kaikkien keskeisten hahmojen surulliset kohtalot tulevat esiin tavalla tai toisella. En yhtään ihmettele miksi Old Man Logan on yksi Marvelin parhaimmista tarnoista.

Sarjiksessa on juuri sopivasti gorea ja väkivaltaa mikä on olennaista Wolverine sarjakuville. Tyyliltään se on muutenkin hyvin Mark Millarmainen tarina. Millar kun osaa tuoda Wolverinen hahmon juuri oikealla tavalla henkiin. Piirrostyyliltään sarjakuva ei juurikaan eroa Marvelin mainstream tuotannosta, mutta tarinallaan se vakuuttaa. Nähtäväksi jää mitä kaikkia elementtejä Logan elokuvaan on otettu tästä, mutta luulen että vaikutus pysyy tuttuun tapaan melko löyhänä. Old Man Logan on ehdottomasti yksi parhaista Marvel tarinoista. Suosittelen!

Dragon Head

Dragon Head on Minetarō Mochizukin luoma vuosina 1995-2000 ilmestynyt Kodanshan julkaisema manga-sarjakuva. Kuten monet muutkin 90-luvun ja 2000-luvun alun taiteilijat niin länsimaissa kuin Japanissakin myös Mochizuki tarttui post-apocalyptiseen aiheeseen ja on luonut yhden parhaimmista sarjakuvista tähän liittyen. Maailmanloppu yhdistettynä psykologiseen kauhuun tekee Dragon Headista omaperäisen ja mielenkiintoisen tarinan, joka saa hermoheikkoisemman lukijan näkemään jopa painajaisia. (Kokemuksen syvä rintaääni.)
Jouduin hieman rikkomaan omia periaatteitani tätä lukiessa sillä Dragon Headia ei ole ilmestynyt Suomessa. (Eikä köyhällä opiskelijalla ole rahaa tilata netistä random manga-kirjoja ja lukea niitä tietämättä edes varmasti pitääkö teoksesta.) Tässä tapauksessa siis jouduin käyttämään MangaFox.me-sivustoa ja lukemaan sarjiksen sieltä.

Sarjakuvassa ei ole mikään maailman kauneun tapa piirtää ihmisiä, mutta se että joku osaa piirtää ahdistavan ruudun toisensa perään antaa kyllä tämän Mochizukille anteeksi.

Juoni kertoo pojasta nimeltä Teru, joka on palaamassa kotiinsa Tokioon luokkaretkeltä. Kotimatka etenee leppoisasti junassa matkustaen, mutta juuri ennen kuin juna saapuu tunnelliin,
Teru näkee silmäkulmassaan kuinka taivas muuttuu jotenkin oudonnäköiseksi... Samalla silmänräpäyksellä kuuluu kovaa ryminää ja juna suistuu kiskoilta samalla kun koko tunneli romahtaa sen päälle. Seuraavan kerran kun Teru avaa silmänsä on pilkkopimeää.

Parasta sarjakuvassa oli juuri tämä ahtaanpaikankammoisia kivasti kutkuttava ahdistus sortuneessa junatunnellissa. Kuumuus, ruuan ja veden puute, ajoittaiset maanjäristykset ja luokkatoverien mätänevät ruumiit saavat lukijan kuin lukijan kokemaan ahdistusta. Suurin pelkotila kuitenkin syntyy siitä, että onkalossa ei ole ollenkaan valoa. Ympärillä vallitseva pimeys on uhkaava ja saa mielikuvitusen laukkaamaan.

Vaikka Teru ja kaksi muuta selviytyvätkin tästä junaonnettomuudesta ja pääsevät takaisin maan pinnalle, odottaa heitä paljon kamalampi kohtalo. Millainen? Se selviää kun luet Dragon Headin :)

Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga

Mitä saadaan kun yhdistetään H.Rider Haggardin, Jules Vernen, H. G. Wellsin, Robert Loui Stevensonin ja Bram Stokerin klassikko teokset Alan Mooren kieroutuneeseen mieleen ja Kevin O'Neilin tönkköön piirostyyliin? Jotain miltä odottaa huomattavasti enemmän kuin mitä se antaa.

Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga on siis Mooren käsikirjoittama ja O'Neilin piirtämä tarina kirjallisuuden klassikkohahmoista: Allan Quatermainista, Kapteeni Nemosta, Hawley "näkymätönmies" Griffinistä, Tohtori Jekyllistä sekä Wilhelmina "Mina" Murraystä. Tarinaa alettiin julkaisemaan vuonna 1999 ja sen julkaiseminen jatkuu yhä. Sarjakuva on teemaltaan seikkailu ja sen maailma on steampunk-tyylinen. Itse luin porukan ensimmäisen seikkailun ja mielelläni kyllä haluaisin lukea lisää.

Steampunk-juttujen kanssa Kevin O'Neill toimii...

Juoni alkaa 1989 luvun Englannissa siitä, kun salaperäinen nainen Wilhelmina Murray saa toimeksiannon vielä salaperäisemmältä herra Bondilta. Murrayn tulisi kerätä kokoon viisi hieman kyseenalaisessa maineessa olevaa herraa yhteen ja yhdessä hankkia herra Bondin työnantajalle "M":lle salainen aine, jonka avulla voisi rakentaa lentäviä koneita. Valitettavasti aine on tällä hetkellä kiinalaisen Fu Manchun omistuksessa ja jotta se voidaan hankkia M:lle, on yllä mainittujen herrojen käytettävä merkillisiä voimiaan saadakseen se M:lle.

En oikein osaa kertoa tästä sarjakuvasta muuta kuin sen, että se on juoneltaan todella mielenkiintoinen idea. En kuitenkaan tykkää Kevin O'neilin persoonallisesta piirrostyylistä, joka kyllä toimii taustoissa ja laitteissa sun muussa, mutta ihmiset vaan ovat sen näköisiä että en tykkää... laitan tähän loppuun ruudun, missä Kevin O'Neiliin "taidot" tulevat kaikkein parhaiten esiin.

Onko Olive tytön ilmeessä: A) kipua, B) surua, C) katumusta D) Derp?

Kuvat:http://www.comicsrecommended.com/articles/others/league-of-extraordinary-gentlemen-1.html

Batman: Year One

Batman: Year One on Frank Millerin käsikirjoittama ja David Mazzucchellin kuvittama graafinen novelli. Sen on julkaissut (yllätysllätys) DC-comics vuonna 1987 ja sen pohjalta on tehty myös animaatio-elokuva. Nimensä mukaan se kertoo Batmanin ensimmäisestä vuodesta Gothamin vittasankarina, joskin Batman itse on sivuosassa koko tarinassa. Juoni keskittyy enemmän poliisipäälikkö Gordonin saapumiseen hyiseen Gotham Cityyn ja kertookin tarinan enimmäkseen hänen silmillään. Tarina on yksi legendaarisimpia Batman-tarinoita ja se onkin sijoittunut IGN-internetsivun mukaan ensimmäiselle sijalle listalla 25 parasta Batman-tarinaa. Tässä vielä wikipediasta otettu lainaus miten IGN perusteli valintaansa: "Mikään muu teos ei ole pystynyt kuvaamaan Batmanin ja Gordonin hahmojen realismia, kitkaa ja inhimillisyyttä niin kattavasti." Sivusto on lisännyt: "Se ei ole vain yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä sarjakuvateoksista, vaan myös yksi parhaista."

Ennen Gordonin ja Batmanin saapumista, Gotham oli vielä pahemmassa jamassa kuin nykyään. Korruptio, gangsterit, epäluotettava poliisi ja kaikki muut mahdolliset ongelmat tekivät Gothamista yhden maailman vaarallisimmista paikoista asua. Ja Gordon oli tuomassa perheettään kasvamaan tälläiseen paikkaan uuden työnsä takia. Raha on ansaittava sieltä mistä sitä saa. Samoihin aikoihin kun Grodon astuu ensimmäistä kertaa Gothamiin myös Bruce Wayne palaa takaisin kaupunkiin kahdentoista vuoden poissaolon jälkeen.

Elokuvassa Brucen ääni on O.C:stä tuttu Be McKenzie, jos jotain kiinosti :)

Yllätyin siitä, miten paljon sarjakuvasta on oikeasti otettu vaikutteita Christopher Nolanin Batman Beginsiin. Gordonin ja Batmanin suhde pohjautuu täysin tämän teoksen suhteeseen, samoin juonessa esiintyy yhtäläisiä hahmoja ja tapahtumia. Muun muassa hahmot komissaario Loeb ja etsivä Flass ovat tästä tarinasta. Myös Arkham peli-sarjassa näkyy vaikutukset mm siten että Arkham Origins pelin yksi päävastustajista SWAT-tiimin johtaja Branden on tästä tainasta. Muutenkin teos on täynnä viittauksia DC-maailman pahiksiin ja hyviksiin. Muun muassa Harvey Dent ja Selina Kyle esiintyvät sarjiksessa hieman isommassa osassa ja Teräsmies mainitaan useinkin kirjan sivuilla viittauksena "viittasankari Metropoliksessa". Lopetuskin on hyvin samankaltainen Batman Begins-elokuvan kanssa kun Gordon tarvitsee Batmanin apua, jonkun "random" hullun pysäyttämiseen.

Joka tapauksessa Batman: Ensimmäinen vuosi on lukemisen arvoinen, jos olet yhtään kiinostunut yön ritarista. Ainut moite on se, että Bruce Waynen ajatus-tekstit olivat kirjoitettu kirjemäisesti kaunokirjoituksella ja teksti oli tämän takia paikka paikoin kovin vaikea lukuista. Jos et jaksa käsiisi hankkia sarjakuva niin suosittelen ainakin katsomaan animaatio-elokuvan, joka siis kertoo miltei identtisesti tapahtumat :)

The Amazin Spiderman - The Night Gwen Stacy Died

Luin juuri tämän legendaarisen Hämähäkkimies seikkailun ja täytyy heti ensi alkuun sanoa, että olin hieman pettnyt. Vuonna 1973 Marvel Comicsin julkaisema teos on alunperin ilmestynyt The Amazing Spiderman lehden sivuilla. The Night Gwen Stacy Died-tarina on piirtäjä Gerry Conwayn ja käsikirjoittajien Gil Kanen ja John Romitan käsialaa.

Tarinassa Hämähäkkimies on juuri palannut Alaskasta taistelemasta Hulkia vastaan. Peter Parkerin (Hämis InCaseYouDidn'tKnow) paras ystävä Harry Osborn on päätynyt taas käyttämään huumeita ja on todella huonossa hapessa. Harryn isä Norman syyttää Peteriä siitä, että hän on turmellut Harryn pahoille teille. Norman Osborn on ainut Hämähäkkimiehen vihollisista tuohon aikaan, joka tietää että naamion takana on Peter Parker, joskin herra kärsii lievästä muistin menetyksestä eikä muista tapahtumaa, jossa Hämiksen oikea henkilöllisyys paljastui hänelle. Kuitenkin parien hallusiaantioiden ja sekoilujen jälkeen kaikki muistuu herralle mieleen ja siitä alkaakin Vihreän Menninkäisen kostoretki.

Tarinan alussa Hämähäkkimies havaitsee hämähäkkivaistonsa avulla, että joku hänelle  tärkeä ihmienn on suuressa vaarassa, hän vaan ei osaa aavistaakaan,että Vihreä Menninkäinen iskee hänen rakkaimpansa eli tyttöystävä Gwen Stacyn kimppuun.  Kun Hämähäkkimies on kaiken lisäksi vilustunut Alaskan reissullaan, kestää hänellä tavallista pitempään löytää Vihreä Menninkäinen. Saavuttuaan George Washingtonin sillalle, missä Menninkäinen ja Gwen Stacy ovat, huomaa Hämis tulleensa jo liian myöhään.

Vaikka kyseessä onkin näin tärkeän hahmon kuolema kuin Gwen Stacy, jää tapahtuma kovin laimeaksi. Kuolema oli liian nopea eikä sillä mässäilty yhtään. Kahden ruudun ajan muisteltiin Gweniä ja sitten lähdettiin jo kostamaan Menninkäiselle. Toisaalta tuollaisissa sarjakuvalehti julkaisuissa sivujen käyttö on rajallista, mutta olisin toivonut sentään jonkilaista itkuhetkeä. Onneksi hautajaiskohdassa pääsi taas vähän tunteilemaan.

Pointti jonkan halusin tuoda tässä esille on se,että tämä tapahtuma tullaan ihan varmasti näkemään tulevissa The Amazing Spiderman-leffoissa. Ei toisessa osassa vaan ihan varmasti kolmannessa osassa, jossa Vihreä Menninkäinen on taas kuvioissa. Että sori spoilerista :)

Batman: The Killing Joke

Vihdoin pääsin lukemaan tämän Alan Mooren, Brian Bollandin ja John Higgins(väritys) legendaariseksi muodostuneen teokseen, Batman: The Killing Joke. Vuonna 1988 julkaistu teos on varmasti yksi tunnetuimmista Batman-tarinoista ja ainakin mielenkiintoisimmista, sarjakuva nimittäin kertoo Jokerin mahdollisen syntytatrinan. Jokerin hahmolla on siis ollut monia syntytarinoita eri tekijöiden toimesta niin sarjakuva kuin elokuva maailmassakin, mutta itse pidän tätä luotettavimpana, sillä se perustuu Jokerin omiin muistelmiin. Jokerin oikea henkilöllisyys ei ikävä kyllä paljastu tässäkään, mutta ainakin saamme katsauksen herraan ennen täydellistä sekoamista.

Vaikka juoni keskittyykin Jokeriin ja siihen kuinka hän yrittää todistaa maailmalle, kuinka niinkin selväjärkinen mies kuin Jim Gordon voidaan saattaa samaaan hulluustilaan missä Jokeri  itse on, tapahtuu juonessa muutakin merkittävää. Tarinassa nimittäin selitetään, miksi ja miten Gordonin tytär Barbara aka. Batgirl menettää kävelykykynsä ja päätyy pyörätuoliin. Mukana on siis myös Barbara Gordonin uuden peitehenkilöllisyyden Oraakkelin synty.

Itse hankin tämän Deluxe Editionin kyseisestä tarinasta, eli suurinpana erona on se että kirjan on värittänyt Bolland itse. Paljon kirkkaammat sävyt, jotka esiintyvät Higginsin värityksessä luovat aivan toisenlaisen tunnelman, jotenkin karmivamman... joskin itse pidän Bollandin realistisemmasta värityksestä :)

Higgins ja Bolland

 Tarinalla on ollut myös suuri vaikutus Batman-elokuvien luojiin Tim Burtoniin ja Christopher Nolaniin. Outoa on, että tarina on kuitenkin ilmestynyt vain vuotta ennen Burtonin Batmaniä (1989), mutta syntytarina on silti saanut vaikutteita tästä teoksesta. Nolanin Jokeri(Heath Ledger) puolestaan on hyvin samankaltainen kuin tämän kirjan pellekuningas tavoitteiltaan.

Suosittelen todellakin kaikille itseään kunnioittavalle sarjakuva tai Batman-fanille tätä luettavaksi. Löytyy muuten siitä kirjasta 1001 sarjakuvaa jotka jokaisen tulisi lukea :) Synkkä sarjakuva, joka päättyy vielä kaikenlisäksi vitsiin on aivan varmasti yksi maailmanhistorian legendaarisimmista teoksista!

Kuvat:

Wikipedia

ComicBookRecources

Akira

Joskus ajat sitten CDON.COM pisti huipputarjouksen minulle, nimittäin Akira 1-10 hintaan 10 euroa. Tietenkin minun oli pakko nuo ostaa, vaikka en sarjasta yhtään mitään tiennytkään. Eli halpaa sikaa säkissä ostamaan. Harmikseni jouduin kuitenkin toteamaan, että edes tämä kyseinen nettikauppa ei ole aivan täydellinen. Minulle nimittäin jäi toimittamatta numerot 1 ja 9. Onneksi kuitenkin sain muistaakseni seuraavasta tilauksestani jonkinlaisen hyvityksen. Eli ei käynyt sen suurempaa pettymystä ja asiakkuuteni jatkui. Puuttuvat osatkin sain hankittua uudesta sekatavara-kaupasta Kouvolasta. Sekä osat 11 ja 12 joita en edes tiennyt olevan olemassa.. :)

Nyt kuitenkin asiaan. Akira on Katsuhiro Õtomon vuosina 1982-1990 luoma manga-sarjakuva, joka on niittänyt menestystä maailmalla ja on päätynyt elokuvaksikin. Juoni kertoo pojista nimeltä Kaneda ja Tetsuo sekä muutamien muiden henkilöiden selviytymis-tarinaa Japanissa, Tokiossa. Tarina on post-apocalyptinen eli sijoittuu tulevaisuuteen, jossa jokin ydinonnettomuus tai vastaava on aiheuttanut lähes kaiken nykyisen sivilisaation tuhoutumisen. Kolmannen Maailmansodan jälkeistä uudelleen rakennettua Tokiota kutsutaan Neo-Tokioksi ja tapahtumat sijoittuvatkin tämän uudelleenrakennetun metropolin kaduille. Päähenkilöt Kaneda ja Tetsuo kuuluvat paikalliseen moottoripyörä-jengiin, mutta Tetsuo joutuu onnettomuuteen pelästyessään tielle tullutta outoa lasta, joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Tetsuo viedään sairaalaan, mutta katoaakin jäljettömiin. Pian Kaneda huomaa olevansa jonkin hyvin suuren salaisuuden jäljillä, salaisuuden, mikä saattaa selittää koko Kolmannen Maailamsodan.

Taiteellisesti Akira on mielestäni hieman erilainen kuin muut lukemani mangat. Ensinnäkin sitä luetaan länsimaalaisittain, mutta se on tietenkin täysin suomalaisen painannan syytä. Onhan kyseessä ollut toisena koskaan suomennettu mangasarja niin emmehän me suomalaiset olleet vielä silloin valmiita lukemaan sarjakuvia "väärinpäin".. :) Mutta muutenkin Akira on hieman länsimaalainen. Juoni on selkeä punaista lankaa pitkin soljuva tarina, eikä aiheuta kovinkaan montaa wtf-hetkeä. Piirosjälkikin on selkeää ja varjostukset on tehty osittain tussaamalla, eikä kokonaan rasteri-tekniikalla kuten monet muut.

Kokemuksena Akira oli hyvin mielenkiintoinen teos. Se yhdistää hienosti "todellisuuden" ja yliluonnolliset asiat. Akira sai minut oikeasti miettimään ihmiskunnan synkimpiä puolia ja ennen kaikkea sitä, kuinka me todennäköisesti muuttuisimmekin aivan eläimellisiksi, jos tulisi kisaa ruuasta tai tilasta. Suosittelen kaikkia tutustumaan tähän teokseen ! :)
Uutta Akira-elokuvaa odotellessa..

Dragon Ball

Kukapa ei olisi kuullut tästä Akira Toriyaman mestariteoksesta ! Jollei juonta tiedä niin ainakin on jonkinlainen käsitys kyseisestä sarjasta.. Päähenkilön Gokun varmasti monet tunnistavat (ainakin ne jotka ovat blogiani seuranneet, sillä hänestä löytyy kokonaan oma kirjoitelmansa Hahmoliiga-osiosta). No jos joku nyt ei kuitenkaan tiedä mistä on kyse.. niin vaivaudun kertomaan muutamalla sanalla missä mennään.

Dragon Ball on siis Akira Toriyaman luoma Manga-sarjakuva. Se ilmestyi aikanaan Japanissa viikoittain Weekly Shonen Jump-nimisessä lehdessä vuosina 1984-1995. (Suomessa sen julkaisun on hoitanut Sangatsumanga.) Sen pohjalta on myös tehty anime, niinkuin yleensä manga-sarjiksista tupataan tekemään, sekä lukuisia videopelejä. Juoni kertoo pojasta nimeltä Son Goku, jonka elämää seurataan miltei vauvasta melkein vaariin sarjan aikana. Dragon Ball nimi taas tulee siitä, että sarjan juoni perustuu hyvin pitkälti näiden mystisten Dragon Ballien (Lohikäärmekuulat) etsimiseen. Kun kaikki seitsemän kuulaa saadaan kasaan, voi silloin toivoa lohikäärmeeltä mitä ikinä haluaakaan !
Martkan varrella Goku kohtaa paljon ystävällisiä hahmoja, joista tulee hänen tukijoukkonsa, sekä lukuisia vihulaisia.

Monille Dragon Ballista tulee varmasti mieleen paljon räjähdyksiä ja isoja laaser-säteitä, joita jokainen toistaan lihaksikkaampi hahmo voi ampua. No myönnän, että noin puolet sarjasta on juuri sitä. Mutta mukaan mahtuu myös huikeasti huumoria ja mahtavan hienoja juonenkäänteitä ! Etenkin Gokun nuoruusvuosista kertovat ensimmäiset 17 kirjaa sisältävät paljon pikkutuhmia-vitsejä, hulvattomia hahmoja ja rentoja hetkiä. Vasta siitä eteenpäin alkavat oikeastaan todelliset taistelut avaruudenolioita ja jopa Maan omia pahiksia vastaan.

Dragon Ball on joutunut myös aikanaan Suomessa kovaan sensuuriin nimenomaan alapää vitsiensä takia. Vuonna 2003 Ilta-Sanomat väittivät Dragon Ballissa olevan liikaa pedofiliaan viittaavia elementtejä ja näin julkaiseminen lopetettiin ja rakas-ihana kansanedustajamme Päivi Räsänen vaati myynnin ja julkaisun kieltämistä ja kriminalisointia lakiesityksellä. Myöhemmin Dragon Ball kuitenkin sai taas julkaisu mahdollisuudet, sillä ensimmäisiä neljää kirjaa,( missä kaikkein rajuimmat viittaukset olivat) sensuroitiin sopivammiksi. Minulla itselläni on nuo sensuroidut kirjat, mutta ne keillä on sensuroimattomat, voivat olla onnellisia siitä että heillä on aidot ja alkuperäiset !

Itse olen sitä sukupolvea, joka sai kasvaa yhdessä Gokun ja kumppanien kanssa. Suuri osa nuoruudestani meni juuri Dragon Ballin fanittamiseen. Sitä leikittiin ja pelattiin. Oheistuotteitä ostettiin ja kaikki mahdolliset elokuvat katsottiin ! Nyt äsken juuri luin taas miltei koko sarjan uudestaan läpi ja ei voi muuta sanoa, että kyllä se taas tempasi mukanaan loppuun asti ! Hyvä ettei tippa linssiin tullut loppukohtauksilla. Suosittelen kyllä lämpimästi lukemaan kaikki 42 kirjaa tai ainakin lukemaan muutaman ensimmäisen, sillä tiedän että kun luet edes ne.. joudut lukemaan sen myös loppuun.. ;)

Kuvat: mangareader.net

Planetes

Päätin tuossa nyt viimeinkin ostaa Planetes-nimisen mangan ystävän suosituksesta. Arvostelu tulee vasta nyt kun toinen osa kyseistä mangaa on jo miltei ilmestynyt... Tätä joka toinen kuu  ilmestyvää  mangaa julkaisee Suomessa Punainen jättiläinen.

Planetes on siis Makoto Yukimuran tekemä scifi-sarjakuva, joka sijoittuu lähitulevaisuuteen eli 2070-luvulle. Ihmiskunta on kuluttanut loppuun Maan luonnonvarat ja on pakon edestä joutunut siirtymään Kuuhun ja Marsiin. Planeettojen välisen liikenteen kasvaessa myös avaruusjätteen määrä on kasvanut ja roskankerääjiä tarvitaan. Tarina keskittyykin juuri näihin arjen sankareihin: venäläiseen Juriin, japanilaiseen Hachimakiin ja amerikkalais-syntyiseen Feehen.

Ensimmäinen kirja on jaettu siten, että ensimmäiset kolme lukua kertovat aina kustakin päähenkilöstä. Opimme siis tuntemaan heidän taustansa suurinpiirtein ennen kuin itse juoni voi alkaa. Tämän takia kirja onnistuukin imaisemaan mukaansa: koko 230-sivuinen kirja oli pakko ahmia ilman taukoja..! :)) Avaruuden vaarat esitellään kirjassa myös hyvin. Sitä en tiedä miten lähellä oikeaa totuutta aurinkotuulet ja kiertorata-jutut ovat, mutta ainakin Planetes antaa aiheeseen paljon lisää mietintää.. Hienoa teoksessa on myös se, miten  Makoto Yukimura osaa käyttää mustaa taustavärinä (avaruus). Tiedän kokemuksesta, että se ei ole kovin helppoa ! Muutenkin Planetes on kauniisti piirretty. : )

Kaiken kaikkiaan manga on juuri sopiva niille, joita kiinostaa todentuntuisemmat kuvaukset tulevaisuudesta ja scifi-hömppä muutenkin. Tarina käsittelee paljon ihmisten itse aiheuttamia ongelmia ja antaa uusia näkökulmia aiheeseen. Sarja kannattaa ostaa myös siksi, että se ei ole kuin muutaman osan mittainen eli halvaksi tulee kerätä koko sarja ! Minä ainakin aion hankkia kaikki.... :)

Fullmetal Alchemist

Hiromu Arakawan tunnetuksi tehnyt Fullmetal Alchemist-manga sarjakuva lähenee loppuaan Suomen julkaisussa. Arakawa on japanilainen nainen, joka on piirtänyt ja käsikirjoittanut kyseisen mangan.  Kahdeksan vuotta kestänyt sarjakuvan teko(2002-2010) ja 27 kirjaa niittänyt sarja lähestyy loppuhuipennustaan vihdoin täällä meilläkin. Sinänsä se on aina harmillista kun loistava sarja loppuu, mutta toisaalta loppuratkaisu on aina mukava saada viimein selville. (Tosin itse olen jo lukenut englannin kielisenä koko sarjan etukäteen, joten tiedän miten loppuratkaisu menee.. :))

Alkemia Fullmetal Alchemistissa ei ole aivan sitä mitä me sillä käsitämme. Sarjassa alkemian avulla voi syntetisoida esineitä tai muuttaa niiden muotoa. Syntetisointia varten on kehitetty syntetigrammi, jonka piirtämällä voi käyttää alkemiaa. Alkemian avulla ei pysty muuttamaan ainetta toiseksi (ellei se ole oikestikin mahdollista esim. puusta hiiltä) eikä ainetta voi luoda loputtomasti tai kadottaa. Aineen määrä pysyy aina samana, vaikka sen ulkomuoto muuttuisikin.

Päähenkilöt Edward Elric ja hänen veljensä Alphonse Elric eivät ole aivan tavallisia poikia. He molemmat osaavat alkemiaa ja Edward onkin jo saanut valtionalkemistin viran vaikka onkin vasta 11. Häntä kutsutaan nimellä Teräsalkemisti. Tarina sijoittuu kuviteltuun aikaan sotilasvaltio Amestrsiin.
Ensimmäinen sarjakuva-kirja lähinnä pohjustaa lukijaa ymmärtämään mistä oikein on kyse. On hyvä tietää perusasiat ennen kuin käydään juonen kimppuun, onhan kyseessä hieman monimutkainen aihe käsiteltävänä.. Poikien tavoitekin tehdään jo alussa selväksi: he etsivät legendaarisra Viisasten kiveä.

Tarinan alussa kerrotaan kuinka pojat jokunen vuosi sitten yrittivät jotain mitä kukaan muu ei ole koskaan tehnyt. He yrittivät syntetisoida ihmisen, tarkemmin ottaen heidän oman kuolleen äitinsä. Pojat kuitenkin epäonnistuvat ja saivat maksaa kovan hinnan vaihtokaupan lain takia: Edward menetti vasemman jalkansa ja Alphonse koko kehonsa. Edward onnistui kuitenkin kiinnittämään Alphonsen sielun haarniskaan, joka sattui olemaan samassa huoneessa tapahtuma hetkellä. Edward tosin menetti tämän vaihtona oikean kätensä.
Syy miksi he etsivät viisasten kiveä on että sen avulla alkemiaa voi käyttää ilman vaihtokauppaa. Tämän avulla he voisivat luoda äitinsä uudelleen sekä hankkia omat kehonsa takaisin. Juoni punoutuu hiljalleen ja paljastaa synkkiä salaisuuksia valtiosta ja armeijasta. Vielä viimeisessä kirjassakin saa huomata kuinka jokin merkityksettömältä tuntunut asia alkupuolella oli sittenkin tärkeä osa kokonaisuutta.

Manga on täynnä jännitystä ja matka onkin vaarallinen korruption syövyttämässä Amestrissa.
Tietenkin pojat kohtaavat paljon vastustajia ja kilpailijoita matkallaan. Suurin uhka kuitenkin on keinotekoiset ihmiset Homunculukset. Jokainen homunculus on nimetty jonkin kuoleman synnin mukaan ja heidän luonteensa heijastavat myös tarjottua syntiä esimerkiksi Gluttonylla on nälkä koko ajan ja Sloth ei paljoa jaksaisi ahertaa. Homunculukset ovat siis keinoihmisiä, jotka on rakennettu viisasten kivestä. Se kuka on heidät luonut ja mikä heidän tarkoituksensa on selviää kun lukee mangaa hieman pitemmälle. Muitakin pahiksia sarjassa esiintyy esimerkiksi Karmiinialkemisti Kimblee, ishvaali Scar sekä pilkkoja Barry.

         Kuvassa Homunculukset: Lust, Gluttony ja Envy muut ovat Wrath, Sloth, Greed ja Pride

Mangasta on myös tehty anime, eli animaatio sarja. Suomenkin televisiossa Subtvllä näytetty sarja sai minutkin innostumaan kyseisestä mangasta. Anime noudattaa jopa melkein puoliväliin asti alkuperäisen sarjakuvan juonta ja lähtee sitten omille teilleen. Animeen tulee ihmisiä, joista ei olla kuultukaan mangassa, tulee tapahtumia, jotka ovat ristiriitaisia mangan kanssa ja kaiken kukkuraksi kaikki tapahtuu väärässä järjestykseesä ! Pidin animea ensin hyvänä ja mielestäni sen loppuratkaisu oli loistava, kunnes sain sarjakuvan siihen vaiheesen, että tajusin: Hetkinen sarjakuva onkin juonellisesti paljon parempi ! Todellissus iski minuun rajusti ja anime kadotti miltei heti kaiken arvostuksen silmissäni. Kaiken kruunasi vielä sarjan lisäksi tehty irrallinen elokuva: Fullmetal Alchemist: Conqueror of Shamballa. Elokuva nimittäin kertoo, että animen tapahtumat ovatkin rinnakkaistodellisuutta oikeaan maailmaan ja pienen sekavuuden tunteen jälkeen, kun pääsee kärryille huomaakin, että elokuva on oikeastaan aika hyvä...
Suureksi onneksi kuitenkin päätettiin tehdä anime, joka on juonellisesti sama kuin sarjakuva. Tämä anime nimettiin hieman eri tavalla, jotta sen erottaisi alkuperäisestä Fullmetal Alchemistista. (Fullmetal Alchemist Brotherhood, jonka jaksot voi myös katsoa Youtubesta).

Tästä mangasta ei huumoria ja jännitystä puutu ! Juoni saattaa vaikuttaa monimutkaiselta aluksi, mutta on erittäin mukaansa tempaava ! Itsekin, jos aloitan lukemaan ensimmäisen kirjan huomaan että yhtäkkiä olenkin lukenut koko sarjan.. Taas kerran !

Lopuksi Hiromu Arakawan omakuva: