Jurassic World: Fallen Kingdom

Kolmas osa on parempi olla se Rise of the Planet of the Jurassic World

Huokaus. Sellainen "Mitä helvettiä ne ajatteli?" -huokaus. Jurassic Park on liioittelematta yksi elokuvahistoriamme mestariteoksista. Erikoistehosteet ovat edelleenkin upeat verrattuna moniin nykypäivänkin elokuviin nähden. John Williamsin musiikki ja ne dinosaurukset! Pelkästään elokuvan ajattelu saa minut onnelliseksi. Harmi, että yksikään jatko-osista ei ole päässyt lähimaillekaan tuon ensimmäisen elokuvan tasoa... ja voi pojat kuinka elokuvantekijät yrittävätkään.

Jurassic World oli pari vuotta sitten pienoinen pettymys. Leffan parissa kyllä viihtyi ja dinosaurukset on aina jotain niin siistiä, mutta eipä leffassa kummoisesti sisältöä ollut. Monet hienot kohtaukset esiteltiin jo trailerissa eikä jäljelle jääneet oikein säväyttäneet. Samaa markkinointi ongelmaa oli myös tämän uusimman leffan Jurassic World: Fallen Kingdomin kanssa. Kun leffan traileri tuli silloin vuosi sitten olin aivan pähkinöissäni. Dinot ja toiminta näyttivät siistimmiltä kuin koskaan aiemmin ja mukana oli oikeasti sitä kauan kaivattua kauhuakin. Jurassic Park tunnari pauhaa ja T-Rex karjuu, mitä muuta voisit enää toivoa, kuin sitä että juoni voisi olla edes jollain tavalla siedettävä! No. Ei ollut.

Oikeesti paras kohtaus leffassa ja senkin näet jo trailerista!

Fallen Kingdomin juonessa ei ole päätä eikä häntää. Jostain syytä kallis teemapuisto olikin rakennettu vulkaaniselle saarelle, joka sattumoisin sattuukin purkautumaan. Oikeasti, iso hattu sille joka onnistui myymään ajatuksen, että rakennetaan tälläinen turistikohde tikittävän aikapommin päälle. Edellisen leffan päähenkilöt korkkarinainen Claire (Bryce Dallas Howard) sekä Star-Lord (Chris Pratt) lähetetään saarelle pelastamaan mahdollisimman monta dinoa täystuholta. Etenkin velociraptor Blue tulisi saada turvaan sillä tämä on lajinsa viimeinen edustaja. Kaikki ei sujukaan yllättäen ongelmitta vaan oikeasti dinoja ei olekaan tarkoitus pelastaa vaan myydä sitten selviytyneet yksilöt huutokaupassa maailman miljardööreille. Ylläri.

Voisin valittaa tähän kaikista tyhmistä yksityiskohdista mitä leffassa oli, mutta ehkäpä käytte mieluummin katsomassa vain CinemaSins -kanavan videon aiheesta. Edes Chris Pratt ei pelasta aina niin kuumalla olemuksellaan tätä leffaa. En edes muista mitä Prattin hahmo edes oikeasti teki elokuvassa? Ei ainakaan ollut ilman paitaa. Se on varma. Viisi tähteä dinosauruksista, kolme pois niistäkin kaiken sen muun takia. Katsokaa vaikka tämä kohtaus niin ymmärrätte mistä puhun. Naiset ja Herrat, I give you the Jurassic World: Fallen Kingdom.

Chris Pratt ja Chris Prattia nuoleva dinosaurus. Me too dinosaurus... me too..

Ylitsevuotava hype

En ole ihan varma miten tulen selviämään tämän kuluvan puolenvuoden. Jo kolmen aivan tajuttoman kovan leffan traileri on saavuttanut nörttiaivoni ja olenkin nyt aivan hypen valloittama. Yksi näistä kolmesta kovasta saa sattumoisin ensi-iltansa ensi viikolla ja voi pojat kuinka sekaisin lupaan taas olla seuraavat kaksi kuukautta!

Star Wars: The Last Jedi

Ensi-ilta: 15.12.2017

Hypetaso: 12/10

Tätä on odotettu nyt melkein kaksi vuotta kuin kuuta nousevaa! Wait, that's no moon? Saamme vihdoinkin Luke Skywalkerin takaisin valkokankaalle! Se yksinään riittää nostamaan hypetasoa, mutta kun nämä uudetkin näyttelijät ovat niin loistavia! Daisy Ridley, John Boyega ja Oscar Isaac toivat jokainen jotain uutta, mutta tuttua Star Wars universumiin. En jaksa siis olla kehumatta näitä nuria lupauksia. Saamme myös tietää miten Carrie Fischer kirjoitetaan ulos sarjasta, miten Kylo Renistä tuli se mikä hän on. Myös Snoke saa enemmän aikaa ruudussa sekä meille selviää Poe Dameronin rakkausihastus (I wish). Joka tapauksessa tulette saamaan yliannostuksen Star Wars hypeä tämän blogin suunnalta, joten pahoittelen jo etukäteen!

Avengers: Infinty War

Ensi-ilta: 4.5.2018

Hypetaso: Thanos/10

"Fun isn't something one considers when balancing the universe. But this... does put a smile on my face." Thanos. Thanos thanos, thanos thanos thanos thanos? Thanos. Pikkuisenko kauan ollaan odotettu tätä titaania valkokankaalle. Odotus toki palkitaan vasta kun Thanos osoittautuu oleman jotain muuta kuin Marvel -leffojen susihuonosti kirjoitettu vihulainen. Infinity Warin traileri on täynnä kaikkea pientä kivaa mitä on mukava spekuloida. Kuka kuolee? Saako Thanos kaikki kivet itselleen? Mitä kapu on tehnyt kaikki nämä vuodet? Missä on Nick Fury!? Ainakin osaan näistä saamme vastauksen keväällä. 

Jurassic Park: Fallen Kingdom

Ensi-ilta: 22.6.2018

Hypetaso: 9 dinoa/10

Vaikka Jurassic World olikin melkoinen box office hitti, pääsin itse pettymään pahan kerran tuohon reboottiin. Chris Pratt on rakkaus ja dinosaurukset on elämä, mutta silti nämäkään eivät pelastaneet kliseistä, huonosti käsikirjoitettu toimintaleffaa, joka oli hukannut miltei kaikki rakkaat elementit alkuperäisestä Jurassic Parkista. Tuolloin hypeen minut sai mukaan mikäpä muu kuin nostalgia ja tunnusmusiikki. Tällä kertaa olen vähän varautuneempi, enkä anna niinkään pinnallisen asian kuin tunnusmusiikki... damn... tuo tune on ihan saatanan hyvä! DINOJA DINOJA! UUSIA DINOJA! Näittekö sen trailerin t-rexin? Ei juma! On se vaan aina niin upea ilmestys ja se karjaisu! OMG. Tahdon nähdä uuden dinoleffan! 

Onnea teille rakkaat lukijani. Mikäli joku noista ei ole mieleen niin kannattaa ignorata seuraava puoli vuotta blogistani. Koitan hillitä itseäni, mutta mitäpä minä luonnolleni mahdan! Hypejuna saapuu perille vasta kun olen lypsänyt kaiken irti näistä rainoista.

25 kertaa minä!

Harvemmin tulee tehtyä näitä henkilökohtaisempia päivityksiä, mutta tälle viikolle niitä mahtuu jopa kaksi! Syy miksi halusin tehdä taas minusta kertovan tekstin on se, että täytän huomenna 25! Se on niin kuin neljännes vuosisata joka tuntuu todella isolta jutulta! Halusin juhlistaa itseäni siten, että tutkin elämääni vaikuttaneita asioita jokaiselta vuodelta vuodesta 1992 aina tähän vuoteen saakka. Varmaankaan mitään suuria yllätyksiä tällä listalla ei ole, mutta ainakin jotain mielenkiintoisia pikkuseikkoja saattaa minusta paljastua. Ennen kuin leimaatte minut jälleen itsekeskeiseksi luuseriksi niin tämä on ehkä tavallaan enemmän omaksi iloksi tehty teksti johon on sitten kiva palata kymmenen vuoden päästä. :)

1992 - Synnyin

Helmikuussa 1992 tosiaan synnyin ja siitä lähtien on tullut tutkittua tätä alati muuttuvaa maailmaa. Samana vuonna syntyi myös muutamat tämän hetken kuumimmista nimistä elokuvien saralla ja etenkin kaiken maailman kivojen nörtti juttujen parissa työskenteleviä sellaisia! Daisy Ridley ja John Boyega Star Warsista, Ezra Miller Justice Leaguesta ja Alexander Ludvig ja Josh Hutcherson Nälkäpelistä. Kaiken lisäksi jaan syntymäpäivän Taylor Lautnerin kanssa. 1992 oli nörttien vuosi!

1993 - Jurassic Park

Nuorempana olin ihan hitonmoinen Dinosaurus-fani. Tiesin kaikki lajit ja yksityiskohdat kaikesta! (Tai ainakin luulin tietäväni). Jurassic Park on edelleenkin yksi 90-luvun parhaista leffoista ja onhan dinosaurukset edelleen tosi siistejä! 

1994 - Frendit

Vuonna 1994 alkoi yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sitcom -sarjoista. Ketään ei varmaan yllätä, että en tosiaan vielä kolme vuotiaana sarjaa seurannut, mutta teini-ikäisenä se nousi aika kovaksi jutuksi! Voisin melkein syyttää Frendejä siitä, että pidän edelleenkin sitcomeista, mutta ennen kaikkea sarjan syytä on sarkastinen huumorintajuni. Kiitos Chandler.

1995 - Pixar

Kaikille lapsille animaatioleffat on se ykkösjuttu. Olen ihan tyytyväinen siihen, että elin animaatioiden kulta-ajan lapsena. Varmasti siitä syystä edelleenkin animaatiot on tosi kova juttu. Etenkin Pixarin ja Studio Ghiblin tuotanto on aivan järjettömän hyvää. Vuonna 1995 ilmestyi siis Toy Story, eli ensimmäinen kolmiuloitteinen animaatioleffa tai kuten minä niitä kutsuin: "huffpuff-leffa".

1996 - Pokémon

Ehkäpä yksi suurin vaikuttaja elämääni on ollut tuo Nintendon paras pelisarja eli Pokémon. Ken Sugimori eli Pokémonien alkuperäinen piirtäjä oli ja on yksi idoleistani ja kopioimalla hänen töitään opin todella paljon piirätmisestä. Pokémon pelejä olen pelannut Goldista asti ja kortteja olen kerännyt siitä asti kun sain ensimmäisen sellaisen käteeni!

1997 - Harry Potter

Olen todella huono lukemaan kirjoja tänä päivänä ja taitaa olla vain yksi kirjasarja jonka olen alusta asti lukenut loppuun saakka. J. K Rowling teki lapsuudestani ja nuoruudestani taianomaisen maailman ihanimmilla hahmoilla ja tapahtumilla. 1997 ilmestyi ensimmäinen Potter kirja, mutta itse luin Viisasten Kiven vasta muutama vuotta ilmestymisen jälkeen.

1998 - Crash Bandicoot 3: Warped

Pleikkari oli myös iso juttu lapsuuttani. Vuoron perään pelattiin veljen kanssa erilaisia pelejä, oli pelipäivät ja pelikiellot. Joskus tuli heitettyä ohjaimella veljeä tai seinää kun meni pelit pieleen. Monet parhaimmat pelit joita olen pelannut löytyvät Playstation ykköseltä ja yhtenä parhaimapana seikkailupeli Crash Bandicoot 3: Warped vuodelta 1998.

1999 - Kouluun

Jos en nyt ihan väärin laskeskellut niin 1999 menin kouluun. Pieni kyläkoulu nimeltään Kirstinkallion koulu on se, missä vietin ensimmäiset neljä kouluvuotta. Koulu oli sopivan pyöräilymatkan päässä ja pienen kokonsa vuoksi siellä oli helppo ystävystyä kaikkien kanssa. Omalla luokallani oli kuusi oppilasta joista yksi on edelleenkin hyvä ystäväni. Kirstari oli siitä hyvä, että jokainen sai olla oma itsensä eikä ketään jätetty yksin.

2000 - Legend of Zelda: Majora's Mask

Eräs suosikkipeleistäni ilmestyi vuonna 2000. Zelda-pelit ovat olleet myös todella kovassa suosiossa ja parhaimpana juuri tämä Majora's Mask. Nintendo 64:lla en peliä ikinä päässyt pelaamaan, mutta muutaman vuoden päästä Gamecube versiota. Sen lisäksi ostin toissa vuonna pelin myös 3DS versiona ja edelleenkin se on yksi parhaimpia pelejä ikinä!

2001 - Tove Jansson (1914 - 2001)

Eräs harmittavimmista asioista tässä maailmassa on se, että tavallaan olisin voinut joskus jopa tavata Toven. Tove Jansson kuoli 2001, mutta jätti arvokkaan kulttuuriperinnön taakseen, Muumit. Tove on yksi minun suurimmista idoleistani ja arvostan hänen tuotantoaan aivan älyttömän paljon!

2002 - Lilo & Stitch

Disneyn animaatiot! Olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Disney klassikot, mutta yksi on edelleen ylitse muiden ja se on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Lilo & Stitch. Käytän edelleenkin todella paljon erilaisia quoteja tästä leffasta päivittäin...

2003 - Big Fish

On vaikea sanoa milloin aloin oikeasti oikeasti fanittamaan elokuvia. Yksi tekijä kuitenkin oli Tim Burton, jota fanitin teininä suuresti. Ymmärsin tuolloin, että ohjaajalla voi olla oma tyyli jonka oikeasti tunnistaa leffasta toiseen. Big Fish on varmaankin suosikki elokuvani Burtonilta ja ehkä juuri sen takia, että se ei ole niin selkeä Burton leffa, vaikka siinä kaikki elementit siihen onkin.

2004 - Sarjakuvat

Alakoulun loppupuolella aloin todenteolla ajattelemaan, että minusta tulee isona sarjakuvapiirtäjä. Minulla oli tuolloin kaikkein eniten ideoita ja hahmoja sarjiksiin ja edelleenkin minulla on talleessa satoja sivuja luonnoksia ja tarinoita! Ehkä minusta vielä joskus tulee sarjakuvapiirtäjä, kuka tietää!

2005 - Doctor Who

Doctor Who palasi vuonna 2005 aivan uudella konseptilla ja satuin sitä vahingossa YLEltä katsomaan. Christoper Eccelston oli todella siisti Tohtori joka vetosi nuoreen minään. Koko Doctor Who vain upposi tosi hyvin tälläiseen nuoreen scifi-faniin ja parasta on se, että voin edelleen sanoa että fanitin Doctor Whota ja ennen kuin se oli coolia! Eli ennen Tennantia.

2006 - P!nk - I'm Not Dead

Jossain kohtaa yläasteen alussa aloin kuunnella musiikkia. Se oli jotenkin todella outoa ja noloa kertoa kavereille, että pitää musiikista. Ehkä tää oli vaan joku poikien juttu, mutta musiikkia ei kuunneltu, etenkään naislaulajia. Fanitin ensin Gwen Stefanin tuotantoa, mutta kun P!nk julkaisi albuminsta I'm not Dead vuonna 2006, olin aivan myyty. P!nk on edelleen yksi suosikki artistini ja olenkin häntä käynyt kahdesti katsomassa livenä!

2007 - Fullmetal Alchemist

En muista milloin meille tuli subtv, mutta ainakin Dragon Ball oli silloin Cell-sagaa aloittelemassa. Pari vuotta sen jälkeen eli 2007 subilta alkoi eräs parhaimmista animeista ikinä eli Fullmetal Alchemist! Rakastuin oitis tuohon maailmaan ja vasta sen jälkeen kun aloin lukea mangaa ja katsoa FMA: Brotherhood animea toden teolla rakastuin tähän! Kiitos Hiromu Arakawa, sait minut pitämään mangasta!

2008 - Marvel Cinematic Universe

Vuonna 2008 Iron Man elokuva avasi tien kokonaiseen leffa universumiin supersankareita. Tuolloin en vielä ravannut leffassa katsomassa jokaikistä MCU -leffaa, mutta tänä päivänä ne ovat kaikki must see -tavaraa. Parin vuoden sisällä tuonkin pitäisi huipentua Infinty War -leffoihin ja saamme heittää hyvästit monille hienoille hahmoille jotka Marvel on yhdessä Disneyn kanssa tuonut valkokankaalle!

2009 - Don Rosa

Tapasin Lahden Suurhallissa vihdoin yhden elämäni suurimmista sankareista vuonna 2009. Don Rosa oli se kovin sarjakuvien tekijä kun olin nuori ja edelleenkin hän on todella insipiroiva vaikkei enää piirräkkään sarjakuvia. Don Rosa on vaikuttanut myös paljon piirrostyyliini ja ihailen edelleen hänen Ankka-tuotantoaan.

2010 - Inception

Nyt voi sanoa, että leffojen fanitus alkoi oikeasti olla sitä luokkaa, että alkoi oikeasti tajuamaan millainen on hyvä elokuva. Taisin katsoa ensimmäisen Oscar-gaalanikin tuolloin kun Inception oli ehdolla. Inceptionissa kulmunoituu monta asiaa joita rakastan: Christopher Nolan, Hans Zimmer sekä loistava näyttelijäkaarti ja näyttävät erikoistehosteet! Edelleen eräs suosikkileffoistani.

2011 - Ylioppilas

Lukio ohi ja kohtailset paperit ulkona. Kirjoitin psykologian ja uskonnon reaaleina joista jälimmäisen paremmin eli M. Lukio oli hienoa aikaa elämässä ja nyt kaduttaa etten ottanut enempää irti sen hienouksista! Pari uutta ystävääkin sain sieltä. Samana vuonna tein myös ensimmäisen ison ulkomaan reissuni Lontooseen serkkuni kanssa. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen tuolloin. Aivan huikea vuosi oli tuo!

2012 - Elämänmuutoksia

Vuosi 2012 oli todella täynnä tapahtumaa. Olin intissä sen pari kuukautta, palasin takaisin Prismaan töihin, erosin. Kaiken maailman ihmeellisiä asioita mahtui tähän, mutta ehkäpä kaikkein paras oli kuitenkin se kun tapasin tämän paremman puoliskoni loka-marraskuussa 2012. Siitä asti ollaan toisiamme jouduttu katselemaan!

2013 - Batman: Death of the Family

Jos joku ei tiedä niin rakastan Batman sarjakuvia! Eräs suosikki tarinoistani on vuoden 2013 julkaisu Death of the Family. Tarina on klassinen Jokeri tarina Earth 52 maailmasta. Sen tekijöinä ovat Scott Snyder sekä piirtäjä Greg Capullo. Muita suosikki Batman tarinoitani ovat Heart of Hush, Killing Joke sekä Year One.

2014 - Sia - 1000 Forms of Fear

Ah, Sia. Tämän hetken ehdoton suosikkini musiikin saralla. Joka ikinen Sian biisi koskettaa minua jollain tavalla syvältä sisältä ja etenkin tämä 1000 Forms of Fear -albumi on jotain niin upeaa! Levyltä löytyvät hitti biisit Chandelier, Big Girls Cry sekä oma suosikkini Elastic Heart. Sia on myös upea ihminen kaikin tavoin ja täydellinen roolimalli!

2015 - Star Wars: the Force Awakens

Aina Episodi III:sta asti olen ollut aivan tajuton Star Wars nörtti. Kaikki tieto mitä Tähtien sotaan liittyy on ollut pakko ahmia niin sarjakuvien kuin tv-sarjojenkin puolesta. Kaikkein parhainta Star Wars tavaraa ovat kuitenkin ne itse elokuvat joista parhaimpana vuoden 2015 Force Awakens. Vanhoista Uusi Toivo sekä Imperiumin vastaisku ovat myös täydellisiä rainoja!

2016 - Overwatch

Viimeistä viedään! Kuten huomata saattaa niin elokuvat, sarjakuvat ja pelit ovat olleet todellakin iso osa elämääni, niin myös viimeisimpänä oleva Overwatch. Overwatch toi minut ampumapelien pariin, mutta ei niinkään genrensä vaan ihastuttavien hahmojensa takia!

Tässä siis kiteytettynä minä. Paljon muutakin tietysti mahtuu minun nörttielämään, mutta ehkä nämä voisi olla jotain kohokohtia. Jos joku haluaa tehdä samanlaisen itsestään vuosipäivänään tai ihan vaan muuten niin siitä vaan! Tää oli yllättävän hauskaa ja haastavaakin :)

John Williams

Kuten monet teistä tietääkin, on elokuvamusiikki minulle todella iso asia. Kuuntelen luvattoman monia tunteja viikoittain leffamusaa niin Youtubesta kuin Spotifystäkin, mutta minkäs teet jos se on juuri sitä itselle sopivaa rentouttavaa musiikkia. Tällä kertaa ajattelin kertoa teille yhdestä säveltäjästä, joka ei suinkaan ole se kaikkein lempparein, mutta jonka musiikki on ainakin minun elämässäni hyvin tärkeässä roolissa.

En ole varma pääseekö legendaarinen säveltäjä John Williams edes top 5 lemppari säveltäjäni listalle, mutta ainakin kymmenen parhaan joukosta hän löytyy! Toki tämä on sellainen lista, joka muuttuu vuosittain eikä ole kiveen hakattu, mutta tällä hetkellä Williams on selkeästi taas noussut suosiooni.

Pikafaktat Williamsista:

Syntynyt 1932 Yhdysvaltojen New Yorkissa

Säveltänyt lukuisiin klassikko elokuviin musiikkia kuten E.T, Star Wars ja Tappajahai

Miehellä on taskussa 5 Oscaria ja hän on ollut ehdolla 50 pystiin, pitää tällä hetkellä ennätystä elossa olevasta henkilöstä jolla eniten Oscar -ehdokkuuksia.

Kirjoitin tämän koska halusin tutkia, että mitkä ovat ne kaikkien aikojen suosikki sävellykseni herralta. Ensin meinasin valita siten että pohtisin kokonaisten leffojen koko soundtrackiä, mutta päädyin valitsemaan vain yhden raidan per elokuva ja vertailla niitä keskenään.

#5 Raiders March/End Credits
Elokuva: Indiana Jones Riders of the lost ark (1981)

Indiana Jones on yksi monista lapsuuden sankareistani. Williamsin luoma tunnari on ikivihreä ja kaikkien tuntema (vaikkei olisi itse leffoja nähnytkään).  Se myös antaa katsojalle juuri sen oikean tunnelman mitä tri. Jones sankarillisen olemuksensa kanssa antaa, vaikka olisikin keskellä humoristista takaa-ajoa.

#4 Anakin vs. Obi Wan
Elokuva: Star Wars Episodi III: Sithin Kosto (2005)

Star Wars on täynnä mahtavia kappaleita. Vaikea valinta oli, että mistä elokuvasta valitsen ja minkä. Imperial March ja Force Theme ovat vähintään yhtä hyviä kuin tuo Anakin vs. Obi Wan, mutta joku tuossa eeppisessä taistelumusiikissa on aina iskenyt minuun. Upeasti toteutettu taistelu keskellä laavaplaneetta Mustafaria ja Darth Vaderin synty... Jotain niin siistiä!

#3 Theme from Jurassic Park
Elokuva: Jurassic Park (1993)

Kuka tykkäsi dinoista kun oli pieni? Kuka rakasti Jurassic Parkia? Minäminäminä! Tunnari on niin upean majesteettinen ja joka kerta kun tämän kuulee, tuntuu kuin sinua kutsuttaisiin itsekin tulemaan puistoon. 

#2 Scavenger
Elokuva: Star Wars Force Awakens (2015)

Okei, huijaan vähän sillä en voi olla sivuuttamatta uutta Star Wars elokuvaa, jonka soundtrack saa minut pillittämään kerta toisensa jälkeen. Minkä minä sille voin, että Reyn tunnari ja etenkin raita nimeltä Scavenger on aivan ihatusttava! Kohtaus missä musiikki soi, kulkee täysin käsikädessä sen tunnelman kanssa mitä J.J Abrams yhdessä Williamsin kanssa halusi saavuttaa. Loistava soundtrack koko leffassa!

#1 Hedwig's Theme
Elokuva: Harry Potter ja Viisasten Kivi (2001)

Ensimmäisenä on minulle kaikkein henkilökohtaisin kipale. Kuulun siihen sukupolveen joka kasvoi lukien Harry Potteria ja kun elokuvakin tuli, olin aivan myyty. Kaiken kruunaa tunnusmusiikki, joka kulkee läpi kaikkien kahdeksan elokuvan sekä tulevassa Fantastic Beasts and Where to find them.

Varmasti tulen saamaan turpaan tästäkin listasta. Williams kuitenkin on sen verran iso säveltäjä, että kaikilla on ne suosikki sävellyksensä häneltä. Valitsin aika mainstream -sävellykset, mutta jos joku ei vielä ole huomannut niin sitähän puolet minun lemppari asioistani on! Nauttikaa nyt kuitenkin näistä, ei mulla nyt taas muuta!

Paluu Jurassic Parkiin

Se tunne kun sait tietää, että saat  miltei viidentoista vuoden tauon jälkeen kurkistaa taas siihen puistoon, joka vei jo lapsena sydämesi ja myi sen dinosauruksille. Ensimmäisestä Jurassic Park elokuvasta tuli tänä vuonna 22-vuotta. En muista todellakaan minkä ikäisenä itse sen näin ensimmäisen kerran, mutta olettaen että meiltä löytyi kyseinen leffa VHS-kasettina niin todennäköisesti jo aika nuorena, ainakin ennen kouluikää. Pienenä poikana olin todellinen dinosaurus-fani ja mikä olikaan siistimpää kuin teemapuisto täynnä eläviä dinosauruksia? Juonesta en välittänyt tuon taivaallista, mutta upeasti rakennetut animatronics-saurukset ilman sen suurempaa tietokone käsittelyä näyttivät niin hienoilta! Harmittavasti seuraaviin osiin tuo robotiikan käyttö koko ajan vain vähentyi, juonikin muuttui oudommaksi näin jälikäteen ajatellen... Uskottavuus kärsi huimasti siinäkin, että samat ihmiset palaavat aina vain takaisin puistoon kärsimään... Onneksi lapsiminä ei välittänyt tuollaisista ja kaikki kolme alkuperäsitä on todellakin edelleen oikein viihdyttävää katsottavaa.

Nyt siis aiheeseen eli Jurassic Parkin paluuseen eli Jurassic Worldiin.

Jurassic World on teemapuisto, joka on herätetty henkiin 22-vuotta Jurassic Parkin tapahtumien jälkeen. Onnettomuus, mikä tapahtui tuolloin on vihdoin kadonnut ihmisten mielestä ja uusi Jurassic World on turvallisuusluokitukseltaan huikea, mitään ei vain voi tapahtua! Mutta kuten olettaa saattaa, näin ei kuitenkaan tule olemaan. Juoneen sen tarkemmin pureutumatta aletaanpa purkamaan leffaa.

Jostain kumman syystä näyttelijäkaarti ei onnistu vakuuttamaan minua... Jos Chris Pratt on kevyesti leffan paras ja uskottavin näyttelijä niin on elokuvassa pakko olla jotain pielessä. Lapsinäyttelijät ovat epäuskottavia ja rymistävät kuin päättömät kanat puistossa toinen muka innoissaan ja toinen kliseisenä teini-isoveljenä jota nyt vaan ei niinku jaksa kinostaa mitkään saurukset. Olen varma että kenelläkään koko tuotantotiimissä ei ole yhtään lasta.

 Pahinta on kuitenkin naispääosa jossa Bryce Dallas Howardin hahmo Claire onnistuu myös olemaan maailman kliseisin hahmo. Korkkareissa viidakkoon ja "Ei ne dinosaurukset tunne mitään"-asenteella varustettu naikkonen sai vereni kiehumaan usemmankin kerran leffan aikana ja nimenomaan niiden päättömien repliikkien ja ihmeellisen "minä hoidan tämän itse"-asenteensa kanssa. Huoh.. Onneksi tosiaan Chris Pratt pelastaa karismallaan koko leffan, vaikka onkin täysin samassa roolissa kuin Star-lordina Guardiansissa.

Tietokone-efektienkin osalta leffa oli mielestäni pahemman kerran jäljessä... Luulisi, että tähän olisi nyt oikeasti panostettu viimeisen päälle, mutta ei. 3D:n nähneet eivät varmasti huomanneet niiden kämäisyyttä samoin kun me 2D:n nähneet. 3D kuitenkin antaa anteeksi aika paljon niitä efektejä.. Onneksi mukana oli myös animatronic-sauruksia, joten saatiin vähän edes sitä aitouden tuntua. Harmi, että Jurassic Parkin alkuperäinen robotiikan luoja Stan Winston kerkesi kuolla ennen kuin Jurassic Worldiä alettiin edes tekemään.

Päädinosauruksena toimiva Indominus Rex on mielestäni huikea lisä. Oikeasti kauhistuttava geenimuunneltu dinosaurus, joka kylvää tuhoa tappamalla kaiken mitä eteensä tulee sai minut ainakin jopa pelkäämään.  Indominus oli luotu uskottavasksi, vaikka ensin vierastinkin ajatusta geenimuunnellusta dinosta. Hieno keksintö palauttaa Jurassic Parkin alkuperäistä ideaa olla myös kauhuleffa! Faneja hemmoteltiin muutenkin muutamassa kohtauksessa kun lapset löytävät edellisen Jurassic Parkin hylätyn vastaanottokeskuksen. Samalla kun JP-leffasta tuttuja esineitä ja asioita löytyy sieltä tuon tuosta, soi taustalla iki-ihana Jurassic Park theme tune pianolla kauniisti soitettuna. Tuossa kohtaa valehtelematta päästin kyyneleen. Hieno kohtaus oli myös missä Jurassic Parkin alkuperäinen t-rex tuhoaa JP3 tutun spinosauruksen luurangon.

Kokonaisuudessaan leffa oli pettymys, mutta niin sen odotinkin olevan. Hauksinta tässä kuitenkin on se, että voisin oikeasti katsoa shaibaisia Jurassic-leffoja ihan niin paljon kun niitä ikinä vain voidaan tehdä. Kuten aiemmin mainitsin, on Jurassic Park yksi lapsuuteni kovimmista asioista. Mikäli ikinä tälläinen puisto saadaan luotua ihan oikeasti, olen valmis maksamaan itseni kipeäksi siitä. Harmi, että Jurassic World ei ollut aivan sitä, mitä halusin tältä leffalta. Ensi-iltaan ei olisi tarvinnut rynniä, mutta olen onnellinen, että pääsin taas kurkistamaan tähän ihastuttavaan maailmaan. 

Ei mulla nyt taas muuta!

Ja uskokaa tai älkää, minulla ei ollut mitään ongelmaa lopputaistelun kanssa, paitsi se, että Mosasaurus oli se, joka hoiteli homman loppuun.

Tulevat kovat

Kerrataanpa nyt kaikki vielä mitä tämä vuosi ja seuraava vuosi tuovat tullessaan. Vuosi tästä eteenpäin ja olemme nähneet uskomattomia leffoja, oikeita nörttien päiväunia! Osa tulee olemaan niin loistavia, että ne tullaan muistamaan vielä pitkän aikaa, osa taas kokee kohtalon tulla kriitikoiden haukkumaksi ja pienen porukan luomaksi kulttielokuvaksi.. Tai ehkei kuitenkaan. Sen verran kovia jatko-osia ja uutuuksia ettei hetkeen tulla näkemään! Tässä kuitenkin olisi kaikki muut paitsi juuri ensi-iltaan saapunut Avengers. Hyviä leffahetkiä! Olkoon voima kanssanne kun yritätte selviytyä näistä kaikista!

Plus monia monia muita ihastuttavia ja outoja elokuvia, joita emme osaa vielä edes odottaa!