Parhaat pelit 2020

Vuosi 2020 on ollut kaikesta huolimatta aika onnistunut pelien suhteen. Kun elokuvat loistavat poissaolollaan, on minullakin ollut enemmän kuin kylliksi aikaa täyttää tämä tyhjiö pelaamisella. Kokeilin jopa ensimmäistä kertaa striimata pelaamistani Twitchissä. Enimmäkseen piirsin livenä, mutta jonkin verran tuli myös pelailtua! Edelleen Pokémon Go on vienyt ison osan arjestani, mutta pientä kyllästymistä on siihenkin alkanut jo tulla. Myös Overwatchia on tullut tänä vuonna pelattua todella vähän ja joskus on mennyt kuukausia, etten ole peliä edes käynnistänyt. Sen sijaan muun muassa nämä uudet tulokkaat täyttivät vuoteni melkoisen hyvin!

#5 Tell Me Why (2020)
Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: Dontnod Entertainment
Pelitunnit: 9,5 h

Dontnod on vuosien varrella tuonut paljon hyviä pelejä minun elämääni. Muun muassa Life is Strange -saaga lukeutuu näihin mestariteoksiin. Siksi olinkin erittäin innoissani kuullessani tästä uudesta pelistä, joka on teemoiltaan hyvin samankaltainen kuin Life is Strange, vaikkei olekaan samaa universumia. Tarina kertoo Ronanin kaksosista, jotka palaavat vuosien erillään olemisen jälkeen takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa. Tarkoituksena olisi myydä vanha kotitalo ja jatkaa siitä sitten kumpainenkin omille teilleen. Tunnelmaa kiristävät sisarusten viilenneet välit, epämiellyttävät muistot sekä jokin kammottava, joka tuntuu vaanivan jokaisen nurkan takana. Tunnerikas peli ei ole mikään Dontnodin parhain teos, mutta ihan viihdyttävä jos tykkää hahmokeskeisistä tarinapeleistä, joissa valinnoillasi on erittäin suuri merkitys tarinan kulkuun. Tykkäsin, vaikka vähän petyinkin ja joskus puzzlet olivat puuduttavan tylsiä.

#4 Cyberpunk 2077 (2020)
Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: CD Project Red
Pelitunnit: 59 h

Ääh... Halusin laittaa tämän ylemmäksi kuin seuraava listalla oleva tai edes jaetulle sijalle, mutta nyt ihan viime metreillä päädyin tekemään tämän ratkaisun. Kaikki seuraavat neljä peliä tulevat olemaan ihan huippuhyviä, vaikka vikojakin löytyy. Cyberpunk 2077 oli ehkä vuoden ylihypetetyin peli ja suurin pettymys - ainakin monelle. Kaikista vioista huolimatta, minä nautin pelistä todella suuresti. Cyberpunk 2077 on genressään vain keskinkertainen tekele, mutta sivuhahmot ja juoni on omiaan nostamaan Cyberpunkin yhdeksi tämän vuoden hiomattomista helmistä. Kun peliin alkaa tulla lisäsisältöä ja suurimmat bugit saadaan korjattua, voi tämä helpostikin olla yksi 2020-luvun parhaimmista peleistä. Sitä siis odotellessa!

#3 Dead by Daylight (2016)

Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: Behaviour Interactive
Pelitunnit: 163 h

Vuoden yllättäjä! Dead by Daylight on jo muutaman vuoden vanha tekele, mutta itse pääsin siihen käsiksi vasta nyt tämän vuoden puolella. Toivelistalla se oli ollut jo vuosia, mutta vasta nyt sain aikaiseksi sen hankkia ja voi pojat kuinka en ole katunut yhtään! Dead by Daylight yhdistää kivasti survival moninpelin klassisiin slashereihin. Alkuun peli voi tuntua todella turhauttavan vaikealta, mutta kun siihen pääsee sisään kuluu sen parissa tunti jos toinenkin. Peli on todella viihdyttävää seurattavaa sekä pelattavaa. Jokainen matsi on erilainen ja vaatii paljon hermoja selvitä tilanteesta voittajana.

#2 Last of Us 2 (2020)

Alustana: Playstation 4
Julkaisija: Naughty Dog
Pelitunnit: n. 20 h

Last of Us 2 on varmaan eniten kohua aiheuttanut peli koko vuonna. Se sai hardcore Last of Us fanit aivan tolalataan vaikka arvostelijat arvostelivat tämän kakkososan aivan taivaisiin. Itselle tämän tarina kolahti jopa paremmin kuin ensimmäisen osan ja rakastuin lähestulkoon kaikkiin uusiin hahmoihin tässä. Juoneltaan peli oli todella monitasoinen ja hahmokehitys oli aivan huikeaa. Vaikka välillä peli tuntuikin hieman matelevan eteenpäin oli se kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Gustavo Santaolallan upea musiikki jää takaraivoon huutamaan lisäkuunteluja ja tästä syystä herra olikin yksi kunnelluimmista artisteistani tänä vuonna.

 

#1 Animal Crossing New Horizons (2020)

Alustana: Switch
Julkaisija: Nintendo
Pelitunnit: n. 450 h

 

Mitä saadaan kun yhdistetään kammottava maailmanlaajuinen pandemia sekä rentouttava peli, jota voi pelata rauhassa samalla kun maailma palaa? Tietenkin mielestäni vuoden paras peli! Animal Crossingin ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Ensimmäiset kuukaudet eristyksissä meni omaa saarta koristellen, uusia ystäviä hankkien ja museota täyttäen. Animal Crossing oli juuri sitä mitä tarvitsin tähän maailman hetkeen eikä pelaaminen ole vieläkään loppunut, vaikken enää niin aktiivisesti pelaakaan. Nintendo pitää huolen siitä, että peliin tulee kuukausittain edelleen uutta tekemistä. Ihastuttavat grafiikat ja helppo lähestyttävyys ovat omiaan tekemään Animal Crossingista rentouttavan ja mielikuvituksellisen elämyksen!

 

Muita pelejä joita pelaislin tänä vuonna olivat GRIS, jota en vaan kaikesta huolimatta jaksanut koskaan pelata loppuun sekä Life is Strange spinoff peli Before the Storm. Jälkimmäinen juuri ja juuri hävisi listauksessa Tell Me Why -pelille. Myös muutama uusi hahmo julkaistiin Smash Bros Ultimateen, jotka saivat minut taas palaamaan pelin pariin. Etenkin nyt pari viikkoa sitten julkaistu Sephiroth Final Fantasy 7 pelistä oli aivan huippu juttu!  Pokémon Sword ja Shield saivat myös ylihintaiset lisäosansa tänä vuonna ja molempiin petyin lähestulkoon yhtä paljon kuin itse peliinkin. Ensi vuodelle minulla odottaa pelikirjastossa Final Fantasy 7 sekä What Remains of Edith Finch, mutta vielä en ehtinyt kumpaakaan noista aloittamaan. Kunniamaininta myös Among Usille, jota en itse niinkään pelannut, mutta joka sai minut katsomaan lukuisia tubaajia ja heidän hauskoja Among Us videoitaan!

The Last of Us Part II

Yksi vuoden odotetuimmista peleistä the Last of Us 2 on nyt pelattu läpi ja analysoitu puolison kanssa. Pelattiin sarjan ensimmäinen osa läpi reilu vuosi sitten ja jäätiinkin ihan innoissaan odottamaan tätä kakkososaa. Negatiiviset arviot, jotka ilmestyivät heti pelin julkaisun jälkeen saivat kuitenkin varpailleen. Entä jos peli olisikin niin huono kuin kansa väittää? Halusimme silti luoda oman mielipiteen pelistä ennen totaalista toivon heittämistä kaivoon. Seuraava arvostelu tulee sisältämään SPOILEREITA pelin tarinasta ja hahmoista. Jos siis haluat itse pelata pelin, kannattaa lukeminen suosiolla jättää tähän. Muille mukavia lukuhetkiä!

Last of Us kertoo post-apokalyptisesta maailmasta, jossa sieni-infektio on vallannut ihmiskunnan muuttaen yksi kerrallaan tartunnan saaneet zombiemaisiksi mutanteiksi. Jäljelle jääneet ihmiset kamppailevat saavuttaakseen edes jonkinlaisen onnellisuuden tässä väkivaltaisessa ja rappeutuvassa maailmassa. Ensimmäisessä pelissä seurasimme Joelin matkaa Ellien kanssa halki Yhdysvaltojen. Saimme kokea kuinka molemmat hahmot kasvoivat henkisesti ja tutustuivat toisiinsa hyvässä ja pahassa. Tässä toisessa osassa pääsemme tutustumaan heidän arkeensa matkan jälkeen neljä vuotta myöhemmin. Ellie ei enää ole lapsi, vaan nuori nainen joka yrittää parhaansa mukaan asettua aloilleen ja elää tavallista yhteisöelämää Jacksonin -kaupungissa. Menneisyys ja etenkin epäonnistunut kohtaaminen Firefly -järjestön kanssa edellisen pelin lopussa kuitenkin vaivaavat nuorta päähenkilöämme.

Jo ennen pelin julkaisua ilmassa tosiaan leijui paljon huhuja ja spoilereita. Peli myös tuntui saavan kiitosta kriitikoilta, mutta peruskäyttäjien arvostelut olivat enemmän sitä 3/10 luokkaa. Tottakai tämä huoletti ja mieleen hiipi ajatus, että näinkö helposti kriitikot on ostettu Sonyn puolelle? Ei kai nyt kukaan voisi pettyä Last of Us -jatko-osaan näin paljoa..? No näköjään voi, sillä ihmiset ovat olleet ihan hullun vihaisia pelin ratkaisuihin ja hahmoihin. Oli todella iljettävää luettavaa, kuinka Twitterissä monet pelin fanit uhkailevat ääninäyttelijöitä ja käsikirjoittajia sekä heiden perheitään. Todelliset mieslapset ja trollit taas asialla... Pois luettuna nämä selkeät psyykkistä hoitoa vaativat fanit,  mielestäni ihmiset, jotka antavat tälle pelille ylipäätään arvosanaksi alle neljä, eivät ole tarpeeksi kypsiä antamaan arvosteluja. Pelkästään pelin tarina, grafiikat ja tunnelma nostavat arvosanaa korkeammalle. Se onko pelissä sitten hirveästi mitään uutta, onkin eri kysymys, mutta mielestäni tämä oli oikein loistava jatko-osa ja jopa parempikin monilta osin kuin edeltäjänsä!

Kaikki markkinointimateriaali, jota pelistä tuli trailereiden ja tiiserien muodossa kertoivat vahvasti siitä, että peli kertoo oikeastaan pelkästään Elliestä. Joelin rooli noissa jätettiin tarkoituksella epäselväksi, mutta kyllä tarkkaavaisimmat osasivat lukea aika paljonkin rivien välistä. Ei siis tullut ainakaan itselle yllätyksänä, että Joel kuolee jo melko alkuvaiheessa, käynnistäen oikeastaan koko tämän pelin juonen. Suurimpana yllätyksenä tulee kuitenkin se, että pelistä puolet pelataan henkilöllä, joka tappoi Joelin. Abby onkin varmasti yksi ristiriitaisimmista pelihahmoista miesmuistiin. Monille on tuottanut hirveää tuskaa pelata Joelin murhaajalla, eikä minkäänlaista ymmärrystä hahmolle ole juurikaan sadellut. Itse pidin Abbystä todella paljon, ajoittain jopa enemmän kuin Elliestä. Yksi pelin vahvuuksista onkin se, ettei yksikään hahmo ole mikään mustavalkoinen hyvis tai pahis. Rakastan Ellietä, rakastin Joelia. Rakastan Abbyä, Dinaa ja Leviä. Jokaisen seikkailuja ja taustarinoita voisi tutkia ihan loputtomiin ja silti aina huomata jotain uutta. Niin hyvin hahmot on käsikirjoitettu!

Grafiikoissaan Last of Us 2 on aivan huippuluokkaa. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita, vaikka ympäristö onkin pelkkiä raunioita. Last of Usin hienous onkin löytää se kauneus ja herkkyys maailmanlopusta. Kauniiden sinemaattisten kohtausten, hahmokemioiden sekä käsikirjoituksen lisäksi yksi suosikki asioistani tässä kakkosessa oli  ne musisointihetket Ellien kanssa. Joel lupasi opettaa Ellien soittamaan kitaraa ja lupaus tuli pidettyä. Kuinka hyvin Ellie sitä soittakaan nyt! Ashley Johnson, joka on Ellien ääninäyttelijä laulaa myös itse biisit, mikä tekee musiikista Ellielle niin paljon henkilökohtaisemman kokemuksen. Muutenkin Last of Usin soundtrack on aivan loistava ja ihan törkeän koskettava. Sävellyksestä vastaa oscar-voittaja Gustavo Santaolalla (Brokeback Mountain, Babel).

Last of Us 2 saa varmasti myös DLC -lisäosan jossain vaiheessa kuten edeltäjänsäkin. Se mistä lisäosa kertoo, on toki vielä arvoitus, mutta itse veikkaan että se liittyy todennäköisesti Yaran ja Levin tarinaan. Ehkä sen mukana saamme myös keräilyversiona Ellien levyn, LP:n tai kasetin! Kuitenkin malttamattomana odotan, että Last of Us jatkuu ihan missä tahansa muodossa. Ensi vuodelle on ilmeisesti myös tulossa ihan Last of Us -sarja HBO:lle, mutta toki koronaviruksen vuoksi voi olla, että tämän tuotanto on viivästynyt jonkin verran. Loistava pelisarja, loistava jatko-osa!

Loppuuko se maailma?

Tässä tulee vietettyä aikaa hyvin paljon nyt...

Kaksi viikkoa eristyksissä alkaa jo tuntumaan. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin rankempi kuin tämä toinen. Ajatukseen siitä, että tämä voi jatkua vielä pitkään, alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Välillä ei oikeasti enää tiedä mikä päivä edes on. Jokainen päivä tuntuu toistavan itseään ja riippuen työmäärästä töissä, se kulkee joko kuin siivillä tai todella hitaasti. Myös viikonloput puuroutuvat yhteen viikkojen kanssa kun työn ja vapaa-ajan välillä ei ole selkeää rajaa. Tässä kuitenkin vähän ajatuksia ja tuntemuksia siitä, miten minun eristyspäivät etenevät.

Herään joka aamu puoli kahdeksan aikaan, myös viikonloppuna. Nopeasti on ponkaistava ylös, jotta pääsee pelaamaan uutta Animal Crossing: New Horizons -peliä ja hoitamaan aamun askareet siellä ennen työpäivän aloittamista. Samalla käynnistelen jo konetta ja alan pikkuhiljaa katsella läpi sähköposteja sekä päivän hommia. Joskus on enemmän tekemistä, toisinaan vähemmän. Etätyö ei oikein sovi meille, jotka hoitavat asiat tehokkaasti eteenpäin, sillä nyt kun olisi aikaa paneutua juurta jaksaen jokaiseen työhön, ei sitä siltikään oikein osaa rauhoittua. Kaipaan myös kovasti sosiaalisia hetkiä kollegoiden kanssa. Vaikka päivittäin höpötelläänkin Teamsin chatissä tai palavereissa, ei se silti ole sama kun toiset eivät ole oikeasti siinä vierellä.

Animal Crossingissakin olen varautunut asianmukaisin varustein

Lounaaksi on tullut nyt syötyä todella paljon kotiruokaa. Parempi puolisko on tehnyt todella monet herkulliset ruuat niin mifusta, nyhtiksestä kuin lihastakin tässä viime viikkojen aikana. Jostain syystä ruuan laitto on jäänyt hänelle ja itse olen lähinnä tehnyt sitten leipää ja auttanut keittiön siistimisessä. Pari kertaa on tullut tilattua myös Woltilla ruokaa, mutta pidemmän päälle se tulee melko kalliiksi. Herkkujen syöminen on jäänyt todella vähälle, nyt kun käydään vain kerran viikossa kaupassa. Usein tuli työpäivän päätteeksi käytyä ostamassa aina patukka tai kaksi ja sitten vedettyä ne yhdeltä istumalta. Kaipaan suklaata. Lounaan aikana käynnistän myös nopeasti jälleen Animal Crossingin ja jatkan siitä mihin aamulla jäin. Sen jälkeen onkin aika laittaa Switch nukkumaan ja palata sen pariin vasta illalla.

Työpäivän päätteeksi vaihdan aina näytön ja näppiksen takaisin kiinni omaan koneeseeni. Turhauttavaa vaihdella niitä edes takaisin, mutta toisaalta nopeampaa se silti on kuin vaihtaa normaalisti työpisteeltä julkisilla kotiin. Aloitan vapaa-aikani usein piirtämällä. Puoliso on vielä yleensä töissä ainakin puolituntia pidempään, joten minulla on hyvin aikaa edistää keskeneräisiä piirroksia. Pyrin pitämään sen saman rytmin kuin ennenkin, eli noin kolme valmista piirrosta viikossa. Ahkeran työskentelyn tulos alkaa myös vihdoin näkyä Instagramissa ja tililleni onkin alkanut muotoutua jo melko aktiivista yhteisöä. Saipahan Toy Boy -aiheinen piirrokseni jopa melkein 900 tykkäystä ja yli 200 jakoa! Kun piirtäminen alkaa kyllästyttämään tai tarvitsen siitä taukoa, käynnistän jälleen Animal Crossingin tai alan suunnitella mahdollisesti tulevaa roolipeliäni, Marvel Marbles. Ei vielä mitään hajua, miten pelin voisi toteuttaa parhaiten, mutta ehkä Discord olisi tähän sopiva alusta. Kerron pelistä vielä joskus tarkemmin varmasti!

Andrea ja Jairo Netflixin espanjankielisestä Toy Boy -sarjasta

Illalla vietetään sitten aikaa yhdessä ja ollaankin usein joko käyty vähän ulkoilemassa tai sitten katsottu Westworld tai Better Call Saul jakso. Silloin tällöin tulee myös katsottua muuta hömppää Netflixistä. Viaplayn sanoin irti, kun siellä ei enää ollut mitään katsottavaa ja varuiksi on hyvä laittaa kaikki rahat säästöön mitä pystyy. Iltaisin tulee myös katsottua omien insta-suosikkien livelähetyksiä. Suosikki livejäni ovat muun muassa Charles Meltonin ja Simu Liun kuntopiiriit, jammailla Drew Tannerin tai Gonzalo Martinin musisointihetkiä tai kuunnella kun Noah Centineo kertoo Yhdysvaltojen korona-tilanteesta. Seuraan myös kuinka fanittamani piirtäjät kuten Adam Ellis piirtävät livenä.

On tavallaan upeaa huomata, kuinka tämä tilanne koskettaa aivan kaikkia. Virus ei katso oletko julkkis vai tavis, köyhä vai rikas, musta tai valkoinen. Siksi onkin erityisen tärkeää, että me kaikki vedetään yhtä köyttä tämän asian kanssa ja kuunnellaan annettuja ohjeita. Itseäni harmittaa kovasti, etten pääse käymään Kouvolassa perhettä katsomassa ja etenkin nyt kun Uusimaa suljetaan kokonan, hankaloituu se entisestään. Onneksi kuitenkin videopuhelut toimivat ja olenkin koittanut aktiivisesti soitella äidille, sisaruksille ja mummolle. Ystäviin olen myös ollut yhteyksissä ja vakuutellut, että minuun saa ottaa yhteyttä silloinkin kun paha mieli ja ikävä olla. Veikkaan, ettei se maailma tähän lopu, mutta ehkä muuttuu jonkin verran. Edessä voi olla todella kovat ajat tai sitten kaikki normalisoituukin ennalleen yllättävänkin nopeasti. Se on kuitenkin varma, että maailmanloppu on lähempänä Death Stranding peliä kuin Last of Usia, ainakin toistaiseksi. Voimia kaikille!

Parhaat pelit 2019

Jotenkin tuntuu, että pelaamiseni keskittyy aina tosi vahvasti loppuvuoteen. Tähän ehkä vaikuttaa se, että alkuvuosi menee oscar-leffojen ja uusien sarjojen parissa. Kesällä taas ei muutenkaan hirveästi ehdi pelailla muuta kuin Pokémon Go:ta, kun ulkona on niin mukava olla. Toki syksyllä myös usein julkaistaankin uutuuspelit jouluksi, jolloin uutta pelattavaa on yllin kyllin tarjolla. Myös Steamin syysale vaikuttaa aktiivisuuteni pelien parissa, puhumattakaan siitä, että marraskuun kylmässä ja pimeässä ei kyllä innosta poistua kotisohvalta yhtään mihinkään. No mitäpä sitä sitten on tullut pelailtua tänä vuonna? Ainakin listalta löytyy tosi kovia pelejä, joista jokainen on aiheuttanut minussa jos jonkinlaisia tunnereaktioita. Varmaan hankala kenenkään arvata, mikä peli on kirkkaasti listan kärjessä, mutta eiköhän tästä silti mielenkiintoinen lista saada aikaan! Pelin ei tarvitse olla julkaistu vuonna 2019. Pääasia, että olen itse pelannut sen läpi tämän vuoden aikana.

#5 Pokémon Sword (2019)

Alustana: Switch

Julkaisija: Nintendo, Game Freak
Pelitunnit: 68 h
Erityistä: Ensimmäinen kotikonsolille tehty pääsarjan Pokémon peli

Pokémon pelejä on helppo verrata keskenään ja tämä ei tosellakaan ole eduksi tälle sarjan uusimmalle pelille. Sword ja Shield eivät ole siellä parhaimmassa päästä pelisarjaa, vaikka ihan viihdyttäviä ovatkin. Switchille siirtyminen ei ollut ihan kivuton ja monet fanit pahoittivatkin mielensä Game Freakin väitetystä laiskuudesta. Itse kuitenkin päätin antaa pelille mahdollisuuden ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä peli tarjoaa. Pokémon Sword on ihan kelpo peli ja soveltuu etenkin uusille pelaajille todella hyvin. Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: Pokémon Sword & Shield

#4 Last of Us: Remastered (2014)

Alustana: PS4

Julkaisija: Naughty Dog
Pelitunnit: 14 h
Erityistä: Yksi kaikkien aikojen kehutuimmista tarinavetoisista peleistä

Ylihypetuksestä paljon kärsinyt Last of Us ei ollut pelihetkellä mikään ehdoton suosikkini. Peli oli ehkä aavistuksen liian jännittävä minulle ja monesti pelaamisen jälkeen näkikin painajaisia clickereistä. Tarinan merkitys ja sanoma tuntui kuitenkin avautuvan vasta hetkellisen pohdinnan jälkeen ja nyt en oikein edes malttaisi odottaa keväällä julkaistavaa Last of Us 2 -peliä! Last of Us on omalla tavallaan yksi kauneimmista tarinoista mitä pelimaailmalla on tarjota, vaikkei se välttämättä olekaan se kaikkein originaalein idea. Joel ja Ellie ovat upeat hahmot ja kaiken kruunaa upea soundtrack ja komeat post-apokalyptiset maisemat. Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: the Last of Us

#3 Crash Team Racing Nitro-Fueled (2019)

Alustana: PS4

Julkaisija: Beenox
Pelitunnit: ~150 h
Erityistä: Erittäin onnistunut pelin remake uudelle sukupolvelle

Lapsena CTR oli yksi suosikkipeleistäni. Siksi olinkin aivan intopinkeänä, kun sain kuulla, että CTR palaa täysin remasteroituna kaikille kotikonsoleille. Crash Team Racing Nitro-Fueled onkin ehkä onnistunein pelin remake ikinä! Lapsuuden lempparipeliä oli upea päästä pelaamaan ihan kunnon grafikoilla ja uusilla hahmoilla. Peliin sai myös valittua nostalgiset Classic -musiikit ajojen taustalle soimaan. Todella viihdyttävä yksin tai kaksin pelattavana ja uutta sisältöä lisätään edelleen kuukausittain. Oli myös upeaa nähdä Spyro ja kumppanit pelattavina hahmoina! Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: Crash Team Racing Nitro-Fueled

#2 Spider-Man (2018)

Alustana: PS4

Julkaisija: Insomniac Games
Pelitunnit: ~40 h
Erityistä: Tämän lähemmäs et pääse seittisankaria, ellet sitten itse ole Spider-Man

Monet Marvel hahmot ovat minulle erittäin rakkaita, kuten olette varmaan huomanneet kun tätä blogia lueskelette. Etenkin Spider-Man on lapsuudesta asti ollut yksi omista suosikkihahmoista. Lapsena tuli pelattua sitä PS1 Spider-Man peliä, joka tuntui tuolloin aivan täydelliseltä supersankari-peliltä. Todennäköisesti se on sitä edelleen, vaikka grafiikat ovatkin siinä aika huonosti vanhentuneet. Spider-Man PS4 sen sijaan on grafiikoiltaan varmaan toiseksi paras peli, jota olen koskaan pelannut, jääden kakkoseksi vain Detroit Become Humanille. Tarinaltaan Spider-Man oli melko täydellinen ja seittisankarilla pelaaminen ei ole koskaan tuntunut niin upealta kuin nyt. Tapaat matkallasi monia Spider-Manin tuttuja vihulaisia ja ystäviä. Manhattan näyttää kauniilta ja tuntuu luonnollisen kokoiselta ja elävältä. Ihan Arkham Cityn tasoinen seikkailu ei ole, mutta todella lähelle päästään. Oli upean vapauttavaa liikkua pitkin Manhattania seitin avulla ja käydä välissä mätkimässä pahiksia. Peli sisälsi myös huikeasti lisäsisältöä pääjuonen läpäisemisen jälkeen ja 100 prosenttisen suorituksen kruunaa "alkkari-hämis" -asu. En koskaan tainnut kirjoittaa kokonaista tekstiä tästä pelistä, mutta huikea peli se silti oli!

#1 Life is Strange 2 (2018-2019)

Alustana: PC, Steam

Julkaisija: Dontnod Entertainment, Square Enix
Pelitunnit: 18 h
Erityistä: Sai minut itkemään lukuisia kertoja ja saa edelleen

Pahoittelut ja kiitokset kaikille teille, jotka jouduitte olla olkapäänä minulle Life is Strange 2 -pelin jälkeen. Pelikokemus oli niin järisyttävä, että edelleenkin on hankala olla ajattelematta sitä ilman suurta tunnekuohua. Peli iski jonnekin niin syvälle sisimpääni, että osasin jo puolessa välissä sanoa, että se tulee olemaan tämän vuoden suosikkipelini. Päähahmot ovat aivan huippuja ja juoni on todella koskettava ja ajankohtainen. Syynissä on Yhdysvaltojen poliittinen tilanne, pakolaispolittiika, uskonto ja köyhyys. Peli on aika loistava läpileikkaus amerikkalaisesta kulttuurista ja sen hienoudesta ja karmeudesta. Monet muut pelin pelanneet ovat olleet kanssani hyvinkin eri linjoilla ja useimmiten pelistä kuulee palautetta kuinka huonosti se oli kirjoitettu tai kuinka kaikki sivuhahmot jäivät niin tyngiksi. Ymmärrän, että kaikki eivät pidä tälläisestä pelistä, mutta minulle se oli aivan täydellinen pelikokemus, jollaista en usko enää koskaan kokevani. Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: Life is Strange 2

Kuten huomata saattaa, annan hirveästi painoarvoa hyville hahmoille, koskettavalle tarinalle ja kauniille musiikille. Muita pelejä mitä pelasin vuoden aikana olivat Spyro Reignited Trilogy, joka ei nipin napin päässyt listalle. Aikaa kulutin myös jälleen Overwatchin parissa, joskin viimeisen parin kuukauden aikana innostukseni peliin on alkanut hiipua ja paljon. Myös Smash Bros. Ultimatea tuli hakattua melko paljon kavereiden kanssa sekä aloitin SNES minille olevan Earthboundin pelaamisen. Kunniamainninan saa myös Death Stranding, jonka katsoin vierestä kun puoliso pelasi läpi. Voisin kuvitella, että tulevaisuudessa kiinnostukseni peleihin kasvaa entisestään. Tuntuu, että nykyään hyviä pelejä on niin paljon, ettei kaikkia ehdi edes pelata. Ensi vuonna julkaistaan myös Playstation 5 konsoli, joka saattaa päätyä myös meidän talouteen jouluksi. Eniten ensi vuodelta odotan kuitenkin pelejä Cyberpunk 2077, Last of Us 2 ja Breath of the Wild 2. Ehkäpä nämä löytyvätkin ensi vuoden lempparipelit listauksesta! Nyt ei muuta kuin erittäin hyvää joulua kaikille!

Ruudukon Tuomo

The Last of Us

On ehkä vähän noloa, että tämän pelin pelaamisessa on mennyt minulla näin kauan. Monta kertaa harkistinkin, että katson vain gameplay-videon youtubesta, mutta eihän se nyt olisi ollenkaan sama kuin pelata peli itse läpi.  Puolustuksekseni voin kuitenkin todeta, ettei taloudessamme ole ollut pleikkaria ennen viime joulua. Tämä peli löytyi kuitenkin ostoslistalta melkein heti kättelyssä ja olikin yksi syy miksi pleikkari ylipäätään meille hankittiin. Oliko The Last of Us sitten kaiken sen hypen ja odotuksen arvoinen? 

The Last of Us kertoo maailmanlopunjälkeisestä ajasta. Kaksikymmentä vuotta sitten outo sieni-infektio aiheutti sen, että suuri osa ihmiskunnasta muuttui verenhimoisiksi "zombeiksi". Jäljelle jääneet ihmiset yrittävät selviytyä ja rakentaa toimivaa yhteiskuntaa siitä mitä jäljellä on.  Tarina seuraa Joel ja Ellie nimisiä hahmoja ja heidän matkaansa halki Yhdysvaltojen. Taskussaan heillä on mahdollisesti ihmiskunnan pelastava vastalääke. Peli on julkaistu vuonna 2013 Playstation 3 -konsolille ja sen on kehittänyt pelistudio Naughty Dog. Pelin teemoina ovat vahvasti selviytyminen ja hiippailu, mutta myös vanhemmuus ja ystävyys.

Tiesin, että pelissä olisi jonkin verran kauhuelementtiä mukana, mutta ehkä sen laajuus silti yllätti minut. Olen jotenkin todella herkkä kauhupeleille eikä räiskintä ja hiippailu ole niitä omia vahvuuksiani muutenkaan. Siksi olikin ihanaa, että parempi puolisko suostui pelaamaan pelin kanssani, jolloin aina kun alkoi pelottaa liikaa, saattoi toinen ottaa ohjaimen haltuunsa. Outoa oli myös huomata se, kuinka paljon tämän pelin kauheudet vaikuttivat omiin yöuniin. Ihan jokaisen pelikerran jälkeen näki villejä unia, joissa piti hiippailla tai juosta karkuun Clickereitä. Vaikka peli sisälsikin paljon kauheita ja inhottavia asioita, oli sen päätunnelma kuitenkin melko rauhallinen. Pelin juoni eteni hidastempoisesti, mikä toisaalta sopi hyvin sen tunnelmaan. The Last of Us on parhaimmillaan niissä kohdissa kun voimme keskittyä Ellien ja Joelin kanssakäymiseen maailmamme raunioissa, jotka ovat yllättävän kauniit. Pelin soundtrack on myös erittäin kaunista kuunneltavaa.

Vastaus alussa esitettyyn kysymykseen, Last of Us ei ollut ihan sen kaiken odottamisen arvoinen. Kaiken kaikkiaan peli oli oikein miellyttävä kokemus. Nyt voin ainakin todeta, että on yleissivistys tältä osin kohdillaan. Ehkä juoni ei ollut niin ihmeellinen kuin kaikki antoivat ymmärtää tai sitten tälläiset juonipelit ovat kokeneet vähän inflaatiota muun muassa Red Dead Redemption 2, Detroit Become Human ja Spider-Man PS4 -pelien vuoksi. Parhaimmat kohdat olivat ne, missä päästiin jutustelemaan Ellien kanssa ja tykkäsinkin kovasti DLC kappaleesta Left Behind, jossa pelataan pelkästään Elliellä ja syvennetään hänen tarinaansa.

Peli oli kuitenkin pakko pelata läpi juuri nyt, jos mielii hankkia itselleen The Last of Us 2 jatko-osan, joka julkaistaan toukokuussa 2020. Palaillaan aiheeseen siis sitten kun olen sen pelannut!