Vuosikymmenen parhaat: Leffamusiikki

Mikä olisikaan parempaa kuin siirtyä uudelle vuosikymmenelle listalla? Varautukaa siihen, että näitä tulee vielä muutama lisää, etenkin nyt kun voin tehdä näitä "vuosikymmnen parhaat" -listoja! Meinasin ensin tehdä vain yhden postauksen, jossa esittelen kaikki suosikkini kaikilta osa-alueilta, mutta halusinkin kertoa näistä parista aiheesta vähän tarkemmin. Saivat siis ihan oman postauksen.

Leffamusiikki on todella tärkeä osa-alue elämässä. Käytän lukuisia tunteja viikottain kuunnellen soundtrackejä lempileffoistani ja esimerkiksi Spotify listaakin elokuvamusiikin toisiksi suurimmaksi kuuntelugenrekseni heti suomipopin ja -rockin jälkeen. Olipa vuosikymmenen artistinikin Spotifyn mukaan John Williams. Varmasti unohdin tältäkin listalta vaikka ja mitä, mutta koitan ainakin tuoda esiin kaikki suosikkisäveltäjäni jollain tapaa tällä listalla. Pitää myös mainita, että ei nämä oikeasti missään järjestyksessä välttämättä ole. Kaikki ovat niin loistavia omalla tavallaan, että hankala arvottaa yhtä jonkun toisen edelle. Kunpa osaisinkin puhua oikeasti ammattimaisin termein näistä, mutta ehkä tästä jotain selvää saa!

#10 The Hateful Eight (2015)

Musiikki: Ennio Morricone

Lisäsin tämän herran listalle ihan viimeisillä metreillä. Vaikka Morricone onkin elokuvasävellyksen mestari, koin aina, että Hateful Eightin musiikki on jotenkin vähän yliarvostettua. Tuli sitten kuitenkin katsottua kyseinen leffa uudestaan pitkän tauon jälkeen ja onhan se alkutekstikohtaus vaan ihan perkeleen hyvä. Myös pitkin leffaa Morricone onnistuu nostattamaan elokuvan tunnelmaa oikeaan suuntaan ja aikakauteen. Tarantinon ja Morriconen yhteistyö toivottavasti jatkuu vielä niin kauan aikaa kuin mahdollista. Morricone kuitenkin on jo yli yhdeksänkymmentä, mutta ei vielä vaikuta siltä, että herra ihan äkkiä olisi lopettelemassa uraansa!

#9 Arrival (2016)

Musiikki: Jóhann Jóhannsson

Edesmenneestä Jóhann Jóhannssonista oli kehkeytynyt pikkuhiljaa yksi suurimmista  suosikkisäveltäjäni. Harmillisen aikaisen kuoleman kokenut Jóhannsson jätti selkeän aukon elokuvamusiikkiin juuri kun siihen saatiin vähän jotain tuoreempaa twistiä. Jóhannsson tunnetaan muun muassa Sicarion, Prisonersin ja Theory of Everything säveltäjänä, joista mikä tahansa olisi voinut olla tällä listalla. Päädyin kuitenkin valitsemaan scifi-elokuva Arrivalin soundtrackin, jonka upea Heptapod B pitää minua otteessaan vielä vuosien jälkeenkin. Myös hitaasti rakentuva First Encounter -raita on jotain niin hienoa! Elokuvan musiikki on sopivalla tavalla painostavaa ja  Jóhannsson onnistuukin jännästi nostamaan katsojan sykettä matalien, levottomien sävelien avulla. Sama toistuu lähes jokaisessa miehen tekemässä soundtrackissä. Iso plussa Arrivalille myös Max Richterin On the Nature of Daylight -biisin käytöstä.

#8 Grand Budapest Hotel (2014)

Musiikki: Alexander Desplat

Desplat on yksi aikamme upeimmista säveltäjistä. Lähes tulkoon kaikki, mihin tämä mies koskee muuttuu kullaksi. Valitsin listalle itseasiassa parikin soundtrackiä häneltä, mutta tähän kohtaan halusin laittaa sen hänen vähän erikoisemman tuotoksensa. Grand Budapest Hotel on visuaalista karkkia, kiitos Wes Andersonin. Siksi onkin upeaa, että Desplat tekee musiikillaan leffasta vielä mielenkiintoisemman kokemuksen. Musiikissa on mukana todella iloisia ja pirteitä kohtia, jopa hieman naivistisia, mikä sopii siis leffan teemaan todella hyvin ja pehmittää sen todella mustaa huumoria. Musiikin nopea tempo korostaa hyvin leffan koomisia hetkiä ja balalaika instrumenttina on todella epätavanomaista elokuvamusiikissa. Se saakin musiikin tarkoituksella kuulostamaan hyvin neuvostoaikaiselta.

#7 Joker (2019

Musiikki: Hildur Guðnadóttir

Listan uusin elokuvamusiikki tulee vuosikymmenen viimeiseltä vuodelta. Jokeri oli yksi vuoden kirkkaimmista suosikeistani ja etenkin elokuvan soundtrack oli aivan huippuluokkaa. Islantilainen Hildur Guðnadóttir jatkaa Jóhannssonin manttelinperijänä tumman pohjoismaisen musiikin säveltäjänä. Samana vuonna Guðnadóttir oli mukana myös HBO:n huippusarjassa Chernobyl, jossa myös Guðnadóttirin musiikki sopi tunnelmaan erittäin hyvin. Parhaimmillaan elokuvan soundtrack on Jokerin Bathroom Dance kohtauksessa, jossa ahdistva musiikki ja elokuvan rosoinen ulkoasu kohtaavat äärettömään kauniissa kohtauksessa. Tumma sellomusiikki ravisuttaa sielua ja auttaa tuntemaan kaiken sen, mitä Arthur Fleck tuntee kohtauksen aikana. Jokeri on syntynyt. (Povaan tälle jo kovasti Best Original Score -oscaria. On myös hienoa, että pikkuhiljaa naissäveltäjät pääsevät mukaan samoihin kilpailuihin näiden vanhojen patujen lisäksi.)

#6 Call Me by Your Name (2017)

Musiikki: Sufjan Stevens, various artists

Vaikka Call Me by Your Name ei olekaan pelkästään Sufjan Stevensiä niin halusin pysähtyä hetkeksi puhumaan tästä lahjakkaasta miehestä. Kun olet kuullut Stevensiltä yhden biisin, olet periaatteessa kuullut ne kaikki. Mies ja kitara meininki ei ole se kaikkein erikoisin idea, mutta se ei olekaan tämän herran tarkoitus ollenkaan. Akustinen soundtrack sopii kauniisti tähän kauniiseen, arkiseen kuvaukseen rakkaudesta. Stevens on tehnyt musiikkia muun muassa myös Life is Strange 2 peliin ja tämä tyyli toimii siinäkin hyvin. Stevens ei tee hittibiisejä, hän tekee muistoja. Parhaimmillaan Mystery of Love, Visions of Gideon sekä Death by Dignity voivat aiheuttaa ihan älyttömiä tunnekuohuja nimenomaan muistojen kautta. Jokainen miehen tekemä raita täytyy onnistua yhdistämään johonkin hetkeen tai elämän osa-alueeseen, jotta se toimii. Mutta sitten kun se toimii, se on jotain tajunnanräjäyttävää!

#5 La La Land (2016)

Musiikki: Justin Hurwitz

Mikäli on olemassa joku elokuvamusiikki, joka saa automaattisesti minun tanssijalkani vipattamaan, on sen oltava La La Land. Justin Hurwitz sai ansaitusti kaksi oscaria elokuvan mahtavasta soundtrackistä. Elokuvan musiikki kertoo tarinan, joka kuljettaa koko elokuvan ajan. Another Day of Sun tempaisee mukaansa jo heti alkumetreiltä elokuvan maailmaan. Kaunis City of Stars sekä Audition tuovat tarinaan syvyyttä ja tunnetta ja kaiken kruunaa lopussa kuultava Epilogue, joka nivoo yhteen kaiken mitä elokuvassa kuulimme, ikään kuin sinettinä Mian ja Sebastianin tarinalle. Elokuva ei ole turhan synkkä ja se kertoo todella kauniisti tanssin ja musiikin avulla rakkaudesta.

#4 Star Wars: the Force Awakens (2015)

Musiikki: John Williams

Yllä jo vihjasinkin, että John Williams oli vuosikymmenen kuunnelluin artistini. Ihmettelin tätä suuresti kunnes selasin vuosikymmenen kuunnelluimpia biisejä läpi. Scavanger, Rey's Theme, Starkillerbase, March of the Resistance.... Force Awakens hallitsi aika vahvasti musiikin kuunteluani jopa parin vuoden ajan.  Force Awakens vaikutti jonnekin niin syvälle siihen nostalgiaelimeen, että elokuvasta kesti oikeasti varmaan se pari vuotta toipua kunnolla. Last Jedi onneksi pudotti minut taas lopullisesti maanpinnalle ja galaksi kaukana kaukana jossain sai jäädä tauolle. Williamsin paras soundtrack on mielestäni ehdottomasti tässä leffassa ja vaikka oscari menikin ansaitusti loistavalle Ennio Morriconelle tuona vuonna, toivoin silti salaa että Williams olisi sen pystin tuolloin napannut.

#3 Inside Out (2015)

Musiikki: Michael Giacchino

Pixarin animaatioleffoissa on oikeastaan kaikissa aivan huikea musiikki. Usein musiikin takaa löytyy joko Thomas Newman, Randy Newman tai Michael Giacchino, joista jälkimmäinen selkeästi aliarvostetuin. Thomas Newmanilta olisin voinut valita joko Passengerin tai Pixar-elokuva Finding Doryn, mutta tällä kertaa Newman jäi listan ulkopuolelle rimaa hipoen. Mutta, takaisin Giacchinoon ja Inside Outiin. Vuoden 2015 parhaan animaation voittanut Inside Out on ehkä suosikki elokuvani Pixarilta. Sen musiikki on aivan upea ja tunteita herättävä kokonaisuus. Giacchino onnistuu tuomaan musiikillaan niin paljon erilaisia tunteita esiin, joka siis sopii elokuvan teemaan erittäin hyvin. Välillä koetaan inhoa, välillä pelkoa, mutta suurin osa ajasta kamppaillaan ilon ja surun välillä. Kaunis musiikki jää mieleen ja muistuttaa siitä kuinka eriskummallinen ihmismieli voikaan olla!

#2 Shape of Water (2017)

Musiikki: Alexander Desplat

Jos jotain asiaa voisin ikinä kuvata termillä "hauntingly beautiful" on se tämä Guillermo del Toron upea fantasiaelokuva ja sen hauntigly beautiful -musiikki. Onko tuolle jotain suomennosta? Jos on niin kertokaa toki! Elokuvan musiikki on myös Desplatia parhaimmillaan. Minulla ei ole mitään hajua miten nuo äänet saadaan noissa biiseissä aikaan, mutta ne kuulostavat ihan kuin joku soittaisi sahaa. Suosikkikappaleeni ovat tunnari Shape of Water, Elisa's Theme sekä Renée Felmingin esittämä You Never know. Tätäkin soundtrackiä on tullut luukutettua lukuisia tunteja elokuvan näkemisen jälkeen ja se onnistuu edelleenkin vangitsemaan minut kauneudellaan.

#1 Interstellar (2014)

Musiikki: Hans Zimmer

Kaikki eivät varmaankaan pidä siitä, että valitsin Zimmerin ykköseksi, mutta en aio välittää siitä tuon taivaallista! Zimmerin tyyli on hyvin helposti tunnistettva, mutta jopa minun on pakko myöntää, että se Zimmer vähän ylikäytettiin loppuun tässä 2010 -luvulla. Jokainen blockbuster -elokuva hakee nykyään sitä Inceptionin kaltaista vaikuttavuutta, joko Zimmerin kanssa tai ilman. Vaikka Inceptionissa ja Dunkirkissä onkin loistava soundtrack, on minun pakko antaa listan ykkössija Interstellarille. Interstellar ei olisi leffana mitään ilman Zimmerin järisyttävää, koskettavaa ja futuristista scorea. Urkujen säestämä musiikki on niin voimakas kokemus, että elokuvan jälkeen minun oli pakko vain saada itkeä.  En silti aluksi mukamas pitänyt elokuvasta, mutta parin katselukerran jälkeen oli minun pakko vain todeta, että tämä on yksi Nolanin parhaimpia. Zimmer on myös listan ainoa säveltäjä, jonka olen nähnyt ihan livenä Hartwall Areenalla pari vuotta sitten. Silloinkin Interstellar sai kyynelkanavat aukeamaan ja hallissa oli käsinkosketeltavan tunnelmallista.


Huh! Tulipa tässä paljon asiaa. Kiva jos jaksoit lukea loppuun asti tai sait edes mitään irti tästä. Listasta tuli ehkä loppujen lopuksi enemmän säveltäjät lista kuin suoraan minkään elokuvamusiikin lista. Ei muuta kuin hyvää uutta vuotta, jatketaan seuraavalla vuosikymmenellä!

Christopher Nolan

Christoper Nolan on ehkä yliarvostetuin ohjaaja ikinä, mutta silti yksi ehdottomista suosikeistani. Nolanin elokuvan tunnistaa Zimmerin musiikista, Jonathan Nolanin käsikirjoituksesta, Tom Hardystä ja Michael Canestä sekä monista muista vakiovarustukseen kuuluvista ihmisistä. Laajat kuvakulmat, yksinkertainen dialogi, hämärä valaistus sekä tasainen värimaailma ovat myös melkoisen hyviä kuvaamaan Nolanin tyyliä. Itse kuulun Nolanin elokuvien kohderyhmään ja se vaikuttaakin usein mielipiteisiini hänen leffojaan arvostellessa. Eilen tuli katsastettua Nolanin uusin eli Dunkirk. Elokuva herätti jonkin verran keskustelua paremman puoliskon kanssa ja parhaiten kerronkin oman mielipiteeni kyseisestä elokuvasta laittamalla kaikki Nolanin ohjaukset paremmuusjärjestykseen. Etenkin top kolmonen on todella hankala laittaa järjestykseen ja se vaihteleekin hyvin paljon sen mukaan minkä olen viimeksi nähnyt. Vuoden päästä järjestys noille kolmelle voikin olla siis hyvin erilainen, mutta mennään nyt näillä! Laittakaapa Hans Zimmeriä soimaan taustalle niin käydään listan pariin!

#9 Memento (2000)

Memento on selkästi heikompi Nolan -elokuva kuin modernit kanssakilpailijansa. Memento on henkilökohtaisesti hyvin puuduttava elokuva, enkä oikein edes kahdenkaan katselukerran jälkeen ole päässyt jyvälle sen syvällisemmästä puolesta. Guy Pearce ei ole mikään lempinäyttelijäni ja vaikka elokuvan kerrontatapa onkin mielenkiintoinen ei se juurikaan tee minuun vaikutusta.

 #8 Insomnia (2002)

Toinen Nolanin kehnompi tapaus on Insomnia, trilleri, joka voisi ihan hyvin olla kenen tahansa ohjaama. Siinä ei esiinny juurikaan Nolanille tyypillisiä piirteitä eikä Al Pacino oikein vakuuta. Lopun twisti on ihan mielenkiintoinen ja pahiksen roolissa oleva henkilö (ei spoilata!) toimii oikeastaan ihan hyvin. Joka tapauksessa tämä elokuva ei saanut minua syttymään vielä Nolanille.

#7 Dunkirk (2017)
Nolanin uusin on hieman hämmentävä tapaus. Dunkirk on se elokuva, jota kriitikot ja fanit ylistävät yhteen ääneen ja minä ihmettelen suuresti mitä tässä nähdään erikoisena. Joudun koko ajan puolustelemaan itseäni kun sanon, etten juurikaan pitänyt kyseisestä leffasta. Jostain syystä juuri minun pitäisi rakastaa tätä leffaa, mutten saanut siitä oikeasti juuri mitään irti. Leffa sisälsi paljon hyviä intensiivisiä kohtauksia, mutten samaistunut yhteenkään hahmoon, mikä siis iso miinus minulta. Myös Zimmerin musiikki jäi jotenkin todella taka-alalle, eikä ikärajan asettaminen vain 16 ikävuoteen tehnyt ainakaan hyvää elokuvalle. Sotaelokuvana Dunkirk on vain keskinkertainen ja Nolan -elokuvana siitä puuttuu se jokin elementti. Dunkirk ei siis todellakaan noussut suosikkeihini eikä pärjännyt edes listan seuraavalle.

#6 Dark Knight Rises (2012)
Dark Knight Rises tuli sopivasti niihin aikoihin kun Batman -hypeni oli pahimmillaan. Dark Knightin jälkeen Batmanistä tuli se maailman kovin sankari ja vaikkei Risesissa päästä lähellekään edellisten osien tasoa, on se silti todella viihdyttävä Batman -fanin näkökulmasta. Zimmerin soundtrack ja Tom Hardyn suoritus Banena ovat ensiluokkaisia. Pienillä viilauksilla elokuvasta olisi saatu täydellinen, mutta toki pitää ymmärtää, että Dark Knightin jälkeisen tragedian vuoksi elokuvan käsikirjoitus meni melko lailla täysin uusiksi. Dark Knight Risesissa on monia upeita kohtauksia ja ehdottomasti yksi parhaimpia pahiksia valkokankaalla.

#5 Prestige (2006)
Prestige on yksi niistä elokuvista, jonka juonen ja twistin arvotan jotenkin todella korkealle. Hugh Jackman ja Christian Bale sopivat todella hyvin kilpailevien taikureiden rooliin ja Prestige tarjoilee muutenkin sellaisen todellisen Nolan-kokemuksen. Prestige yhdistelee hyvin yliluonnollisia aspekteja, mutta pitää toiminnan todella realistisena, tämäkin yksi Nolanille ominainen piirre.

#4 Batman Begins (2005)
Ah, kaiken hyvän alku ja juuri! Batman Begins on se elokuva mistä jokaikinen kerta unohtaa kuinka hyvä se onkaan! Alkusysäys täydelliselle Batman-trilogialle on laadukas kokemus, jonka parissa viihtyy niin Batman- kuin elokuvafanikin. Batman Begins on se elokuva, joka sai minut kiinnostumaan Nolanin tuotannosta. Myönnetään, että 2005-2006 en todellakaan ollut mikään leffanörtti, enkä käyttänyt vuodessa satoja euroja elokuviin. Silti, Batman Begins nappasi minut heti mukaan sen laadukkuudella sekä lähes täydellisellä Batman-tarinallaan.

#3 Inception (2010) 
Näitä kolmea en todellakaan ottaisi järjestyksessään kovin vakavasti. Niin kuin mainitsin aiemmin, top kolmonen on sellainen, joka muuttuu ihan fiiliksen mukaan. Tällä kertaa kolmantena on Inception, viikon päästä se voi olla toisena tai ensimmäisenä. Inception on ajalta, jolloin elokuvat todellakin tulivat osaksi arkeani. Ensinnäkin eräs Sini aiheutti minussa sellaisen elokuvafriikki palon, joka on jatkunut ihan näihin päiviin saakka. Inception on näyttävä, koskettava ja muutenkin täydellinen elokuvakokemus. Näyttelijät ovat huippuluokkaa, juoni ja musiikki toimivat aivan sairaan hyvin ja loppua kohden olen aivan kyynelissä! Inception on se elokuva, joka nosti Christoper Nolanin maailmankartalle ja sille tasolle, millä hän tänä päivänä on.

 #2 Dark Knight (2008)

Oho! Yön Ritari on tänään kakkosena! Dark Knight on se the Leffa, josta en lupuisi ikinä! En ole varma kuinka monta kertaa olen leffan nähnyt. Osaan suurimman osan vuorosanoista ulkoa ja ei varmaankaan kovin montaa kiveä ole kääntämättä elokuvan refeistä. Olen tarkastellut jokaisen yksityiskohdan, easter eggin ja viittauksen, että elokuvaa on mahdoton katsoa kanssani ilman hillitöntä pätemistä! Heath Ledger on 10/10 eikä leffassa ole oikeastaan mitään mistä voisin valittaa. Täydellistä fanserviceä, täydellistä Nolania!

#1 Interstellar (2014)

Melkein tekee mieli vaihtaa tuo Dark Knight ykköseksi...! Huomenna kadun tätä valintaa, mutta tänään Interstellar vei voiton! Interstellarissa on Hans Zimmerin parhain ja koskettavin soundtrack. Ensimmäisellä kerralla leffateatterissa en oikein ymmärtänyt Interstellaria. Olin vain sellaisessa oudossa tilassa, jossa sanoin ettei leffa ollut hyvä, mutta pidättelin itkua Finnkinolta kotiin. Sitten aloin purkaa elokuuvaa paremman puoliskon kanssa ja annoin itkun tulla. En voinut ymmärtää miksi elokuva aiheuttaa minussa tälläisen reaktion, joka kesti päviiä. Ensi hätään soundtrackin kuuntelu auttoi purkamaan tunnemyrskyä ja pääsin ajan kanssa tästä sekavuudesta yli. Kiinnyin todella hyvin hahmoihin ja heidän kohtalonsa olivat jotenkin todella rankkoja. Interstellar kosketti sisälläni jotain sellaista mitä en tiennyt olevan olemassa. Ehkä Interstellarin kuuluu olla ensimmäisenä tällä listalla...

Mitä mieltä sinä olet, mikä on Nolanin paras elokuva vai onko herra todellakin yliarvostettu? :)

Hans Zimmer Live on Tour

Tiedättekö sen tunteen kun istut täydellä Hartwall-areenalla ja odotat jännittyneenä, että esiintyjä saapuu tyylikkäästi vartin myöhässä ja kumartelee yleisölle ennen kuin itse show voi alkaa? Näinpä ei tapahdu Hans Zimmerin keikalla. Mies saapui tasan kahdeksalta lavalle ja siirtyi oitis pianon ääreen. Driving Miss Daisyn tuttu tunnussävelmä kantautui vienona korviini ja ensimmäiset kyyneleet saatiin jo vuodatettua, tästä tulisi hieno ilta!

Kun kuulin, että Hans Zimmer tulee esiintymään Helsinkiin niin en kovin kauaa aikaillut lippujen oston kanssa. Maksoi mitä maksoi, tuonne oli päästävä! Onnistuin vieläpä nappaamaan ihan hyvät paikat katsomosta melkein lavan vierestä. Monet tutukin olivat itsensä sisään hankkineet, joskin täydeltä Hartwall-areenalta on hankala alkaa etsimään edes väliajoilla porukkaa, joten olimme kaikki vain hengessä toistemme kanssa. 

Odotin, että keikka olisi sinfoniakonserttimainen tapahtuma, jossa Zimmer ohjaa kapulalla soittajia ja kumartelee puku päällä esitysten välissä. Olin väärässä. Keikka oli enemmänkin rock-konserttia muistuttava show, jossa esiintyjä laskeutui meidän tavallisten kuolevaisten tasolle, kertoi tarinoita sävellyksistään ja esiintyi jopa ihan t-paita päällä muiden muusikkojen seassa. Zimmer itse soitti pianon lisäksi sähkökitaraa, banjoa ja syntikkaaa keikan aikana. Etenkin herran piano osuudet sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani ja kyyneleet virtaaamaan kasvoillani. Olin aivan rikki jo Pirates of the Carribbeanin kohdalla, joka esitettiin ensimmäisellä puoliskolla. Kuulimme myös musiikkia muun muassa elokuvista Gladiaattori, Man of Steel, Dark Knight, Da Vinci -koodi ja Leijona Kuningas.

Yllätyin siitä, että maailman mahtipontisin säveltäjä pystyy vetämään musiikkinsa vielä mahtipontisemmin livenä. Itse en ole niin hirveän suuri sähkökitaran fani ja jotkin kappaleet tuntuivat hieman hukkuvan sähkökitaran ja humisevan basson taakse. Tällöin, kun ei oikein edes tunnistanut enää biisiä samaksi saatoin hieman kurtistella kulmiani pettyneenä. Etenkin Dark Knight Medley hukkui todella pahasti liian raskaaseen musiikkiin. Why So Serious, Molossus ja Gotham's Reckoning sekoittuivat vain hevipuuroksi, josta en valitettavasti niin hirveästi nauttinut.

Zimmer oli säästänyt parhaimmat viimeiseksi ja Interstellarin ensimmäisten sävelten saattelemana, saatoin jo unohtaa Dark Knightin jättäneen pettymyksen. Interstellarissa on yksi elokuvahistorian kauneimmista soundtrackeistä (voitte taistella vastaan, mutta näin se on) ja kun elokuvasta tuttu sekuntikellon tikitys alkoi niin en meinannut pysyä housuissani! Zimmer oli taas siirtynyt pianon ääreen ja tavaili tuttuja säveliä Christopher Nolanin upeasta scifi-elokuvasta. Interstellarin jälkeen Zimmer teki klassisen "poistumisen" eli kiitteli vain nopeasti konsertista ja juoksi lavalta pois muiden esiintyjien kanssa. Tässä kohtaa täytyy taputtaa esiintyjä takaisin lavalle ja kovaa. Hetken vislailujen, taputusten ja huutojen jälkeen salissa alkoikin tapahtua. Häikäisevät supereeppiset spottivalot, alkoivat seilata pitkin katsomoa ja valaisi yleisöä eeppisen ryminän saattelemana. Valot kiersivät salia muutaman kierroksen ja pian Zimmer itse ilmestyikin lavalle aplodien säestäessä. Oli loppuhuipennuksen, Inceptionin aika.

Kaikki suosikkibiisini Zimmeriltä tulivat keikan aikana ja yllätyin positiivisesti, että Driving Miss Daisy ja Batman V Supermanin Wonder Womanin tunnari olivat mukana. Keikka oli tunteiden vuoristorataa eeppisistä kohtauksista rauhallisten kipaleiden tunnelmallisiin sävelmiin. Kaiken kruunasi lopussa Zimmerin itsensä soittama Time, Inceptionista. Koko halli nousi ylös taputtamaan suurelle säveltäjälle, joka myös lopetti keikkansa minuutilleen silloin kun oli luvattu. Loistava, ikimuistoinen ja ennen kaikkea Eeppinen kokemus!

Itken trailereissa ja muita kuulumisia

Käykö kenellekään muulle koskaan niin, että elokuvateatterissa ensimmäiset itkut väännetään jo siinä trailerien aikana? Minulle käy näin melko usein ja viimeksi eilen kun käytiin katsomassa Arrival. Traileri joka sai minut itkuiseksi oli Logan, jonka näin siis ensimmäisen kerran isolta ruudulta. Toki jo silloin ensimmäinen kerta kun omalta koneelta sen katsoi oli tunteikas, mutta leffateatterissa kaikki vaan jotenkin on isompaa ja tunteekkaampaa. Itkua olen tirauttanut myös viime aikoina Ihmeotukset ja niiden olinpaikat sekä Rogue One trailereissa.

Pahinta on se, että yleensä trailerien aikaan teatterissa on vielä valot päällä ja ihmisiä liikkuu siellä sun täällä. Tällöin herkän hetken jälkeen tulee kiusallinen tunne kun se Audi mainos hyppääkin sinne ruutuun ja alkaa silmien kuivaus. Lyön vaikka vetoa, että sain kummallisen katseen yhdeltä nuoremmalta mieheltä kun vetistelin Loganin tahtiin.  Etenkin suurten blockbuster -leffojen trailereihin vaan useinmiten on onnistuttu laittaa sellaisia nostalgia elementtejä, että on tosi vaikea hillitä itseään. Hyvässä lykyssä tunnemyrsky jatkuu vielä katsomaan tullun elokuvan alkukohtauksissa.

Ollaan nyt käyty taas tuon paremman puoliskon kanssa ihan urakalla leffassa ja jatkoa on luvassa. Rogue One, Jackie, La La Land ja muutamat muut potentiaaliset Oscar ehdokkaat tulee varmasti katsastettua kunhan leffateattereihin asti kerkeävät. Harmittaa vaan niin paljon kun joutuu mennä katsomaan Finnkinoon sarjalippujen sun muiden takia. Viime aikoina vaan taas todellakin se usko hävinnyt koko saakelin puljuun. "Ai sulla on kulttuuriseteleitä? Yhden saat niistä käyttää. Ai oot opiskelija, no meillä on noi opiskelija-alennukset voimassa vaan klo 06-11 joka toinen perjantai jos on täysikuu. Nii ja sit haluuks sarjalipun mielummin? Se tulee voimaan kuukauden päästä ostosta." Vähän liioiteltuna, mutta totuuspohjalla.... Finnkinolla valitettavasti on se monopoli Suomessa, vaikka onkin muita pienempiä teattereita siellä sun täällä. Ihan sama.

Ja sitten sellainen hieno-siisti-kiva-juttu! Eli ostin meille joululahjaksi Hans Zimmerin keikalle liput! Oonko pikkasen innoissani ja oonko pikkasen soitellut taas Interstellaria, Inceptionia ja Dark knightia täällä! Tosi siistiä! Se jäi nimittäin vähän harmittamaan kun ei sinne Ennio Morriconen keikalle tajuttu lippuja hankkia ajoissa, ehkä tämä nyt vähän paikkaa sitä! Tässä nopeasti vähän kuulumisia, eipä mulla nyt muuta! :)

Hans Zimmer

Kuten monet teistä tietääkin, on elokuvamusiikki minulle todella iso asia. Kuuntelen luvattoman monia tunteja viikoittain leffamusaa niin Youtubesta kuin Spotifystäkin, mutta minkäs teet jos se on juuri sitä itselle sopivaa rentouttavaa musiikkia.

Ajattelin, että voisin tehdä tästä tavallaan tälläisen sarjan, jossa esittelen suosikki säveltäjiäni elokuva maailmasta. Tällä kertaa valitsin yhden todellisista supersuosikeistani, Hans Zimmerin.

Pikafaktat Zimmeristä:

Syntynyt 1957Frankfurtissa, Saksassa.

Säveltänyt lukuisiin blockbuster elokuviin musiikkia kuten Pirates of Carribbean ja Dark Knight trilogia

Miehellä on taskussa 1 Oscar pysti elokuvasta Leijona Kuningas (1994) 

 

Tässä top 5 parhaimmat sävellykset  mielestäni (tällä kyseisellä hetkellä)

#5 Is She With You?
Elokuva: Batman V Superman: Dawn of Justice (2016)

 

Yhteistyössä Junkie XL:n kanssa tehty soundtrack oli omiaan olemaan parempi kuin itse elokuva. Kaikkein parhaimmaksi kipaleeksi leffasta kuitenkin nousi Is She With You? koska kohtaus, jossa se tuli oli ehkä yksi elokuvan parhaimpia. Kipale on myös Wonder Womanin tunnusbiisi elokuvassa ja tullaan kuulemaan myös tulevassa Wonder Woman -elokuvassa. Is She With You? viestii hyvin sitä amazon-naisen tunnelmaa, joka Gal Gabotin Wonder Woman toi meille valkokankaalle!

#4 Discombobulate

Elokuva: Sherlock Holmes (2009)

Toinenkin elokuva josta en juurikaan pitänyt! Mielestäni tämä Iron Manin esittämä Sherlock ei ole oikein onnistunut, mutta leffassa on yksi aika tajuttoman kova raita. Discom.. Discomboul... Discombobulate? On yksi Zimmerin hauskimmista sävellyksistä. Samaan aikaan leikkisä, mutta toiminnallinen joka kuvaa hyvin Sherlock Holmes -elokuvan tunnelmaa.

#3 Time

Elokuva: Inception (2010)

Ah, Inception. Yksi täydellisimmistä soundtrackeistä ikinä! Zimmer on varmaan onnistunut kaikkein parhaiten tämän elokuvan kanssa sillä hänen musiikkinsa toi jotenkin koko elokuvan unesta todeksi. Vaikea kuvitella kenenkään muun musiikkia tähän. Mahtipontinen on ehkä aika lievästi sanottu tämän leffan musiikista, mutta sehän Zimmeriltä onnistuu. Valitsin kuitenkin raidan nimeltä Time, sillä se on yksi elokuvan rauhallisimmista ja kauneimmista kipaleista.

#2 Molossus

Elokuva: Batman Begins

Vaikka tämä Dark Knight -tunnariksikin tituleerattu sävelmä soi pitkin trilogiaa niin päätin valita sen alkuperäisen. Hauska pikku yksityiskohta soundtrackiltä: jokainen biisi on nimetty eri lepakkolajin tieteellisen nimen mukaan ja Molossus ei ole poikkeus tässä. Koska tämä oli aika ennalta-arvattava minulta ja syytkin on varmaan kaikille aika selkeät miksi tämä on listalla niin voidaan siirtyä siihen tämän hetken ykköseen!

#1 S.T.A.Y

Elokuva: Interstellar (2014)

Ensimmäisellä kerralla olin hieman hämmentynyt tästä Interstellar musiikista. Joku kuvaili, että se oli vähän kuin Zimmer olisi nukahtanut urkujensa päälle. Myös jonkinlaiset puistattavat 80-luku vibat kummittelivat taustalla ja pidin koko soundtrackiä hyvin vastenmielisenä. Silti elokuvan jälkeen jokin sisälläni oli mennyt rikki. Julistin sitä kuinka elokuva oli huono, mutta samaan aikaan yritin olla itkemättä ilman sen suurempaa syytä. Oli outoa kokea sellainen tunnin mittainen kohtaus, jossa teki mieli vain alkaa itkemään keskellä Helsingin keskustaa. En kuitenkaan keksinyt mikä sen olisi aiheuttanut, sillä leffa ei ollut tehnyt minuun vaikutusta. Vai oliko? Se selvisi viimeistään samaisena iltana myöhemmin kun  avasin tämän biisin ja aloin vain itkeä. Suosittelen jokaiselle tätä biisiä kuunneltavaksi pimeässä, silmät kiinni ilman ulkoisia häiriöitä. Saattaa alkaa tuntua siltä, että olet vain pienen pieni osa tätä valtavaa maailmankaikkeutta... Se on vähän pelottavaakin...

Zimmerillä on lukuisia hyviä sävyllyksiä ja tässä tosiaan vain murto-osa. Rakastan myös Piratesin musiikkia kuin myös Ringin ja Driving Miss Daisyn. Tällä kertaa valikoituivat kuitenkin nämä! Mikä on sinun suosikkisi Zimmeriltä?

Movies top 5 - Sanoinkuvaamattomat Säveltäjät

Tällä kertaa listaan viisi suosikki säveltäjääni elokuva-maailmasta :) Sanotaanko, että viittä oli hyvin vaikea keksiä... joten oikeastaan tämä on top neljä, johon on lisätty viidenneksi yksi monista musita suosikeistani :)

#5 Cliff Martinez

Etenkin elokuvan Contagion Soundtrack on huikea !

#4 Thomas Newman

Tullut yhdeksi suurimmista suosikeistani elokuvast yllätys yllätys American Beauty

#3 Hans Zimmer

Sanotaanko, että listan eeppisin säveltäjä. Jokainen elokuva missä on Hans Zimmerin musiikkia on suhteellisen hyvä. Muistan että fanitin Batman Dark Knightin musiikkia jo ennen elokuvaa Inception, jossa suorastaan rakastuin Zimmeriin !

Seuraava varmasti tulee monille yllätyksenä.. mutta listan sijalla #2 Huom sijalla KAKSI?!?

#2 Danny Elfman

Danny Elfman, moni varmasti odotti hänen olevan listani sijalla #1, mutta näin ei ole ;) Vaikka rakastan kaikkia Dannyn sävellyksiä niin Simpsonit-tunnarista Dark Shadowsiin... On ykkösenäni:

#1 Joe Hisaishi

Uskallan jopa väittää, että Miyazakin elokuvat eivät olisi mitään ilman Joe Hisaishin musiikkia. Jotain niin kaunista nämä vain ovat.. Jokainen sävelmä on oma taideteos, joka luo tunnelman kuin tunnelman näihin ihastuttaviin animaatioihin. Kaikenlisäksi, etenkin tämä Liikkuvan Linnan tunnari olisi loistava valssi, jos vain joskus saisi tanssia tämän tai nähdä esityksenä... Ah ihanuutta ! 

P.S

Tänään Katsoin Kikin Lähettipalvelun taas vaihteeksi ja ai että kun oli ihana elokuva <3

Movies Top 5: Eeppisimmät Tunnarit

Mikä tekee musiikista elokuvassa eeppisen? Sen täytyy olla jotenkin mahtipontisen kuuloinen ja luoda elokuvan kohtauksen kanssa sellainen fiilis, että se ei unohdu koskaan ! Useinmiten myös selkää pitkin kiipeävät kylmät väreet kertovat eeppisyydestä. Satunnaisessa järjestykseesä mielestäni eeppisimmät elokuva-tunnarit.

1. Dream is Collapsing - Hans Zimmer, elokuvasta Inception

2. Requim for a Dream - Clint Mansell, elokuvasta Requiem for a Dream

3. He's a Pirate - Hans Zimmer ja Klaus Badelt, elokuvasta Pirates of the Carribbean

4. Duel of the Fates - John Williams, elokuvasta Star Wars I Pimeä Uhka

5. In the Hall of the Mountain King - Edvard Greig(Original) Trent Reznor ja Atticus Ross, elokuvasta the Social Network