Viimeaikaisia piirusteluja

Minulla ei ole tällä hetkellä aikaa oikein kirjoitella mitään kun käytän kirjaimellisesti kaiken vapaa-aikani piirtämiseen! Jonkin verran toki pitää pelata vielä Animal Crossingia sekä Last of Usia tähän päälle, mutta koitan kovasti pitää kiinni siitä, että piirrän joka päivä. Tällä viikolla alkavat myös luokkakavereiden kesken järjestämämme "Vain graafikko elämää" -sessiot, joissa käydään vuoron perään toistemme tyyliä, teoksia ja vinkkejä läpi. Jokainen siis vuorollaan piirtää jonkin kuvan ja muut sitten koittavat jäljentää sen tunnelmaa, värejä, viivoja, hahmoja tai muuta omalla tyylillään. Tällä viikolla on minun päiväni ja vähän jo jännittää! Ehkä kerron sitten tarkemmin miten tämä lähtee käyntiin, jos se on mielekästä. Tässä kuitenkin ihan vain muutama viimeaikainen piirrokseni!

Onpas sinistä! Kuten näkyy niin 13 Reasons Why, Game of Thrones ja Mermay ovat olleet viimeaikoina aika kovaa huutoa. Kokeilen tällä hetkellä paljon eri valaistusten tekemistä, joka vaikuttaa siis värivalintoihin todella paljon. Ihan hauska välillä vähän kokeilla ja leikkiä, oppia siinä samalla jotain uuttakin. Palaillaan sitten kun mulla on taas jotain kirjoiteltavaa! :)

13 Reasons Why - mitä sarja merkitsi minulle?

Olen niitä tyyppejä, jotka voivat päästä niin sisälle hahmoihin, että ihan sattuu. Avauduin tästä samasta aiheesta jo viime vuoden lopulla kun olin pelannut Life is Strange 2 -pelin. Tuolloin auttoi ihan huikean paljon, että sain kirjoittaa tunteeni auki. Samankaltaisia tunteita on nyt aiheuttanut 13 Reasons Why -sarjan päätöskausi. On hankala oikein puhua kenenkään kanssa tästä kun lähipiirissä ei oikein muita faneja ole. Kukaan ei tällöin oikein pysty kuunnella tai ymmärtää sitä tuskaa ja niitä tunteita joita sydämessäsi on. Ainakaan sillä mielenkiinnolla, mitä haluaisin vastaanottajalla olevan.

 

13 Reasons Why on Netflixin teinidraama-sarja, joka perustuu saman nimiseen kirjaan. Ensimmäinen kausi sarjasta nähtiin vuonna 2017 ja jo ilmestyessään se aiheutti paljon kohua. Sarjan väitettiin ihannoivan masennusta ja itsemurhaa ja esitettiinpä siinä todella graafinen itsemurha-kohtauskin. Sarjaa ei siis todellakaan voi suositella herkemmille. Itseäni lähinnä huvitti se ihmisten kaksonaismoralismi siitä, mitä televisiossa saa oikeasti näyttää. No, saivatpahan kukkahattutädit tahtonsa läpi ja kohua aiheuttanut kohtaus on myöhemmin poistettu sarjasta. Kohtauksen nähneenä voin kertoa, että se oli juuri niin hurjan näköinen tilanne kuin itsemurhan oleettaakin olevan. Raaka, surullinen ja lopullinen. Annoin tuolloin sarjalle täyden kympin arvosanaksi. Se onnistui koskettamaan jollain todella kierolla tavalla sisimmässäni johonkin sellaiseen minkä olemassaolosta en edes tiennyt. Sarjan hahmot olivat todella rakastettavia, juoni hyvä ja koskettava. Kaikin puolin tunnelma oli kohdallaan ja onhan tämä selkeästi genrensä parhaiten toteutettu tuotos. (Itse siis teinidraamojen suurkuluttaja.)

Hannah Bakerin epätoivoinen teko käynnistää koko sarjan

Toinen ja kolmas tuotantokausi sen sijaan hieman pilasivat kokemusta. Sarja ei todellakaan jäänyt kaipaamaan jatkoa, vaan toimi todella loistavasti juuri tälläisenä yhden kauden tarinana. Jatkokaudet tuntuivat enemmän siltä, että ne oli tehty nimeonmaan paikkaamaan ensimmäisen kauden aiheuttamia kohuja. Molemmilla kausilla piti olla myös pari shokeeraavaa -kohtausta, jotka aiheuttivat jo itsessään taas lisäkohuja. Kuitenkin jaksoin kiltisti katsoa nämäkin kaudet ja jotenkin rakastuin entistä enemmän hahmoihin ja heidän taustoihinsa. Näimme paljon uusia puolia tutuista hahmoista ja saimme muistutuksen siitä, että ei oikeassa elämässä ole hyviksiä ja pahiksia. Maailma ei vain ole niin mustavalkoinen.

Montyn koskettavat jäähyväiset on yksi sarjan pahimmista itkun aiheuttajista

 

Sitten tuli se neljäs kausi. Odotin sitä yllättävänkin paljon, ehkäpä juuri sen takia, että kaipasin elämääni jotain tuttua ja uutta tänä masentavana korona-aikana. Katsoin kaikki jaksot putkeen perjantain ja lauantain aikana. Jopa niin, että innosta huonosti nukutun yön jälkeen, minun oli aivan pakko herätä seitsemältä lauantai aamuna sitä katsomaan. Halusin nähdä miten näille niin rakkaille hahmoille käy. Kuka selviää voittajana ja kenelle häkki heilahtaa? Etenkin Timothy Granaderosin näyttelemän Montyn sekä tämän salaisen poikaystävänsä Winstonin (Deaken Bluman) tarina kiinosti todella paljon!

Pitkin kautta tuli hetkiä, joissa itkin. Itkin niin paljon että sattui ja niiden hetkien ajatteleminen sattuu edelleen. Muutamaa klippiä en pysty edes katsomaan uudestaan ilman, että aloitan kunnon ugly-cry -hetken. On käsittämätöntä miten voi olla niin sisällä jossain hahmoissa, että heidän kipunsa tuntuu omaltasi. (Nyt tulee vähän mun psyko-juttuja, joita ei kannata ottaa liian tosissaan, mutta...) Jotenkin imeydyn usein fiktiivisiin maailmoihin niin hyvin, että normi-elämä kadottaa merkityksensä. Haluan kuulua siihen fiktiiviseen maailmaan, olla ja kokea sen niiden hahmojen kanssa... Näen peilistä katsoessani itsessäni hahmojen piirteitä, poimin heiltä maneereja sekä toistelen vuorosanoja. Samalla kanavoiden niitä tunteita, joita hahmot kävivät läpi. Jokohan tästä pitäisi käydä puhumassa jollekin?

 

Joka tapauksessa 13 Reasons Why ansaitsee paikkansa sieltä omien suosikkisarjojen joukosta. Se ei ole ehkä se paras, eikä se sovi kaikille, mutta minulle tämä sarja on jotain todella henkilökohtaista. En oikein uskalla suositella sarjaa kenellekään juuri noiden rankkojen teemojen takia. Kuolema on niin lähellä jokaisella kaudella ja koskettaa niin surullisella tavalla. Sarjan jokainen näyttelijä tekee aivan loistavaa työtä tuodessaan nämä hahmot eloon. Harmi sinällään, että tämä sarja on aina jäänyt pois Emmyistä. Golden Globeissakin vain ensimmäiseltä kaudelta Katherine Langford (Hannah) on ollut ehdolla. Tältä kaudelta haluaisin ehdottomasti nähdä Dylan Minnetten (Clay) saavan vihdoin tunnustusta huikeasta roolistaan! Jään nyt tähän vielä hetkeksi natustelemaan näitä hetkiä näiden hahmojen kanssa. Teen vähän fanarttia ja kirjoitan pari fanfiktiota kuin teinitytöt konsanaan! Saatan myös vielä kirjoitella tänne lisää aiheesta, joten koittakaa kestää tai skipatkaa. Päästän irti sitten kun on sen aika, mutten ihan vielä. Kiitos 13 Reasons Why (älkää tehkö spin-offia)!

Tyler kertoo Claylle tragediasta, jonka hän kohtasi toisella kaudella

Instagram tavoite puolessa välissä!

Käytän yhtenä mittarina menestykseen tuota julkaisut/seuraajat vertailua. Sen mukaan olisin saanut 5,6 seuraajaa per postaus! Vaikkei se ihan suoraan niin menekään.

Alkuvuodesta kerroin tavoitteestani saada uudelle Instagram-taidetililleni tuhat seuraajaa kasaan vuodessa. Välitavoitteeksi asetin, että heinäkuun aikana minun tulisi saavuttaa puoliväli eli 500 seuraajaa. Nyt voin ilokseni kertoa, että pääsin tuohon tavoitteeseen jo toukokuun lopussa! Ensin jopa mahdottomalta tuntunut tavoite tulikin kasaan yllättävän helposti, ainakin kun tietää mitä tekee. Päivittäin olen uhrannut aikaa vähintään puoli tuntia tilini ylläpitämiseen ja parhaimmillaan lähes koko päivän... Tässä tulee vähän vinkkejä ja tietoja siitä, miten pääsin tuohon välitavoitteeseeni!

Moni varmaan vielä tässäkin vaiheessa ajattelee, että instassa pärjää kunhan vain postailee aktiivisesti ja laittaa hyvät tägit jokaiseen kuvaan. Tuo onkin periaatteessa se minimi mitä tehdä, jotta kuvasi voivat saada näkyvyyttä. Yksinään noiden varaan ei kuitenkaan voi hommaa jättää, sillä näkyvyys ei automaattisesti tuo sitoutuneita seuraajia. Myöskään se, että saat yhden seuraajan per kuva ei ole kovin tehokasta. Sitoutuminen on silloin todella pientä, ehkäpä joku on vain hetken mielijohteesta painanut sitä seuraa nappia? Sen sijaan itse kannustan selvittämään postaustesi avulla, mistä seuraajasi pitävät ja millaiset kuvat saavat heidät jakamaan kuvaasi eteenpäin. Itse tasapainottelen siis koko ajan sen kanssa, postatako sellaista mitä itse haluan tehdä vai sellaista mitä seuraajani haluavat nähdä? Olen tullut siihen tulokseen, että parasta tehdä aina sitä mitä itse haluat. Tällöin kiinnostus tekemistä kohtaan säilyy ja toisaalta saatat tavoittaa sellaisia seuraajia, jotka pitävät just siitä sun jutusta.

VINKKI! Muuta taide-instasi yritystiliksi niin saat kattavasti informaatiota siitä, mihin aikaan seuraajasi reagoivat parhaiten ja miten hyvin kuvasi ovat poikineet näkyvyyttä!

Mukana haasteisiin osallistumia sekä ajankohtaisia aiheita!

Millainen sitten on hyvä kuva? Tähän ei oikeastaan ole mitään yksiselitteistä vastausta. Omasta kokemuksesta olen huomannut, että se kaikkein hienoin piirrustus ei välttämättä kerää juuri yhtään tykkäyksiä tai näkyvyyttä ja päinvastoin. Joskus se huonompi työ vain on enemmän seuraajiesi mieleen. Itse suosin sitä, että teen juuri sitä omaa juttuani. En välitä niin hirveästi siitä, onko tämä nyt se paras aihe tähän hetkeen vaan joskus annan ihan vain kynän viedä. Toki siitä on aina hyötyä, kun valitset työsi aiheeksi jotain ajankohtaista. Maailman tapahtumat, elokuvat ja meemit ovat kaikki hyviä keinoja saada näkyvyyttä. Tuolloin tärkeintä on erottua massasta, sillä hyvässä lykyssä jostain ajankohtaisesta asiasta postataan kuva minuutin ellei jopa muutaman sekunnin välein! Hukkuminen massavirtaan on hyvin varmaa tuolloin. Valitse siis hashtagisi todella huolella! Käytä niitä yleisimpiä, mutta myös joitain hyviä "niche pick" tägejä. Taidetilille näkyvyyden saamiseksi tärkeää on myös tehdä DTIYS* sekä kuukausittaisia haasteita kuten Mermay, March of Robots tai Inktober. Näin saat helposti aktivoitua itseäsi ja siinä samassa mahdollisesti tykkäyksiä ja seuraajia. *Draw this in your style

Hashtagien valitseminen on myös todella tärkeää. Itse pidän huolen, että postauksessani on vähän vajaa 20 erilaista tägiä. Tärkeintä on valita juuri niitä, jotka selkeästi liittyvät kuvaasi, mutteivat ole liian isoja. Esimerkiksi vesivärityöhön hyviä ovat: #watercoloring, #colorblue, #traditionalart. Sen sijaan välttäisin: #happy #art #love, jotka ovat aivan liian isoja tägejä. Tällöin työsi hukkuu varmasti erilaisten maailman äitylien ihgutus-viestien sekaan. Käytän apuna yleensä Googlea kun etsin hyviä tägejä postaukseeni. Ihan vain varmistaakseni, etten unohda mitään. Hyvä tapa on myös tägätä oman tilisi nimi hashtaginä. Siitäkään ei ole haittaa vaikka merkitsisit itsesi omaan kuvaasi. Sen sijaan välttäisin merkitsemästä liikaa porukkaa kuviisi, ellet ole aivan varma, että he saattaisivat pitää kuvastasi. Jos merkitset julkkiksen niin tee se ihan sillä "merkitse henkilöitä toiminnolla". Tällöin kuvasi ilmestyy henkilön merkittyihin kuviin ja on kaikkien nähtävissä. Jos nimi on vain tekstin seassa, ei se näy kuin merkitylle henkilölle, jos hän tajuaa sen edes katsoa.

March of Robots haaste ei tuonut minulle paljoa seuraajia tai näkyvyyttä, mutta se sai minut kokeilemaan jotain uutta ja piti aktiivisena!

Kaikki lähtee kuitenkin aktiivisuudesta - sitä en voi painottaa liikaa. Käytän paljon ajastani siihen, että käyn tykkäilemässä ja kommentoimassa toisten käyttäjien postauksiin. On erittäin tärkeää käydä läpi sellaisia käyttäjiä, jotka selkeästi pitävät samanlaisista asioista, joita sinä itse postaat. Itse käyn läpi muiden fanitaidetta tai puolialastomia miehiä piirtävien tilien (Silverjow, n.e.r.d.y, Toastwire) seuraajalistoja ja käyn tykkäilemässä siellä olevien seuraajien kuvista. Jokainen tälläinen systemaattinen tykkäily poikii minulle päivittäin 1-2 seuraajaa - kunhan vain muistan tehdä sitä! Nämä seuraajat usein myös ovat melko sitoutuneita jäämään seuraamaan sinua, kun tulevat jo saman aihepiirin faneina profiiliisi. Tärkeää on kuitenkin muistaa myös niitä tyyppejä, jotka seuraavat jo sinua. Ole kohtelias, kommentoi ja tykkäile heidän vastauksista kuviisi ja pidä huoli, että pidät yllä mielenkiintoa ja keskustelua. Kaikki tämä lisää näkyvyyttäsi ja pidettävyyttäsi. Kehottaminen kommentoimiseen tai seuraamiseen kannattaa kuitenkin tehdä harkitusti. Instagram ajattelee helposti spämminä liiallisen pakottamisen. Sen sijaan, esitä postaustekstissäsi joku kysymys, johon seuraajiesi on helppo tarttua!

Olen aika varma, että saavutan sen tuhat seuraajaa ennen tammikuuta 2021. Siltikään nyt ei ole varaa alkaa laiskottelemaan. Ehkä voin vähän höllentää tahtia, mutta silti on paljon tehtävää vielä, jotta saavutan tavoitteeni! Jos joku haluaa lisää vinkkejä taidetilinsä seuraajamäärän kasvattamiseen niin annan niitä mielelläni. Tämä ei ole rakettitiedettä, eikä salaista tietoa :)

Klikaa isommaksi kuvaa niin näet prosessini konkreettisin esimerkein!

1. Selvitä kohdeyleisösi kiinnostuksen kohteet (omani ovat: fanitaide, teinisarjat, lgbtq, sarjakuvat, mieshahmot).
   
2. Kommentoi, tykkää, seuraa, jaa - jos et ole kanssakäymisessä muiden kanssa, et voi olettaa että he ovat sinun kanssasi.
   
3. Tee juuri sitä mitä itse haluat, saat parempia ja sitoutuneempia seuraajia! Saa epäonnistua.
   
4. Tilisi kasvaminen ei tapahdu hetkessä, anna itsellesi ja taiteellesi aikaa