Vertaillaan suosittuja keräilykorttipelejä!

Moni varmaan tietääkin, että mulla on melkoisen vahva Pokémon-kortti tausta. Olen kerännyt ihan pienestä asti ja voisinkin kutsua itseäni jo jonkinlaiseksi ammattikerääjäksi. Ruudukon uuden instagram-tilin myötä innostuin tutustumaan myös muihin keräilykorttipeleihin. Testailin aukoa Magic: The Gathering, Final Fantasy sekä Flesh and Blood kortteja ja koitin samalla saada ihan ensikäden kokemusta Pokémon korttien "kilpailijoista". Sen lisäksi päätin myös kirjoitella pientä vertailua ja kertoa ensimmäisiä ajatuksiani kaikista testailuistani. Näkökulmaksi tarkasteluun otin sen kuinka helppoa ja selkeää aloittelijan on lähteä mukaan kunkin pelin maailmaan, millä todennäköisyydellä ostoksesi on sijoitus ja kannattaako ylipäätään keräillä näitä kortteja. Mikäli haluat nähdä selkeät tähtiarviot kaikista, hyppää instagramin puolelle Ruudukko_official. Tein sinne sellaisen selkeän tiivistelmän. Tässä kuitenkin vähän syvällisempää arviota teille, jotka jaksatte lueskella!

Pokémon Trading Card Game
Julkaisuvuosi: 1996-
Julkaisija: The Pokémon Company (nykyään)

Voisi olettaa, että minulla on puolueellinen näkemys Pokémon-kortteihin. Oli kuitenkin yllättävän helppoa pysyä objektiivisena arvioidessani myös tätä omaa lempilastani. Valehtelisin, jos väittäisin, etten tiedä Pokémon TCG:n ongelmakohtia. Etenkin tällä hetkellä Pokémon TCG kärsii korttipulasta ja siitä, että erilaiset trokarit ostavat kortteja varastot tyhjiksi ja myyvät sitten hetken päästä kalliimmalla eteenpäin. Etenkin setit, joissa Charizard on läsnä - viedään käsistä. Kaikesta tuosta huolimatta, Pokémon-kortit ovat tällä hetkellä mielestäni se kaikkein varmin ja paras sijoituskohde. Pokémon ei ole menossa minnekään ja aina tasaisin väliajoin se tulee järkyttävän isona buumina takaisin. Eli jos saat nyt hyvän kortin, on sen arvo varmasti tulevaisuudessa moninkertainen. Uuden keräilijän on helppo lähteä mukaan sillä yleensä Pokémon aiheena on kaikille kiinnostuneille jo tuttu. Olkoon se sitten nostalgia tai se, että kasvat parasta aikaa Pokémonin ympäröimänä. Jos kuitenkaan taskuhirviöt ei kiinnosta tuon taivaallista, kannattaa nämä skipata kokonaan.

 

Magic: The Gathering
Julkaisuvuosi: 1993-
Julkaisija: Wizards of the Coast

Magic: The Gathering on varmaankin se isoin keräilykorttipeli mitä on. Vuodesta toiseen se jaksaa porskuttaa markkinoiden ykkösenä ja on melko selkeää miksi. MTG:llä on ihan hurja määrä aktiivisia pelaajia ja uusia korttejakin tulee tasaisesti pitkin vuotta. Peliformaatteja on monia erilaisia, joista varmasti löytyy jokaiselle sopiva muoto. Vanha peli on kehittynyt vuosien varrella huikeasti ja ne kaikkein arvokkaimmat kortit taitaa olla sieltä pelin ihan alkuajoilta, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Keräilijän näkökulmasta MTG kuitenkin tuntuu olevan vähän hankala aloittelijalle. Ei ole kovin selkeää, millä perusteella alkaisi kortteja keräämään etenkin niin, että kokoelmalla olisi tulevaisuudessa arvoa. Kokonaisen setin kerääminen vaatii paljon online-shoppailuja ja rahaa sillä etenkin vanhemmat kortit voivat maksaa enemmän kuin henkilöauto! Itse kuitenkin innostuin siitä, että MTG tarjoaa todella paljon erilaisia vaihtoehtoja keräämiseen. Voit hankkia itsellesi vaikkapa Secret Lair -kokonaisuuksia, Japan Alternate Art -kortteja tai  suosikkitaiteilijasi kaikki tuotokset. Pelaamisesta en osaa tämänkään kohdalla sanoa mitään, mutta korttien taide ja kiinnostavat tarinat ovat saaneet minutkin pikkuhiljaa lämpenemään mätäkälle. 

Final Fantasy Trading Card Game
Julkaisuvuosi: 2016-
Julkaisija: Square Enix/Hobby Japan

Lisenssituotteet voivat olla joskus hankalia saada toimimaan. Näin on myös Final Fantasy TCG:n kanssa. Koko setti tuntuu enemmän vain lisärahastukselta ilman sen suurempaa panostusta itse tuotteeseen. Korttien taide on suoraan pelien konseptitaidekuvia tai peligrafiikkaa, enkä osaa antaa arvoa yhtään tälläiselle. Final Fantasyssä olisi nimittäin varmasti potentiaalia vaikka mihin! Uskoisin, että taitelijoitakin olisi ihan jonoksi asti kuvittamaan kortteja ja Square Enix varmasti saisi rahansa takaisin näiden palkkaamisesta melko nopeasti. Muutaman makean näköisen kortin takia ei kannata tätä tuotetta ostaa, ellet sitten ole ihan Final Fantasy-superfani. Korttien laatu sai minut kuitenkin hieraisemaan silmiäni, pahvi oli todella laadukasta ja muovipinnoitettu toiselta puolelta. Selkeästi siis pelaamisen kestävät kortit, vaikkei ehkä keräilijälle se kaikkein mieluisin tuntuma. Sijoitusmielessä kuitenkin aivan todella huono ostos kun tuntuu, että edes tosi fanit eivät ole kiinnostuneita tai edes juurikaan tietoisia tuotteen olemassaolosta.

Digimon: Digi-Battle Card Game
Julkaisuvuosi: 2000-2001
Julkaisija: Upper Deck/Bandai

Unohdetut Digimonit jäivät kyllä kaiken jalkoihin silloin Pokémon-korttien aiheuttamassa keräilybuumissa. Näitä ensimmäisten sarjojen kortteja löytää vielä aika helposti, eikä niistä ne hienoimmatkaan maksa montaa euroa. Sellaiselle kuitenkin, joka kokee Digimonin nostalgisena asiana, suosittelen vahvasti hankkimaan nämä pari ensimmäistä settiä itselleen vielä kun halvalla saa. Koska nostalgia on kovassa nosteessa ja jokainen haluaa oman siivunsa siitä, povaan hieman sitä, että jossain kohtaa Digimon saa sen uuden tulemisen. Tällöin 2000-luvun Digimon krääsä pomppaa varmasti arvossa huikeasti! Tätä ei kuitenkaan kannata liian varmaksi odottaa vaan enemmänkin Digimon on tällä hetkellä sellainen nice-to-have -keräilykohde. Itse pidän  kovasti korttien yhtenäisestä kuvtuksesta ja melkoisen simppelistä pelattavuudesta ja onhan siinä nyt pirusti nostalgiaakin mukana!

Flesh and Blood
Julkaisuvuosi: 2019-
Julkaisija: Legend Story Studios

Listan uusin tulokas on Flesh and Blood, joka on tällä hetkellä melkoisen isossa nosteessa. Eikä kannata pelästyä vähän cringeä ja edgyä nimeä, sillä jotkut puhuvat jopa, että tässä olisi vihdoin se uusi MTG. Omasta mielestä on kuitenkin todella hankala sanoa mihin FaB kehittyy tulevaisuudessa. Voi olla, että siitä tulee iso hitti ja se siirtyy tuonne keräilykorttipelien kirkkaaseen kärkeen tai yhtä todennäköisesti se vain unohtuu korttipelejä pursuavan maailman virtaan. Ilmeisesti pelimekaniikka on kuitenkin niin helppo ja selkeä, että se kiinnostaa monia muista korttipeleistä lähteneitä pelaajia. FaB on vielä niin tuore, että kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. Korttien kuvitukset ovat todella laadukkaita ja itse kortitkin ihan kunnollisia. Sijoituksena Flesh and Blood on kuitenkin riski. Se mikä nyt on kallis kortti ei välttämättä ole sitä viiden vuoden päästä, jos kukaan ei enää ole kiinnostunut pelistä, eikä ostajia ole. Tässä keräilykortti-huumassa saattaa unohtua se, että jokainen korttipeli ei ole arvokas, ainakaan ennen kuin se on ollut tarpeeksi kauan esillä. Siksi suhtaudun itse tähän vielä vähän varauksella, mutta jos etenkin pelaamisen puolesta kiinnostaa niin mikään ei estä lähteä mukaan tähän junaan!

Tässä siis mun amatöörimietteitä noista muista. Monella on varmasti paljonkin vastaansanottavaa noista ja jos ihan totta puhutaan, niin en minä ole mikään luettelemaan faktoja asioista, joista en oikeasti ymmärrä. Tämä kaikki oli lähinnä siis mun omien keräilijä-silmien kautta katsottua arviointia, jonka koitin pitää puolueettomana ihan loppuun asti. Jos sinulla on parempaa tietoa, kuten varmasti onkin, niin laita toki kommenttia täällä tai Instagramissa. Haluan oppia näistä lisää ja ymmärtää paremmin. Korttien keräily on kuitenkin ihan huikean hauskaa ja jännittävää! Kerää siis mitä ikinä haluat ja niin tunteella kuin ikinä lähtee. Keräilyssä ei ole oikeaa tai väärää tapaa vaan keräilykokoelmia on yhtä monta kuin on keräilijääkin. Olen puhunut!

Digimon: Digi-Battle Card Game

Huomasin, että minulla alkaa pikkuhiljaa olla kasassa kaikki haluamani Pokémon-kortit. Sarja sarjan perään täyttyy, kun posteljooni polkee viikottain kortteja kotiini. En tietenkään voisi lopettaa keräilyä siihen, vaan "jouduin" hieman laajentamaan keräilykohdettani. Mitään uudempia Pokémon-korttisarjoja en halua kerätä, mutta kaapistani löytyi kasa Digimon-kortteja 2000-luvun alusta. Eipä muuta kuin kansioon ja katsomaan kuinka paljon aukkoja sinne jää! Näköjään aika paljon...

Digi-Battle Card Game on Digimon -aiheinen korttipeli, jossa yritetään voittaa vastustaja kasvattamalla omaa digimoniaan sekä käyttämällä erilaisia tyyppietuja hyödyksi. Säännöt olivat sen verran simppelit, että tätä tuli jopa pelattua junnuna. Nyt en kyllä todellakaan hallitse pelin sääntöjä, mutta kortit ovat silti kivaa katseltavaa! Korttien kuvituksesta vastaa Akiyoshi Hongo, joka siis on lähinnä vain pseudonyymi kolmelle Digimonin kehittäjä jäsenelle: Aki Maita, Hirsohi Izawa ja Takeishi Hongo. Se kuka oikeasti on nuo kortit piirtänyt on ainakin minulle jäänyt valitettavasti pimentoon. Pidän kuitenkin kuvituksesta aivan valtavasti!

Kortteja on olemassa useampi sata, mutta itse päätin keskittää keräilyni niihin sarjoihin, joita minä laspuudessani keräilin. Enkä edes usko, että noita myöhempiä on Suomessa julkaistukaan. Aikoinaan näistä julkaistiin Suomessa ainakin kaksi erilaista started deckiä, joiden nimikkokortteina olivat SaberLeomon ja HerculesKabuterimon. Viimeiseksi jäi Bo 2 -sarja, jossa kortteina olivat muun muassa Machinedramon ja Phoenixmon, jotka olivat yksiä minun suosikki digimoneja.

Millaiset markkinat näille korteille sitten on tällä hetkellä? Näköjään ei oikein minkäänlaiset. Monilla myyjillä on vuodesta toiseen kortit myynnissä, eikä ketään oikein tunnu kiinostavan ostaa niitä pois. Valikoima on kaikilla lähes sama ja usein ostopäätös kaatuu siihen, että kortti on ylihintainen tai, että myyjällä ei ole myynnissä kuin pari hassua korttia. Digimon jäi aikoinaan pahasti Pokémonin jalkoihin ja se näkyi myös näiden korttien menekissä. Harmittavan huonosti löytyy siis näitä kortteja myynnissä yleisiltä korttisaitelta, jos ollenkaan. Monilla kuitenkin todennäköisesti lojuu kotona käyttämättöminä näitä kortteja, joten kannustankin nyt kaikkia laittamaan omansa myyntiin! Ainakin yksi kiinnostunut ostaja löytyy...

PS. Jos sinulta tosiaan löytyy näitä kortteja niin laita ihmeessä viestiä myyttihamsteri(at)gmail.com niin sovitaan hinnasta :)

Ruudukon suosikki-parhaat pelit (Playstation 1)

Hahaa! Tajusin vasta viime vuonna että olen nörtti kolmannellakin tavalla! Sain tietää, että olen pelaaja. En ole koskaan ajatellut itseäni "pelaajana" sillä eikös pelaajat ole niitä jotka vaan tykittää ceeässää ja pelaa lolia 24/7? Jotka istuu kotona kaikki päivät ja pelaa yömyöhään asti jotain dotaa...

Sain kuitenkin kuulla, että pelaajat on niitä jotka pelaa kaikenlaisia pelejä. Voitteko uskoa? 

Ensin olin järkyttynyt, tietenkin, mutta sitten tajusin, että voin hehkuttaa nyt pelaamistakin! Hienoa ollaa kaapista tässäkin asiassa ja myöntää vihdoin koko maailmalle olevansa pelaaja! Minä, Ruudukko, olen pelaaja! 

Tässä siis kaikkien rakastamaa listailua! Aion käydä kaikki konsolit läpi, jotka omistan ja tehdä vastaavan listan kaikista! Mutta tässä tulee siis uuden uutukainen osio blogiini:

Ruudukon suosikki-parhaat pelit!

Toy Story 2: Buzz Lightyear to the rescue

Julkaisuvuosi: 1999

Kukapa ei olisi pitänyt Toy Storystä pienenä! Minä ainakin tykkäsin ja tämä on ehkä yksi siisteimmistä lisenssi-peleistä mitä olen koskaan pelannut! Toy Story 2 juonen mukaan etenevä peli on täynnä hauskoja ja laajoja tasoja, joissa tutut leluystävät antavat tehtäviä. Sivussa pitää eliminoida vihulaisleluja sekä voittaa tason bossi-lelu. Jokaisesta radasta piti kerätä vähintään yksi "token" ennen kuin pääsi etenemään seuraavaan kenttään, joskus jopa useampi. Tämän parissa meni monia tunteja pentuna. Kentät olivat loppujen lopuksi aika haastavia ja eteneminen vaati hermoja. En tiedä jaksaisiko enää tänä päivänä painaa niin montaa tuntia peliä, joka toistaa itseään jokaisessa kentässä, mutta lapsena se oli yksi suosikeistani!

Spiderman

Julkaisuvuosi: 2000

Jos joku kysyy olinko jo lapsena sarjakuvafriikki niin tässä on vastaus. Spider-man oli yksi suosikkipeleistäni, sillä Hämis oli suosikkisankarini tuohon aikaan! Tämä peli piti tahkota läpi useita kertoja (miten olen jaksanut??), sillä siinä oli niin paljon kerättävää ja muistaakseni siitä sai jotain kun läpäisi eri skinillä varustetulla Hämiksellä? Parhautta oli kerätä kaikki Spider-man sarjikset, mitkä oli piilotettu pitkin tehtäviä. Tässä pelissä oli myös todella hauskoja boss-taisteluita! Scorpioni ja Mysteerio, sekä lopussa oleva Carnage -taistelu! Niin parhautta!

Digimon World

Julkaisuvuosi: 1999

Digimon! Toiseksi paras asia Pokémonin jälkeen oli Digimon. Vaikka tästä voidaankin olla montaa mieltä, mutta minun sydämeeni mahtuivat molemmat. Digimon World oli hauska peli sillä siinä sait kasvattaa itse oman digimonisi ihan vauvasta hautaan asti. Jos kohtelit digimoniasi hyvin, kasvoi siitä joku hieno ultimate-tason digimon, jos taas huonosti, jouduit tyytymään kakka- tai räkä-digimoniin. Tykkäsin niin kamalasti tässä pelissä siitä, että sait kerätä kaupunkiisi kaikkia kivoja digimon hahmoja kun löysit heitä! Monet NPC-hahmot tulivat asumaan kaupunkiin kun teit heille tehtäviä ja mitä enemmän näitä oli kaupungissasi niin sitä isompi se oli! Tämän pelin uusinta versiosta olisin valmis maksamaan!

Tekken 3

Julkaisuvuosi: 1998

Ainut Tekken mitä olen jaksanut pelata tuntitolkulla! Mikä onkaan kivempaa kuin perusmättöpeli, jota voi pelata pikkuveljen kanssa! Tekken on taistelupelien kuningas, kunnes tajuat että siinä voittaa helpommin jos ei osaa oikeasti edes sitä pelata. Rämpyttämällä näppäimiä voit voittaa ihan hyvin sellaisen kaverin joka on pelannut vuosia Tekkeniä. Suosikki hahmoni oli korealainen Hwoarang, jonka potkunyrkkeily-tyyli oli niin siisitä! Myös Gon sai paikan lempparihahmojeni joukossa! Jokainen joka ei ole lapsena pelannut Tekkeniä on jäänyt jostain suuresta paitsi. Tekken 3, on paras Tekken ikinä.

Crash Bandicoot 3: Warped

Julkaisuvuosi: 1998

Crash Bandicoot, lapsuuteni suurin pelisankari. Koko pelisarja on todella ihastuttava ja hauska tasoloikka, jonka parissa tuli myös vietettyä lukuisia tunteja. Kaikki kolme peliä oli pakko pelata 100% läpi, eli kerätä kaikki mahdolliset kristallit ja timantit. Hermoja raastavat hyppykohtaukset ja todella vaikeat boss-taistelut saivat pleikkarin ohjaimet lentämään seinään satoja kertoja. Silti aina vaan jaksoi yrittää. Crash Bandicoot 3: Warped on silti ehdoton suosikkini trilogiasta. Juonesta en sen tarkemmin muista kuin, että syystä x Crash joutuu käymään eri maailmoissa keskiajasta muinaiseen Egyptiin sekä ming-dynastian Kiinasta tulevaisuuteen saadakseen asiat taas kuntoon. Eli siis aikamatkailua hauskoilla vitseillä höystettynä! Ihan parasta! Katso myös Parhaat Pelihetket Top 5!

Spyro 2: Gateway to Glimmer

Julkaisuvuosi: 1999

Spyro on maailman ihanin lohikäärme! Spyro 2 puolestaan on pleikkarin paras seikkailupeli! Miten en tämänkään juonesta muista juuri mitään. Ripto taisi olla sen pahiksen nimi ja tässä kerättiin jotain vihreitä orbbeja ja talismaaneja? Miten on voinut unohtua, vaikka tämä on varmasti ollut se kaikkein pelatuin tasoloikka. Spyro 2 on siitä kiva peli, ettei se ole liian vaikea lapsille. Juoni on aika selkeä ja maailmat isoja ja mielenkiintoisia. Spyrossa on hauskaa slapstick-huumoria, mutta silti moniuloitteinen tarina, joka tempaa mukaansa jo alkumetereillä. Hauskat ja hullunkuriset maailmat ovat täynnä outoja ja ihmeellisiä sivuhahmoja ja mieleenpainuvia vihulaisia. Spyro 2 on ehdoton suosikkini pleikka-seikkailuista, vaan eipä se ole suosikki pleikkari peli vaan...

Crash Team Racing
Julkaisuvuosi: 1999

Se joka ei arvannut tämän pelin olevan listalla huutaa hep! Ja se joka väittää ettei koskaan ole pelannut tätä peliä, saatika pitänyt siitä niin valehtelee. Crash Team Racing on edelleen suosikki rallipelini ikinä! Vaikka hahmoilla ei ollutkaan minkäänlaisia erityisominaisuuksia, eli kaikki hahmot olivat käytännössä yhtä nopeita ja taitavia kuskeja ei se estänyt valitsemasta lemppareita! Itse pelasin yleensä pahiksilla eli Pinstripellä, N. Ginillä ja Cortexilla. Radat ja musiikit tässä pelissä on sellaisia, että vieläkin rakastan niitä! Kaikki oikoreitit piti tietenkin osata, jotta pystyi voittamaan yhtä hyvän pikkuveljen. Mahtava peli! Tästäkin olisin valmis maksamaan mikäli sen uusintapainos saataisiin jollekin konsolille mikä minulla on! Crsah Team Racingin parissa menee helposti yksi lapsuus!

Näin päättyy ylipitkä lista aiheesta, palailen sitten seuraavaksi Game Cube pelien kanssa kunhan jaksan!

Ajattelin nyt tässä vain! Mutta siis minulle on alkanut kertyä pikkuhiljaa näitä peleihin ja pelaamiseen liittyviä tekstejä. Eli siis nörtti Ruudukko on muuttunut koko ajan nörtimmäksi, mikä on siis hyvä asia! Miten siis löytäisimme kätevästi kaikki nämä peleihin liittyvät tekstit? No tietenkin tägillä "ruuukko pelaa". Mikä olisikaan hienompi ja rehellisempi tägi?

Tästä lähin siis kaikki listat ja peliarvostelut ja muut peleihin liittyvät juttuset  ovat tämän tägin alla.