Oma tyyli ja inspiraation lähteet

Yksi suurimmista kehuista, joita taitelija voi mielestäni saada on se, että hänellä on tunnistettava tyyli. Sellainen, että voi sanoa jo kaukaa ja nopealla vilkaisulla, että hei, tämänhän on tehnyt se tyyppi! Oman tyylin kehittäminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen homma. Se vaatii vuosien harjoittelua ja kokeilemista. Joskus se kehittyy nopeasti, toisinaan tuntuu, että se junnaa paikallaan kuukaudesta toiseen. Kaiken lisäksi, vaikka kuinka yrittää pitää sen tietynlaisena niin se perkele kehittyy välillä itsestäänkin ties minne suuntiin! En oikein tiedä miten kuvailisin omaa tyyliäni. Joskus olen käyttänyt termejä sarjakuvamainen, keskeneräinen ja kieliposkella tehty. Itselleni on ollut tärkeää kehityksen kannalta tutkia muita taitelijoita ja lainailla elementtejä heidän töistään. En tarkoita nyt suoraa kopioimista, (vaikka sitä se harjoitteluvaiheessa onkin), vaan sitä, että tutkii heidän teoksia, kokeilee viiva- ja varjostustekniikoitaan sekä väri- ja valomaailmoja.

Käyn tässä tekstissä läpi erilaisia taiteilijoita ja piirtäjiä, joilla on ollut tai on tälläkin hetkellä suuri merkitys oman tyylini kehityksessä piirtäjänä. Osan vaikutukset näkyvät edelleenkin teoksissani ja osasta haen tälläkin hetkellä vaikutteita. Varmaan taas vähän kuivempaa tekstiä, mutta jospa tästä jollekin jotain iloa olisi!

Ensimmäiset vaikuttajani tulevat jo ihan lapsuudesta.  Ken Sugimori ja hänen Pokémon piirroksensa ovat varmasti se yksi isoimpia syitä miksi aloitin piirtämään. Tykkäsin piirtää niin Pokémoneja kuin ihmishahmojakin sarjasta ja kopioinkin paljon suoraan niitä Sugimorin piirtämiä kuvia. Ihailin hänen tyyliään, vaikka monet olivatkin sitä mieltä, että hänen piirroksensa olivat kaikkein tylsimpiä. Nykyään ymmärrän paremmin tämän mielipiteen, mutta se ei silti ole muuttanut arvostustani kyseistä herraa kohtaan.  Hieman isompana mukaan kuvioihin tulivat Dragon Ball mangan luoja Akira Toriyama, jonka avulla aloin harjoittelemaan ihmisten piirtämistä. Kirsikkana kakun päällä oli tietenkin Don Rosa, jonka sarjakuvataidetta ihailen vielä tänäkin päivänä! Ne kaikki pienet yksityiskohdat, jatkumot ja viittaukset toisiin tarinoihin olivat jotain mikä inspiroi minua jo lapsena. Ehkä juuri tästä syystä tykkään piilotella kaikenlaisia piiloviestejä ja -merkityksiä töihini? Joita kukaan ei koskaan kyllä huomaa tai tajua...

Teininä suurimpiin ihailun kohteisiin kuuluivat Hiromu Arakawa, joka tunnetaan Full Metal Alchemistin luojana. Häneltä olen lainannut paljon kasvojen ilmeitä ja huumoria omaan tekemiseeni. Hänen tarinankerronta tapansa sekä hahmojen luominen on aivan mahtavaa! Teinivuosina opin myös arvostamaan niitä kaikkein kovimpia suomalaisia tekijöitä eli Tove Janssonia sekä Tom of Finlandia. Kumpikaan heistä ei suoraan ole tuonut mitään sen ihmeellisempää tyyliini, enimmäkseen olen vain ihaillut heidän saavutuksiaan ja inspiroitunut siitä. On hienoa ja motivoivaa oikeasti huomata kuinka jotkut voivatkin menestyä noin hyvin tekemällä juuri sitä mitä haluavat! Voisin lisätä listaan myös Marvelin edesmenneen legendan Stan Leen, joka myös on motivoinut minua todella paljon kokeilemaan rajojani piirtäjänä. Tuntuu kuitenkin, että näistä kaikista on tullut puhuttua vuosien varella enemmän kuin liikaa. Tästä syystä onkin aika antaa estradi niille tämän hetken kovimmille inspiraation lähteille.

Joka kerta kun joku näistä tyypeistä postaa jotain sosiaaliseen mediaan, inspiroidun saman tien piirtämään itsekin! On hassua, kuinka nykypäivänä ne omat idolit saattavat olla vain nimimerkkejä somessa. Minulla ei ole oikeastaan hajuakaan näiden tyyppien oikeasta nimestä - naamasta puhumattakaan. Hyvä jos uskaltaa varmuudella edes olettaa heidän sukupuolensa! Valitsin tähän kolme kovinta tän hetken suosikkia, joiden töistä ammennan todella paljon asioita omaan tekemiseeni. Gabriel Picolo on aivan loistava luomaan tunnelmaa ja valaistusta. Rakastan myös hänen viivan käyttöään! Silverjow puolestaan on todella kova pinup-taitelija, joka on niin taitava tekemään ihmisiä tunnistettavalla tyylillä. Ihastuin myös siihen miten hyvin hän osaa värittää ihoa ja varjostaa todella hillitysti! Uusin tuttavuus on Wrecked Fuse, jota olen seurannut someissa vasta ehkä vuoden ajan. Hän piirtää enimmäkseen vain yhtä aihetta eli Stranger Thingsistä tuttuja Billyä ja Steveä. Rakastan hänen tapaansa tuoda hahmot todella eläväisinä jokaiseen kuvaan. Persoonallista otetta ja huumoria unohtamatta! Hänessä ihailen myös suuresti sitä, että hänellä on just se oma juttu jota tehdä.

Kaikilla kolmella on täysin erilainen tyyli, joista jokaisella on jotain sellaista mitä itse haluaisin oppia myös. Usein tällä hetkellä harjoittelenkin tutkimalla näiden tyyppien piirroksien valoja, varjoja, viivoja, värejä ja anatomiaa. Saan todella paljon irti joka kerta kun teen pienen art studyn näihin tyyleihin! Laitan tähän loppuun vielä pari omaa piirrosta niin voitte itse vertailla löytyykö niistä vaikutteita kenestäkään yllä mainituista taitelijoista. Kiva jos jaksoit lukea loppuun asti!

Captain Marvel

No niin, siinä se nyt on! Marvelin ensimmäinen naissankarilla varustettu elokuva. Toki oli se Elektra -leffa 2000 luvun alussa, mutta ehkä on parempi, ettemme puhu siitä. DC:n ja Warner Brosin onnistuneen Wonder Woman filmatisoinnin jälkeen, päätti myös Disney lähteä kokeilemaan onneaan naissankarin kanssa. Lipputuloissa Captain Marvel varmasti pärjää muillekin Marvel leffoille, mutta tuoko leffa oikesti meille mitään uutta?

Minulla ei sinällään ollut hirveästi etukäteen tietoa Captain Marvelista hahmona tai siitä mitä tämän leffan juoni tulisi pitämään sisällään. En myöskään tarkoituksella halunnut lueskella etukäteen mitään vaan halusin, että elokuva saa mennä ihan omalla painollaan. Siitä kuitenkin olin varma, että tämä on pakko nähdä ennen Endgame -leffaa, että saisi siitä paremman kokonaiskuvan. Tästä lisää lopun spoilerilisemmassa osuudessa.

Fakta on se, ettei Captain Marvel varsinaisesti tuo mitään ihmeellistä uutta tähän puhkikulutettuun genreen. Se on kuitenkin ihan kiva raina ja kyllähän sen parissa viihtyi ihan koko kaksi tuntisen. Brie Larson on oikein hyvä päähahmon rooliin, mutta hahmo on kirjoitettu hieman ärsyttäväksi. Carol Danvers on vähän liian nenäkäs, mikä saa hahmon vaikuttamaan kylmältä jopa silloin kun hän näyttää lämpimiä tunteitaan. Carol myös herää voimiinsa ehkä aavistuksen liian kliseisesti omaan makuun ja niin nopeasti, että se ei tunnu kovin uskottavalta. Ei tosin niin pahasti kuin Doctor Strangen omassa nimikkoelokuvassaan, jossa yhdessä silmänräpäyksessä kirurgi muuttuu planeetan suojelijaksi.

Näyttelijäkaarti on melkoisen nimekäs ja lahjakas. Etenkin Samuel L. Jackson loistaa roolissaan Nick Furynä ja ainakin minulle oli uutta nähdä herrasta (niin hahmosta kuin näyttelijästäkin) tälläinen "pehmeämpi" puoli. Iso plussa myös siitä miten onnistuneesti hänet oli saatu nuorennettua kaksikymmentä vuotta! Myös pahiksen roolissa toimiva Ben Mandelsohn oli oikein mukavaa vaihtelua, Marvelin tusinapahisten surullisen kuuluisaan joukkoon. Jude Law, joka myöskin pahiksen roolissa, jäi ehkä hieman etäiseksi ja ennalta-arvattavaksi, mutta ainakin hahmo jätettiin vielä henkiin, että sille jää tilaa kehittyä ja kasvaa. Sen sijaan Anette Beningin rooli oli aivan typerä ja todella tynkä.

Mitä taas easter eggeihin ja secret endingeihin tulee niin leffan alussa oleva Stan Lee montaasi tuntui juuri oikealta ja olipa leffaan vielä saatu ihan oikea cameokin herralta. Saa nähdä mikä tulee olemaan se viimeinen Lee -leffa kun noita cameoita ilmeisesti on kuvattu valmiiksi vielä muutamaan elokuvaan. Leffasta löytyi myös paljon viittauksia muihin MCU -leffoihin ja olihan mukana myös Ronan (Lee Pace) sekä Korath jotka nähtiin jo aiemmin Guardians -leffasta. Myös ysäri oli todella läsnä tässä leffassa, joten siitä vain bongailemaan pelejä, leluja, musiikkia ja ilmiöitä kultaiselta 90-luvulta.

Valitettavasti Captain Marvel jää vähän tylsäksi kokonaisuudeksi supersankarileffojen ylitarjonnan vuoksi. Se, että minä olen nähnyt niin monta Marvel -leffaa jo, ei ole tämän elokuvan vika, joten sinällään ihan kelpo paketti toimintaa ja sankareita. Valitettavaa on se, ettei tämä juurikaan edes tuonut mitään ihmeellistä Endgame -leffaa ajatellen. Ei siis täysin pakollinen katsottava, mutta jos haluaa saada koko MCU -kokemuksen niin siitä vain teattereihin mars!

With great power comes great responsibilty.

Rakastettu sarjakuvalegenda Stan Lee on tänään 12.11.2018 nukkunut pois.

“And now, until we meet again, may the blessings of Asgard be showered upon you!”
― Stan Lee, Balder the Brave 

Kiitos Stan Lee.

Spider-Man: Homecoming

No nyt! MCU on taas oikeilla jäljillä siitä mitä elokuvissa kuuluu tehdä! Sanomattakin on selvää, että Homecoming on paras Spider-Man elokuva mitä olemme vielä saaneet katsella, mutta miksi? Se selviää kun lukaisette tämän spoilerillisen hehkutuksen!

Spider-Man: Homecoming on huomattavasti arkisempi kuin monet muut MCU:n leffat. Tällä kertaa ei pelasteta maailmaa, eikä elokuva vilise toinen toistaan mahtavampia supersankareita vaan keskittyy aivan tavalliseen kaveriin, joka totuttelee kaksoiselämää "ystävällisenä naapurina" New Yorkin sykkeessä. Tom Holland on mielestäni todella upea ja lahjakas kaveri. Parikymppinen miehenalku on varmasti niitä nimiä, jotka kannattaa jättää korvan taakse muhimaan tulevaisuutta varten. Hollandin Peter Parker on juuri se, mitä Marvelin täyteen ahdettu elokuvauniversumi tarvitsee. Aluksi pelkäsin, että Robert Downey Jr. tulee viemään kovasti ruutuaikaa tästä elokuvasta, mutta onneksi trailerit olivat vain hämäystä. Tony Starkia nähdään juuri sopivasti leffassa, joten ei tarvitse pelätä, että kyseessä olisi Ironman 3.5.

Homecoming -elokuvan juoni on Marvel asteikolla hyvinkin erilainen, vaikka samat peruselementit löytyvätkin. Peterin elämä Civil Warin tapahtumien jälkeen on kutakuinkin samanlaista kuin ennen sitä. Tony Stark pitää Peterin lähellä, valvovan silmän alla, muttei halua tämän osallistuvan mihinkään oikeisiin Avengers -tehtäviin. Peter palloilee opiskelijaelämän sekä supersankarimaailman kanssa, mutta janoaa oikeita sankarihommia ja pommittaakin Starkin assistenttia vähän väliä viesteillään. Valitettavasti innokas Parker uhraa liikaa voimia toivoon, että Stark kumppaneineen kutsuisi Peterin mukaan taistelemaan maailmanrauhanpuolesta ja koulunkäynti kärsii. Samaan aikaan New Yorkin alamaailmassa kuohuu ja Adrian Toomes niminen mies myy laittomia alienteknologialla varustettuja aseita konnille. Starkin estelyistä huolimatta, Peter päättää sotkeutua pahisten toimintaan ja taistella pahuutta vastaan.

Usein on tullut valiteltua sitä, ettei Marvel oikein osaa tuoda pahiksiaan oikeassa valossa valkokankaalle. Erilaisia irvikuvia on nähty muun muassa Apocalypsestä ja Mandariinista, eikä edes Ultron tuntunut niin hyvältä pahikselta kuin tämän potentiaali olisi voinut olla. Vulture ei koskaan ole ollut mikään lempipahikseni Spideyn tarinoissa. Naurettava, vihreisiin trikoisiin sonnustautunut korppikotkamies ei ole ollut se kaikkein uhkaavimman näköinen pahis. Pelkäsin myös Michael Keatonin puolesta, miksi noin suuri näyttelijä ottaa tälläisen riskin kuin Marvel pahiksen esittäminen? Melko pian kävi kuitenkin selkäksi, että Keaton oli oikea valinta. (Insert Birdman vitsi). Keatonin Toomes aka Vulture oli oikeastaan aika siisti. Puku oli oikeasti hieno ja uskottava. Myös hahmon kehitys elokuvan aikana toimi ja pysyi realismin rajoissa. (Mitä nyt sattui olemaan Peterin ihastuksen isä, mutta annan tämän anteeksi.)

Muissa näyttelijöissä ei ollut suoranaisesti vikaa. Michael Mandoa olisin mielelläni leffassa katsonut enemmänkin, mutta onneksi mid-credit -kohtaus antoi jopa vuorosanoja herralle. Mikäli joku nyt ei sattunut tajuaamaan vielä siitä suuresta skorpioni tatuoinnista kaulassa niin Mando tosiaan tulee näyttelemään seuraavassa Spider-Man -leffassa roistoa nimeltä Scorpion, joka on yksi minun suosikki Spidey -pahiksista. Tulevaisuutta ajatellen myös Donald Gloverin hahmo, Aaron Davis on tärkeä. Davis on nimittäin Miles Moralesin eli toisen Hämähäkkimiehen eno sekä pahis nimeltä  Prowler.

Viittauksia ja easter eggejä leffa oli täynnä jo ensimetreiltä asti. Marvel Studiosin logon ilmestyessä ruutuun, taustalla soi legendaarinen Spider-Man tunnari. Myös monet Star Wars hahmot tekivät lukuisia cameoita lelujen ja keräilyesineiden roolissa pitkin elokuvaa. Edelleen vaikutukset New Yorkin  tapahtumien (Avenegers) jäljiltä vaikuttavat MCU:ssa ja näemmekin ensimmäisessä kohtauksessa kuinka Chitauri taistelun jälkiä korjataan parempaan talteen. Myös Netflixin tulevaan the Defenders sarjaan oli oletettavasti viittaus kun Stark sanoo Peterille, että näitä tälläisiä pikkujuttuja varten on olemassa ihan oma porukkansa. Elokuvassa myös viitattiin sarjakuvista tuttuihin esineisiin kuten Thorin taikavyöhön, Kapteeni Amerikan uuteen kilpeen sekä lopussa näkyvä Spider-Manin rautapuku, mikä siis Civil War tarinasta tuttu. Ultronilla on myös pieni cameo rooli irtopään roolissa.

Homecoming yllätti todellakin postiivisesti. Se menee varmasti yhdeksi minun suosikki Marvel-elokuvakseni ja oli todella virkistävää vaihtelua MCU:n yksitoikkoisuuteen. En pääse yli siitä kuinka hyvä Tom Holland on rooliin ja innolla jään odottamaan seuraavaa Spider-Man elokuvaa!

Guardians of the Galaxy Vol. 2

Joku varmaan on jossain vaiheessa saanut sellaisen käsityksen, että Guardians of the Galaxy on ehdoton suosikki Marvel-leffani. Olettamus on oikein, eikä edes elokuvan kakkososa saanut syrjäytettyä tuota leffaa kärkipaikaltaan. Mihin Guardians of the Galaxy Vol. 2 sitten sijoittuu listallani, sitä selvitellään nyt. Spoilers...

Tiedättekö sen meemin, jossa joku pyytää lainaamaan toisen kotitehtäviä ja tämä toinen tokaisee siihen "Okei, mutta muuta pari juttua ettei se näytä ihan kopioidulta". Meemissä hauskaa on se, että tämä joka kopioi läksyt, todellakin muuttaa vain jonkin pikkujutun. Guardians of the Galaxy Vol. 2 tekee aivan saman jutun. Se kierrättää kaikki samat vitsit kuin edellinen osa, tällä kertaa biisit vain ovat tuntemattomampia. Myös 80-luku, joka oli raikas tuulahdus menneestä edellisessä leffassa on nyt ylikäytettyä ja kornia. 80-luku on viime vuodet ollut todella ylikäytetty tyylisuunta ja valitettavasti Vol. 2 vain hieroo sitä lisää naamallemme vähintään viiden minuutin välein.

Peter Quill hahmona ja Chris Prattin esittämänä on elämäni rakkaus. Valitettavasti tässä elokuvassa hän tuntui enenmmän ällöttävän takertuvalta exältä, joka yhtäkkiä on kehittänyt huumeongelman ja daddyissuen. Peter Quill esiintyy elokuvassa lähinnä sivuhahmon-oloisena, tylsänä olentona jonka ympärille on rakennettu keskinkertainen juoni. Saman juonen löydät tusinasta scifileffoja kymmenen. Myös muiden sankareiden päänsisäistä maailmaa laajennetaan tässä, mutta valitettavasti kaikki tämä saa leffan tuntumaan vain turhalta taustatarina rainalta. Rocket, Groot, Drax ja Gamora jäävät vain turhiksi juonta jarruttaviksi hahmoiksi, joiden mukamas traagisen elämän pitäisi saada meidät tuntemaan jotain. Sen sijaan Yondun, Nebulan ja Mantisin hahmot pääsevät oikeuksiinsa ja heitä olisi voinut katsoa enemmänkin.

Kurt Russell tulee jäämään Marvel historiaan yhtenä unohdettuna pahiksena Ronan the Accuserin, Ivan Vankon sekä Yellowjacketin rinnalle. Ego - the Living Planet  oli tylsä, ennalta-arvattava ja kaikinpuolin niin kulutettu pahis. Kaiken lisäksi hahmo tapettiin pois leffassa, ettei sitä vain päästä mitenkään jatkokehittämään. Sarjakuvissa Ego ei ole Peterin isä, vaan Peterin isän virkaa hoitaa J'son of Spartax. En sitten tiedä miksi tähän haluttiin tälläinen juonenkäänne, mutta hauska fakta: Egon omistukset olivat Foxin omistuksessa, mutta Marvel Studios onnistui vaihtaa Ego Deadpoolissa nähdyn Negasonic Teenage Warheadin oikeuksiin.

Guardians of the Galaxy Vol. 2 tarjosi liudan pieniä galaktisia easter eggejä. Osa näistä sai kyllä hieman pelästymään taas sitä, että kuinka saakelin paljon tätä universumia tullaan vielä laajentamaan. Howard the Duck teki paluun cameo roolissa, joten mahdollista on, että tämäkin kummajainen nähdään vielä joskus jossain elokuvassa. Stan Leen cameot alkavat valitettavasti olla herran vimeisiä ja koko ajan pienempiä ja vähemmän fyysisiä suorituksia. Ennen leffaa väitettiin, että Leen rooli elokuvassa olisi olla Uatu the Watcher, mutta nähntyäni itse kohtauksen, en olisi siitä niin varma. Leen hahmo on astronauttipuvussa kertomassa tarinaansa muille Seuraajille, kunnes Seuraajat päättävät lähteäkin pois ja Lee jää huutelemaan, että hänelle luvattiin kyyti takaisin kotiin. Miksi Uatu haluaisi kotiin silloin kun hän siellä jo istuu? Secret ending saattaa aiheuttaa päänvaivaa monille, jotka eivät asiaan ole perehtyneet, mutta se kotelo joka nähtiin lopussa, missä se kultainen nainen sitä tuijottelee on Adam Warlockin kotelo, joka siis Thanosin arkkivihollinen. David Hasselhoff tekee myös ihan ookoo hauskan cameon leffassa ja Stallonen etukäteen hehkutettu rooli jää valitettavaksi vain cameoksi. Mahdollisesti Guardians 3 elokuvassa nähdään Stallonen hahmoa Stakaria ja Adam Warlockia enemmänkin. 

Guardians of the Galaxy Vol. 2 on periaatteessa ihan hauska ja siinä on monia hienoja kohtauksia, jopa ihan koskettavia. Valitettavasti koko paketti vain tuntuu olevan kliseinen scifi-leffa ilman minkäänlaista fiilistä supersankarileffasta. Se kaatuu samoihin ongelmiin kuin moni 2000-lvuun supersankarileffa, eikä tuo oikeastaan mitään uutta MCU-maailmaan. Olisin niin toivonut jo selkeämpää kytköstä Avengers-maailmaan tai vaikka jotain pätkää siitä saatanan Thanosista, jota on odotettu jo yli puoli vuosikymmentä. Sen sijaan Thanosiin vain viitataan joka toisessa keskutelussa. Tämä elokuva ei tule pääsemään top 10 Parhaat Marvel elokuvat, olen nyt jo unohtanut puolet asioista, mitä leffassa tapahtui joten voin vain kuvitella mitä muistan vuoden päästä. Ei jatkoon.

Legion

Helmikuussa alkoi Suomen telkkarista Fox-kanavalta tulla mielenkiintoista Marvel sarjaa. Legion perustuu samannimiseen Marvel-hahmoon, joka on Charles Xavierin ja Gabrielle Hallerin lapsi. Oikealta nimeltään David Haller omaa hyvin erikoisen mutanttikyvyn, David on voimakas psyykikko jolla on mahdollisuus luoda uusia persoonia itselleen. Jokaisella persoonalla on oma kyky ja David voi vaihtaa lennosta peroonansa johonkin näistä sivupersoonista, joita on ilmeisesti toista sataa erilaista. En ole ikinä yhtään tarinaa lukenut, jossa Legion olisi esiintynyt joten tämä kaikki tulee nyt ihan vain Marvel.wikia tulkiten. Davidin kyvyt ovat todella sekavat ja hankalat kuvailla, mutta jotenkin noin se menee. 

Legion tv-sarja on ilmeisesti osa X-men leffojen universumia vaikka tähän ei vissiin ole edelleenkään tullut virallista ilmoitusta puolesta tai vastaan. Sarjassa kuitenkin on tuottajana X-men leffoista tuttu Bryan Singer ja Stan Lee sekä Chris Claremont  kirjoittajana. Mitään kytköstä en ole itse vielä huomannut, mutta muun muassa Patrick Stewart on ilmoittanut olevansa kiinnostunut näyttelemään Professori X:ää sarjassa. Itse kaipaisin selkeämpiä viittauksia joko leffa-sarjaan tai jotain kiintopistettä sarjakuviin. Koko sarja tuntuu melkoiselta sekamelskalta ja ainakin minua puuduttaa seurata sitä. Yleensä vartin jälkeen teen jo jotain ihan muuta kuin katson sarjaa ja silti yritän pakottaa itseni sinne jakson loppuun asti. Kysymys kuuluukin, ymmärtääkö joku jotain tästä sarjasta? Katsooko kukaan tätä sarjaa? Mitää...

Avengers: Age of Ultron, tarina ennen ikuisuus sotia

Täytyy sanoa, että kannatti vihata tätä elokuvaa kaksi vuotta etukäteen. Muita ennakko-odotuksia ei ollut kuin, että varmasti Avengers: Age of Ultron tulee olemaan täyttä kuraa. Ensimmäinen Avengers-leffa oli kieli liian pitkällä tehty ja petti minut aivan täysin. Liiallinen toiminta ja tönköt kostajien väliset suhteet veivät leffan yhdeksi huonoimmista Marvel filmatisoinneista. Onneksi Age of Ultronissa, oli korjattu kaikki se minkä edellinen osa kusi. Uskalsin jopa väittää, että Age of Ultron löytyy nyt "top 3 parhaimmat Marvel-leffat"- listaltani, mutta ehkei kuitenkaan. Top 5, ehkäpä. Pitää varmaan oikeasti tehdä tämä lista... Kuten yleensäkin teksti sisältää spoilereita ja hypetystä, joten voi olla etten taas saa pidettyä ajatuksiani kunnolla kasassa, mutta yritetään :)

Age of Ultron ei kaatunut siihen missä Avengers meni pieleen. Leffa ei keskittynyt liikaa Kapteeni Amerikkaan tai Iron Maniin, vaan antoi sopivasti ruutuaikaa muillekin. Hienoa oli päästä kurkistamaan myös Hulkin sekä Black Widown ja Hawkeyen tarinoihin, joista emme ole saaneet vielä omaa elokuvaa. Ihmissuhteilla ei mässäilty liikaa vaan ihan sopivasti, vaikka Ruffalon ja Johanssonin kemia ei nyt aivan toiminutkaan niin Hulkista kuoriutui silti melkoinen symppis. 

Alun perin pelkäsin, että Iron Manin the Hulkbuster-armori on työnnetty leffaan väen väkisin ja en osannut kuvitella, miksi se muuten siinä olisi. Onneksi tarinaan oli hyvin kirjoitettu syy käyttää tätä haarniskaa, joka kestää Hulkin iskut. Hienojen erikoistehosteiden saattamana Hulk vs. Iron Man oli hienon näköinen taistelu. Muutenkaan leffassa ei ollut samanlaista kuolettavan tylsää taistelua kuin Avengersissa. Taistelut Ultronia vastaan olivat mielenkiintoisia ja yllätyksellisiä. Ultron hahmona oli myös aivan tajuttoman miellyttävä ja inhimillinen! Iron Manin karisma yhdistettynä mielipuoleen ja ripaus kuolemattomuutta tekivät Ultronista aivan upean pahiksen! Harmi, että Ultronkin oli vain leikkikalu ennen todellista pahista, jonka näimmekin secret endingissä, Thanosia.

Mukana oli muutamia tuttuja naamoja Marvelin-elokuva universumista, mutta myös muutama uusi. Hienoa oli, että War Machine ja Falcon oli pienissä sivuosissa, kuten myös Nick Fury. Leffassa nähtiin myös S.H.I.E.L.Distä tutut Maria Hill sekä ensimmäisen S.H.I.E.L.D agentti Carterin cameo, tri Selvig ja Heimdell myös pienissä cameo-rooleissa. Stan Leetä ei varmaan edes tarvitse mainita? Uusista hahmoista täytyy sanoa, että en osaa nyt eläytyä sellaisen rooliin joka ei ennestään hahmoja tunne. Itselleni ei ollut mikään ongelma nähdä Purppuranoita, Elohopea ja Vision uusina kostajina, sillä he ovat minulle hyvinkin tuttuja sarjakuvista. Mutta kuulemma ihan casual-fani selvisi näistä kolmesta ihan okei. 

Ainut asia, mikä minua häiritsi tässä leffassa oli se, että Ant-Man jätettiin täysin pois kuvioista. Okei, ymmärtäähän sen kun koko Ant-Man-leffan valmistuminen oli niin epämääräistä ongelmiensa kanssa, ettei voinut ottaa riskiä. Mutta kaikille tiedoksi: Ultron on oikeasti Hank Pymin eli Muurahaismiehen luomus, ei Iron Manin.

Avengers: Age of Ultron toimii uskomattoman hyvin kokonaisuutena. Marvel-huumori yhdistyy juuri sopivaan määrään toimintaa ja hahmojen välisiä suhteita. Pahis on loistva tasapaino Kostajien ylivoimalle ja erikoistehosteet näyttäviä. Musiikit toimivat hyvin ja cameo-rooleilla yhdistettiin näpärästi koko Avengers-sarjan elokuva-universumi. Joka tapauksessa Avengers: Age of Ultron on katsomisen arvoinen tapaus. Enää kaksi ikuisuuskiveä ja pääsemme käsiksi siihen, mitä tässä nyt on jo kohta kymmenen vuoden ajan rakennettu eli Infinity Warsia. Odotan innolla tätä kaksi-osaista leffaa, joka tulee sinetöimään koko paketin ja yhdistämään Guardiansit ja Avengersit, sekä mahdollisesti myös Hämähäkkimiehen. Ainiin, enkö maininnut? Huhut kertovat, että seuraavan Hämis-leffan nimeksi tulisi Spider-Man: The New Avenger. Saa nähdä, mutta kuin siistiä tämä olisi?? Eipä mulla nyt muuta, Hyvää Vappua vaan kaikille! :)

The Sinister Six

Pari tuntia sitten näin vihdoinkin elokuvan Amazing Spider-Man 2 ja täytyy sanoa, että olen hieman pettynyt, joskin hämilläni. Leffa oli yksi Marvelin huonoimmista, joskin siinä oli yksi suosikki-kohtauksistani sarjakuvafilmatisoinneissa. Vaikka leffa ilmestyi jo melkein vuosi sitten niin sain vasta nyt aikaiseksi sen katsoa. Siinä missä ensimmäinen Amazing Spider-Man-elokuva oli mielestäni hyvin onnistunut ja sai odottamaan lisää ihmeellisen Hämähäkkimiehen seikkailuja, jäi kakkos osa todella vaisuksi. Kuten jo ennen leffaa sanoin: "Todennäköisesti secret ending tulee olemaan kymmenen kertaa parempi kuin itse leffa", näin tosiaan taaphtui, vaikka  leffassa ei secret endingiä ollutkaan. (Jos ei lasketa X-men: Days of the Future Pastin teaseriä, jonka olin nähnyt jo todella todella kauan sitten.)

Amazing Spider-Man 2 ei tuo juuri mitään ihmeellistä Hämähäkkimiehen maailmaan ja superpahiksina toimivat Electro, Goblin ja Rhino lähinnä vain ärsyttävät läsnäolollaan. Tuntuu, että koko elokuva oli loppujen lopuksi vain yksi suuri teaseri tulevaa the Sinister Six-elokuvaa varten. Ainiin, ette varmaan vielä tiedä, mutta vuodelle 2016 on kaavailtu elokuvaa nimeltä the Sinister Six, jossa Hämähäkkimiehen kuusi vihollista muodostavat ryhmän nimeltä "Kuuden kopla". Ryhmän kokoaa elokuvassa Gustav Fiers, joka on ollut Amazing Spider-Man elokuvissa se lierihattuinen ukkeli, jonka kasvoja ei kunnolla näytetä. Se keitä the Sinister Six-leffan Kuuden Kopla tulee olemaan ei vielä ole varmistunut, mutta ainakin Tohtori Mustekala, Rhino, Vulture ja Green Goblin nähdään porukassa sillä heidät jo vähän niinkuin kiinnitettiin siihen Amazing Spider-Man 2:sen easter eggeissä. Huhujen mukaan Mysterio ja Kraven the Hunter olisivat puuttuvat koplalaiset, mutta en luottaisi vielä varmuudella tähän.

Kohtaus, jossa Fiers kävelee Vulturen siipien ja Mustekalan lonekroiden ohi

Palatakseni vielä elokuvaan, josta koko tämä kirjoitus alkoi. Mainitsin siis että leffa oli aivan sukka. Se myös sisälsi kautta aikojen heikoimman Stan Lee cameon, pintapuolisimmat pahikset ja tolkuttoman monta leffa-kliseetä, mutta...

...Elokuvassa tosiaan oli myös yksi Marvel-leffahistorian parhaimmista kohtauksista nimittäin kohtaus, jossa Gwen Stacy kuolee. Kuten joskus tekstissäni "The Amazing Spiderman - The Night Gwen Stacy Died" vihjasin, että Gwen tulee kuolemaan niin jopa minä yllätyin, että se tapahtui jo tässä elokuvassa. Gwenin kuolema oli koskettava ja se tapahtui juuri kuten sarjakuvassakin, jopa hienommin. Se tunne kun Hämis luulee, että mitään ei käynyt ja voidaan olla taas onnellisia, mutta kannatteleekin Gwenin kuollutta ruumista käsivarsillaan, saa fanin kuin fanin haukkomaan henkeään. Koko asetelma oli mielestäni hieno ja varmasti juuri tähän kohtaukseen elokuvan tekijät ovat halunneet panostaa ja hyvä niin. Kohtaus ei kuitenkaan onnistu pelastamaan tätä elokuvaa, mutta ainakin se kovasti yrittää.

Nyt tosiaan silmä kovana vahtimaan uutisia tulevasta the Sinister Six-leffasta. Ilmoittelen sitten jos jotain ilmoittamisen arvoista tulee, mutta voi olla että en turhaan rupea esittelemään tarkemmin leffaan tulevia pahiksia tai juonikoukero-mahdollisuuksia. Sen sijaan nyt odotetaan innolla Marvelin seuraavaa floppi(ko?) leffaa nimeltä Fantastic 4, joka sai minut nyt jo teaserin jälkeen naamapalmuttamaan useampaan kertaan. Nähtäväksi jää myös yhdistyvätkö Ihmenelosten ja Hämähäkkimiehen universumit lähivuosina.

Ei mulla nyt muuta! :)

Big Hero 6

Pitkästä aikaa voisin kirjoittaa jotain, sillä en ole päässyt oikein pätemään teille mistään... Tänään kävin siis katsomassa elokuvan Big Hero 6, joka pohjautuu hyvin löyhästi Marvelin samannimiseen sarjakuvaan. 

Big Hero 6, kertoo pojasta nimeltä Hiro Hamada, joka on robotiikan nero vaikka onkin vain 14-vuotias. Hiro asuu kaupungissa nimeltä San Fransokyo, joka on vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa oleva suurkaupunki, joka rakennettiin uudelleen 1906-vuoden suuren maanjäristyksen jälkeen tuhoutuneen San Fransiscon tilalle. Hiroa ei kiinnosta muu kuin aiheuttaa päänsärkyä tädilleen ja mielettömän suloiselle isoveljelleen Tadashille, jotka vähän väliä käyvät noukkimassa Hiron milloin mistäkin robottitaistelusta. Tadashi kyllästyy Hiron toilailuihin ja esittelee tälle hänen koulunsa ja ystävänsä ja saa kuin saakin Hiron kiinnostumaan taas elämästä. Yliopisto hyväksyy myös nuorempia opiskelemaan, mikäli he pärjäävät kykykilpailussa ja kuten kunnon Disney-elokuva Hiro onnistuu kuin onnistuukin ällistyttämään yliopiston ihmiset nanoteknologiallaan. Kaikki menee hyvin, kunnes tapahtuu onnettomuus jonka seurauksena Tadashi kuolee. Hiro vajoaa taas pohajlle, kunnes löytää Tadashin tekemän terveydenhuoltorobotin Bayamaxin.

Lyhyemmin oli vaikea tuota selittää, mutta anyway luvassa on taattua Marvel-laatua, mutta tällä kertaa Dsineyn animaattorien suloisella kosketuksella. Hiron ja Baymaxin dynamiikka on suloista katsottavaa ja kaikki elokuvassa toimii niinkuin animaatio elokuvassa kuuluukin. Animaatio on kaunista katsottavaa ja leffa todellakin ansaitsee kisata parhaan animaatio-elokuvan Oscarista. Juonellisesti Big Hero 6 on melko ennaltaarvattava eikä mitenkään ihmeellinen, mutta mielellään tuon katsoo ja missään vaiheessa ei kyllä pääse pitkästymään!

Big Hero 6 ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1998 ja sen ovat luoneet herrat Steve Seagle ja Duncan Rouleau

Vaikka elokuvan maailma onkin eri universumissa Marvelin muiden leffojen kanssa, on sarjakuvalla kuitenkin hyvinkin selkeä yhteys muun muassa X-men-universumiin. Sarjakuvassa Japanin halloitus haluaa koota tiimin supersankareita. Alkuperäinen päähenkilö tarinassa on Wolverine-leffasta tuttu Silver Samurai, joka on ensimmäinen sankari liittymään Big Hero 6-nimiseen projektiin. Myöhemmin mukaan tulee Honey Lemon, joka nähdään myös elokuvassa. Vasta kolmantena tiimiin liittyy Hiro Takachiho ja tämän rakentama robotti Baymax, joka toimii Hiron henkivartijana. Tähän parivaljakkoon siis Big Hero 6-elokuva perustuu.

Ihmettelen suuresti, miten Disney on saanut tehdä näin eriävän tarinan Marvelin omaan sarjakuvaan. Yksi syy tietenkin on se, että Silver Samurain oikeudet eivät ole Disneyn käsissä  vaan kuuluvat Foxille, kuten kaikki muukin X-men-universumissa. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen elokuva-versioon, vaikka minun onkin helppo huudella täällä kun en ole originaalia sarjakuvaa ikinä lukenut. :)

Päähenilöt ovaat saaneet mukavan Disney-kosketuksen.

Sitten mennään niihin ihaniin spoilereihin! Joten kannattaa jättää lukematta tämä osio mikäli et halua tietää mitä tapahtuu tarkemmin! Tämä leffa sisältää lukemattomia pieniä easter eggejä eri Disney-leffoihin kuten Frozeniin, Wreck-it Raphiin, Boltiin, Wall-E:en ja moniin muihin, joten kannattaa pitää silmät auki leffan ajan. Kaiken kuitenkin kruunaa se ainainen Marvelin oma easter egg, eli Stan Leen cameo rooli. Itse en olisi uskonut, että tässä leffassa sellainen nähdään, mutta voi pojat siellä se oli! Eikä cameo loppunut vain tauluun herrasta, vaan kokonainen secret ending oli Stan Lee faneille hunajaa! Stan Lee siis esitti yhden Big Hero 6-tiimin jäsenen Fredin isää. Salaisessa loppukohtauksessa Fred löytää taulun takaa salaisen huoneen, joka on täynnä supersankari varusteita. Fredin ihmetellessä ihmeellistä salahuonetta, hänen taakseen ilmestyy varjo. Varjo paljastuu Stan Leen animaatio-versioksi joka halaa poikaansa sanoen: Meillä on paljon puhuttavaa poikaseni! Tässä vaiheessa en pysynyt enää housuissani, kuten ei muutkaan teatteriin jääneet vaan Stan-the man sai raikuvat aplodit yleisöltä. Loppukohtaus sai ainakin minut ajattelemaan, että nyt vasta Disney-Marvel yhteistyö todella alkoi!

Tadashi Hamada sulattaa sydämet, voin kertoa.

Thor: The Dark World

Nyt on sitten tämäkin leffa käyty katsomassa. :) Pidin ensimmäisestä Thor-leffasta hyvin paljon ja joskin samassa hengessä jatkettiin tässä kakkos osassa. Jo alkumetreiltä leffa tempaa mukaansa ja vie loppuun asti ilman turhautumista juonen tylsiin käänteisiin tai liialliseen toimintaan. Nättelijä valinnat ovat edelleen loistavat ja "marvel-huumori" kukoisti taas kuin ennenkin. Pakko kuitenkin mainita, että tämän leffan paras hahmo oli Tom hiddlestonin Loki, joka vaan on kaikin tavoin onnistunut ja täydellinen roolisuoritus :) Juonen kannalta olisi ollut hyvä olla nähtynä Thor ja Avengers, sillä molempiin leffoihin viitattiin hyvin paljon, mutta varmasti jokainen joka tutstuu ensi kertaa Thoriin tämän leffan avulla saa kuitenkin jotain herrasta irti.... Mutta sen tarkemmin en paneudu juoneen ja elokuvan arvosteluun sillä se menisi taas pelkkään ylistämiseen vaan sen sijaan keskityn leffan easter eggeihin ja muuhun mukavaan turhaan :)

Ensinnäkin mukana oli tietenkin pakkolinen Stan Lee cameo, mutta myös Chris Evansin hauska cameo. Leffassa on siis kohtaus missä Loki luo illuusion, jossa hän muuttaa itsensä Kapteeni Amerikaksi. Kohtaus on siitä erikoinen, että se tehtiin siten että ensin Tom Hiddlston (Loki) esitti Kapteenia pukeuteena täksi ja matkimalla Chris Evansin puhetyyliä. Myöhemmin Chris Evans esitti itse osan matkien Tom Hiddlstonin suoritusta itsestään. Kuulostiko sekavalta? :)

Elokuvan loputtua oli tietenkin "secret endingin" vuoro ja ensimmäistä kertaa koskaan minun Marvel-elokuvien leffateatteri kierroksilla koko sali on jäänyt odottamaan salaista lopetusvideopätkää, kiitos nörtti luokkakavereideni :) Mutta nyt sitten siihen kuka on tämä salaperäinen "The Collector". Ensin olin itsekin aivan että mikä hitto, sitten olin että aa varmaan Avenger 2 hitto, mutta sitten Google hoiti asian puolestani. The Collector tulee olemaan Marvelin tulevassa elokuvassa Guardians of the Galaxy ! :) Enpä enää edes muistanut, että sekin leffa on tulossa, joten oikeastaan se käykin ihan järkeen. Hauskaa tosin, että tavallaan Thor ei edes liity mitenkään tähän porukkaan, mutta samapa tuo :)
Ei mulla nyt muuta :)

Green Lantern

Vihdoin ja viimein voin sanoa, etä olen nähnyt elokuvan Green Lantern, kiitos Elisa Viihde paketin ! ;)
Täytyy kyllä sanoa, että leffa oli juuri sen tasoinen kuin oletinkin: Seen it, Done that and Marvel does it better. Että kun keksin hienon lausahduksen :)

Joka tapauksessa leffa oli hyvin ennalta arvattavissa ja muutenkin juoneltaan tönkkö. Erikoisefektitkään eivät saaneet minua syttymään... puhumattakaan pääosan esittäjästä Ryan Reynoldsista, joka ei nyt ihan vakuuttanut Hal Jordanina.

Ainut hyvä asia leffassa oli, että vihdoin sain tietää mitä Vihreä Lyhty oikeastaan tekee. Hahmo ei ole kiinostanut minua koskaan senkään vertaa, että olisin asian vaivautunut googlettamaan. Käsityskeni oli vain "No se hohtaa silleen vihreesti ja tekee juttui sil sormuksel" ja sitähän se kyllä oli... mutta en ollut tiennyt että sormuksen voimilla voi tehdä lähes mitä vain, mitä mielikuvitus antaa myöten :) Kyllä miullekin kelpais sellain sormus ! (Paras taikasormus minkä tiedän Sinin Leffablogi Huom!)

Tuntuu, että teksti jää hieman tyngäksi, kuten aina kun en lämpeä leffalle.... Mutta en voi edes tehdä Sarjakuva vs. Elokuva vertailua aiheesta sattuneesta syystä.. kun ei tuota käsitystä ole sarjiksesta ollenkaan... Pitäisi varmaan joskus lukea näitä DC:n sarjojakin, vai kuinka? Gosh... ja edellisessä tekstissä taisin ylistää DC:tä Marvelin yli näissä leffoissa.. Pahoitteluni Herra Stan Leelle uskottomuudestani ! Green Lantern palautti minut maan tasalle, vaikka sen olisi pitänyt viedä minut planeetta Oalle.

Alkuperäinen Lyhty Alan Scott ja uudempi Hal Jordan

X-men

Viimeisen viikon sisällä olen nyt katsonut kaksi X-men elokuvaa ja pakko myöntää, että molemmat ovat olleet aivan huippuja ! Sen takia en tee perinteistä arvostelua "Sarjakuva vs. elokuva" vaan käsittelen X-meniä hieman toiselta kantilta. Kerron lyhyesti sarjan ideasta ja sitten kerron teille muutamasta lempi mutantistani sarjassa : )

X-men tai suomennettuna Ryhmä X on Marvelin yksi vanhimmista ja suosituimmista supersankari tarinoista. Sarjakuvan luojina toimivat yllätys yllätys herrat Stan Lee ja Jack Kirby, kuten kaikessa muussakin Marvel-parhaimmistossa. Ensimmäinen luku X-meniä saatiin kokea vuonna 1963 ja Suomen sarja saavutti vuonna 1982. Ryhmä X koostuu siis mutanteista, joilla on kaikilla yliluonnollisia kykyjä. Ryhmän on perustanut Professori Charles Xavier, joka on myös yksi mutanteista. Professori X:näkin tunnetun Xavierin voimat perustuvat telepatiaan ja ajatustenlukuun. Hän "metsästää" mutantteja ja pelastaa heitä omaan turvataloonsa, joka tunnetaan paremmin nimellä "Lahjakkaiden nuorten koulu". Hänen tavoitteensa on opettaa nuorille kuinka he voivat hyväksyä itsensä ja voimansa ja elää mahdollisimman normaalisti.

Charles Xavier on onnistunut luomaan siis täydellisen ja hyväksyvän yhteisön mutantti nuorille. Itse olen aina tykännyt X-menistä juuri sen takia, koska siinä on niin monenlaisia mutantteja hienoine kykyineen. Joukosta on tietenkin ponnahtanut esiin itsellenkin hyvin tärkeitä henkilöitä, jotka ovat jääneet elämään lempihahmoina. Tässä esittelen siis lempparini : )) (Huom! Järjestys on random ja älkää ihmetelkö miksi Wolverine ei ole listalla..)



Kurt Wagner eli paremmin Nightcrawlerina tunnettu mutantti omaa mm. teleportaatio kyvyn. Suomeksi Nightcrawler tunnetaan nimellä Painajainen, mutta itse en ole koskaan tästä nimestä tykännyt vaan olen aina puhunut Nightcrawlerista (ja hienosti äännettynä). Nightcrawlerin tunnistaa sinisestä ihonväristään ja keltaisena hohtavista silmistään. Hän pystyy sulautumaan varjoihin ja tulla näin lähes näkymättömäksi, vain keltaiset silmät paistavat varjoista. Eli ei ihmekään, että nimi on Painajainen. : ) Kurt Wagner tulee Saksasta, jossa hän on toiminut Münchenin sirkuksessa esiintyjänä. Kurt on luonteeltaan kujeilija ja keppostelija, mutta silti harras katolilainen.
Minuun Nightcrawler iski heti ensisilmäyksellä (tutustuin häneen animaatio sarjassa, en sarjakuvassa, hyi minua..) Hauskat kujeet ja identiteetti ongelmat olivat teini-ikää aloittelevalle nuorelle juuri sopivaa katsottavaa. (Olin myös hieman ihastunut Nightcrawleriin.. mikä saattaa, huom saattaa vaikuttaa hänen suosioonsa minun silmissäni... ; ))

Storm on myös ollut aina suosikkini. Hänen oikea nimensä on Ororo Munroe ja Professori Charles löysi hänet Afrikasta, jossa häntä palvottiin jumalattarena. Stormin kyky on nimestäkin pääteltävissä, hän nimittäin pystyy kontrolloimaan säätä ja aiheuttamaan suunnattomia myrskyjä. Stormin pitkät vaaleat hiukset ja tumma ihonväri luovat melkosen kontrastin Stormin ulkonäköön. Storm on myös yksi alkuperäisistä X-menin jäsenistä ja onkin myös yksi voimakkaimmista Jean Greyn ja Wolverinen ohella. Kun Storm aktivoi kykynsä, hänen silmänsä muuttuvat kokonaan valkoisiksi. Myös Stormin tunteet vaikuttavat hänen voimiinsa. Stormin ollessa vihainen, pystyy hän luomaan suurempia ja voimakkaampia myrskyjä.
Elokuvissa Stormia tosin oli vaikea ottaa täydestä, sillä häntä näytteli iki-ihana Halle Berry, jonka minä ainakin tunnen paremmin Kissanaisena.. : ) Onneksi Berry osasi olla myös tämä Marvelin sankaritar siinä missä DC:n paholaiskissa.

Warren Worthington III eli Enkelinä tunnettu mutantti on kuuminta, mitä Marvel-maailmasta löytyy ! : )) Enkelin kyky perustuu hänen enkelinsiipiinsä, joiden avulla hän voi yllätys yllätys lentää ! Warren onnistui piilottelemaan suunnattomia enkelinsiipiään vanhemmiltaan yllättävä pitkään, mutta paljastui lopulta. Enkeli oli kolmas mutantti, jonka Professori toi joukkoihinsa. Enkeli oli kapinallinen ja lentelikin usein pois Professorin oppitunneilta, mutta Professori ei luovuttanut hänen suhteensa ja sai hänestä yhden uskollisimmista jäsenistään.
Enkeli on ehkä siksi ollut yksi suosikeistani, koska hänellä on kyky lentää minne haluaa. Niinkin tavallinen voima on aina ollut yksi omista suosikkivoimistani. Tavallaan olen kadehtinut Enkeliä joskus pienempänä.. :D Elokuvan versio Enkelistä tosin vei voiton kaikesta... Ah, Ben Foster <3


Yksi suosikeistani löytyy osittain pahisten puolelta, nimittäin muodonmuutos kyvyn omaava Mystique. Sininen iho ja punaiset hiukset luovat Raven Darkholmesta seksikkään ja hieman uhkaavankin oloisen. Mystiquen eli Mystikon kyky on siis se, että hän voi muuttaa ulkonäköään keneksi tahansa muuksi ihmiseksi. Tosin hänen täytyy olla nähnyt henkilö joko livenä tai kuvana pystyäkseen tähän. Kyky antaa hänelle mahdollisuuden myös matkia muiden ääntä. Lisäksi hän voi muuttaa myös vaaatteensa muututtavan kohteen vaatteiksi, ainut heikkous kyvyssä on se, että Mystikon paino ei muutu. Eli jos hän esiintyy lapsena, on hänen painonsa silloin sama kuin aikuisen naisen. Mystikko on myös minun käsitykseni mukaan Bi-seksuaali, sillä hänellä on ollut suhteita niin miehiin kuin naiseenkin, Destinyyn. Hän on myös omien sanojensa mukaan Kurt Wagnerin äiti. Mystikon ikää on myös vaikea määrittää, sillä hän voi nuorentaa ulkonäköään ja todennäköisesti tekeekin niin (nainen kun on..)

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on Kyklooppi, eli Scott Summers. Kyklooppi on myös X-menin alkuperäisiä jäseniä ja onkin siitä asti pyörinyt mukana ryhmässä. Scott eli lapsuutensa orpokodissa ja vasta n. 16-vuotiaana paljastui, että hän on mutantti. Scott koki kovia päänsärkyjä ja silmäkipua kunnes silmälääkäri keksi, että rubiinikvartsista tehdyt erikoislasit estäisivät kivun. Myöhemmin Scott oppi käyttämään silmiään "oikein" eli hän pystyy ampumaan säteitä silmistään. Hän oli myös ensimmäinen virallinen jäsen X-menissä. Kyklooppi on jostain syystä ollut myös lemppareitani, vaikka tähän en löydäkään mitään järjellistä perustelua.. Kai Kyklooppi vain on ollut pienenä niin Cool, että on jäänyt aivoihin muhimaan hyvänä tyyppinä.. Ei voi tietää.. :D

Tässä siis pieni pintaraapaisu X-meniin ja minun pääni sisään.. Toivottavasti jaksoitte lueskella aivoituksiani : ))

Sarjakuva vs. Elokuva: Thor

Paljon puhuttu ja kehuttu Thor-elokuva on nyt käyty katsastamassa. Täytyy heti alkuun myöntää, että Thoria en ole koskaan lukenut missään muodossa ja en tiennyt sarjakuvan ideastakaan mitään ennen kuin kävin elokuvassa. Sen verran tiesin, että Thor ei ole tavanomainen supersankari, jota on purrut hämähäkki tms. eikä hän ole altistunut gammaneutronimegasuper-säteelle, vaan että hänen voimat johtuvat hänen jumallallisesta alkuperästään. Hahmojen ulkonäköä ja sopivuutta en siis pysty ainakaan kovin negatiiviseen sävyyn tulkitsemaan juuri aikaisempien kokemuksien puutoksen takia.. mutta lupaan yrittää.. : ))

Thor on siis Stan Leen ja Jack Kirbyn Marvelille luoma hahmo.Ensimmäisen kerran vuonna 1962 nähty hahmo näytti jo alkujaan hyvin samalta kuin nykypäivän Thor. Suuria muutoksia ei ole tapahtunut, mutta elokuvasta huomaa, että ohjaaja hakee enemmän nykyisen Thorin ulkonäköä.

Roolivalinta osuu mielestäni aivan oikeaan, sillä Chris Hemsworth näyttää vaaleassa pitkässä tukassaan aivan pohjoismaiselta jumalaltamme. Vaatteet olivat melko tarkka kopio sarjakuva-versiosta eikä vasarassakaan ollut moittimista. Jostain myös luin että Hemsworthilla oli ollut ongelmia pukunsa kanssa, sillä hän oli hankkinut liian suuret lihakset pukuun nähden... ;))

Jo elokuvaa katsoessa minulle tuli kova hinku päästä katsomaan miltä Asgard, eli maailma missä Thor elää, näyttää sarjakuvissa ! Oli sen verran hulppean näköiset maisemat ! Ei voinu muuta kuin olla sillee wooouw... Leffan loppuun kuitenkin jouduin olemaan ennen googlailuja.. Löysin kuitenkin tämän kuvan Asgardista ja hieman petyin jopa sen tylsään ulkoasuun.. Leffassa kaupunki/maailma oli niin paljon hienomman näköinen ! Ja 3D-lasien ansiosta oli vielä hienompaa......... ! Tässä kuvat vielä molemmista versioista

Elokuvaan oli myös laitettu mukaan Thorin veli Loki. Loki toimii pahiksena elokuvassa ja häntä näyttelee Tom Hiddleston. Roolitus osuu tässäkin mielestäni kohdalleen.. Hiddleston kun on tarpeeksi lipevän näköinen petturipahikseksi. Myös puku oli hienosti tehty mukailemaan sarjakuvan-versiota (myös uudempaa versiota).

Muita hahmoja en rupea edes elokuvasta käsittelemään sillä ainakaan minä en ollut muista kuin Lokista ja Thorista kuullut ja heidän kuvansa sarjakuva-versioina nähnyt. Myös veljesten isä Odin oli tuttu.. mutta lähinnä vain myytistä, johon sarjakuvakin perustuu. Thor ja Loki tullaan myös näkemään mahdollisesti lähitulevaisuudessa tulevassa elokuvassa The Avengers, jota minä ainakin odotan hyvin innolla !

The Avengers on siis sarjakuvana se, missä Marvelin sankarit taistelevat yhdessä vihollisiaan vastaan. Ainakin, jos huhuihin on luottamista (Mikään ei siis ole varmaa !) elokuvassa nähtäisin ainakin Ironman, the Human Torch, Hulk, Thor ja Black Widow. Tätä siis innolla odottelamaan ! Alla on myös kuva missä the Avengers-ryhmä kohtaa Lokin. Ja jos kiinnostaa lukea lisää Thor-elokuvasta.. suosittelen käymään Sinin Leffablogissa : ))

Sarjakuva vs. Elokuva

Tuossa eilen sai TV-ensi-iltansa Nelosella elokuva Spiderman 3. Sen innoittamana päätin tehdä hieman vertailua hahmojen välillä eli siis Sarjakuva vastaan Elokuva.Tarkoituksena vertailla hahmoja ja kertoa mistä pidin ja mistä en : ) Sarjakuva versio hahmosta on se versio, jonka olen itse parhaiten oppinut tuntemaan (eli ei välttämättä se vanhin ja alkuperäisin).

 Peter Parker on mielestäni yksi onnistuneimmista hahmoista elokuvissa ! Tobey Maguire osaa tuoda Peterin parhaat puolet esiin niin Parkerina kuin Hämiksenäkin ! Myös ulkonäkö on täsmäävä.

 Mary Jane Watson ei ole aivan minun lemppareitani niin sarjakuvan hahmona kuin elokuvassakaan. Yhdennäköisyys Kirsten Dunstin kanssa on kuitenkin mielestäni riittävä luomaan uskottavan roolin.

Green Goblin on ainut elokuva versio, jota suorastaan vihasin ! Olen liian tottunut tuohon sarjakuvahahmoon... Elokuvan hahmo näytti niin kovin muoviselta.. En myöskään tykännyt siitä millaisiksi kurpitsapommit oli tehty..

 Alfred Molina oli aivan täydellinen Dr. Otto Octaviuksen rooliin ! Aluksi tosin vierastin hänen ulkonäköään ja pelkäsinkin, että elokuva olisi aivan kökkö... Elokuvan jälkeen jouduin tosin myöntämään, että Molina teki loistosuorituksen :)

J. K. Simmons oli myös loistava valinta  J. Jonah Jamsoniksi ! Yhdennäköisyyskin on hämmästyttävä, jopa ääni oli juuri oikea Jamsonille ! Ehdoton suosikkini ! :)

Venom oli hieman pettymys elokuvassa.. Odotin enemmän, sillä Venom on yksi suosikkini Marvel-pahiksista.. Elokuvan Venom oli ruumiin rakenteeltaan liian lähellä Hämistä ja kuten kuvastakin näkyy niin oikeasti Venom on lihaksikkaampi. Elokuvassa Venomin pitkä kielikään ei päässyt olemaan edukseen.. Myös häiritsevää oli se kuinka Eddie Brock pystyi kontrolloimaan ruumistaan Venomina ollessaan.. Tosin pistän tämän sen piikkiin, että ehkä Venom ei vielä alkuvaiheessa ollut saanut täysin haltuunsa hänen kehoaan...




Hiekkamies oli myös onnistunut valinta, kiitos Thomas Haden Churchin ja Flint Markon yhdennäköisyyden.

James Franco puolestaan toimii mielestäni, jopa paremmin Harrynä kuin sarjakuvaversio ! Francon naamasta ja ilmeistä kun tulee niin menninkäismäinen olo :)










Loppujen lopuksi elokuva versiot ovat olleet mielestäni hyvin onnistuneita niin Spidermanissä kuin muissakin Marvelin sarjakuvista tehdyissä elokuvissa :)


P.S Pongaa itse Stan Lee Spiderman elokuvista ;)