lauantai 29. huhtikuuta 2017

Guardians of the Galaxy Vol. 2

Joku varmaan on jossain vaiheessa saanut sellaisen käsityksen, että Guardians of the Galaxy on ehdoton suosikki Marvel-leffani. Olettamus on oikein, eikä edes elokuvan kakkososa saanut syrjäytettyä tuota leffaa kärkipaikaltaan. Mihin Guardians of the Galaxy Vol. 2 sitten sijoittuu listallani, sitä selvitellään nyt. Spoilers...

Tiedättekö sen meemin, jossa joku pyytää lainaamaan toisen kotitehtäviä ja tämä toinen tokaisee siihen "Okei, mutta muuta pari juttua ettei se näytä ihan kopioidulta". Meemissä hauskaa on se, että tämä joka kopioi läksyt, todellakin muuttaa vain jonkin pikkujutun. Guardians of the Galaxy Vol. 2 tekee aivan saman jutun. Se kierrättää kaikki samat vitsit kuin edellinen osa, tällä kertaa biisit vain ovat tuntemattomampia. Myös 80-luku, joka oli raikas tuulahdus menneestä edellisessä leffassa on nyt ylikäytettyä ja kornia. 80-luku on viime vuodet ollut todella ylikäytetty tyylisuunta ja valitettavasti Vol. 2 vain hieroo sitä lisää naamallemme vähintään viiden minuutin välein.

Peter Quill hahmona ja Chris Prattin esittämänä on elämäni rakkaus. Valitettavasti tässä elokuvassa hän tuntui enenmmän ällöttävän takertuvalta exältä, joka yhtäkkiä on kehittänyt huumeongelman ja daddyissuen. Peter Quill esiintyy elokuvassa lähinnä sivuhahmon-oloisena, tylsänä olentona jonka ympärille on rakennettu keskinkertainen juoni. Saman juonen löydät tusinasta scifileffoja kymmenen. Myös muiden sankareiden päänsisäistä maailmaa laajennetaan tässä, mutta valitettavasti kaikki tämä saa leffan tuntumaan vain turhalta taustatarina rainalta. Rocket, Groot, Drax ja Gamora jäävät vain turhiksi juonta jarruttaviksi hahmoiksi, joiden mukamas traagisen elämän pitäisi saada meidät tuntemaan jotain. Sen sijaan Yondun, Nebulan ja Mantisin hahmot pääsevät oikeuksiinsa ja heitä olisi voinut katsoa enemmänkin.

Kurt Russell tulee jäämään Marvel historiaan yhtenä unohdettuna pahiksena Ronan the Accuserin, Ivan Vankon sekä Yellowjacketin rinnalle. Ego - the Living Planet  oli tylsä, ennalta-arvattava ja kaikinpuolin niin kulutettu pahis. Kaiken lisäksi hahmo tapettiin pois leffassa, ettei sitä vain päästä mitenkään jatkokehittämään. Sarjakuvissa Ego ei ole Peterin isä, vaan Peterin isän virkaa hoitaa J'son of Spartax. En sitten tiedä miksi tähän haluttiin tälläinen juonenkäänne, mutta hauska fakta: Egon omistukset olivat Foxin omistuksessa, mutta Marvel Studios onnistui vaihtaa Ego Deadpoolissa nähdyn Negasonic Teenage Warheadin oikeuksiin.

Guardians of the Galaxy Vol. 2 tarjosi liudan pieniä galaktisia easter eggejä. Osa näistä sai kyllä hieman pelästymään taas sitä, että kuinka saakelin paljon tätä universumia tullaan vielä laajentamaan. Howard the Duck teki paluun cameo roolissa, joten mahdollista on, että tämäkin kummajainen nähdään vielä joskus jossain elokuvassa. Stan Leen cameot alkavat valitettavasti olla herran vimeisiä ja koko ajan pienempiä ja vähemmän fyysisiä suorituksia. Ennen leffaa väitettiin, että Leen rooli elokuvassa olisi olla Uatu the Watcher, mutta nähntyäni itse kohtauksen, en olisi siitä niin varma. Leen hahmo on astronauttipuvussa kertomassa tarinaansa muille Seuraajille, kunnes Seuraajat päättävät lähteäkin pois ja Lee jää huutelemaan, että hänelle luvattiin kyyti takaisin kotiin. Miksi Uatu haluaisi kotiin silloin kun hän siellä jo istuu? Secret ending saattaa aiheuttaa päänvaivaa monille, jotka eivät asiaan ole perehtyneet, mutta se kotelo joka nähtiin lopussa, missä se kultainen nainen sitä tuijottelee on Adam Warlockin kotelo, joka siis Thanosin arkkivihollinen. David Hasselhoff tekee myös ihan ookoo hauskan cameon leffassa ja Stallonen etukäteen hehkutettu rooli jää valitettavaksi vain cameoksi. Mahdollisesti Guardians 3 elokuvassa nähdään Stallonen hahmoa Stakaria ja Adam Warlockia enemmänkin. 



Guardians of the Galaxy Vol. 2 on periaatteessa ihan hauska ja siinä on monia hienoja kohtauksia, jopa ihan koskettavia. Valitettavasti koko paketti vain tuntuu olevan kliseinen scifi-leffa ilman minkäänlaista fiilistä supersankarileffasta. Se kaatuu samoihin ongelmiin kuin moni 2000-lvuun supersankarileffa, eikä tuo oikeastaan mitään uutta MCU-maailmaan. Olisin niin toivonut jo selkeämpää kytköstä Avengers-maailmaan tai vaikka jotain pätkää siitä saatanan Thanosista, jota on odotettu jo yli puoli vuosikymmentä. Sen sijaan Thanosiin vain viitataan joka toisessa keskutelussa. Tämä elokuva ei tule pääsemään top 10 Parhaat Marvel elokuvat, olen nyt jo unohtanut puolet asioista, mitä leffassa tapahtui joten voin vain kuvitella mitä muistan vuoden päästä. Ei jatkoon.

2 kommenttia:

  1. Ihmettelin miksi kaikkialla oli vain ylistäviä arvosteluja, kun omasta mielestäni näin tuoreeltaan elokuva oli ihan kiva vain. En tiedä johtuiko isoista odotuksista vain, mutta juoni oli kulutettu ja liikaa yritetty ahtaa samaan elokuvaan hahmon kehitystä.

    SPOILERIT: juoni oli jotenki nähty monta kertaa ihan lauantai-aamun piirretyissäkin. Kivan oloinen tyyppi pelastaa pulasta sankarit, mutta osoittautuukin pahaksi ja sitte tapellaan. Keskiosa elokuvasta tuntui junnaavan paikallaan ja ryhmäkin oli erillään ja elokuva kärsi tästä. Harmi että parhaat biisit oli jo ensimmäiseen noukittu.

    Toiminta oli edelleen viihdyttävää ja alku olikin parasta kun hahmot olivat keskenään tekemässä "duunia"
    Vitsit osuivat hyvin maaliin, tosin jatkuva ja turha nahistelu tuntui päälle liimatulta. Starlord jäi kyllä ikävän statiksi.Hahmot kyllä edelleen hauskoja.

    Kokonaisuudeessaan ihan viihdyttävä ja hauska leffa, mutta ei mikään mestariteos, eikä yllä ensimmäisen tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Itselläkin vaikutti juuri nuo odotukset ja se että on tottunut siihen, ettei Marvel Studiosin leffat juurikaan koskaan ole mitenkään superhuonoja. Harmittaa, että jopa Guardiansin jatko-osasta tuli noin kökkö :O

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...