Parhaat tv-sarjat 2021

Listoja, listoja ja listoja! Paras aika vuodesta kun pääsee taas muistelemaan edellistä vuotta ja laittamaan asioita järjestykseen näille top listoille. Sarjoja tuli katsottua tosi paljon ja harmillisesti monta hyvää ei mahdu tähän top viiteen ollenkaan! Saavat siis kunniamaininnat sitten lopussa. Niille, jotka eivät tiedä niin listaan vuosittain mun vuoden lemppari sarjat tälläiseksi top viideksi. Mukaan pääsee mikä tahansa sarja, minkä olen kokonaisuudessaan katsonut aina kyseisenä vuonna. Sarjan ei ole ollut pakko ilmestyä sinä vuonna, pääasia, että se on ollut minulle uusi. Tässä tulee kuitenkin Ruudukon lemppari sarjat vuodelta 2021.

#5 It's a Sin

Verkko: HBO Max

Julkaisuvuosi: 2021

Lempi hahmo: Colin Morris-Jones

 

Jossain kohtaa selailin HBO:n tarjontaa, jotta löytäisin jotain uutta kevyttä katsottavaa. Oltiin katsottu tosi paljon kaikkea yliluonnolista leffaa, joten tämä teema kiinnosti vielä paljon. Sarjan kuvaus kertoi, että joku mystinen virus iskee  80-luvun Lontoossa ja alkaa niittämään yksi toisensa jälkeen kaveriporukan jäseniä. Selkeästi siis zombie-sarja kyseessä! No ei ollut. It's a Sin kertoo 80-luvun HIV/AIDS -kriisistä, joka iski etenkin suurten kaupunkien homoyhteisöihin vaarallisen nopeasti. Tarina seuraa yhden kaveriporukan matkaa sieltä ensimmäisestä tartunnasta aina siihen hetkeen asti kun ensimmäiset lupaavat lääkkeet ja hoidot ilmestyvät. Matka on koskettava ja täynnä surullisia yllätyksiä, mutta myös pieniä onnellisia hetkiä. Hahmot ovat todella kiinnostavia, uskottavia ja niin tuttuja oikeasta elämästä. Opin sarjan kautta myös paljon kyseisestä sairaudesta ja siitä, miksi monilla on vielä tänäkin päivänä niin negatiivinen asenne LGBTQ+ ihmisiin. Vahva suositus, mikäli aihe kiinnostaa yhtään!

 

#4 Arcane: League of Legends
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2021-
Lempi hahmo: Vi, Ekko

Heti alkuun pakko sanoa, etten ole koskaan pelannut League of Legendsiä saatika ollut koskaan tippakaan kiinnostunut siitä. Tämä sarjakin olisi varmaan jäänyt katsomatta, ellei sitä olisi kaikki ympärillä hehkuttaneet niin tajuttoman paljon. Pitihän tämä sitten siis katsastaa ja voi pojat miten hieno sarja se olikaan! Animaatiotyyli on aivan älyttömän kaunis ja juoni nappaa mukaansa viimeistään parin ensimmäisen jakson jälkeen. Sarja koukuttaa katsomaan aina seuraavan jakson ja loppuu kokonaisuudessaankin sellaiseen cliffhangeriin, että ihan huutaa sen toisen kauden perään. Hahmot ovat todella persoonalliset, samaistuttavat ja heistä kaikista oppii pitämään sarjan edetessä. Kukaan ei ole perinteinen hyvä tai paha, vaan kaikista löytyy se toinenkin puoli. Sarja ei kuitenkaan saanut minua edelleenkään kiinostumaan LoLin pelaamisesta, mutta jonkin verran tuli luettua hahmojen loresta lisää pelin wikipedia sivujen kautta.

#3 Squid Game
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2021-
Lempi hahmo: Ali Abdul, Kang Sae-byeok ja Hwang Jun-ho

Syksyllä maailma meni aivan sekaisin korealaisesta mysteeri-draama Squid Gamesta. Jos joku nyt ei vielä tiedä niin Squid Game on vähän kuin Saw, mutta peleinä on ne lapsuudesta tutut leikit. Sarjassa on jonkin verran väkivaltaa, mutta se ei sillä mässäile. Keskiössä ovat hahmot ja heidän väliset suhteensa. Sarja haastaa katsojan ajattelemaan, mitä itse olisi tehnyt tuossa tilanteessa ja kuinka pitkälle voisi päästä tälläisissä kilpailuissa? Sarja myös onnistuu elämään hypensä tasolle. Sen musiikit ovat aavemmaisen kaunista kuultavaa ja hahmot ihan törkeän mielenkiintoisiksi kirjotettuja. Mukaan mahtuu myös twistiä twistin perään mikä pitää katsojan varpaillaan ihan sinne viimeisiin hetkiin asti. Korealainen media on ilmiönä tullut jäädäkseen ja mielenkiinnolla olen alkanut tutustumaan myös moniin muihin korealaisiin sarjoihin ja elokuviin. Squid Gamea usein myös verrataan hieman samankaltaiseen japanilaiseen  Alice in Borderland -sarjaan, joka myös melkoisen hyvä.

#2 Young Royals
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2021-
Lempi hahmo: Wilhelm

Luulin, ettei yksikään teinisarja enää pysty minua hetkauttamaan. Kaikki on nähty, koettu ja uudelleen kierrätetty. Sitten tuli ruotsalainen Young Royals ja olin aivan ällikällä lyöty. Päätähdet Wilhelm (Edvin  Ryding) sekä Simon (Omar Rudberg) kannattelevat sarjaa jo pelkästään kemiallaan koko tuotantokauden ajan! Ihan tajuttoman hyvät ja luonnolliset näyttelijät ikäisiksiin. Uskoin ihan jokaisen sekunnin mitä herrat ruudulla näyttelivät. Yllätyksellinen ja maanläheinen tarina saa välillä hymyn korviin ja välillä ihan itkettää. Jatkoa on onneksi luvassa, sillä tämän tarinan haluan nähdä ehdottomasti. Jos kaipaat elämääsi jotain suht kevyttä, mutta laadukasta romanssia niin katso ihmeessä Young Royals. Jää Love, Victor kakkoseksi ja kauas autenttisuudessaan ja tunnepuolella, vaikka olikin pitkään mun tän vuoden listan kärkisijoilla.

 

#1 Wandavision
Verkko: Disney +
Julkaisuvuosi: 2021
Lempi hahmo: Wanda Maximoff

Wanda, Wanda, Wanda... muusta en ole tainnut tänä vuonna näin paljoa puhuakaan? Tammikuussa 2021 alkanut Wandavision nappasi minut mukaan jo ensimmäisestä jaksosta asti. Oli ihanan nähdä sarjan kunnioittavan sitcomin eri vuosikymmeniä tuoden mukaan juuri sopivasti niitä sitcomin kliseitä, tarinoita ja hahmoja, mutta samalla muokaten niistä täysin omanlaisia tulkintoja. Ensimmäiset jaksot on myös kuvattu ihan live-yleisön edessä mikä vain lisää sarjan autenttisuutta! Sarjassa on lukemattomia twistejä ja ikimuistoisia hahmoja. Sarja koukutti jokaisen jakson jälkeen spekuloimaan ja tutkimaan internetistä joka ikisen viittauksen ja mahdollisuuden. Oliko tämä nyt vihdoin se Mephisto teaser vai ei? Silti se jaksoi aina uudelleen ja uudelleen yllättää katsojansa, tarjoten paljon uusia mielenkiintoisia näkökulmia ja teorioita. Aivan huikea aloitus Marvel -universumin neljännelle vaiheelle! Mikään muu ei ollut viime vuonna myös niin suurena korvamatona kuin tiedätte-kyllä-kenen tunnari. Rakastan tätä sarjaa!

Tänä vuonna tuli katsottua myös paljon muita sarjoja ja listalle eivät ihan päässeet muun muassa nämä huippusarjat: Mare of Eastown, Maid ja Midnight Mass. Kaikissa kolmessa oli jotain ihan törkeän hyvää, mutta myös jotain mikä vähän tökki. Ovat kuitenkin sen verran laadukkaita huippusarjoja, että suosittelen ehdottoman vahvasti! Meinasin myös, että olisiko pitänyt tehdä animaatiosarjoista ihan oma listansa, jossa tuo Arcane olisi ollut sitten ykkösenä. Päätin olla kuitenkin stressaamatta itseäni liikaa ylimääräisillä listoilla. Joka tapauksessa en olisi saanut edes kasaan viittä Invinciblen ja What if..? -sarjojen avulla, Cowboy Bepop kun jäi niin kesken vielä. Komediasarjoista tuli katsottua Parks and Recreations sekä aloitettua nostalgia-hengessä Tyttökullat. Myös Marvel tarjoili koko vuoden ajan laadukasta draamaa, mutta Loki, Hawkeye ja The Falcon and the Winter Soldier eivät säväyttäneet niin paljon, että olisivat top viiteen päässeet. Pakkokatsottavat kuitenkin jokaiselle MCU-fanille!

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings

Siitä lähtien kun Marvel julkisti tekevänsä Shang-Chi elokuvan, olen ollut ihan älyttömissä hypeissä! Shang-Chi ei ole minulle tuttu sarjakuvista, mutta hahmo ja sen tarina kiinnosti silti paljon. Myös se, että Marvel Studios lähtisi tekemään kung fu -henkistä elokuvaa kuulosti aivan mahtavalta idealta. Oliko odotus sitten kaiken tämän hypen arvoista ja miten Shang-Chi sijoittuu muiden Marvel -leffojen maailmaan? Koitetaan pureutua näihin tässä arvostelussa! Luulen, että tämä sisältää pieniä spoilereita, joten pienellä varauksella.

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings on Destin Daniel Crettonin ohjaama Marvel Studios elokuva. Pääosissa nähdään muun muassa Simu Liu, Awkwafina, Michelle Yeoh, Tony Chiu-Wai Leung sekä Meng'er Zhang. Ensi-iltansa elokuva sai tähän ajankohtaan nähden poikkeuksellisesti vain elokuvateattereissa ja saa Disney plus julkaisun vasta myöhemmin tämän syksyn aikana. Elokuva kuitenkin kaikista maskipakoista ja rajoituksista huolimatta onnistui tahkoamaan jo avaus viikonloppunaan ihan hillittömän määrän rahaa eikä ihme, Shang-Chi on juuri niin vahva tekele kuin sen povattiinkin olevan!

Simu Liu on aivan ihana ja toimii tosi hyvin Shang-Chin roolissa. Alkuun vähän pelästyin sitä kun hahmo tuntui hukkuvan vastanäyttelijä Awkwafinan hahmon Katyn varjoon. Awkwafina on muutenkin sellainen scene-stealer, että huhhuh! Vasta hetken aikaa leffaa katsottuani vihdoin tajusin sen, Shang-Chin on takoituskin olla vähän introvertti-hahmo. Tyyppi joka mieluummin on pois parrasvaloista, eikä halua olla osallisena isompaa toimintaa. Ei jokaisen sankarin tarvitsekaan olla ulospäin suuntautunut vitsiniekka. Tämä oli siis mukavaa vaihtelua kaikkien Chrisien joukkoon. Liu on myös todennut, että oli tärkeää rakentaa hahmo niin sanotusi alusta. Alkuperäisen Shang-Chin kun on kirjoittaneet valkoiset miehet, joilla ei ole ollut riittävää kokemusta siitä, millainen aasialaisen supersankarin kuuluisi ihan oikeasti olla. Shang-Chi ei puhu paljoa, mutta hahmossa on silti paljon sydäntä, pitää vain osata katsoa hieman pintaa syvemmälle. Esimerkiksi kovinkaan moni Marvel-päähenkilö ei ole itkenyt ensimmäisessä soolo-elokuvassaan.

 

Vaikka päähahmo onkin hieman vakavampi kuin Marvel-sankarit yleensä, oli leffassa kuitenkin sitä taattua MCU-huumoria. Palaavat hahmot kuten Wong, Abomination ja Trevor Slattery toivat kaikki hieman huumoria tähän seikkailuun hauskoilla pikku cameoillaan. Myös Awkwafina piti huolen, että välillä vähän nauretaan - joskus jopa vähän liiankin tiuhaan tahtin. Taistelukoreografiat olivat upeita ja Liu tekikin paljon stunteistaan ihan itse. Oli paljon viittauksia niin Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja Old Boy elokuviin kuin myös perinteisiin Jackie Chan kohellus-leffoihin. Tykkäsin siis ihan sikana noista action-kohtauksista!

Itsellä oli odotukset niin korkealla, että ihan sinne top viiteen ei kyllä Shang-Chi kuitenkaan päässyt. Se on kuitenkin varmasti yksi parhaimpia MCU-sooloelokuvia ja jokaisen Marvel-fanin must see listalla. Shang-Chi ei sinällään edistä MCU:n kokonaisjuonta kovinkaan paljon, mutta jo se että mukaan saatiin nyt lisää mystisiä voimia sekä aasialaiset kamppailulajit, on jo mielestäni ihan tarpeeksi paljon lisäsisältöä. Muutenkin on mahtavaa saada viimein isoon leffaan päärooliin aasialaistaustaisia näyttelijöitä. Toivottavasti ei ole kaukaa haettu, että tämän leffan myötä tulisi Hollywoodiinkin jonkinlainen tuulahdus idästä ja näkisimme niin sanotusti "valkoisen miehen" -roolissa enemmän myös aasialaistaustaista väkeä. Aina saa toivoa!

Marvel Cinematic Universe: Phase 4

 

Kauan odotettu Marvel Cinematic Universen vaihe neljä on vihdoin saatu käyntiin. Teille, jotka ette ole niin perillä näistä niin MCU on jaettu erilaisiin vaiheisiin, joista viimeisin päättyi Spider-Man: Far From Home ja Endgame elokuviin. Vaihe neljä puolestaan starttasi Wandavisionin muodossa alkuvuodesta ja sittemmin siihen on saatu mukaan the Falcon and the Winter Soldier ja Loki sarjat, sekä Black Widow-sooloelokuva. Mitä kaikkea vaihe neljä sitten tuo tullessaan ja mihin kannattaa varautua? Koitetaan pureutua näihin tässä tekstissä. Mukana on mahdollisesti spoilereita kaikista edellämainituista, sekä spekulaatiota tulevasta. Otathan siis tämän huomioon!

MCU alkoi vuonna 2008 elokuvalla Iron Man. Jo heti alusta oli selkeää, että Marvel lähtee hakemaan jotain suurta ja kunnianhimoista elokuvauniversumillaan. Pienet yhtymäkohdat alkoivat vuosien kuluessa muuttua isommaksi ja isommaksi kokonaisuudeksi ja vuonna 2012 näimmekin ensimmäistä kertaa suurimmat Marvel-sankarit samalla ruudulla elokuvan Avengers muodossa. Sieltä saakka alettiin pikkuhiljaa myös kiusoittelemaan tulevalla pahalla, eli Thanoksella. Faneille tehtiin selväksi, mikä tämän leffasarjan endgame tulisi olemaan ja ketä vastaan Kostajat joutuisivat lopussa taistelemaan. Vuosien odotus palkittiin vuonna 2019 elokuvassa Avengers: Endgame, kun Thanos päihitettiin ja maailmaan saapui rauha. Ei secret endingejä, ei selkeää kuvaa tulevaisuudesta. Vain rauha, jonka jokainen hahmo tuntui jollain tapaa saavuttaneen. Siitä onkin sitten hankala pistää enää paremmaksi, kun kaikki tuntuu olevan jo koettu ja nähty. Jotain uutta pitäisi kuitenkin keksiä, jotta Mikki Hiiren rahakone jaksaa tuottaa lisää miljardeja. Mutta mitä?

 

Hätä ei ole tämän näköinen, sillä vuosikymmeniä jatkuneista Marvel-sarjakuvista löytyy vielä paljon käyttämättömiä juonikuvioita ja mielenkiintoisia hahmoja. Vaihe neljä tulee antamaan enemmän ruutuaikaa niille hahmoille, jotka aiemmin ovat olleet hieman sivussa (Wanda, Vision, Hawkeye, Loki mm.) ja keskittymään hyvin pitkälti näihin kahteen pääkohtaan: aika ja todellisuus. Loki sarjan lopussa, Loki variantti Sylvie avasi pandoran lippaan surmaamalla pyhän aikajanan vartijan, herran nimeltä One Who Remains. Tästä aiheutuu se, että multiversumin aikajanat alkavat poiketa polultaan ja risteämään toisten universuminen kanssa. Pääsemme siis varmasti tulevissa elokuvissa matkustamaan multiversumin eri maailmoissa sekä aikamatkustamaan niin Quantum Realmin kuin TVA:n avulla. Panokset tulevat niin sanotusti kasvamaan exponentiaalisesti, kun galaktiset uhat sekä tuttujen hahmojen vaarallisemmat variaatiot pääsevät kulkemaan vapaasti. Enää maailmaa ei uhkaa vain yksi narsistinen titaani, vaan koko multiversumi on uhattuna kun rellestys pyhällä aikajananalla alkaa! Eikä siinä vielä kaikki! Se kuka tästä kaikesta sekavuudesta hyötyy eniten, Kang the Conqueror, on tulossa. 

Jo nyt MCU:hun on esiteltyä monia avainhahmoja kuten Yelena Belova sekä Valentina Allegra de Fontaine. Uusia hahmoja esitellään koko ajan lisää ja muun muassa Shang-Chi tekeekin ensiesiintymisen tänä syksynä. Myös Young Avengers ja Ihmeneloset kolkuttelevat ihan oven takana, vaikka mitään virallista ei olekaan vielä julkistettu. Vaiheen neljä oletettu pääpahiskin sai jo ruutuaikaa Lokin viimeisessä jaksossa, kun Jonathan Majors teki cameon viimeisessä jaksossa. On myös mielenkiintoista nähdä tuleeko seuraava Spider-Man: No Way Home ja Doctor Strange in the Multiverse of Madness yhdistämään jollain tapaa Sonyn ja Foxin entiset elokuvauniversumit mukaan MCU:hun. Ainakin huhujen mukaan, sekä Tobey Maguiren, että Andrew Garfieldin Hämikset nähtäisiin tuossa No Way Homessa. Vain aika kertoo kuinka käy, mutten yllättyisi yhtään vaikka leffassa olisi cameot kaikilta olemassa olevilta Hämiksiltä, myös Miles Moralesilta.

Vaiheen neljä alku on ainakin omasta mielestäni tuntunut todella kiinnostavalta, mutta vähän sekavalta. Sekavuuteen ei auta, että vaiheen palaset ovat nyt ilmestyneet hieman eri järjestyksessä koronatilanteen vuoksi. Siksi sarjoilla onkin nyt yllättävän suuri painoarvo siinä, että kaikki tämä tuleva pohjustetaan hyvin. Mielestäni Wandavision ja Loki ovatkin onnistuneet oikein hyvin tässä uuden kiusoittelussa ja avannut silmiä uudenlaiseen lähestymiseen tähän jo tuttuun ja turvalliseen MCU:hun. Vielä on paha sanoa, mikä näiden sarjojen lopullinen painoarvo on siinä kohtaa, kun leffoja alkaa ilmestymään. Suosittelen kuitenkin jokaista Marvel fania tsekkaamaan ne läpi. Sen verran monta tärkeää juttua ja hahmoa esitellään, että leffoja katsellessa voi mennä sormi suuhun helpostikin tulevaisuudessa. Myös minulle itselle on ollut hieman hankalaa kaiken tämän uuden sisäistäminen, sillä jopa minun Marvel tietämys päättyi oikeastaan tuohon vaihe kolmoseen. Nyt tulevat hahmot ja juonenkäänteet eivät ole enää niin tuttuja, enkä osaa enää päteä asioilla samalla tavalla kuin ennen. Kamalaa! Se on kuitenkin varmaa, että mitä ikinä seuraavan parin vuoden aikana tulee tapahtumaan - on erittäin kiinnostavaa ja tulen varmasti hypettämään vähän sitä sun tätä. Sen verran kiinnostavia aikoja eletään nyt!

Wandavision

 

Wau! Eipä oikeasti muuta voi sanoa. Marvel Studios siirtyi tekemään elokuvien lomassa sarjoja. Ajoitus ei voisi olla parempi, kun kaikkihan me kykitään kuitenkin kotona. Disney plussaan on muutenkin tullut lyhyellä aikavälillä paljonkin mielenkiintoista katsottavaa, mutta puhutaan niistä sitten vähän myöhemmin. Nyt on aika hehkuttaa Wandavisionia, joka sai ainakin minut jo ensimmäisestä trailerista ihastumaan tähän sarjaa. Teksti ei sisällä mitään hirvittävän isoja spoilereita, mutta jos haluat varmistua, ettet saa minkäänlaista ennakkokäsitystä sarjasta niin kannattaa lukaista vasta kun olet sarjan katsonut.

Wandavision on sekoitus mysteeriä ja komediaa. Se lainaa elementtejä sitcomeista, unohtamatta kuitenkaan Marvel juuriaan. Pääosissa nähdään Marvel Cinematic Universen elokuvista tutut Elizabeth Olsen sekä Paul Bettany. Uusina lisinä Marvelin kasvavaan näyttelijäkaartiin on lisätty muun muassa Teyonah Parris sekä ihastuttava Kathryn Hahn. Tarina alkaa kuin mikä tahansa hurmaava 50-luvun komediasarja: Nuori pariskunta muuttaa kauniiseen jenkkilähiöön perustaakseen perheen. Mitä naapurit tosin eivät tiedä, on se, ettei pariskunta olekaan mikään ihan tavallinen! Vaimo Wanda osaa taikoa ja mies on ihka oikea androidi. Kaksikon täytyy parhaansa mukaan koittaa peitellä kykyjään, etteivät uteliaat naapurit huomaa heidän poikkeavuuttaan. Tämä siis ehkä lyhykäisyydessään sarjan juoni. Tai ei oikeastaan sinne päinkään. Hyvin pian alamme huomata pieniä vihjeitä siitä, että kaikki ei ehkä olekaan sitä miltä näyttää. Sitcom onkin oikeasti vain kulissi, jonka Wanda on luonut käsitelläkseen tunteitaan ja menetyksiään.

 

Sarja alkaa pahaa-aavistamattomasti juuri tuollaisena 50-luvun sitcomina, joka hakee vaikutteita muun muassa Dick van Dyke Showsta sekä I Love Lucy sarjasta. Myös Vaimoni on noita on hyvin läsnä ensimmäisissä jaksoissa. Monille kasuuali Marvel-faneille näytti sarja olevan liian outo. Ensimmäiset episodit poikivat paljon negatiivistä kommenttia siitä, kuinka sarja oli tosi iso pettymys monelle. Eikö Wandavision olekaan perinteinen Marvel seikkailu vaan sen sijaan tyhmä sitcom? Oli käsittämätöntä miten monelta meni täysin ohi se, että jotainhan tuossa maailmassa on täysin pielessä. Jakso jaksolta mysteeri kuitenkin avautuu lisää ja lisää ja jos ei jaksanut sinne neljänteen jaksoon saakka katsoa niin voi pojat mitä menikään ohi! Wandavision on tärkeä osa tulevia Marvel leffoja, mutta samalla kaunis kunnianosoitus television perhe-sitcomien historialle.

Jälkikäteen ajatellen minun olisi ehkä pitänyt kirjoittaa jokaisesta jaksosta postaus erikseen. Niin huikean hienoja ja erilaisia olivat jokainen sarjan episodi. Kaikki ne pienet viittaukset ja easter eggit saivat minut hyppimään innosta! Oli lähes tuskaa odottaa aina kokonainen viikko ennen kuin seuraava jakso ilmestyi. Toisaalta tästä syystä oli todella upeaa olla osana Wandavision hypeä ihan alusta asti. Ilmassa oli paljon kysymyksiä ja faniteorioita ja silti sarjan tekijät onnistuivat yllättämään jokaisessa jaksossa. Siksi tästä onkin hankala kirjoittaa mitään konkreettista, ettei totaalisesti spoilaa mitään.

 

Wandavision on parhaimmillaan silloin kun ymmärrät parodiat ja viittaukset. Se antaa myös paljon mietittävää ja uutta perspektiiviä Marvel Cinematic Universen faneille. Yhtäkkiä maailma ei olekaan vain taistelua, huonosti toteutettuja pahiksia ja näyttelijä Chris Evans/Hemsworth/Pratt tekemässä oikeutta sarjakuvavastineelleen. Maailma onkin suurempi ja ihmeellisempi kuin kukaan meistä olisi osannut kuvitella. Vaikka Wandavision onkin isolta osalta komediaa, mahtuu siihen paljon koskettavia hetkiä sekä ikimuistoisia lainauksia. Puhumattakaan eräästä tietystä pahistelu-laulusta episodissa seitsemän. Sarja tuntuu tuoreelta ja käynnistää mielestäni loistavasti Marvel Cinematic Universen kauan odotetun neljännen vaiheen. Rakastan tätä sarjaa ja sen estetiikkaa ihan mielettömästi!

Disney Ultimus

Disney klassikoita on laidasta laitaan. Klassikolla tarkoitetaan vuodesta 1937 saakka ilmestyneitä originaaleja Disney piirrettyjä, jotka ovat saaneet ensi-iltansa teattereissa. Klassikoita on ilmestynyt kirjoitushetkellä 58 kappaletta. Joukossa on monia loistavia elokuvia, joista nauttii niin lapsi kuin aikuinenkin. Ihan törkeän huonoja Disney animaatioita ei montaa ole, mutta keskinkertaisia "meh" -elokuvia löytyy repertuaarista yllättävänkin paljon. 

Joskus vuosia sitten laitoin kaikki klassikot järjestykseen parhaimmasta huonoimpaan. Tuolloin listaus perustui isolta osin mututuntumaan ja siihen mitä muistin lapsuudestani - ei siis mikään kovin luotettava listaus. Nyt kuitenkin Disney plus -palvelun myötä olen voinut kokea uudelleen kaikki ne lapsena katsotut Disney leffat ja tehdä ihan "tieteellistä" vertailua siitä, miten mikäkin leffa ihan oikeasti listalle sijoittuu. 

Katselukokemusta haittasi jonkin verran se, että Disney plus näkyy ainakin meillä tosi himmeäsävyisenä ja aina välillä muutenkin pätkii. Myös se, että välillä katse herpaantui esimerkiksi puhelimen pariin, ehkä kieli siitä, että elokuva oli tylsä tai ettei oma keskittyminen enää oikein jaksanut kantaa kun katsoo kolmekin animaatiota päivässä. Tässäpä siis Ruudukon absoluuttinen Disney Ultimus vuosimallia 2021:

58. Säveltuokio
57. Iskelmäparaati
56. Saludos Amigos
55. Fantasia
54. The Adventures of Ichabod and Mr. Toad
53. Pennitön ja Suruton
52. Kolme caballeroa
51. Dumbo

50. Aristokatit
49. Oliver ja Kumppanit
48. Pieni merenneito
47. Fantasia 2000
46. Viidakkokirja
45. Peter Pan
44. Tuhkimo
43. Pinocchio
42. Atlantis - Kadonnut kaupunki
41. Nalle Puh
40. Kaunotar ja Kulkuri

39. Lumikki ja seitsemän kääpiötä
38. Räyhä-Ralf valloittaa Internetin
37. Frozen II
36. Lehmäjengi
35. Pikku Kanenen
34. 101 Dalmatialaista
33. Karhuveljeni Koda
32. Tarzan
31. Prinsessa ja sammakko
30. Topi ja Tessu

29. Bambi
28. Dinosaurus
27. Hiidenpata
26. Riemukas Robinsonin perhe
25. Bolt
24. Nalle Puhin elokuva
23. Pocahontas
22. Notre Damen kellonsoittaja
21. Basil hiiri - Mestarietsivä

20. Robin Hood
19. Tangled
18. Moana
17. Leijonakuningas
16. Hercules
15. Prinsessa Ruusunen
14. Bernard ja Bianca Australiassa
13. Miekka Kivessä
12. Liisa Ihmemaassa
11. Pelastuspartio Bernard ja Bianca

10. Aarreplaneetta
9. Zootopia
8. Aladdin
7. Räyhä-Ralf
6. Frozen
5. Kaunotar ja Hirviö
4. Big Hero 6
3. Keisarin uudet kuviot
2. Mulan
1. Lilo ja Stitch

Karkeasti voisi sanoa, että hyvässä Disney-leffassa on sopivasti huumoria, mutta myös vakavampia teemoja. Jos nämä kaksi asiaa ei ole tasapainossa, näkyy se usein siinä, että elokuva ei oikein sijoitu listallani. Hyvän leffan parissa liikuttuu, nauraa ja pysähtyy ajatteleemaan. Genre ei hirveästi vaikuttanut myöskään sijoitukseen, mutta kuten arvata saattaa, ovat ne Disney leffat kärjessä, joissa on samaistuttava päähenkilö.

Melko nopeasti huomasin, että mitä enemmän tarina keskittyy pelkkiin eläinhahmoihin (Aristokatit, Oliver & Kumppanit) niin sitä huonommin saan siitä mitään irti. Antropomorfiset hahmot sen sijaan eivät suoraan laskeneet pisteitä (Pikku Kananen, Robin Hood). Valintoihin vaikutti myös biisit (Alan Menken on muuten super kova!) sekä yllättäen käsikirjoituksen toimivuus. Yhtenä tärkeänä kriteerinä pidin myös sitä, että animaation laatu oli hyvännäköistä tai, että se oli oikeasti aikaansa edellä ja toi jotain uutta animaatioiden maailmaan (Notre Damen Kellonsoittaja, Kaunotar ja Hirviö).

Voit ihan rauhassa olla eri mieltä listasijoituksesta, mutta ilmaise toki mielipiteesi tuolla kommenttikentässä! Loppujen lopuksi nämä ovat niin henkilökohtaisia kokemuksia, johon vaikuttaa myös nostalgia sekä se, millaiseen elämän hetkeen kyseinen elokuva sattuu henkilökohtaisella aikajanalla.

Parhaat tv-sarjat 2020

 

Vuonna 2020 tuli kyllä sattuneesta syystä katsottua melkoisen paljon sarjoja. Erilaiset suoratoistopalvelut olivat kyllä huikea pelastus tuohon kammottavaan vuoteen, jolloin neljän seinän sisällä olemista vaalittiin. Suoratoistopalveluiden määrä alkaa olla jo aika huikea ja meilläkin taisi vuoden aikana olla ainakin HBO, Disney+, Amazon Prime sekä kestosuosikki Netflix. Palvelimien laadussa ja sisällössä on sinänsä aika paljonkin eroja, mutta edelleen ollaan todettu, että Netflixissä on se isoin tarjonta juuri sitä meitä kiinnostavaa sisältöä. Itse olen myös kuluttanut tuota Disneyn omaa aika paljonkin viime aikoina, joskin enemmän elokuvien parissa. Tässä tulee kuitenkin omat suosikkisarjat viime vuodelta! Sarjojen ei ole tarvinnut ilmestyä vuonna 2020, pääasia, että minä olen sen pariin itseni löytänyt sen vuoden aikana. Animaatiot ja minisarjat kilpailevat samalla listalla.

#5 Trinkers

Verkko: Netflix

Julkaisuvuosi: 2019-2020

Lempi hahmo: Elodie Davis

Mitä ihmettä? Niin monta sarjaa katsottuna tänä vuonna ja joku ihmeen Trinkets pääsi sijalle numero viisi! Yllätyin jopa itse. Ei Trinkets huono ole, mutta ehkä vähän tylsä ja tavallinen. Se on toisaalta myös sarjan etu. Harvoin tulee vastaan teinisarjaa, joka on oikeasti näin maanläheinen. Sarja kertoo Elodie nimisestä tytöstä, joka on kleptomaani. Jäädessään kiinni varastelusta, passitetaan Elodie vertaistukiryhmään, jossa hän tapaa Moen ja Tabithan, joilla on hieman samanlaisia taipumuksia. Trinkets on lämminhenkinen kuvaus nuoruudesta ja ehkä yllättävänkin yleisestä ongelmasta nuorten keskuudessa. Sarjaa voin suositella kaikille, jotka haluavat kevyttä draamaa ilta ja viikonloppu katsottavaksi.

 

 

#4 Mandalorian

Verkko: Disney plus
Julkaisuvuosi: 2019-

Lempi hahmo: -

 

Okei, tämän jälkeen joku saattaa jopa hieman suutahtaa, mutta sanotaan se nyt heti kärkeen ääneen. Mandalorian ei ole ihmeellinen sarja. Se ei ole täällä pelastamassa Star Wars universumia. Sarjan  taso on koko ajan tasapaksua vaellusta, jossa ei ole kovinkaan paljon hienoja, muttei huonojakaan hetkiä. Hahmot jäävät todella pintapuolisiksi ja puolet näyttelijäsuorituksista on mitäänsanomattomia tai huonoja. Miksi sarja sitten pääsi listalle? Minulla on vahva luotto siihen, että Mandalorian nousee jossain kohtaa ihan hyväksikin sarjaksi. Teemoiltaan se on jotain sellaista, mitä sarjojen maailmassa ei tällä hetkellä ole ja onhan se vauva-Yoda aika turkasen söpö! Kakkoskauden yllätys cameo myös nostaa sarjan pisteitä. Mandalorian ei ole mikään suosikkisarja oikeasti, mutta annan pisteitä hyvästä yrityksestä.

 

#3 Game of Thrones
Verkko: HBO
Julkaisuvuosi: 2011-2019
Lempi hahmo: Cersei Lannister

 

Vihdoin! Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi katsoa Game of Thronesin. Suuri syy miksi se aiemmin oli jäänyt saattoi yksinkertaisesti olla se älyttömän suuri ylihypetys mikä sarjan ympärillä oli. En jotenkin löytänyt tarpeeksi ajoissa sarjan pariin ja sitten se juna vain meni ohi ja lujaa. Viimeisen kauden katsoin sen ilmestyessä, joten tavallaan maailma ja hahmot olivat aika tuttuja minulle jo entuudestan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka se, että tiesi etukäteen asioita ei oikeastaan haitannut katselukokemusta yhtään, päinvastoin. Oli hienoa nähdä mistä tutuiksi tulleet hahmot olivat lähteneet ja mitä olivat kokeneet matkallaan. Myös ne kaikkein hurjimmat kohtaukset säväyttivät, vaikka olinkin ne jo jotain kautta nähnyt. Tykkäsin!

 

#2 When They See Us
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2019
Lempi hahmo: Korey Wise 

Heti alkuun pakko myöntää, että katsottiin tämä sarja niin alkuvuodesta, etten juurikaan muista sen yksityiskohtia. Sen kuitenkin muistan, että tunsin todella paljon vihaa ja surua tämän sarjan aikana. When They See Us kertoo tositapahtuman siitä, kuinka viisi tummaihoista nuorta tuomitaan syyttöminä vankilaan New Yorkin keskuspuistossa tapahtuneesta raiskauksesta vuonna 1989. Tämä on ehkä yksi niistä sarjoista, jotka täytyy vain katsoa ja kokea. Etenkin erinäisten Black lives matter -kampanjoiden vallitessa Yhdysvalloissa, on tämä erittäin silmiä avaava minisarja. Jharrel Jeromen tekee uskomattoman suorituksen Korey Wisen roolissa. Ansaittu Emmy voitto herralle.

#1 Dark
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2017-2020
Lempi hahmo: Jonas Kahnwald

Dark meni heittämällä omiin suosikkisarjoihin. Saksalainen scifi-draama oli yllätyksellinen, synkkä ja koskettavakin. Juoni oli todella monimutkainen, mutta loppujen lopuksi ihan johdonmukainen. Dark on todella mukavaa vaihtelua Stranger Thingsiin ja muihin melkoisen kliseisiin jenkkisarjoihin. Dark yllättää ja näyttää hyvältä, vaikka muutamassa erikoistehostekohdassa olisikin ollut vähän parannettavaa. Hahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia ja suosikkihahmoa on hankala edes valita. Sarja imaisee mukaansa jo heti ensimmäisessä jaksossa ja tämän haluaa katsoa kyllä melkein yhdeltä istumalta. Sarja vaatii jonkin verran keskittymistä, joten ihan sellainen "laitan vähän tähän taustalle pyörimään" -sarja ei ole kyseessä. Darkia katsoessa kannattaa olla joku kaveri mukana, niin pääsee teorioimaan oikein kunnolla aina jaksojen välissä. Vahva suositus!

Tässäpä nämä olivat! Omat suosikit tältä vuodelta. Lista oli mielestäni todella vajaa ja sisälsi sarjoja, jotka eivät pääse edes all-time-favorites listaani lähelle. Näiden lisäksi myös erilaiset ö-luokan sarjat olivat kivempaa katsottavaa kuin koskaan! Muun muassa Tiger Kingin, Sweet Homen ja Hollywoodin viihdearvo olivat ihan omaa luokkaansa niiden todella cringejen hetkien vuoksi. Valitettavasti nuo kaikki edellä mainitut olivat nimeomaan sitä aivot narikkaan viihdettä eikä mitään sen kummempaa. Katsoin myös Toy Boy nimisen espanjalaisen sarjan, josta ei silmäkarkkia puuttunut, puhumattakaan Bodyguard -sarjasta, jonka päätähtenä oli aina niin komea Richard Madden. Animeakin tuli katsottua Beastarsin sekä Japan Sinks animaatioiden muodossa, mutta etenkin jälkimmäinen alkoi vahvasti ja lässähti nopeasti. Kunniamaininta myös Snowpiercerille, joka oli siis koko vuoden huonoin katsomani sarja - kaikilla osa-alueilla.

Star Wars: Episode IX Rise of Skywalker

Yli neljän vuosikymmenen ajan jatkunut eeppinen avaruusooppera on nyt saatu päätökseen. Rise of Skywalker on saagan yhdeksäs osa ja ainakin tällä hetkellä koko Star Wars -elokuvauniversumin viimeinen osa. Samalla se oli myös uuden Force Awakens elokuvan aloittaman sequel-trilogian päätös. Seuraavaksi seuraa spoilerien täyteinen arvostelu. Jos siis haluat välttyä juonipaljastuksilta, kannattaa suunnata katse jonnekin muualle ja palata tähän tekstiin, kun olet nähnyt uusimman Tähtien Sota -elokuvan.

On melkoisen valitettavaa, että Star Wars ei onnistunut pitämään itseään kasassa kokonaista uutta trilogiaa. Force Awakens on varmaan suosikkini kaikista Star Wars leffoista, mutta valitettavasti nämä trilogian seuraavat osat eivät yllä samalle tasolle ollenkaan. Siinä missä The Last Jedissa ei tuntunut olevan järjen häivääkään ja hahmot vain poukkoilivat ympäriinsä ilman minkäänlaista kehittymistä, oli Rise of the Skywalker jopa puuduttavan tylsä ja tasapaksu. Last Jedissa sentään oli niitä selkeästi huonoja ja hyviä kohtauksia, kun taas tämä jälkimmäinen jätti todella kylmäksi. Palpatinen mukaan tuominen tuntui aluksi todella hienolta jutulta ja cameo-roolissa hahmo olisikin ollut todella hieno juttu. Sen sijaan Palpatinesta piti vääntää se pääpahis tähän tarinaan ilman oikeastaan sen suurempaa pohjustusta. Toki ymmärtäähän sen, kun missään vaiheessa ei oikein esitelty mitään uutta pahista sarjaan ja Snokestakin hankkiuduttiin eroon jo the Last Jedissä. Enkä edes aio aloittaa Renin ritareista, jotka olivat kyllä niin hukkaan heitetty mahdollisuus. Monesti tuntuikin, että leffa pyrki vain korjaamaan edellisen tuotoksen aiheuttamia ongelmia.

Minua kovasti itseäni myös harmitti se, että Carrie Fisherin Leia oli elokuvassa vielä mukana. Näyttelijä ei tietenkään ollut itse enää kuvauksissa vaan oli luotu mukaan käyttäen tietokonegrafiikkaa ja jo olemassa olevaa materiaalia. Leia tuntuikin jäävän tästä syystä kylmäksi, väkinäiseksi ja etäiseksi, eikä hahmon kuolema enää herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita. Olin kuitenkin käsitellyt Fisherin sekä Leian kuoleman jo parisen vuotta sitten. Lukea ei puolestaan leffassa näkynyt juuri ollenkaan eikä Han Solon pienimuotoinen cameo pelastanut kyllä yhtään mitään. Tietenkin tässä sequel-trilogiassa piti jättää sijaa uusille hahmoille ja jättää konkarit taka-alalle mikä on sinällään ihan okei, harmi vain että Luke ja Leia eivät saaneet mielestäni ansaitsemaansa lopetusta tarinalleen. Hahmojen todella monet repliikit olivat myös uudelleen käytettyjä "viitauksia" edellisiin elokuviin, mutta suurimmalta osalta ne tuntuivat vain laiskoilta fanservice -hetkiltä. Toki elokuvassa oli paljon pientä kivaa faneille, mutta eeppisyys ja tunne olivat koko ajan tipotiessään. Iso plussa kuitenkin Obi-Wanin, Qui-Gonin, Anakinin, Yodan, Ashokan, Kannanin, Mace Windun sekä muutaman muun hahmon äänicameosta lopputaistelussa.

Jos jotain hyvää täytyy keksiä niin trilogian uudet hahmot loistivat kyllä elokuvassa. Kylo Ren ja Rey tuntuivat jälleen kehittyvän hahmoina ja molempien motivaatiot olivat jokseenkin selkeät. Pakotettu suudelma lopussa varmasti toimi reylo -shippaajille, mutta itse hykertelin pienille stormpilot -hetkille pitkin leffaa. Finn ja Poe olivat ehkä elokuvan mielenkiintoisimmat ja aidoimmat hahmot. Heidän kemiansa toimi keskenään sekä muiden hahmojen kanssa todella hyvin. Selkeästi huomasi myös, että Oscar Isaac otti kaiken ilon irti mahdollisesti viimeisestä Star Wars -elokuvastaan.Vähän samaan tapaan kuin Ewan McGregor aikanaan prequel-trilogiassa. Pakko myös mainita kuten Nuoskain totesi, mukana oli myös todella hyvin naishahmoja edustettuna ja mahtuipa mukaan yksi tyttöpusukin!

Se mikä Last Jedissa oli hyvää (uskokaa tai älkää, siinäkin oli jotain hyvää!) oli sen visuaalisuus. Suolaplaneetan taistelu sekä Holdon tekemä hyperajo-uhraus olivat visuaalisesti todella hienosti toteutettuja ja yhtiä parhaimpia kohtauksia koko saagassa. Rise of Skywalkerista ei näitä visuaalisesti hienoja hetkiä löytynyt oikein muualta kuin Reyn ja Kylon taistelusta Endorilla, jossa Kuolontähden rauniot tekivät kohtauksesta karun mutta kauniin. Muistikuvani elokuvasta on myös se, että se olisi ollut väritykseltään melko harmaasävytteinen, jopa mustavalkoinen osissa kohdista. Mikään kohtaus tai maisema ei tunnu pomppaamaan mieleeni ilman erityisen suurta pinnistelyä, vaikka elokuvan maailma tuntuikin pitkästä aikaa enemmän Star Warsilta niiden kömpelöiden animatronixien ja efektien myötä, mitkä toimivat tyylikeinona tässä leffassa erinomaisesti.

Rise of Skywalkerissa on paljon pientä kivaa Star Wars fanille. Elokuvallisesti se on kuitenkin melko keskinkertainen ja unohdettava. Tunteikkaimmatkin kohtaukset jättävät kylmiksi, joko sen takia että tunne pilataan pois seuraavassa kohtauksessa tai sitten katsoja ei vain ymmärrä miksi pitäisi olla surullinen. Kokonaisuutena tämä uusi trilogia pääsee vain parhaimmillankin samalle tasolle kuin prequel -trilogia ja jääkin todella kauas siitä mikä teki alkuperäisestä trilogiasta niin mahtavan. Usko Star Warsiin on horjunut melkoisesti, vaikka aika paljon sormien läpi katsonkin asioita. Ehkä Disneyn olisi hyvä jättää nyt Tähtien sota hetkeksi tauolle ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Ilmeisesti Disney plussassa oleva the Mandalorian -sarja on enemmän sitä mitä Star Warsin kuuluisi olla. Kiitos Nuoskain ja Guy hyvistä pointeista mitä teitte tästä leffasta! Ei se ihan niin huono ole kuin ehkä ensivaikutelma antaa ymmärtää, mutta ilmeisesti Rise of the Skywalker ei vain ollut minulle.

Comic-Con 2019

Vähän venähti tämän kirjoittaminen, mutta tässä nyt olisi! Vuoden suurin sarjakuvatapahtuma on jälleen ohi. Tuntuu, että tämän vuoden Comic-con loppui ennen kuin se ehti oikein edes alkaa. Monta traileria tuleviin elokuviin ja sarjoihin saatiin, mutta monta mielenkiintoista tapausta jäi myös näkemättä. Yksi suurimpia julkistamisia tapahtumassa oli Marvel Cinematic Universen tulevaisuuden näkymät. Tässä nopea tiivistelmä kaikesta, mikä saattaisi olla kiinnostava tietää!

MCU:n kolmas vaihe päättyi nyt kesällä uuteen Spider-Man: Far From Home -elokuvaan. Vaiheen neljä aloittaa Black Widown oma elokuva sekä Disneyn oman toistopalvelun sarjat ensi keväänä. Yhteenkään näistä emme kuitenkaan saaneet vielä trailereita tai edes teasereita, mutta voi pojat kuinka paljon sieltä onkaan materiaalia tulossa! Ensinnäkin jo sarjojen puolelta Lokin oma sarja sekä Falconin ja Winter Soldierin yhteissarja kuulostavat huikean jänniltä! Myös vaihtoehtoisia tarinoita kertova animaatiosarja What if..? kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Valitettavasti näiden takia olisi kuitenkin otettava käyttöön Disney+ -suoratoistopalvelu, mikä varmasti osittain karsii yleisöä. Leffojen puolelta kiinostavimmilta vaikuttivat kauhuleffaksi tituleerattu Doctor Strange in the Multiverse of Madness sekä Thor: Love & Thunder, jossa Natalie Portman ottaa haltuunsa Thorin manttelin. Jään myös odottamaan innolla Mahersahala Alin tähdittämää Blade elokuvaa!

Disney jätti Comic-conin ulkopuolelle kuitenkin Star Warsin lähes kokonaan, eikä Episodi IX jälkeisestä ajasta kerrottu mitään. Myöskään DC ei kertonut paljoakaan tulevaisuuden suunnitelmistaan emmekä saaneet esimerkiksi odotettua Wonder Womanin traileria. Sen sijaan DC keskittyi esittelemään jo olemassa olevien sarjojensa uusia kausia sekä Harley Quinn -animaatiota.

Sarjojen puolelta kiinnostusta herätti Westworldin kolmannen kauden traileri. Vuoden tauolla ollut sarja tekee näyttävän paluun aivan uusiin maisemiin. HBO:n suurin sarja Game of Thrones jäi kuitenkin suosiolla pois tämän vuoden tapahtumasta. Fanit varmasti vielä sulattelevat sarjan päätöstä ja onkin ihan kiva, että pidetään pieni tauko ennen kuin aloitetaan vauhkoamaan uudesta spin-off sarjasta, jonka tähtenä toimii Naomi Watts. Netflix puolestaan esitteli sen heidän kovimman uutuussarjan eli Witcherin, jota on odotettu nyt jo hyvä tovi. Traileri näytti upealta ja Henry Cavill istuu Geraltin rooliin hyvin. Saa nähdä millainen menestys sarjalle siunataan, mutta ainakin tällä hetkellä veikkaukset uudesta huippusarjasta ovat aika kovat! Sen sijaan muun muassa Riverdale ja Umbrella Academy loistivat poissaolollaan. Muita kiinnostavia tapauksia olivat Snowpiercer, His Dark Materials sekä uusi Watchmen -sarja.

Muutamat tulevat elokuvatkin saivat trailerinsa. Muun muassa IT: Chapter 2, Top Gun: Maverick sekä Picard ovat kaikki todella odotettuja leffoja. Sen sijaan Cats -musikaaliin perustuva elokuva sai vähän laidasta laitaan reaktioita. Itseäni se lähinnä puistatti kaikessa karmeudessaan. Myös uusi Terminator -elokuva näyttäisi olevan faneille erittäin odotettu

Kuten huomaatte niin paljon tuolla oli asiaa, mutta silti monet olennaiset teokset jäivät lähes kokonaan huomiotta. Eiköhän meille katsottavaa riitä seuraavaksikin vuodeksi!

Parhaat Nörttileffat 2018!

Varmaankin epäselvin kategoria ikinä on "nörttileffat", joten eiköhän taas avata mistä on kyse. Nörttileffoiksi lasken elokuvat, joiden ympärillä on suuri fanitushype. Genreltään ne ovat useimmiten toiminta, scifi tai kauhuleffoja, joiden ympärille on kehittynyt tietynlainen fanikunta. Kaikki sarjakuviin perustuvat -leffat ovat mukana kuin myös jotkin animaatioleffat. Voit huoletta olla kanssani eri mieltä siitä kuuluuko leffa tälle listalle vai ei, sillä nämä ovat vain minun omia henkilökohtaisia mielipiteitäni. Tässä kuitenkin omia nörttitunteitani liikauttaneet leffat viime vuodelta!

#5 Solo: A Star Wars Story

Ohjaaja: Ron Howard
Erityistä: Alden Ehrenreich on loistava Han Solo, muttei Harrison Ford.

Arvioni: Solo: A Star Wars Story

Star Wars leffoilla alkoi joku ihme alamäki Force Awakensin jälkeen. Last Jedi ei uponnut ollenkaan ja Rogue One oli vähän meh. Sen sijaan Solo onnistui taas vähän valamaan uskoa näihin uusiin Star Wars leffoihin. Se ei ole mikään mestariteos ja juonikin on aika kliseinen ja geneerinen, mutta joku siinä nyt taas nappasi. 

#4 Annihilation

Ohjaaja: Alex Garland
Erityistä: Outo, visuaalisesti kutkuttava scifi
Arvioni: Annihilation

Annihilation tuli jotenkin ihan puskista. En osannut sitä odottaa, enkä toivoa mutta sieltä se vain tupsahti Netflixiin. Leffa oli outo, se myönnettäköön, mutta jotenkin se karu ja kaunis maailma upposi minuun. Se kammottava karhukohtaus kummittelee edelleenkin takaraivossa.

#3 Black Panther
Ohjaaja: Ryan Coogler
Erityistä: Todella ylihypetetty leffa, jolle povataan jopa Oscar -ehdokkuuksia
Arvioni: Black Panther

Minulla meni maku Black Pantheriin sen jälkeen kun se alkoi saada osakseen niin paljon aivan överihyviä kehuha. Black Panther on mielestäni genressään aivan loistava elokuva. Näyttelytyö on ihan hyvää ja erikoistehosteet paikkaa sen mikä juonessa jää tyngäksi, mutta todella yliarvostetuksi on tämä leffa muuttunut tässä vuoden aikana. Leffa ei ansaitse esimerkiksi ehdokkuutta parhaaseen leffaan tai yhteenkään näytelijään. Käsikirjoituksen vielä jollain tavalla hyväksyn, mutta jos Logan ei sitä saanut niin ei saa kyllä tämäkään.

#3 Deadpool 2

Ohjaaja: David Leitch

Erityistä: DP2 jatkaa samalla huumorilla kuin edellinenkin Deadpool -leffa

Arvioni: Deadpool 2

En osannut erotella kumpi on parempi tämä vai Black Panther. Toisaalta Black Panther toi jotain uutta genreen toisin kun Deadpool 2, joka oikeastaan jatkoi ihan samoilla elementeillä kuin ensimmäinenkin osa. Toisaalta Deadpoolin kanssa viihtyi todella hyvin ja sai nauraa vedet silmissä useampaankin otteeseen. Molemmat siis jaetulla kolmossijalla. 

#2 Spider-Man: Into the Spiderverse
Ohjaajat: Bob Persichetti, Peter Ramsey

Erityistä: Todellakin paras animaatioleffa viime vuodelta

Arvioni: -

Tästä en muuten kirjoittanut edes arviota! Jotenkin on ollut sen verran kiire, ettei aikaa tuntunut olevan ja sitten se vain unohtui. Voisin siis tähän hypettää muutamalla sanalla tätä Parhaan animaatio -Oscarin ehdotonta ennakkosuosikkia! Spiderverse kertoo siis Miles Moralesista, pojasta, joka saa samanlaiset supervoimat kuin Peter Parker ja loppu onkin aika perus sarjisleffakauraa. Se mikä tekee Spiderversestä erityisen on se, että se on aivan järkyttävän kaunis ja uniikki ainmaatio. Leffa on täynnä sellaista visuaalista karkkia, että ihan hykertelen niitä ajatellesanikaan. Milesin hahmo on myös supersamaistuttava ja uskottava, eikä leffassa ole niin selkeää hyvä-paha -asetelmaa. Leffan musiikki on myös omiaan tekemään Spiderversestä unohtumattoman kokemuksen. Mielestäni Spiderverse ajaa paljon paremmin sitä agendaa, mitä Black Pantherin väitetään ajavan. 

#1 Avengers: Infinity War

Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo

Erityistä: 10 vuotta MCU leffoja nivoutuu vihdoin yhteen ja Thanos.
Arvioni: Infinity War

Joo... Ei varmaan tarvii selitellä, jos ootte lukeneet ton mun arvion tästä leffasta. Infinity War oli kaikkea ja enemmän mitä Marvel -fani saattoi pyytää. Sopivasti actionia, paljon tuttuja sankareita, ensimmäinen oikeasti todella hyvä MCU -pahis sekä koskettavia kohtaamisia ja unohtumattomia hetkiä. Olen pystynyt olemaan Infinity War hypessä jo kokonaisen vuoden eikä loppua näy.... ainakaan ennen Endgame -leffaa.

Listalta jäävät uupumaan muun muassa seuraavat nörttileffat jotka olen nähnyt: Black Mirror: Bandersnatch, Jurassic World, Ant-Man & Wasp sekä Cloverfield Paradox, joista mikään ei oikeastaan liikauttanut minua juuri yhtään. Listalta uupuvat myös Venom, Incredibles 2, Aquaman sekä Ready Player One ja uusi Halloween sillä näitä en joko ehtinyt tai jaksanut käydä leffateatterissa katsomassa, vaikka ehkä olisin halunnut. Saa nähdä mitä näistä valinnoistani nähdään Oscareissa, etenkin erikoistehoste -kategorian ulkopuolelta. 

Mitkä olivat sinun suosikki "nörttileffasi" viime vuodelta? :)

Marvel Cinematic Universe, voiko se jatkua ikuisesti?

Yksinkertaisesti vastaus otsikkoon on, että valitettavasti voi. Marvelilla on lukuisia sankareita niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, jotka eivät ole vielä saaneet loistaa valkokankaalla. Todellisuutta on kuitenkin se, etteivät MCU:n päätähdet kuten Chris Evans, Chris Hemsworth, Scarlett Johansson tai Robert Downey Jr. jatka ikuisesti elokuvasarjan parissa. Varmaankin sopivalla määrällä Disneyrahaa heidät saa pysymään vielä muutamassa leffassa, mutta eiköhän jossain kohtaa tule se raja vastaan kun edes rahalla ei ole merkitystä. Tietenkin tämä kaikki oli vain olettamusta, mutta en usko että olen kuitenkaan kovinkaan pahasti hakoteillä.

Marvel Cinematic Universen leffat ovat jaettu tällä hetkellä neljään eri "vaiheeseen", joita selvennän tuossa alemmassa kuvassa. Elämme tällä hetkellä vaihetta kolme, joka alkoi aikanaan elokuvasta Captain America: Civil War. Vaihe kolmekin on nyt kutakuinkin puolessa välissä ja tulee loppumaan Avengers: Infinity War -elokuvan jatko-osaan, jonka jälkeen Spider-Man: Homecoming 2 aloittaa vaiheen neljä. Kolmannesta vaiheesta kuitenkin on jäljellä vielä Ragnarök, Black Panther, Infinity War, Captain Marvel sekä Ant-Man & Wasp. Neljännen vaiheen jälkeinen aika on vielä ihan yhtä pimennossa kuin itse vaihe neljäkin. Uskoisin kuitenkin, että neljäs vaihe tarjoaa Captain Marvel elokuvan jatko-osan, sekä jopa mahdollisesti Ihmenelosten "paluun" Marvel Studiosin omistukseen. Myös Young Avengers -ryhmä saattaisi päästä toivotusti valkokankaalle. Ensi vuoden Comic Conissa saattaakin tulee jonkinlaista infoa jatkosta, mutta nyt voidaan vielä spekuloida.

Tässä vielä kaaviona kaikki vaiheet ja niiden elokuvat!

Aika paljon siis tavaraa vielä tulossa ennen kuin tarvitsee alkaa keksimään täysin uusia ideoita. Captain Marvel käynnistää varmasti aivan uuden Kostajat -saagan, johon liittyvät Black Panther, Ant-Man, Wasp, Doctor Strange, Winter Soldier ja Falcon, joista jompi kumpi uutena Kapteeni Amerikkana. Eli ainakin on vielä jonkinlainen porukka valmiina seuraavaan Kostajat seikkailuun. Guardians of the Galaxy saattaa myös hyvinkin pyöriä mukana MCU:ssa vielä pitkään. 

Ongelmaksi mielestäni kehkeytyy kuitenkin se Marvelin surullisen kuuluisa tapa esittää vihulaiset. Lähestulkoon jokainen MCU:n pahis on kohdannut loppunsa liian aikaisin tai toteutettu niin huonosti, että usko pahiksen "pahuuteen" on menetetty jo aikaa sitten. Yellowjacket, Ronan, Malekith, Kaecilius, Mandarin.... Tuossa muutama totaalinen epäonnistuminen listattuna. Tämän hetken kovin pahis, jolla ruutuaikaa on alle viisi minuuttia koko MCU:ssa on Thanos. Thanos kuitenkin oletettavasti kohtaa loppunsa Infinity Warin jatko-osassa, joten mitä jää jäljelle? Apocalypse, Doctor Doom, Magneto ja Galactus ovat kaikki toisten studioiden omistuksessa, eivätkä nämä herrat tule siis saapumaan MCU:hun ainakaan nykytiedon mukaan. On kuitenkin yksi pahis, joka minulle tulee mieleen ja joka saattaisi olla jopa edes suhteellisen pelottava vastus uusille Kostajille, Kang Valloittaja. 

Kirjoitin tämän tekstin jo joku aika sitten ja tälläi pikaisesti oikoluettuna niin aika sekavaltahan tuo näyttää. En vain halunnut, että tuo DC Superhero Girls -roska on blogini ensimmäinen teksti, joten tässäpä tämä!

Homostellaan vähän!

En tiedä ovatko muut huomanneet, mutta viimeisen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon homoyhteisössä. Vuosi sitten lgbtqia (jep tuo on se koko nimi) yhteisöä kohtasi järkyttävä tragedia Yhdysvaltojen Orlandossa, joka kosketti maailmanlaajuisesti niin homoja kuin heteroitakin. Kuluvana vuonna olemme saaneet myös naureskella lisää Venäjän homopropagandan kieltävän lain kummallisille koukeroille sekä kauhistelleet Disneyn ensimmäistä avoimesti homoseksuaaliahahmoa. Kotimaassamme uskovaiset pääsivät huutamaan hallelujaa kun Suomessakin tuli voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, eikä maailmanloppua ole toistaiseksi vieläkään tullut. Saimme myös lukuisia uusia homoseksuaaleja populäärikulttuurin (etenkin nörttimaailman) ilmiöihin, voisinkin siis esitellä muutaman parhaimman eri medioista!

Sarjakuvissa on oikeastaan jo arkipäivää erilaiset homohahmot. DC ja Marvel ovat ottaneet hyvin huomioon seksuaalivähemmistöt sekä muut vähemmistöedustajat. Hienoa oli kuitenkin kuulla, että Marvel alkaa julkaisemaan sarjakuvaa, jossa homoseksuaali on pääosassa. Iceman eli Bobby Drake tuli kaapista jo 2015, mutta nyt kaveri saa ihan oman nimikkosarjakuvan ja ainakin minä olen innoissani! Myös DC:n Teen Titans sai seksuaalivähemmistö vahvistusta Aqualadin myötä.

Merkittävin minulle vuoden aikana kaapista tulleista hahmoista oli kuitenkin Overwatchin keulahahmo, Tracer. Jouluna saimme lukea ihastuttavan sarjakuvan, jossa esiteltiin monien Overwatch hahmojen joulunviettoa ja keskeisiä suhteita muihin hahmoihin. Sarjakuvassa Tracerillä on kiire hankkia lahja rakkaalleen vielä jouluaattona. Rankan metsästyksen jälkeen, hän onnistuu saamaan käsiinsä kaulahuivin ja palaa onnellisena kotiinsa. Kotona odottaa punatukkainen kaunis tyttö, joka muiskauttaa suudelman Tracerille vastaanotettuaan lahjansa! Minun joulu oli pelastettu jo pelkästään tällä! Olette ehkä nähneetkin, että muutaman fanartinkin olen näistä söpöläisistä piirtänyt ♥

Myös elokuvien puolella etenkin Disney otti edistysaskelia, vaikkakin ei ehkä kaikkia miellyttäviä. Disneyn Kaunotar ja Hirviö elokuvassa nähtiin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalihahmo. Etukäteen tätäkin kaikki kauhistelivat, eihän lasta voi viedä katsomaan tälläistä elokuvaa! Kaiken lisäksi myös homoyhteisö älähti siitä, että kyseessä on raivostuttava sivuhahmo LeFou.  Itse en ole vielä elokuvaa nähnyt, mutta uskoisin että tapaus on vähän kärpäsestä härkänen. Sen sijaan myös Marvel elokuvassa nähtiin seksuaalivähemmistön edustaja. Osalta saattoi tämä mennä ihan ohi, mutta Guardians of the Galaxy vol. 2 -elokuvassa nähtiin epäsuorasti homoseksuaali. Hahmo on tietenkin Mantis, joka viittasi Draxille ettei pidä edes hänen kaltaisistaan. Pikkuhiljaa muutos tapahtuu Disneylläkin.... Saataisiinkohan jouluna ihastella ensimmäistä Star Wars homo Dameronia?

Televisio on aina ollut se kaikkein helpoin paikka esittää homohahmoja, joten ketään ei luulisi enää edes ihmetyttävän, että joka sarjasta sellainen löytyy. Viimeisen vuoden aikana kuitenkin yksi hahmo teki minuun suuren vaikutuksen jopa telkkarissa. 13 Reasons Why -netflix sarjassa esiintyi aivan supersympaattinen homohahmo Tony. Tony ei huou sellaista stereotypistä homohahmoa, vaan enemmänkin sellaista veljellistä äijää jota kiinnostaa enemmän autot kuin naiset. Tarkkaavaisimmat (kuten minä) voivat kuitenkin aika helposti tunnistaa Tonyn homoksi jo ensimmäisistä jaksoista asti, kun taas toiset sen huomaavat vasta kun tämä tulee kaapista Claylle. Mikäli kiinnostaa päästä käsiksi kunnon homosarjaan niin suosittelen australialaista Please Like Me -sarjaa, joka löytyy kokonaisuudessaan Netflixsistä!

Joka tapauksessa haluan toivottaa kaikille rauhaisaa ja ennen kaikkea iloista Pride viikonloppua! Nähdään Helsinki Prideillä!

Parhaat Disney Klassikot

Kun nyt ollaan näiden massiivisten listojen parissa niin voisin vihdoin julkistaa tämänkin. Muutama vuosi sitten kokosin listalle kaikki nähdyt Disney Klassikot ja yritin laittaa ne järjestykseen parhaimmasta huonompaan. Disney-leffoissa listausta sotkee aika paljon se, että se minkä on nähnyt viimeksi tuntuu aina nousevan listalla korkeammalle. Muutenkin hankala arvioida kun näitä leffoja on niin monen tasoista ja silti jokainen on jollain tavalla onnistunut.  Olen päivittämnyt aina uudet tälle listalle sitä mukaa kun olen ne nähnyt. Muutamia klassikoitakin puuttuu näkemättä (etenkin noita 40-luvun), mutta eipä anneta sen haitata, eiköhän ne joskus tule katsottua.

48. Fantasia
47. Fantasia 2000
46. Bolt
45. Dumbo
44. Robin Hood
43. Viidakkokirja
42. Aristokatit
41. Peter Pan

40. Pikku Kanenen
39. Lumikki
38. Tuhkimo
37. Pinocchio
36. Tarzan
35. Prinsessa ja sammakko
34. Notre Damen kellonsoittaja
33. Pocahontas
32. Pieni merenneito
31. Kaunotar ja Kulkuri
30. Bambi
29. Hiidenpata
28. 101 Dalmatialaista
27. Topi ja Tessu
26. Oliver ja Kumppanit
25. Dinosaurus
24. Riemukas Robinsonin perhe
23. Karhuveljeni Koda
22. Zootropolis
21. Nalle Puh
20. Kaksin karkuteillä
19. Leijonakuningas
18. Aladdin
17. Miekka Kivessä
16. Prinsessa Ruusunen
15. Bernard ja Bianca Australiassa
14. Basil hiiri - Mestarietsivä
13. Liisa Ihmemaassa
12. Pelastuspartio Bernard ja Bianca
11. Atlantis - Kadonnut kaupunki
10. Herkules
9. Lehmäjengi
8. Räyhä-Ralf
7. Mulan
6. Kaunotar ja Hirviö
4. Aarreplaneetta
4. Frozen
3. Big Hero 6

2. Keisarin uudet kuviot 

1. Lilo ja Stitch

En ala sillä tavalla perustelemaan nyt valintojani, jos joku tahtoo tietää jotain niin kysykööt. Disney-leffat on kuitenkin niin henkilökohtainen kokemus, että jokaisella tämä järjestys on aivan erilainen. Pidän siitä jos leffassa on hyvää musiikkia ja ei niin kliseisiä hahmoja. Jostain syystä arvotan eläinsadut tuonne vähän alemmas keskiarvoisesti mikä oli ihan hauska huomata! Prinsessa sadut puolestaan jakautuu aika tasaisesti pitkin listaa. Tämäkin lista päätyy tuonne listat sivulle myöhempiä tarkasteluja varten :)

25 kertaa minä!

Harvemmin tulee tehtyä näitä henkilökohtaisempia päivityksiä, mutta tälle viikolle niitä mahtuu jopa kaksi! Syy miksi halusin tehdä taas minusta kertovan tekstin on se, että täytän huomenna 25! Se on niin kuin neljännes vuosisata joka tuntuu todella isolta jutulta! Halusin juhlistaa itseäni siten, että tutkin elämääni vaikuttaneita asioita jokaiselta vuodelta vuodesta 1992 aina tähän vuoteen saakka. Varmaankaan mitään suuria yllätyksiä tällä listalla ei ole, mutta ainakin jotain mielenkiintoisia pikkuseikkoja saattaa minusta paljastua. Ennen kuin leimaatte minut jälleen itsekeskeiseksi luuseriksi niin tämä on ehkä tavallaan enemmän omaksi iloksi tehty teksti johon on sitten kiva palata kymmenen vuoden päästä. :)

1992 - Synnyin

Helmikuussa 1992 tosiaan synnyin ja siitä lähtien on tullut tutkittua tätä alati muuttuvaa maailmaa. Samana vuonna syntyi myös muutamat tämän hetken kuumimmista nimistä elokuvien saralla ja etenkin kaiken maailman kivojen nörtti juttujen parissa työskenteleviä sellaisia! Daisy Ridley ja John Boyega Star Warsista, Ezra Miller Justice Leaguesta ja Alexander Ludvig ja Josh Hutcherson Nälkäpelistä. Kaiken lisäksi jaan syntymäpäivän Taylor Lautnerin kanssa. 1992 oli nörttien vuosi!

1993 - Jurassic Park

Nuorempana olin ihan hitonmoinen Dinosaurus-fani. Tiesin kaikki lajit ja yksityiskohdat kaikesta! (Tai ainakin luulin tietäväni). Jurassic Park on edelleenkin yksi 90-luvun parhaista leffoista ja onhan dinosaurukset edelleen tosi siistejä! 

1994 - Frendit

Vuonna 1994 alkoi yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sitcom -sarjoista. Ketään ei varmaan yllätä, että en tosiaan vielä kolme vuotiaana sarjaa seurannut, mutta teini-ikäisenä se nousi aika kovaksi jutuksi! Voisin melkein syyttää Frendejä siitä, että pidän edelleenkin sitcomeista, mutta ennen kaikkea sarjan syytä on sarkastinen huumorintajuni. Kiitos Chandler.

1995 - Pixar

Kaikille lapsille animaatioleffat on se ykkösjuttu. Olen ihan tyytyväinen siihen, että elin animaatioiden kulta-ajan lapsena. Varmasti siitä syystä edelleenkin animaatiot on tosi kova juttu. Etenkin Pixarin ja Studio Ghiblin tuotanto on aivan järjettömän hyvää. Vuonna 1995 ilmestyi siis Toy Story, eli ensimmäinen kolmiuloitteinen animaatioleffa tai kuten minä niitä kutsuin: "huffpuff-leffa".

1996 - Pokémon

Ehkäpä yksi suurin vaikuttaja elämääni on ollut tuo Nintendon paras pelisarja eli Pokémon. Ken Sugimori eli Pokémonien alkuperäinen piirtäjä oli ja on yksi idoleistani ja kopioimalla hänen töitään opin todella paljon piirätmisestä. Pokémon pelejä olen pelannut Goldista asti ja kortteja olen kerännyt siitä asti kun sain ensimmäisen sellaisen käteeni!

1997 - Harry Potter

Olen todella huono lukemaan kirjoja tänä päivänä ja taitaa olla vain yksi kirjasarja jonka olen alusta asti lukenut loppuun saakka. J. K Rowling teki lapsuudestani ja nuoruudestani taianomaisen maailman ihanimmilla hahmoilla ja tapahtumilla. 1997 ilmestyi ensimmäinen Potter kirja, mutta itse luin Viisasten Kiven vasta muutama vuotta ilmestymisen jälkeen.

1998 - Crash Bandicoot 3: Warped

Pleikkari oli myös iso juttu lapsuuttani. Vuoron perään pelattiin veljen kanssa erilaisia pelejä, oli pelipäivät ja pelikiellot. Joskus tuli heitettyä ohjaimella veljeä tai seinää kun meni pelit pieleen. Monet parhaimmat pelit joita olen pelannut löytyvät Playstation ykköseltä ja yhtenä parhaimapana seikkailupeli Crash Bandicoot 3: Warped vuodelta 1998.

1999 - Kouluun

Jos en nyt ihan väärin laskeskellut niin 1999 menin kouluun. Pieni kyläkoulu nimeltään Kirstinkallion koulu on se, missä vietin ensimmäiset neljä kouluvuotta. Koulu oli sopivan pyöräilymatkan päässä ja pienen kokonsa vuoksi siellä oli helppo ystävystyä kaikkien kanssa. Omalla luokallani oli kuusi oppilasta joista yksi on edelleenkin hyvä ystäväni. Kirstari oli siitä hyvä, että jokainen sai olla oma itsensä eikä ketään jätetty yksin.

2000 - Legend of Zelda: Majora's Mask

Eräs suosikkipeleistäni ilmestyi vuonna 2000. Zelda-pelit ovat olleet myös todella kovassa suosiossa ja parhaimpana juuri tämä Majora's Mask. Nintendo 64:lla en peliä ikinä päässyt pelaamaan, mutta muutaman vuoden päästä Gamecube versiota. Sen lisäksi ostin toissa vuonna pelin myös 3DS versiona ja edelleenkin se on yksi parhaimpia pelejä ikinä!

2001 - Tove Jansson (1914 - 2001)

Eräs harmittavimmista asioista tässä maailmassa on se, että tavallaan olisin voinut joskus jopa tavata Toven. Tove Jansson kuoli 2001, mutta jätti arvokkaan kulttuuriperinnön taakseen, Muumit. Tove on yksi minun suurimmista idoleistani ja arvostan hänen tuotantoaan aivan älyttömän paljon!

2002 - Lilo & Stitch

Disneyn animaatiot! Olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Disney klassikot, mutta yksi on edelleen ylitse muiden ja se on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Lilo & Stitch. Käytän edelleenkin todella paljon erilaisia quoteja tästä leffasta päivittäin...

2003 - Big Fish

On vaikea sanoa milloin aloin oikeasti oikeasti fanittamaan elokuvia. Yksi tekijä kuitenkin oli Tim Burton, jota fanitin teininä suuresti. Ymmärsin tuolloin, että ohjaajalla voi olla oma tyyli jonka oikeasti tunnistaa leffasta toiseen. Big Fish on varmaankin suosikki elokuvani Burtonilta ja ehkä juuri sen takia, että se ei ole niin selkeä Burton leffa, vaikka siinä kaikki elementit siihen onkin.

2004 - Sarjakuvat

Alakoulun loppupuolella aloin todenteolla ajattelemaan, että minusta tulee isona sarjakuvapiirtäjä. Minulla oli tuolloin kaikkein eniten ideoita ja hahmoja sarjiksiin ja edelleenkin minulla on talleessa satoja sivuja luonnoksia ja tarinoita! Ehkä minusta vielä joskus tulee sarjakuvapiirtäjä, kuka tietää!

2005 - Doctor Who

Doctor Who palasi vuonna 2005 aivan uudella konseptilla ja satuin sitä vahingossa YLEltä katsomaan. Christoper Eccelston oli todella siisti Tohtori joka vetosi nuoreen minään. Koko Doctor Who vain upposi tosi hyvin tälläiseen nuoreen scifi-faniin ja parasta on se, että voin edelleen sanoa että fanitin Doctor Whota ja ennen kuin se oli coolia! Eli ennen Tennantia.

2006 - P!nk - I'm Not Dead

Jossain kohtaa yläasteen alussa aloin kuunnella musiikkia. Se oli jotenkin todella outoa ja noloa kertoa kavereille, että pitää musiikista. Ehkä tää oli vaan joku poikien juttu, mutta musiikkia ei kuunneltu, etenkään naislaulajia. Fanitin ensin Gwen Stefanin tuotantoa, mutta kun P!nk julkaisi albuminsta I'm not Dead vuonna 2006, olin aivan myyty. P!nk on edelleen yksi suosikki artistini ja olenkin häntä käynyt kahdesti katsomassa livenä!

2007 - Fullmetal Alchemist

En muista milloin meille tuli subtv, mutta ainakin Dragon Ball oli silloin Cell-sagaa aloittelemassa. Pari vuotta sen jälkeen eli 2007 subilta alkoi eräs parhaimmista animeista ikinä eli Fullmetal Alchemist! Rakastuin oitis tuohon maailmaan ja vasta sen jälkeen kun aloin lukea mangaa ja katsoa FMA: Brotherhood animea toden teolla rakastuin tähän! Kiitos Hiromu Arakawa, sait minut pitämään mangasta!

2008 - Marvel Cinematic Universe

Vuonna 2008 Iron Man elokuva avasi tien kokonaiseen leffa universumiin supersankareita. Tuolloin en vielä ravannut leffassa katsomassa jokaikistä MCU -leffaa, mutta tänä päivänä ne ovat kaikki must see -tavaraa. Parin vuoden sisällä tuonkin pitäisi huipentua Infinty War -leffoihin ja saamme heittää hyvästit monille hienoille hahmoille jotka Marvel on yhdessä Disneyn kanssa tuonut valkokankaalle!

2009 - Don Rosa

Tapasin Lahden Suurhallissa vihdoin yhden elämäni suurimmista sankareista vuonna 2009. Don Rosa oli se kovin sarjakuvien tekijä kun olin nuori ja edelleenkin hän on todella insipiroiva vaikkei enää piirräkkään sarjakuvia. Don Rosa on vaikuttanut myös paljon piirrostyyliini ja ihailen edelleen hänen Ankka-tuotantoaan.

2010 - Inception

Nyt voi sanoa, että leffojen fanitus alkoi oikeasti olla sitä luokkaa, että alkoi oikeasti tajuamaan millainen on hyvä elokuva. Taisin katsoa ensimmäisen Oscar-gaalanikin tuolloin kun Inception oli ehdolla. Inceptionissa kulmunoituu monta asiaa joita rakastan: Christopher Nolan, Hans Zimmer sekä loistava näyttelijäkaarti ja näyttävät erikoistehosteet! Edelleen eräs suosikkileffoistani.

2011 - Ylioppilas

Lukio ohi ja kohtailset paperit ulkona. Kirjoitin psykologian ja uskonnon reaaleina joista jälimmäisen paremmin eli M. Lukio oli hienoa aikaa elämässä ja nyt kaduttaa etten ottanut enempää irti sen hienouksista! Pari uutta ystävääkin sain sieltä. Samana vuonna tein myös ensimmäisen ison ulkomaan reissuni Lontooseen serkkuni kanssa. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen tuolloin. Aivan huikea vuosi oli tuo!

2012 - Elämänmuutoksia

Vuosi 2012 oli todella täynnä tapahtumaa. Olin intissä sen pari kuukautta, palasin takaisin Prismaan töihin, erosin. Kaiken maailman ihmeellisiä asioita mahtui tähän, mutta ehkäpä kaikkein paras oli kuitenkin se kun tapasin tämän paremman puoliskoni loka-marraskuussa 2012. Siitä asti ollaan toisiamme jouduttu katselemaan!

2013 - Batman: Death of the Family

Jos joku ei tiedä niin rakastan Batman sarjakuvia! Eräs suosikki tarinoistani on vuoden 2013 julkaisu Death of the Family. Tarina on klassinen Jokeri tarina Earth 52 maailmasta. Sen tekijöinä ovat Scott Snyder sekä piirtäjä Greg Capullo. Muita suosikki Batman tarinoitani ovat Heart of Hush, Killing Joke sekä Year One.

2014 - Sia - 1000 Forms of Fear

Ah, Sia. Tämän hetken ehdoton suosikkini musiikin saralla. Joka ikinen Sian biisi koskettaa minua jollain tavalla syvältä sisältä ja etenkin tämä 1000 Forms of Fear -albumi on jotain niin upeaa! Levyltä löytyvät hitti biisit Chandelier, Big Girls Cry sekä oma suosikkini Elastic Heart. Sia on myös upea ihminen kaikin tavoin ja täydellinen roolimalli!

2015 - Star Wars: the Force Awakens

Aina Episodi III:sta asti olen ollut aivan tajuton Star Wars nörtti. Kaikki tieto mitä Tähtien sotaan liittyy on ollut pakko ahmia niin sarjakuvien kuin tv-sarjojenkin puolesta. Kaikkein parhainta Star Wars tavaraa ovat kuitenkin ne itse elokuvat joista parhaimpana vuoden 2015 Force Awakens. Vanhoista Uusi Toivo sekä Imperiumin vastaisku ovat myös täydellisiä rainoja!

2016 - Overwatch

Viimeistä viedään! Kuten huomata saattaa niin elokuvat, sarjakuvat ja pelit ovat olleet todellakin iso osa elämääni, niin myös viimeisimpänä oleva Overwatch. Overwatch toi minut ampumapelien pariin, mutta ei niinkään genrensä vaan ihastuttavien hahmojensa takia!

Tässä siis kiteytettynä minä. Paljon muutakin tietysti mahtuu minun nörttielämään, mutta ehkä nämä voisi olla jotain kohokohtia. Jos joku haluaa tehdä samanlaisen itsestään vuosipäivänään tai ihan vaan muuten niin siitä vaan! Tää oli yllättävän hauskaa ja haastavaakin :)