Näytetään tekstit, joissa on tunniste spider-man: into the spiderverse. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste spider-man: into the spiderverse. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Parhaat elokuvajulisteet!

Ajattelin alkuun, että tämä on ihan helppo rakentaa. Ei niitä hyviä leffajulisteita nyt niin paljoa ole ja ne parhaimmathan nyt on vaan niin hyviä, että pääsevät heti listalle! No... Listaa laatiessa, mulla päätyi yli 50 leffajulistetta sinne parhaimpien joukkoon ja sitten piti jotenkin koittaa karsia luku vain viiteen. Päädyin siis valitsemaan enemmänkin viisi eri tyyliä, joista pidän julisteissa ja kertoilla sitten tarkemmin valinnastani. Nyt jo paha mieli siitä, etten saa kaikkia lemppareita mahtumaan tähän!


 

5. Dynamiikka

Dynaaminen elokuvajuliste tarkoittaa sitä, että siinä on mukana liikettä. Se ei näytä pysähtyneeltä ja sen elementit ovat sopivan häiritsevässä suhteessa toisiinsa nähden. Joskus nämä ovat tosi simppeleitä, kuten Akira ja Into the Spider-verse, toisinaan ne voivat olla todella monimutkaisia kuten Godzilla  (2014) julisteessa. Tärkeää on suorat linjat, jotka ohjaavat katsetta ja haastavat perspektiiviä. Yleisesti ottaen tämä on ehkä yksi minun suosikki julistetyypeistä. Annan tämän paikan klassiselle Akira-julisteelle, joka on sommitelultaan jotain aivan huikean hienoa kaikessa yksinkertaisuudessaan.



4. Värit

Kuten monet varmaan osaavatkin kuvitella, laittaa graafikko taas värit tärkeään asemaan elokuvajulisteessa. Värikkäitä julisteita on paljon, mutta sellaisia, missä värit on saatu toimimaan aivan loistavasti, ei olekaan niin montaa. Väreillä voidaan luoda tunnelmaa ja saada yksityiskohta erottumaan kuten La La Landin posterissa tai sen avulla voidaan tuoda esiin ajan henkeä kuten Da 5 Bloods julisteessa. Värien käytön voi vetää myös aivan överiksi kuten Thor: Ragnarök sekä Wonder Woman 1984. Siltikin annan tämän spotin jälleen sille simppelille monokromaattiselle väriharmonialle ja tämän myötä elokuvalle Wolverine. Kontrasti on todella upea tämän jullarin kanssa ja onpa minulla ollut tämä aikanaan kämpän seinälläkin!



3. Katso tarkemmin

Mikä onkaan mehevämpää kuin tulkita jokainen pieni yksityiskohta julisteesta! Joskus leffantekijät ovat niinkin röyhkeitä, että juliste suorastaan spoilaa koko elokuvan loppuratkaisun. On kuitenkin olemassa hiuksen hieno raja siinä, milloin juliste on spoileri ja milloin se vain nerokkaasti piilottaa avainelementit itseensä. Tästä syystä en voikaan niin paljoa esimerkki-julisteista  kertoillakaan, mutta etenkin tämä Us-elokuvan juliste on vain ihan ykkönen tässä osiossa. Parasite, Uhrilampaat ja Midsommar toimivat myös hyvinä esimerkkeinä ja hauskasti huomaakin, kuinka moderni tapa hyvissä trillereissä tämä julistetyyli onkin! Voi kun minulla olisikin joku jonka kanssa keskustella tuosta Us-jullarista!



2. Kasariklassikko

Ei ole edes liioittelua väittää, että 70- ja 80-luku oli sitä leffajulisteiden kulta-aikaa.  Noista 50 esikarsintaan päässeistä julisteista melkein puolet on tuolta ajanjaksolta. Jokin noissa tuon ajan julisteissa vaan vetoaa tyyliltään ja siksi se saikin ihan oman kategorian tähän. Yllättävän moni on ikonisten kauhuleffojen postereita kuten Halloween, Alien sekä Manaaja. Gremlins, Blade Runner ja Kummisetä olivat myös kaikki aivan törkeän hyviä ehdokkaita. Hirveän hankala oli myös selvittää, että onko joku vain ikoninen vai pidänkö siitä niin kuin ihan oikeasti. Kuitenkin ne pienet sanat julisteessa: "In space no one can hear you scream" saivat minut laittamaan ykköseksi Alienin.



1. Pulp-henkisyys

Ehkä kuitenkin suosikki tyylilajini leffajulisteissa on pulp, silloin kun se on tehty oikein. Joku pulp-tietäjä voi korjata, jos olen ihan hakoteillä, mutta pulp on genrenä eräänlainen noiren alalaji. Usein julisteissa siihen liittyy sarjakuvamaisuutta, toimintaa, isoja fontteja sekä kohtalokkaita naisia. Klassiset pulp kannet kirjoissa ja sarjakuvissa ovat aina tuntuneet itselle tosi mieleisiltä ja siksi osaankin arvostaa myös hyvin tehtyjä pulp-henkisiä leffajulisteita. Antaa kuvien puhua puolestaan, mutta jännästi tähän valikoitui myös nimensä veroisesti Pulp Fictionin juliste, jossa on mielestäni kaikki elementit paikallaan! Tuosta voi olla ilmeisesti kahta mieltä, onko Star Wars juliste suoraan pulp genreä vai ei, mutta ainakin mun omien havaintojen ja muutaman muun mukaan se menee tuohon kategoriaan.

Nyt kun katsoo kaikkia näitä valittuja niin siltikin on se tunne, että monta hyvää jäi listauksen ulkopuolelle. Nuokaan ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan numerointi enemmänkin helpottaa hahmottamaan kokonaisuutta. Julisteet on kuitenkin kaikki keskenään niin erilaisia ja omaavat niin monia eri tyylilajeja, ettei näitä nyt suoraan voi mitenkään laittaa järjestykseen. Tässä kuitenkin lähinnä tulee esiin ne juliste-tyylit, mitkä miellyttävät minua itseäni eniten. Jos pitäisi kuitenkin valita yksi mikä on ylitse muiden niin tällä hetkellä päätyisin tuohon Akira-jullariin. Loppuun heitän vielä muutaman julisteen, joista en ehtinyt puhua, mutta jotka ovat kuitenkin myös erittäin hyviä. Mikä on sun lempi elokuvajuliste?





maanantai 13. tammikuuta 2020

Vuosikymmenen parhaat: Nörttielokuvat

Mikäli on olemassa joku lista, mikä on aivan mahdotonta tehdä, on sen oltava Vuosikymmenen parhaat elokuvat. Todella vaikea koota mitään tiettyjä lempparileffoja kymmenen vuoden ajalta, kun juuri ja juuri ylipäätään muistaa mitä on edes nähnyt. Päätin jo heti kättelyssä erottaa nörttileffat niistä oikeasti hyvistä leffoista mikä siis aavistuksen helpotti listan laatimista. Jaoin kuitenkin myös nämä nörttileffatkin pienempiin eri kategorioihin ja lähdin siitä purkamaan suosikkejani. Tähän listaan kokosin siis viisi parasta animaatio-,  nörtti- , sekä kauhuleffaa. Vähän jouduin kaventamaan nörttileffa-kriteeriä, sillä yleensä niihin on laksettu myös scifi-leffat mukaan, mutta nyt ne saavat luvan kilpailla ihan tuolla oikeiden parhaiden elokuvien listalla. Nörrtileffoissa painotan todella paljon sitä, millainen hype minulla on ollut ennen ja jälkeen elokuvan ja miten hyvin olen viihtynyt elokuvan parissa. Arvioon vaikuttaa myös se miten paljon osallistun kyseiseen fandomiin ja toki ihan se kokonaislaatu.

Animaatioleffat
Koska rakastan animaatioita, ei tätä voinut olla sivuuttamatta ihan omana kategorianaan. Animaatiot voivat kertoa meille ne tarina, jotka ovat liian hankala luoda ihan perinteisen elokuvan keinoin. Värit, musiikki, valot, tekstuurit, grafiikat... Kaikki nämä kohtaavat aivan uniikilla tavalla animaatioissa ja mikäli noissa kaikissa onnistutaan hyvin, on jälki usein todella kaunista! Tässä muutama todella hyvä esimerkki onnistuneista animaatioleffoista:

#5 Frozen (2013)
#4 Your Name (2016)
#3 Toy Story 3 (2010)
#2 Spider-Man: Into the Spiderverse (2018)
#1 Inside Out (2015)

Frozen on mielestäni sellainen elokuva, jossa on sitä kadotettua Disneyn taikaa. Se on myös vuosikymmenen paras Disney-animaatio mielestäni. Your Name taas on vuosikymmenen paras anime-leffa, sillä Studio Ghibli ei nyt oikein vakuuttanut leffoillaan. Elokuva on muutenkin aivan loistava tarinaltaan sekä animaatioltaan. Toy Story 3 ja Inside Out edustavat Pixaria, joka jaksaa vuosi toisensa jälkeen yllättää positiivisesti. Suosikki animaatiotyyli on kuitenkin Into the Spiderversessä, jonka sarjakuvamainen tyyli ja frame skippailu, värit ja efektit ovat niin huippulaatua! Mikäli tarina olisi hieman originaalimpi, voisi se olla ykkösenä. Inside Out on todella kaunis elokuva ja helposti yksi vuosikymmenen parhaimpia. Muita hyviä, joista puuttuu vain vähän jotain ollakseen parhaimpia ovat Klaus, Zootopia, Räyhä-Ralf ja Big Hero 6.



Nörttileffat
Eli kaikki sarjakuviin perustuvat sekä muuten vain nörttileffoiksi miellettävät teokset. Näihinhän blogini suunnilleen koittaa perustua. Listalle päässeet tekeleet ovat erittäin onnistuneita genressään ja rakkaita minulle. Pääkriteereinä on se, kuinka hyvin olen viihtynyt elokuvan parissa ja kuinka suuri hype minulla oli leffan näkemisen jälkeen päällä.

#5 Logan (2017)
#4 Guardians of the Galaxy (2014)
#3 Joker (2019)
#2 Avengers: Infinity War (2018)
#1 Star Wars: Episode VII - Force Awakens (2015)

Jokainen listan leffoista erottuu mielestäni positiivisesti genressään. Logan oli upean synkkä kuvaus, jossa Hugh Jackman pääsi loistamaan vielä kerran ikonisessa roolissaan. Olipa elokuva myös ehdolla käsikirjoituksestaan oscariin. Guardians on ikisuosikkini ja Star-Lord ikuinen avaruusihastukseni. Jokerille haluan parikin oscaria tänä vuonna ja Infinity War on MCU:n ehdoton paras osa. Infinity War toimii todella hyvin kokonaisuutena, vaikka siinä onkin lukuisia hahmoja ja uusia asioita. Elokuva etenee silti järkevästi ja kaikelle jää riittävästi aikaa. Ykkösenä on kuitenkin Force Awakens, joka oli niin hyvä, että se oli käytävä katsomassa toiseenkin kertaan leffateatterissa, jotta voisi edes kuvitella pääsevänsä siitä yli! Kunniamaininnat elokuville Captain America: Winter Soldier ja Civil War.

Kauhuleffat
Mielestäni kauhuleffat skarppasivat tosi hyvin viime vuosikymmenellä. Vaikka joukkoon mahtuikin paljon niitä jumpscare, slasher sekä gore-kalkkunoita, saimme kuitenkin todella monta loistavaa psykologisen kauhun elokuvaa. Itse en siis ole mikään kauhun suurkuluttaja, mutta kyllähän noita välillä ihan mielellään katsoo. Etenkin halloweenin aikaan, kun televisio ja suoratoistopalvelut ovat niitä pullollaan. Usein myös menetän yöuneni tosi helposti näistä ja pari listalle päässyttä kävi ihan psyykkeen päällekin kun ei meinannut uskaltaa nukkua.

#5 It Follows (2014)
#4 Cabin in the Woods (2011)
#3 Gerald's Game (2017)
#2 The Babadook (2014)
#1 Quiet Place (2018)


Jokainen listalle päässyt elokuva on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että kauhuleffan ei tarvitse olla klisee. Monissa ollaan todellisuuden ja kauhun hiuksen hienolla rajalla. Muutama saa epäilemään sitä mitä oikeasti näkikään ja parissa on melko hyvä sanomakin. Muita onnistuneita kauhurainoja olivat muun muassa Hereditary, IT ja Annihilation.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Spider-Man - ihan noin yleisesti

Spider-Manillä menee kovempaa kuin koskaan. Hahmo on liioittelematta yksi tunnetuimmista ja suosituimmista supersankareista. Peter Parkerin tarinan tuntee kaikki ja väittäisin, että lähes jokaisesta lapsia sisältävästä taloudesta on ainakin joskus löytynyt jonkinlainen Spider-Man oheistuote tai on joku Spider-Man leffa tai animaatiosarja katsottuna. Pelkästään jo viime vuonna ilmestyi kolme elokuvaa, jotka jollain tapaa liittyvät Hämähäkkimieheen. Infinity Warissa Tom Hollandin loistava hämis pääsi taas näyttämään kyntensä, kun taas uudessa animaatiossa Into the Spider-Verse saimme ihastella aivan uudenlaista näkökulmaa seittisankariin. Myös yksi Spider-Manin tunnetuimmista vihollisista, Venom, sai oman elokuvansa Tom Hardyn tähdittämänä. Kaiken tämän lisäksi Sony julkaisi aivan uuden avoimen maailman Spider-Man pelin samana vuonna. Mutta mikä tekee tästä Stan Leen ja Steve Ditkon luomasta sankarista niin ihmeellisen, että miljoonat ihmiset rakastavat sitä?

Spider-Man on siis yllämainittujen herrojen luoma hahmo vuodelta 1962. Hahmo luotiin Leen ideasta tuoda teineille helposti lähestyttävä sankari ja loppu onkin historiaa. Hahmon suosio perustuukin sen samaistuttavuuteen. Peter Parker on aivan tavallinen teini, joka joutuu sankaruuden ohella hoitamaan myös koulun, vuokran, ihmissuhteet sekä työn ja useimmiten hän epäonnistuukin tasapainottelemaan tämän kaiken kanssa. Jokainen meistä on joskus Peter Parker. Hämähäkkimies on myös ystävällinen ja oikeudenmukainen, mutta myös erehtyväinen. Hän ei ole täydellinen eikä sitä koskaan väitäkkään. Hämähäkkimies pitää huolen ystävistään ja onkin todella hyvä roolimalli kaikille lapsille ja nuorille, miksei aikuisillekin.

Itselleni Spider-Man on aina ollut tietyllä tapaa rakas supersankari. Junnuna tuli katsottua sitä animaatiosarjaa sekä pelattua pleikkari ykkösellä aivan mahtavaa Spider-Man -peliä. Vaikka Batman onkin aina ollut se oma ykkössuosikki niin on Peter Parker ollut aina helpommin lähestyttävä ja paremmin onkin itsensä osannut kuvitella Peterin rooliin kuin Brucen. Spider-Man on myös paininut sellaisten asioiden kanssa, joiden kanssa moni nuori ja etenkin lgbtq -nuori painii. Kuka minä olen ja keille voin kertoa kuka oikeasti olen? Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Spidey onnistuu aina pitämään itsensä positiivisena ja löytämään kaikesta ja kaikista jotain hyvää.

Viime vuonna Spider-Man koki myös suuren menetyksen Stan Leen poismenon vuoksi. Legendan pois menosta uutisoitiin jokaisessa valtamediassa ja monet julkisuuden henkilötkin twiittasivat osanottonsa, mutta kuinka moni voi väittää kuulleensa, että myös Steve Ditko kuoli viime vuonna? Ditko nukkui pois viime kesäkussa ilman sen suurempaa mediamyllytystä. Itse luin aiheesta seuraavana päivänä yhden otsikon Comicbook Resources -sivustolta, mutten mistään muualta. Lee oli joka tapauksessa brändin kasvot, mutta Ditkon työtä Hämähäkkimiehen eteen ei voi todellakaan jättää huomiotta.

Tein tämän yleisen Spider-Man pläjäyksen, kun en ikinä saanut aikaiseksi kirjoittaa Spider-Man into the Spider-verse -leffasta tai Spider-Man pelistä, jotka siis molemmat aivan huikeita kokemuksia! Tähän voisinkin loppuun lisätä pika-arviot molemmista sekä Venomista.

Spider-Man into the Spider-verse
Olen niin onnellinen, että tämä leffa voitti parhaan Animaation Oscarin! Spider-versen animointi oli todella kaunista graafista herkkua, jota rakastin jo ihan trailerista ja promokuvista lähtien. Juoneltaan leffa ei ole mikään maailman ihmeellisin, mutta Miles hahmona ja tämän kasvutarina on todella mielenkiintoinen. Mukana leffassa on todella paljon nannaa Spider-Man faneille sekä yksi parhaimmista Marvel -leffa kohtauksista!

Spider-Man PS4
Monet tätä kehuivat ja olihan se minullakin yksi syistä lisää ostaa Pleikkari 4. Kyseinen peli on lähes täydellinen tapa toteuttaa Spider-Man peli. Vapaasti liikuttava Manhattan on vakiuttava ja koko pelin ajan huomaa lisää pieniä yksityiskohtia isosta omenasta. Peli oli myös vaikeusasteeltaan sopiva meille, jotka pitävät enemmän tarinankerronnasta kuin mäiskeestä. Hardcore pelaajille löytyy myös vaikeampi taso valittavaksi. Oli todella mukava peli ja tietyllä tapaa Arkham -pelisarjojen hengessä.

Venom
Joo, ei tätä kyllä vakavalla naamalla voi suositella kenellekään. Parasta oli Venom hahmona ja tämän suhde Tom Hardyn Eddie Brockiin. Muuten todella ohut teos, joka kärsi niin käsikirjoituksen huonoudesta kuin huonosta kuvauksesta ja leikkauksesta. Loistavat näyttelijät Ahmed, Williams ja Hardy ovat kuin varjo oikeasta potentiaalistaan. Ei jatkoon.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Parhaat Nörttileffat 2018!

Varmaankin epäselvin kategoria ikinä on "nörttileffat", joten eiköhän taas avata mistä on kyse. Nörttileffoiksi lasken elokuvat, joiden ympärillä on suuri fanitushype. Genreltään ne ovat useimmiten toiminta, scifi tai kauhuleffoja, joiden ympärille on kehittynyt tietynlainen fanikunta. Kaikki sarjakuviin perustuvat -leffat ovat mukana kuin myös jotkin animaatioleffat. Voit huoletta olla kanssani eri mieltä siitä kuuluuko leffa tälle listalle vai ei, sillä nämä ovat vain minun omia henkilökohtaisia mielipiteitäni. Tässä kuitenkin omia nörttitunteitani liikauttaneet leffat viime vuodelta!

#5 Solo: A Star Wars Story
Ohjaaja: Ron Howard
Erityistä: Alden Ehrenreich on loistava Han Solo, muttei Harrison Ford.

Star Wars leffoilla alkoi joku ihme alamäki Force Awakensin jälkeen. Last Jedi ei uponnut ollenkaan ja Rogue One oli vähän meh. Sen sijaan Solo onnistui taas vähän valamaan uskoa näihin uusiin Star Wars leffoihin. Se ei ole mikään mestariteos ja juonikin on aika kliseinen ja geneerinen, mutta joku siinä nyt taas nappasi. 



#4 Annihilation
Ohjaaja: Alex Garland
Erityistä: Outo, visuaalisesti kutkuttava scifi
Arvioni: Annihilation

Annihilation tuli jotenkin ihan puskista. En osannut sitä odottaa, enkä toivoa mutta sieltä se vain tupsahti Netflixiin. Leffa oli outo, se myönnettäköön, mutta jotenkin se karu ja kaunis maailma upposi minuun. Se kammottava karhukohtaus kummittelee edelleenkin takaraivossa.



#3 Black Panther
Ohjaaja: Ryan Coogler
Erityistä: Todella ylihypetetty leffa, jolle povataan jopa Oscar -ehdokkuuksia
Arvioni: Black Panther

Minulla meni maku Black Pantheriin sen jälkeen kun se alkoi saada osakseen niin paljon aivan överihyviä kehuha. Black Panther on mielestäni genressään aivan loistava elokuva. Näyttelytyö on ihan hyvää ja erikoistehosteet paikkaa sen mikä juonessa jää tyngäksi, mutta todella yliarvostetuksi on tämä leffa muuttunut tässä vuoden aikana. Leffa ei ansaitse esimerkiksi ehdokkuutta parhaaseen leffaan tai yhteenkään näytelijään. Käsikirjoituksen vielä jollain tavalla hyväksyn, mutta jos Logan ei sitä saanut niin ei saa kyllä tämäkään.



#3 Deadpool 2
Ohjaaja: David Leitch
Erityistä: DP2 jatkaa samalla huumorilla kuin edellinenkin Deadpool -leffa
Arvioni: Deadpool 2

En osannut erotella kumpi on parempi tämä vai Black Panther. Toisaalta Black Panther toi jotain uutta genreen toisin kun Deadpool 2, joka oikeastaan jatkoi ihan samoilla elementeillä kuin ensimmäinenkin osa. Toisaalta Deadpoolin kanssa viihtyi todella hyvin ja sai nauraa vedet silmissä useampaankin otteeseen. Molemmat siis jaetulla kolmossijalla. 



#2 Spider-Man: Into the Spiderverse
Ohjaajat: Bob Persichetti, Peter Ramsey
Erityistä: Todellakin paras animaatioleffa viime vuodelta
Arvioni: -

Tästä en muuten kirjoittanut edes arviota! Jotenkin on ollut sen verran kiire, ettei aikaa tuntunut olevan ja sitten se vain unohtui. Voisin siis tähän hypettää muutamalla sanalla tätä Parhaan animaatio -Oscarin ehdotonta ennakkosuosikkia! Spiderverse kertoo siis Miles Moralesista, pojasta, joka saa samanlaiset supervoimat kuin Peter Parker ja loppu onkin aika perus sarjisleffakauraa. Se mikä tekee Spiderversestä erityisen on se, että se on aivan järkyttävän kaunis ja uniikki ainmaatio. Leffa on täynnä sellaista visuaalista karkkia, että ihan hykertelen niitä ajatellesanikaan. Milesin hahmo on myös supersamaistuttava ja uskottava, eikä leffassa ole niin selkeää hyvä-paha -asetelmaa. Leffan musiikki on myös omiaan tekemään Spiderversestä unohtumattoman kokemuksen. Mielestäni Spiderverse ajaa paljon paremmin sitä agendaa, mitä Black Pantherin väitetään ajavan. 



#1 Avengers: Infinity War
Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo
Erityistä: 10 vuotta MCU leffoja nivoutuu vihdoin yhteen ja Thanos.
Arvioni: Infinity War

Joo... Ei varmaan tarvii selitellä, jos ootte lukeneet ton mun arvion tästä leffasta. Infinity War oli kaikkea ja enemmän mitä Marvel -fani saattoi pyytää. Sopivasti actionia, paljon tuttuja sankareita, ensimmäinen oikeasti todella hyvä MCU -pahis sekä koskettavia kohtaamisia ja unohtumattomia hetkiä. Olen pystynyt olemaan Infinity War hypessä jo kokonaisen vuoden eikä loppua näy.... ainakaan ennen Endgame -leffaa.

Listalta jäävät uupumaan muun muassa seuraavat nörttileffat jotka olen nähnyt: Black Mirror: Bandersnatch, Jurassic World, Ant-Man & Wasp sekä Cloverfield Paradox, joista mikään ei oikeastaan liikauttanut minua juuri yhtään. Listalta uupuvat myös Venom, Incredibles 2, Aquaman sekä Ready Player One ja uusi Halloween sillä näitä en joko ehtinyt tai jaksanut käydä leffateatterissa katsomassa, vaikka ehkä olisin halunnut. Saa nähdä mitä näistä valinnoistani nähdään Oscareissa, etenkin erikoistehoste -kategorian ulkopuolelta. 

Mitkä olivat sinun suosikki "nörttileffasi" viime vuodelta? :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...