Suosikkisarjan määrittäminen

Kuten olette varmaan huomanneetkin, minulla on melkoisen suuri fetissi listojen tekemiseen. Kaikki asiat pitää pystyä laittamaan järjestykseen ja arvottamaan arvoasteikolle. Oli kyseessä sitten pelit, elokuvat, pojat tai ruokakaupat, kaikella on oltava paikka jollain listalla. Siksi minua onkin usein sapettanut, ettei televisiosarjoja oikein pysty vertailla keskenään. Genrejen ja laadun välillä on niin paljon heittelyä eikä kumpikaan noista kerro edes mitään siitä, kuinka hyvin sarjan parissa voi viihtyä. Elokuvien osalta olen päättänyt, etten edes yritä laittaa niitä järjestykseen. Sen sijaan minulla onkin vain sellainen kokoelma jossa kaikki niin sanotusti parhaat elokuvat ovat samalla viivalla. Peleissä puolestaan minulla on top 10 lista, josta siirtelen ja tiputtelen pois aina uusien suosikkien vallatessa tilaa. Mutta sarjoille en ole keksinyt vielä mitään absoluuttista totuutta järjestyksestä tai edes sen suunnasta, ennen kuin nyt! Tulee taas teoreettista hömppää, jossa ehkä on jotain perää tai sitten ei. Voit itse kokeilla saatko määritettyä omat lempparisi kasaan tällä tavalla!

Ensinnäkin viihtyvyys sarjan parissa on todella tärkeää. Ei kukaan jaksa katsoa kausi tolkulla mitään sellaista, joka ei nappaa yhtään. Viihtyvyyteen vaikuttaa monet asiat kuten musiikki, näyttelijät, erikoistehosteet, käsikirjoitus, yleinen tunnelma jne. Ennen olen yrittänyt koota ajatuksiani kaikkien noiden avulla, mutta nyt keksin jakaa määritelmäni selkeämpiin kokonaisuuksiin. Löysin kolme osa-aluetta, joilla määrittelen hyvän sarjan tunnusmerkit: Juoni, Hahmot ja Tunnelma. Lisäksi mukaan voi ottaa sellaisen X-factor elementin, jossa yhdistyy sitten kaikki tuo muu sekä se miten paljon tunteita ja keskustelua sarja on herättänyt. Seuraavaksi käyn esimerkkien avulla läpi kaikki osa-alueet ja paljastan omat kaikkien aikojen suosikkisarjani!

Juoni

Käsikirjoitus on todella tärkeä osa laadukasta sarjaa. Hyvä sarja jaksaa olla kiinnostava alusta loppuun, se osaa yllättää aina uudellen ja uudelleen ja tuntuu tuoreelta vielä useammankin kauden jälkeen. Joskus laatusarjassakin pallo voi olla vähän hukassa, mutta sekin on taitoa jos saadaan homma kuitenkin kasattua kokonaisuudeksi. Ongelmia tulee useimmiten sarjoille, jotka jatkuvat ja jatkuvat rahankiilto silmissä. Siksi ei olekaan yllättävää, että juonellisesti hyvät sarjat ovat osanneet loppua ajoissa. Hyvänä esimerkkinä juonisarjasta käytän tässä kohtaa Netflixin sarjaa nimeltä Dark. Vaikka asetelma on hankala ja vaatii aivotyötä niin silti tekijät onnistuivat pitämään kaikki langat kasassa kaikkien kolmen kauden ajan! Dark on yksi nokkelimmista ja kiehtovimmista kässäreistä, joita telkkarissa on nähty. Jokaisen jakson jälkeen täytyy pysähtyä ajattelemaan, että mitenkäs juuri nähdyt asiat nyt oikeasti menivätkään. Kirjoittajat myös ottavat tämän hyvin huomioon ja kertaavat asioita sopivalla tahdilla sarjan aikana, jottei katsoja putoa totaalisesti kärryiltä.

Hahmot

Olen huomannut, että annan aivan liikaakin painoarvoa hyville hahmoille. Juonellisestikin huonot sarjat voivat olla todella rakkaita minulle, jos hahmot vain ovat samaistuttavia ja rakastettavia. Hahmokeskeiset sarjat saavat minut imeytymään todella helposti sarjan maailmaan ja yleensä aiheuttavat ties millaisia tunnekuohuja. Game of Thrones, Office ja Umbrella Academy - kaikissa on aivan loistavia hahmoja, mutta tämän esimerkin joudun kuitenkin antamaan 13 Reasons Why -sarjalle, jossa on mielestäni ehkäpä maailman rakastettavimmat hahmot. Olen itkenyt varmaan sarjan jokaisen hahmon takia jossain kohtaa, joko surusta, onnesta tai ihan vain jostain muusta syystä. Nytkin jo pelkkä ajatteleminen aiheuttaa tunnekuohuja. Näihin hahmoihin vain rakastui jotenkin niin pahasti, että ihan sattuu. Totta kai tähän Hahmot-osioon kuuluu myös se, että on onnistuttu roolittamaan oikeat näyttelijät hahmoille. Kun kokonaisuus toimii myös näyttelijöiden puolesta, tuntuu kuin koko tuotantotiimi olisi yhtä isoa perhettä.

Tunnelma

Tämä osa-alue on joko helpoin tai vaativin osa saada kuntoon. Yleensä jokaisella sarjalla on tunnelma kohdillaan ensimmäisellä kaudella. Tai ehkä se on vain sitä, että me katsojat kuvittelemme että tunnelman kuuluu olla tässä sarjassa tälläinen? Tunnelmaan vaikuttaa moni asia. Musiikki, intro, hahmoesittelyt, tempo, värimaailma... Monien asioiden summa siis tämäkin. Hyvä tunnelma on sellainen, että jo muutaman minuutin katselulla tiedät mitä olet katsomassa. Arvostan paljon sitä, jos sarjan tunnelma saadaan pysymään aina samana - oli kohtauksissa sitten surullinen tai onnellinen hetki. Esimerkkeinä Handmaid's Tale sekä Big Little Lies, jossa tunnelma on todella hyvä ja yhtenäinen koko sarjan ajan. Suosikkitunnelmani on kuitenkin HBO:n minisarjassa Chernobyl, joka on alusta loppuun juuri sen näköinen ja oloinen kuin aiheeseen sopiikin. Värimaailma, lavasteet, musiikki... kaikki on kohdallaan ja tunnelma on aidosti painostava ja ahdistava. Yleensä minisarjat onnistuvatkin parhaiten tässä kategoriassa.

X-factor sen sijaan on hankalampi avata sanoiksi. Se on enemmänkin sitä henkilökohtaista kokemusta kun olet niin sisällä sarjassa, että itket silmät päästäsi tai naurat niin paljon että sattuu. Se on sitä kun se vaikuttaa poliittiseen mielipiteeseesi sekä aiheuttaa keskustelua. Sitä kun et voi lopettaa sarjasta puhumista tai sen tunnarin kuuntelua. Se on sitä kun vielä toinenkaan katselukerta ei tuo sitä helpotusta ja tyydytystä, että pääsisit siitä kunnolla irti. Kaikilta listalleni pääsevistä sarjoista löytyy tämä elementti. Salainen ainesosa, joka teki kokemuksesta niin henkilökohtaisen juuri sinulle. Huomiona myös, että vaikka Game of Thrones täyttää kaikki muut osa-alueet, puuttuu siitä tämä X-factor tekijä. Tämän vuoksi sarja ei valitettavasti pääse top listalleni.

Ehkä joku oletti, että tämän avulla pystyn tekemään ihan oikean top 10 listauksen suosikeistani, mutta totuus on se, että on aivan mahdoton arvottaa sarjoja selkäksi listaksi juuri noiden genrejen suuren vaihtelun vuoksi. Miten animaatiota voisi verrata draamaan tai viiden kauden seikkailua minisarjaan? Siksi tyydynkin siihen, että kaikki yllä mainitut sarjat ovat sellainen sievä sikermä, jossa jokainen on ykkösenä omalla tavallaan tai omassa genressään. Sen kuitenkin lupasin, että näiden avulla pystyn määritellä sen omasta mielestäni kaikkien aikojen parhaimman sarjan. Mikä sitten voi olla sellainen sarja, josta löytyy kaikki nuo neljä yllämainittua asiaa?  Itseasiassa sarjoja on kaksi ja ovatkin samasta universumista.

Breaking Bad ja Better Call Saul ovat molemmat ehdottomia suosikkejani. En osaa arvottaa toista korkeammalle kun molemmat vain ovat niin laatuviihdettä. Better Call Saul saa vielä viimeisen kauden ensi vuoden puolella, joten tällä on vielä jonkin verran potentiaalia päästä jopa ihan sinne huipulle. Kummassakaan sarjassa ei ole oikeastaan yhtään hahmoa jota vihaisi. Sen sijaan kaikki sivuhahmotkin ovat niin kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja, että ei voi kuin ihmetellä. Juonellisesti molemmat onnistuvat myös loistavasti pitämään katsojan varpaillaan jaksosta toiseen! Kässäri ei tunnu missään kohtaa överiltä, eikä se jää laahaamaan jakso tolkulla, vaan etenee suoraviivaisesti kohti määränpäätään. Tunnelma sarjoissa on kohdillaan alusta loppuun ja ihan jo nopealla vilkaisulla tunnistaa katsovansa tätä draamasarjaa. Aivan loistavaa viihdettä, joka vain imaisee mukaansa! Kommentteja, kritiikkiä? Teoreettinen juttuhan tämä on ja toimii ainakin minulle, mutta olisi mukava kuulla onko tämä toimiva ajatusmalli myös sinulle!

Instagram-haaste selätetty!

Jotenkin hassua, että vasta muutama viikko sitten kerroin kuinka haaste on puolessa välissä ja nyt minulla on jo yli 1100 seuraajaa! Tuhat oli tavoite ja nyt vauhti tuntuu olevan noin 30 seuraajaa päivässä. Mistä tämä sitten johtuu? Miten onnistuin selättämään pelottavan ja taitelijoita syrjivän Instagramin algoritmin ja saavuttamaan tavoitteeni vain puolessa vuodessa? Osittain tulee kertausta edellisistä, mutta ehkä nyt olisi hyvä hetki tehdä näistä ihan oikeat ohjeet.

Löysin oman niche pickin

Tosiaan minulla kävi hyvä tuuri ja löysin sen oman jutun, jolle ei löydy kilpailua ja jolle on kysyntää. Koska taiteeni on siis fanitaidetta lähestulkoon kokonaan niin yleisön löytäminen ei periaatteessa ole kovin hankalaa. Aloitin kesäkuuni sillä, että aloin tehdä fanitaidetta 13 Reasons Why -sarjan uudesta kaudesta. Tiesin etukäteen, että faneissani on paljon Netflixin teinisarjojen ystäviä, joten päätin lähteä kokeilemaan kepillä jäätä. Fanieni seassa on myös huikean paljon lgbtq-ihmisiä, jotka tykkäävät kovasti kun postaan erilaisia lgbtq-aiheisia kuvia. 13 Reasons Why esittelikin meille melkoisen määrän erilaisia homohahmoja viimeisellä kaudella, joten päätin ottaa härkää sarvista. Jo ensimmäin postaukseni keräsi satoja tykkäyksiä ja poiki kymmeniä seuraajia, jopa sarjan näyttelijä tykkäsi kuvastani, mikä villitsi kuvani suosiota entisestään.

Yhtenä suurena suosion nostattajana pidän myös sitä, että jokaiseen kuvaan kirjoitan auki omia ajatuksiani piirtämästäni kuvasta. Syvennän kuvan tunteita tekstin avulla, joka saa ihmiset siis ihan oikeasti liikuttumaan ja jakamaan kuviani eteenpäin. Olen saanut ihan älyttömästi kivaa palautetta faneilta, joita kuvani ja tarinani ovat koskettaneet! Tällöin tunnen tekeväni oikeasti jotain merkityksellistä.

Saan todella paljon kivoja ja koskettavia kommentteja!

Käytän hyödyksi muita käyttäjiä

Edelleen teen paljon sitä, että käyn etsimässä käyttäjiä, jotka saattaisivat olla kinnostuneita sisällöstäni. Tykkäilen ja kommentoin heidän kuviinsa ja useimmiten sieltä tuleekin uusi seuraaja. Tärkeää on myös merkitä julkaisuusi henkilöitä ja nimenomaan sillä "merkitse julkaisuun" toiminnolla. Kun ensimmäisen kerran sarjan näyttelijä tykkäsi kuvastani, olin aivan shokissa. Pahinta oli kun yksi näyttelijöistä sattui vielä jopa kommentoimaan teostani. Menin valehtelematta aivan sekaisin ja minun piti hetki koota itseni ja katsoa mitä vastaisin hänelle. Tämä on yksi syy lisää, miksi merkitsen aina näyttelijät sekä viralliset 13 Reasons Why -kanavat kuviini. On vaan jotenkin niin huikean siistiä kun joku ketä ihailet suuresti noteeraa tekemäsi kuvan!

Vaikka näyttelijät eivät reagoisikaan mitenkään, niin näkyvät kuvat tällöin paljon helpommin heidän seuraajiensa syötteessä. Pidän kuitenkin huolen, etten postaa mitään, mikä voisi olla loukkaavaa ketään kohtaan. Mitään riskejä ei kannata ottaa silloin kun tägäät kuviisi muita henkilöitä.

Tyler Barnhardtin kommentti lämmitti kivasti mieltä ja motivoi jatkamaan!

Olen persoona - erotun siis muista

Minulle on aina ollut todella tärkeää kommunikoida fanieni kanssa. Kiittää, herättää keskustelua ja ylistää heidän oivalluksiaan. Tällä hetkellä yksityisviestejä tulvii ovista ja ikkunoista, kommenteista puhumattakaan. Koitan kovasti vastata kaikille jotain, mutta joskus vain jokin kommentti menee ohi. Tärkeää on kuitenkin vähintään tykätä kommenteista. Pidän myös huolen siitä, että kielenkäyttöni soveltuu myös sille 13-vuotiaalle seuraajalle, joita on jonkin verran tullut nyt tämän uuden aluevaltaukseni myötä. (Hyvästi siis nsfw-taide!) Ylipäätään kohteliaisuudella pääsee pitkälle somessa, vaikka usein tuntuukin että kaikkein suosituimmat käyttäjät ovat niitä kunnon rääväsuita.

En halua olla vain kasvoton, kylmä taitelija vaan ylläpitää yhteisöä, jossa jokaisella fanilla on turvallista olla. Rohkaisenkin fanejani kommentoimaan ja kertomaan omia mietteitään jokaisessa kuvassa, jota postaan. Tällöin syntyy dialogia ja vahvempia faneja, jotka myös jäävät innolla seuraamaan, mitä keksin seuraavaksi. Tavallaan siis luon koko ajan omaa brändiä, jolla pidän huolen, että kaikki tililläni tuntuu yhtenäiseltä ja siltä, että oikeasti sama ihminen on jokaisen mietteen ja kuvan takana.

Selvitän mistä kohdeyleisöni pitää

En voi korostaa tätä tarpeeksi: Aivan sama mitä teet, tee taidetta itseäsi varten, älä seuraajiasi. Mutta jos haluat kasvaa somessa, on se melko välttämättömyys ainakin jonkin verran nuoleskella ja kuunnella faniesi toiveita. Toki minun on helppo huudella fanitaitelijana, kun kohdeyleisö tavallaan löytää minut melko helpostikin. Niin sanotulla oikealla taiteella, omilla hahmoilla ja sarjakuvilla tie on varmasti aavistuksen kivisempi ja vaatii enemmän työtä, jotta löytää sen oman fanikunnan. Olen itse selvitellyt fanieni mieltymyksiä insta-tarinoiden kyselyillä melkoisen paljon. Tiedän, mistä hahmoista ja shipeistä fanini pitävät eniten ja millaiset kuvat näistä hahmoista tuovat eniten näkyvyyttä. Eräs faneistani kiteytti jotenkin hyvin, että kuvissani on juuri sopivasti söpöyttä ja seksikyyttä, tyyliä, tarinaa ja tunnetta. Pidän tuosta määritelmästä erittäin paljon ja koen, että se on jopa aika osuva!

Tämän enempää "nsfw" puolelle en enää uskalla insta-taidettani viedä

Olen aktiivinen

Tämä on ehkä edelleen se kaikkein tärkein osa-alue koko instailussa. Jaa, tykkää, kommentoi. Tee haasteita, postaa aktiivisesti, tee tarinoita ja seuraa takaisin. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Jos et ole aktiivinen, ei kukaan löydä sinua ja tiliäsi. Vanhat postaukset hukkuvat hyvin äkkiä uutisvirtaan. Mieluummin postaat sitten vaikka jotain huonompaa, johon et ole tyytyväinen ollenkaan kuin, että jättäisit postaamisen väliin. Itse olen huomannut, että ne omasta mielestä kaikkein epäonnistuneimmat kerää eniten näkyvyyttä. Minunkin yksi työ, josta en pitänyt juuri yhtään on tuonut minulle jo yli 300 uutta seuraajaa, sen on nähnyt yli 200 000 ihmistä ja siitä on tykätty 24 000 kertaa. Että se siitä motivaatiosta yrittää aina parhaansa!

Nyt kuitenkin voisin pitää ansaitusti pienen tauon somettamisesta ja piirtämisestä. Pitemmän päälle tämä kaikki on todella uuvuttavaa, vaikka sitä onkin oikein kiva tehdä. Kehityn piirtäjänä koko ajan, mikä toisaalta kannustaa enemmän ja enemmän harjoittelemaan. Joskus on kuitenkin ihan hyvä ottaa pieni tauko ja keskittyä johonkin ihan muuhun!

Viimeaikaisia piirusteluja

Minulla ei ole tällä hetkellä aikaa oikein kirjoitella mitään kun käytän kirjaimellisesti kaiken vapaa-aikani piirtämiseen! Jonkin verran toki pitää pelata vielä Animal Crossingia sekä Last of Usia tähän päälle, mutta koitan kovasti pitää kiinni siitä, että piirrän joka päivä. Tällä viikolla alkavat myös luokkakavereiden kesken järjestämämme "Vain graafikko elämää" -sessiot, joissa käydään vuoron perään toistemme tyyliä, teoksia ja vinkkejä läpi. Jokainen siis vuorollaan piirtää jonkin kuvan ja muut sitten koittavat jäljentää sen tunnelmaa, värejä, viivoja, hahmoja tai muuta omalla tyylillään. Tällä viikolla on minun päiväni ja vähän jo jännittää! Ehkä kerron sitten tarkemmin miten tämä lähtee käyntiin, jos se on mielekästä. Tässä kuitenkin ihan vain muutama viimeaikainen piirrokseni!

Onpas sinistä! Kuten näkyy niin 13 Reasons Why, Game of Thrones ja Mermay ovat olleet viimeaikoina aika kovaa huutoa. Kokeilen tällä hetkellä paljon eri valaistusten tekemistä, joka vaikuttaa siis värivalintoihin todella paljon. Ihan hauska välillä vähän kokeilla ja leikkiä, oppia siinä samalla jotain uuttakin. Palaillaan sitten kun mulla on taas jotain kirjoiteltavaa! :)

13 Reasons Why - mitä sarja merkitsi minulle?

Olen niitä tyyppejä, jotka voivat päästä niin sisälle hahmoihin, että ihan sattuu. Avauduin tästä samasta aiheesta jo viime vuoden lopulla kun olin pelannut Life is Strange 2 -pelin. Tuolloin auttoi ihan huikean paljon, että sain kirjoittaa tunteeni auki. Samankaltaisia tunteita on nyt aiheuttanut 13 Reasons Why -sarjan päätöskausi. On hankala oikein puhua kenenkään kanssa tästä kun lähipiirissä ei oikein muita faneja ole. Kukaan ei tällöin oikein pysty kuunnella tai ymmärtää sitä tuskaa ja niitä tunteita joita sydämessäsi on. Ainakaan sillä mielenkiinnolla, mitä haluaisin vastaanottajalla olevan.

 

13 Reasons Why on Netflixin teinidraama-sarja, joka perustuu saman nimiseen kirjaan. Ensimmäinen kausi sarjasta nähtiin vuonna 2017 ja jo ilmestyessään se aiheutti paljon kohua. Sarjan väitettiin ihannoivan masennusta ja itsemurhaa ja esitettiinpä siinä todella graafinen itsemurha-kohtauskin. Sarjaa ei siis todellakaan voi suositella herkemmille. Itseäni lähinnä huvitti se ihmisten kaksonaismoralismi siitä, mitä televisiossa saa oikeasti näyttää. No, saivatpahan kukkahattutädit tahtonsa läpi ja kohua aiheuttanut kohtaus on myöhemmin poistettu sarjasta. Kohtauksen nähneenä voin kertoa, että se oli juuri niin hurjan näköinen tilanne kuin itsemurhan oleettaakin olevan. Raaka, surullinen ja lopullinen. Annoin tuolloin sarjalle täyden kympin arvosanaksi. Se onnistui koskettamaan jollain todella kierolla tavalla sisimmässäni johonkin sellaiseen minkä olemassaolosta en edes tiennyt. Sarjan hahmot olivat todella rakastettavia, juoni hyvä ja koskettava. Kaikin puolin tunnelma oli kohdallaan ja onhan tämä selkeästi genrensä parhaiten toteutettu tuotos. (Itse siis teinidraamojen suurkuluttaja.)

Hannah Bakerin epätoivoinen teko käynnistää koko sarjan

Toinen ja kolmas tuotantokausi sen sijaan hieman pilasivat kokemusta. Sarja ei todellakaan jäänyt kaipaamaan jatkoa, vaan toimi todella loistavasti juuri tälläisenä yhden kauden tarinana. Jatkokaudet tuntuivat enemmän siltä, että ne oli tehty nimeonmaan paikkaamaan ensimmäisen kauden aiheuttamia kohuja. Molemmilla kausilla piti olla myös pari shokeeraavaa -kohtausta, jotka aiheuttivat jo itsessään taas lisäkohuja. Kuitenkin jaksoin kiltisti katsoa nämäkin kaudet ja jotenkin rakastuin entistä enemmän hahmoihin ja heidän taustoihinsa. Näimme paljon uusia puolia tutuista hahmoista ja saimme muistutuksen siitä, että ei oikeassa elämässä ole hyviksiä ja pahiksia. Maailma ei vain ole niin mustavalkoinen.

Montyn koskettavat jäähyväiset on yksi sarjan pahimmista itkun aiheuttajista

 

Sitten tuli se neljäs kausi. Odotin sitä yllättävänkin paljon, ehkäpä juuri sen takia, että kaipasin elämääni jotain tuttua ja uutta tänä masentavana korona-aikana. Katsoin kaikki jaksot putkeen perjantain ja lauantain aikana. Jopa niin, että innosta huonosti nukutun yön jälkeen, minun oli aivan pakko herätä seitsemältä lauantai aamuna sitä katsomaan. Halusin nähdä miten näille niin rakkaille hahmoille käy. Kuka selviää voittajana ja kenelle häkki heilahtaa? Etenkin Timothy Granaderosin näyttelemän Montyn sekä tämän salaisen poikaystävänsä Winstonin (Deaken Bluman) tarina kiinosti todella paljon!

Pitkin kautta tuli hetkiä, joissa itkin. Itkin niin paljon että sattui ja niiden hetkien ajatteleminen sattuu edelleen. Muutamaa klippiä en pysty edes katsomaan uudestaan ilman, että aloitan kunnon ugly-cry -hetken. On käsittämätöntä miten voi olla niin sisällä jossain hahmoissa, että heidän kipunsa tuntuu omaltasi. (Nyt tulee vähän mun psyko-juttuja, joita ei kannata ottaa liian tosissaan, mutta...) Jotenkin imeydyn usein fiktiivisiin maailmoihin niin hyvin, että normi-elämä kadottaa merkityksensä. Haluan kuulua siihen fiktiiviseen maailmaan, olla ja kokea sen niiden hahmojen kanssa... Näen peilistä katsoessani itsessäni hahmojen piirteitä, poimin heiltä maneereja sekä toistelen vuorosanoja. Samalla kanavoiden niitä tunteita, joita hahmot kävivät läpi. Jokohan tästä pitäisi käydä puhumassa jollekin?

 

Joka tapauksessa 13 Reasons Why ansaitsee paikkansa sieltä omien suosikkisarjojen joukosta. Se ei ole ehkä se paras, eikä se sovi kaikille, mutta minulle tämä sarja on jotain todella henkilökohtaista. En oikein uskalla suositella sarjaa kenellekään juuri noiden rankkojen teemojen takia. Kuolema on niin lähellä jokaisella kaudella ja koskettaa niin surullisella tavalla. Sarjan jokainen näyttelijä tekee aivan loistavaa työtä tuodessaan nämä hahmot eloon. Harmi sinällään, että tämä sarja on aina jäänyt pois Emmyistä. Golden Globeissakin vain ensimmäiseltä kaudelta Katherine Langford (Hannah) on ollut ehdolla. Tältä kaudelta haluaisin ehdottomasti nähdä Dylan Minnetten (Clay) saavan vihdoin tunnustusta huikeasta roolistaan! Jään nyt tähän vielä hetkeksi natustelemaan näitä hetkiä näiden hahmojen kanssa. Teen vähän fanarttia ja kirjoitan pari fanfiktiota kuin teinitytöt konsanaan! Saatan myös vielä kirjoitella tänne lisää aiheesta, joten koittakaa kestää tai skipatkaa. Päästän irti sitten kun on sen aika, mutten ihan vielä. Kiitos 13 Reasons Why (älkää tehkö spin-offia)!

Tyler kertoo Claylle tragediasta, jonka hän kohtasi toisella kaudella

Tän hetken kuumimmat mieskarkit

Kevättä rinnassa? Ehkä. Usein olen keväisin tehnyt jonkun tämän tyylisen postauksen. En tiedä mistä se kumpuaa, että miehetkin pitää pystyä laittamaan listaksi. Syytän ehkä eniten sitä, että minulta itseltäni jäi tämä ihastumisista puhuminen teininä aika vähiin ihan vain siitä syystä, että olin vielä kaapissa. Jotenkin vasta aikuisiällä oppi olemaan rennosti asian kanssa ja oikeasti tokaisemaan joskus ääneenkin, että voi kun se Henry Cavill onkin kuuma. 

Nyt saatte siis jälleen lueskella kuinka kohta kolmekymppinen setämies puhuu ihastuksistaan. (Tuo lause kuulostaa niin pahalta ääneen sanottuna, että ihan itkettää.) Tämän tekstin saa siis kuka tahansa skipata ihan millä tahansa verukkeella. Lähinnä se on kirjoittu taas ihan omaksi henkilökohtaiseksi ilokseni odottamaan sitä, kun palaa tämän pariin vaikka viiden tai kymmenen vuoden kuluttua! Se onko nämä missään oikeassa järjestyksessä on täysi arvoitus... Mieleni kun saattaa muuttua jopa saman päivän aikana useamman kerran. Enkä edes aio perustella valintojani, joten eipä tähän tekstiin paljoa sisältöä edes tule. Antaa kuvien puhua puolestaan!

Richard Madden

Syntynyt: 18.6.1986, Renfrewshire, Skotlanti

Tunnettu: Game of Thrones, Bodyguard, the Eternals

Taron Egerton

Syntynyt: 10.11.1989, Birkenhead, UK

Tunnettu: Kingsman, Rocketman, Muumilaakso

Cody Kearsley

Syntynyt: 10.3.1991, Kanada

Tunnettu: Daybreak, Riverdale

Noah Centineo

Syntynyt: 9.5.1996, Florida, Yhdysvallat

Tunnettu: To All the Boys -leffat

Ross Butler

Syntynyt: 17.5.1990, Singapore
Tunnettu: 13 Reasons Why, Riverdale, Shazam!

Koitin valita kuviksi sellaiset, joissa kyseiset miehet tulevat kunnolla esiin monipuolisuudellaan eikä niinkään herutuskuvilla. Toki seksikkyys on katsojan silmissä ja minusta nämä valitsemani kuvat ovat aika kuumat kaikista. Ehkä näistä voisi myös päätellä, että minulla on jonkinlainen miesmaku... Anyways. Eniten minua pelotti, että tähän listautuu kasa teinitähtiä ja sitten vasta tunnenkin itseni setämieheksi. Yllättäen noista vain Noah Centineo on minua nuorempi. Huh! Niin monta hyvää jäi myös tämän postauksen ulkopuolelle, mutta uskoisin, että tässä ovat minun tämän hetken ehdottomat suosikit. Kauneus on katsojan silmissä ja sitä rataa, mutta jaa toki alle omat tän hetken suosikki julkkisihastuksesi!

Miksi katson teinisarjoja?

Kun minulta kysytään, mitä sarjoja seuraan, luettelen usein ne tämän hetken kuumimmat sarjat, jotka ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä - jokaisessa tilanteessa. Genrenä seuraan hyvin monipuolisesti niin kauhua, komediaa kuin draamaakin. Niin sanottujen laatusarjojen lisäksi seuraan myös jonkin verran dokumentteja, realityä ja teinisarjoja. Kyllä, luit aivan oikein: teinisarjoja. Typeriä, lapsellisia teinisarjoja. Tämä tuntuu aiheuttavan keskusteluissa pahennusta ja hermostunutta naurua. Miten muka lähes kolmekymppinen mies voi seurata teineille tarkoitettuja ihmissuhdedraamoja?

Teinisarjat ovat siis niitä sarjoja, jotka keskittyvät ensisijaisesti koulumaailmaan, nuorien hahmojen ympärille. Mukana on olennaisesti niin cheerleaderit, ihmissuhteet, teini-iän haasteet sekä lähes kolmekymppiset näyttelijät esittämässä teinejä. Esimerkki teinisarjoja ovat muun muassa Teen Wolf, Glee,  the 100, Riverdale ja 13 Reasons Why.

Mikä minua sitten näissä sarjoissa niin viehättää? En väitä, että teinisarjat olisivat mitään huippuluokan teoksia, joissa käsikirjoitus loistaa ja näyttelijät ovat huipputasoa. Teinisarjat ovat enemmänkin sitä sellaista sopivaa aivotonta höttöä, jota voi katsoa puoliteholla samalla kun syö tai selaa puhelinta. Juoni ei yleensä ole mikään kovin monimutkainen, joten sitä on helppo seurata, vaikka välillä skippaisikin jakson. Myös teinisarjat osaavat koukuttaa erilaisilla cliffhängereillä, joskus jopa paremmin kuin normaalisarjat, (mutta eivät kuitenkaan niin hyvin kuin iltapäiväsaippuat). Mikä näissä sarjoissa on parasta, on se, että usein näyttelijät osaavat luoda hahmoistaan samistuttavia. Myös hahmojen keskinäiset kemiat toimivat niin hyvin, että internet täyttyy erilaisista hahmo-shipeistä ennen ensimmäisen episodin loppua. Usein näyttelijät myös hengailevat vapaa-ajalla keskenään, jolloin koko porukka on oikeasti ystäviä keskenään.

Pakko kuitenkin myöntää, että osittain tämänkin viehätys on siinä kaipuussa teinivuosiin ja siihen kun ei tarvinnut ottaa kaikkea niin vakavasti. Toki teininä otti jotkin asiat aivan liian vakavasti, mutta silloinkin jotenkin osasi nauttia kaikesta siitä. Minulta myös itseltäni meni kokonaan teini-iässä ohi erilaiset paheet ja bileet kun olin liian "kiltti" tällaisiin.  En myöskään koskaan teiniä päässyt puhumaan ihastuksista ja pojista ylipäätään, kun en tuolloin vielä uskaltanut olla oma itseni. Pojista puheen ollen... Oletteko nähneet millaisia kuumiksia näihin sarjoihin palkataan?

Kauneus on toki katsojan silmissä, mutta... damn!

Kun katsoo välillä tälläistä vähän huonompaakin viihdettä, osaa sitä yhtäkkiä arvostaa sitä oikeasti laadukasta kamaa. Pienet juoniaukot eivät tunnukaan niin pahoilta sen jälkeen kun on katsonut kaksi kautta putkeen teinisarjaa, jossa pahemmin ei ollut minkäänlaista juonta! Teinisarjat ovat myös ihan mielenkiintoinen jalansija tulevaisuuden tähdille ja monien näyttelijöiden uraa jääkin mielenkiinnolla aina seuraamaan. Ja jos näistä ei muuta viihdettä löydy, niin aina voi kilpailla katselukaverin kanssa siitä, kuka saa valita itselleen kenetkin pojista! Tuomitsevia kommenttejanne odotellessa, mulla ei ole muuta lisättävää tähän nyt. :)

Kyllä. Aikuiset osaavat jakaa ihastukset, jottei tule riitaa esimerkiksi 13 Reasons Why pojista.

Uusi katsaus viime vuosien lemppareihin 2019!

Joka vuosi olen aina viimeistään tammikuussa tehnyt listauksen omista suosikkisarjoistani. Jätän listan ulkopuolelle kuitenkin ne sarjat, joita on tullut seurattua jo pitempään ja keskityn niihin, mitkä olivat uutta minulle tuona kyseisenä vuonna. Tästä syystä siis monet sarjat jäävät vuosilistalle todella hyvinä sarjoina, vaikka seuraava kausi olisikin laskenut sarjan tasoa huomattavasti. Tässäpä siis katsaus muutamiin entisiin (tai nykyisiin) suosikkisarjoihin, jotka aiemmin pääsivät listalle, mutta eivät välttämättä sinne enää edes kuuluisi, tai sijoitus listalla voisi nyt olla eri.

American Horror Story (FX), Cult & Apocalypse
Sijoitus aiemmalla listalla: #5
Arvosanani sarjalle: 5

AHS oli ihan okei parin ekan kauden ajan. Aloitimme Freak Showsta ja katsoimme sarjaa sitten satunnaisessa järjestyksessä mielenkiinnon mukaan. Hotel ja Asylum ovat ehdottomasti sarjan parhaimmistoa kun taas lähes tulkoon kaikki muut kaudet ovat todella heikkoja tai huonoja. Cult vaikutti alkuun todella lupaavalta, mutta kaatui pian mielestäni typerimmäksi kaudeksi. Kunnes aloin katsoa Apocalypseä. Aivan hirveää roskaa ja kiinnostus koko kauteen on aivan nollassaan. Ehkäpä tuleva AHS 1984 palauttaa uskon tähän sarjaan, mutta tällä hetkellä ihan hävettää, että sarja on päässyt Parhaat tv-sarjat 2018 listalleni.

Stranger Things (Netflix), Season 3
Sijoitus aiemmalla listalla: #4
Arvosanani sarjalle: 7

Stranger Things oli tullessaan jotain uutta ja ihmeellistä. Se sattui juuri täydellisesti siihen 80-luku nostalgiaan, jota sarja oli omiaan vielä lisäämään. Valitettavasti kasari on kokenut melkoista inflaatiota viime aikoina, ja sen ylikäyttäminen kirjaimellisesti kaikessa, sai minut jopa inhomaan Stranger Thingsiä. Heikon kakkoskauden jälkeen kuitenkin tuli tämä kolmas, joka ei sekään mikään täydellinen ollut, mutta ainakin jollain tavalla enemmän Stranger Things -hengessä tehty. En enää voi kutsua sarjaa kyllä mitenkään erikoiseksi tai omaksi suosikiksi sen itseääntoistavan juonen ja paikoillaan junnaavien hahmojen vuoksi.

Orange is the New Black (Netflix), Season 7
Sijoitus aiemmalla listalla: -
Arvosanani sarjalle: 7

Orange is the New Black oli mielestäni todella raikas tuulahdus silloiseen tv-maailmaan. Lähes tulkoon kaikki näyttelijät olivat naisia ja mukana oli ihan kaikenalaisia tapauksia niin ihonväriltään kuin suuntautumiseltaankin. Todella kirjava sakki porukkaa siis. Käsikirjoitukseltaan sarja alkoi ontua jo parin kauden jälkeen. Vankilan elämä ei ole niin mielenkiintoista, että sitä jaksaa katsoa kaudesta toiseen ja etenkin kun kuvaan tuli vankilamellakka ja siirto uuteen laitokseen, muuttui sarja todella tylsäksi ja yliampuvaksi. Vasta viimeinen kausi palautti minut takaisin faniksi ja tirautinpa muutaman kyyneleenkin sitä katsoessa. Jollain tapaa Litchfieldin naisilla oli kuitenkin se paikka mun sydämessäni. Lämmöllä siis muistelen sarjaa ja sen tapahtumia, vaikka siinä olikin pitkiä jaksoja kun en niinkään siitä välittänyt.

13 Reasons Why (Netflix), Season 3
Sijoitus aiemmalla listalla: #1
Arvosanani sarjalle: 8

Tämä sarja pääsi ilmestymisvuonnaan listallani sijalle numero yksi. Sarja kosketti jotenkin todella henkilökohtaisella tasolla ja osaavat näyttelijät olivat omiaan luomaan ilmapiiristä mielenkiintoisen. Sarjan saadessa kakkoskauden olin pettynyt, jopa vihainen. Miksi kaikki hyvä täytyy aina pilata sillä, että sitä jatketaan niin kauan ettei ketään enää kiinnosta? Sarja tuntuu perustuvan nykyään enemmän shokkielementtien hakemiseen sekä ensimmäisen kauden kohua aiheuttaneen itsemurhakohtauksen pehmittämiseen. (Kohtaus on muuten poistettu nykyään Netflixistä). Hahmot ovat edelleen mielenkiintoisia ja todella rakkaita minulle, mutta uskottavuus sarjasta on jo kaukana. Kuitenkin parasta teinidraamaa mitä tällä hetkellä on tarjolla.

Handmaid's Tale (HULU), Season 3

Sijoitus aiemmalla listalla #3 
Arvosanani sarjalle: 10

Ainut sarja joka tuntuu porskuttavan jopa vahvempana kuin listaukseni aikana on Handmaid's Tale. Toinen kausi oli hieman heikohko, mutta kolmoskaudella ei tainnut heikkoa hetkeä ollakaan. Näyttelijät, käsikirjoitus ja tunnelma ovat aivan omaa luokkaansa ja väittäisinkin, että Handmaid's Tale on laadukkain sarja mitä tällä hetkellä on katsottavissa. Tapahtumat ovat koskettavia ja samalla kauheita siinä raakuudessaan. Kaikki tuntuu niin realistiselta ja todellakin mahdolliselta tulevaisuuden kuvalta. Joissain jaksoissa ahdistaa, toisissa naurattaa.

Kaikki listalla nyt olevat sarjat ovat tulleet kaksi arvosanaa alemmas ensimmäisen kauden jälkeen. Poikkeuksena tietenkin Handmaid's Tale, joka sai nyt täyden kympin. Onko sinun kohdallesi osunut sarjaa, jonka ensimmäinen kausi on tuntunut superhyvältä, mutta jatko onkin sitten vesittänyt koko sarjan hienouden?

Uusi katsaus viime vuoden lemppareihin

Hauskasti on käynyt niin, että kaikkiin kolmeen viime vuoden lempparisarjaani on tullut nyt kevään ja alkukesän aikana toinen tuotantokausi. Kuten jotkut ehkä muistaakin niin listaan alkuvuodesta aina suosikkisarjojani menneeltä vuodelta. Sarjojen ei ole tarvinnut ilmestyä kyseisenä vuonna - pääasia, että olen itse niihin tutustunut sen aikana. Koska mielipiteet voivat ja saavat muuttua, ajattelin vähän avautua teille tässä näiden sarjojen kakkoskausista. Mielenkiintoista on myös, että sarjojen järjestys listalla on muuttunut!

 #3 13 Reasons Why
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2017
Lempi hahmo: Zach Dempsey

Mitä tapahtui 13 Reasons Why? Miksi tälle piti tulla toinen tuotantokausi? Kakkoskausi tuntui melkoisen turhalta ja anteeksipyytelevältä. Se myös oli aivan liian saarnaava ja tuntui saaneen aivan liikaa ponnetta #metoo kampanjasta. Kaudessa on toki edelleen todella koskettavia ja rankkoja hetkiä, mutta jotenkin koko uskottavuus on tipotiessään.

Jouduin tipauttamaan yhden tähden pois tältä IMDB -arviostani ihan vain periaatteesta. Miksei sarjat voisi välillä jäädä siihen yhteen kauteen ja antaa katsojan itse pohtia ja päättää miten tästä jatkettiin? Tälle on jopa tulossa kolmas kausi, joka todennäköisesti jää minulta kokonaan katsomatta. Aivan käsittämätöntä miten toinen tuotantokausi voi pilata myös sitä ensimmäisen fiilistä.

#2 Westworld

Verkko: HBO
Julkaisuvuosi: 2016 -
Lempi hahmo: William

Westworld on ehkä kovin juonisarja mitä televisiossa tällä hetkellä pyörii. Ensimmäinen tuotantokausi imaisi minut mukaansa niin ettei poispääsyä oikein edes näkynyt. Westworldistä riitti puhuttavaa vielä kuukausiksi sarjan katsomisen jälkeen, mutta miten suoriutui toinen tuotantokausi?

Westworld on edelleen todella kova sarja, vaikka edellisen kauden tasolle ei aivan tällä tokalla päästy. Hahmoista vain osa tuntui kehittyvän johonkin suuntaan kun taas toiset junnaisvat paikallaan tai muuttuivat täysin tylsiksi klisee hahmoiksi. Mikäli ensimmäinen kausi oli mielestäsi huippu niin ei tätä tokaakaan voi kyllä sivuuttaa! Muutama juttu jäi todellakin rassaamaan lopussa ja näihin vastausta odotellaankin sitten kolmoskaudella!

#1 The Handmaid's Tale

Verkko: Hulu
Julkaisuvuosi: 2017 -
Lempi hahmo: Serena Waterford

Blessed be the fruit. Se missä Westworld on juonellisesti sellaista nannaa aivopähkinää, on Handmaid's Tale sitten taas sitä psykologista jännitystä sekä visuaalista karkkia. Handmaid's Tale jopa parantaa ykköskauteen nähden, vaikka se alkaakin todella todella hitaasti.

Handmaid's Talen vahvuus on nimenomaan siinä, että pääset/joudut lukemaan puolet dialogista näyttelijöiden kasvoilta. Sanat eivät juurikaan merkitse tässä maailmassa vaan sarja pakottaa ihmisen tarkastelemaan toista ihmistä lähemmin.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Handmaid's Tale tosiaan on vielä paria jaksoa vajaa ennen kauden päätöstä, mutta jo tässä vaiheessa voin kertoa ettei se ykkössijalta tule hevillä tippumaan. :)

Parhaat tv-sarjat 2017 top 5

Olenko ainoa, jonka mielestä joko leffojen taso on laskenut tai tv-sarjojen noussut? Televisio-sarjat tuntuvat saavan vuosi vuodelta vain enemmän ja enemmän otetta minusta ja siihen on syynsä. Nykykään moni sarja on oikeasti yhtä laadukas niin käsikirjoitukseltaan kuin näyttelijöiltäänkin kuin Oscar-tason elokuvat. Usein sarjaan saadaan jopa mahdutettua parempi ja yllättävämpi juoni kuin vastaavanlaisesta aiheesta kertovaan elokuvaan. Tästä syystä on käsittämätöntä, että monia asioita yritetään edelleen tuoda mielummin elokuviksi kuin sarjoiksi, vaikka niiden markkinat olisivatkin selkeästi television puolella. Tästä esimerkkeinä Dark Tower, Death Note sekä mahdollisesti tulevaisuudessa julkaistava Tolkienin Silmarillion. 

Tänä vuonna Ruudukon parhaat sarjat on valittu sen perusteella, miten paljon tunteita ja keskustelua kyseinen sarja herätti. Lähes jokainen näistä ovat saaneet minut itkun partaalle, mutta myös ajattelemaan yhteiskuntaamme ja tulevaisuutta. Mukaan mahtuu kasa todella laadukkaita sarjoja, joita voi huoletta katsoa usemminkin kuin kerran! Sarjan ei välttämättä ole ollut pakko ilmestyä vuonna 2017, mutta minun on täytynyt vähintään aloittaa sen katselu kyseisenä vuotena. Tässä tulee Ruudukon suosikit ja suositukset vuodelta 2017! Eikä tämä muuten sisällä spoilereita.

 #5 Please Like Me
Verkko: ABC2 (Australia) -löytyy Netflixistä
Julkaisuvuosi: 2013 - 2015
Lempi hahmo: klisee sanoa, mutta koko hahmokaarti

Ainoa komedia mikä löytyy tältä listalta on australialainen Please Like Me. Sarja kertoo Joshista, nuoresta miehestä joka opettelee elämään avoimesti homoseksuaalina. Joshin huumorintaju on sarkastisen itseironinen ja hahmoa vihaa ja rakastaa samaan aikaan. Sarjassa seikkailevat myös Joshin kämppis, tämän tyttöystävä, Joshin hyvin omalaatuinen perhe sekä pari on-off poikaystävää. Vaikka Please Like Me onkin komedia, löytyy siitä myös sitä realistisuutta ja koskettavuutta, mitä hyvässä draamakomediassa oletetaankin olevan. Ehdoton suositus mikäli haluat vähän kevyempää laatukatsottavaa!

#4 The OA
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2016 -
Lempi hahmo: Elizabeth "Betty" Broderick-Allen,  Steve Winchell

The OA kertoo siitä kuinka Prairie niminen sokea tyttö katoaa seitsemäksi vuodeksi ja ilmestyy yllättäen kaikkien näiden vuosien jälkeen takaisin palautuneella näkökyvyllä ja huikealla tarinalla. The OA on ehkä oudoin sarja minkä olen koskaan katsonut. Ensimmäiset jaksot tempaisevat mukaansa, mutta koko sarjan ajan olet lähes tulkoon yhtä pihalla katsojana kuin sarjan hahmot Prairien tarinasta. Jokaisen jakson jälkeen mietin, että miksi katson edelleenkin tätä roskaa? Sarjan tapahtumissa ei ollut mitään järkeä eikä se myöskään ollut kovin realistinen. Loppujen lopuksi olin vain liian yksinkertainen ymmärtämään juonen monimuotoisuuden. Vasta viimeinen jakso iskee syvälle alitajuntaan ja jotenkin vain koet sisällä jotain todella outoa - juuri sen mitä sarja haluaakin sinun kokevan. Ihan vain siis tuon viimeisen jakson aiheuttaman itkuhysteria-kohtauksen takia tämä sarja pääsee ansaitusti listalle. 

#3 The Handmaid's Tale
Verkko: Hulu - löytyy HBO
Julkaisuvuosi: 2017 -
Lempi hahmo: Janine, Serena Waterford

Millainen on moderni sivistynyt valtio sen jälkeen, kun sisällisota, nälänhätä sekä erilaiset terrorismiryhmittymät ottavat vallan? The Handmaid's Tale kertoo pelottavan realistisesti sen, mitä voi tapahtua periaatteessa milloin vain mille tahansa yhteiskunnalle mikäli sille annetaan puitteet. Handmaid's Tale on selviytymistarina, jossa pääosissa on Elisabeth Mossin näyttelemä Offred.  Tätä jäin odottamaan innolla lisää. Aihe on niin ajankohtainen ja keskuteluaherättävä, että mielestäni jokaisen perussuomalaisen, vihreän sekä uusnatsin ja anarkistin olisi tämä katsottava. Sarjan värimaailma on myös aivan huikea!

#2 Westworld
Verkko: HBO
Julkaisuvuosi: 2016 -
Lempi hahmo: Man in black

Westworldia minulle suositeltiin pitkään, mutta jotenkin vain lykkäsin sen katsomista kuukaudesta toiseen. Sitten kun Game of Thronesin takia meidän talouteen jälleen otettiin HBO niin olihan tuo pakko katsastaa ja voi pojat miten taas minua vietiin! Westworld koukuttaa sen nerokkaalla juonella ja yllättävillä käänteillä. Näyttelijöissäkään ei todellakaan ole mitään vikaa. Myös sarjan musiikki on omiaan luomaan juuri oikean tunnelman oikeisiin kohtauksiin. Rakastan myös ylianalysoida sarjaa ja etenkin sen alkutekstit ovat päässeet todellakin ylianaysointini piiriin! Tämän aion todellakin katsoa uudelleen.

#1 13 Reasons Why
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2017
Lempi hahmo: Tony Padilla, Hannah Baker

Ristiriitaisen vastaanoton saanut 13 Reasons Why on minun suosikkini viime vuodelta. Sarjan tapahtumat ja hahmot pyörivät mielessä vielä useiden kuukausin ajan sen katsomisen jälkeenkin. 13 Reasons Why kuulostaa siltä perinteiseltä hömppäteinisarjalta, jossa itketään sydänsuruja ja pohditaan alkoholin käyttöä. Näin ei kuitenkaan ole. 13 Reasons Why tarttuu kaunistelematta yhteen elämään raadollisimmista puolista, itsemurhaan. Päähenkilö Hannah on täysin tavallinen koulutyttö, joka kuukausia ellei vuosia kestäneen kiusaamisen takia päätyy riistämään oman henkensä. Tuodakseen traagisen tarinan valinnan taustalta, hän nauhoittaa 13 kasettia, joilla kertoo niistä syistä mitkä ajoivat Hannahin tähän epätoivoiseen tekoon. Sarja on todella koskettava ja ainakin minä opin siitä paljon. Asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät, etkä voi koskaan tietää kenelle ihan harmiton vitsi tai teko voi olla elämää suurempi asia.

Melkoisen rankkojakin sarja siis mahtui viime vuoteen, mutta tulipa sitä katsottua paljon kevyempiäkin tapauksia.  Kunniamainitoina voisivat olla Riverdale sekä Surkeiden Sattumusten sarja, joissa molemmissa jotain uutta tähän sarjoja jo yli pursuavaan maailmaan. Komedioiden puolelta katsoin Modernin perheen sekä Officen, jotka molemmat aivan loistavia komediasarjoja absurdeine hahmoineen. Taboon katsastin myös, mutta parin jakson jälkeen en enää jaksanut kuunnella Tom Hardyn murinaa. En siis lämmennyt sille ollenkaan. Muita katsottuja sarjoja: Teen Wolf, Runways, Dear White People, Inhumans, Dirk Gently, Santa Clarita Diet sekä varmaan miljoona muuta joita en nyt muista mainita!

Joka tapauksessa hyvää uutta vuotta 2018!

Homostellaan vähän!

En tiedä ovatko muut huomanneet, mutta viimeisen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon homoyhteisössä. Vuosi sitten lgbtqia (jep tuo on se koko nimi) yhteisöä kohtasi järkyttävä tragedia Yhdysvaltojen Orlandossa, joka kosketti maailmanlaajuisesti niin homoja kuin heteroitakin. Kuluvana vuonna olemme saaneet myös naureskella lisää Venäjän homopropagandan kieltävän lain kummallisille koukeroille sekä kauhistelleet Disneyn ensimmäistä avoimesti homoseksuaaliahahmoa. Kotimaassamme uskovaiset pääsivät huutamaan hallelujaa kun Suomessakin tuli voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, eikä maailmanloppua ole toistaiseksi vieläkään tullut. Saimme myös lukuisia uusia homoseksuaaleja populäärikulttuurin (etenkin nörttimaailman) ilmiöihin, voisinkin siis esitellä muutaman parhaimman eri medioista!

Sarjakuvissa on oikeastaan jo arkipäivää erilaiset homohahmot. DC ja Marvel ovat ottaneet hyvin huomioon seksuaalivähemmistöt sekä muut vähemmistöedustajat. Hienoa oli kuitenkin kuulla, että Marvel alkaa julkaisemaan sarjakuvaa, jossa homoseksuaali on pääosassa. Iceman eli Bobby Drake tuli kaapista jo 2015, mutta nyt kaveri saa ihan oman nimikkosarjakuvan ja ainakin minä olen innoissani! Myös DC:n Teen Titans sai seksuaalivähemmistö vahvistusta Aqualadin myötä.

Merkittävin minulle vuoden aikana kaapista tulleista hahmoista oli kuitenkin Overwatchin keulahahmo, Tracer. Jouluna saimme lukea ihastuttavan sarjakuvan, jossa esiteltiin monien Overwatch hahmojen joulunviettoa ja keskeisiä suhteita muihin hahmoihin. Sarjakuvassa Tracerillä on kiire hankkia lahja rakkaalleen vielä jouluaattona. Rankan metsästyksen jälkeen, hän onnistuu saamaan käsiinsä kaulahuivin ja palaa onnellisena kotiinsa. Kotona odottaa punatukkainen kaunis tyttö, joka muiskauttaa suudelman Tracerille vastaanotettuaan lahjansa! Minun joulu oli pelastettu jo pelkästään tällä! Olette ehkä nähneetkin, että muutaman fanartinkin olen näistä söpöläisistä piirtänyt ♥

Myös elokuvien puolella etenkin Disney otti edistysaskelia, vaikkakin ei ehkä kaikkia miellyttäviä. Disneyn Kaunotar ja Hirviö elokuvassa nähtiin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalihahmo. Etukäteen tätäkin kaikki kauhistelivat, eihän lasta voi viedä katsomaan tälläistä elokuvaa! Kaiken lisäksi myös homoyhteisö älähti siitä, että kyseessä on raivostuttava sivuhahmo LeFou.  Itse en ole vielä elokuvaa nähnyt, mutta uskoisin että tapaus on vähän kärpäsestä härkänen. Sen sijaan myös Marvel elokuvassa nähtiin seksuaalivähemmistön edustaja. Osalta saattoi tämä mennä ihan ohi, mutta Guardians of the Galaxy vol. 2 -elokuvassa nähtiin epäsuorasti homoseksuaali. Hahmo on tietenkin Mantis, joka viittasi Draxille ettei pidä edes hänen kaltaisistaan. Pikkuhiljaa muutos tapahtuu Disneylläkin.... Saataisiinkohan jouluna ihastella ensimmäistä Star Wars homo Dameronia?

Televisio on aina ollut se kaikkein helpoin paikka esittää homohahmoja, joten ketään ei luulisi enää edes ihmetyttävän, että joka sarjasta sellainen löytyy. Viimeisen vuoden aikana kuitenkin yksi hahmo teki minuun suuren vaikutuksen jopa telkkarissa. 13 Reasons Why -netflix sarjassa esiintyi aivan supersympaattinen homohahmo Tony. Tony ei huou sellaista stereotypistä homohahmoa, vaan enemmänkin sellaista veljellistä äijää jota kiinnostaa enemmän autot kuin naiset. Tarkkaavaisimmat (kuten minä) voivat kuitenkin aika helposti tunnistaa Tonyn homoksi jo ensimmäisistä jaksoista asti, kun taas toiset sen huomaavat vasta kun tämä tulee kaapista Claylle. Mikäli kiinnostaa päästä käsiksi kunnon homosarjaan niin suosittelen australialaista Please Like Me -sarjaa, joka löytyy kokonaisuudessaan Netflixsistä!

Joka tapauksessa haluan toivottaa kaikille rauhaisaa ja ennen kaikkea iloista Pride viikonloppua! Nähdään Helsinki Prideillä!

13 Reasons Why

Viime aikoina on ollut tapana kirjoitella myös näistä tv-sarjoista, ja koska monet teistäkin omistaa Netflixin niin voisin taas suositella yhtä sarjaa. 13 Reasons Why, kertoo nimensä mukaisesti kolmetoista syytä, miksi Hannah Baker päätti tappaa itsensä. Ennen kuolemaansa hän nauhoitti kolmetoista kasettia, joissa yksityikohtaisesti kertoo ne syyt, mitkä ajoivat hänet riistämään oman henkensä. Tarina perustuu Jay Asherin samannimiseen romaanin ja kertoo kuvitteellista hahmoista, jotka kuitenkin voisivat olla osa meidän jokaisen omaa elämää.

Sarja lähtee käyntiin siitä, kun tarinan päähenkilö Clay Jensen saa portailleen paketin, joka sisältää Hannahin kasetit. Hannah pyytää ensimmäisellä kasetilla kuuntelijaa kuuntelemaan nauhat loppuun asti ja antamaan ne sen jälkeen seuraavalle syylliselle, jonka Hannah nimeää kaseteillaan. Jokainen jakso käsittelee yhtä näistä henkilöistä, jotka esiintyvät nauhoilla ja jotka ovat osasyyllisiä siihen miksi Hannah päätti elämänsä. Clay on valitettavasti yksi näistä syistä.

Sarjan selkeä vahvuus on sen mielenkiintoiset ja ihastuttavat hahmot. Ei voi olla ihastumatta Dylan Minnetten (Clay) ja Katherine Langfordin (Hannah) uskomattoman hyvään kemiaan. Molemmat tuovat hahmonsa niin uskottavasti ja taitavasti eloon, että ihan suorastaan rakastuu molempiin. Monet ihan Hollywood-tason näyttelijät voisivat ottaa mallia näistä nuorista. Myös sivuhahmot tuovat oman osansa sarjaan, eikä kukaan näyttelijöistä jätä suoritustaan todellakaan puolitiehen. Kaiken lisäksi juoni on taitavasti kirjoitettu, eikä kaikkea pääse arvaamaan etukäteen vaikka välillä siltä tuntuukin. Vaikka aihe on synkkä, on siihen silti onnistuttu mahduttamaan pieni ripaus onnea ja huumoria.

13 Reasons Why ei välttämättä ole se tapahtumarikkain sarja, mutta se kertoo todellakin koristelematta kaiken sen, mitä kiusaaminen voi ihmismielelle tehdä. Sarja myös kertoo hyvin sen, millaisia erilaisia kiusaamisen muotoja on olemassa ja miten me, jotka emme ole koulukiusattuja, emme edes tajua olevamme osa kiusaamista. Jaksojen aikana pohdin paljon kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet koulukiusattuja minun kouluissani ja joiden kiusaamiseen olen itse osallistunut, joko välillisesti tai välittömästi. 13 Reasons Why kertoo koruttomasti yhden tai useamman ihmisen traagisen kohtalon ja sai ainakin minut vuodattamaan kyyneleen jos toisenkin useammassa jaksossa. Lämpimästi suosittelen sarjaa kaikille, joilla on Netflix käden ulottuvilla.