Parhaat nörttileffat 2019

Koska olen extra ja maailma on pullollaan listoja vuoden parhaimmista leffoista, teen minä näitä iänikuisia nörttileffat -listojani! Nörttileffaksi lasketaan melkein kaikki leffat, jotka kuuluvat johonkin olemassa olevaan fandomiin, odotetut scifi-leffat sekä animaatiot. Eli niin sanotusti ne leffat, mitkä eivät välttämättä kilpaile siitä vuoden parhaimman elokuvan oscarista. Tuttuun tapaan valitsen siis näistä sitten ne omasta mielestä vuoden parhaimmat. Mitään superihmeellisiä tuotoksia ei vuonna 2019 oikein nähty, mutta vuosi oli siitä poikkeuksellinen, että se lopetti kaksi isoa eeppistä saagaa. Ykkösenä on kuitenkin vuoden odotetuin ja kovin nörttileffa. Arvaatko jo mikä?

#5 Toy Story 4
Ohjaaja:  Josh Cooley
Erityistä: Toy Story -tarinan viimeinen osa kunnes ei kohta taas ole.
Arvioni: -

Toy Story 3 on ehkä yksi parhaimpia animaatioleffoja, mitä on koskaan tehty. Se on täydellinen lopetus trilogialle, ja jatkumoa yhdelle lapsuuden tärkeimmistä elokuvista. Siksi olinkin melko skeptinen sen suhteen kun ilmoitettiin, että Woodyn ja kumppaneiden tarina jatkuu vielä neljänteen osaan. Toy Story 4 ei ole huono todellakaan. Se vain tuntuu enemmän sellaiselta pitkältä tv-sarjan jaksolta. Vähän turhaa täytettä, eikä oikein kukaan muu kuin Woody päässyt loistamaan elokuvassa. Elokuva ei myöskään tuntunut oikeilta hyvästeiltä kuten kolmas osa. Silti taattua Pixar-laatua niin animaation kuin juonenkin suhteen.

#4 Rise of  Skywalker

Ohjaaja: J. J. Abrams
Erityistä: Abrams yrittää paikata Rian Johnsonin tekemän Last Jedin honkkeleita.
Arvioni: Star Wars Episodi IX: Rise of Skywalker

Minua niin kovasti harmittaa, etten pitänyt tästä elokuvasta. Star Wars on aina ollut iso osa elämääni ja siksi toivoinkin tälle kaikkea parasta katastrofaalisen Last Jedin jälkeen. Rise of Skywalkerissa ei ollut mitään tosi huonoja juttuja, mutta ei siinä ollut oikein mitään tosi hyviäkään. Kaipaan elokuvakokemukseeni niitä hetkiä kun tunnen jotain. Oli se sitten surua, vihaa, iloa tai kauhua. Rise of Skywalkerissa tuo tunnepuoli jäi omalta osaltani jotenkin todella köyhäksi, enkä oikein edes keksinyt sille mitään pätevää syytä. Elokuva jäi melko tasapaksuksi hötöksi ja valitettavan tylsäksi lopetukseksi Skywalker-saagalle. 

#3 Klaus
Ohjaaja: Sergia Pablos, Carlos Martinez López
Erityistä: Tipautti heittämällä listalta Detective Pikachu sekä Spider-Man: Far From Home -elokuvat
Arvioni: -

Hauska miten joku tälläinen jouluhömppä voikin päätyä listalle vielä juuri ennen listan julkistamista! Olin huomannut sosiaalisessa mediassa, että Klausin ympärillä on jonkinlaista pientä kulttihypetystä menossa ja pitihän tämä nyt sitten katsastaa läpi. Yllätyin positiivisesti kuinka kauniisti elokuva olikaan animoitu! Nykyään kun tuntuu, että valtaosa animaatioista on sitä sellaista Disney tai Dreamworks visuaalista maailmaa, oli tämä raikas tuulahdus animaatioiden maailmaan. Juonikaan ei ole mikään turhan kliseinen kuten joululeffoissa yleensä tuppaa olemaan. Klaus onnistuu todellakin tuomaan uutta näkökulmaa tähän kulutettuun genreen. Todella miellyttävä yllätys, mikä kannattaa kurkistaa Netflixistä viimeistään sitten ensi jouluna!

#2 Avengers: Endgame
Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo
Erityistä: Eeppisen saagan eeppinen lopetus.
Arvioni: Avengers: Endgame (Spoilers)

Siinä missä Rise of Skywalker jätti saagan päätöksen kylmäksi, teki Endgame todellakin kunniaa kymmenen vuotta jatkuneelle Marvel Cinematic Universelle. Endgame oli tunteikas ja toiminnantäyteinen lopetus yhdelle aikakautemme kiinnostavimmista elokuva-sarjoista. Totta kai tässäkin leffassa oli ne omat heikot hetkensä, eikä se aivan onnistunut pääsemään Infinity Warin tasolle, mutta kaiken kaikkiaan todella eeppinen ja tunteikas kokemus.

#1 Joker

Ohjaaja: Todd Phillips
Erityistä: Heittämällä vuoden 2019 parhaimpia elokuvia ja yksi ennakkosuosikki oscar-kisaan lukuisissa kategorioissa.
Arvioni: Jokeri

Jokeri on aivan eri kategoriassa kaikkien listan edeltävien leffojen kanssa. Se kiikuttelee siellä rajoilla, että lasketaanko sitä edes nörttileffaksi vai vaan suoraan sinne huippuleffojen pariin. Totta kai, kun Jokeri kuitenkin perustuu sarjakuvahahmoon, on sen paikka tällä listalla ehdottomasti. Genressään aivan järisyttävän onnistunut tekele. Joaquin Phoenix tekee oscar-ehdokkaan arvoisen suorituksen Jokerina. Elokuvan musiikki, tunnelma ja sävy ovat jotain todella upeaa ja mielenkiintoista! Jokeri todennäköisesti laukaisi jälleen uuden tavan tehdä sarjakuva-elokuvia ja jos taso pysyy lähelläkään Jokeria, otan ne kaikki ilomielin vastaan.

Muita näkemiäni nörttileffoja tältä vuodelta olivat muun muassa keskinkertaisuuteen kaatuva Captain Marvel sekä täysin turha täyteleffa Breaking Bad universumiin: El Camino. Hauskinta on se, että ihan viimeisillä metreillä Netflixin animaatioleffa Klaus kiilasi listalle. Tiputtaen Spider-Man: Far From Home sekä Detective Pikachu elokuvat jaetulta viidenneltä sijalta. Kummastakaan en oikein erityisemmin nauttinut, vaikka ihan kelpo tekeleitä olivatkin. Myös nämä voisivat olla listalla, mikäli olisin ne ehtinyt katsoa ennen kuin laitoin listan ulos: Frozen 2, Doctor Sleep, Shazam, It chapter 2, Alita, Lego Movie 2, Hellboy... Veikkaan tosin, että noista aika moni voi vain haaveilla listalle pääsystä joka tapauksessa.

Jokeri

En oikein tiedä mistä edes aloittaa tämän kanssa! Kun silloin joskus kuulin, että Jokeri saa oman elokuvan, olin vähän sekavin fiiliksin ottamassa sitä vastaan. Luvattiin, että leffa olisi enemmän aikuiseen makuun eikä siinä olisi niin paljoa sarjakuvaelementtejä. Kuulosti siis ideana jo tosi mielenkiintoiselta ja tuoreelta. Vähän jänskätti se fakta, että Jokerin syntytarina tai sen puute on monille niin pyhä asia, että mitenköhän tässä käy. Pystytäänkö olla uskollisia sarjakuville, mutta silti tuoda uutta näkemystä asiaan? Suuri pelko oli siinä, että leffan pääosaan laitettaisiin Jared Leto, joka nähtiin Jokerina jo Suicide Squad leffassa. Aika nopeasti kuitenkin vahvistui, että pääroolin oli saamassa Joaquin Phoenix mikä jo itsessään nosti minun mielenkiintoani huimasti! Jo ennen leffan ilmestymistä, Jokerin ympärillä pyöri melkoinen Oscar-hype. Joaquin Phoenixia ylistettiin maasta taivaisiin ja IMDB arvosana pomppi pilvissä. Pakkohan tämä oli siis käydä vilkaisemassa jo ensi-ilta viikonloppuna.

Elokuvan on ohjannut enemmänkin komedioistaan tunnettu Todd Phillips. Näyttelijöinä on Phoenixin lisäksi myös legendat Robert De Niro sekä Frances Conroy. Elokuva kertoo ajasta ennen kuin Jokeri on Jokeri. Phoenix näyttelee Arthur Fleck nimistä miestä, josta elokuvan aikana kasvaa meidän kaikkien tuntema ja rakastama klovniprinssi. Fleck on outo, väärinymmärretty ja yksinäinen figuuri, joka heijastelee kaikkia nykyajan onnettomia nuoria miehiä, ainakin jos on uskominen kaikkia virallisia tahoja. Monet leffateatterit Yhdysvalloissa kieltäytyivät näyttämästä leffaa joko sen takia, että Dark Knight Rises elokuvan ensi-ilta on vielä tuoreena mielessä tai ihan vain siksi, että joidenkin tahojen mukaan tämä elokuva lietsoo anarkiaa. Myös Finnkinolla oli reppujen ja laukkujen tarkastukset ennen saliin menoa - ihan siis ison maailman meininkiä.

Tämä kohtaus oli ihan äärettömän kaunis. Rakastan tätä väripalettia!

Joaquin Phoenix on minulle näyttelijänä ollut aina vähän outolintu. Hänen roolinsa Gladiaattori sekä Her -elokuvissa ovat jääneet mieleen. Näyttelijä tuntuu osaavan tuoda esiin juuri tälläisiä kylmiä "misfit" hahmoja, mikä siis sopii myös Jokeriin oikein hyvin. Phoenixin Jokeri on hahmona mielestäni lähes täydellinen. Kerrankin on tajuttu kunnolla tuoda esiin se fakta, että Jokeri ei oikeasti ole hauska. Usein me katsojat vain nauretaan sille kuinka cringe hänen vitsinsä oli ja millaisessa tilanteessa Jokeri sen sanoi. Nyt kun hahmo tuodaan niin sanotusti oikeaan maailmaan, tuntuvat vitsit todellakin mauttomilta sekä väärässä paikassa lauotuilta. Rakastin myös sitä, että mukaan oli tuotu fyysisen komedian elementtejä. Jokeri oli kömpelö ja käytti paljon käsiään ja koko vartaloaan tehdessään temppuja ja koittaessaan naurattaa ihmisiä. Leffan jälkeen uskalsin jopa väittää, että tässä on paras koskaan tehty live-action jokeri, mutta pari klippiä Heath Ledgeriä palautti minut taas maan pinnalle. Pirun lähelle kyllä päästään ja pakko antaa tunnustusta siitä, että Phoenix kannattelee tulkinnallaan koko leffan.

Elokuva itsessään ei ole mikään mielettömän ihmeellinen. Se on hankala laittaa sinällään mihinkään vertailukategoraiaan kun kyseessä kuitenkin on draama, joka hakee elementtejä supersankarileffoista, Scorsesen-maailmasta sekä vanhemmista trillereistä. Jokerin syntytarina on hankala sillä sille ei ole koskaan oikein annettu mitään yksiselitteistä vastausta. Usein syntytarina on Jokerin itsensä kertoma, jolloin siinä on varmasti aukkoja, valheita tai ihan vain väritettyjä juttuja. Sama fiilis annetaan myös tähän elokuvaan sen aivan viimeisessä kohtauksessa. Mikä kaikki oli totta, oliko mikään vai oliko kaikki? Rakastin elokuvan värimaailmaa sekä Jokerin vaatetusta. 70-luku toimi hyvänä vaihteluna sille ainaisella kasari-ihannoinnille. Ainut mikä vähän itseä jäi harmittamaan oli se liiallinen Waynen perheen tuominen mukaan jokaisessa käänteessä. Bruce Wayneä hierottiin myös aavistus liikaa naamalle. Ainut hieno asia tässä oli se symboliikka siinä kohtauksessa kun Bruce seisoo vanhempiensa ruumiiden vierellä. Samana yönä syntyi toisistaan suoraan riippumattomina sekä Jokeri että Batman. Brucen takana myös juoksee muutama rotta, joka nivoo hyvin ympyräksi koko leffan. Elokuvahan alkoi sillä, että puhuttiin suuresta rotta-ongelmasta Gothamissa.

Pakko myös nostaa ihan erikseen leffasta sen musiikki. Biisit, mitkä oli leffaan valittu toimivat todella hyvin. Myös Hildur Guðnadóttir, Johann Johannssonin manttelinperijä tekee uskomattoman hyvää työtä soundtrackin kanssa! Mukana on sitä tuttua painostavuutta, mihin olen tuon kaksikon musiikissa rakastunut. Rakastan myös elokuvan julisteita ja niiden upeita värejä! Pienet yksityiskohdat tekivät tästä mielenkiintoisen tapauksen, enkä ihmettele yhtään jos tämä nähdään Oscareissa muutamassakin kategoriassa. Jollei mitään ihmeellistä tapahdu niin Joaquin Phoenix on myös vahvoilla pääosa-oscariin. Elokuvan merkitystä yhteiskunnalle ei välttämättä ymmärrä ihan vielä, mutta uskon että tulevaisuudessa tämä nähdään jonkinlaisena käännekohtana tähän genreen. Se on kuin elokuvamaailman the Killing Joke. Monet vihaavat, mutta ne jotka rakastavat, rakastavat kunnolla. Jonkinlainen moderni kulttileffahan meillä on tässä käsissä..

Elokuva esittää rohkean ja raa'an tulkinnan Jokerista. Hahmo tuntuu aluksi todella vieraalta ja itsekin mietin alkuun, että tämä ei nyt tunnu oikealta. Kuitenkin leffan loppua kohden hahmosta kasvaa se pirullisen upea hahmo, jota Batman-fanit ovat vuosikymmenien ajan rakastaneet. Jokerin arvaamattomuus ja friikkiys on ihanaa katsottavaa ja Joaquin Phoenixin jokeri-nauru jää kummittelemaan kaikessa karmeudessaan takaraivoon. Hieno tulkinta ja yksi parhaimpia ja aidoimpia sarjakuva-leffoja mitä on koskaan tehty. Tykkään!

	Näyttelijävalinta	Vaatetus	Nauru	Persoona	Merkitys*
Cesar Romero	★★★	★★★	★★	★	★★★★
Jack Nicholson	★★★	★★★	★★	★	★★★
Mark Hamill	★★★★★	★★	★★★★★	★★★★★	★★★★★
Heath Ledger	★★★★★	★★★★	★★★★	★★★★★	★★★★★
Jared Leto	★	★	★	★	★
Joaquin Phoenix	★★★★★	★★★★★	★★★★	★★★★★	★★★★★

*merkitys medialla, jossa hahmo esiintyi (leffa, sarja, peli)

Comic-Con 2019

Vähän venähti tämän kirjoittaminen, mutta tässä nyt olisi! Vuoden suurin sarjakuvatapahtuma on jälleen ohi. Tuntuu, että tämän vuoden Comic-con loppui ennen kuin se ehti oikein edes alkaa. Monta traileria tuleviin elokuviin ja sarjoihin saatiin, mutta monta mielenkiintoista tapausta jäi myös näkemättä. Yksi suurimpia julkistamisia tapahtumassa oli Marvel Cinematic Universen tulevaisuuden näkymät. Tässä nopea tiivistelmä kaikesta, mikä saattaisi olla kiinnostava tietää!

MCU:n kolmas vaihe päättyi nyt kesällä uuteen Spider-Man: Far From Home -elokuvaan. Vaiheen neljä aloittaa Black Widown oma elokuva sekä Disneyn oman toistopalvelun sarjat ensi keväänä. Yhteenkään näistä emme kuitenkaan saaneet vielä trailereita tai edes teasereita, mutta voi pojat kuinka paljon sieltä onkaan materiaalia tulossa! Ensinnäkin jo sarjojen puolelta Lokin oma sarja sekä Falconin ja Winter Soldierin yhteissarja kuulostavat huikean jänniltä! Myös vaihtoehtoisia tarinoita kertova animaatiosarja What if..? kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Valitettavasti näiden takia olisi kuitenkin otettava käyttöön Disney+ -suoratoistopalvelu, mikä varmasti osittain karsii yleisöä. Leffojen puolelta kiinostavimmilta vaikuttivat kauhuleffaksi tituleerattu Doctor Strange in the Multiverse of Madness sekä Thor: Love & Thunder, jossa Natalie Portman ottaa haltuunsa Thorin manttelin. Jään myös odottamaan innolla Mahersahala Alin tähdittämää Blade elokuvaa!

Disney jätti Comic-conin ulkopuolelle kuitenkin Star Warsin lähes kokonaan, eikä Episodi IX jälkeisestä ajasta kerrottu mitään. Myöskään DC ei kertonut paljoakaan tulevaisuuden suunnitelmistaan emmekä saaneet esimerkiksi odotettua Wonder Womanin traileria. Sen sijaan DC keskittyi esittelemään jo olemassa olevien sarjojensa uusia kausia sekä Harley Quinn -animaatiota.

Sarjojen puolelta kiinnostusta herätti Westworldin kolmannen kauden traileri. Vuoden tauolla ollut sarja tekee näyttävän paluun aivan uusiin maisemiin. HBO:n suurin sarja Game of Thrones jäi kuitenkin suosiolla pois tämän vuoden tapahtumasta. Fanit varmasti vielä sulattelevat sarjan päätöstä ja onkin ihan kiva, että pidetään pieni tauko ennen kuin aloitetaan vauhkoamaan uudesta spin-off sarjasta, jonka tähtenä toimii Naomi Watts. Netflix puolestaan esitteli sen heidän kovimman uutuussarjan eli Witcherin, jota on odotettu nyt jo hyvä tovi. Traileri näytti upealta ja Henry Cavill istuu Geraltin rooliin hyvin. Saa nähdä millainen menestys sarjalle siunataan, mutta ainakin tällä hetkellä veikkaukset uudesta huippusarjasta ovat aika kovat! Sen sijaan muun muassa Riverdale ja Umbrella Academy loistivat poissaolollaan. Muita kiinnostavia tapauksia olivat Snowpiercer, His Dark Materials sekä uusi Watchmen -sarja.

Muutamat tulevat elokuvatkin saivat trailerinsa. Muun muassa IT: Chapter 2, Top Gun: Maverick sekä Picard ovat kaikki todella odotettuja leffoja. Sen sijaan Cats -musikaaliin perustuva elokuva sai vähän laidasta laitaan reaktioita. Itseäni se lähinnä puistatti kaikessa karmeudessaan. Myös uusi Terminator -elokuva näyttäisi olevan faneille erittäin odotettu

Kuten huomaatte niin paljon tuolla oli asiaa, mutta silti monet olennaiset teokset jäivät lähes kokonaan huomiotta. Eiköhän meille katsottavaa riitä seuraavaksikin vuodeksi!

DC Super Hero Girls: Hero of the Year

Lapset koetaan usein vähempiälyisinä olentoina, jotka voidaan istuttaa television ääreen katsomaan piirrettyä kuin piirrettyä. Moderni yhteiskunta haluaa tuottaa lapsille mahdollisimman laadutonta roskaa, halvalla animoinnilla ja ilman sen suurempaa juonta tai hahmokehitystä. Muutamat studiot kuitenkin ovat opetelleet siihen, että lapsille suunnattu materiaali voi olla myös aikuisille viihdyttävä kokemus sekä lapsen kehitykselle sopivasti haastavaa katsottavaa. Valitettavasti DC ja Warner Bros. ovat päättäneet mennä tällä kertaa sieltä mistä aita todellakin on matalin. Netflixistä katsottu DC Super Hero Girls -elokuva on saanut Imdb:ssä jopa huikeat 5.8. Se perustuu samannimiseen sarjaan, jota on jostain hiton syystä saatu tehdä jopa kolme kautta.

Nykyään on muotia, että naishahmot esitetään hyvin vahvoina, itsenäisinä sankareina jo ihan lastenohjelmissakin. Ei siis luulisi olevan hankala laittaa DC -sarjakuvien kovimpia tyttöjä saman katon alle niin, että jokaiselle pienelle prinsessalle ja poliisitytölle olisi joku hahmo samastuttavana. Lähtökohtana se, että Wonder Woman, Batgirl, Bumblebee ja Supergirl ovat yhtenä ryhmänä toimii todella hyvin. On hyvä saada välillä ihan oikeaa ruutuaikaa DC:n naishahmoille, jotka siis ainakin sarjakuvissa ovat osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi ja toimiviksi hahmoiksi ja roolimalleiksi. DC Super Hero Girls vie nämä ihmenaiset kauas siitä mikä heidän potentiaalinsa on. "Iik hämähäkki, meikkini levisivät ja olen niin ihastunut tuohon poikaan" -mentaliteetillä höystettynä, saadaan sankarittaret näyttämään typerämmiltä kuin koskaan. 

Mikäli sikäli kaiken tuon muun voisi vielä hyväksyä sillä, että sarjan kohdeyleisö tosiaan on varmasti alle kymmenen vuotiaat tytöt, on juonikin jotain aivan kuraa. Pitkin elokuvaa ihmettelin, että eivätkö tekijät ole koskaan lukeneet yhtään DC:n sarjakuvaa, vai eivätkö he vain välitä? Superkoulun rehtorina toimii Amanda Waller, joka siis muun muassa Suicide Squadista tuttu sydämetön eukko, mutta tässä koulussa ja elokuvassa täysin hyvis. Myös Gorillapahis Grodd on päässyt opettajaksi kouluun, kuten myös poliisipäälikkö Gordon. Paikallista kahvilaa pitää Wonder Womanin (ensimmäisen maailmansodan aikainen) poikaystävä Steve Trevor, joka näköjään on löytänyt ikuisen nuoruuden lähteen. Elokuvassa esiintyy myös sivuhahmoina miespuolisia sankareita kuten Green Lantern, Flash ja Beast Boy, jotka toinen toistaan aivottomampina. Parasta on kuitenkin, se että myös Harley Quinn ja Poison Ivy opiskelevat samassa koulussa sankareidemme kanssa. Kuten sanoin, elokuvassa ei ole päätä eikä häntää, eikä se todellakaan noudata minkään valtakunnan kaanonia.

Loppujen lopuksi elokuvan ja sarjan tarkoituksena on kuitenkin myydä mahdollisimman paljon oheistuotteita. Jokaisesta tyttösestä löytyy barbie-nukkeja, lakanoita, tyynyliinoja sekä kaiken maailman turhaa roskaa. En suosittele tätä kennelekään, joka haluaa lapsensa oppivan jotain tasa-arvosta tai siitä, että tytötkin voivat olla sankareita. Mielummin sitten ihan sinne Disney -osastolle tai vaikka sitten Seikkailija Doraan. DC:n tytöt kannattaa jättää suosiolla väliin.

Homostellaan vähän!

En tiedä ovatko muut huomanneet, mutta viimeisen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon homoyhteisössä. Vuosi sitten lgbtqia (jep tuo on se koko nimi) yhteisöä kohtasi järkyttävä tragedia Yhdysvaltojen Orlandossa, joka kosketti maailmanlaajuisesti niin homoja kuin heteroitakin. Kuluvana vuonna olemme saaneet myös naureskella lisää Venäjän homopropagandan kieltävän lain kummallisille koukeroille sekä kauhistelleet Disneyn ensimmäistä avoimesti homoseksuaaliahahmoa. Kotimaassamme uskovaiset pääsivät huutamaan hallelujaa kun Suomessakin tuli voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, eikä maailmanloppua ole toistaiseksi vieläkään tullut. Saimme myös lukuisia uusia homoseksuaaleja populäärikulttuurin (etenkin nörttimaailman) ilmiöihin, voisinkin siis esitellä muutaman parhaimman eri medioista!

Sarjakuvissa on oikeastaan jo arkipäivää erilaiset homohahmot. DC ja Marvel ovat ottaneet hyvin huomioon seksuaalivähemmistöt sekä muut vähemmistöedustajat. Hienoa oli kuitenkin kuulla, että Marvel alkaa julkaisemaan sarjakuvaa, jossa homoseksuaali on pääosassa. Iceman eli Bobby Drake tuli kaapista jo 2015, mutta nyt kaveri saa ihan oman nimikkosarjakuvan ja ainakin minä olen innoissani! Myös DC:n Teen Titans sai seksuaalivähemmistö vahvistusta Aqualadin myötä.

Merkittävin minulle vuoden aikana kaapista tulleista hahmoista oli kuitenkin Overwatchin keulahahmo, Tracer. Jouluna saimme lukea ihastuttavan sarjakuvan, jossa esiteltiin monien Overwatch hahmojen joulunviettoa ja keskeisiä suhteita muihin hahmoihin. Sarjakuvassa Tracerillä on kiire hankkia lahja rakkaalleen vielä jouluaattona. Rankan metsästyksen jälkeen, hän onnistuu saamaan käsiinsä kaulahuivin ja palaa onnellisena kotiinsa. Kotona odottaa punatukkainen kaunis tyttö, joka muiskauttaa suudelman Tracerille vastaanotettuaan lahjansa! Minun joulu oli pelastettu jo pelkästään tällä! Olette ehkä nähneetkin, että muutaman fanartinkin olen näistä söpöläisistä piirtänyt ♥

Myös elokuvien puolella etenkin Disney otti edistysaskelia, vaikkakin ei ehkä kaikkia miellyttäviä. Disneyn Kaunotar ja Hirviö elokuvassa nähtiin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalihahmo. Etukäteen tätäkin kaikki kauhistelivat, eihän lasta voi viedä katsomaan tälläistä elokuvaa! Kaiken lisäksi myös homoyhteisö älähti siitä, että kyseessä on raivostuttava sivuhahmo LeFou.  Itse en ole vielä elokuvaa nähnyt, mutta uskoisin että tapaus on vähän kärpäsestä härkänen. Sen sijaan myös Marvel elokuvassa nähtiin seksuaalivähemmistön edustaja. Osalta saattoi tämä mennä ihan ohi, mutta Guardians of the Galaxy vol. 2 -elokuvassa nähtiin epäsuorasti homoseksuaali. Hahmo on tietenkin Mantis, joka viittasi Draxille ettei pidä edes hänen kaltaisistaan. Pikkuhiljaa muutos tapahtuu Disneylläkin.... Saataisiinkohan jouluna ihastella ensimmäistä Star Wars homo Dameronia?

Televisio on aina ollut se kaikkein helpoin paikka esittää homohahmoja, joten ketään ei luulisi enää edes ihmetyttävän, että joka sarjasta sellainen löytyy. Viimeisen vuoden aikana kuitenkin yksi hahmo teki minuun suuren vaikutuksen jopa telkkarissa. 13 Reasons Why -netflix sarjassa esiintyi aivan supersympaattinen homohahmo Tony. Tony ei huou sellaista stereotypistä homohahmoa, vaan enemmänkin sellaista veljellistä äijää jota kiinnostaa enemmän autot kuin naiset. Tarkkaavaisimmat (kuten minä) voivat kuitenkin aika helposti tunnistaa Tonyn homoksi jo ensimmäisistä jaksoista asti, kun taas toiset sen huomaavat vasta kun tämä tulee kaapista Claylle. Mikäli kiinnostaa päästä käsiksi kunnon homosarjaan niin suosittelen australialaista Please Like Me -sarjaa, joka löytyy kokonaisuudessaan Netflixsistä!

Joka tapauksessa haluan toivottaa kaikille rauhaisaa ja ennen kaikkea iloista Pride viikonloppua! Nähdään Helsinki Prideillä!

Wonder Woman

Jälleen epäilystä täynnä tuli istuttua Finnkinon saliin kolme. Wonder Woman oli saanut hyviä arvosteluja niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin, mutta viime vuoden Batman V Superman sekä Suicide Squad pyörivät edelleen mielessä. Entä jos ne on kussut Wonder Womaninkin? Muutaman ensimmäisen minuutin aikana saatoin jo todeta, että näin ei tule käymään.

Wonder Womanin juoni on melko perinteinen origin-stoori. Diana kasvaa paratiisisaari Themysciralla, piilossa maailmalta muiden amazon-naisten kanssa. Nuori Diana tahtoo kovasti mukaan jo amazon-taistelukoulutukseen, mutta Dianan äiti, Hippolyta, amazonien kuningatar ei millään tahtoisi särkeä tyttörensä viattomuutta. Diana kuitenkin onnistuu puhumaan äitinsä ympäri ja kuningatteren sisko Antiope saa luvan alkaa kouluttamaan Dianaa soturiksi. Dianasta kasvaa amazonien kirkkain taistelija, mutta kaikki muuttuu kun paratiisisaaren rauhaa rikotaan. Brittiläinen vakooja, Steve Trevor tekee pakkolaskun saarelle ja hänen perässään saksalaiset sotajoukot löytävät amazonit. Diana ja amazonit saavat oppia, että maailma on sodassa eikä loppua tunnu löytyvän. Legendan mukaan amazonien tehtävä olisi pelastaa ihmiset sodalta ja kukistaa Ares, sodanjumala, josta kaikki ihmisten väliset sodat johtuvat. Niinpä Diana päättää äitinsä estelyistä huolimatta poistua saarelta Steven kanssa pelastaakseen maailman.

Gal Gadot vakuutti minut jo Batman V Supermanissä ja tahdoin nähdä lahjakasta Wonder Womanin esittäjää enemmänkin. Muutenkin tuntui, että kyseisessä leffassa Gadot varasti aika hyvin parrasvaloja konkarinäyttelijä Ben Affleckilta sekä Henry Cavillilta. Kuvankaunis nainen, joka osaa todellakin näytellä vahvaa persoonaa saa sydämeni sykkimään. Pidin kovasti siitä, että vaikka Wonder Womanissa Diana on naiivi ja hyvin uhkarohkea, pysyi hän silti todella vahvana naishahmona. Etukäteen pelkäsin, että tekijät ovat antaneet liikaa ruutuaikaa Chris Pinen Stevelle, joka tekisi Wonder Womanista vain heikon hahmon. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Pine pysyi hyvin taka-alalla, eikä hahmojenvälinen romanssikaan tuntunut niin kovin pakotetulta. Steve oli elokuvassa toteutettu mielestäni kaikinpuolin hyvin. Pine osasi vetää sellaisen kiltin, sanoissaan takeltelevan hurmurin, jolla myös oli huumorintajua (ja vatsalihakset.) Huumorista puheen ollen....

Aiemmat DCEU -leffat ovat epäonnistuneet pahasti huumorin saralla. BVS ja Man of Steel olivat yllättävän kylmät ja synkkäsävyiset. Suicide Squad puolestaan esitteli parhaimmat vitsit jo trailereissa ja loput olivatkin sitten väkinäistä kuraa. Wonder Womanissa huumori oli kohdillaan, vaikka värimaailma oli edelleen synkkä. Vitsit tulivat oikeaan paikkaan ja etenkin Etta (Lucy Davis) oli aivan mahtava sivuhahmo! Huumorin lisäksi leffan musiikki oli todellakin kohdallaan! Koko musiikki perustui jollain tasolla Hans Zimmerin "Is She With You?" -raitaan, joka siis Batman V Superman -elokuvasta. Täytyy myöntää, että siinä kohtaa kun ihan tuo alkuperäinen versio alkoi kuulua salissa niin minä menin ihan kananlihalle, niin hyvin tuo tunnari sopii Wonder Womanille!

Easter eggejä oli todella vähän niin kuin DCEU -leffoissa yleensäkin. Mitään secret endingiä ei ole ja toki koska universumi on vielä niin uusi, ei viittauksiakaan voi tehdä hirveästi muuhun materiaaliin. Muutama pikkujuttu oli kuten Dianan ensimmäinen jäätelö, Zack Snyder sotilaana ja viittaus Superman -elokuvaan kujakohtauksessa. Tässä siis parhaimmistoa.

Kaiken kaikkiaan Wonder Woman on DCEU:n kirkkain tähti. Se ei yllä aivan Loganin tasolle tämän vuoden leffoista, mutta ohittaa kyllä Guardians of Galaxy kakkosen. Wonder Woman tuntuu hieman sellaiselta pakolliselta pohjustusleffalta Justice Leagueta varten, mutta toimii yksinäänkin oikein hyvin. Oikeasti pisteet kotiin siitä, että kyseessä on myös paras ikinä tehty naissupersankarista kertova elokuva, joka ei ole täysi floppi (Catwoman, Elektra). Wonder Woman on myös kaikkien aikojen tuottoisin naisohjaajan (Patty Jenkins) tekemä elokuva. Suosittelen lämpimästi kaikille niille, jotka pitivät Batman V Supermanistä sekä niille, jotka haluavat saada uskonsa takaisin DCEU:ta kohtaan.

DC -leffat top 10

Välillä minun täytyy muistuttaa itselleni etten ole pelästään Marvel fanipoika vaan sydämestäni löytyy tilaa myös DC:n maailmalle. Elokuvissa Marvel valitettavasti dominoi melkoisen hyvin markkinoita samalla kun DC vasta heräilee niihin mahdollisuuksiin mitä supersankari elokuvat voivat olla. DC-leffojen ongelma on ollut milloin mikäkin; huono käsikirjoitus, CGI-efektit eivät ole olleet ajan tasalla tai hahmo on vain roolitettu niin pieleen kuin olla ja voi. Toisaalta jos miettii asiaa siten että DC:llä on prosentuaalisesti paremmat elokuvat kuin Marvelilla ja onpa pari voittanut Oscareitakin. DC-leffoista on helpompi erotella jyvät akanoista ja järjestys on helppo laatia kun live-action leffojakin on alle kaksikymmentä. Listaan tähän nyt mielestäni parhaimmat DC -leffat ja loppuun voisin myös listata ne kaikkein huonoimmat, koska nehän teitä oikeasti kiinnostaa.

10. Constantine

Vaikka Keanu Reeves ei ole mikään suosikkinäyttelijäni, eikä hän oikein onnistu olemaan usottava Constantinekaan pääsee tämä leffa listalleni. Rakastan Peter Stromaren versiota saatanasta ja muutenkin elokuva onnistuu ihan hyvin tempaisemaan mukaansa.

9. Man of Steel

Henry Cavill on mielestäni tosi hyvä roolistus Teräsmieheksi, Amy Adams Lois Lanena ei niinkään vakuuta. Adams pystyy niin paljon parempaan kuin olemaan aivoton vaimoke supersankarille. Man of Steel on näyttävä ja esittelee ihan hyvin tämän uuden DC-universumin.

8. Batman V Superman

Jouduin vähän syömään sanojani tämän leffan takia, sillä toisella katselukerralla se osoittautuikin ihan hyväksi rainaksi. Ben Affleck on uskottava Batman ja muutenkin leffa toimii ihan viihdyttävänä pakettina muutamaa vammailua lukuunottamatta.

7. Batman

Oikeasti tämä leffa voisi olla top 7 sillä vasta tästä alkaa mielestäni oikeasti tosi hyvät DC -leffat. Burton onnistui tuomaan Batmanin uskottavasti valkokankaalle ja Burtonin tyyli sopii hyvin Batman maaimaan...

6. Batman Returns

...Siltikin pidän enemmän tästä jatko-osasta jossa Danny DeVito tekee hauskan roolisuorituksen Pingviininä. Myös Pfeiffer on erittäin hyvä Selina Kyle.

5. Dark Knight Rises

Dark Knight Rises on Nolanin Batman trilogian "huonoin" osa. Se ei onnistunut saavuttamaan puolillekaan sitä mitä Dark Knight aikanaan teki, syykin on melko selkeä. Mikäli Ledger olisi ollut vielä hengissä, olisi elokuvan juoni ollut varmasti aivan erilainen.

4. V for Vendetta

DC/Vertigon omistuksessa olema V for Vendetta on todella onnistunut sarjakuvafilmatisointi. Natalie Portman ja Hugo Weaving onnistuvat tuomaan valkokankaalle todella uskottavasti hahmonsa eikä leffa ole juonellakaan pilattu! Tästä kun sattuu näkemään pätkänkin telkkarista niin pakkohan se on loppuun katsoa!

3. Watchmen

Watchmen on yksi onnistuneimmista sarjakuva-leffoista ikinä. Se onnistuu sisäistämään sen karun maailman jonka Alan Moore on aikoinaan luonut. Hahmot ovat myös karuja irvikuvia oikeista supersankareista ja jokainen on onnistuttu roolittamaan juuri oikein!

2. Batman Begins

Kukaan ei varmaan arvaa mikä on ykkösenä. Ei varmaan tästäkään tarvitse mitään selitellä... ;)

1. Dark Knight

Se kuka ei arvannut, että Dark Knight on kaikkein paras DC-leffa nostaa viittansa ylös ja poistuu. Dark Knight on kaikin tavoin onnistunut leffa eikä pelkästään Batman-leffana. Se voittti Oscarin parhaasta Miessivuosasta ja ääni editoinnista. Leffalla on myös Imdb käyttäjien arvostelujen mukaan 9,0 mikä nostaa sne #4 parhaimmaksi elokuvaksi sivustolla. Dark Knight on se leffa, jossa kulminoituu kaikki se mitä onnistunut supersankari leffa vaatii!

Tässä vielä nämä loput hirvitykset ja epäonnistuneet kakkelit huonoimmasta vähemmän huonoon:

1. Catwoman (hirveä, hirveä, hirveä)
2. Batman Forever (mitä aktuaalista helvettiä)
3. Superman Returns (omg miten tää voi olla näin huono)
4. Green Lantern (Deadpool)
5. Batman & Robin (Batnipples, mut ihan hyvä takamus Robinilla)
6. Suicide Squad (Oscar-voittaja)

Mitä kuuluu DCEU?

DCEU eli DC Extended Universe eli DC supersankarielokuvien oma universumi. Mikäli on yhtään seuranut uutisia liittyen tähän Warner Brosin leffauniversumiin Teräsmiehestä ja Batmanistä niin on saanut huomata kuinka koko leffasarjan tulevaisuus on ollut vaakalaudalla. Ensin Ben Affleck jätti Batman -elokuvan ohjaajan/käsikirjoittajan roolin ja hetken päästä uhkasi lopettaa koko Batmaninä olemisen kun ei yhteisymmärrystä löytynyt uusien tekijöiden ja Warnerin kanssa. Nyt kuitenkin Warner Bros. on vahivastanut, että uuden Batman elokuvan ohjaajaksi tulee Matt Reeves joka tunnetaan ihan hyvien leffojen kuten Cloverfield ja Apinoiden Planeetan Vallankumous ohjaamisesta. Eli ainakin minä olen ihan tyytyväinen siihen asti kunnes tulee taas jotain muutoksia.

DCEU on kokenut aika paljon takaiskuja aina Batman V Superman leffasta alkaen. Murskakritiikin kriitikoilta saanut BVS oli naurun alla oikeastaan koko vuoden ja huonosta menestyksestä syytettiin muun muassa Marvel -fanipoikia ja Disneyn lahjomia kriitikoita. Itsekin olin sitä mieltä, että leffa oli melkoista sontaa, mutta päätin katsoa sen toisen kerran siinä uskossa että se oli aivan todella huono. Yllätyin. Vaikka Batman V Supermanissä on todella outoja valintoja hahmokehityksen ja juonen suhteen (köh Martha) niin on se silti aika viihdyttävä. Veikkaan, että mielipiteeseeni tuolloin vajaa vuosi sitten leffateatterissa vaikutti se suuri hype ja etenkin se, että Marvelilta tuli kaksi kaikkien aikojen parasta leffaa alkuvuodesta. Batman V Supermanin jälkeen supersankari-leffat olivat vain laadultaan huonompia ja huonompia, mikä vain muistutti siitä että BVS oli myös huono.

Sitten katsoin uudestaan Suicide Squadin, joka ei silloin tuntunut yhtään sen huonommalta kuin BVS  kun teatterissa sen näin. Nyt uudelleen tarkasteltuna, Suicide Squad on yksi modernin supersankari -maailman huonoimmista elokuvista. Juonessa ei ole päätä eikä häntää, vihollinen on aivan käsittämättömän huono ja vaikka näyttelijät yrittävätkin parhaansa on Will Smithin rooli liian suuri ja Viola Davisin liian pieni. Tässä meidän Oscar-ehdokas elokuva, jei...

Kesäkuussa saa ensi-iltansa Wonder Woman, johon minulla on jälleen korkeat odotukset. Hahmo Gal Gadotin esittämänä oli jotain niin siistiä BVS -leffassa ja se tunnari! Kiitos Zimmer ja Junkie XL! Loppuvuodesta saamme myös sankareiden yhteisleffan eli Justice Leaguen, jossa nähdään siis liuta a-luokan näyttelijöitä DC:n kovimpien sankareiden ja vihollisten rooleissa. Ben Affleck, Gal Gadot, Jason Momoa, Ezra Miller, Amy Adams, Jesse Eisenberg, J.K. Simmons, Henry Cavill, Jeremy Irons näin muutama mainitakseni.

Tulevaisuudessa on tulossa vielä Flash, Aquaman, Shazaam, Cyborg, Green Lantern Corps sekä monia muita leffoja, eli DCEU ei ole ihan heti kuolemassa pois. Voisin kuvitella, että jokainen noista tulee myymään ihan hyvin ja kunhan universumi saadaan lämmiteltyä kunnolla niin eiköhän siitä vielä jotain hienoa saada! Tänään myös julkistettiin, että myös Dick Grayson eli ensimmäinen Robin, nykyinen Nightwing saa myös oman elokuvan. Se sai minut spekuloimaan vähän tulevaa eli mahdollisia spoilereita tässä: Mikäli Nightwing on olemassa, on BVS -leffassa nähty kuolleen Robinin tapaus Jason Todd, eli se Robin jonka Jokeri "tappoi" ja aivopesi Red Hoodiksi. Eli todennäköisesti näemme Red Hood -juonikaaren tulevissa Batman-leffoissa. Sitten vielä sellainen villi spekulaatio että olemme nähneet jo Nightwingin valkokankaalla, Suicide Squadissa!? Muistatteko Scott Eastwoodin? Ette varmaankaan. Mutta Eastwood on ainut hahmo Suicide Squadissa, jonka nimi oli kaikenmaailman lopputeksteissä isolla ja kaveri oli koko leffassa vain yhdessä kohtauksessa eikä sanonut muistaakseni sanaakaan. Voisiko olla, että Eastwood on Dick Grayson? Ikä ja ulkonäkökin toimisi todella hyvin Nightwingille, mutta joka tapauksessa tulemme häneen vielä törmäämään DCEU:ssa... Kuulitte tämän sitten ensin Ruudukossa!

25 kertaa minä!

Harvemmin tulee tehtyä näitä henkilökohtaisempia päivityksiä, mutta tälle viikolle niitä mahtuu jopa kaksi! Syy miksi halusin tehdä taas minusta kertovan tekstin on se, että täytän huomenna 25! Se on niin kuin neljännes vuosisata joka tuntuu todella isolta jutulta! Halusin juhlistaa itseäni siten, että tutkin elämääni vaikuttaneita asioita jokaiselta vuodelta vuodesta 1992 aina tähän vuoteen saakka. Varmaankaan mitään suuria yllätyksiä tällä listalla ei ole, mutta ainakin jotain mielenkiintoisia pikkuseikkoja saattaa minusta paljastua. Ennen kuin leimaatte minut jälleen itsekeskeiseksi luuseriksi niin tämä on ehkä tavallaan enemmän omaksi iloksi tehty teksti johon on sitten kiva palata kymmenen vuoden päästä. :)

1992 - Synnyin

Helmikuussa 1992 tosiaan synnyin ja siitä lähtien on tullut tutkittua tätä alati muuttuvaa maailmaa. Samana vuonna syntyi myös muutamat tämän hetken kuumimmista nimistä elokuvien saralla ja etenkin kaiken maailman kivojen nörtti juttujen parissa työskenteleviä sellaisia! Daisy Ridley ja John Boyega Star Warsista, Ezra Miller Justice Leaguesta ja Alexander Ludvig ja Josh Hutcherson Nälkäpelistä. Kaiken lisäksi jaan syntymäpäivän Taylor Lautnerin kanssa. 1992 oli nörttien vuosi!

1993 - Jurassic Park

Nuorempana olin ihan hitonmoinen Dinosaurus-fani. Tiesin kaikki lajit ja yksityiskohdat kaikesta! (Tai ainakin luulin tietäväni). Jurassic Park on edelleenkin yksi 90-luvun parhaista leffoista ja onhan dinosaurukset edelleen tosi siistejä! 

1994 - Frendit

Vuonna 1994 alkoi yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sitcom -sarjoista. Ketään ei varmaan yllätä, että en tosiaan vielä kolme vuotiaana sarjaa seurannut, mutta teini-ikäisenä se nousi aika kovaksi jutuksi! Voisin melkein syyttää Frendejä siitä, että pidän edelleenkin sitcomeista, mutta ennen kaikkea sarjan syytä on sarkastinen huumorintajuni. Kiitos Chandler.

1995 - Pixar

Kaikille lapsille animaatioleffat on se ykkösjuttu. Olen ihan tyytyväinen siihen, että elin animaatioiden kulta-ajan lapsena. Varmasti siitä syystä edelleenkin animaatiot on tosi kova juttu. Etenkin Pixarin ja Studio Ghiblin tuotanto on aivan järjettömän hyvää. Vuonna 1995 ilmestyi siis Toy Story, eli ensimmäinen kolmiuloitteinen animaatioleffa tai kuten minä niitä kutsuin: "huffpuff-leffa".

1996 - Pokémon

Ehkäpä yksi suurin vaikuttaja elämääni on ollut tuo Nintendon paras pelisarja eli Pokémon. Ken Sugimori eli Pokémonien alkuperäinen piirtäjä oli ja on yksi idoleistani ja kopioimalla hänen töitään opin todella paljon piirätmisestä. Pokémon pelejä olen pelannut Goldista asti ja kortteja olen kerännyt siitä asti kun sain ensimmäisen sellaisen käteeni!

1997 - Harry Potter

Olen todella huono lukemaan kirjoja tänä päivänä ja taitaa olla vain yksi kirjasarja jonka olen alusta asti lukenut loppuun saakka. J. K Rowling teki lapsuudestani ja nuoruudestani taianomaisen maailman ihanimmilla hahmoilla ja tapahtumilla. 1997 ilmestyi ensimmäinen Potter kirja, mutta itse luin Viisasten Kiven vasta muutama vuotta ilmestymisen jälkeen.

1998 - Crash Bandicoot 3: Warped

Pleikkari oli myös iso juttu lapsuuttani. Vuoron perään pelattiin veljen kanssa erilaisia pelejä, oli pelipäivät ja pelikiellot. Joskus tuli heitettyä ohjaimella veljeä tai seinää kun meni pelit pieleen. Monet parhaimmat pelit joita olen pelannut löytyvät Playstation ykköseltä ja yhtenä parhaimapana seikkailupeli Crash Bandicoot 3: Warped vuodelta 1998.

1999 - Kouluun

Jos en nyt ihan väärin laskeskellut niin 1999 menin kouluun. Pieni kyläkoulu nimeltään Kirstinkallion koulu on se, missä vietin ensimmäiset neljä kouluvuotta. Koulu oli sopivan pyöräilymatkan päässä ja pienen kokonsa vuoksi siellä oli helppo ystävystyä kaikkien kanssa. Omalla luokallani oli kuusi oppilasta joista yksi on edelleenkin hyvä ystäväni. Kirstari oli siitä hyvä, että jokainen sai olla oma itsensä eikä ketään jätetty yksin.

2000 - Legend of Zelda: Majora's Mask

Eräs suosikkipeleistäni ilmestyi vuonna 2000. Zelda-pelit ovat olleet myös todella kovassa suosiossa ja parhaimpana juuri tämä Majora's Mask. Nintendo 64:lla en peliä ikinä päässyt pelaamaan, mutta muutaman vuoden päästä Gamecube versiota. Sen lisäksi ostin toissa vuonna pelin myös 3DS versiona ja edelleenkin se on yksi parhaimpia pelejä ikinä!

2001 - Tove Jansson (1914 - 2001)

Eräs harmittavimmista asioista tässä maailmassa on se, että tavallaan olisin voinut joskus jopa tavata Toven. Tove Jansson kuoli 2001, mutta jätti arvokkaan kulttuuriperinnön taakseen, Muumit. Tove on yksi minun suurimmista idoleistani ja arvostan hänen tuotantoaan aivan älyttömän paljon!

2002 - Lilo & Stitch

Disneyn animaatiot! Olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Disney klassikot, mutta yksi on edelleen ylitse muiden ja se on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Lilo & Stitch. Käytän edelleenkin todella paljon erilaisia quoteja tästä leffasta päivittäin...

2003 - Big Fish

On vaikea sanoa milloin aloin oikeasti oikeasti fanittamaan elokuvia. Yksi tekijä kuitenkin oli Tim Burton, jota fanitin teininä suuresti. Ymmärsin tuolloin, että ohjaajalla voi olla oma tyyli jonka oikeasti tunnistaa leffasta toiseen. Big Fish on varmaankin suosikki elokuvani Burtonilta ja ehkä juuri sen takia, että se ei ole niin selkeä Burton leffa, vaikka siinä kaikki elementit siihen onkin.

2004 - Sarjakuvat

Alakoulun loppupuolella aloin todenteolla ajattelemaan, että minusta tulee isona sarjakuvapiirtäjä. Minulla oli tuolloin kaikkein eniten ideoita ja hahmoja sarjiksiin ja edelleenkin minulla on talleessa satoja sivuja luonnoksia ja tarinoita! Ehkä minusta vielä joskus tulee sarjakuvapiirtäjä, kuka tietää!

2005 - Doctor Who

Doctor Who palasi vuonna 2005 aivan uudella konseptilla ja satuin sitä vahingossa YLEltä katsomaan. Christoper Eccelston oli todella siisti Tohtori joka vetosi nuoreen minään. Koko Doctor Who vain upposi tosi hyvin tälläiseen nuoreen scifi-faniin ja parasta on se, että voin edelleen sanoa että fanitin Doctor Whota ja ennen kuin se oli coolia! Eli ennen Tennantia.

2006 - P!nk - I'm Not Dead

Jossain kohtaa yläasteen alussa aloin kuunnella musiikkia. Se oli jotenkin todella outoa ja noloa kertoa kavereille, että pitää musiikista. Ehkä tää oli vaan joku poikien juttu, mutta musiikkia ei kuunneltu, etenkään naislaulajia. Fanitin ensin Gwen Stefanin tuotantoa, mutta kun P!nk julkaisi albuminsta I'm not Dead vuonna 2006, olin aivan myyty. P!nk on edelleen yksi suosikki artistini ja olenkin häntä käynyt kahdesti katsomassa livenä!

2007 - Fullmetal Alchemist

En muista milloin meille tuli subtv, mutta ainakin Dragon Ball oli silloin Cell-sagaa aloittelemassa. Pari vuotta sen jälkeen eli 2007 subilta alkoi eräs parhaimmista animeista ikinä eli Fullmetal Alchemist! Rakastuin oitis tuohon maailmaan ja vasta sen jälkeen kun aloin lukea mangaa ja katsoa FMA: Brotherhood animea toden teolla rakastuin tähän! Kiitos Hiromu Arakawa, sait minut pitämään mangasta!

2008 - Marvel Cinematic Universe

Vuonna 2008 Iron Man elokuva avasi tien kokonaiseen leffa universumiin supersankareita. Tuolloin en vielä ravannut leffassa katsomassa jokaikistä MCU -leffaa, mutta tänä päivänä ne ovat kaikki must see -tavaraa. Parin vuoden sisällä tuonkin pitäisi huipentua Infinty War -leffoihin ja saamme heittää hyvästit monille hienoille hahmoille jotka Marvel on yhdessä Disneyn kanssa tuonut valkokankaalle!

2009 - Don Rosa

Tapasin Lahden Suurhallissa vihdoin yhden elämäni suurimmista sankareista vuonna 2009. Don Rosa oli se kovin sarjakuvien tekijä kun olin nuori ja edelleenkin hän on todella insipiroiva vaikkei enää piirräkkään sarjakuvia. Don Rosa on vaikuttanut myös paljon piirrostyyliini ja ihailen edelleen hänen Ankka-tuotantoaan.

2010 - Inception

Nyt voi sanoa, että leffojen fanitus alkoi oikeasti olla sitä luokkaa, että alkoi oikeasti tajuamaan millainen on hyvä elokuva. Taisin katsoa ensimmäisen Oscar-gaalanikin tuolloin kun Inception oli ehdolla. Inceptionissa kulmunoituu monta asiaa joita rakastan: Christopher Nolan, Hans Zimmer sekä loistava näyttelijäkaarti ja näyttävät erikoistehosteet! Edelleen eräs suosikkileffoistani.

2011 - Ylioppilas

Lukio ohi ja kohtailset paperit ulkona. Kirjoitin psykologian ja uskonnon reaaleina joista jälimmäisen paremmin eli M. Lukio oli hienoa aikaa elämässä ja nyt kaduttaa etten ottanut enempää irti sen hienouksista! Pari uutta ystävääkin sain sieltä. Samana vuonna tein myös ensimmäisen ison ulkomaan reissuni Lontooseen serkkuni kanssa. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen tuolloin. Aivan huikea vuosi oli tuo!

2012 - Elämänmuutoksia

Vuosi 2012 oli todella täynnä tapahtumaa. Olin intissä sen pari kuukautta, palasin takaisin Prismaan töihin, erosin. Kaiken maailman ihmeellisiä asioita mahtui tähän, mutta ehkäpä kaikkein paras oli kuitenkin se kun tapasin tämän paremman puoliskoni loka-marraskuussa 2012. Siitä asti ollaan toisiamme jouduttu katselemaan!

2013 - Batman: Death of the Family

Jos joku ei tiedä niin rakastan Batman sarjakuvia! Eräs suosikki tarinoistani on vuoden 2013 julkaisu Death of the Family. Tarina on klassinen Jokeri tarina Earth 52 maailmasta. Sen tekijöinä ovat Scott Snyder sekä piirtäjä Greg Capullo. Muita suosikki Batman tarinoitani ovat Heart of Hush, Killing Joke sekä Year One.

2014 - Sia - 1000 Forms of Fear

Ah, Sia. Tämän hetken ehdoton suosikkini musiikin saralla. Joka ikinen Sian biisi koskettaa minua jollain tavalla syvältä sisältä ja etenkin tämä 1000 Forms of Fear -albumi on jotain niin upeaa! Levyltä löytyvät hitti biisit Chandelier, Big Girls Cry sekä oma suosikkini Elastic Heart. Sia on myös upea ihminen kaikin tavoin ja täydellinen roolimalli!

2015 - Star Wars: the Force Awakens

Aina Episodi III:sta asti olen ollut aivan tajuton Star Wars nörtti. Kaikki tieto mitä Tähtien sotaan liittyy on ollut pakko ahmia niin sarjakuvien kuin tv-sarjojenkin puolesta. Kaikkein parhainta Star Wars tavaraa ovat kuitenkin ne itse elokuvat joista parhaimpana vuoden 2015 Force Awakens. Vanhoista Uusi Toivo sekä Imperiumin vastaisku ovat myös täydellisiä rainoja!

2016 - Overwatch

Viimeistä viedään! Kuten huomata saattaa niin elokuvat, sarjakuvat ja pelit ovat olleet todellakin iso osa elämääni, niin myös viimeisimpänä oleva Overwatch. Overwatch toi minut ampumapelien pariin, mutta ei niinkään genrensä vaan ihastuttavien hahmojensa takia!

Tässä siis kiteytettynä minä. Paljon muutakin tietysti mahtuu minun nörttielämään, mutta ehkä nämä voisi olla jotain kohokohtia. Jos joku haluaa tehdä samanlaisen itsestään vuosipäivänään tai ihan vaan muuten niin siitä vaan! Tää oli yllättävän hauskaa ja haastavaakin :)

Tulevaa katsottavaa meille nörteille!

Minäkin syyllistyn siihen että vaahtoan aina niistä tulevista sarjakuviin perustuvita leffoista. Vaahtoamisen lomassa usein unohdan, että maailma ei pyöri vain elokuvien ympärillä vaan myös television puolella. Tänäkin vuonna ruutuihin tupsahtaa vanhojen tuttujen lisäksi monia täysin uusia sarjoja, jotka perustuvat sarjakuviin tai supersankareihin. Kokemus kuitenkin on opettanut, ettei näille kannata hirveän suuria odotuksia asettaa, mutta aina joku sarja kuitenkin kolahtaa! Sanomattakin on selvää, että Arrow, Walking Dead ja Gotham jatkavat taas tänä vuonna siitä mihin jäätiin, mutta muutama aivan uutukainen sarjakin on tosiaan tulossa ja ihan mielenkiintoisiakin! Tässä muutama tärppi tulevaan:

Legion

X-men universumi laajenee tv-sarjan muodossa, vaikka edelleenkin on vähän pimennossa linkittyykö tämä suoraan elokuvien maailmaan. Legion on siis Charles Xavierin poika, jonka kykyihin kuuluu kaikkea outoa aikamatkustuksesta sekä kyky imaista toisen ihmisen mieli itseensä ja saada sivupersoonia tätä kautta. Todellakin odotan innolla mitä tästä sarjasta tulee ja aina parempi jos mukana on leffa-universumista cameo-rooleja.

Powerless

Tämä sarja on tietyllä tapaa parodiaa kaikista supersankari-leffoista, mutta siinä on silti jotain toden perääkin. Sarjassa on DC mukana, joten eihän sitä ikinä tiedä vaikka se linkittyisi jotenkin johonkin. Ainakin Alan Tudyk esittää Bruce Waynen serkkua ja trailerissa nähdään DC -vihulaisen Starron cameo. Todennäköisesti aivan typerä sarja, mutta onhan se pakko katsastaa!

Iron Fist

Viimeinen palanen Marvelin Netflix sarjoihin jotta saadaan se the Defenders käyntiin. Ennen tätä sarjaa kannattaa ehkä olla katsottuna muitakin näitä kuten Jessica Jones ja Luke Cage, mutta uskon että sarja toimii myös itsenäisenä kokonaisuutena. Hahmohan minua ei kiinnosta tuon taivaallista, mutta pakko tämä silti on nähdä :)

Riverdale

Archie sarjakuvat pääsevät vihdoin live-action muotoon! Ikinä en ole yhtään lukenut, mutta etenkin tuo sarjakuvien rebootti pari vuotta sitten sai minutkin kiinnostumaan. Riverdale ei varmastikaan tule olemaan mikään uusi Stranger Things, mutta varmaankin ihan mielenkiintoinen tapaus! 

Jos totta puhutaan niin aika shaibaiseltahan tää kaikki näyttää... Näille pitää vain antaa se mahdollisuus ensin. Uskon, että kaikkien näiden ensimmäinen kausi toimii ihan ookoosti, mutta eiköhän näitäkin aleta pian tekemään massatuotannolla. Punainen lanka tuppaa unohtumaan aika nopeasti näissä sarjakuviin perustuvissa ja pian se toistaakin itseään jakso jaksolta. Minä kuitenkin lupaan katsastaa kaikki läpi ja kertoa teille mikäli sarja on katsomisen arvoinen!

Pienempi paha

Koska nyt on ajankohtaista puhua polittikasta ja etenkin Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaista niin ajattelin tuoda oman mielipiteeni esille. Trump vai Clinton? Ketä kiinnostaa! Minulla on paljon paremmat ehdokkaat esittää! En ole ihan varma missä järjestyksessä nämä voisi esittää mutta jos vaikka aloittaa niistä kavereista jotka eivät vielä ole oikeasti edes olleet ehdolla presidnetiksi. Pari tyyppiä näistä on jopa päässyt pressaksi asti, mutta ei kai se nyt haittaa jos pari ylimääräistä kautta tulee? Anyways, tässä on Ruudukon ehdotukset Yhdysvaltain presidentiksi!

Amanda Waller

Ensiesiintyminen: Legends #1, (1986) DC

Wallerilla pysyy pää kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa. Johtajalla on hyvä olla sotilastoiminnan tuntemusta ja tällä naisella sitä on! Hänellä on myös hyvät suhteet kansainvälisiin rikollisliigoihin kuten myös LEX-corpiin. Rahasta ei ole pulaa ja aina löytyy "iskuryhmä" hoitamaan kaikki kiperät tilanteet kuten ulkoavaruuden tai toisten ulottuvuuksien möröt. Iskuryhmä on tietenkin uhrattavissa paremman tulevaisuuden takia, mutta se ei oikeastaan haittaa kun iskuryhmä koostuu rikollisista. Muutenkin voitaisiin hyötykäyttää kaikki rikolliset pakkotyöhön joko teet tai kuolet mentaliteetillä. Hoidetaan helposti siis myös se ettei "epämieluisa-aines" pääse lisääntymään.

Dr. Doom

Ensiesiintyminen: Fantastic Four #5, (1962) Marvel

Mikä olisi hienompaa kuin saada tiedemies presidentiksi? Tietenkin tiedemies jolla on mutanttivoimia! Victor von Doomilla on jo valmiiksi diplomaattinen koskemattomuus! Hän omistaa oman saaren joka on myös siis oma itsenäinen valtio. Doom ei myöskään epäröi käyttää supervoimiaan saadakseen sen mitä haluaa. Ei varmaan haittaa vaikka vastaehdokkaita vähän uhkaillaan sähköisillä energiapurkauksilla ja loitsuilla. Doom olisi oiva ehdokas presidentiksi, edes Ihmeneloset eivät voisi tätä kaveria pysäyttää kun Amerikka äänestää!

Loki

Ensiesiintyminen: Venus #6, (1949) Marvel

Kuka voisi sanoa ei Lokille! Paitsi ehkä Yhdysvaltain perustuslaki. Loki ei teknisesti ottaen voisi astua ehdolle kun ei ole yhdysvaltalainen, mutta kuka uskaltaa sanoa vastaan? Vastustajat voidaan muuttaa tomuksi yhdellä sauvan heilautuksella tai pistää Chitauri -armeija tuhoamaan pari kaupunkia mikäli ei valitsijamiehiä löydy. Loki on oivaa johtajatyyppiä vaikka onkin vähän kostonhimoinen ja äkkipikainen. Isäpuolensa on kuitenkin Asgardin kuningas niin luulisi prinssin pystyvän yksi valtio Maassa hoitamaan. Siitä ei tosin pääse takuuseen, etteikö Loki orjuuttaisi koko planeettaa tai myisi sitä vaikkapa Galactukselle. Minä äänestäisin kyllä Lokia, Marvelkin kehottaa siihen näissä vaaleissa.

Lex Luthor

Ensiesiintyminen:  Action Comics #23, (1940) DC

Mikäli näitä pressanvaaleja on katsellut niin ainakin yksi ehdokas on selkeästi sellainen jolla ei ole rahasta pulaa. Tässä kuitenkin kaksikymmentä kertaa parempi ehdokas ja rahaakin on vähintään yhtä paljon enemmän! Lex on kova bisnesmies joka voi älynlahjoillaan voittaa jopa Teräsmiehen! Miettikää kuinka hyvä ehdokas jos voi voittaa Teriksen! Luthorkin saattaa saada mielenvikaisia kohtauksia, mutta ainakaan hän ei aiheuta sen takia ulkomaalaisten massatuhoamisia... välttämättä. Luthor myös näyttää hyvältä puvussa ja pukuhan on aika jees pressalle!

Jokeri

Ensiesiintyminen: Batman #1, (1940) DC

Säästin parhaimman viimeiseksi. Jokeri voi hoitaa ihan kaiken! Ei tarvita turhaa byrokratiaa tai kongressia tai oikeastaan mitään muutakaan kuten Kanadaa. Jokeri pitäisi huolen siitä, että kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa. Kuka vain voi päästä Jokerin huvipuistoon tai laskettelukeskukseen jos Jokeri niin haluaa! Se on tietenkin eri asia, että haluaako sinne mennä. First Lady olisi myös todella suloinen tohtorin koulutuksen omaava Harley Quinn. Harley olsii todella edustava vaimoke kyllä poliittisille vierailuille. Koskaan ei tiedä minkä maan pääministeri saa maistaa pesäpallomailaa tai nielaista pommin, maistamatta. 

Suicide Squad

Voisin aloittaa tämän vitsillä, mutta se voisi saada koko maailman itkemään (heh). Taas jouduin tappelemaan Finnkinon kanssa näistä lippuvaraus-asioista, mutta ainakin päästiin leffaan asti. Ja jälleen kerran leffan kohdeyleisö oli aika selkeä jo jonottamisesta asti, nuoret miehet ja mukaan pakotetut tyttöystävät. Jännä juttu, vaikka kohdeyleisö oli minulle selkeä noin helposti, eivät elokuvan tekijät oikein olleet keksineet tuotantovaiheessa kenelle leffa olisi suunnattu. Tässä tulee rankkaa arviota ihan kelpo elokuvasta nimeltään Suicide Squad.

Kuten kaikki varmasti jo tietää, niin Suicide Squad kertoo tarinan siitä kuinka metaihmisiä aka supersankareita vastaan täytyy alkaa varustautua. Teräsmies on kuollut, mutta mitä jos tulee uusi Teräsmies, joka ei jaa samoja arvoja ihmiskunnan kanssa? Onneksi Amanda Wallerilla (Viola Davis) on tähän ratkaisu: kerätään kaikki tunnetut metaihmiset ja kovimman luokan rikolliset ja pakotetaan heidät taistelemaan ihmiskunnan puolesta! Kasattuun "itsemurha-ryhmään" kuuluu niinkin ihastuttavia kavereita kuin Killer Croc, joka nimensä mukaan on kuin krokotiili, Deadshot, palkkamurhaaja joka ei ikinä ammu ohi kohteestaan, sekä tietenkin niinkin turvallinen ja stabiili henkilö kuin Jokerin tyttöystävä Harley Quinn. Aivan loistava idea Wallerilta.

Kun ensimmäinen traileri Suicide Squadista tupsahti silloin aikanaan niin kyllä minä ainakin olin aivan innoissani! Kerrankin nähtäisiin monia tuttuja Batman-pahiksia valkokankaalla ja erityisen innoissani olin Harley Quinnistä ja uudesta Jokerista. Vuoden aikana innostukseni kuitenkin tasaiseen tahtiin hiipui ja etenkin Batman V Supermanin jälkeen en uskaltanut toivoa taas oikeastaan yhtään mitään. Ehkä juuri tämä  superpessimistisen ajattelutapa pelasti vähän elokuvaa minulta. Juonellisesti elokuva oli niin ennalta-arvattava kuin vain voi olla. Suuri osa hahmoista oli hyvin kliseisiä ja ne joita olisi halunnut nähdä enemmänkin eivät päässeet siihen täyteen potentiaaliinsa. Siltikin elokuva on ihan hyvä lisäys alkavaan DCEU-maailmaan, johon siis ensi vuonna saamme lisäystä muun muassa Wonder Womanin oman elokuvan muodossa. 

Kohderyhmä ei tosiaan ollut selkeä leffan tekijöille kuten mainitsinkin. Elokuvassa ei ole tippaakaan verta mikä on hassua sen synkkyyteen nähden. En ymmärrä miksi näitä edelleenkin tehdään siten, että kymmenvuotiaatkin saavat tulla katsomaan. Vanhempaan yleisöön elokuva taas yritti vedota samalla keinolla kuin Guardians of the Galaxy, eli nostalgia soundtrackillä. Ongelmaksi vain koitui se, että musiikki oli kuin tilkkutäkki eri genrejen edustajia. Oli Eminemiä ja Queeniä, Imagine Dragonsia ja Skrillexiä.

Easter Eggeistäkin voisin puhua, mikäli tässä leffassa olisi jotain fiksuja sellaisia ollut. Secret ending toistaa samaa kuin Justice Leaguen teaser trailer, ainoana vivahde erona se että Bruce Wayne kehottaa Walleria luopumaan projektista ja Waller kehottaa Waynea lopettamaan "yötyöt". Eli ei oikeastaan mitään ihmeellistä muuta kuin että nuo kaksi ovat napit vastakkain myös tulevissa elokuvissa. Muutenkin olin ihan tyytyväinen siihen, että Affleckia nähtiin leffassa pariinkin otteeseen. Sen sijaan se paljon hehkutettu Leton Jokeri jäi hyvinkin minimaaliseksi, mikä on toisaalta ihan hyvä kun elokuva ei hänestä kertonut.

Harmittavinta on kun leffan jälkeen ei ole mitään hypeä eikä oikeastaan mitään sanottavaakaan. Kyllähän sen katsoo kerran ja varmaan toisenkin, mutta ei siitä oikein mitään irti saa. Itse olisin halunnut tästä nyt sellaisen kunnon synkän ja väkivaltaisen tarinan, jossa oikeasti tulee se tunne että nyt ei olla ihan tavallisessa sankari-leffassa. Edelleen olen sitä mieltä että DC ja Warner Brothers lähti sen kymmenen vuotta liian myöhään kilpailemaan Marvelin kanssa elokuva-universumista.