Parhaat pelit 2021

Nytpä laitetaankin listaksi mun lemppari pelit vuodelta 2021! Oon ihan hirveän myöhässä näiden mun listojen kanssa, mutta eipä näitä muutenkaan kovin moni tule lukemaan. Aika vähän loppujen lopuksi tuli pelattua uusia pelejä, mutta ainakin muutama ihan törkeän hyvä tuli suoritettua kunnialla lähes loppuun saakka. Pelasin aika paljon vanhoja pelejä, mutta listan kärkisijalta löytyy myös ihan 2021 vuoden pelikin. Teille, jotka eivät siis ole mun blogia niin pitkään seuranneet niin Parhaat pelit -listoille pääsee mitkä tahansa pelit, jotka olen pelannut läpi vuoden aikana. Olivat ne sitten tasoloikkaa kasarilta tai räiskintää joulukuulta. Tosin tällä kertaa teen poikkeuksen ja sisällytän listalle pelin, jota en päässyt kokonaan läpi. Tässä tulee Ruudukon suosikki pelailut vuosimallia 2021 - spoilerivapaasti tietenkin!

 

#5 What Remains of Edith Finch (2017)
Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: Giant Sparrow
Pelitunnit: 3 h

Ensimmäinen peli mitä olen koskaan striimannut oli tämä indie-peli What Remains of Edith Finch. Mulle suositeltiin tätä jo useampi vuosi sitten ja se roikkuikin Steamin toivelistalla aika pitkään. Alkuvuonna 2021 kuitenkin päätin sen vihdoin ostaa ja ihan oikeasti pelatakin. Oli jotenkin tosi erilaista lähteä pelaamaan peliä, josta mulla ei juurikaan ollut hajua. Tarina ja hahmot olivat täysin mysteerin peitossa, enkä oikein tiennyt mitä odottaa edes itse gameplayltä. What Remains of Edith Finch on periaatteessa kävelysimulaattori, jossa etsit erilaisia vihjeitä sukulaistesi kohtaloista sekä suoritat erilaisia pieniä puzzleja. Tarina on synkkä, burtonmainen ja välillä jopa vähän pelottavakin. Mitä enemmän opit asioita, sitä enemmän hahmoihin kiinnyt. Pelikokemus olisi varmasti ollut parempi vielä, jos en olisi tosiaan striimannut tätä. Kaikki se ylimääräinen stressi striimammisesta söi kyllä jonkin verran keskittymistä. Jos kaipaat tunnepohjaista ja erilaista indie-peliä niin vahva suositus tälle!

#4 It Takes Two (2021)
Alustana: Playstation 4
Julkaisija: Electronic Arts
Pelitunnit: 13 h

Tätä peliä suositeltiin mulle kovasti pitkin loppu vuotta 2021 ja viimeistään siinä kohtaa kun It Takes Two nappasi kotiin sen Game of the Year -palkinnon niin olihan tää pakko kokeilla. Peli on kaksinpeli, jossa pelaajat ohjaavat avioeron partaalla olevaa pariskuntaa. Hauskaa pelissä on se, että sitä ei tosiaan edes voi pelata yksin vaan se vaatii kaverin. Halusin, että tästä tulisi siis sellainen kiva ajanviete puolison kanssa ja tavallaan se sitä olikin. Ihan ei keksitty, että miksi tämä oli ihan niin hehkutettu, mutta erikoisen pelimekaniikkansa, syvällisen tarinansa ja hassujen hahmojensa takia tämä oli aika uniikki pelikokemus! Eikä meillä edes mennyt hermo toisiimme kovin montaa kertaa. Oli vain hauska huomata, että toiselle meistä tasohyppelyt olivatkin vähän hankalia ja toinen sitten taas kompuroi enemmän loogista päättelyä ja rytmiä vaativissa tehtävissä. Upea kokemus, vaikka ei ihan ollut sen hypensä arvoinen.

#3 Final Fantasy VII (1997)
Alustana: Nintendo Switch
Julkaisija: Square Enix
Pelitunnit: n. 30 h

Mun on pakko myöntää, että tätä peliä en vaan saanut mitenkään läpi viime vuoden aikana. Peli ei todellakaan ole huono, mistä kertoo tämä korkealle sijoittuminen. Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa keskittyä ja syventyä tähän peliin aina montaa tuntia kerrallaan. Tallennuspisteitä on niin harvakseltaan kun kyseessä on vanha peli ja tarina vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Pelimekaniikat on kuitenkin ihan tosi hyvin kestäneet ajan hammasta ja tarina ja hahmot tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Oli myös ihanan retroa pelata tälläisillä grafiikoilla varustettua peliä ja selkeästi huomasi kuinka FF7 olikin graffoissaan silloin aikanaan ollut todellakin edistyksellinen. En ihmettele yhtään miksi niin monien listoilla tää peli nousee niin korkealle. Se koukuttaa mukaansa hyvin ja mikäli ei pelästy sitä suhteellisen perinteistä JRPG -tyyliä niin kyllä tämä on jokaisen itsenään kunnioittavan gamerin, pakko pelata jossain kohtaa elämäänsä läpi. Senkin takia oli pakko se sisällyttää tälle listalle, ettei minulla enää ole tämäkin aiheuttamassa painetta pelata peliä. Final Fantasy seiska on parhaimmillaan silloin kun siihen saa rauhassa uppoutua.

#2 Paper Mario (2000)
Alustana: Nintendo Switch (Nintendo 64™ – Nintendo Switch Online)
Julkaisija: Nintendo
Pelitunnit: 20 h

Musta on alkanut viime aikoina tuntumaan, että Nintendo 64 on yksi kaikkien aikojen parhaimmista pelikonsoleista. Niin monet huiput ja ikoniset pelit on aikanaan sille tullut kuten Super Mario 64, Goldeneye ja Majora's Mask. Mulla ei itselläni ole koskaan konsolia ollut, mikä on harmittanut aina ihan tosi paljon. Onneksi Nintendo kuitenkin julkaisi tämän Switch Online Nintendo 64 -konsolin, johon pikkuhiljaa tippuu lisää huippunimikkeitä tuolta legendaariselta konsolilta. Ensimmäinen peli, jonka pelasin läpi tuolta oli Paper Mario. Vähän varauksella aloin sitä pelailemaan, mutta aika äkkiä Mario ja kumppanit nappasivat minut mukaansa! Paper Mariossa on ihan huikeasti tekemistä ja mielenkiintoisia hahmoja. Sen vuoropohjaiset taistelut ovat hauska lisä ja pelissä on juuri sopivasti sellaista hölmöä huumoria. Maailma on monipuolinen ja puzzlet sellaisia, että joutuu vähän miettimäänkin - joskus jopa internetin kanssa. Tykkäsin ihan tosi paljon ja aion kyllä kokeilla muitakin Paper Mario pelejä tulevaisuudessa. Mario toimii myös rpg:nä erinomaisen hyvin!

#1 Life is Strange: True Colors (2021)
Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: Square Enix
Pelitunnit: 10 h

Life is Strange -sarjan peli ykkösenä? Yllättyneet voi huutaa vaikka hep! Mutta ihan oikeasti Life is Strange: True Colors on ihan törkeän hyvä lisä tähän pelisarjaan. Päähenkilö Alex nousi hyvin äkkiä yhdeksi mun suosikki LiS -hahmoksi. Alexin voima lukea ihmisten tunnetiloja oli hienosti toteutettu, eikä se ollut niin häiritsevä osa peliä kuin esimerkiksi Life is Strangessä. Pelialueena toimi Haven Springsin pikkukylä, joka jo itsessään tuntui niin kotoisalta ja hiveli jotain minun sisäistä kutsumusta noihin jylhiin lumihuippuisiin vuoriin ja kirkkaana soljuviin puroihin. Peli sai minut itkemään ja nauramaan lukuisia kertoja, sillä LiS -peleille tuttuun tapaan se sisälsi todella aitoja ja koskettavia kohtaamisia pelin hahmojen kanssa. Onpa tässä myös heittämällä yksi LiS -sarjan parhaimpia romanssejakin! Tykkäsin ihan tosi paljon, vaikkei päässytkään ihan samalle tasolle kuin LiS2 silloin aikanaan. Ehdottomasti mun lemppari peli viime vuodelta.

Vanhoista jo aloitetuista peleistä Dead by Daylight ja Smash Bros. olivat edelleen aikamoisessa kulutuksessa. Dead by Daylight on noussut koko ajan mun listalla korkeammalle ja korkeammalle. Uusia lisenssihahmoja tippuu vähän väliä ja aina jaksan yllättyä, että kenet BHVR Entertainment on saanut seuraavaksi mukaan! Nyt keväällä esimerkiksi ilmestyy Ring -aiheinen chapter. Smashissä puolestaan saatiin viimeiset DLC hahmot, joista Kingdom Heartsin Sora räjäytti kyllä pankin ihan totaalisesti. Mobiililla tuli pelattua Pikmin Bloomia, mutta se jäi alkuinnostuksen jälkeen kyllä aika heitteille. Myös iPadillä pelailin Hue nimistä väripeliä ihan tuntitolkulla. Animal Crossing: New Horizons sen sijaan tippui tänä vuonna lähes nollaan pelipäivinä.

Muita isompia ja tosi odotettuja pelejä mitä pelailin olivat Monster Rancher 2 sekä Spider-Man: Miles Morales. Monster Rancher oli sellainen peli, minkä muistin lapsuudesta. Se oli vuosikausia mulla ihan täysin unohdettuna, mutta sitten se tulikin yhtäkkiä takaisin kuin puskista. Halusin ehdottomasti nostalgia-hengessä kokeilla miten tuo peli oikeasti toimikaan, mutta hyvin äkkiä huomasin ajan kullanneen muistot aika pahasti. Kiertelemättä Monster Rancher 2 on aivan sysipaska, merkityksetön ja aivoton peli. Miles Morales oli toinen pettymys viime vuodelta. Rakastin kyllä pelata peliä, sillä omalla lemppari Marvel sankarilla swingailu pitkin Manhattania tuntui tosi hyvältä. Peli on kuitenkin valitettavan lyhyt ja itseään toistava. Kirjaimellisesti sellainen ylikallis DLC, joka olisi pitänyt olla nimeonmaan vain lisäosa originaalin Spider-Man peliin. Jäi huono maku suuhun, vaikka tykkäsinkin pelistä. Kuten sanoin niin tosi vähän tuli pelailtua etenkään mitään uutta vuonna 2021. Tänä vuonna kuitenkin tilanne tulee toivottavasti olemaan eri kun nyt alkuvuoteen jo mulla on taskussa pari aika huippupeliä! Ensi vuoden listaa siis odotellessa :)

Parhaat pelit 2020

Vuosi 2020 on ollut kaikesta huolimatta aika onnistunut pelien suhteen. Kun elokuvat loistavat poissaolollaan, on minullakin ollut enemmän kuin kylliksi aikaa täyttää tämä tyhjiö pelaamisella. Kokeilin jopa ensimmäistä kertaa striimata pelaamistani Twitchissä. Enimmäkseen piirsin livenä, mutta jonkin verran tuli myös pelailtua! Edelleen Pokémon Go on vienyt ison osan arjestani, mutta pientä kyllästymistä on siihenkin alkanut jo tulla. Myös Overwatchia on tullut tänä vuonna pelattua todella vähän ja joskus on mennyt kuukausia, etten ole peliä edes käynnistänyt. Sen sijaan muun muassa nämä uudet tulokkaat täyttivät vuoteni melkoisen hyvin!

#5 Tell Me Why (2020)
Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: Dontnod Entertainment
Pelitunnit: 9,5 h

Dontnod on vuosien varrella tuonut paljon hyviä pelejä minun elämääni. Muun muassa Life is Strange -saaga lukeutuu näihin mestariteoksiin. Siksi olinkin erittäin innoissani kuullessani tästä uudesta pelistä, joka on teemoiltaan hyvin samankaltainen kuin Life is Strange, vaikkei olekaan samaa universumia. Tarina kertoo Ronanin kaksosista, jotka palaavat vuosien erillään olemisen jälkeen takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa. Tarkoituksena olisi myydä vanha kotitalo ja jatkaa siitä sitten kumpainenkin omille teilleen. Tunnelmaa kiristävät sisarusten viilenneet välit, epämiellyttävät muistot sekä jokin kammottava, joka tuntuu vaanivan jokaisen nurkan takana. Tunnerikas peli ei ole mikään Dontnodin parhain teos, mutta ihan viihdyttävä jos tykkää hahmokeskeisistä tarinapeleistä, joissa valinnoillasi on erittäin suuri merkitys tarinan kulkuun. Tykkäsin, vaikka vähän petyinkin ja joskus puzzlet olivat puuduttavan tylsiä.

#4 Cyberpunk 2077 (2020)
Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: CD Project Red
Pelitunnit: 59 h

Ääh... Halusin laittaa tämän ylemmäksi kuin seuraava listalla oleva tai edes jaetulle sijalle, mutta nyt ihan viime metreillä päädyin tekemään tämän ratkaisun. Kaikki seuraavat neljä peliä tulevat olemaan ihan huippuhyviä, vaikka vikojakin löytyy. Cyberpunk 2077 oli ehkä vuoden ylihypetetyin peli ja suurin pettymys - ainakin monelle. Kaikista vioista huolimatta, minä nautin pelistä todella suuresti. Cyberpunk 2077 on genressään vain keskinkertainen tekele, mutta sivuhahmot ja juoni on omiaan nostamaan Cyberpunkin yhdeksi tämän vuoden hiomattomista helmistä. Kun peliin alkaa tulla lisäsisältöä ja suurimmat bugit saadaan korjattua, voi tämä helpostikin olla yksi 2020-luvun parhaimmista peleistä. Sitä siis odotellessa!

#3 Dead by Daylight (2016)

Alustana: PC (Steam)
Julkaisija: Behaviour Interactive
Pelitunnit: 163 h

Vuoden yllättäjä! Dead by Daylight on jo muutaman vuoden vanha tekele, mutta itse pääsin siihen käsiksi vasta nyt tämän vuoden puolella. Toivelistalla se oli ollut jo vuosia, mutta vasta nyt sain aikaiseksi sen hankkia ja voi pojat kuinka en ole katunut yhtään! Dead by Daylight yhdistää kivasti survival moninpelin klassisiin slashereihin. Alkuun peli voi tuntua todella turhauttavan vaikealta, mutta kun siihen pääsee sisään kuluu sen parissa tunti jos toinenkin. Peli on todella viihdyttävää seurattavaa sekä pelattavaa. Jokainen matsi on erilainen ja vaatii paljon hermoja selvitä tilanteesta voittajana.

#2 Last of Us 2 (2020)

Alustana: Playstation 4
Julkaisija: Naughty Dog
Pelitunnit: n. 20 h

Last of Us 2 on varmaan eniten kohua aiheuttanut peli koko vuonna. Se sai hardcore Last of Us fanit aivan tolalataan vaikka arvostelijat arvostelivat tämän kakkososan aivan taivaisiin. Itselle tämän tarina kolahti jopa paremmin kuin ensimmäisen osan ja rakastuin lähestulkoon kaikkiin uusiin hahmoihin tässä. Juoneltaan peli oli todella monitasoinen ja hahmokehitys oli aivan huikeaa. Vaikka välillä peli tuntuikin hieman matelevan eteenpäin oli se kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Gustavo Santaolallan upea musiikki jää takaraivoon huutamaan lisäkuunteluja ja tästä syystä herra olikin yksi kunnelluimmista artisteistani tänä vuonna.

 

#1 Animal Crossing New Horizons (2020)

Alustana: Switch
Julkaisija: Nintendo
Pelitunnit: n. 450 h

 

Mitä saadaan kun yhdistetään kammottava maailmanlaajuinen pandemia sekä rentouttava peli, jota voi pelata rauhassa samalla kun maailma palaa? Tietenkin mielestäni vuoden paras peli! Animal Crossingin ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Ensimmäiset kuukaudet eristyksissä meni omaa saarta koristellen, uusia ystäviä hankkien ja museota täyttäen. Animal Crossing oli juuri sitä mitä tarvitsin tähän maailman hetkeen eikä pelaaminen ole vieläkään loppunut, vaikken enää niin aktiivisesti pelaakaan. Nintendo pitää huolen siitä, että peliin tulee kuukausittain edelleen uutta tekemistä. Ihastuttavat grafiikat ja helppo lähestyttävyys ovat omiaan tekemään Animal Crossingista rentouttavan ja mielikuvituksellisen elämyksen!

 

Muita pelejä joita pelaislin tänä vuonna olivat GRIS, jota en vaan kaikesta huolimatta jaksanut koskaan pelata loppuun sekä Life is Strange spinoff peli Before the Storm. Jälkimmäinen juuri ja juuri hävisi listauksessa Tell Me Why -pelille. Myös muutama uusi hahmo julkaistiin Smash Bros Ultimateen, jotka saivat minut taas palaamaan pelin pariin. Etenkin nyt pari viikkoa sitten julkaistu Sephiroth Final Fantasy 7 pelistä oli aivan huippu juttu!  Pokémon Sword ja Shield saivat myös ylihintaiset lisäosansa tänä vuonna ja molempiin petyin lähestulkoon yhtä paljon kuin itse peliinkin. Ensi vuodelle minulla odottaa pelikirjastossa Final Fantasy 7 sekä What Remains of Edith Finch, mutta vielä en ehtinyt kumpaakaan noista aloittamaan. Kunniamaininta myös Among Usille, jota en itse niinkään pelannut, mutta joka sai minut katsomaan lukuisia tubaajia ja heidän hauskoja Among Us videoitaan!

Animal Crossing: New Horizons

Täytyy sanoa, että Animal Crossing: New Horizons julkaistiin juuri oikeaan aikaan. Neljän seinän sisällä alkaa helposti ahdistamaan, joten onkin kiva, että voi uppoutua noin stressittömään peliin ihan milloin vain. Kiitos Switchin kannettavan vaihtoehdon. Pelin parissa tulee vietettyä päivittäin lukuisia tunteja, eikä tekeminen tunnu loppuvan koskaan. Aina on jotain, mitä voi saarellaan muokata, somistaa ja rakentaa! Saareni nimi on Millrapids, ja se on todella luonnonmukainen, mutta esteettisesti omaa silmää varten somistettu. Tällä hetkellä keskityn hankkimaan itselleni uusia kyläläisiä, keräämään rahaa sekä siirtämään kivet haluamalleni kukkulalle. Vielä ei siis ole ihan täysin valmista, vaikka sainkin ihan pari päivää sitten saarelleni vihdoin viiden tähden arvionnin. Myös ensimmäinen Lily of the valley -kukka putkahti saarelleni ja olen siitä asti ollut onneni kukkuloilla!

Millrapids -saaren nahkajengi

Animal Crossing on Nintendon pelisarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi jo vuonna 2004 Gamecube -konsolille. Itse tutustuin peliin Smash Brosin kautta, mutta päädyin hankkimaan vasta Wii U:lle Animal Crossing: City Folk pelin, joka on siis Wiille vuonna 2008 ilmestynyt peli. Perusidea kaikissa AC peleissä on sama: tee kylästäsi niin upea kuin suinkaan haluat, hanki uusia kyläläisiä, istuta puita, kastele kukkia ja kerää ötököitä ja kaloja. Tärkeintä on kuitenkin rentoutua ja pitää hauskaa. New Horizons tuo mukanaan vielä lisäksi maanrakennus sekä kustomointi -elementit. Voit siis todellakin muokata saarestasi juuri sen näköisen kuin itse haluat - vain mielikuvitus on rajana!

Tavoitteena itselläni on tällä hetkellä tosiaan löytää itselleni juuri ne kaikkein hienoimmat kyläläiset. Olen löytänyt tiimiini jo Apollon sekä Eugenen. Jäljellä olisi vielä Raymond, Tex, Erik ja Merenque, jotta kylässäni olisi kaikki suosikkini. Tosin pelissä tuppaa käymään niin hassusti, että rakastut anyways niihin hahmoihin joita kylässäsi on - olkoonkin miten rumia tahansa! Ehdoton suosikkini onkin Egbert niminen kana -villager jonka otin ihan vain vitsillä ensialkuun. Laiskasta kanasesta villapaidassaan tulikin todella rakastettava kaveri, josta en halua luopua! On aina haikeaa kun joku kyläläisistä muuttaa pois, mutta se toisaalta antaa mahdollisuuden tutustua uusiin kavereihin. Uusia kyläläisiä ei kuitenkaan saa ihan tolkuttoman helposti vaan pitää ensin odottaa, että joku edellisistä tahtoo muuttaa pois. Tästä syystä peliin on syntynyt vähän sellainen "ei-toivottu" black market suosituimmille kyläläisille. Esimerkiksi Raymond maksaa peli rahassa muutaman miljoonan tai oikeassa rahassa jopa sata dollaria. Naurettavaa minun mielestäni...

Kitt kenguru on muuttanut saareltani jo hetki sitten, mutta muistot onneksi jäivät!

New Horizonissa on myös tehty todella helpoksi vierailu toisten pelaajien saarilla. Riittää, että sinulla on Switch Online jäsenyys. Toisten saarilla voit tehdä ostoksia, kastella kukkia, jutella kyläläisille ja vaihdella tavaroita. Pidä kuitenkin mielessäsi, että olet vieraana toisen saarella, joten kunnioita heidän sääntöjään! Suomen oma AC-yhteisö on kuitenkin todella hyvä ja pelaajat osaavat käyttäytyä. Ajattelin myös järjestää ensi kuussa jossain kohtaa Instagram-seuraajilleni oman pienen Pride-tapahtuman saarellani!

Mikäli sinulla on Nintendo Switch, muttei vielä Animal Crossingia siihen niin laitappa hankintalistalle! Peli maksaa itsensä takaisin todella nopeasti. Sen parissa viihtyy niin kokenut kuin kokematonkin pelaaja!

Tuntemuksia neljän seinän sisältä: Kotona työskentely ja turhautuminen

Kuukausi takana lähes tulkoon täydessä eristyksessä muista ihmisistä. Ainoastaan kaupan kassa, koiranulkoiluttaja ja kuriiripalveluiden lähetit ovat olleet ulkopuolisina kontakteina. Eilenkin oli jotenkin tosi piristävää nähdä iloinen DHL kaveri työssään kun sysäsi paketin kouraan. Melkein teki mieli alkaa jutustella ihan mistä tahansa, mutta hetki oli niin nopeasti ohi, etten ehtinyt saada suutani auki. On aika helppoa ajatella, että kaikkihan on tosi hyvin täällä kotona. Ruokaa ja vessapaperia saa kaupasta ja tekemistäkin on yllin kyllin kun voi pelata Switchillä tai piirtää koneella. Ulkoilla saa ja mikä olisikaan sen kivampaa kuin työskennellä kotoa käsin? Monille maakunnissa asuville tutuilleni tuntuu etätyö kuulostavan suorastaan luksukselta ja tavoittelemisen arvoiselta asialta... vaan ei se oikeastaan ole sitä. Ainakaan tällaisissa määrin.

Itse en siis nauti etätyöstä oikeastaan yhtään. Se on ihan mukava silloin tällöin olla yksi päivä pois toimistolta, jos on paljon hommaa tai täytyy keskittyä tekemiseen. Nyt kuitenkin työn määrä on vähentynyt huimasti ja on turhauttavaa välillä vain istua tunti toisensa jälkeen koittaen keksiä jotain fiksua tekemistä, josta olisi hyötyä sekä työnantajalle että itselle. Kaiken lisäksi kokoaikainen uhka lomautuksista ja irtisanomisista vaanii takaraivossa, jopa ihan ahdistumiseen saakka. On myös kovin turhauttavaa kun ei pääse näkemään työkavereita tai ylipäätään ketään. Vaikken mikään suuri extrovertti olekaan, kaipaan silti todella paljon sitä pientä sosiaalista kanssakäymistä. Välillä on hermot todella kireällä ihan vain määrittelemättömän turhautumisen takia. Joskus turhautumisen laukaisee ihan vain, se ettei osaa piirtää mitä haluaa, pelissä menee jotain pieleen tai kone tökkii muuten vain. Usein vain väsymys ja toisinaan riittää ihan vain joku pieni ajatus tai kömmähdys menneisyydestä joka yhtäkkiä heittää mielen todella mustaksi. Koitan parhaani mukaan olla purkamatta näitä puolisooni, mutta välillä vaan kiukuttaa.

Osa kuvituksista on ystäväni Naattiaisen tekemiä, sillä en olisi mitenkään itse jaksanut piirtää kaikkea! Voit käydä tarkastelemassa pelin kuvituksia Instagram -tililtäni

Kovasti yritän kuitenkin katsoa maailmaa positiivisestikin ja heittää jopa huumoria tilanteesta. Välillä myös tarvitsee jotain todellista aivot narikkaan höttöä ja esimerkiksi Netflixin uutuus dokumenttisarja Tiger King sopii siihen oikein hyvin.  Minulla on ollut myös hyvin aikaa piirtää sekä kirjoittaa uutta roolipeliä töiden jälkeen. Peli on nimeltään Marvel Marbles ja se sijoittuu 80-luvulle pieneen yhdysvaltalaiskaupunkiin. Pelaajat pelaavat teini-ikäisiä kaveruksia, jotka joutuvat mukaan mielenkiintoiseen scifi-seikkailuun. Pelissä on tarkoitus käyttää oikeita DND -roolipelaus mekaniikoita ja se pelataan sitten joskus Discordissa kunhan saan sen valmiiksi. Ainakin minulla on ollut hauskaa kehittää tätä ja nähtäväksi jääkin, pitävätkö pelaajat siitä yhtä paljon! Olen siis myös piirtänyt jonkin verran materiaalia peliä varten, jotta kaikki on sitten kunnossa kun itse peli alkaa. Piirtäminen on kivaa, se rauhoittaa. Minua kuitenkin häiritsee välillä suuresti se, kun ei tavallaan ole omaa rauhaa piirtää. Ei siinä, että tuo parempi puolisko väen väkisin tunkisi tähän tiirailemaan kun piirrän, mutta pelkkä läsnäolo häiritsee silloin kun koittaa keskittyä. Piirtäminen on ainut asia, jolla voin saada flow-tilan aikaiseksi ja joskus pienikin kysymys tai kommentti piirrokseen liittyen saattaa heittää minut aivan pois tolaltani.

Asetin alkuvuodesta itselleni myös sen Instagram-haasteen. Olen melko paljon edellä tavoitteestani saada kasaan se tuhat seuraajaa ennen tammikuuta 2021. Nyt olen jo haalinut kasaan noin 340 seuraajaa, joten olen tavoitettani hieman edellä! Pandemian aikana on tullut myös juteltua paljon enemmän seuraajieni kanssa yksityisviesteillä ja vähän jaettu kuulumisia eri puolilta maailmaa. Meillä Suomessa on onneksi asiat todella hyvin ja meidän johto tunnistaa tilanteen vakavuuden ja on valmis tekemään rohkeita päätöksiä nopealla aikataululla. Meillä myös tiedotetaan hyvin viruksen etenemisestä ja pidetään huoli, että kaikki saavat tarvittavaa hoitoa. Yhtä onnekkaita eivät ole ihmiset muun muassa Venäjällä, Brasiliassa tai Yhdysvalloissa.

Tässä vähän kuulumisia. Ehkä alkaa pikkuhiljaa pää hajota tähän kaikkeen, mutta päivä kerrallaan mennään. Monet ovat jotenkin hirveän optimistisia koko tämän jutun kanssa, mutta itsellä on vaan niin voimakas kutina siitä, että tämä ei ole ohi vielä hetkeen. Se miten sinä pidät huolen siitä, että virus ei leviä on ihan sinusta itsestäsi kiinni. Se on kuitenkin tosi asia, että ollaan kaikki samassa veneessä. Syyllisiä on turha etsiä. Sen sijaan energia kannattaa suunnata siihen, että itse toimii oikein ja pitää huolen omasta fyysisestä ja psyykkisestä jaksamisesta. Ei mulla tähän hätään nyt muuta. Pysykää terveinä ja kertokaa toki omia kuulumisianne!

Parhaat pelit 2019

Jotenkin tuntuu, että pelaamiseni keskittyy aina tosi vahvasti loppuvuoteen. Tähän ehkä vaikuttaa se, että alkuvuosi menee oscar-leffojen ja uusien sarjojen parissa. Kesällä taas ei muutenkaan hirveästi ehdi pelailla muuta kuin Pokémon Go:ta, kun ulkona on niin mukava olla. Toki syksyllä myös usein julkaistaankin uutuuspelit jouluksi, jolloin uutta pelattavaa on yllin kyllin tarjolla. Myös Steamin syysale vaikuttaa aktiivisuuteni pelien parissa, puhumattakaan siitä, että marraskuun kylmässä ja pimeässä ei kyllä innosta poistua kotisohvalta yhtään mihinkään. No mitäpä sitä sitten on tullut pelailtua tänä vuonna? Ainakin listalta löytyy tosi kovia pelejä, joista jokainen on aiheuttanut minussa jos jonkinlaisia tunnereaktioita. Varmaan hankala kenenkään arvata, mikä peli on kirkkaasti listan kärjessä, mutta eiköhän tästä silti mielenkiintoinen lista saada aikaan! Pelin ei tarvitse olla julkaistu vuonna 2019. Pääasia, että olen itse pelannut sen läpi tämän vuoden aikana.

#5 Pokémon Sword (2019)

Alustana: Switch

Julkaisija: Nintendo, Game Freak
Pelitunnit: 68 h
Erityistä: Ensimmäinen kotikonsolille tehty pääsarjan Pokémon peli

Pokémon pelejä on helppo verrata keskenään ja tämä ei tosellakaan ole eduksi tälle sarjan uusimmalle pelille. Sword ja Shield eivät ole siellä parhaimmassa päästä pelisarjaa, vaikka ihan viihdyttäviä ovatkin. Switchille siirtyminen ei ollut ihan kivuton ja monet fanit pahoittivatkin mielensä Game Freakin väitetystä laiskuudesta. Itse kuitenkin päätin antaa pelille mahdollisuuden ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä peli tarjoaa. Pokémon Sword on ihan kelpo peli ja soveltuu etenkin uusille pelaajille todella hyvin. Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: Pokémon Sword & Shield

#4 Last of Us: Remastered (2014)

Alustana: PS4

Julkaisija: Naughty Dog
Pelitunnit: 14 h
Erityistä: Yksi kaikkien aikojen kehutuimmista tarinavetoisista peleistä

Ylihypetuksestä paljon kärsinyt Last of Us ei ollut pelihetkellä mikään ehdoton suosikkini. Peli oli ehkä aavistuksen liian jännittävä minulle ja monesti pelaamisen jälkeen näkikin painajaisia clickereistä. Tarinan merkitys ja sanoma tuntui kuitenkin avautuvan vasta hetkellisen pohdinnan jälkeen ja nyt en oikein edes malttaisi odottaa keväällä julkaistavaa Last of Us 2 -peliä! Last of Us on omalla tavallaan yksi kauneimmista tarinoista mitä pelimaailmalla on tarjota, vaikkei se välttämättä olekaan se kaikkein originaalein idea. Joel ja Ellie ovat upeat hahmot ja kaiken kruunaa upea soundtrack ja komeat post-apokalyptiset maisemat. Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: the Last of Us

#3 Crash Team Racing Nitro-Fueled (2019)

Alustana: PS4

Julkaisija: Beenox
Pelitunnit: ~150 h
Erityistä: Erittäin onnistunut pelin remake uudelle sukupolvelle

Lapsena CTR oli yksi suosikkipeleistäni. Siksi olinkin aivan intopinkeänä, kun sain kuulla, että CTR palaa täysin remasteroituna kaikille kotikonsoleille. Crash Team Racing Nitro-Fueled onkin ehkä onnistunein pelin remake ikinä! Lapsuuden lempparipeliä oli upea päästä pelaamaan ihan kunnon grafikoilla ja uusilla hahmoilla. Peliin sai myös valittua nostalgiset Classic -musiikit ajojen taustalle soimaan. Todella viihdyttävä yksin tai kaksin pelattavana ja uutta sisältöä lisätään edelleen kuukausittain. Oli myös upeaa nähdä Spyro ja kumppanit pelattavina hahmoina! Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: Crash Team Racing Nitro-Fueled

#2 Spider-Man (2018)

Alustana: PS4

Julkaisija: Insomniac Games
Pelitunnit: ~40 h
Erityistä: Tämän lähemmäs et pääse seittisankaria, ellet sitten itse ole Spider-Man

Monet Marvel hahmot ovat minulle erittäin rakkaita, kuten olette varmaan huomanneet kun tätä blogia lueskelette. Etenkin Spider-Man on lapsuudesta asti ollut yksi omista suosikkihahmoista. Lapsena tuli pelattua sitä PS1 Spider-Man peliä, joka tuntui tuolloin aivan täydelliseltä supersankari-peliltä. Todennäköisesti se on sitä edelleen, vaikka grafiikat ovatkin siinä aika huonosti vanhentuneet. Spider-Man PS4 sen sijaan on grafiikoiltaan varmaan toiseksi paras peli, jota olen koskaan pelannut, jääden kakkoseksi vain Detroit Become Humanille. Tarinaltaan Spider-Man oli melko täydellinen ja seittisankarilla pelaaminen ei ole koskaan tuntunut niin upealta kuin nyt. Tapaat matkallasi monia Spider-Manin tuttuja vihulaisia ja ystäviä. Manhattan näyttää kauniilta ja tuntuu luonnollisen kokoiselta ja elävältä. Ihan Arkham Cityn tasoinen seikkailu ei ole, mutta todella lähelle päästään. Oli upean vapauttavaa liikkua pitkin Manhattania seitin avulla ja käydä välissä mätkimässä pahiksia. Peli sisälsi myös huikeasti lisäsisältöä pääjuonen läpäisemisen jälkeen ja 100 prosenttisen suorituksen kruunaa "alkkari-hämis" -asu. En koskaan tainnut kirjoittaa kokonaista tekstiä tästä pelistä, mutta huikea peli se silti oli!

#1 Life is Strange 2 (2018-2019)

Alustana: PC, Steam

Julkaisija: Dontnod Entertainment, Square Enix
Pelitunnit: 18 h
Erityistä: Sai minut itkemään lukuisia kertoja ja saa edelleen

Pahoittelut ja kiitokset kaikille teille, jotka jouduitte olla olkapäänä minulle Life is Strange 2 -pelin jälkeen. Pelikokemus oli niin järisyttävä, että edelleenkin on hankala olla ajattelematta sitä ilman suurta tunnekuohua. Peli iski jonnekin niin syvälle sisimpääni, että osasin jo puolessa välissä sanoa, että se tulee olemaan tämän vuoden suosikkipelini. Päähahmot ovat aivan huippuja ja juoni on todella koskettava ja ajankohtainen. Syynissä on Yhdysvaltojen poliittinen tilanne, pakolaispolittiika, uskonto ja köyhyys. Peli on aika loistava läpileikkaus amerikkalaisesta kulttuurista ja sen hienoudesta ja karmeudesta. Monet muut pelin pelanneet ovat olleet kanssani hyvinkin eri linjoilla ja useimmiten pelistä kuulee palautetta kuinka huonosti se oli kirjoitettu tai kuinka kaikki sivuhahmot jäivät niin tyngiksi. Ymmärrän, että kaikki eivät pidä tälläisestä pelistä, mutta minulle se oli aivan täydellinen pelikokemus, jollaista en usko enää koskaan kokevani. Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: Life is Strange 2

Kuten huomata saattaa, annan hirveästi painoarvoa hyville hahmoille, koskettavalle tarinalle ja kauniille musiikille. Muita pelejä mitä pelasin vuoden aikana olivat Spyro Reignited Trilogy, joka ei nipin napin päässyt listalle. Aikaa kulutin myös jälleen Overwatchin parissa, joskin viimeisen parin kuukauden aikana innostukseni peliin on alkanut hiipua ja paljon. Myös Smash Bros. Ultimatea tuli hakattua melko paljon kavereiden kanssa sekä aloitin SNES minille olevan Earthboundin pelaamisen. Kunniamainninan saa myös Death Stranding, jonka katsoin vierestä kun puoliso pelasi läpi. Voisin kuvitella, että tulevaisuudessa kiinnostukseni peleihin kasvaa entisestään. Tuntuu, että nykyään hyviä pelejä on niin paljon, ettei kaikkia ehdi edes pelata. Ensi vuonna julkaistaan myös Playstation 5 konsoli, joka saattaa päätyä myös meidän talouteen jouluksi. Eniten ensi vuodelta odotan kuitenkin pelejä Cyberpunk 2077, Last of Us 2 ja Breath of the Wild 2. Ehkäpä nämä löytyvätkin ensi vuoden lempparipelit listauksesta! Nyt ei muuta kuin erittäin hyvää joulua kaikille!

Ruudukon Tuomo

Pokémon Sword & Shield

Perskele. Kirjoitin tämän arvion jo aikaa sitten, mutta blogger onnistui feilaamaan ja kadotti kaiken mitä olin kirjoittanut. Joka tapauksessa sitäkin tekstiä hinkkasin ihan tuhottoman kauan aikaa, mutta se ei silti oikein koskaan tuntunut hyvältä tekstiltä saatika arviolta. Ehkä siis onni onnettomuudessa ja pääsin aloittamaan kirjoittamisen täysin puhtaalta pöydältä. Kuitenkin olen tähän mennessä pelannut jo tuplaten enemmän peliä kuin edellisen kirjoitushetkellä.

Pokémon Sword & Shield on Pokémon-maailman kahdeksannen generaation ensimmäinen pääpeli. Mukana on 81 uutta Pokémonia sekä muutama Galar-muoto vanhoille pokeille. Juoneltaan se toistaa pitkälti samaa kaavaa kuin edellisetkin pelit. Itse pelasin Sword -version läpi, joten voin puhua vain sen puolesta, vaikka pelit lähes identtiset ovatkin.

Omat ennakkoluulot

Jo ennen kuin peli oli ilmestynyt, olin yksi niistä jotka huusivat kovaan ääneen kuinka laiskaksi Game Freak ja Nintendo ovat tulleet. Sword & Shield ei näyttänyt kelvolliselta kun katsoi grafiikoita vaan lähinnä keskeneräiseltä. Lisää vettä myllyyn lisäsi se, että pelistä oli poistettu puolet olemassa olevista pokeista, jotta peliin saadaan laadukkaat animaatiot. Vaan animaatiotpa eivät todellakaan näyttäneet laadukkailta, kun katseli etukäteen julkaistuja trailereita ja tiisereitä. Minulta ja monelta muulta unohtui kuitenkin Pokémon pelien perusasiat. Kun pelaat peliä läpi, ei silloin ajattele että voi hitsi kun se Nidoran ei nyt ole tässä pelissä. Animaatioihin ja grafiikoihin ei kiinnitä huomiota, kun keskittyy oman tiimiin kehittämiseen. Kaiken tuon turhan marmatuksen unohtaa kun alkaa oikeasti pelaamaan ja antaa itselleen luvan nauttia pelistä. Sword & Shield onkin mielestäni ihan onnistunut siirtyminen käsikonsolilta kotikonsolille.

Juoni

Swordin juoni ei ole mikään kovin kummoinen. Se on ehkä jopa yksi tylsimmistä mitä Pokémon peleissä on koettu. Perusidea on sama, olet matkaasi aloitteleva nuorukainen joka haluaa tulla parhaaksi Pokémon mestariksi. Yhdessä aloituspokemonisi kanssa lähdette suorittamaan salihaasteita ja nappaamaan kaikki pokemonit. Lopuksi kohtaat pahikset ja legendaarin ja juoni on taputeltu. Uutena juttuna juonessa on jokin asia, mikä pakottaa Pokémoneja dynamaxaamaan ja tehtäväsi on selvittää mistä tämä johtuu. Valitettavan usein pelin juonessa tapahtui sitä, että jossain kaukana kuuluu jotain järinää tai mähinää. Kiirehdit paikalla ja missään ei ole mitään, pelin sivuhahmo Leon on hoitanut jo ongelman ja kehottaa jatkamaan seikkailuani. Mitään ei myöskään oikeasti selitetty mistä dynamax-muodot johtuvat.

Hahmot

Ääh.. Pokémon peleissä on hahmot oikeasti aina olleet todella mitäänsanomattomia. Tässäkään pelissä hahmot eivät ole hirveän uskottavia tai mieleenpainuvia, mutta ainakin jokaiselle oltiin yritetty rakentaa jonkinlaista persoonaa ja taustatarinaa. Omaa hahmoa saa jälleen kustomoida oikein kiitettävästi, mutta kovasti toivoisin, että tulevaisuudessa saisi muuttaa hahmon ruumiinrakennetta ja ikää. Etenkin nyt nettipelaamisen kulta-aikana jokainen pelaaja näyttää toistensa kopioilta avoimessa maailmassa. Uusien Pokémonien designit eivät olleet mitään lemppareitani. Vasta nyt vähän enemmällä pelaamisella olen oppinut pitämään muun muassa Sinistea, Corviknight, Appletun ja Dragapult -pokeista.

Wild Area

Pelin yksi isoin uudistus on sen avoimen maailman kokemus. Let's Go peleistä tutulla tavalla, Pokémon hahmot ilmestyvät nyt suoraan kartalle ja voit itse päättää haluatko otella niitä vastaan. Toki myös pusikoista voi edelleen tulla pokeja, mutta nekin voi halutessaan välttää kun seurailee missä rapisee. Pelissä on myös huikean iso alua nimeltä 'Wild Area' jossa voit kohdata voimakkaita Pokémonja ja vuorovaikuttaa muiden pelaajien kanssa, mikäli omistat Switch Online -jäsenyyden. Myös Dynamax ja Gigantamax -raidit tapahtuvat täällä. Ihan kiva lisä, joskin helpottaa vähän liikaakin dexin täyttämistä. En toisaalta valita, mutta kyllä se vähän haastetta pelistä vei.

Uudet ominaisuudet

Isoin uutuus pelissä varmasti on juuri nuo Dynamax-taistelut. Mega-evoluutiot ja Z-iskut ovat tiessään ja tilalla on jättimäisiä Pokémoneja joiden alas kaataminen ei olekaan ihan yksinkertainen juttu. Jokaisella salikouluttajalla on yksi tälläinen tiimissään ja myös pelaaja itse voi kasvattaa oman monninsa Dynamax muotoon. Joillakin harvoilla monneilla on myös Gigantamax -muoto, jossa Pokémonin ulkoasu muuttuu myös muutoksen yhteydessä.Olen vasta nyt pelin läpi pelaamisen jälkeen alkanut oikeasti keskittymään uusiin ominaisuuksiin joita peli tarjoaa. Dynamax raidit ovat ihan hauskoja, joskin niihin on välillä hankala saada muita pelaajia mukaan.

Muut

Musiikki ei pelissä pahemmin säväyttänyt, mutta Galar -maailma on muuten ihan mielenkiintoinen. Paljon viittauksia Britannian kulttuuriin ja nähtävyyksiin.

Yhteenveto

Haastetta pelissä ei juurikaan ollut. Lähes kaikki ratkaisut annettiin pelaajalle tarjottimella eikä esimerkiksi rahasta ja expasta ollut pulaa koko matkan aikana. Peli oli siis suhteellisen helppo ja soveltuukin enemmän täysin uusille Pokémon pelaajille. Olisi sinänsä kiva, jos peleissä olisi myös jotain haastetta meille konkaripelaajille. No ainakin tällä kertaa voit skippailla tutoriaaleja. Sword & Shield ei ehkä ole ne parhaimmat Pokémon pelit, mutta ne ovat ihan viihdyttävät. Siirtyminen Switchille tekee varmasti hyvää Pokémon tavaramerkille ja vaikka tämä kokemus olikin melko riskitön, on minulla vahva usko pelisarjan tulevaisuuteen. Kuka tietää, vaikka seuraavaksi tulisikin kaikkien odottama Diamond ja Pearl remake tai jopa Black ja White 3? Varmasti kuitenkin tutun kaavan mukaan, jatkoa seuraa piakkoin.

Smash Bros. Ultimate - kuukausi julkaisuun

Eilen oli Smash Bros. direct. En ole koskaan elämässäni menettänyt hypeä johonkin asiaan niin nopeasti kuin Sakurai ja Nintendo onnistuivat eilen tekemään. Okei, ehkä the Last Jedi -elokuvan kohdalla. Periaatteessa siis tämä summaa kaiken:

Piranha Plant on ensimmäinen DLC hahmo Smash Brosiin. Piranha Plant. Piranha vitun Plant. Super Mariosta tuttu vihollinen joka on periaatteessa siis lihansyöjäkasvi ruukussa ja yhtä ikoninen kuin Luigin vasemmanpuolen sierain. Peliin ei päässyt esimerkiksi Goomba, Hammer Bro tai Koopa Troopa Mario vihollisista vaan Piranha Plant. Kasvi, ruukussa. 

Myös pelin muut ominaisuudet olivat aivan hanurista. Niin paljon hypetetty Spirits -pelimuoto korvaa siis minulle niin rakkaat Trophy -kerättävät. Story mode myös keskittyy hyvin vahvasti näihin "Spirit" -roskiin, etten kestä. No ainakin saatiin selville ketkä hahmot eivät voi peliin tulla kun ovat Assist trophyjä kuten Shadow the Hedgehod, Isaac ja SKULL KID!!! Olen vihainen ettei oma ennakkosuosikki pääse kuin Assist trohyksi.

Pettymys. Olen silti hankkimassa tuon pelin, koska onhan se Smash. Nyt vaan odotellaan, että mitä ne seuraavat DLC hahmot tulee olemaan. Itse veikkaan Rattataa, Redeadia, Bullet Billiä ja mr. Saturnia. Lopuksi listaan vielä sata hahmoa, jotka olisivat kuuluneet Smashiin hahmoiksi ennen Piranha Plantia:

Waluigi, Shadow, Isaac, Skull Kid, Revali, Nabooru, Toon Zelda, Toon Ganondorf, Tails, Mimikyu, Sylveon, Gardevoir, Decidueye, Tom Nook, Raichu, Sans, Ocelot, Paper Mario, Tingle, Girahim, Samurai Goroh, Black Shadow, Black Knight, Sora, Sepiroth, Bomberman, Tracer, Steve, Poo, Paula, Jeff, Porky, Wii fit Board, Geno, Taboo, Saria, Callie, Marie, Chorus Kids, Karate Joe, Banjo & Kazooie, Mach Rider, Petey Piranha, King Boo, Sceptile, Andy, Blaziken, Zoroark, Heyhachi, Bandana Dee, Dixie Kong, Donkey Kong Jr, Kass, Pauline, Gengar, Slippy Toad, Peppy Hare, Spring-man, Ribbon-girl...

Ensi kosketus Nintendo Switchiin

 

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin niin nyt minä sen vihdoin itselleni hankin! Nimittäin Nintendon uusimman kotikonsolin Nintendo Switchin. Haaveenahan tuo oli ollut jo heti ilmestymisestä saakka, mutta nyt tieto siitä että uusi Smash Bros. ilmestyy Switchille joulukuussa, sai minuun liikettä. Joulukuu ei tosiaan voisi tulla nopeammin, sillä aion tasan tarkkaan kutsua kaikki luokseni pelaamaan uutta Smashiä!

Switchin asentaminen oli todella helppoa, pari piuhaa koneeseen joista toinen kiinni telkkuun ja toinen pistorasiaan. Switch ei myös vaatinut hirveän pitkiä päivityksiä ja asennuksia ennen kuin sillä pääsi pelaamaan. Internettiin liittäminen oli helppoa ja käyttäjän luomiseenkaan ei tarvinnut kuin ikonin valinta. Verrattuna siis niihin iänikuisiin Mii hahmon luomisiin edellisillä konsoleilla. Konsoli on myös superkevyt ja pienikokoinen, joten se sopii oikein hyvin siihen kohtaan telkkarin viereen, jossa ennen säilytin pelkästään Wii U -ohjaintani.

 

Etukäteen olin koittanut googlailla, että saanko siirrettyä jotenkin tallennusdataa muun muassa Wii U:n Breath of the Wildista Switchilleni. Mutta sitten tajusin, ettei konsoli ole ollenkaan yhteensopiva aiempien pelilevyjen kanssa. Eihän siihen edes mahtuisi Wii U – pelilevy! Joten pakko se oli luopua ajatuksesta, että näitä Wii U:n pelejä tulisi enää pelattua. Samalla tajusin miksi niin monista hyvistä Wii U pelistä on tehty se saakelin Deluxe edition.

Ensimmäisenä pelinä Switchilläni sai olla Super Mario Odyssey, josta olin oikeasti aika innoissani! Super Mario Sunshine ja Wii U versio Super Mario 64 ovat olleet todella hauskat pelit ja jotenkin nämä kolmiulotteiset Mariot iskevät minuun paljon paremmin. Odyssey jäi harmikseni melko nopeaksi peliksi jossa ei juurikaan ollut haastetta. Pelin läpäisyn jälkeen aloinkin selata Switchin sisäistä kauppaa ja katsoa olisiko siellä jotain lisäpelattavaa. Selvisi, ettei Switchille ole vielä juurikaan sisältöä juuri näiden Deluxe versioiden lisäksi. Harmi, sillä nyt tuokin tulee nököttämään lähes toimeettomana tuossa sinne jouluun asti.

 

Hyvänä puolena voisin sanoa myös sen, että Switchin ohjaimien akku kestää melko pitkään ennen lataamisen vaatimista. Sekin käy helposti kun iskee ohjaimet kiinni konsoliin ja lepotilassa oleva laite hoitaa loput. Switch on myös helppo irrottaa telakastaan mikäli haluaa pelata vaikkapa eri huoneessa tai matkalla. Tällä hetkellä annan konsolille ihan 5/5 arvion ja mikäli pelejä alkaa pikkuhiljaa tippua lisää, tulee arvio pysymäänkin tuossa!

Super Smash Bros. Ultimate, kuinka jaksan odottaa joulukuuhun?

Sormet syyhyää jo niin paljon, että ensihätään oli pakko ostaa jo Nintendo Switch. Uusi Smash Bros. tosiaan julkaistaan Switchille joulukuun yhdeksäs päivä ja tällä hetkellä tuntuu, että siihen on ihan oikeasti se ikuisuus! Mukaan on tällä hetkellä lisätty jo liuta uusia hahmoja kuten Ridley, King K. Rool sekä Inkling. Pelissä esiteltiin myös aivan uudenlainen tapa tuoda uusia hahmoja pelattavaksi niin sanottujen "Echo-Fighter" -hahmojen muodossa.

Vietän siis päivät pitkät tällä hetkellä youtubessa katsellen ihmisten spekulaatioita ja valepaljastuksia siitä ketkä hahmot peliin vielä tullaan lisäämään ennen joulukuuta. Huomenna itseasiassa on seuraava Nintendo Direct, jossa todennäköisesti kerrotaan lisää Smashistä ja paljastetaan jälleen uusia taistelijoita. Tästä syystä innostuin siis laittamaan oman Smash-bingoni näkyviin, jotta kiinnostuneet voivat nähdä keitä minä ajattelen tulevassa Smashissä näkeväni. Avaan bingoni alapuolelle hieman ajatuksiani näistä:

Echo -taistelijat ovat siis hahmoja, jotka ovat lähellä jotain jo olemassa olevaa hahmoa, mutta ovat kuitenkin sen verran erilaisia, etteivät he sovellu pelkästään skineiksi. Esimerkiksi Samuksen echo on Dark Samus ja Pitin Dark Pit. Echo -taistelijoiksi olen itse ajatellut Charizardia, joka siis Pokémon Trainerin echo sekä Shadow the Hedgehogia, joka Sonicin. Merkitsin Echo -ehdotukseni bingoon isolla "E" -kirjaimella.

Merkitsin myös Assist trophyt, eli avustavat hahmot Assist trophy ikonilla. Näitä olisivat mielestäni paluun tekevä Isaac Golden Sunista, Geno sekä Sans Undertalestä - mikäli Sakurai haluaa siis todella yllättää!

Minecraft kohta tarkoittaa, että uskon kyseisen pelin näkyvän jollain tavalla uudessa Smashissä, muttei välttämättä kovin merkittävällä tavalla. Alola saaret Pokémonista tarkoittaa ihan vain sitä, että Sun & Moon peleistä tulee todennäköisesti jokin kenttä. Story Modella toivon siis tarinamuodon palaamista Smashiin.

Loput ovatkin sitten ihan normi taistelijoiksi tarkoitettuja hahmoja! Toki ihmiset veikkaavat Dixie Kongia ja Isabellaa echo hahmoiksi, mutta itse henkilökohtaisesti haluaisin heidät enemmän ihan omanlaisikseen. Skull Kidiä odotan kaikkein eniten ja toivonkin, että hahmo saisi ansaitsemansa paikan Smashissä! Decidueye, Waluigi (tiedän että on esitelty assist trophynä, mutta Sakurailla on outo huumorintaju), Heihachi ja Banjo & Kazooi voivat kaikki olla ihan mahdollisia peliin! Hahmoiksi on myös väläytetty muun muassa Gardevoiria ja Incineroaria Pokémonista sekä hahmoa Rhytm Heaven -pelistä, mutta nämä eivät päässeet minun bingooni! Kysykää ja keskustelkaa jos vaikutti yhtään kiinostavalta! Suurimmalle osalle tämä hypetys ei taas aukea ollenkaan, mutta olen liian innoissani ollakseni puhumatta tästä! Ei mulla nyt taas muuta :)

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Nintendo on vuosi toisensa jälkeen aihuttanut minulle pettymyksiä peli peliltä. Viimeisin hyvä peli on ollut Splatoon (2015) Wii U:lle sekä Pokémon X (2013) 3DS:lle. Usko moniin lapsuuden suosikkipeleihin on kadonnut jo ajat sitten, eikä esimerkiksi Smash Bros. tai Mario Kart jaksa enää olla kiinnostavia. Uutta Switch -konsolia en ajatellut ostaa, jääköön kaupan hyllylle ihan vain protestina. Siltikin, vaikka olin melko pitkälti luovuttanut Nintendon suhteen, halusin antaa tälle vielä yhden mahdollisuuden ennen kuin siirryn pelkästään PC -pelaamiseen.

Moni varmaan tietääkin, että olen melkoinen Zelda fani. Pelattuina on lähestulkoon kaikki pääpelit ja kaikkien aikojen suosikkipelinikin löytyy Zeldoista. Viimeisin hyvä Zelda on ollut Twilight Princess vuodelta 2006. Hyrule Warriors oli ihan hauskaa pelattavaa, mutta siihen kyllästyi nopeasti. Ehkä siitäkin olisi saanut enemmän irti, jos olisi ostanut kaikki maksulliset DLC -lisäosat. Skyward Swordista Wiille en pitänyt ollenkaan. Päädyin kuitenkin ostamaan tämän uusimman Breath of the Wildin Wii U:lle. Pitkien pohdintojen (ja arvostelujen tutkimisten) jälkeen tulin siihen tulokseen, että pelin voi pelata myös Wii U versiona, eikä kokemuksesta menetä juuri mitään. Olisikohan tässä tarpeeksi pohjustusta, että voidaan siirtyä arvostelemaan!

Breath of the Wild on paras peli, mitä Wii U:lla koskaan nähtiin. Se on varmasti myös toistaiseksi Switchin paras peli, molemmille konsoleille kun ilmestyi. Parhaimmillaan Breath of the Wild tuntuu siltä kuin olisit osa Studio Ghibli elokuvaa. Vastaan tulee mitä eriskummallisempia hahmoja ja juonenkäänteetkin ovat sopivasti huumorilla maustettuja. Maisemat ovat lumoavan kauniit ja rauhallinen musiikki luo tunnelman valtavaan maailmaan, jossa sinua todellakin ympäröi luonnon monimuotoisuus. Breath of the Wild on yksi suurimmista avoimen maailman peleistä, joita koskaan on tehty ja sen huomaa. Kaiken mitä näet voit myös tavoittaa.

Pelin alku on hyvin tahmeaa perinteisen Zeldan faneille. Siinä menee oma aikansa kun tottuu siihen, ettei sinulla ole selkeää päämäärää ja voit edetä juonessa kuten haluat. Temppelit ovat myös kadonneet ja tilalla on erilaisia Shrine -minitemppeleitä, joissa on erilaisia puzzleja selvitettäväksi. Suurimpana kompastuskivenä itselläni oli kuitenkin aseiden hajoaminen. En oikein edelleenkään ole tottunut siihen, että taistelussa jotain ihan pikkuörkkiä vastaan, miekkasi saattaa vain yhtäkkiä hajota. Ymmärrän kyllä mitä pelin tekijät ovat tällä hakeneet, mutta camoon, voisiko ne olla edes hieman kestävämpiä aseita! Yllätyksenä tuli myös se, että jokainen pelin vihollinen todellakin haluaa tappaa sinut. Kaikki Linkiä isommat hahmot omaavat niin voimakkaita iskuja, että yksi osuma on tappava. Pelin edetessä, tämä toki helpottuu hieman. Vasta nyt parin viikon pelaamisen jälkeen olen vihdoin päässyt jyvälle, mitä kaikkea pelissä voi tehdä ja silti opin päivittäin uutta. Tänään ostin itselleni talon!

Uutena ominaisuutena edellisiin Zeldoihin on myös cutscene -kohtauksissa olevaa ääninäyttelyä. Link pysyy edelleen hiiren hiljaa, mutta Zelda ja monet muut sivuhahmot ovat saaneet itselleen ihan oikean äänen. Itse pidän todella paljon tästä, sillä kiinnyn sivuhahmoihin helpommin, jos hahmon persoonaa tuodaan esiin myös puheessa. Suosikkihahmojani ovat tällä hetkellä Yunobo, Revali ja Zelda. Sitä saadaan vielä odotella, että Zeldassa saisi myös pariutua sivuhahmojen kanssa!

Breath of the Wildistä on hankala kirjoittaa/puhua ilman, että spoilaa pelistä mitään. Itse olen edennyt pelissä vasta siihen vaiheeseen, että kaikki neljä Divine Beastiä on kohta hoideltuna. Seuraavaksi Master Swordia hakemaan ja Ganonin kimppuun. Mikäli olet Switchin hankkinut tai sinulla on Wii U, niin suosittelen todella todella lämpimästi tätä peliä! Alkuun peli saattaa tuntua oudolta ja puutteelliselta, mutta pian huomaat, että kaikelle on tarkoituksensa!

5 kertaa kun Nintendo petti luottamukseni

Pienestä pitäen olen ollut aika huikea Nintendo -fanipoika. Olen pelannut jokaista studion pelisarjaa ainakin yhden pelin verran ja muutamaa kuten Zeldaa ja Pokémonia olen pelannut joka ikisen pelin läpi vähintään kerran. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni pyöri Nintendon huikeiden Gamecube ja DS -konsolien välillä. Vasta viime vuosina kun siirryin PC -pelaamisen maailmaan, olen saanut huomata lapsuuteni pilvilinnan romahtavan aina uudelleen ja uudelleen. Ehkä Nintendo ei olekaan se kaikkein paras ja kivoin studio? Ehkä Nintendo edelleenkin elää jotain 80-luvun pelien kulta-aikaa? Ennen en edes oikein tiennyt muita pelistudioita kuin Nintendo ja sen alastudiot. PC pelien myötä olen tutustunut alan jättien kuten Rocksteadyn, Bethesdan ja Blizzardin peleihin ja täytyy myöntää, että maailmankatsomukseni pelien suhteen on avartunut huimasti. Toiset studiot tietävät vain niin paremmin mitä pelaajat haluavat ja tekevätkin kokonaisuuksista paljon parempia. Tässä tulee viisi asiaa joihin olen viime vuosina pettynyt Nintendon takia.

1# Saman juonen toistaminen pelistä toiseen

Nintendo elää pitkälti sillä, että sen suuret tavaramerkit kuten Mario, Zelda ja Pokémon myyvät todella hyvin. Oheistuotteet yms. krääsä menee pelin ohella todella hyvin kaupaksi ja rahaa virtaa ovista ja ikkunoista. Eli miksi tehdä parempaa peliä kuin ihan samalla juonella varustettu peli menee ihan yhtä hyvin kaupaksi? Ongelma kuitenkin on siinä, että monet pelit tuntuvat toistavan itseään todella pahasti. Metroidissa sinun on aina lyötävä samat monsterit pelistä toiseen vain päästäksesi kohtaamaan jälleen Ridley. Pokémon pelit ovat kuitenkin se kaikkein pahin esimerkki. Jokainen peli menee jotenkin näin: Muutat uuteen kaupunkiin äitisi kanssa. Professori antaa sinulle Pokémonin ja alat kouluttamaan sitä käymällä saleilla. Koko matkasi ajan kohti Pokémon mestaria jokin "ilkeä-vihulais-tiimi" yrittää kampittaa sinua Zubateilla sen minkä kerkeää. Liigan jälkeen etsit käsiisi legendaarisen Pokémonin joka komeilee pelin kannessa ja sitten vain keräämään kaikki loput! Ei toivoakaan tuon syvällisemmästä juonesta.

2# Lapsiystävällisyys

Vuosiin en välittänyt tästä oikeastaan ollenkaan. Nintendon ei ttarvinnut olla synkkä, verinen pelikehittäjä jonka pelien ikärajan olisi oltava 18. Sitten kasvoin vähän isommaksi. Nintendolla ei ole oikeastaan muita kuin perheystävällisiä pelejä ja tämä ei oikein toimi meille jotka tahtovat, että pelit kehittyvät myös vanhempien fanien mukana. Edelleen olet se 11-vuotias niissä Pokémon peleissä, eikä Zeldaankaan uskalleta laittaa mitään hirveä pelottavaa. Enää ei nähdä Majora's Maskin kaltaisia synkempiä Zeldoja tai suoraan aikuisille tehtyä Conker's Bad Fur Day kaltiasia pelejä.  Nykyään kaiken täytyy olla niin helppolukuista ja helposti ymmärrettävää, koko perheen peliä, että jopa Nintendon oma taistelumättö Splatoon jää tämän ongelmallisuuteen. Josta puheen ollen...

3# Netinvälinen kommunikointi

Splatoon on tiimipohjainen räiskintäpeli. Tiimi tarkoittaa, että joudut tavalla tai toisella kommunikoimaan tiimin kanssa. Vaan kuinka teet tämän Splatoonissa? Et mitenkään! Splatoonissa et voi osallistua keskustelukanavalle ja kertoa tiimillesi ulti statustasi tai ideaasi seuraavaan hyökkäykseen. Et voi myöskään käyttää minkäänlaisia ping-komentoja jotka ilmoittaisivat tämän puolestasi. Syy miksi Splatoon jätettiin ilman team-speak ominaisuutta on yksinkertaisesti tämä: Sen avulla voitaisiin kiusata toista. God dammit Nintendo.... Samasta syystä et voi keskustella Pokémon peleissä kun suoritat vaihtoa tai taistelet. Lapset voivat olla julmia, tiedetään mutta entä jos edes siihen Splatooniin olisitte sen team-speakin voineet laittaa...

4# Pelien hidas julkaiseminen

Nintendo aloittaa jokaisen pelinsä promamisen jo hyvissä ajoin. Uudet ominaisuudet yleensä peittävät sen totuuden siitä, että pelissä tulee oikeasti olemaan lähestulkoon kaikki vanhan kierrättämistä. Kaiken lisäksi julkaisu tulee myöhästymään ja paljon. Kun Wii U:ta markkinoitiin vuonna kivi ja keppi, oli jo alusta asti mukana kuvaa uudesta Legend of Zeldasta. Kehotettiin hankkimaan Wii U, jotta saa sitten hankkia sen uuden Zeldan heti sen ilmestymispäivänä vuonna 2015. Tämä siirtyi vuoteen 2016 ja jälleen vuoteen 2017. Niinkin kauas, että peli ei ensisijaisesti edes ilmesty Wii U:lle vaan uudelle konsolille, Nintendo Switchille. Wii U sai muutenkin todella vähän mitään pelejä ja niistäkin suuri osa oli oikeastaan aika kuraa. Nintendo myös usein jättää omien hittipeliensä julkaisemisen myöhemmälle konsolin julkaisusta tai jopa seuraavaan vuoteen. Kiitti Nintendo.

5# Youtubetus ongelmat

En tiedä kuinka moni teistä on tietoinen tästä ongelmasta, jonka takia monet tubettaja boikotoivat Nintendoa. Nintendo ei anna tehdä videoita Youtubeen heidän peleistään, ilman että kuulut Nintendon virallisiin vloggaajiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Nintendo vetää välistä osan vloggaan tuotoista itselleen jotta tämä voi promota ILMAISTA MAINOSTA Nintendon peleille miljoonien silmäparien katsottavaksi. Tyhmäkin tietää, että How to Play videot menestyvät youtubessa ja kaikki ne toimivat oivana ilmaisena mainostamisena peleille. Itse katson yleensä ensin näitä videoita joissa joku pelaa peliä ennen kuin teen ostopäätöksen. Siten näkee onko peli oikeasti ostamisen arvoinen ja hyvässä lykyssä tubettaja on niin hauska persoona, että peli on pakko ostaa jo senkin takia.

Nintendon ongelmat johtuvat ehkä osittain siitä, että yhtiötä johtaa lauma vanhoja patuja jotka loivat 80-luvulla kaiken sen mistä tämän päivän videopelit johtavat juurensa. Valitettavasti Nintendo on jumiutunut sinne 80-luvulle eikä osaa oikein muuttaa itseään mihinkään suuntaan. Joku jossain kommenttipalstalla sanoi että Shigeru Miyamoto ja kumppanit eivät ymmärrä länsimaisia pelimarkkinoita, mikä on kyllä oikeastaan ihan totta. Välillä tuntuu siltä, että jopa Nintendon Yhdysvaltojen suurlähettiläss Reggie Fils-Aime joutuu vain myötäilemään japanipomoja hampaat irvessä.