Valmistuin!

Nyt on graafikon paperit kourassa! Neljä vuotta meni ihan todella nopeasti, vaikka siihen mahtuikin yhtä ja toista. Aika lentää, kun on kivaa ja saa viettää aikaa ihanien ihmisten ympäröimänä. Voisin jakaa tähän parhaita paloja kouluajastani Xamkissa! :)

Ensimmäisenä vuonna parin ensimmäisen viikon ajan olin sekä koulussa, että sivarissa. Pallottelu kahden paikkakunnan välillä oli välillä todella puuduttavaa, kun ei halunnut millään missata mitään koulujuttuja. Sivari kuitenkin onneksi loppui ja sen jälkeen saattoi hyvillä mielin hypätä opiskelijaelämään. Varmaan jo muutaman ensimmäisen viikon aikana meille muodostui tiivis kaveriporukka, joka pysyi melko lailla kasassa ihan tänne loppuun asti. Ensimmäinen vuosi oli varmaan yksi parhaimmista vuosista minulle juuri sen takia, että sai uusia ystäviä ja pääsi oikeasti tekeemään sitä, mitä eniten tykkää tehdä. Eli graafikon töitä. Se oli muutenkin sellainen onnen ja autuuden vuosi, koulu tuntui helpolta, parisuhteessa meni hyvin ja ensi vuodelle oli taas töitä tiedossa Prismasta. Mutta little did we know...

Toinen vuosi alkoi raastavan tuskaisella, mutta mielenkiintoisella lehtiprojektilla. Jokainen meidän luokalta kirjoittaisi artikkelin lehteen ja sitten taittaisimme ne yksiin kansiin. Lehden nimeksi tuli Palo, eikä homma oikein tuntunut pysyvän kasassa. Aikatauluissa ei pysytty juurikaan ja kaikki olivat stressantuneita muutenkin täyteen ahdetusta lukujärjestyksestä. Myös yhtänäisen lehden tekeminen tuntui olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jokainen tahtoi tuoda jotain omaa lehteen omalla aukeamallaan ja AD:t huusivat hoosiannaa kun vielä viimeisinä päivinä ennen painoa jouduttiin katsomaan, että kaikilla on edes oikeat fontit aukeamillaan. Itse sluibailin aika hyvin kaikista vastuutehtävistä ja katsoin vain sivusta kuinka maailma palaa. Kaikesta huolimatta, kokemus opetti meille yhtä ja toista ja pystyimme olemaan taas vahvoja yhdessä.

Kolmas vuosi oli minulle henkilökohtaisesti projektirikkain. Autoin paikallista muotoilijakollektiivia pääsemään tuotteidensa kanssa Milanon kalustemessuille. POiKETE -niminen kollektiivi koostui sistusarkkitehtuurin ja kalustesuunnittelun opiskelijoista, joiden tavoitteena oli päästä esittelemään tuotteensa kansainvälisille markkinoille. Autoin heitä parhaani mukaan luomaan POiKETE -brändiä ja loin visuaalisen ilmeen logosta esitteisiin sekä käyntikortista portfolioon. Kaikki nuo materiaaalit tukisivat brändiä ja sen mainostamista ensin paikallisesti ja sitten kansainvälisesti. Projekti onnistui todella hyvin ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä tuloksiin. Kolmannen vuoden kesällä olin myös työharjoittelussa Helsingissä. Opin yhtä ja toista Smoy -nimisessä mainostoimistossa ja halu päästä myöhemmin sitten ihan mainostoimistoon töihin vain kasvoi!

SItten alkoi neljäs vuosi ja opparin aika. Koska POiKETE-projekti onnistui todella hyvin, sai se minut innostumaan lisää brändäämisestä. Päätin tehdä myös opinnäytetyöni brändäämisestä, mutta tällä kertaa suuntasin mielenkiintoni henkilöbrändäyksen pariin. Opparissani pohdin brändin vaikutusta nuoreen yrittäjään ja sitä, miten visuaalisella ilmeellä voidaan tukea henkilöbärndiä. Opinnäytetyöni oli arvosanan 3 arvoinen ja sen voi käydä Theseuksesta halukkaat lukemassa. Itse en ole todellakaan tyytyväinen oppariini, mutta pääasaia, on että sen sai suoritettua. Neljäs vuosi tuntui kaiken kaikkiaan menevän kuin unessa. Koko ajan oli hirveästi hommaa opparin kanssa, mutta silti lukujärjestykseen oli tungettu vielä lukuisia 5 opintopisteen kursseja. En ole koskaan ollut elmässäni näin stressantunut kuin tänä keväänä olin, mutta sain kun sainkin kaiken suoritettua ajoissa ja nyt komeilee todistus kätösissä.

Vaikka koulu onkin nyt kokonaan ohi, on jotenkin samaan aikaan todella helpottunut, mutta vähän ahdistunut olo. En todellakaan ole miettinyt minkäänlaisia jatko-opiskelu mahdollisuuksia, eikä minua hirveästi enää opiskelu innostakaan. Tahtoisin kovasti jo tekemään ihan oikeita töitä ja työllistämään itseni omalla osaamisellani. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja päädynkö Prisman kassalle. Ainakin tällä hetkellä jaksan olla vielä toiveikas ja onpa minulla yksi pienempimuotoinen projektityökin tulossa! Kiitos kaikille, jotka jaksatte yhä uskoa minuun ja tekemiseeni! Kiitos myös koko Xamkin henkikökunta, Arkki, POiKETE, Smoy ja ennen kaikkea, MU13SGR siitä, että teitte tästä kaikesta niin ikimuistoista! Ei mulla nyt muuta!

Nörtti, nörtimpi, minä

Tajusin, että kun koulu loppuu en voi enää olla niin oma itseni kuin tahtoisin. Työelämässä ja "normaalissa maailmassa" nörtit ei ole se juttu ja usein sille, että tietää Batmanistä ja Doctor Whosta enemmän kuin jalkapallosta vain nauretaan. Minulla on nytkin kavereita, jotka eivät itse ole minkääntasoisia nörttejä, jotka puhuvat minusta nörttinä ja se tuntuu jotenkin oudolta. On okei, jos toinen nörtti sanoo toista nörtiksi. Itsekin käytän oikeassa seurassa itsestäni nörtti-nimikettä, mutta kun se tulee joltain ulkopuoliselta se tuntuu väärältä, halventavalta. Usein nämä ihmiset myös yhdistävät, että nörtti tietää tietokoneista kaiken ja hyvässä lykyssä minua pyydetään katsomaan heidän tietokoneessaan olevaa ongelmaa. Niin kun siis mitä? Olen yhtä käsi tietokoneiden kanssa kuin avun pyytäjäkin. Englannin kielestä on vähän apua, en ole "nerd" olen "geek".

Nyt kun koulua on muutenkin ollut vähemmän niin olen saanut huomata, ettei enää ole niin montaa juttu-/väittelykaveria nörttijuttuihin. Toki paremman puoliskon kanssa voi aina jauhaa Star Warsista ja Overwatchista, mutta pääpiirteittäin minulla ei juurikaan ole montaa kaveria joille hypettää näitä juttuja. Sukulaisillekin on hankala puhua näistä kun kiinnostus on lähellä nollaa nörttiaiheisiin. Marvel leffoja katsotaan vain komeiden miesten takia ja Pokémon GO:ta pelataan vain koska se on coolia. 

On hankala selittää ei-nörteille sitä tunnetta kun on aivan hype-kikseissä jostain asiasta. Minulle saattaa tulla ihan sellaiset silmittömän rakastumisen tasoiset tunteet esiin kun saan kunnon hypekiksi- kohtauksen. Esimerkkinä reilu vuoden takainen Star Wars -kohtaus, joka kesti melkein kuukauden. Myönnän, että tuolloin asia karkasi vähän käsistä, mutta oneeksi luokkakaveri(t) auttoi asiaa todella paljon.  Luokkakavereilta on saanut kaikin puolin hyvin tukea ja lisähypeä moniin asioihin. Pelottaa, että se loppuu kun ei enää näe säännöllisesti... Blogissani usein puran myös nörttihypeäni, mutta usein sen suurimman hypen olen jo suodattanut kanssaihmisille, että pystyn edes keskittymään kirjoittamiseen.

Tavallisen kansalaisen voi olla hankala ymmärtää mitä kaikkea nörttimaailma pitää sisällään. Se on kai verrannollinen siihen oman jalkapallojoukkueen fanitukseen tai poikabändin jumaloimiseen teininä. Toisaalta on kiva, että nörttiys on ollut tietyllä tapaa muodikasta viime vuosina, mutta ehkä senkin aika on loppumassa. Ehkä tästä selvitään ja pääsen osaksi jotain työyhteisöä, missä arvostetaan (tai ei ainakaan katsota kieroon) sitä että voi luetella 150 ensimmäistä Pokémonia numerojärjestyksessä ja tietää milloin on seuraavan Marvel -leffan ensi-ilta.

Melkein valmis Graafikko

Pokémon Moon tiimini

Viimeinen kuukausi on ollut jotenkin todella rankka. Päivittäin olen kirjoittanut tuota Opinnäytetyötä, jonka tekemisen aloitin jo tammikuussa. En nyt tarkemmin pureudu tässä opparini sisältöön tai asiakkaaseen, mutta lyhyesti se käsittelee hieman henkilöbrändäystä samalla kun toteutan asiakkaalle visuaalisen ilmeen ja logon. Kaikki on sujunut kaikinpuolin ihan hyvin, vaikka aikataulut kusahtivatkin pahasti monestakin eri syystä. Olen aina pitänyt itseäni ihan suhteellisen hyvänä kirjoittajana, mutta tuo kaiken ylianalysoiminen ja uuden asian omaksuminen tehdessään jotain joka on toisaalta hyvin itsestään selvää on jotenkin ylitsepääsemättömän hankalaa. Täällä blogissa olen tottunut kirjoittamaan asioista, jotka kiinnostavat minua ja joista tiedän jotain. Harvemmin käytän edes mitään muita lähteitä kuin imdb.comia tai databasen kaltaisia sivustoja. (Sekä tietty niitä sarjakuvia ja elokuvia jotka olen katsastanut läpi.)

Tavoitteena minulla on kuitenkin vain pääsät läpi tuosta Opinnäytetyöstä, jotta pääsen vihdoin eroon koulusta. Tahtoisin jo kovasti tehdä graafikon hommia ammatikseni, mutta työnhaku on tyssännyt aika paljon nyt siihen, ettei missään ole tarvetta graafikolle tai yksinkertaisesti minulla ei ole ollut koulun takia aikaa hakea paikkoja. Ihan parhautta on se, että opparin aikana meilllä pyörii vielä parikin kurssia ja jokaisesta minulla on hirveä kasa rästihommia. Voitte varmaan siis kuvitella mitä tästä seuraaa... Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia paniikkikohtauksia tai hengenahdistuksia, mutta viimeiset viikot ovat tutustuttaneet minut näihinkin. Eräs ilta kun pelasin ihan normaalisti vain Overwastchia, aiheutti adrenaliinipiikki yhtäkkiä ihan hirveän hikoilu ja sydämentykytys-kohtauksen joka jatkui hengenahdistuksella. Pelästyin vähän, mutta näppäränä poikana osasin yhdistää yks plus yks on kolme. Stressi opinnäytetyöstä kummittelee takaraivossa ihan koko ajan vaikken sitä tiedostaisi. Se on ensimmäinen asia aamulla, jota ajattelen sekä viimeinen asia ennen nukahtamista jota on ensin vaikeuttanut hengenahdistus. 

Mielenkiintoista tosiaan on se, etten yleensä stressaa koulujuttuja juuri ollenkaan. Yritän toitottaa itselleni, että oppari ei ole maailman tärkein asia, eikä haittaa vaikka se menee huonosti. Tavallaan uskonkin tämän, mutta pääkoppa ei tahdo uskoa. Pahinta on se, etten ole oikein saanut keneltäkään mitään kunnon palautetta miten hyvä/huono opparini on. Ohjaavat opettajat eivät kertoneet juurikaan, että miten toimiva kokonaisuus on, vaan keskittyivät enemmän kirjoitus- ja asiavirheisiin. En siis tiedä yhtään onko opparini todella huono vai ihan vain ookoo. Palaute olisi ehkä auttanut minua eteenpäin ilman stressiä lopputuloksesta. 

Muutenkin on tuntunut yksinäisemmältä kuin koskaan tämän opparin aikana. Luokkakaverit kaikki tekevät omia oppareitaan eikä heitä viitsisi koko ajan vaivata oman opparin ongelmilla. Perheellä ei ole mitään hajua opinnäytetyöstä tai sen haastavuudesta ja pikkuveli ei jaksa puhua omastaan kokonaisilla lauseilla. Parempi puoliskokin tekee oman opparinsa vasta syksyllä, eli minkäänlaista vertaistukea on ollut vaikea saada. Sekin on siis osittain lisännyt ahdistusta kun ei ole voinut keskustella opparista. 

Joka tapauksessa asiakas on ollut todella tyytyväinen kaikkeen mitä olen tähän mennessä saanut aikaan ja aion toteuttaa materiaalit sitten vielä vähän paremmin opparin jälkeen. Nyt kaikelle ylimääräiselle hiomiselle ei ole aikaa, palautus kun on jo keskiviikkona. Olen melko tyytyväinen, että kirjallinen osa on kohta ohi. Esiintymisvaihe on kuitenkin se mikä on enemmän oman osaamisen juttu. Stressin helpottaessa olen myös huomannut, että flunssa alkaa nostaa päätään. Saa nähdä mitä tästäkin taas tulee. Pääasia on kuitenkin se, että olen melkein valmis.

Joulu meni jo ajat sitten, mutta intouduin piirtämään Overwatch x La La Land kuvan

25 kertaa minä!

Harvemmin tulee tehtyä näitä henkilökohtaisempia päivityksiä, mutta tälle viikolle niitä mahtuu jopa kaksi! Syy miksi halusin tehdä taas minusta kertovan tekstin on se, että täytän huomenna 25! Se on niin kuin neljännes vuosisata joka tuntuu todella isolta jutulta! Halusin juhlistaa itseäni siten, että tutkin elämääni vaikuttaneita asioita jokaiselta vuodelta vuodesta 1992 aina tähän vuoteen saakka. Varmaankaan mitään suuria yllätyksiä tällä listalla ei ole, mutta ainakin jotain mielenkiintoisia pikkuseikkoja saattaa minusta paljastua. Ennen kuin leimaatte minut jälleen itsekeskeiseksi luuseriksi niin tämä on ehkä tavallaan enemmän omaksi iloksi tehty teksti johon on sitten kiva palata kymmenen vuoden päästä. :)

1992 - Synnyin

Helmikuussa 1992 tosiaan synnyin ja siitä lähtien on tullut tutkittua tätä alati muuttuvaa maailmaa. Samana vuonna syntyi myös muutamat tämän hetken kuumimmista nimistä elokuvien saralla ja etenkin kaiken maailman kivojen nörtti juttujen parissa työskenteleviä sellaisia! Daisy Ridley ja John Boyega Star Warsista, Ezra Miller Justice Leaguesta ja Alexander Ludvig ja Josh Hutcherson Nälkäpelistä. Kaiken lisäksi jaan syntymäpäivän Taylor Lautnerin kanssa. 1992 oli nörttien vuosi!

1993 - Jurassic Park

Nuorempana olin ihan hitonmoinen Dinosaurus-fani. Tiesin kaikki lajit ja yksityiskohdat kaikesta! (Tai ainakin luulin tietäväni). Jurassic Park on edelleenkin yksi 90-luvun parhaista leffoista ja onhan dinosaurukset edelleen tosi siistejä! 

1994 - Frendit

Vuonna 1994 alkoi yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sitcom -sarjoista. Ketään ei varmaan yllätä, että en tosiaan vielä kolme vuotiaana sarjaa seurannut, mutta teini-ikäisenä se nousi aika kovaksi jutuksi! Voisin melkein syyttää Frendejä siitä, että pidän edelleenkin sitcomeista, mutta ennen kaikkea sarjan syytä on sarkastinen huumorintajuni. Kiitos Chandler.

1995 - Pixar

Kaikille lapsille animaatioleffat on se ykkösjuttu. Olen ihan tyytyväinen siihen, että elin animaatioiden kulta-ajan lapsena. Varmasti siitä syystä edelleenkin animaatiot on tosi kova juttu. Etenkin Pixarin ja Studio Ghiblin tuotanto on aivan järjettömän hyvää. Vuonna 1995 ilmestyi siis Toy Story, eli ensimmäinen kolmiuloitteinen animaatioleffa tai kuten minä niitä kutsuin: "huffpuff-leffa".

1996 - Pokémon

Ehkäpä yksi suurin vaikuttaja elämääni on ollut tuo Nintendon paras pelisarja eli Pokémon. Ken Sugimori eli Pokémonien alkuperäinen piirtäjä oli ja on yksi idoleistani ja kopioimalla hänen töitään opin todella paljon piirätmisestä. Pokémon pelejä olen pelannut Goldista asti ja kortteja olen kerännyt siitä asti kun sain ensimmäisen sellaisen käteeni!

1997 - Harry Potter

Olen todella huono lukemaan kirjoja tänä päivänä ja taitaa olla vain yksi kirjasarja jonka olen alusta asti lukenut loppuun saakka. J. K Rowling teki lapsuudestani ja nuoruudestani taianomaisen maailman ihanimmilla hahmoilla ja tapahtumilla. 1997 ilmestyi ensimmäinen Potter kirja, mutta itse luin Viisasten Kiven vasta muutama vuotta ilmestymisen jälkeen.

1998 - Crash Bandicoot 3: Warped

Pleikkari oli myös iso juttu lapsuuttani. Vuoron perään pelattiin veljen kanssa erilaisia pelejä, oli pelipäivät ja pelikiellot. Joskus tuli heitettyä ohjaimella veljeä tai seinää kun meni pelit pieleen. Monet parhaimmat pelit joita olen pelannut löytyvät Playstation ykköseltä ja yhtenä parhaimapana seikkailupeli Crash Bandicoot 3: Warped vuodelta 1998.

1999 - Kouluun

Jos en nyt ihan väärin laskeskellut niin 1999 menin kouluun. Pieni kyläkoulu nimeltään Kirstinkallion koulu on se, missä vietin ensimmäiset neljä kouluvuotta. Koulu oli sopivan pyöräilymatkan päässä ja pienen kokonsa vuoksi siellä oli helppo ystävystyä kaikkien kanssa. Omalla luokallani oli kuusi oppilasta joista yksi on edelleenkin hyvä ystäväni. Kirstari oli siitä hyvä, että jokainen sai olla oma itsensä eikä ketään jätetty yksin.

2000 - Legend of Zelda: Majora's Mask

Eräs suosikkipeleistäni ilmestyi vuonna 2000. Zelda-pelit ovat olleet myös todella kovassa suosiossa ja parhaimpana juuri tämä Majora's Mask. Nintendo 64:lla en peliä ikinä päässyt pelaamaan, mutta muutaman vuoden päästä Gamecube versiota. Sen lisäksi ostin toissa vuonna pelin myös 3DS versiona ja edelleenkin se on yksi parhaimpia pelejä ikinä!

2001 - Tove Jansson (1914 - 2001)

Eräs harmittavimmista asioista tässä maailmassa on se, että tavallaan olisin voinut joskus jopa tavata Toven. Tove Jansson kuoli 2001, mutta jätti arvokkaan kulttuuriperinnön taakseen, Muumit. Tove on yksi minun suurimmista idoleistani ja arvostan hänen tuotantoaan aivan älyttömän paljon!

2002 - Lilo & Stitch

Disneyn animaatiot! Olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Disney klassikot, mutta yksi on edelleen ylitse muiden ja se on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Lilo & Stitch. Käytän edelleenkin todella paljon erilaisia quoteja tästä leffasta päivittäin...

2003 - Big Fish

On vaikea sanoa milloin aloin oikeasti oikeasti fanittamaan elokuvia. Yksi tekijä kuitenkin oli Tim Burton, jota fanitin teininä suuresti. Ymmärsin tuolloin, että ohjaajalla voi olla oma tyyli jonka oikeasti tunnistaa leffasta toiseen. Big Fish on varmaankin suosikki elokuvani Burtonilta ja ehkä juuri sen takia, että se ei ole niin selkeä Burton leffa, vaikka siinä kaikki elementit siihen onkin.

2004 - Sarjakuvat

Alakoulun loppupuolella aloin todenteolla ajattelemaan, että minusta tulee isona sarjakuvapiirtäjä. Minulla oli tuolloin kaikkein eniten ideoita ja hahmoja sarjiksiin ja edelleenkin minulla on talleessa satoja sivuja luonnoksia ja tarinoita! Ehkä minusta vielä joskus tulee sarjakuvapiirtäjä, kuka tietää!

2005 - Doctor Who

Doctor Who palasi vuonna 2005 aivan uudella konseptilla ja satuin sitä vahingossa YLEltä katsomaan. Christoper Eccelston oli todella siisti Tohtori joka vetosi nuoreen minään. Koko Doctor Who vain upposi tosi hyvin tälläiseen nuoreen scifi-faniin ja parasta on se, että voin edelleen sanoa että fanitin Doctor Whota ja ennen kuin se oli coolia! Eli ennen Tennantia.

2006 - P!nk - I'm Not Dead

Jossain kohtaa yläasteen alussa aloin kuunnella musiikkia. Se oli jotenkin todella outoa ja noloa kertoa kavereille, että pitää musiikista. Ehkä tää oli vaan joku poikien juttu, mutta musiikkia ei kuunneltu, etenkään naislaulajia. Fanitin ensin Gwen Stefanin tuotantoa, mutta kun P!nk julkaisi albuminsta I'm not Dead vuonna 2006, olin aivan myyty. P!nk on edelleen yksi suosikki artistini ja olenkin häntä käynyt kahdesti katsomassa livenä!

2007 - Fullmetal Alchemist

En muista milloin meille tuli subtv, mutta ainakin Dragon Ball oli silloin Cell-sagaa aloittelemassa. Pari vuotta sen jälkeen eli 2007 subilta alkoi eräs parhaimmista animeista ikinä eli Fullmetal Alchemist! Rakastuin oitis tuohon maailmaan ja vasta sen jälkeen kun aloin lukea mangaa ja katsoa FMA: Brotherhood animea toden teolla rakastuin tähän! Kiitos Hiromu Arakawa, sait minut pitämään mangasta!

2008 - Marvel Cinematic Universe

Vuonna 2008 Iron Man elokuva avasi tien kokonaiseen leffa universumiin supersankareita. Tuolloin en vielä ravannut leffassa katsomassa jokaikistä MCU -leffaa, mutta tänä päivänä ne ovat kaikki must see -tavaraa. Parin vuoden sisällä tuonkin pitäisi huipentua Infinty War -leffoihin ja saamme heittää hyvästit monille hienoille hahmoille jotka Marvel on yhdessä Disneyn kanssa tuonut valkokankaalle!

2009 - Don Rosa

Tapasin Lahden Suurhallissa vihdoin yhden elämäni suurimmista sankareista vuonna 2009. Don Rosa oli se kovin sarjakuvien tekijä kun olin nuori ja edelleenkin hän on todella insipiroiva vaikkei enää piirräkkään sarjakuvia. Don Rosa on vaikuttanut myös paljon piirrostyyliini ja ihailen edelleen hänen Ankka-tuotantoaan.

2010 - Inception

Nyt voi sanoa, että leffojen fanitus alkoi oikeasti olla sitä luokkaa, että alkoi oikeasti tajuamaan millainen on hyvä elokuva. Taisin katsoa ensimmäisen Oscar-gaalanikin tuolloin kun Inception oli ehdolla. Inceptionissa kulmunoituu monta asiaa joita rakastan: Christopher Nolan, Hans Zimmer sekä loistava näyttelijäkaarti ja näyttävät erikoistehosteet! Edelleen eräs suosikkileffoistani.

2011 - Ylioppilas

Lukio ohi ja kohtailset paperit ulkona. Kirjoitin psykologian ja uskonnon reaaleina joista jälimmäisen paremmin eli M. Lukio oli hienoa aikaa elämässä ja nyt kaduttaa etten ottanut enempää irti sen hienouksista! Pari uutta ystävääkin sain sieltä. Samana vuonna tein myös ensimmäisen ison ulkomaan reissuni Lontooseen serkkuni kanssa. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen tuolloin. Aivan huikea vuosi oli tuo!

2012 - Elämänmuutoksia

Vuosi 2012 oli todella täynnä tapahtumaa. Olin intissä sen pari kuukautta, palasin takaisin Prismaan töihin, erosin. Kaiken maailman ihmeellisiä asioita mahtui tähän, mutta ehkäpä kaikkein paras oli kuitenkin se kun tapasin tämän paremman puoliskoni loka-marraskuussa 2012. Siitä asti ollaan toisiamme jouduttu katselemaan!

2013 - Batman: Death of the Family

Jos joku ei tiedä niin rakastan Batman sarjakuvia! Eräs suosikki tarinoistani on vuoden 2013 julkaisu Death of the Family. Tarina on klassinen Jokeri tarina Earth 52 maailmasta. Sen tekijöinä ovat Scott Snyder sekä piirtäjä Greg Capullo. Muita suosikki Batman tarinoitani ovat Heart of Hush, Killing Joke sekä Year One.

2014 - Sia - 1000 Forms of Fear

Ah, Sia. Tämän hetken ehdoton suosikkini musiikin saralla. Joka ikinen Sian biisi koskettaa minua jollain tavalla syvältä sisältä ja etenkin tämä 1000 Forms of Fear -albumi on jotain niin upeaa! Levyltä löytyvät hitti biisit Chandelier, Big Girls Cry sekä oma suosikkini Elastic Heart. Sia on myös upea ihminen kaikin tavoin ja täydellinen roolimalli!

2015 - Star Wars: the Force Awakens

Aina Episodi III:sta asti olen ollut aivan tajuton Star Wars nörtti. Kaikki tieto mitä Tähtien sotaan liittyy on ollut pakko ahmia niin sarjakuvien kuin tv-sarjojenkin puolesta. Kaikkein parhainta Star Wars tavaraa ovat kuitenkin ne itse elokuvat joista parhaimpana vuoden 2015 Force Awakens. Vanhoista Uusi Toivo sekä Imperiumin vastaisku ovat myös täydellisiä rainoja!

2016 - Overwatch

Viimeistä viedään! Kuten huomata saattaa niin elokuvat, sarjakuvat ja pelit ovat olleet todellakin iso osa elämääni, niin myös viimeisimpänä oleva Overwatch. Overwatch toi minut ampumapelien pariin, mutta ei niinkään genrensä vaan ihastuttavien hahmojensa takia!

Tässä siis kiteytettynä minä. Paljon muutakin tietysti mahtuu minun nörttielämään, mutta ehkä nämä voisi olla jotain kohokohtia. Jos joku haluaa tehdä samanlaisen itsestään vuosipäivänään tai ihan vaan muuten niin siitä vaan! Tää oli yllättävän hauskaa ja haastavaakin :)

A dream come true...?

Vihdoinkin, monen vuoden hakemisen jälkeen, pääsin siis sisälle Kymenlaakson Ammattikorkeakouluun opiskelemaan Graafista Muotoilua! Eli alkaa neljän vuoden taivallus kohti Graafisen Suunnittelijan ammattia, Jei! Olen aika innoissani, sillä ensi viikolla alkaa kaikenmaailman kivat kurssit ja lisää on tulossa tulevaisuudessakin :) Olen jo tällä tutustumisviikolla tutustunut moniin luokkatovereihini ja huomannut kuinka me kaikki voimmekaan olla niin erilaisia, silti niin samanlaisia :) Toivon, että koulu antaa minulle uusia eväitä harrastukseeni sarjakuvapiirtäjänä ja mahdollisesti innostaisi jopa tekemään juuri siitä minulle ammatin. Kuvitus, mainos, juliste ynnä muut tekniikat tietenkin kiinostavat myös !:) Lupaan teitäkin aina infoilla, miten opintoni menevät ja mahdollisesti jotain töitäkin tänne laitella !
Nyt kuitenkin muutamat luonnokset töistä, joilla pääsin sisään :) Lupasin nämä silloin tekstissäni Pääsykokeissa #1