Nörtti, nörtimpi, minä

Tajusin, että kun koulu loppuu en voi enää olla niin oma itseni kuin tahtoisin. Työelämässä ja "normaalissa maailmassa" nörtit ei ole se juttu ja usein sille, että tietää Batmanistä ja Doctor Whosta enemmän kuin jalkapallosta vain nauretaan. Minulla on nytkin kavereita, jotka eivät itse ole minkääntasoisia nörttejä, jotka puhuvat minusta nörttinä ja se tuntuu jotenkin oudolta. On okei, jos toinen nörtti sanoo toista nörtiksi. Itsekin käytän oikeassa seurassa itsestäni nörtti-nimikettä, mutta kun se tulee joltain ulkopuoliselta se tuntuu väärältä, halventavalta. Usein nämä ihmiset myös yhdistävät, että nörtti tietää tietokoneista kaiken ja hyvässä lykyssä minua pyydetään katsomaan heidän tietokoneessaan olevaa ongelmaa. Niin kun siis mitä? Olen yhtä käsi tietokoneiden kanssa kuin avun pyytäjäkin. Englannin kielestä on vähän apua, en ole "nerd" olen "geek".

Nyt kun koulua on muutenkin ollut vähemmän niin olen saanut huomata, ettei enää ole niin montaa juttu-/väittelykaveria nörttijuttuihin. Toki paremman puoliskon kanssa voi aina jauhaa Star Warsista ja Overwatchista, mutta pääpiirteittäin minulla ei juurikaan ole montaa kaveria joille hypettää näitä juttuja. Sukulaisillekin on hankala puhua näistä kun kiinnostus on lähellä nollaa nörttiaiheisiin. Marvel leffoja katsotaan vain komeiden miesten takia ja Pokémon GO:ta pelataan vain koska se on coolia. 

On hankala selittää ei-nörteille sitä tunnetta kun on aivan hype-kikseissä jostain asiasta. Minulle saattaa tulla ihan sellaiset silmittömän rakastumisen tasoiset tunteet esiin kun saan kunnon hypekiksi- kohtauksen. Esimerkkinä reilu vuoden takainen Star Wars -kohtaus, joka kesti melkein kuukauden. Myönnän, että tuolloin asia karkasi vähän käsistä, mutta oneeksi luokkakaveri(t) auttoi asiaa todella paljon.  Luokkakavereilta on saanut kaikin puolin hyvin tukea ja lisähypeä moniin asioihin. Pelottaa, että se loppuu kun ei enää näe säännöllisesti... Blogissani usein puran myös nörttihypeäni, mutta usein sen suurimman hypen olen jo suodattanut kanssaihmisille, että pystyn edes keskittymään kirjoittamiseen.

Tavallisen kansalaisen voi olla hankala ymmärtää mitä kaikkea nörttimaailma pitää sisällään. Se on kai verrannollinen siihen oman jalkapallojoukkueen fanitukseen tai poikabändin jumaloimiseen teininä. Toisaalta on kiva, että nörttiys on ollut tietyllä tapaa muodikasta viime vuosina, mutta ehkä senkin aika on loppumassa. Ehkä tästä selvitään ja pääsen osaksi jotain työyhteisöä, missä arvostetaan (tai ei ainakaan katsota kieroon) sitä että voi luetella 150 ensimmäistä Pokémonia numerojärjestyksessä ja tietää milloin on seuraavan Marvel -leffan ensi-ilta.