Parhaat pelit 2019

Jotenkin tuntuu, että pelaamiseni keskittyy aina tosi vahvasti loppuvuoteen. Tähän ehkä vaikuttaa se, että alkuvuosi menee oscar-leffojen ja uusien sarjojen parissa. Kesällä taas ei muutenkaan hirveästi ehdi pelailla muuta kuin Pokémon Go:ta, kun ulkona on niin mukava olla. Toki syksyllä myös usein julkaistaankin uutuuspelit jouluksi, jolloin uutta pelattavaa on yllin kyllin tarjolla. Myös Steamin syysale vaikuttaa aktiivisuuteni pelien parissa, puhumattakaan siitä, että marraskuun kylmässä ja pimeässä ei kyllä innosta poistua kotisohvalta yhtään mihinkään. No mitäpä sitä sitten on tullut pelailtua tänä vuonna? Ainakin listalta löytyy tosi kovia pelejä, joista jokainen on aiheuttanut minussa jos jonkinlaisia tunnereaktioita. Varmaan hankala kenenkään arvata, mikä peli on kirkkaasti listan kärjessä, mutta eiköhän tästä silti mielenkiintoinen lista saada aikaan! Pelin ei tarvitse olla julkaistu vuonna 2019. Pääasia, että olen itse pelannut sen läpi tämän vuoden aikana.

#5 Pokémon Sword (2019)

Alustana: Switch

Julkaisija: Nintendo, Game Freak
Pelitunnit: 68 h
Erityistä: Ensimmäinen kotikonsolille tehty pääsarjan Pokémon peli

Pokémon pelejä on helppo verrata keskenään ja tämä ei tosellakaan ole eduksi tälle sarjan uusimmalle pelille. Sword ja Shield eivät ole siellä parhaimmassa päästä pelisarjaa, vaikka ihan viihdyttäviä ovatkin. Switchille siirtyminen ei ollut ihan kivuton ja monet fanit pahoittivatkin mielensä Game Freakin väitetystä laiskuudesta. Itse kuitenkin päätin antaa pelille mahdollisuuden ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään, mitä peli tarjoaa. Pokémon Sword on ihan kelpo peli ja soveltuu etenkin uusille pelaajille todella hyvin. Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: Pokémon Sword & Shield

#4 Last of Us: Remastered (2014)

Alustana: PS4

Julkaisija: Naughty Dog
Pelitunnit: 14 h
Erityistä: Yksi kaikkien aikojen kehutuimmista tarinavetoisista peleistä

Ylihypetuksestä paljon kärsinyt Last of Us ei ollut pelihetkellä mikään ehdoton suosikkini. Peli oli ehkä aavistuksen liian jännittävä minulle ja monesti pelaamisen jälkeen näkikin painajaisia clickereistä. Tarinan merkitys ja sanoma tuntui kuitenkin avautuvan vasta hetkellisen pohdinnan jälkeen ja nyt en oikein edes malttaisi odottaa keväällä julkaistavaa Last of Us 2 -peliä! Last of Us on omalla tavallaan yksi kauneimmista tarinoista mitä pelimaailmalla on tarjota, vaikkei se välttämättä olekaan se kaikkein originaalein idea. Joel ja Ellie ovat upeat hahmot ja kaiken kruunaa upea soundtrack ja komeat post-apokalyptiset maisemat. Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: the Last of Us

#3 Crash Team Racing Nitro-Fueled (2019)

Alustana: PS4

Julkaisija: Beenox
Pelitunnit: ~150 h
Erityistä: Erittäin onnistunut pelin remake uudelle sukupolvelle

Lapsena CTR oli yksi suosikkipeleistäni. Siksi olinkin aivan intopinkeänä, kun sain kuulla, että CTR palaa täysin remasteroituna kaikille kotikonsoleille. Crash Team Racing Nitro-Fueled onkin ehkä onnistunein pelin remake ikinä! Lapsuuden lempparipeliä oli upea päästä pelaamaan ihan kunnon grafikoilla ja uusilla hahmoilla. Peliin sai myös valittua nostalgiset Classic -musiikit ajojen taustalle soimaan. Todella viihdyttävä yksin tai kaksin pelattavana ja uutta sisältöä lisätään edelleen kuukausittain. Oli myös upeaa nähdä Spyro ja kumppanit pelattavina hahmoina! Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: Crash Team Racing Nitro-Fueled

#2 Spider-Man (2018)

Alustana: PS4

Julkaisija: Insomniac Games
Pelitunnit: ~40 h
Erityistä: Tämän lähemmäs et pääse seittisankaria, ellet sitten itse ole Spider-Man

Monet Marvel hahmot ovat minulle erittäin rakkaita, kuten olette varmaan huomanneet kun tätä blogia lueskelette. Etenkin Spider-Man on lapsuudesta asti ollut yksi omista suosikkihahmoista. Lapsena tuli pelattua sitä PS1 Spider-Man peliä, joka tuntui tuolloin aivan täydelliseltä supersankari-peliltä. Todennäköisesti se on sitä edelleen, vaikka grafiikat ovatkin siinä aika huonosti vanhentuneet. Spider-Man PS4 sen sijaan on grafiikoiltaan varmaan toiseksi paras peli, jota olen koskaan pelannut, jääden kakkoseksi vain Detroit Become Humanille. Tarinaltaan Spider-Man oli melko täydellinen ja seittisankarilla pelaaminen ei ole koskaan tuntunut niin upealta kuin nyt. Tapaat matkallasi monia Spider-Manin tuttuja vihulaisia ja ystäviä. Manhattan näyttää kauniilta ja tuntuu luonnollisen kokoiselta ja elävältä. Ihan Arkham Cityn tasoinen seikkailu ei ole, mutta todella lähelle päästään. Oli upean vapauttavaa liikkua pitkin Manhattania seitin avulla ja käydä välissä mätkimässä pahiksia. Peli sisälsi myös huikeasti lisäsisältöä pääjuonen läpäisemisen jälkeen ja 100 prosenttisen suorituksen kruunaa "alkkari-hämis" -asu. En koskaan tainnut kirjoittaa kokonaista tekstiä tästä pelistä, mutta huikea peli se silti oli!

#1 Life is Strange 2 (2018-2019)

Alustana: PC, Steam

Julkaisija: Dontnod Entertainment, Square Enix
Pelitunnit: 18 h
Erityistä: Sai minut itkemään lukuisia kertoja ja saa edelleen

Pahoittelut ja kiitokset kaikille teille, jotka jouduitte olla olkapäänä minulle Life is Strange 2 -pelin jälkeen. Pelikokemus oli niin järisyttävä, että edelleenkin on hankala olla ajattelematta sitä ilman suurta tunnekuohua. Peli iski jonnekin niin syvälle sisimpääni, että osasin jo puolessa välissä sanoa, että se tulee olemaan tämän vuoden suosikkipelini. Päähahmot ovat aivan huippuja ja juoni on todella koskettava ja ajankohtainen. Syynissä on Yhdysvaltojen poliittinen tilanne, pakolaispolittiika, uskonto ja köyhyys. Peli on aika loistava läpileikkaus amerikkalaisesta kulttuurista ja sen hienoudesta ja karmeudesta. Monet muut pelin pelanneet ovat olleet kanssani hyvinkin eri linjoilla ja useimmiten pelistä kuulee palautetta kuinka huonosti se oli kirjoitettu tai kuinka kaikki sivuhahmot jäivät niin tyngiksi. Ymmärrän, että kaikki eivät pidä tälläisestä pelistä, mutta minulle se oli aivan täydellinen pelikokemus, jollaista en usko enää koskaan kokevani. Voit lukea kokonaisvaltaisen arvioni tästä: Life is Strange 2

Kuten huomata saattaa, annan hirveästi painoarvoa hyville hahmoille, koskettavalle tarinalle ja kauniille musiikille. Muita pelejä mitä pelasin vuoden aikana olivat Spyro Reignited Trilogy, joka ei nipin napin päässyt listalle. Aikaa kulutin myös jälleen Overwatchin parissa, joskin viimeisen parin kuukauden aikana innostukseni peliin on alkanut hiipua ja paljon. Myös Smash Bros. Ultimatea tuli hakattua melko paljon kavereiden kanssa sekä aloitin SNES minille olevan Earthboundin pelaamisen. Kunniamainninan saa myös Death Stranding, jonka katsoin vierestä kun puoliso pelasi läpi. Voisin kuvitella, että tulevaisuudessa kiinnostukseni peleihin kasvaa entisestään. Tuntuu, että nykyään hyviä pelejä on niin paljon, ettei kaikkia ehdi edes pelata. Ensi vuonna julkaistaan myös Playstation 5 konsoli, joka saattaa päätyä myös meidän talouteen jouluksi. Eniten ensi vuodelta odotan kuitenkin pelejä Cyberpunk 2077, Last of Us 2 ja Breath of the Wild 2. Ehkäpä nämä löytyvätkin ensi vuoden lempparipelit listauksesta! Nyt ei muuta kuin erittäin hyvää joulua kaikille!

Ruudukon Tuomo

Kuulumisia kesältä 2019!

Ropeconissa oli jos jonkinlaista kulkijaa!

Kesä on ihmisen parasta aikaa, ainakin minun mielestäni. Kesällä saa tehdä kaikkea kivaa kuten syödä jäätelöä, mökkeillä ja valvoa auringonnousuun saakka. Kesällä ulkoilu on kivaa, satoi tai paistoi. Tänäkin kesänä saimme nauttia aika huikeista keleistä, vaikka välillä olikin tukahduttavan kuuma ja toisinaan vähän satoi vettä. Kesä on myös se, joka loppuu ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaa.  Pääsin myös viettämään ihan ensimmäisestä kokopitkää kesälomaa! Tässä muutamia kohokohtia omasta kesästäni:

Kesällä pysytin hoitamaan monia sellaisia asioita, jotka muuten arjessa tuntuvat koko ajan jäävän taka-alalle. Kävin porukoiden luona Kouvolassa, näin kavereita sekä hengasin paremman puoliskoni kanssa. Loman alussa kävin myös kummipojan ja tämän perheen kanssa Heurekassa katsomassa vähän dinosauruksia. Liekö ollut kummi vai kummilapsi enemmän innoissaan dinoista? Kesällä oli myös hyvän ystäväni 30-vuotis syntymäpäivät, jotka ainakin olivat yksi minun kesäni kohokohdista! Juhlia odotin niin innolla, että olin menossa juhlapaikalle jopa viikkoa aiemmin. Hups. Tajusin myös nyt, etten ottanut juurikaan kuvia kesällä! Siksi kuvituskuvat ovat jotain vain vähän aiheeseen liittyviä :)

N. Tropyn unlockauksessa meni aikaa, mutta se onnellisuuden tunne kun vihdoin saat hahmon!

Vaikka lomalla on kiva nähdä ihmisiä, on myös ihan oikeutettua ottaa omaa aikaa ja tehdä niitä juttuja joista itse pitää. Päätin pitää tästä ajatuksesta kiinni ja sain kuin sainkin pidettyä lomani rentona. Kävin kävelyillä, syömässä ravintoloissa ja pelasin videopelejä. Täydensin myös korttikokoelmaani tilailemalla puuttuvia kortteja netistä. Pelien parissa vietin suurimman osan ajasta Crashin ja Spyron parissa, mutta kestosuosikki Overwatch oli myös paljon peluussa. Leffassa ei tullut käytyä koko kesänä katsomassa muuta kuin Spider-Man: Far From Home, mutta sarjoja tuli katsottua senkin edestä. Uusina suosikkeina Big Little Lies ja the Boys.

Sain muutamia uusia Shiny Pokémoneja kesän aikana!

Yksi erikoisimpia asioita kesällä oli kuitenkin osallistuminen Odysseus Larpin avoimiin oviin. Kyseinen larppi oli avaruusteemainen ja sen lavasteet olivat rakennettu koulurakennukseen Vantaalle. Oli huikeaa päästä katsomaan miten hienot lavasteet vapaaehtoiset olivat onnistuneet rakentamaan. Niin hienoilta ne näyttivät, että ihan unohdin etten ole oikeasti avaruudessa! Saimme myös itse kokea hieman millaista olisi olla oikeasti larpissa, sillä kaikki esittelijät olivat hahmoissaan ja lopuksi pääsimmekin osallistumaan pieneen pelihetkeen sivusta katsojina.

Ei se välttämättä se kaikkein ihmeellisin kesä ollut, mutta kyllä minä ainakin nautin ihan jokaisesta päivästä! Mitens muut, miten teidän kesä on mennyt?

Proppeja Odysseus larpista Ropeconissa 2019

Ei valitusoikeutta! Jos on minun kanssa kuvassa ollut niin tänne päädyit ♥

Crash Team Racing: Nitro-Fueled

Kun Crash Bandicoot trilogia julkaistiin uudelleen vuonna 2017, olin aivan innoissani! Crash Bandicootit olivat yksiä lapsuuteni suosikkipelejä ja etenkin rallipeli Crash Team Racing oli ylitse muiden. Vuoden 2018 lopussa taisi tulla ensimmäinen virallinen ilmoitus siitä, että myös Crash Team Racing saa uuden remasteroidun version. Innoissani odottelin kaikkea uutta tietoa pelistä ja kun se viimein ilmestyi, oli minun heti käytävä ostamassa se itselleni. Jokunen vuosi sitten tein top 10 listan omista suosikkipeleistäni. Crash Team Racing eli CTR löytyi tuolloin sijalta kymmenen. Pelkäsin kuitenkin ajan kullaneen muistot, siitä kun on se reilu kymmenen vuotta kun olen viimeksi peliä pelannut. Ilokseni voin todeta, että CTR toimii edelleen!

Crash Team Racing: Nitro-Fueled on yhdistelmä alkuperäistä CTR -peliä sekä myöhemmin julkaistua Nitro Kart -peliä. Kaikki noiden pelien hahmot löytyvät hahmokaartista kuten myös muutama uusi tuttavuus CTR -sarjaan. Täysin uudelleen remasteroidut kentät, hahmot sekä musiikit ovat aivan huippuluokkaa ja silti todella nostalgisia. Itse pidän kuitenkin enemmän alkuperäisistä musiikeista, joten on aivan huikeaa, että pelissä voi valita myös Classic -soundtrackin käyttöönsä. Peli näyttää erilaiselta kuin alkuperäinen, mutta perustuntuma on kiitettävän samanlainen. 

Yllätyin siitä, että peli ei ollutkaan niin helppo kuin muistelin. Monet kentät tuntuivat ihan normaalitasollakin ylitsepääsemättömän hankalilta, tai ehkä kyseessä oli vain ruostuneet taidot. Kuitenkin pienen harjoittelun jälkeen sain taas otteen pelaamisesta ja nyt se sujuu taas kuin vanhalta tekijältä. Todella paljon tehtäväähän pelistä löytyy ja kaikkien hahmojen hankkimisessa vierähtää tovi jos toinenkin. En jaksa uskoa, että olen nuorena oikeasti jaksanut grindata läpi kaiken, jotta pelin on saanut täysin 100 prosenttia läpi! Etenkin N. Tropyn hankkiminen pelattavaksi hahmoksi tuntuu vievän pienen ikuisuuden.

Uutena ominaisuutena peliin on tuotu Grand Prix -ominaisuus. Grand Prixissä pelaaja kerää pisteitä, jotka täyttävät "Nitro-palkkia". Tämän avulla saat hankittua uniikkeja tavaroita, skinejä sekä hahmoja. Ensimmäinen Grand Prix keskittyi alkuperäisestä CTR:stä tuttuihin kannustustyttöihin ja kisan aikana sinulla onkin mahdollisuus kerätä nämä hahmot itsellesi. Tulevaisuudessa pelattavaksi hahmoksi tulee myös Spyro, jonka saa siis hankittua myös pelaamalla Grand Prixiä!

Jos pidit nuorena CTR:stä on tämä aivan pakollinen ostos. Etenkin jos saat jonkun kaveriksi pelaamaan niin tämän parissa viihtyy oikeasti tunteja pelaillen! Itse käynnistän pelin päivittäin ja pelaan monen monta kisaa ihan vain yksinänikin. Todella vahva suositus!

Ruudukon suosikki-parhaat pelit (Playstation 1)

Hahaa! Tajusin vasta viime vuonna että olen nörtti kolmannellakin tavalla! Sain tietää, että olen pelaaja. En ole koskaan ajatellut itseäni "pelaajana" sillä eikös pelaajat ole niitä jotka vaan tykittää ceeässää ja pelaa lolia 24/7? Jotka istuu kotona kaikki päivät ja pelaa yömyöhään asti jotain dotaa...

Sain kuitenkin kuulla, että pelaajat on niitä jotka pelaa kaikenlaisia pelejä. Voitteko uskoa? 

Ensin olin järkyttynyt, tietenkin, mutta sitten tajusin, että voin hehkuttaa nyt pelaamistakin! Hienoa ollaa kaapista tässäkin asiassa ja myöntää vihdoin koko maailmalle olevansa pelaaja! Minä, Ruudukko, olen pelaaja! 

Tässä siis kaikkien rakastamaa listailua! Aion käydä kaikki konsolit läpi, jotka omistan ja tehdä vastaavan listan kaikista! Mutta tässä tulee siis uuden uutukainen osio blogiini:

Ruudukon suosikki-parhaat pelit!

Toy Story 2: Buzz Lightyear to the rescue

Julkaisuvuosi: 1999

Kukapa ei olisi pitänyt Toy Storystä pienenä! Minä ainakin tykkäsin ja tämä on ehkä yksi siisteimmistä lisenssi-peleistä mitä olen koskaan pelannut! Toy Story 2 juonen mukaan etenevä peli on täynnä hauskoja ja laajoja tasoja, joissa tutut leluystävät antavat tehtäviä. Sivussa pitää eliminoida vihulaisleluja sekä voittaa tason bossi-lelu. Jokaisesta radasta piti kerätä vähintään yksi "token" ennen kuin pääsi etenemään seuraavaan kenttään, joskus jopa useampi. Tämän parissa meni monia tunteja pentuna. Kentät olivat loppujen lopuksi aika haastavia ja eteneminen vaati hermoja. En tiedä jaksaisiko enää tänä päivänä painaa niin montaa tuntia peliä, joka toistaa itseään jokaisessa kentässä, mutta lapsena se oli yksi suosikeistani!

Spiderman

Julkaisuvuosi: 2000

Jos joku kysyy olinko jo lapsena sarjakuvafriikki niin tässä on vastaus. Spider-man oli yksi suosikkipeleistäni, sillä Hämis oli suosikkisankarini tuohon aikaan! Tämä peli piti tahkota läpi useita kertoja (miten olen jaksanut??), sillä siinä oli niin paljon kerättävää ja muistaakseni siitä sai jotain kun läpäisi eri skinillä varustetulla Hämiksellä? Parhautta oli kerätä kaikki Spider-man sarjikset, mitkä oli piilotettu pitkin tehtäviä. Tässä pelissä oli myös todella hauskoja boss-taisteluita! Scorpioni ja Mysteerio, sekä lopussa oleva Carnage -taistelu! Niin parhautta!

Digimon World

Julkaisuvuosi: 1999

Digimon! Toiseksi paras asia Pokémonin jälkeen oli Digimon. Vaikka tästä voidaankin olla montaa mieltä, mutta minun sydämeeni mahtuivat molemmat. Digimon World oli hauska peli sillä siinä sait kasvattaa itse oman digimonisi ihan vauvasta hautaan asti. Jos kohtelit digimoniasi hyvin, kasvoi siitä joku hieno ultimate-tason digimon, jos taas huonosti, jouduit tyytymään kakka- tai räkä-digimoniin. Tykkäsin niin kamalasti tässä pelissä siitä, että sait kerätä kaupunkiisi kaikkia kivoja digimon hahmoja kun löysit heitä! Monet NPC-hahmot tulivat asumaan kaupunkiin kun teit heille tehtäviä ja mitä enemmän näitä oli kaupungissasi niin sitä isompi se oli! Tämän pelin uusinta versiosta olisin valmis maksamaan!

Tekken 3

Julkaisuvuosi: 1998

Ainut Tekken mitä olen jaksanut pelata tuntitolkulla! Mikä onkaan kivempaa kuin perusmättöpeli, jota voi pelata pikkuveljen kanssa! Tekken on taistelupelien kuningas, kunnes tajuat että siinä voittaa helpommin jos ei osaa oikeasti edes sitä pelata. Rämpyttämällä näppäimiä voit voittaa ihan hyvin sellaisen kaverin joka on pelannut vuosia Tekkeniä. Suosikki hahmoni oli korealainen Hwoarang, jonka potkunyrkkeily-tyyli oli niin siisitä! Myös Gon sai paikan lempparihahmojeni joukossa! Jokainen joka ei ole lapsena pelannut Tekkeniä on jäänyt jostain suuresta paitsi. Tekken 3, on paras Tekken ikinä.

Crash Bandicoot 3: Warped

Julkaisuvuosi: 1998

Crash Bandicoot, lapsuuteni suurin pelisankari. Koko pelisarja on todella ihastuttava ja hauska tasoloikka, jonka parissa tuli myös vietettyä lukuisia tunteja. Kaikki kolme peliä oli pakko pelata 100% läpi, eli kerätä kaikki mahdolliset kristallit ja timantit. Hermoja raastavat hyppykohtaukset ja todella vaikeat boss-taistelut saivat pleikkarin ohjaimet lentämään seinään satoja kertoja. Silti aina vaan jaksoi yrittää. Crash Bandicoot 3: Warped on silti ehdoton suosikkini trilogiasta. Juonesta en sen tarkemmin muista kuin, että syystä x Crash joutuu käymään eri maailmoissa keskiajasta muinaiseen Egyptiin sekä ming-dynastian Kiinasta tulevaisuuteen saadakseen asiat taas kuntoon. Eli siis aikamatkailua hauskoilla vitseillä höystettynä! Ihan parasta! Katso myös Parhaat Pelihetket Top 5!

Spyro 2: Gateway to Glimmer

Julkaisuvuosi: 1999

Spyro on maailman ihanin lohikäärme! Spyro 2 puolestaan on pleikkarin paras seikkailupeli! Miten en tämänkään juonesta muista juuri mitään. Ripto taisi olla sen pahiksen nimi ja tässä kerättiin jotain vihreitä orbbeja ja talismaaneja? Miten on voinut unohtua, vaikka tämä on varmasti ollut se kaikkein pelatuin tasoloikka. Spyro 2 on siitä kiva peli, ettei se ole liian vaikea lapsille. Juoni on aika selkeä ja maailmat isoja ja mielenkiintoisia. Spyrossa on hauskaa slapstick-huumoria, mutta silti moniuloitteinen tarina, joka tempaa mukaansa jo alkumetereillä. Hauskat ja hullunkuriset maailmat ovat täynnä outoja ja ihmeellisiä sivuhahmoja ja mieleenpainuvia vihulaisia. Spyro 2 on ehdoton suosikkini pleikka-seikkailuista, vaan eipä se ole suosikki pleikkari peli vaan...

Crash Team Racing
Julkaisuvuosi: 1999

Se joka ei arvannut tämän pelin olevan listalla huutaa hep! Ja se joka väittää ettei koskaan ole pelannut tätä peliä, saatika pitänyt siitä niin valehtelee. Crash Team Racing on edelleen suosikki rallipelini ikinä! Vaikka hahmoilla ei ollutkaan minkäänlaisia erityisominaisuuksia, eli kaikki hahmot olivat käytännössä yhtä nopeita ja taitavia kuskeja ei se estänyt valitsemasta lemppareita! Itse pelasin yleensä pahiksilla eli Pinstripellä, N. Ginillä ja Cortexilla. Radat ja musiikit tässä pelissä on sellaisia, että vieläkin rakastan niitä! Kaikki oikoreitit piti tietenkin osata, jotta pystyi voittamaan yhtä hyvän pikkuveljen. Mahtava peli! Tästäkin olisin valmis maksamaan mikäli sen uusintapainos saataisiin jollekin konsolille mikä minulla on! Crsah Team Racingin parissa menee helposti yksi lapsuus!

Näin päättyy ylipitkä lista aiheesta, palailen sitten seuraavaksi Game Cube pelien kanssa kunhan jaksan!

Ajattelin nyt tässä vain! Mutta siis minulle on alkanut kertyä pikkuhiljaa näitä peleihin ja pelaamiseen liittyviä tekstejä. Eli siis nörtti Ruudukko on muuttunut koko ajan nörtimmäksi, mikä on siis hyvä asia! Miten siis löytäisimme kätevästi kaikki nämä peleihin liittyvät tekstit? No tietenkin tägillä "ruuukko pelaa". Mikä olisikaan hienompi ja rehellisempi tägi?

Tästä lähin siis kaikki listat ja peliarvostelut ja muut peleihin liittyvät juttuset  ovat tämän tägin alla.