Vuosikymmenen parhaat: Pelit

Vuosikymmenen päättymisen kunniaksi on hyvä myös kerrata sitä, millaisista peleistä nautin 2010 -luvulla. Pelaajana olen kehittynyt huikeasti tämän kymmenen vuoden aikana ja nykyään voinkin kutsua itseäni hyvällä omalla tunnolla ja hieman cringellä, Gameriksi. Konsoleita vuosikymmeneen mahtui perinteiset Nintendon konsolit kuten DSi, 3DS, Wii U sekä uusimpana Nintendo Switch. Myös Gameboy Color ja SNES mini tulivat hankittua nostaligia syistä. Siirryin myös PC pelaamisen ihmeelliseen maailmaan Skyrimin myötä ja tulipa meidän talouteen myös Playstation miltei kahden vuosikymmenen tauon jälkeen! Loppu vuosikymmenestä myös mobiilipeli markkinat kasvoivat huikeasti ja muun muassa Angry Birdsin lisäksi vietin aikaa Fallout Shelterin, 2048, Pokémon Shufflen ja Pokémon GO:n parissa. 

Oli aivan älyttömän kiva koota tätä listaa, sillä se pakotti miettimään vähän uudelleen noita kaikkien aikojen suosikki pelejäni, joista tein joskus listankin. Vuosikymmenen parhaat listalle tosin valikoituivat tietenkin vain vuosien 2010-2019 välille sijoittuvat pelit. Kaikki listalle päässeet pelit ovat hyvin erilaisia, eikä niitä oikein voi edes keskenään kunnolla verrata. Siksi järjestys on ehkä enemmän suuntaa antava kuin absoluuttinen totuus. Yhteistä peleille kuitenkin on se, että ne ovat kaikki aivan äärettömän rakkaita minulle ja ovat vaikuttaneet minuun jopa ihmisenä ja ajattelijana. Tästä lähtee Vuosikymmenen parhaat pelit -lista minun mielestäni! Mainintana vielä, että Minecraft ei juuri ja juuri päässyt top 10 joukkoon, vaikka kyllä se periaatteessa sinne kuuluisi myös.

10. Pokémon GO (2016)

Mikään mobiilipeli ei ole aiheuttanut sellaista hypeä kuin Pokémon GO. Se sai kaikki vauvasta vaariin, bloggaajasta Hollywood-näyttelijään mukaan taas Pokémonin pariin ja monet jäivätkin sille tielle. Nostalgialla oli merkittävä vaikutus pelin suosioon. Itse olen tämän pelin parissa käyttänyt lukuisia tunteja ihan vain kävellen ympäri maita ja mantuja. Peli on upea osoitus siitä, kuinka saadaan ihmiset ulkoilemaan ja liikkumaan ihan niinkin pienellä idealla kuin "Gotta Catch 'em All". Edelleen lukuisat ihmiset pelaavat peliä, eikä ulkona voi edes oikein liikkua etteikö ainakin yhteen pogo-pelaajaan törmäisi. Peli yhdistää sukupolvia ja herättää keskustelua. Pokémonista tuli jälleen hyväksyttävää ja edelleen yksi sun toinen löytää pelin pariin. Mielestäni Pokémon GO on yksi huikeimmista pelaamisen tasoista mitä tällä vuosikymmenellä saavutettiin! Se varmasti edisti myös pelien käyttämistä markkinoinnin apuna sekä auttoi kehittämään AR+ -tekniikkaa.

9. Coming out on top (2014)

Indie eli independent developer peleihin minulla on aina ollut suuri arvostus. Pelit eivät rajoitu minkään ison studion normeihin vaan kehittäjät tai kehittäjä saa tehdä ihan itse sitä mitä haluaa. Erilaiset dating simulation -genren pelit eivät koskaan ole oikein uponneet minuun, mutta Obscurasoftin Coming out on top teki aikanaan minuun lähtemättömän vaikutuksen. Toki peli sisältää paljon pikkutuhmaa sekä oikeita +18 kohtauksia, mutta siinä on silti käytetty oikeasti aikaa hahmojen ja juonien kirjoittamiseen. Myös kuvitukset ovat taidokkaampia kuin useimmissa vastaavissa peleissä ja tokihan tälle listalle piti yksi lgbtq -peli laittaa (ihan kuin lähes jokaisessa näistä se ei olisi jollain tasolla nähtävissä.) Coming out on top myös inspiroi itseäni kovasti pelien tekemisen pariin. Pari vuotta sitten minulla olikin Tumblerissa vähän erilaisella mekaniikalla toimiva deittailupeli, joka oli sekin melkoisen suosittu seuraajieni keskuudessa. Nyt sitä ei enää ole olemassa, valitettavasti.

8. Awesome Adventures of Captain Spirit (2018)

Listan ensimmäinen, muttei viimeinen Life is Strange -universumiin perustuvat peli. Awesome Adventures of Captain Spirit on ensimmäinen peli, joka rikkoi minut henkisesti. Pelin päähenkilö Chris oli jotenkin niin hieno kuvaus vähän erityisestä lapsesta, jolla on paljon mielikuvitusta ja lapsuuden intoa. Teemoina pelissä ovat niinkin vakavat aiheet kuin alkoholismi, kuolema sekä yksinäisyys. Tarina on siis yllättävän synkkä, vaikka toiveikas. Se miten Chris näkee pelissä maailman on mielestäni aivan älyttömän hienosti toteutettu. Lapselle se roskakasakin voi olla avaruusasema, jos oikein kunnolla käyttää mielikuvitustaan. Kaiken lisäksi peli oli pohjustusta mestariteokselle Life is Strange 2, jossa Chris myös esiintyy. Aivan älyttömän koskettava peli kaikessa lyhykäisyydessään. Captain Spirit jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa ja vaikutti minuun todella henkilökohtaisella tasolla.

7. Breath of the Wild (2017)

Legend of Zelda on yksi suosikkipelisarjoistani ja siitä kieliikin se, että all-time-favorite listallani Majora's Mask on sijalla yksi ja on ollut siellä 2000-luvulta saakka. Myös Wind Waker löytyy top kymmenen joukosta. 2010 -luvulla voiton vie kuitenkin Breath of the Wild, joka on ehkä kaunein ja erilaisin Zelda -peli mitä ollaan vielä koskaan koettu. Rakastan sitä rauhallisuutta ja tunnelmaa, mikä vallitsee Hyrulessa tässä henkeäsalpaavassa mestariteoksessa. Musiikki ja grafiikat tukevat toisiaan saumattomasti ja vaikka aluksi vähän vierastinkin sitä kuinka tyhjältä maailma tuntui niin nykyään todellakin osaan arvostaa sitä tunnetta kun saa hengittää samalla kun pelaa! Jokaisen nurkan takana ei ole laumaa vihulaisia, vaan voit keskittää kaiken energian luonnon tutkimiseen, kiipeilyyn ja harvinaisten tavaroiden etsimiseen. Shrine-systeemi oli myös mielestäni hauskaa vaihtelua ainaisiin temppeleihin. Breath of the Wildin maailma tuntui kirjaimellisesti hengittävän ja sen pariin onkin tästä syystä aina mukava palata. Se myös asetti tietynlaisen uuden minimin sille, mitä avoimen maailman pelit pitää tulevaisuudessa olla. Mukana on myös paljon pieniä easter eggejä Zelda-pelejä tuntevalle.

6. Pokémon X (2013)

Pokémon pelejä alkaa olla jo niin huikean paljon, että jokaiselle varmasti löytyy se oma suosikkinsa. Pokémon X jää nipin napin kakkoseksi HeartGoldille, mutta koska nyt ollaan tällä vuosikymmenellä niin X saa tämän paikan. Pitkästä aikaa Pokémon toi peleihin jotain uutta ja ihmeellistä mega-evoluutioiden muodossa. Generaatio kuusi myös esitteli monia huikeita uusia Pokémoneja ja toi Pokémonit kunnolla kolmiuloitteiseen maailmaan. Siirsin kaikki vanhat Pokémonini aina Sapphiresta asti tähän peliin ihan vain sitä varten, että pääsen taistelemaan uusilla grafiikoilla kaikilla vanhoilla pokeillani. X oli myös se peli, jonne jätin kaikki nuo upeat tiimini ja pokemonini, odottamaan sitä hetkeä, jos joskus tulee sen arvoinen peli, jonne jaksan ne siirtää. Pokémon X tarjoaa myös yhden parhaimmista soundtrackeistä, joita Pokémon peleissä on koskaan kuultu. Monet nykyisistäkin suosikki Pokémoneista kuten Greninja, Inkay ja Aegislash tulevat tästä pelistä.

5. Skyrim (2011)

Millainen olisikaan pelilista ilman kaikkien modernien avoimen maailman pelien äitiä! Skyrim ihastuttaa ihmisiä edelleenkin lähes vuosikymmen myöhemmin. Skyrimin tietynlainen bugisuus, modattavuus ja rajattomat perseilymahdollisuudet tekevät Elder Scrollsin viidennestä osasta todella uniikin pelikokemuksen. Itselläni Skyrim oli se peli, joka oikeastaan siirsi minut kotikonsoleilta PC -pelaamisen pariin ja sille tielle sitten ollaankin jääty. Olen ehkä siitä poikkeuksellinen Skyrim-pelaaja, että olen pelannut pelin jopa läpi asti ja kokonaan lähes 80 prosenttisesti. Monilla kun tuntuu sivutehtävät vievän aina kauemmas ja kauemmas ihan siitä pääjuonesta. (Sivutehtäviä muuten on paljon ja ne ovat mielenkiintoisia!) Ehkä tämän päivän normeilla Skyrimin grafiikat ovat jo hieman vanhentuneet, mutta eivätpä ne huonot grafiikat ennenkään ole hyvää peliä pilanneet!

4. Life is Strange 2 (2019)

En tiedä onko minulla suoraan enää mitään lisättäävää Life is Strange 2:seen. Tuntuu, että olen kirjoittanut nyt jo aivan liian monta tekstiä aiheesta, mutta koitetaan! Mikään peli koskaan ei ole aiheuttanut sellaista tunnekuohua minussa kuin Life is Strange 2. Olin mentaalisesti aivan rikki lähes kaksi viikkoa pelin pelaamisen jälkeen. Vieläkin minut saa helposti tolaltaan kunhan vain ajattelen peliä, kuuntelen sen musiikkeja tai pelaan sitä. Juoni oli niin voimakas ja päähenkilö Sean niin samaistuttava, että koukutuin peliin aivan samantein. Olen myös pitkälti koukussa siihen tunteeseen mitä peli minussa aiheuttaa ja edelleen käyn salaa aina välillä itkemässä katsoen kohtauksia pelistä. Äärettömän kaunis peli, joka saa osakseen paljon kritiikkiä siitä syystä, että sitä verrataan edelliseen osaan. Molemmat pelit ovat hyvin erilaisia ja hyviä omalla tavallaan. Päädyin myös ostamaan jälkikäteen Collector's Edition version tästä pelistä.

3. Overwatch (2016)

En varmaan koko vuosikymmenen aikana laittanut yhteenkään toiseen peliin niin paljon pelitunteja kuin Overwatchiin. Tulen ikuisesti muistamaan sen kuinka Semlan kanssa oltiin Henkan luona käymässä ja hän näytti meille Overwatchin trailerin. Ensi alkuun olin vähän sen kokeilemista vastaan. Enhän ollut koskaan aiemmin pelannut FPS-pelejä, joten en ollut ollenkaan varma olisiko tämä peli minulle. Kansikuvatyttö Tracer ja hänen pelityylinsä tuntuivat kuitenkin todella houkuttelevilta ja päätin antaa pelille mahdollisuuden. Nyt vuosikymmenen lopussa voisin väittää jopa, että Overwatch on yksi aikamme parhaimpia videopelejä. Hauskat sarjakuvamaiset grafiikat, upeat hahmot ja koko lore Overwatchin ympärillä tekevät siitä todella koukuttavan mielenkiintoisen. Totta kai siitä löytyy kaikki nettimoninpeleille ominaiset viat, mutta kaikin puolin todella viihdyttävä ja upea tapaus. Pelin jokaista hahmoa oppii rakastamaan omalla tavallaan ja suorastaan toivookin, että kaikkien tarinaa jatkettaisiin sarjakuvien, animaatioiden ja voice linejen avulla.

2. Arkham City (2011)

Mikään ei ole hienompaa kuin olla supersankari oikeassa elämässä. Paitsi ehkä se, että voi olla Arkham-pelien Batman. Arkham Asylumin aloittama Arkham-pelisarja on jo itsessään todella huippu. Arkham Origins ja Arkham Knight olivat molemmat oikein kivoja pelejä, mutta eivät vedä vertoja sarjan ensimmäisille osille. Sarjan paras peli on kuitenkin ehdottomasti Arkham City, jossa pääset ensimmäistä kertaa liihottelemaan Batmanina avoimessa peliympäristössä. Peli on juoneltaan hyvin selkeä, mutta yllätyksellinen. Pelityyli on simppeli ja voit halutessasi kehittää Batmaniä ja pyrkiä tekemään aina vain haastavampia komboja. Erilaiset sivutehtävät voi halutessaan jättää vasta pääjuonen jälkeenkin sillä niitä on paljon! Arkham Citystä löytyy viittaukset lähes kaikkiin keskeisiin Batman-hahmoihin kuin myös muuhun DC-tuotantoon. Mukana on myös aivan älyttömän paljon mielenkiintoista kerättävää ja lorea löydettäväksi.

1. Undertale (2015)

Vuosikymmenen paras peli on minun mielestäni ehdottomasti Toby Foxin mestariteos Undertale. Vaikka listalta löytyikin pelejä joissa oli enemmän tunnetta ja joiden parissa viihdyin pidempään, ei mikään muu ole onnistunut tekemään jotain niin hienoa kuin Undertale. Kyseinen peli nimittäin aloitti indie-pelien uuden tulemisen ja nyt jokainen kotikonsolikin vannoo indie-pelien nimeen ja haluaa olla osana tukemassa niitä. Undertalen värikäs ja mielikuvituksellinen maailma on niin omalaatuinen, ettei toista vastaavaa oikein ole. Juoni, musiikki ja grafiikat tekevät pelistä uniikin kokemuksen, jota on hankala jäljitellä. Kaiken lisäksi Toby Fox teki kaiken tuon aivan itse 32 kuukaudessa. Nyt ahkeruus kantaa todellakin hedelmää, sillä Toby Fox on päässyt tekemään pieniä projekteja Nintendon kanssa ja onpa Undertale itsessään jo Nintendo Switchille. Undertale sai jopa näkyvyyttä uudessa Smash Bros. Ultimate pelissä! Aivan huikea suoritus, mikä varmasti kannustaa pelintekijöitä ympäri maailman kokeilemaan taitojaan indie-pelien parissa.

Tältä listalta on niin moni myös ihan siinä minun all-time-favorites listallakin. Sen verran huikeita tapauksia viime vuosikymmen meille esitteli! Näiden parissa on itketty kun lemppari hahmo on kuollut, iloittu kun toinen sai onnellisen lopun. Ohjaimet ja näppäimistöt ovat lennelleet seinään toksisten pelaajien takia ja välillä on itse aiheutettu pahaa mieltä kanssa pelaajille. Olen ihastunut pelien mielenkiintoisiin maailmoihin ja rakastunut niiden upeisiin musiikkeihin. Kerrassaan upea upea upea vuosikymmen pelien osalta! Listan ulkopuolelle jäivät jopa nämä huikeat pelit: Minecraft, Life is Strange, Last of Us, Smash Bros. Ultimate, Fallout 4, Mario Odyssey, Spider-Man sekä Detroit Become Human. Varmasti myös moni peli, jota en vain syystä tai toisesta pelannut vuosikymmenen aikana! Vahva suositus kaikille listan peleille, jos yhtään kiinnostaa!

2018 so far

Tämän vuoden ensimmäinen puolisko jotenkin vain hujahti ohi. Kesäkin ehti vasta alkaa ja nyt se jo vetelee viimeisiään. Jotenkin hassua, että mulla oli myös ensimmäinen ihan oikea kesäloma ties kuinka pitkään aikaan! En kuitenkaan tehnyt kesällä mitään superihmeellistä, mutta muun muassa ulkoiltua tuli paljon Pokémon Go:n kanssa sekä Pride Helsingissä tuli pyörähdettyä. Hanniskin kirjoitti blogissaan siitä miten ahdistavaa se on kun ei niin sanotusti suorita kesää, eli siis tee aivan loputonta määrää kivoja juttuja ja koe mahtavia asoita. Itse samaistun tähän täysin, mutta toisaalta välillä on mukava ottaa ihan vain aikaa itselle ja rentoutumiselle.

Pokémon Go kaksi vuotta myöhemmin

Täytyy sanoa, että Pokémon Go:n suosion jatkuminen yllätti minut todella positiivisesti. Gym -systeemin muuttuminen sekä Raid -taisteluiden lisääminen toivat peliin sitä oikeaa mielenkiintoa ja haastetta. Sittemmin lisätyt ystävätoiminnot sekä vaihtomahdollisuus ovat myös olleet ihan kiva lisä. Josta puheen ollen, liitän tähän kuvan omasta Friend -koodistani ja kaikki halukkaat saavat minut lisätä ystäväkseen!

Muu pelaaminen

Ei luoja olen niin kyllästynyt Overwatchiin... Se ei vain enää tuota minulle juurikaan iloa eikä silmäni pysy enää sillä tavalla perässä niin hektiseen pelaamiseen. Korvaajana Overwatchille olen alkanut pelata Elder Scrolls Onlinea, johon myös minut saa kaikki halukkaat lisätä kavereiksi - ilmoita halukkuutesi vaikka kommenttikenttään! Myös uuden Smash Brosin ollessa ihan nurkan takana, on Switchin ostaminen alkanut himoittaa entistä enemmän!

Elokuvat ja kesän blockbusterit

Tämä on ollut todellakin mielenkiintoinen kesä, sillä olen skipannut jo vaikka kuinka monta todella kiinnostavaa leffaa. Ant-Man & Wasp, Deadpool 2 ja Jurassic World ovat kaikki jääneet katsomatta, joko ajanpuutteen tai mielenkiinnon takia. Tästä syystä blogissa on ollut melko hiljaista närttileffojen suhteen. Sen sijaan Netflixiin on lisätty tuon tuosta mielenkiintoisia leffoja ja niiden parissa onkin vierähtänyt useampikin tunti. HBO:n irtisanoin, sillä sielläpä ei ollut enää mitään katsottavaa. Castle Rock ja Big Little Lies saavat oottaa ensi kevääseen.

Piirtämiseen ja vapaa-ajan tekemiseen ei myöskään ole ollut ihan hirveästi aikaa, mutta aina silloin tällöin olen koittanut jotain piirrustuksia uppailla Tumblrin -nsfw blogiini ja siellä onkin jo 2 000 seuraajaa! Olen myös jälleen ollut todella innostunut keräilemään asioita kesän aikana. Olen useampaankin otteeseen tilannut Pokémon kortteja täydentämään kokoelmaani sekä hankkinut 2 euron erikoiseuroja. Keräily on todella hauskaa ja onkin aivan paras tunne kun saat täytettyä kokoelmasi!

Toivottavasti sinä olet ollut ihan tyytyväinen sinun tähän astiseen vuoteesi! Minä ainakin koen olevani ihan onnellinen kokonaisuudessaan. Ei mulla nyt taas sen ihmeempää!

Hyvää alkavaa joulukuuta!

Ihan vain tälläinen pikainen päivtys siitä, mitä elämässäni tapahtuu. En muistaakseni ole täällä maninnut, mutta olen siis ollut töissä syyskuusta lähtien. Pääsin tekemään ihan oman alan hommia yritykselle, joka siis erikoistuu juurikin rahojen ja mitalien myymiseen keräilijöille. Itsekin keräily sydämessäni olen päässyt siis aivan  todella loistavaan duunipaikkaan. Parempaa en oikeastaan osaisi toivoakaan! Siellä minulla siis menee päivät ja illat sitten kotona Netflixin tai Overwatchin parissa.

Blogin puolella on siis ollut hiljaista ihan vain kun on niin kiire oikean elämän kanssa. Nähdyistä nörttileffoista olen kuitenkin pyrkinyt aina kirjoittelemaan. Tarkkasilmäisimmät ovatkin varmaan huomanneet, että yhdestä isosta leffajulkaisusta ei ole tullut postausta. Hävettää myöntää, mutta en ole käynyt katsomassa elokuvaa Justice League, enkä tiedä tulenko edes sitä leffassa katsomaan. Ei sillä, etteikö se kuitenkin kiinnostaisi, mutta ei vaan jaksaisi taas pettyä ja maksaa itseään kipeäksi. Leffa kuitenkin maksaa Finkinollakin vielä 15,90 viikonloppuisin. Suurimmasta osasta asioista olenkin jo ehtinyt tahallisesti ja tahattomasti spoilaantua. Ensi kuussa sitten onkin vähän tykimpää tarjontaa, kun ensi-iltansa saa uusin Star Wars. Eli voitte kuvitella, etten osaa olla hiljaa siitä ennen helmikuuta.

Töiden takia lähes tulkoon kaikki harrastaminen on jäänyt paljon pienemmälle. Pokémon Go:ta pelaan vain sen pakollisen päivittäin ja kun julkisilla tulee liikuttua paikasta toiseen, niin eipä tuota kävelemistä paljoa tule harrastettua. Suicune ja Raikou kumpainenkin jäivät minulta saamatta. Overwatchiinkaan ei aika riitä aivan hillittömästi, mutta sen verran olen pyrkinyt pelaamaan, että rankki pysyy siellä 3000 paremmalla puolella. Ultra Sunia/Moonia en ole vielä ehtinyt ostaa, mutta eipä silläkään niin kiire kun ensin tekisi mieli ostaa alta pois Switch ja siihen Mario Odyssey.

Ei ole kyllä mitenkään huikean hyvin mennyt tää season...

Netflixiä on tullut kulutettua kuitenkin ihan urakalla ja olen löytänytkin uuden suosikkisarjan itselleni. Niinkin laadukkaan kuin Teen Wolf. Älkää kysykö miksi olen siihen hurahtanut, mutta vastaus saattaa löytyä vatsalihaksista ja niiden määrästä. Rick & Morty uusinnat pyörii melkein joka viikonloppu jossain kohtaa telkkarista, mikäli muutakaan katsottavaa ei ole.

Tässä siis vähän joulua edeltäviä tunnelmia Ruudukon suunnalta. Pitäisi varmaan alkaa kohta noita joululahjojakin miettimään, joten eiköhän tässä mennä loppuvuosikin aika haipakkaa! Kirjoitellaan taas sitten kun jotain sanottavaa tulee. Ei mulla nyt taas muuta!

Homostellaan vähän!

En tiedä ovatko muut huomanneet, mutta viimeisen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon homoyhteisössä. Vuosi sitten lgbtqia (jep tuo on se koko nimi) yhteisöä kohtasi järkyttävä tragedia Yhdysvaltojen Orlandossa, joka kosketti maailmanlaajuisesti niin homoja kuin heteroitakin. Kuluvana vuonna olemme saaneet myös naureskella lisää Venäjän homopropagandan kieltävän lain kummallisille koukeroille sekä kauhistelleet Disneyn ensimmäistä avoimesti homoseksuaaliahahmoa. Kotimaassamme uskovaiset pääsivät huutamaan hallelujaa kun Suomessakin tuli voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, eikä maailmanloppua ole toistaiseksi vieläkään tullut. Saimme myös lukuisia uusia homoseksuaaleja populäärikulttuurin (etenkin nörttimaailman) ilmiöihin, voisinkin siis esitellä muutaman parhaimman eri medioista!

Sarjakuvissa on oikeastaan jo arkipäivää erilaiset homohahmot. DC ja Marvel ovat ottaneet hyvin huomioon seksuaalivähemmistöt sekä muut vähemmistöedustajat. Hienoa oli kuitenkin kuulla, että Marvel alkaa julkaisemaan sarjakuvaa, jossa homoseksuaali on pääosassa. Iceman eli Bobby Drake tuli kaapista jo 2015, mutta nyt kaveri saa ihan oman nimikkosarjakuvan ja ainakin minä olen innoissani! Myös DC:n Teen Titans sai seksuaalivähemmistö vahvistusta Aqualadin myötä.

Merkittävin minulle vuoden aikana kaapista tulleista hahmoista oli kuitenkin Overwatchin keulahahmo, Tracer. Jouluna saimme lukea ihastuttavan sarjakuvan, jossa esiteltiin monien Overwatch hahmojen joulunviettoa ja keskeisiä suhteita muihin hahmoihin. Sarjakuvassa Tracerillä on kiire hankkia lahja rakkaalleen vielä jouluaattona. Rankan metsästyksen jälkeen, hän onnistuu saamaan käsiinsä kaulahuivin ja palaa onnellisena kotiinsa. Kotona odottaa punatukkainen kaunis tyttö, joka muiskauttaa suudelman Tracerille vastaanotettuaan lahjansa! Minun joulu oli pelastettu jo pelkästään tällä! Olette ehkä nähneetkin, että muutaman fanartinkin olen näistä söpöläisistä piirtänyt ♥

Myös elokuvien puolella etenkin Disney otti edistysaskelia, vaikkakin ei ehkä kaikkia miellyttäviä. Disneyn Kaunotar ja Hirviö elokuvassa nähtiin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalihahmo. Etukäteen tätäkin kaikki kauhistelivat, eihän lasta voi viedä katsomaan tälläistä elokuvaa! Kaiken lisäksi myös homoyhteisö älähti siitä, että kyseessä on raivostuttava sivuhahmo LeFou.  Itse en ole vielä elokuvaa nähnyt, mutta uskoisin että tapaus on vähän kärpäsestä härkänen. Sen sijaan myös Marvel elokuvassa nähtiin seksuaalivähemmistön edustaja. Osalta saattoi tämä mennä ihan ohi, mutta Guardians of the Galaxy vol. 2 -elokuvassa nähtiin epäsuorasti homoseksuaali. Hahmo on tietenkin Mantis, joka viittasi Draxille ettei pidä edes hänen kaltaisistaan. Pikkuhiljaa muutos tapahtuu Disneylläkin.... Saataisiinkohan jouluna ihastella ensimmäistä Star Wars homo Dameronia?

Televisio on aina ollut se kaikkein helpoin paikka esittää homohahmoja, joten ketään ei luulisi enää edes ihmetyttävän, että joka sarjasta sellainen löytyy. Viimeisen vuoden aikana kuitenkin yksi hahmo teki minuun suuren vaikutuksen jopa telkkarissa. 13 Reasons Why -netflix sarjassa esiintyi aivan supersympaattinen homohahmo Tony. Tony ei huou sellaista stereotypistä homohahmoa, vaan enemmänkin sellaista veljellistä äijää jota kiinnostaa enemmän autot kuin naiset. Tarkkaavaisimmat (kuten minä) voivat kuitenkin aika helposti tunnistaa Tonyn homoksi jo ensimmäisistä jaksoista asti, kun taas toiset sen huomaavat vasta kun tämä tulee kaapista Claylle. Mikäli kiinnostaa päästä käsiksi kunnon homosarjaan niin suosittelen australialaista Please Like Me -sarjaa, joka löytyy kokonaisuudessaan Netflixsistä!

Joka tapauksessa haluan toivottaa kaikille rauhaisaa ja ennen kaikkea iloista Pride viikonloppua! Nähdään Helsinki Prideillä!

Kaikkien aikojen Parhaimmat pelit!

Lisää näitä massiivilistoja! Olen huomannut, että noihin muihinkin tulee palattua vähän väliä kun haluaa tarkistaa jonkin sijoituksen listalla. Marvel ja DC -leffa listat etenkin ovat todella paljon käytössä juuri sen takia, että noita tulee katsastettua uusia vähän väliä. Nyt ajattelin koota siis minun mielestäni kaikkien aikojen parhaimmat videopelit yhteen postaukseen. Minulle pelissä tärkeintä on helposti lähestyttävä maailma ja samaistuttavat hahmot. Mikäli pelissä on myös hyvä juoni ja tarttuva musiikki, ovat ne ehdottomasti paikkansa ansainneet minun suosikkipelieni joukossa. Uskoisin, että pelaajille ei hirveän suuria yllätyksiä tule tällä listalla. Mikäli joku superhyvä peli puuttuu listalta niin olkaa hyvä ja kysykää mielipidettäni! Suurella todennäköisyydellä en ole kyseistä peliä vielä pelannut, mutta voi olla ettei se vain pääse top 10 listalle. Aloitetaanpa!

11.  The Legend of Zelda:  the Wind Waker (2002)

Näköjään jälleen kerran onnistuin juksuttamaan teitä. Tämä on oikeasti top 11, sillä Wind Wakeriä ei voi jättää tältä listalta pois. Wind Waker on hieman erilainen Zelda peli jo ihan ulkonäöllisesti. Sen grafiikat ovat omaperäiset, mutta luoneet jalansijaa monille tämän päivän indie-pelien grafiikoille. Wind Waker on myös ensimmäinen melkein avoimen maailman Zelda peli, jossa voit suorittaa lukemattomia pieniä sivutehtäviä!

10. Crash Team Racing (1999)

Spoilaan sen verran, että CTR on maailman paras rallipeli. Kovin kaukana listalle pääsystä ei ollut Mario Kart Double Dash, mutta piti antaa tämä titteli kuitenkin Crashille. CTR:n parissa tuli vietettyä käsittämätön määrä tunteja pentuna. Oma suosikkihahmoni pelissä oli Pinstripe sekä Cortex. Tämä on sellainen peli jonka haluaisin jälleen käsiini!

9. Minecraft (2011)

Joskus tahtoo olla luova ja tuhlata aikaansa palikkamaailmassa. Harmillisesti kyllästyin hieman peliin sen jälkeen, kun superhienot rakennelmani hävisivät edellisen koneeni mukana. Olin luonut tavallaan toimivan RPG-maailman, jossa oli toimivia temppeleitä ja tehtäviä. Olin myös luonut todella kivan Henkien Kätkemä kylpylän melkein reaalikoossa. Huoh.. tahtoisin niin takaisin tuon maailman, mutta uudelleen en millään viitsisi alkaa sitä tekemään!

8. Arkham City (2011)

Kuka yllättyi, että listaltani löytyy Batmaniä? Arkham City on lähestulkoon kaikin puolin täydellinen Batman peli. Paljon vihulaisia napattavana, hyvä pääjuoni sekä loputtomat pikkutehtävät, lore ja easter eggit tekivät pelistä täydellisen nörttikokemuksen. Edes Arkham Cityn jatko-osat eivät yltäneet tämän pelin tasolle. Arkham Cityssä sinä todellakin saat olla Batman.

7. Super Smash Bros. 3Ds (2014)

Smash Bros. -sarja on ollut yksi rakkaimpia pelisarjoja minulle ihan tuolta Gamecube ajoista asti. Siinä missä Melee onnistui koukuttamaan minut ja Brawl toi paljon hyvää lisää pelisarjaan, on kuitenkin 3DS versio ehdoton suosikkini. Smash Run, toimivat valikot ja mahdollisuus pelata kavereiden kanssa netissä on todella kiva lisä! Myös kentät ovat tässä mielenkiintoisempia kuin sisarversiossa Wii U:lle, joka myös ihan kelpo peli!

6. The Elder Scrolls V: Skyrim (2011)

Nyt päästään aika koviin peleihin!  Vierastin todella pitkään Skyrimin kaltaisia pelejä. Jotenkin tuo ekassa persoonassa pelaaminen tuntui oudolta, mutta sitten parempi puoliskoni sai minut kokeilemaan peliä. Yllätyin todellakin positiivisesti. Hahmon luomisesta asti imeydyin peliin aivan täysin. Skyrimin maailma on kaunis ja mielenkiintoinen, jossa on paljon sivujuonia ja ihan ookoo hyvä pääjuonikin (jonka olen ainoana koko kaveripiiristäni suorittanut loppuun sakkaa, yrittäkää nyt edes.)

5. Pokémon X (2013)

Pitäähän minun listallani olla vähän Pokémoniakin! Pokémon X on yksi parhaimmista Pokémon peleistä ikinä. Uusia hirviöitä tuli sopivan vähän lisää, mutta pelissä esiteltiin Mega Evoluutiot, jotka ainakin minun mielestäni olivat todella hyvä lisä Pokémon peleihin! Myös grafiikoiden huikea paraneminen sekä Kalos -alueen kaunis ympäristö olivat omiaan tekemään pelistä niin hyvän!

4. Undertale (2015)

Jos et ole vielä pelannut niin pelaa. Undertalella on mahdollisuus rikkoa pelaaja henkisesti ja saada pelaaja rakastumaan pelin jokaikiseen hahmoon. Pikseligrafiikka on todella virkistävää tämän päivän grafiikoihin nähden ja Undertale pysyy siitä huolimatta kauniina. Ihastuttavien hahmojen lisäksi pelissä on myös ihan tajuttoman hyvä soundtrack, jota kuuntelee vielä tälläi vuosi pelin päättymisen jälkeen! Peli vaatii myös useamman läpipeluukerran, jotta siitä saa kaiken irti. Eikä kertaakaan kaduta, että pelasin pelin kolmesti!

3. Pokémon HeartGold (2009)

Vaikka X on miltei täydellinen Pokémon peli, ei se vedä vertoja lapsuuteni lemppari Pokémon pelin remakelle. HeartGold on siis Pokémon Goldin uusintaversio, mutta tuotuna 2010-luvun kynnykselle. Kaikki uudet Pokémonit ovat mukana, kuten myös uudet hyökkäykset ja kehittymismahdollisuudet. Johto -alue on kaikkeista hienoin ja mielenkiintoisin Pokémon maailma tähän päivään mennessä. Salikouluttajat ovat jokainen upeita, samoten pelin juoni. Parasta on kuitenkin se, että pelin suoritettua sinulla on mahdollisuus siirtyä pelaamaan myös Red & Blue peleistä tuttuun Kantoon. Tässä on todella paljon pelattavaa verrattuna muihin Pokémon peleihin!

2. Overwatch (2016)

Listan uusin peli on tullut sinne pysyäkseen. Noin vuosi sitten tutustuin ensimmäisen kerran Overwatchiin ja rakastuin oitis. First Person Shooterit eli FPS -pelit eivät ole mitenkään ennen saaneet minua kiinnostumaan, mutta Overwatchin upeat hahmot ja kaikintavoin toimiva pelityyli ovat omiaan luomaan täydellisen FPS kokemuksen! Sen verran on tullut tätä peliä jo hypetettyä, että varmaan parempi kun tsekkaatte tuon Overwatch tägin!

 
1. The Legend of Zelda: Majora's Mask (2000)

Parhaaksi peliksi pääsee tämä N64 klassikko. Nyt fiksuimmat ihmettelevät kovaan ääneen, missä Ocarina of Time? Ocarina of Time löytyy listani sijalta 16. Peli on todella hyvä kaikinpuolin, mutta kalpenee absurdin, jännittävän ja sielukkaan Majora's Maskin rinnalla. Majora's Mask on pelinä todellinen tunnekokemus. Monet sivutehtävät ovat todella surullisia ja traagiset ihmiskohtalot saavat tipan jos toisen linssiin. Kaiken kruunaa uskomattoman hyvin pelin tunnelmaan sopiva musiikki. Itse en ole koskaan vielä N64 versiota pelistä pelannut, mutta Gamecube ja 3Ds versiot olen pelannut molemmat läpi, cubella jopa kahdesti.

Tässä siis minun suosikkipelini! Mikäli tosiaan halautte väitellä, kommentoida tai kertoa omista suosikkipeleistänne niin eikun satuilemaan!

25 kertaa minä!

Harvemmin tulee tehtyä näitä henkilökohtaisempia päivityksiä, mutta tälle viikolle niitä mahtuu jopa kaksi! Syy miksi halusin tehdä taas minusta kertovan tekstin on se, että täytän huomenna 25! Se on niin kuin neljännes vuosisata joka tuntuu todella isolta jutulta! Halusin juhlistaa itseäni siten, että tutkin elämääni vaikuttaneita asioita jokaiselta vuodelta vuodesta 1992 aina tähän vuoteen saakka. Varmaankaan mitään suuria yllätyksiä tällä listalla ei ole, mutta ainakin jotain mielenkiintoisia pikkuseikkoja saattaa minusta paljastua. Ennen kuin leimaatte minut jälleen itsekeskeiseksi luuseriksi niin tämä on ehkä tavallaan enemmän omaksi iloksi tehty teksti johon on sitten kiva palata kymmenen vuoden päästä. :)

1992 - Synnyin

Helmikuussa 1992 tosiaan synnyin ja siitä lähtien on tullut tutkittua tätä alati muuttuvaa maailmaa. Samana vuonna syntyi myös muutamat tämän hetken kuumimmista nimistä elokuvien saralla ja etenkin kaiken maailman kivojen nörtti juttujen parissa työskenteleviä sellaisia! Daisy Ridley ja John Boyega Star Warsista, Ezra Miller Justice Leaguesta ja Alexander Ludvig ja Josh Hutcherson Nälkäpelistä. Kaiken lisäksi jaan syntymäpäivän Taylor Lautnerin kanssa. 1992 oli nörttien vuosi!

1993 - Jurassic Park

Nuorempana olin ihan hitonmoinen Dinosaurus-fani. Tiesin kaikki lajit ja yksityiskohdat kaikesta! (Tai ainakin luulin tietäväni). Jurassic Park on edelleenkin yksi 90-luvun parhaista leffoista ja onhan dinosaurukset edelleen tosi siistejä! 

1994 - Frendit

Vuonna 1994 alkoi yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sitcom -sarjoista. Ketään ei varmaan yllätä, että en tosiaan vielä kolme vuotiaana sarjaa seurannut, mutta teini-ikäisenä se nousi aika kovaksi jutuksi! Voisin melkein syyttää Frendejä siitä, että pidän edelleenkin sitcomeista, mutta ennen kaikkea sarjan syytä on sarkastinen huumorintajuni. Kiitos Chandler.

1995 - Pixar

Kaikille lapsille animaatioleffat on se ykkösjuttu. Olen ihan tyytyväinen siihen, että elin animaatioiden kulta-ajan lapsena. Varmasti siitä syystä edelleenkin animaatiot on tosi kova juttu. Etenkin Pixarin ja Studio Ghiblin tuotanto on aivan järjettömän hyvää. Vuonna 1995 ilmestyi siis Toy Story, eli ensimmäinen kolmiuloitteinen animaatioleffa tai kuten minä niitä kutsuin: "huffpuff-leffa".

1996 - Pokémon

Ehkäpä yksi suurin vaikuttaja elämääni on ollut tuo Nintendon paras pelisarja eli Pokémon. Ken Sugimori eli Pokémonien alkuperäinen piirtäjä oli ja on yksi idoleistani ja kopioimalla hänen töitään opin todella paljon piirätmisestä. Pokémon pelejä olen pelannut Goldista asti ja kortteja olen kerännyt siitä asti kun sain ensimmäisen sellaisen käteeni!

1997 - Harry Potter

Olen todella huono lukemaan kirjoja tänä päivänä ja taitaa olla vain yksi kirjasarja jonka olen alusta asti lukenut loppuun saakka. J. K Rowling teki lapsuudestani ja nuoruudestani taianomaisen maailman ihanimmilla hahmoilla ja tapahtumilla. 1997 ilmestyi ensimmäinen Potter kirja, mutta itse luin Viisasten Kiven vasta muutama vuotta ilmestymisen jälkeen.

1998 - Crash Bandicoot 3: Warped

Pleikkari oli myös iso juttu lapsuuttani. Vuoron perään pelattiin veljen kanssa erilaisia pelejä, oli pelipäivät ja pelikiellot. Joskus tuli heitettyä ohjaimella veljeä tai seinää kun meni pelit pieleen. Monet parhaimmat pelit joita olen pelannut löytyvät Playstation ykköseltä ja yhtenä parhaimapana seikkailupeli Crash Bandicoot 3: Warped vuodelta 1998.

1999 - Kouluun

Jos en nyt ihan väärin laskeskellut niin 1999 menin kouluun. Pieni kyläkoulu nimeltään Kirstinkallion koulu on se, missä vietin ensimmäiset neljä kouluvuotta. Koulu oli sopivan pyöräilymatkan päässä ja pienen kokonsa vuoksi siellä oli helppo ystävystyä kaikkien kanssa. Omalla luokallani oli kuusi oppilasta joista yksi on edelleenkin hyvä ystäväni. Kirstari oli siitä hyvä, että jokainen sai olla oma itsensä eikä ketään jätetty yksin.

2000 - Legend of Zelda: Majora's Mask

Eräs suosikkipeleistäni ilmestyi vuonna 2000. Zelda-pelit ovat olleet myös todella kovassa suosiossa ja parhaimpana juuri tämä Majora's Mask. Nintendo 64:lla en peliä ikinä päässyt pelaamaan, mutta muutaman vuoden päästä Gamecube versiota. Sen lisäksi ostin toissa vuonna pelin myös 3DS versiona ja edelleenkin se on yksi parhaimpia pelejä ikinä!

2001 - Tove Jansson (1914 - 2001)

Eräs harmittavimmista asioista tässä maailmassa on se, että tavallaan olisin voinut joskus jopa tavata Toven. Tove Jansson kuoli 2001, mutta jätti arvokkaan kulttuuriperinnön taakseen, Muumit. Tove on yksi minun suurimmista idoleistani ja arvostan hänen tuotantoaan aivan älyttömän paljon!

2002 - Lilo & Stitch

Disneyn animaatiot! Olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Disney klassikot, mutta yksi on edelleen ylitse muiden ja se on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Lilo & Stitch. Käytän edelleenkin todella paljon erilaisia quoteja tästä leffasta päivittäin...

2003 - Big Fish

On vaikea sanoa milloin aloin oikeasti oikeasti fanittamaan elokuvia. Yksi tekijä kuitenkin oli Tim Burton, jota fanitin teininä suuresti. Ymmärsin tuolloin, että ohjaajalla voi olla oma tyyli jonka oikeasti tunnistaa leffasta toiseen. Big Fish on varmaankin suosikki elokuvani Burtonilta ja ehkä juuri sen takia, että se ei ole niin selkeä Burton leffa, vaikka siinä kaikki elementit siihen onkin.

2004 - Sarjakuvat

Alakoulun loppupuolella aloin todenteolla ajattelemaan, että minusta tulee isona sarjakuvapiirtäjä. Minulla oli tuolloin kaikkein eniten ideoita ja hahmoja sarjiksiin ja edelleenkin minulla on talleessa satoja sivuja luonnoksia ja tarinoita! Ehkä minusta vielä joskus tulee sarjakuvapiirtäjä, kuka tietää!

2005 - Doctor Who

Doctor Who palasi vuonna 2005 aivan uudella konseptilla ja satuin sitä vahingossa YLEltä katsomaan. Christoper Eccelston oli todella siisti Tohtori joka vetosi nuoreen minään. Koko Doctor Who vain upposi tosi hyvin tälläiseen nuoreen scifi-faniin ja parasta on se, että voin edelleen sanoa että fanitin Doctor Whota ja ennen kuin se oli coolia! Eli ennen Tennantia.

2006 - P!nk - I'm Not Dead

Jossain kohtaa yläasteen alussa aloin kuunnella musiikkia. Se oli jotenkin todella outoa ja noloa kertoa kavereille, että pitää musiikista. Ehkä tää oli vaan joku poikien juttu, mutta musiikkia ei kuunneltu, etenkään naislaulajia. Fanitin ensin Gwen Stefanin tuotantoa, mutta kun P!nk julkaisi albuminsta I'm not Dead vuonna 2006, olin aivan myyty. P!nk on edelleen yksi suosikki artistini ja olenkin häntä käynyt kahdesti katsomassa livenä!

2007 - Fullmetal Alchemist

En muista milloin meille tuli subtv, mutta ainakin Dragon Ball oli silloin Cell-sagaa aloittelemassa. Pari vuotta sen jälkeen eli 2007 subilta alkoi eräs parhaimmista animeista ikinä eli Fullmetal Alchemist! Rakastuin oitis tuohon maailmaan ja vasta sen jälkeen kun aloin lukea mangaa ja katsoa FMA: Brotherhood animea toden teolla rakastuin tähän! Kiitos Hiromu Arakawa, sait minut pitämään mangasta!

2008 - Marvel Cinematic Universe

Vuonna 2008 Iron Man elokuva avasi tien kokonaiseen leffa universumiin supersankareita. Tuolloin en vielä ravannut leffassa katsomassa jokaikistä MCU -leffaa, mutta tänä päivänä ne ovat kaikki must see -tavaraa. Parin vuoden sisällä tuonkin pitäisi huipentua Infinty War -leffoihin ja saamme heittää hyvästit monille hienoille hahmoille jotka Marvel on yhdessä Disneyn kanssa tuonut valkokankaalle!

2009 - Don Rosa

Tapasin Lahden Suurhallissa vihdoin yhden elämäni suurimmista sankareista vuonna 2009. Don Rosa oli se kovin sarjakuvien tekijä kun olin nuori ja edelleenkin hän on todella insipiroiva vaikkei enää piirräkkään sarjakuvia. Don Rosa on vaikuttanut myös paljon piirrostyyliini ja ihailen edelleen hänen Ankka-tuotantoaan.

2010 - Inception

Nyt voi sanoa, että leffojen fanitus alkoi oikeasti olla sitä luokkaa, että alkoi oikeasti tajuamaan millainen on hyvä elokuva. Taisin katsoa ensimmäisen Oscar-gaalanikin tuolloin kun Inception oli ehdolla. Inceptionissa kulmunoituu monta asiaa joita rakastan: Christopher Nolan, Hans Zimmer sekä loistava näyttelijäkaarti ja näyttävät erikoistehosteet! Edelleen eräs suosikkileffoistani.

2011 - Ylioppilas

Lukio ohi ja kohtailset paperit ulkona. Kirjoitin psykologian ja uskonnon reaaleina joista jälimmäisen paremmin eli M. Lukio oli hienoa aikaa elämässä ja nyt kaduttaa etten ottanut enempää irti sen hienouksista! Pari uutta ystävääkin sain sieltä. Samana vuonna tein myös ensimmäisen ison ulkomaan reissuni Lontooseen serkkuni kanssa. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen tuolloin. Aivan huikea vuosi oli tuo!

2012 - Elämänmuutoksia

Vuosi 2012 oli todella täynnä tapahtumaa. Olin intissä sen pari kuukautta, palasin takaisin Prismaan töihin, erosin. Kaiken maailman ihmeellisiä asioita mahtui tähän, mutta ehkäpä kaikkein paras oli kuitenkin se kun tapasin tämän paremman puoliskoni loka-marraskuussa 2012. Siitä asti ollaan toisiamme jouduttu katselemaan!

2013 - Batman: Death of the Family

Jos joku ei tiedä niin rakastan Batman sarjakuvia! Eräs suosikki tarinoistani on vuoden 2013 julkaisu Death of the Family. Tarina on klassinen Jokeri tarina Earth 52 maailmasta. Sen tekijöinä ovat Scott Snyder sekä piirtäjä Greg Capullo. Muita suosikki Batman tarinoitani ovat Heart of Hush, Killing Joke sekä Year One.

2014 - Sia - 1000 Forms of Fear

Ah, Sia. Tämän hetken ehdoton suosikkini musiikin saralla. Joka ikinen Sian biisi koskettaa minua jollain tavalla syvältä sisältä ja etenkin tämä 1000 Forms of Fear -albumi on jotain niin upeaa! Levyltä löytyvät hitti biisit Chandelier, Big Girls Cry sekä oma suosikkini Elastic Heart. Sia on myös upea ihminen kaikin tavoin ja täydellinen roolimalli!

2015 - Star Wars: the Force Awakens

Aina Episodi III:sta asti olen ollut aivan tajuton Star Wars nörtti. Kaikki tieto mitä Tähtien sotaan liittyy on ollut pakko ahmia niin sarjakuvien kuin tv-sarjojenkin puolesta. Kaikkein parhainta Star Wars tavaraa ovat kuitenkin ne itse elokuvat joista parhaimpana vuoden 2015 Force Awakens. Vanhoista Uusi Toivo sekä Imperiumin vastaisku ovat myös täydellisiä rainoja!

2016 - Overwatch

Viimeistä viedään! Kuten huomata saattaa niin elokuvat, sarjakuvat ja pelit ovat olleet todellakin iso osa elämääni, niin myös viimeisimpänä oleva Overwatch. Overwatch toi minut ampumapelien pariin, mutta ei niinkään genrensä vaan ihastuttavien hahmojensa takia!

Tässä siis kiteytettynä minä. Paljon muutakin tietysti mahtuu minun nörttielämään, mutta ehkä nämä voisi olla jotain kohokohtia. Jos joku haluaa tehdä samanlaisen itsestään vuosipäivänään tai ihan vaan muuten niin siitä vaan! Tää oli yllättävän hauskaa ja haastavaakin :)

Parhaat pelit 2016

Jälleen kerran on listan aika! Tällä kertaa otan syyniin parhaimmat pelit joita pelasin viime vuonna. Pelin ei tarvitse olla julkaistu viime vuonna, pääasia on se että minä tutustuin siihen tuolloin ja vietin aikaa tunnin jos toisenkin sen parissa. Peli ei myöskään saa olla remake mistään aiemmasta pelistä ja minun täytyy oikeasti olla pelannut peli läpi. Pelaaminen tuntuu vievän vuosi vuodelta aina vain enemmän aikaa elämästäni, mutta eipä tuo nyt hirveästi haittaa... Hyvän pelin parissa viihtyy siinä missä hyvän leffan tai kirjankin. Tässä tulee Ruudukon suosikki pelit vuosimallia 2016!

 #5 Wolf Among Us

alustana: PC

julkaisija: Telltale Games

pelitunnit: 7h

Eräs ystäväni suositteli tätä peliä joku vähän reilu vuosi sitten ja tammikuussa taisin pelin pelatakin läpi. Wolf Among Us perustuu Fables nimiseen sarjakuvaan ja on eräs Telltale Gamesin parhaimmista peleistä. Tosin, studio ei oikeastaan huonoja pelejä teekkään. Valintapohjainen seikkailu sijoittuu Manhattainille keksittyyn kaupunginosaan nimeltä Fabletown. Pelissä ohjataan Isoa Pahaa Sutta, joka muiden satuhahmojen tavoin piilottelee ihmismuodon takana ihmisten maailmassa. Valinnat joita pelin aikana teet vaikuttavat hahmon kehitykseen ja loppuratkaisuun.

#4 Batman - The Telltale Series

alustana: PC

julkaisija: Telltale Games

pelitunnit: 7h

Eihän tämä nyt Arkham -peli ole, mutta ihan pirun hyvä! Telltale Games yllätti jälleen kerran tekemällä minulle rakkaasta aiheesta pelin. Tällä kertaa saat olla paljon paremmin Batamanin pään sisällä ja  joudut oikeasti pohtimaan olisiko jokin vihulainen parempi kohdata Batmanina vaiko neuvotellen Bruce Waynena. Juoni ei välttämättä ole ihan niin syvä kuin Batmanille toivoisi, mutta ainakin tämä sisältää paljon enemmän gorea ja realismia kuin aiemmat Batman pelit. Tämä on oiva peli aikuismaisempaan makuun, joka haluaa kokea millaista on olla oikea etsivä ja tutkia johtolankoja rikospaikalla!

#3 Pokémon Sun & Moon

alustana: 3DS

julkaisija: Nintendo

pelitunnit: 102h

Vaikka tämä onkin eräs huonoimmista koskaan tehdyistä Pokémon peleistä, sai se kuitenkin imaistua minut mukaansa. Alun takkuilujen ja loputtomien tutoriaalien jälkeen peli muuttuu ihan siedettäväksi ja uusien sekä vanhojen Pokémon hahmojen kerääminen tuntuu taas mielekkäältä.Oma tiimini koostui jostain syystä todella kummitus-Pokémon painotteisena. En ole koskaan aiemmin rakentanut tiimiä siten, että lähes koko tiimillä on sama kakkos tyyppi. Sun & Moon vaan esittelivät niin siistejä kummituksia, että tiimiin pääsi ihan vahingossa neljä kummitusta! Juonellisesti peli oli pettymys, mutta onhan se kuitenkin Pokémon peli!

#2 Undertale

alustana: PC

julkaisija: Toby Fox 

pelitunnit: 13h

Undertale on oudoin ja ihastuttavin pelikokemus joka minulla on ikinä ollut! Niin paljon rakastettavia hahmoja ja kauniita maisemia ja kaikki pikselimaailmassa joka on revitty kuin suoraa NES konsolilta! Undertale vie mukanaan alkumetreiltä loppuun asti. Hahmot ovat ihanasti toteutettu ja kaikilla on niin hauska oma persoona. Viholliset ovat kaikki uniikkeja luontokappaleita joita vastaan voi onneksi kieltäytyä taistelemasta. Toisaalta jos Papyruksen naama alkaa ärsyttämään, voit aina ottaa sen leluveitsen ja aloittaa massamurha pelimuodon!

#1 Overwatch

alustana: PC

julkaisija: Blizzard Entertainment 

pelitunnit: ~ 350h

Se joka ei arvannut tämän olevan ykkösenä voi vaikka mennä nurkkaan häpeämään! Sen verran paljon on tullut jauhettua tästä viimeisen vuoden aikana! Siltikin jos minulle olisi vuosi sitten sanottu, että pelaan aktiivisesti 'first person shooter' -peliä niin olisin nauranut niin kovaa että sattuu! Minäkö pelaisin ampumapeliä, jossa avain voittoon on puhua tuntemattomien kanssa netin välityksellä? Overwatch on vain niin paljon kaikkea muutakin! Kauniit animaatiopätkät, sarjakuvat sekä aivan törkeän ihanat hahmot joita kaikki rakastaa sukupuolesta, rodusta tai uskonnosta huolimatta! (paitsi Genjiä ja Hanzoa, vihaan teitä Shimada mainit.) Overwatch on rakkauden ja ystävyyden iloinen peli jossa lahdataan toisia! (rakkaus tosin on kaukana noista Shimadoista...) Täydellinen peli! (Poistakaa Hanzo.)

Kunniamaininnat 

Black Desert Online - Joo ihan mukava, mutta ei ehkä sellainen peli mitä minä jaksan pelata satoja tunteja.

Pokémon Go - Pokémon Go on vuoden ihastuttavin mobiilipeli! Ainut syy miksi se ei pääse tähän listalle on se, että peli on niin buginen, että vain puolet ajasta julkaisun jälkeen olen voinut sitä pelata...

Kingdom Hearts Unchained X - Mobiilipeli jota jaksoin pelata ehkä kuukauden. Pikkusen liian raskas peli puhelimelle pyöritettäväksi, mutta ihan kelpo seikkailu jos rakastaa Kingdom Heartsia!

Overwatch

Overwatch, tuo suloinen elämän tuhoaja. Tähän päivään mennessä takana on yhteensä 170 tuntia pelaamista enkä edelleenkään ole edes kokeillut kaikkia hahmoja! Olen opetellut jokaisesta hahmoluokasta yhden hahmon siten, että osaisin pelata niillä vaikka silmät kiinni. Nyt ehkä olisi aika ottaa jo uusia hahmoja pelattavaksi... (Tästä tulee superhyper-overwatch -postaus joten anteeksi jo etukäteen!)

Overwatchin parissa tosiaan viihtyy tunnin jos toisenkin päivässä. Kaikkein parahimmillaan se on kun pääsee pelaamaan kavereiden kanssa (Guy, Riksuuu, Semlahio, Taivaspoika), mutta myös kilpapleaaminen on noussut omaan suosioon. 'Kilpapeli' eli Competitive on siis se, missä taistelet toisten pelaajien kanssa vastustajan tiimiä vastaan ja voittamalla oma rank-taso nousee. Häviöstä tietenkin päinvastoin. Oma rankki on tällä kirjoitushetkellä 2878, mikä siis tarkoittaa sitä, että pelaan Platinum -tasolla. Olen myös jo 189 -levelillä ja tässä tulee ne neljä rakasta hahmoa joiden avulla olen sinne päässyt:

Lena Oxton aka Tracer

Tracer on se hahmo johon rakastuin jo ensimmäisestä trailerista lähtien. Tämän tytön hauskat aikamatkustus voimat sekä kaksi tehokasta pistoolia tekevät Traceristä tappavan hahmon oikeissa käsissä. Oma pelityylini hänellä on juuri se millainen pitääkin, eli mene vastustajatiimin taakse, ammu parantaja-hahmot ja häiriköi mahdollisimman paljon heidän etenemistään. Tracerin ultimate-hyökkäys eli Pulse Bomb on kiva pikkupommi, jonka voi näppärästi yhdistää esimerkiksi Zaryan kanssa jolloin Play of the Game on taattu! Parhaimmillaan Tracer on silloin kun saa vastustajan Mercyn huutamaan "Fu*k you Tracer, get cancer!" 

Lúcio Correia Dos Santos aka Lúcio

Lúcio on yksi ehdottomista suosikeistani! Joskus on vaan todella kiva pelata parantajaa ja pitää huolta siitä että tiimikaverit ei kuole ihan heti. Lúcion erikoisuus on myös se, että hän on todella nopea liikkumaan ja pystyy muun muassa liukumaan seiniä pitkin (kamala kun on vaikea suomennella näitä termejä...) Lúciolla pyrin pysymään aina tankin takana ja avustamaan ampumalla omia heikkoja ammuksiani kohti vihollisia. Kun kavereiden elämät alkaa olla kuluneet niin käyttelen sitten Amp it Up -boostausta, joka nostaa tiimin elämät taas ennalleen. 

Amélie Lacroix aka Widowmaker

Widowmaker on nimensä mukaisesti leskentekijä. Oikeissa käsissä Widow voi olla todella todella tappava sniper-hahmo. Tällä hetkellä Widowmaker ei ole todellakaan suosiossa kilpapelaamisessa sillä hahmolla täytyy tosiaan onnistua tekemään koko ajan päälaukauksia, jotta viholliset kuolevat. Myös puolet hahmoista (Genji, Tracer, Dva, Winston, Ana, Hanzo...) ovat liiankin hyviä eliminoimaan läheltä puollustuskyvyttömän Widowmaker. Tästä syystä en pelaa hänellä muuta kuin Quick Playssä. Widowmaker on todella mielenkiintoinen ja haastava hahmo pelata ja jokainen onnistunut headshot hivelee itsetuntoa.

Hana Song aka D.Va

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä on uusin suosikkini D.Va! Juuri ja juuri tankiksi laskettava D.va on pieni tyttö suuren mechan sisällä. D.Va on suhteellisen helppo hahmo pelata ja sen avulla voi hankkiutua helposti eroon turreteista ja dps -hahmoista. Ultimaatti -hyökkäys D.valla on mechan itsetuhomekanismi, joka oikein sijoitettuna voi tappaa vaikka koko vastustajan tiimin! 

Tältä näyttää prosentuualisesti se kuinka paljon olen milläkin hahmolla pelannut. Lúcio on aika hyvin ottanut kiinni Traceriä peliajassa! Tracerillä ennätys tapoissa minulla on 47 ja Lúciolla ennätys parantamisessa 24,700. Mikäli joku tarvitsee tiimiinsä hyvää Traceriä niin battlenet tunnukseni on tuo Myttis#21906! Aina kivempi pelata isommalla porukalla ja voice chatissä tietty, että voi antaa vinkkejä ja kiroilla yhdessä vastustajan Reaper -fetissiä.

Pahoittelut tosiaan kaikille, joita ei Overwatch kiinnosta! Tämä nyt vaan sattuu olemaan tällä hetkellä yksi eniten aikaa vievistä jutuista elämässäni.

Pokémon GO huumaa ja kuumetta

Enpä muista milloin olisin kirjoitellut tänne vähän jotain henkilökohtaisempaa, mutta kokheillaan! Viimiset  viikot siis käynnissä työharjoittelua Helsingissä ja täytyy sanoa, että olen oppinut aivan huikean paljon kaikkea uutta. Myös tunne siitä, että kyllä niitä oman alan töitä tulee joskus vielä saamaan on vain vahvistunut entisestään. Työskenty Graafikkona on mukavaa ja tunnen olevani siinä hyvä, se on mielekästä ja joka päivä oppii jotain. Työkaverit ovat olleet todella mukavia ja auttaneet aina kun tarvitsee. Pari viikkoa vielä siis jäljellä ja sitten alkaa muutaman viikon "loma" ennen kuin koulut alkaa!

Pokémon GO on myös vienyt mennessään parin viimeisen viikon aikana ja käveltyä on tullut huikeat 70km! Tähän tietenkin lisäksi kaikki se muu aika ulkona peliä pelaissessa. Jos joku olisi viisi vuotta sitten sanonut, että Pokémon tulee takaisin muotiin niin olisin nauranut päin naamaa. En olisi ikinä uskonut, että tulee näin paljon aikaa ihmiset tulevat viettämään aikaa puistoissa ja kahviloissa Pokémonin parissa. Omia retkiä on haitannut, et että tälle viikolle onnistuin saamaan itselleni kovan flunssan ja kuume on alkanut hellittää vasta nyt. Harmittavaa kun kaikki kiva oli tarkoitus tapahtua tällä viikonlopulla ja nyt sitten vuoteen omana... Onneksi Overwatch on pelastanut aika paljon tätä kotona tylsistymistä!

Ropecon jäi nyt sitten tältä vuodelta väliin mikä on ehkä se suurin surku. Olisi ollut kiva nähdä kavereita ja cossata! Cossiahan mulla ei ollut kyllä edes valmiina, mutta ainakin tein hienon luonnoksen siitä mitä voisin tulevaisuudessa cossata. Päätin, että sitten sopivan tilaisuuden tullen niin teen itselleni/teetätän itselleni tälläisen gender-bender Tracerin joka on hieman Steampunkahtava. Ainakin omassa päässä idea on hyvä ja luonnoksessa onnistunut, toteutus sitten varmaan kusahtaa! :)

Ensi viikolla pakko ottaa muut kiinni Pokémonissa ja ulkoilla ihan sikana! Kunnon mukaan tietty mikäli jälkiflunssa iskee.  Tässä vielä tämän hetken tiimini, jossa voi nähdä pieniä vaikutteita Overwatchista! Ei mulla nyt taas muuta ja hyvää alkavaa elokuuta, kohta on joulu!

Overwatch Fanitaidetta!

Joo ylihän tääkin alkaa mennä... lisää osoitteessa myttistuff.tumblr.com

Overwatch, vapaa-aikani tuho?

Täytyy myöntää, että ensimmäisen persoonan ammuskelupelit eivät ole olleet minulle se ykkösjuttu koskaan. Kaikkia sotapelejä olen vierastanut aina ja ainoastaan Splatoon on ollut sellainen ampumispeli, mistä olen ikinä innostunut. Onneksi tähänkin asiaan on tullut muutos!

Reilu viikko sitten helatorstaina tuli battle.nettiin ilmaiseksi pelattavaksi Blizzardin uusin peli Overwatch. Pelin betaa sai pelata mielinmäärin viiden päivän ajan ja tutustua sen pelimekaniikkaan ja kirjavaan hahmokattaukseen. Netin välityksellä pelattavat taistelut koostuvat kuuden hahmon tiimeistä, jotka taistelevat toisiaan vastaan lähitulevaisuuden maisemissa muun muassa Lontoon kaduilla ja Route 66 -tiellä. Jokainen pelaaja kontrolloi yhtä tiimin jäsentä ensimmäisessä persoonassa ja yrittää lahdata mahdollisimman monta vastapuolen pelaajaaa. Hahmoilla on uniikkeja kykyjä ja hahmoluokkia joten tiimi kannattaa koota siten, että se on mahdollisimman monipuolinen ja että jokaista hahmoluokkaa on hyödynnetty.

Tracer on suloinen 26-vuotias tyttö Lontoosta

Tarkemmin pelin sisältöön vielä kajoamatta voin kertoa, että nuo viisi päivää menivät aivan liian nopeasti! Tunnit vain valuivat siihen, että opettelin ja opettelin pelaamaan peliä ja loppua kohden olin jo oikeastaan ihan hyvä! Sitten tajusin, että tosiaan tuon viiden päivän aikana en edes kokeillut mitään muuta kuin yhtä hahmoa, jonka haluisin opetella ensin täydellieseti. Suosikikseni nousi brittityttö Tracer, jonka aikamatkustus- ja nopean hyökkäyksen-tekniikat olivat todella metka tapa ammuskella vastustajia. Hahmo tosin vaati sen useamman päivän, että sillä oppi pelaamaan kunnolla, keskiverrosti eliminoin ottelussa noin 9 vastustajaa per pelikerta, mutta parhaimmillaan ylsin niinkin isoon lukuun kuin 41 eliminointia!

Tämä peli menee todellakin hankintaan nimenomaan sen mielenkiintoisten hahmojen ja selkeän grafiikan takia. Sarjakuvamaiset maastot ja hahmot tekevät pelistä persoonallisen näköisen teoksen ja kaiken kruunaa hyvin tehty ääninäyttelytyö hahmojen kommentteihin pelin aikana. Tämän kuun lopussa peli tulee myyntiin ja ainakin minulla tulee kyseinen peli olemaan heti kuin mahdollista! Koukuttava Overwatch tulee olemaan vapaa-aikani ja viikonloppujeni täydellinen tuho.

Tracerin varustukseen kuuluu kaksi Pulse pistoolia ja Pulse pommi