Parhaat tv-sarjat 2021

Listoja, listoja ja listoja! Paras aika vuodesta kun pääsee taas muistelemaan edellistä vuotta ja laittamaan asioita järjestykseen näille top listoille. Sarjoja tuli katsottua tosi paljon ja harmillisesti monta hyvää ei mahdu tähän top viiteen ollenkaan! Saavat siis kunniamaininnat sitten lopussa. Niille, jotka eivät tiedä niin listaan vuosittain mun vuoden lemppari sarjat tälläiseksi top viideksi. Mukaan pääsee mikä tahansa sarja, minkä olen kokonaisuudessaan katsonut aina kyseisenä vuonna. Sarjan ei ole ollut pakko ilmestyä sinä vuonna, pääasia, että se on ollut minulle uusi. Tässä tulee kuitenkin Ruudukon lemppari sarjat vuodelta 2021.

#5 It's a Sin

Verkko: HBO Max

Julkaisuvuosi: 2021

Lempi hahmo: Colin Morris-Jones

 

Jossain kohtaa selailin HBO:n tarjontaa, jotta löytäisin jotain uutta kevyttä katsottavaa. Oltiin katsottu tosi paljon kaikkea yliluonnolista leffaa, joten tämä teema kiinnosti vielä paljon. Sarjan kuvaus kertoi, että joku mystinen virus iskee  80-luvun Lontoossa ja alkaa niittämään yksi toisensa jälkeen kaveriporukan jäseniä. Selkeästi siis zombie-sarja kyseessä! No ei ollut. It's a Sin kertoo 80-luvun HIV/AIDS -kriisistä, joka iski etenkin suurten kaupunkien homoyhteisöihin vaarallisen nopeasti. Tarina seuraa yhden kaveriporukan matkaa sieltä ensimmäisestä tartunnasta aina siihen hetkeen asti kun ensimmäiset lupaavat lääkkeet ja hoidot ilmestyvät. Matka on koskettava ja täynnä surullisia yllätyksiä, mutta myös pieniä onnellisia hetkiä. Hahmot ovat todella kiinnostavia, uskottavia ja niin tuttuja oikeasta elämästä. Opin sarjan kautta myös paljon kyseisestä sairaudesta ja siitä, miksi monilla on vielä tänäkin päivänä niin negatiivinen asenne LGBTQ+ ihmisiin. Vahva suositus, mikäli aihe kiinnostaa yhtään!

 

#4 Arcane: League of Legends
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2021-
Lempi hahmo: Vi, Ekko

Heti alkuun pakko sanoa, etten ole koskaan pelannut League of Legendsiä saatika ollut koskaan tippakaan kiinnostunut siitä. Tämä sarjakin olisi varmaan jäänyt katsomatta, ellei sitä olisi kaikki ympärillä hehkuttaneet niin tajuttoman paljon. Pitihän tämä sitten siis katsastaa ja voi pojat miten hieno sarja se olikaan! Animaatiotyyli on aivan älyttömän kaunis ja juoni nappaa mukaansa viimeistään parin ensimmäisen jakson jälkeen. Sarja koukuttaa katsomaan aina seuraavan jakson ja loppuu kokonaisuudessaankin sellaiseen cliffhangeriin, että ihan huutaa sen toisen kauden perään. Hahmot ovat todella persoonalliset, samaistuttavat ja heistä kaikista oppii pitämään sarjan edetessä. Kukaan ei ole perinteinen hyvä tai paha, vaan kaikista löytyy se toinenkin puoli. Sarja ei kuitenkaan saanut minua edelleenkään kiinostumaan LoLin pelaamisesta, mutta jonkin verran tuli luettua hahmojen loresta lisää pelin wikipedia sivujen kautta.

#3 Squid Game
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2021-
Lempi hahmo: Ali Abdul, Kang Sae-byeok ja Hwang Jun-ho

Syksyllä maailma meni aivan sekaisin korealaisesta mysteeri-draama Squid Gamesta. Jos joku nyt ei vielä tiedä niin Squid Game on vähän kuin Saw, mutta peleinä on ne lapsuudesta tutut leikit. Sarjassa on jonkin verran väkivaltaa, mutta se ei sillä mässäile. Keskiössä ovat hahmot ja heidän väliset suhteensa. Sarja haastaa katsojan ajattelemaan, mitä itse olisi tehnyt tuossa tilanteessa ja kuinka pitkälle voisi päästä tälläisissä kilpailuissa? Sarja myös onnistuu elämään hypensä tasolle. Sen musiikit ovat aavemmaisen kaunista kuultavaa ja hahmot ihan törkeän mielenkiintoisiksi kirjotettuja. Mukaan mahtuu myös twistiä twistin perään mikä pitää katsojan varpaillaan ihan sinne viimeisiin hetkiin asti. Korealainen media on ilmiönä tullut jäädäkseen ja mielenkiinnolla olen alkanut tutustumaan myös moniin muihin korealaisiin sarjoihin ja elokuviin. Squid Gamea usein myös verrataan hieman samankaltaiseen japanilaiseen  Alice in Borderland -sarjaan, joka myös melkoisen hyvä.

#2 Young Royals
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2021-
Lempi hahmo: Wilhelm

Luulin, ettei yksikään teinisarja enää pysty minua hetkauttamaan. Kaikki on nähty, koettu ja uudelleen kierrätetty. Sitten tuli ruotsalainen Young Royals ja olin aivan ällikällä lyöty. Päätähdet Wilhelm (Edvin  Ryding) sekä Simon (Omar Rudberg) kannattelevat sarjaa jo pelkästään kemiallaan koko tuotantokauden ajan! Ihan tajuttoman hyvät ja luonnolliset näyttelijät ikäisiksiin. Uskoin ihan jokaisen sekunnin mitä herrat ruudulla näyttelivät. Yllätyksellinen ja maanläheinen tarina saa välillä hymyn korviin ja välillä ihan itkettää. Jatkoa on onneksi luvassa, sillä tämän tarinan haluan nähdä ehdottomasti. Jos kaipaat elämääsi jotain suht kevyttä, mutta laadukasta romanssia niin katso ihmeessä Young Royals. Jää Love, Victor kakkoseksi ja kauas autenttisuudessaan ja tunnepuolella, vaikka olikin pitkään mun tän vuoden listan kärkisijoilla.

 

#1 Wandavision
Verkko: Disney +
Julkaisuvuosi: 2021
Lempi hahmo: Wanda Maximoff

Wanda, Wanda, Wanda... muusta en ole tainnut tänä vuonna näin paljoa puhuakaan? Tammikuussa 2021 alkanut Wandavision nappasi minut mukaan jo ensimmäisestä jaksosta asti. Oli ihanan nähdä sarjan kunnioittavan sitcomin eri vuosikymmeniä tuoden mukaan juuri sopivasti niitä sitcomin kliseitä, tarinoita ja hahmoja, mutta samalla muokaten niistä täysin omanlaisia tulkintoja. Ensimmäiset jaksot on myös kuvattu ihan live-yleisön edessä mikä vain lisää sarjan autenttisuutta! Sarjassa on lukemattomia twistejä ja ikimuistoisia hahmoja. Sarja koukutti jokaisen jakson jälkeen spekuloimaan ja tutkimaan internetistä joka ikisen viittauksen ja mahdollisuuden. Oliko tämä nyt vihdoin se Mephisto teaser vai ei? Silti se jaksoi aina uudelleen ja uudelleen yllättää katsojansa, tarjoten paljon uusia mielenkiintoisia näkökulmia ja teorioita. Aivan huikea aloitus Marvel -universumin neljännelle vaiheelle! Mikään muu ei ollut viime vuonna myös niin suurena korvamatona kuin tiedätte-kyllä-kenen tunnari. Rakastan tätä sarjaa!

Tänä vuonna tuli katsottua myös paljon muita sarjoja ja listalle eivät ihan päässeet muun muassa nämä huippusarjat: Mare of Eastown, Maid ja Midnight Mass. Kaikissa kolmessa oli jotain ihan törkeän hyvää, mutta myös jotain mikä vähän tökki. Ovat kuitenkin sen verran laadukkaita huippusarjoja, että suosittelen ehdottoman vahvasti! Meinasin myös, että olisiko pitänyt tehdä animaatiosarjoista ihan oma listansa, jossa tuo Arcane olisi ollut sitten ykkösenä. Päätin olla kuitenkin stressaamatta itseäni liikaa ylimääräisillä listoilla. Joka tapauksessa en olisi saanut edes kasaan viittä Invinciblen ja What if..? -sarjojen avulla, Cowboy Bepop kun jäi niin kesken vielä. Komediasarjoista tuli katsottua Parks and Recreations sekä aloitettua nostalgia-hengessä Tyttökullat. Myös Marvel tarjoili koko vuoden ajan laadukasta draamaa, mutta Loki, Hawkeye ja The Falcon and the Winter Soldier eivät säväyttäneet niin paljon, että olisivat top viiteen päässeet. Pakkokatsottavat kuitenkin jokaiselle MCU-fanille!

Parhaat tv-sarjat 2020

 

Vuonna 2020 tuli kyllä sattuneesta syystä katsottua melkoisen paljon sarjoja. Erilaiset suoratoistopalvelut olivat kyllä huikea pelastus tuohon kammottavaan vuoteen, jolloin neljän seinän sisällä olemista vaalittiin. Suoratoistopalveluiden määrä alkaa olla jo aika huikea ja meilläkin taisi vuoden aikana olla ainakin HBO, Disney+, Amazon Prime sekä kestosuosikki Netflix. Palvelimien laadussa ja sisällössä on sinänsä aika paljonkin eroja, mutta edelleen ollaan todettu, että Netflixissä on se isoin tarjonta juuri sitä meitä kiinnostavaa sisältöä. Itse olen myös kuluttanut tuota Disneyn omaa aika paljonkin viime aikoina, joskin enemmän elokuvien parissa. Tässä tulee kuitenkin omat suosikkisarjat viime vuodelta! Sarjojen ei ole tarvinnut ilmestyä vuonna 2020, pääasia, että minä olen sen pariin itseni löytänyt sen vuoden aikana. Animaatiot ja minisarjat kilpailevat samalla listalla.

#5 Trinkers

Verkko: Netflix

Julkaisuvuosi: 2019-2020

Lempi hahmo: Elodie Davis

Mitä ihmettä? Niin monta sarjaa katsottuna tänä vuonna ja joku ihmeen Trinkets pääsi sijalle numero viisi! Yllätyin jopa itse. Ei Trinkets huono ole, mutta ehkä vähän tylsä ja tavallinen. Se on toisaalta myös sarjan etu. Harvoin tulee vastaan teinisarjaa, joka on oikeasti näin maanläheinen. Sarja kertoo Elodie nimisestä tytöstä, joka on kleptomaani. Jäädessään kiinni varastelusta, passitetaan Elodie vertaistukiryhmään, jossa hän tapaa Moen ja Tabithan, joilla on hieman samanlaisia taipumuksia. Trinkets on lämminhenkinen kuvaus nuoruudesta ja ehkä yllättävänkin yleisestä ongelmasta nuorten keskuudessa. Sarjaa voin suositella kaikille, jotka haluavat kevyttä draamaa ilta ja viikonloppu katsottavaksi.

 

 

#4 Mandalorian

Verkko: Disney plus
Julkaisuvuosi: 2019-

Lempi hahmo: -

 

Okei, tämän jälkeen joku saattaa jopa hieman suutahtaa, mutta sanotaan se nyt heti kärkeen ääneen. Mandalorian ei ole ihmeellinen sarja. Se ei ole täällä pelastamassa Star Wars universumia. Sarjan  taso on koko ajan tasapaksua vaellusta, jossa ei ole kovinkaan paljon hienoja, muttei huonojakaan hetkiä. Hahmot jäävät todella pintapuolisiksi ja puolet näyttelijäsuorituksista on mitäänsanomattomia tai huonoja. Miksi sarja sitten pääsi listalle? Minulla on vahva luotto siihen, että Mandalorian nousee jossain kohtaa ihan hyväksikin sarjaksi. Teemoiltaan se on jotain sellaista, mitä sarjojen maailmassa ei tällä hetkellä ole ja onhan se vauva-Yoda aika turkasen söpö! Kakkoskauden yllätys cameo myös nostaa sarjan pisteitä. Mandalorian ei ole mikään suosikkisarja oikeasti, mutta annan pisteitä hyvästä yrityksestä.

 

#3 Game of Thrones
Verkko: HBO
Julkaisuvuosi: 2011-2019
Lempi hahmo: Cersei Lannister

 

Vihdoin! Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi katsoa Game of Thronesin. Suuri syy miksi se aiemmin oli jäänyt saattoi yksinkertaisesti olla se älyttömän suuri ylihypetys mikä sarjan ympärillä oli. En jotenkin löytänyt tarpeeksi ajoissa sarjan pariin ja sitten se juna vain meni ohi ja lujaa. Viimeisen kauden katsoin sen ilmestyessä, joten tavallaan maailma ja hahmot olivat aika tuttuja minulle jo entuudestan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka se, että tiesi etukäteen asioita ei oikeastaan haitannut katselukokemusta yhtään, päinvastoin. Oli hienoa nähdä mistä tutuiksi tulleet hahmot olivat lähteneet ja mitä olivat kokeneet matkallaan. Myös ne kaikkein hurjimmat kohtaukset säväyttivät, vaikka olinkin ne jo jotain kautta nähnyt. Tykkäsin!

 

#2 When They See Us
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2019
Lempi hahmo: Korey Wise 

Heti alkuun pakko myöntää, että katsottiin tämä sarja niin alkuvuodesta, etten juurikaan muista sen yksityiskohtia. Sen kuitenkin muistan, että tunsin todella paljon vihaa ja surua tämän sarjan aikana. When They See Us kertoo tositapahtuman siitä, kuinka viisi tummaihoista nuorta tuomitaan syyttöminä vankilaan New Yorkin keskuspuistossa tapahtuneesta raiskauksesta vuonna 1989. Tämä on ehkä yksi niistä sarjoista, jotka täytyy vain katsoa ja kokea. Etenkin erinäisten Black lives matter -kampanjoiden vallitessa Yhdysvalloissa, on tämä erittäin silmiä avaava minisarja. Jharrel Jeromen tekee uskomattoman suorituksen Korey Wisen roolissa. Ansaittu Emmy voitto herralle.

#1 Dark
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2017-2020
Lempi hahmo: Jonas Kahnwald

Dark meni heittämällä omiin suosikkisarjoihin. Saksalainen scifi-draama oli yllätyksellinen, synkkä ja koskettavakin. Juoni oli todella monimutkainen, mutta loppujen lopuksi ihan johdonmukainen. Dark on todella mukavaa vaihtelua Stranger Thingsiin ja muihin melkoisen kliseisiin jenkkisarjoihin. Dark yllättää ja näyttää hyvältä, vaikka muutamassa erikoistehostekohdassa olisikin ollut vähän parannettavaa. Hahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia ja suosikkihahmoa on hankala edes valita. Sarja imaisee mukaansa jo heti ensimmäisessä jaksossa ja tämän haluaa katsoa kyllä melkein yhdeltä istumalta. Sarja vaatii jonkin verran keskittymistä, joten ihan sellainen "laitan vähän tähän taustalle pyörimään" -sarja ei ole kyseessä. Darkia katsoessa kannattaa olla joku kaveri mukana, niin pääsee teorioimaan oikein kunnolla aina jaksojen välissä. Vahva suositus!

Tässäpä nämä olivat! Omat suosikit tältä vuodelta. Lista oli mielestäni todella vajaa ja sisälsi sarjoja, jotka eivät pääse edes all-time-favorites listaani lähelle. Näiden lisäksi myös erilaiset ö-luokan sarjat olivat kivempaa katsottavaa kuin koskaan! Muun muassa Tiger Kingin, Sweet Homen ja Hollywoodin viihdearvo olivat ihan omaa luokkaansa niiden todella cringejen hetkien vuoksi. Valitettavasti nuo kaikki edellä mainitut olivat nimeomaan sitä aivot narikkaan viihdettä eikä mitään sen kummempaa. Katsoin myös Toy Boy nimisen espanjalaisen sarjan, josta ei silmäkarkkia puuttunut, puhumattakaan Bodyguard -sarjasta, jonka päätähtenä oli aina niin komea Richard Madden. Animeakin tuli katsottua Beastarsin sekä Japan Sinks animaatioiden muodossa, mutta etenkin jälkimmäinen alkoi vahvasti ja lässähti nopeasti. Kunniamaininta myös Snowpiercerille, joka oli siis koko vuoden huonoin katsomani sarja - kaikilla osa-alueilla.

Suosikkisarjan määrittäminen

Kuten olette varmaan huomanneetkin, minulla on melkoisen suuri fetissi listojen tekemiseen. Kaikki asiat pitää pystyä laittamaan järjestykseen ja arvottamaan arvoasteikolle. Oli kyseessä sitten pelit, elokuvat, pojat tai ruokakaupat, kaikella on oltava paikka jollain listalla. Siksi minua onkin usein sapettanut, ettei televisiosarjoja oikein pysty vertailla keskenään. Genrejen ja laadun välillä on niin paljon heittelyä eikä kumpikaan noista kerro edes mitään siitä, kuinka hyvin sarjan parissa voi viihtyä. Elokuvien osalta olen päättänyt, etten edes yritä laittaa niitä järjestykseen. Sen sijaan minulla onkin vain sellainen kokoelma jossa kaikki niin sanotusti parhaat elokuvat ovat samalla viivalla. Peleissä puolestaan minulla on top 10 lista, josta siirtelen ja tiputtelen pois aina uusien suosikkien vallatessa tilaa. Mutta sarjoille en ole keksinyt vielä mitään absoluuttista totuutta järjestyksestä tai edes sen suunnasta, ennen kuin nyt! Tulee taas teoreettista hömppää, jossa ehkä on jotain perää tai sitten ei. Voit itse kokeilla saatko määritettyä omat lempparisi kasaan tällä tavalla!

Ensinnäkin viihtyvyys sarjan parissa on todella tärkeää. Ei kukaan jaksa katsoa kausi tolkulla mitään sellaista, joka ei nappaa yhtään. Viihtyvyyteen vaikuttaa monet asiat kuten musiikki, näyttelijät, erikoistehosteet, käsikirjoitus, yleinen tunnelma jne. Ennen olen yrittänyt koota ajatuksiani kaikkien noiden avulla, mutta nyt keksin jakaa määritelmäni selkeämpiin kokonaisuuksiin. Löysin kolme osa-aluetta, joilla määrittelen hyvän sarjan tunnusmerkit: Juoni, Hahmot ja Tunnelma. Lisäksi mukaan voi ottaa sellaisen X-factor elementin, jossa yhdistyy sitten kaikki tuo muu sekä se miten paljon tunteita ja keskustelua sarja on herättänyt. Seuraavaksi käyn esimerkkien avulla läpi kaikki osa-alueet ja paljastan omat kaikkien aikojen suosikkisarjani!

Juoni

Käsikirjoitus on todella tärkeä osa laadukasta sarjaa. Hyvä sarja jaksaa olla kiinnostava alusta loppuun, se osaa yllättää aina uudellen ja uudelleen ja tuntuu tuoreelta vielä useammankin kauden jälkeen. Joskus laatusarjassakin pallo voi olla vähän hukassa, mutta sekin on taitoa jos saadaan homma kuitenkin kasattua kokonaisuudeksi. Ongelmia tulee useimmiten sarjoille, jotka jatkuvat ja jatkuvat rahankiilto silmissä. Siksi ei olekaan yllättävää, että juonellisesti hyvät sarjat ovat osanneet loppua ajoissa. Hyvänä esimerkkinä juonisarjasta käytän tässä kohtaa Netflixin sarjaa nimeltä Dark. Vaikka asetelma on hankala ja vaatii aivotyötä niin silti tekijät onnistuivat pitämään kaikki langat kasassa kaikkien kolmen kauden ajan! Dark on yksi nokkelimmista ja kiehtovimmista kässäreistä, joita telkkarissa on nähty. Jokaisen jakson jälkeen täytyy pysähtyä ajattelemaan, että mitenkäs juuri nähdyt asiat nyt oikeasti menivätkään. Kirjoittajat myös ottavat tämän hyvin huomioon ja kertaavat asioita sopivalla tahdilla sarjan aikana, jottei katsoja putoa totaalisesti kärryiltä.

Hahmot

Olen huomannut, että annan aivan liikaakin painoarvoa hyville hahmoille. Juonellisestikin huonot sarjat voivat olla todella rakkaita minulle, jos hahmot vain ovat samaistuttavia ja rakastettavia. Hahmokeskeiset sarjat saavat minut imeytymään todella helposti sarjan maailmaan ja yleensä aiheuttavat ties millaisia tunnekuohuja. Game of Thrones, Office ja Umbrella Academy - kaikissa on aivan loistavia hahmoja, mutta tämän esimerkin joudun kuitenkin antamaan 13 Reasons Why -sarjalle, jossa on mielestäni ehkäpä maailman rakastettavimmat hahmot. Olen itkenyt varmaan sarjan jokaisen hahmon takia jossain kohtaa, joko surusta, onnesta tai ihan vain jostain muusta syystä. Nytkin jo pelkkä ajatteleminen aiheuttaa tunnekuohuja. Näihin hahmoihin vain rakastui jotenkin niin pahasti, että ihan sattuu. Totta kai tähän Hahmot-osioon kuuluu myös se, että on onnistuttu roolittamaan oikeat näyttelijät hahmoille. Kun kokonaisuus toimii myös näyttelijöiden puolesta, tuntuu kuin koko tuotantotiimi olisi yhtä isoa perhettä.

Tunnelma

Tämä osa-alue on joko helpoin tai vaativin osa saada kuntoon. Yleensä jokaisella sarjalla on tunnelma kohdillaan ensimmäisellä kaudella. Tai ehkä se on vain sitä, että me katsojat kuvittelemme että tunnelman kuuluu olla tässä sarjassa tälläinen? Tunnelmaan vaikuttaa moni asia. Musiikki, intro, hahmoesittelyt, tempo, värimaailma... Monien asioiden summa siis tämäkin. Hyvä tunnelma on sellainen, että jo muutaman minuutin katselulla tiedät mitä olet katsomassa. Arvostan paljon sitä, jos sarjan tunnelma saadaan pysymään aina samana - oli kohtauksissa sitten surullinen tai onnellinen hetki. Esimerkkeinä Handmaid's Tale sekä Big Little Lies, jossa tunnelma on todella hyvä ja yhtenäinen koko sarjan ajan. Suosikkitunnelmani on kuitenkin HBO:n minisarjassa Chernobyl, joka on alusta loppuun juuri sen näköinen ja oloinen kuin aiheeseen sopiikin. Värimaailma, lavasteet, musiikki... kaikki on kohdallaan ja tunnelma on aidosti painostava ja ahdistava. Yleensä minisarjat onnistuvatkin parhaiten tässä kategoriassa.

X-factor sen sijaan on hankalampi avata sanoiksi. Se on enemmänkin sitä henkilökohtaista kokemusta kun olet niin sisällä sarjassa, että itket silmät päästäsi tai naurat niin paljon että sattuu. Se on sitä kun se vaikuttaa poliittiseen mielipiteeseesi sekä aiheuttaa keskustelua. Sitä kun et voi lopettaa sarjasta puhumista tai sen tunnarin kuuntelua. Se on sitä kun vielä toinenkaan katselukerta ei tuo sitä helpotusta ja tyydytystä, että pääsisit siitä kunnolla irti. Kaikilta listalleni pääsevistä sarjoista löytyy tämä elementti. Salainen ainesosa, joka teki kokemuksesta niin henkilökohtaisen juuri sinulle. Huomiona myös, että vaikka Game of Thrones täyttää kaikki muut osa-alueet, puuttuu siitä tämä X-factor tekijä. Tämän vuoksi sarja ei valitettavasti pääse top listalleni.

Ehkä joku oletti, että tämän avulla pystyn tekemään ihan oikean top 10 listauksen suosikeistani, mutta totuus on se, että on aivan mahdoton arvottaa sarjoja selkäksi listaksi juuri noiden genrejen suuren vaihtelun vuoksi. Miten animaatiota voisi verrata draamaan tai viiden kauden seikkailua minisarjaan? Siksi tyydynkin siihen, että kaikki yllä mainitut sarjat ovat sellainen sievä sikermä, jossa jokainen on ykkösenä omalla tavallaan tai omassa genressään. Sen kuitenkin lupasin, että näiden avulla pystyn määritellä sen omasta mielestäni kaikkien aikojen parhaimman sarjan. Mikä sitten voi olla sellainen sarja, josta löytyy kaikki nuo neljä yllämainittua asiaa?  Itseasiassa sarjoja on kaksi ja ovatkin samasta universumista.

Breaking Bad ja Better Call Saul ovat molemmat ehdottomia suosikkejani. En osaa arvottaa toista korkeammalle kun molemmat vain ovat niin laatuviihdettä. Better Call Saul saa vielä viimeisen kauden ensi vuoden puolella, joten tällä on vielä jonkin verran potentiaalia päästä jopa ihan sinne huipulle. Kummassakaan sarjassa ei ole oikeastaan yhtään hahmoa jota vihaisi. Sen sijaan kaikki sivuhahmotkin ovat niin kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja, että ei voi kuin ihmetellä. Juonellisesti molemmat onnistuvat myös loistavasti pitämään katsojan varpaillaan jaksosta toiseen! Kässäri ei tunnu missään kohtaa överiltä, eikä se jää laahaamaan jakso tolkulla, vaan etenee suoraviivaisesti kohti määränpäätään. Tunnelma sarjoissa on kohdillaan alusta loppuun ja ihan jo nopealla vilkaisulla tunnistaa katsovansa tätä draamasarjaa. Aivan loistavaa viihdettä, joka vain imaisee mukaansa! Kommentteja, kritiikkiä? Teoreettinen juttuhan tämä on ja toimii ainakin minulle, mutta olisi mukava kuulla onko tämä toimiva ajatusmalli myös sinulle!

13 Reasons Why - mitä sarja merkitsi minulle?

Olen niitä tyyppejä, jotka voivat päästä niin sisälle hahmoihin, että ihan sattuu. Avauduin tästä samasta aiheesta jo viime vuoden lopulla kun olin pelannut Life is Strange 2 -pelin. Tuolloin auttoi ihan huikean paljon, että sain kirjoittaa tunteeni auki. Samankaltaisia tunteita on nyt aiheuttanut 13 Reasons Why -sarjan päätöskausi. On hankala oikein puhua kenenkään kanssa tästä kun lähipiirissä ei oikein muita faneja ole. Kukaan ei tällöin oikein pysty kuunnella tai ymmärtää sitä tuskaa ja niitä tunteita joita sydämessäsi on. Ainakaan sillä mielenkiinnolla, mitä haluaisin vastaanottajalla olevan.

 

13 Reasons Why on Netflixin teinidraama-sarja, joka perustuu saman nimiseen kirjaan. Ensimmäinen kausi sarjasta nähtiin vuonna 2017 ja jo ilmestyessään se aiheutti paljon kohua. Sarjan väitettiin ihannoivan masennusta ja itsemurhaa ja esitettiinpä siinä todella graafinen itsemurha-kohtauskin. Sarjaa ei siis todellakaan voi suositella herkemmille. Itseäni lähinnä huvitti se ihmisten kaksonaismoralismi siitä, mitä televisiossa saa oikeasti näyttää. No, saivatpahan kukkahattutädit tahtonsa läpi ja kohua aiheuttanut kohtaus on myöhemmin poistettu sarjasta. Kohtauksen nähneenä voin kertoa, että se oli juuri niin hurjan näköinen tilanne kuin itsemurhan oleettaakin olevan. Raaka, surullinen ja lopullinen. Annoin tuolloin sarjalle täyden kympin arvosanaksi. Se onnistui koskettamaan jollain todella kierolla tavalla sisimmässäni johonkin sellaiseen minkä olemassaolosta en edes tiennyt. Sarjan hahmot olivat todella rakastettavia, juoni hyvä ja koskettava. Kaikin puolin tunnelma oli kohdallaan ja onhan tämä selkeästi genrensä parhaiten toteutettu tuotos. (Itse siis teinidraamojen suurkuluttaja.)

Hannah Bakerin epätoivoinen teko käynnistää koko sarjan

Toinen ja kolmas tuotantokausi sen sijaan hieman pilasivat kokemusta. Sarja ei todellakaan jäänyt kaipaamaan jatkoa, vaan toimi todella loistavasti juuri tälläisenä yhden kauden tarinana. Jatkokaudet tuntuivat enemmän siltä, että ne oli tehty nimeonmaan paikkaamaan ensimmäisen kauden aiheuttamia kohuja. Molemmilla kausilla piti olla myös pari shokeeraavaa -kohtausta, jotka aiheuttivat jo itsessään taas lisäkohuja. Kuitenkin jaksoin kiltisti katsoa nämäkin kaudet ja jotenkin rakastuin entistä enemmän hahmoihin ja heidän taustoihinsa. Näimme paljon uusia puolia tutuista hahmoista ja saimme muistutuksen siitä, että ei oikeassa elämässä ole hyviksiä ja pahiksia. Maailma ei vain ole niin mustavalkoinen.

Montyn koskettavat jäähyväiset on yksi sarjan pahimmista itkun aiheuttajista

 

Sitten tuli se neljäs kausi. Odotin sitä yllättävänkin paljon, ehkäpä juuri sen takia, että kaipasin elämääni jotain tuttua ja uutta tänä masentavana korona-aikana. Katsoin kaikki jaksot putkeen perjantain ja lauantain aikana. Jopa niin, että innosta huonosti nukutun yön jälkeen, minun oli aivan pakko herätä seitsemältä lauantai aamuna sitä katsomaan. Halusin nähdä miten näille niin rakkaille hahmoille käy. Kuka selviää voittajana ja kenelle häkki heilahtaa? Etenkin Timothy Granaderosin näyttelemän Montyn sekä tämän salaisen poikaystävänsä Winstonin (Deaken Bluman) tarina kiinosti todella paljon!

Pitkin kautta tuli hetkiä, joissa itkin. Itkin niin paljon että sattui ja niiden hetkien ajatteleminen sattuu edelleen. Muutamaa klippiä en pysty edes katsomaan uudestaan ilman, että aloitan kunnon ugly-cry -hetken. On käsittämätöntä miten voi olla niin sisällä jossain hahmoissa, että heidän kipunsa tuntuu omaltasi. (Nyt tulee vähän mun psyko-juttuja, joita ei kannata ottaa liian tosissaan, mutta...) Jotenkin imeydyn usein fiktiivisiin maailmoihin niin hyvin, että normi-elämä kadottaa merkityksensä. Haluan kuulua siihen fiktiiviseen maailmaan, olla ja kokea sen niiden hahmojen kanssa... Näen peilistä katsoessani itsessäni hahmojen piirteitä, poimin heiltä maneereja sekä toistelen vuorosanoja. Samalla kanavoiden niitä tunteita, joita hahmot kävivät läpi. Jokohan tästä pitäisi käydä puhumassa jollekin?

 

Joka tapauksessa 13 Reasons Why ansaitsee paikkansa sieltä omien suosikkisarjojen joukosta. Se ei ole ehkä se paras, eikä se sovi kaikille, mutta minulle tämä sarja on jotain todella henkilökohtaista. En oikein uskalla suositella sarjaa kenellekään juuri noiden rankkojen teemojen takia. Kuolema on niin lähellä jokaisella kaudella ja koskettaa niin surullisella tavalla. Sarjan jokainen näyttelijä tekee aivan loistavaa työtä tuodessaan nämä hahmot eloon. Harmi sinällään, että tämä sarja on aina jäänyt pois Emmyistä. Golden Globeissakin vain ensimmäiseltä kaudelta Katherine Langford (Hannah) on ollut ehdolla. Tältä kaudelta haluaisin ehdottomasti nähdä Dylan Minnetten (Clay) saavan vihdoin tunnustusta huikeasta roolistaan! Jään nyt tähän vielä hetkeksi natustelemaan näitä hetkiä näiden hahmojen kanssa. Teen vähän fanarttia ja kirjoitan pari fanfiktiota kuin teinitytöt konsanaan! Saatan myös vielä kirjoitella tänne lisää aiheesta, joten koittakaa kestää tai skipatkaa. Päästän irti sitten kun on sen aika, mutten ihan vielä. Kiitos 13 Reasons Why (älkää tehkö spin-offia)!

Tyler kertoo Claylle tragediasta, jonka hän kohtasi toisella kaudella

Loppuuko se maailma?

Tässä tulee vietettyä aikaa hyvin paljon nyt...

Kaksi viikkoa eristyksissä alkaa jo tuntumaan. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin rankempi kuin tämä toinen. Ajatukseen siitä, että tämä voi jatkua vielä pitkään, alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Välillä ei oikeasti enää tiedä mikä päivä edes on. Jokainen päivä tuntuu toistavan itseään ja riippuen työmäärästä töissä, se kulkee joko kuin siivillä tai todella hitaasti. Myös viikonloput puuroutuvat yhteen viikkojen kanssa kun työn ja vapaa-ajan välillä ei ole selkeää rajaa. Tässä kuitenkin vähän ajatuksia ja tuntemuksia siitä, miten minun eristyspäivät etenevät.

Herään joka aamu puoli kahdeksan aikaan, myös viikonloppuna. Nopeasti on ponkaistava ylös, jotta pääsee pelaamaan uutta Animal Crossing: New Horizons -peliä ja hoitamaan aamun askareet siellä ennen työpäivän aloittamista. Samalla käynnistelen jo konetta ja alan pikkuhiljaa katsella läpi sähköposteja sekä päivän hommia. Joskus on enemmän tekemistä, toisinaan vähemmän. Etätyö ei oikein sovi meille, jotka hoitavat asiat tehokkaasti eteenpäin, sillä nyt kun olisi aikaa paneutua juurta jaksaen jokaiseen työhön, ei sitä siltikään oikein osaa rauhoittua. Kaipaan myös kovasti sosiaalisia hetkiä kollegoiden kanssa. Vaikka päivittäin höpötelläänkin Teamsin chatissä tai palavereissa, ei se silti ole sama kun toiset eivät ole oikeasti siinä vierellä.

Animal Crossingissakin olen varautunut asianmukaisin varustein

Lounaaksi on tullut nyt syötyä todella paljon kotiruokaa. Parempi puolisko on tehnyt todella monet herkulliset ruuat niin mifusta, nyhtiksestä kuin lihastakin tässä viime viikkojen aikana. Jostain syystä ruuan laitto on jäänyt hänelle ja itse olen lähinnä tehnyt sitten leipää ja auttanut keittiön siistimisessä. Pari kertaa on tullut tilattua myös Woltilla ruokaa, mutta pidemmän päälle se tulee melko kalliiksi. Herkkujen syöminen on jäänyt todella vähälle, nyt kun käydään vain kerran viikossa kaupassa. Usein tuli työpäivän päätteeksi käytyä ostamassa aina patukka tai kaksi ja sitten vedettyä ne yhdeltä istumalta. Kaipaan suklaata. Lounaan aikana käynnistän myös nopeasti jälleen Animal Crossingin ja jatkan siitä mihin aamulla jäin. Sen jälkeen onkin aika laittaa Switch nukkumaan ja palata sen pariin vasta illalla.

Työpäivän päätteeksi vaihdan aina näytön ja näppiksen takaisin kiinni omaan koneeseeni. Turhauttavaa vaihdella niitä edes takaisin, mutta toisaalta nopeampaa se silti on kuin vaihtaa normaalisti työpisteeltä julkisilla kotiin. Aloitan vapaa-aikani usein piirtämällä. Puoliso on vielä yleensä töissä ainakin puolituntia pidempään, joten minulla on hyvin aikaa edistää keskeneräisiä piirroksia. Pyrin pitämään sen saman rytmin kuin ennenkin, eli noin kolme valmista piirrosta viikossa. Ahkeran työskentelyn tulos alkaa myös vihdoin näkyä Instagramissa ja tililleni onkin alkanut muotoutua jo melko aktiivista yhteisöä. Saipahan Toy Boy -aiheinen piirrokseni jopa melkein 900 tykkäystä ja yli 200 jakoa! Kun piirtäminen alkaa kyllästyttämään tai tarvitsen siitä taukoa, käynnistän jälleen Animal Crossingin tai alan suunnitella mahdollisesti tulevaa roolipeliäni, Marvel Marbles. Ei vielä mitään hajua, miten pelin voisi toteuttaa parhaiten, mutta ehkä Discord olisi tähän sopiva alusta. Kerron pelistä vielä joskus tarkemmin varmasti!

Andrea ja Jairo Netflixin espanjankielisestä Toy Boy -sarjasta

Illalla vietetään sitten aikaa yhdessä ja ollaankin usein joko käyty vähän ulkoilemassa tai sitten katsottu Westworld tai Better Call Saul jakso. Silloin tällöin tulee myös katsottua muuta hömppää Netflixistä. Viaplayn sanoin irti, kun siellä ei enää ollut mitään katsottavaa ja varuiksi on hyvä laittaa kaikki rahat säästöön mitä pystyy. Iltaisin tulee myös katsottua omien insta-suosikkien livelähetyksiä. Suosikki livejäni ovat muun muassa Charles Meltonin ja Simu Liun kuntopiiriit, jammailla Drew Tannerin tai Gonzalo Martinin musisointihetkiä tai kuunnella kun Noah Centineo kertoo Yhdysvaltojen korona-tilanteesta. Seuraan myös kuinka fanittamani piirtäjät kuten Adam Ellis piirtävät livenä.

On tavallaan upeaa huomata, kuinka tämä tilanne koskettaa aivan kaikkia. Virus ei katso oletko julkkis vai tavis, köyhä vai rikas, musta tai valkoinen. Siksi onkin erityisen tärkeää, että me kaikki vedetään yhtä köyttä tämän asian kanssa ja kuunnellaan annettuja ohjeita. Itseäni harmittaa kovasti, etten pääse käymään Kouvolassa perhettä katsomassa ja etenkin nyt kun Uusimaa suljetaan kokonan, hankaloituu se entisestään. Onneksi kuitenkin videopuhelut toimivat ja olenkin koittanut aktiivisesti soitella äidille, sisaruksille ja mummolle. Ystäviin olen myös ollut yhteyksissä ja vakuutellut, että minuun saa ottaa yhteyttä silloinkin kun paha mieli ja ikävä olla. Veikkaan, ettei se maailma tähän lopu, mutta ehkä muuttuu jonkin verran. Edessä voi olla todella kovat ajat tai sitten kaikki normalisoituukin ennalleen yllättävänkin nopeasti. Se on kuitenkin varma, että maailmanloppu on lähempänä Death Stranding peliä kuin Last of Usia, ainakin toistaiseksi. Voimia kaikille!

Beastars

Pitkään aikaan ei ole tullut katsottua mitään animea. Tiedän kokemuksesta, että anime voi olla välillä todellakin laadukasta ja hyvää ajanvietettä. Uuden aloittaminen vain on usein kovin hankalaa kun ei aina tiedä etukäteen, tuleeko pitämään sarjasta. Vähän aikaa minulla oli käytössä veljen Crunchyroll tili, jotta olisi jopa voinut ihan hyvillä mielin koittaa aloittaa uutta... Vaan eipä sieltäkään tullut montaa jaksoa mitään katsottua. Nyt Suomenkin Netflixiin saatiin kuitenkin Beastars. Minullahan ei ollut tuon taivaallista hajua sarjasta ja sen sisällöstä, mutta viimeisen puolen vuoden ajan on minulla ollut jokainen sosiaalisen median syöttö ihan täynnä kyseistä sarjaa! En ikinä keksinyt, mikä on se yhteys miksi minulle tätä tuputetaan, joten päätin antaa sarjalla mahdollisuuden ja katsoa mistä on kyse.

Teemaltaan Beastars on teinidraama murhamysteerillä ja yhteiskuntakritiikillä. Beastars sijoittuu vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa ihmisten tilalla on erilaisia eläinhahmoja, vähän kuin Zootopiassa. Sarjan päähenkilönä on harmaasusi Legoshi, joka ihastuu puputyttö Haruun. On täysin tavatonta, että lihansyöjä ja kasvinsyöjä voisivat olla rakastavaisia, joten Legoshi koittaakin piilottaa tunteensa. Tunteiden kieltäminen tosin johtaa siihen, ettei harmaasusi ole enää varma haluaako hän pupua seksuaalisesti vai ihan vain syödäkseen tämän. Lihan syöminen on tabu tässä maailmassa kaikkialla sivistyneessä maailmassa. Sarja perustuu saman nimiseen mangaan, jonka on tehnyt Paru Itagaki

Beastars on ihan mukavaa ajanvietettä ja siinä on jokin tietynlainen charmi. Animaation avulla voi jälleen näyttää niin paljon enemmän hölmöjä tunteita. Ensialkuun taas kesti hetki tottua siihen 2D ja 3D animaatioiden yhdistämiseen, mikä tuntuu olevan suosittua animen parissa tällä hetkellä. Sarja myös onnistuu hyvin tuomaan jokaisen eläimen luontaiset stereotypiat esiin, modernilla twistillä. Se on myös täynnä pintä pikkutuhmaa siellä sun täällä, mikä varmasti vetoaa tietynlaisiin katsojiin.

En nyt tiedä onko tämä vahva suositus kenellekään erityisesti. Ihan hyvä Beastars kuitenkin on. Jos haluaa vähän kevyttä mysteerihömpää tähän karanteenin ajaksi niin siihen tämä on oikein mainio. Kyllä minä ainakin jäin odottamaan kakkoskautta. Ja hei, ei kerta turriksi tee!

Dark

En ymmärrä miten tämän katsomisen kanssa kesti näin kauan aikaa! Kiitos Saastapallo kun muistuttelit syksyllä, että pitäisi vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa sarjaa katsomaan. Siltikin onnistuttiin vasta pari viikkoa sitten tämä oikeasti aloittamaan ja voi pojat mistä olinkaan jäänyt paitsi! Luvassa on spoilerivapaa esittely/arvio sarjan ensimmäisestä ja toisesta kaudesta. Toki ideana Dark on vähän sellainen, että joku voi kokea ihan vain juonikuvauksenkin jo spoilerina, joten jos haluat sarjan katsoa ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä niin kipaiseppa Netflixiin ennen kuin jatkat lukemista. Teille muille tässä tulee!

Dark on saksalainen mysteeri-draama, jonka keskiössä on Windenin pieni ydinvoimalakaupunki. Vuonna 1986 kaupunkia varjosti nuoren pojan selittämätön katoaminen. Poliisi oli tuolloin voimaton ratkaisemaan näin mystistä tapausta, eikä sitä koskaan saatu selvitettyä. Kuitenkin 33 vuotta myöhemmin samaa toistuu yhtä hämärissä olosuhteissa, kun kaksi muuta poikaa katoaa lyhyen ajan sisällä. Katoamishetki on kovin apokalyptinen ja mystinen, valot välkkyvät, linnut putoavat taivaalta ja jotkut selkeästi tietävät tapahtumista enemmän kuin toiset. Sarjan keskeisimpiä hahmoja ovat poliisi Charlotte,  Jonas, johon kaikki tuntuu linkittyvän sekä Ulrich, jonka veli katosi silloin 33 vuotta sitten ja nyt kadonneista toinen on hänen poikansa

Mikäli Darkia pitäisi kuvailla jotenkin niin sanoisin, että se on kuin Stranger Things ja Chernobyl samassa paketissa. Dark ei ole niin jenkkihömpötys kuin Stranger Things, mutta onnistuu silti luomaan samanlaisen kasari- ja mysteeritunnelman. Sarja ei myöskään ole niin raaka ja hurja kuin Chernobyl, mutta selkeästi samojen aiheiden parissa liikutaan, vaikka nyt ei ollakaan tosi elämän tapahtumien äärellä. Luulin aluksi, että Dark on kauhusarja, mikä sai minut vähän varpailleen muutamaan ekaan jaksoon. Pian kuitenkin huomasin, että ihan turhaa pelätä örkkimörkkejä, sillä kauhu on tässä sarjassa enemminkin vain jännitystä. Darkilla on myös todella hypnoottinen tunnusbiisi Goodbye, joka imaisee mukaan ensimmäisestä jaksosta lähtien.

Dark on niitä sarjoja, mistä ei voi kauheasti puhua, ettei spoilaa keltään mitään. Se tempaisee mukaansa jo ensimmäisillä minuuteilla ja sen parissa viihtyy todella hyvin. Kaksi kautta menee helposti viikossa kun oikein innostuu! Mutkikkaat juonikuviot antavat aivoille kivasti tekemistä ja jaksojen välissä onkin kiva spekuloida tulevaa. Sarjan kolmas kausi saapuu Netflixiin tämän vuoden puolella ja ainakin minä odotan sitä innolla. Vielä ehtii siis hyvin mukaan! Suosittelen todellakin kaikille laatuviihteen ystäville.

Parhaat nörttileffat 2019

Koska olen extra ja maailma on pullollaan listoja vuoden parhaimmista leffoista, teen minä näitä iänikuisia nörttileffat -listojani! Nörttileffaksi lasketaan melkein kaikki leffat, jotka kuuluvat johonkin olemassa olevaan fandomiin, odotetut scifi-leffat sekä animaatiot. Eli niin sanotusti ne leffat, mitkä eivät välttämättä kilpaile siitä vuoden parhaimman elokuvan oscarista. Tuttuun tapaan valitsen siis näistä sitten ne omasta mielestä vuoden parhaimmat. Mitään superihmeellisiä tuotoksia ei vuonna 2019 oikein nähty, mutta vuosi oli siitä poikkeuksellinen, että se lopetti kaksi isoa eeppistä saagaa. Ykkösenä on kuitenkin vuoden odotetuin ja kovin nörttileffa. Arvaatko jo mikä?

#5 Toy Story 4
Ohjaaja:  Josh Cooley
Erityistä: Toy Story -tarinan viimeinen osa kunnes ei kohta taas ole.
Arvioni: -

Toy Story 3 on ehkä yksi parhaimpia animaatioleffoja, mitä on koskaan tehty. Se on täydellinen lopetus trilogialle, ja jatkumoa yhdelle lapsuuden tärkeimmistä elokuvista. Siksi olinkin melko skeptinen sen suhteen kun ilmoitettiin, että Woodyn ja kumppaneiden tarina jatkuu vielä neljänteen osaan. Toy Story 4 ei ole huono todellakaan. Se vain tuntuu enemmän sellaiselta pitkältä tv-sarjan jaksolta. Vähän turhaa täytettä, eikä oikein kukaan muu kuin Woody päässyt loistamaan elokuvassa. Elokuva ei myöskään tuntunut oikeilta hyvästeiltä kuten kolmas osa. Silti taattua Pixar-laatua niin animaation kuin juonenkin suhteen.

#4 Rise of  Skywalker

Ohjaaja: J. J. Abrams
Erityistä: Abrams yrittää paikata Rian Johnsonin tekemän Last Jedin honkkeleita.
Arvioni: Star Wars Episodi IX: Rise of Skywalker

Minua niin kovasti harmittaa, etten pitänyt tästä elokuvasta. Star Wars on aina ollut iso osa elämääni ja siksi toivoinkin tälle kaikkea parasta katastrofaalisen Last Jedin jälkeen. Rise of Skywalkerissa ei ollut mitään tosi huonoja juttuja, mutta ei siinä ollut oikein mitään tosi hyviäkään. Kaipaan elokuvakokemukseeni niitä hetkiä kun tunnen jotain. Oli se sitten surua, vihaa, iloa tai kauhua. Rise of Skywalkerissa tuo tunnepuoli jäi omalta osaltani jotenkin todella köyhäksi, enkä oikein edes keksinyt sille mitään pätevää syytä. Elokuva jäi melko tasapaksuksi hötöksi ja valitettavan tylsäksi lopetukseksi Skywalker-saagalle. 

#3 Klaus
Ohjaaja: Sergia Pablos, Carlos Martinez López
Erityistä: Tipautti heittämällä listalta Detective Pikachu sekä Spider-Man: Far From Home -elokuvat
Arvioni: -

Hauska miten joku tälläinen jouluhömppä voikin päätyä listalle vielä juuri ennen listan julkistamista! Olin huomannut sosiaalisessa mediassa, että Klausin ympärillä on jonkinlaista pientä kulttihypetystä menossa ja pitihän tämä nyt sitten katsastaa läpi. Yllätyin positiivisesti kuinka kauniisti elokuva olikaan animoitu! Nykyään kun tuntuu, että valtaosa animaatioista on sitä sellaista Disney tai Dreamworks visuaalista maailmaa, oli tämä raikas tuulahdus animaatioiden maailmaan. Juonikaan ei ole mikään turhan kliseinen kuten joululeffoissa yleensä tuppaa olemaan. Klaus onnistuu todellakin tuomaan uutta näkökulmaa tähän kulutettuun genreen. Todella miellyttävä yllätys, mikä kannattaa kurkistaa Netflixistä viimeistään sitten ensi jouluna!

#2 Avengers: Endgame
Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo
Erityistä: Eeppisen saagan eeppinen lopetus.
Arvioni: Avengers: Endgame (Spoilers)

Siinä missä Rise of Skywalker jätti saagan päätöksen kylmäksi, teki Endgame todellakin kunniaa kymmenen vuotta jatkuneelle Marvel Cinematic Universelle. Endgame oli tunteikas ja toiminnantäyteinen lopetus yhdelle aikakautemme kiinnostavimmista elokuva-sarjoista. Totta kai tässäkin leffassa oli ne omat heikot hetkensä, eikä se aivan onnistunut pääsemään Infinity Warin tasolle, mutta kaiken kaikkiaan todella eeppinen ja tunteikas kokemus.

#1 Joker

Ohjaaja: Todd Phillips
Erityistä: Heittämällä vuoden 2019 parhaimpia elokuvia ja yksi ennakkosuosikki oscar-kisaan lukuisissa kategorioissa.
Arvioni: Jokeri

Jokeri on aivan eri kategoriassa kaikkien listan edeltävien leffojen kanssa. Se kiikuttelee siellä rajoilla, että lasketaanko sitä edes nörttileffaksi vai vaan suoraan sinne huippuleffojen pariin. Totta kai, kun Jokeri kuitenkin perustuu sarjakuvahahmoon, on sen paikka tällä listalla ehdottomasti. Genressään aivan järisyttävän onnistunut tekele. Joaquin Phoenix tekee oscar-ehdokkaan arvoisen suorituksen Jokerina. Elokuvan musiikki, tunnelma ja sävy ovat jotain todella upeaa ja mielenkiintoista! Jokeri todennäköisesti laukaisi jälleen uuden tavan tehdä sarjakuva-elokuvia ja jos taso pysyy lähelläkään Jokeria, otan ne kaikki ilomielin vastaan.

Muita näkemiäni nörttileffoja tältä vuodelta olivat muun muassa keskinkertaisuuteen kaatuva Captain Marvel sekä täysin turha täyteleffa Breaking Bad universumiin: El Camino. Hauskinta on se, että ihan viimeisillä metreillä Netflixin animaatioleffa Klaus kiilasi listalle. Tiputtaen Spider-Man: Far From Home sekä Detective Pikachu elokuvat jaetulta viidenneltä sijalta. Kummastakaan en oikein erityisemmin nauttinut, vaikka ihan kelpo tekeleitä olivatkin. Myös nämä voisivat olla listalla, mikäli olisin ne ehtinyt katsoa ennen kuin laitoin listan ulos: Frozen 2, Doctor Sleep, Shazam, It chapter 2, Alita, Lego Movie 2, Hellboy... Veikkaan tosin, että noista aika moni voi vain haaveilla listalle pääsystä joka tapauksessa.

Parhaat tv-sarjat 2019

Koska tämä vuosi oli jotenkin todella köyhä niin sanottujen uusien laatusarjojen osalta, päätin tuoda tässä esiin vain erilaisia lemppari nörttisarjoja - niitä kun tuntui riittävän! Listan ulkopuolelle jäävät siis Big Little Lies, josta tykkäsin todella paljon ja joka oikeasti olisi tällä listalla sijalla kaksi sekä Chernobyl, joka olisi kevyesti listan ykkösenä. Jälkimmäisestä kirjoitinkin mielipitetitäni kesällä ja niistä voit lukea lisää täältä. Eli tämä lista mennnään nyt nörttisarjoilla niin saadaan listasta mielenkiintoisempi ja enemmän blogin tunnelmaa henkivä listaus.

#5 Watchmen
Verkko: HBO
Julkaisuvuosi: 2019-
Lempi hahmo: Ozymandiaz

Watchmen oli minun listani yksi odoteuimmista vuoden 2019 sarjoista. Sarjakuvan maailma on aina ollut mielestäni kiinnostava ja HBO:n käsissä tämän kanssa ei voisi edes mennä pieleen! Lupaavien trailerien ja ylitsevuotavan hypen jälkeen, täytyy kuitenkin myöntää, että minulla kesti hyvin pitkään lämmetä tälle sarjalla ja siltikin se jäi vähän sellaiseksi kädenlämpöiseksi tuotokseksi. Sarja lähtee käyntiin todella hitaasti ja mielenkiintoisiin juttuihin päästään vasta muutaman jakson jälkeen. Silloin kun Watchmen on parhaimmillaan se on aivan älyttömän hyvä, mutta suurimman osan ajasta junnataan turhissa juonenkäänteissä ja ei kiinnostavien teemojen ympärillä. Parhainta sarjassa olivat alkuperäiset Watchmenit kuten Doctor Manhattan, Silk Spectre ja Ozymandiaz.

#4 The Boys
Verkko: Prime video
Julkaisuvuosi: 2019-
Lempi hahmo: Homelander

Pahoittelut edelleen Nuoskaimelle, kun suosittelin tätä sarjaa ennen kuin mainitsin, että se on aika tolkuttoman väkivaltainen! The Boys on hieman tuoreempi näkökulma täysin puhkikulutettuun supersankari-genreen. Sarja esittelee meille sankareiden karumman ja väkivaltaisemman luonteen. Se tuo ilmi hyvin sen mitä tapahtuu kun vääränlaiset ihmiset saavat valtaa ja oppivat käyttämään sitä omien etujensa ajamiseen. Valitsin lempihahmokseni Homelanderin, mutta en sen takia että hahmo olisi jotenkin miellyttävä. Ei todellakaan. Antony Starr vaan osasi tuoda niin vastenmielisen hyvin tämän sarjakuvista tutun kusipään tähän maailmaan, että pakkohan sitä oli rakastaa. The Boys on mukaansatempaava satiiri, josta ei tosiaan väkivaltaa ja nakuilua puutu.

#3 Daybreak

Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2019
Lempi hahmo: Wesley Fists, Turbo

Ja lisää sarjakuviin perustuvia sarjoja! Kuten sanoin niin näitähän riitti vuonna 2019. Daybreak oli ehkä miellyttävin yllätys koko vuodelta. En osannut sitä odottaa ja vaivihkaa se ilmestyikin Netflixiin. Sarjan ideana on siis se, että vain teinit selviytyvät oudosta ydinräjähdyksestä ja kaikki aikuiset muuttuvat aivottomiksi zombeiksi. Post-apokalyptisella teemalla höystetty komedia on paikoin hulvattoman hauska ja ainakin minuun uppoaa hyvin erilaiset neljännenseinän rikkovat vitsit ja juonenkäänteet. Hauskasta lähetymistavastaan maailmanloppuun ja teinidraamaan huolimatta,  Daybreak taitaa jäädä yhden kauden ihmeeksi. Näillä näkymin Netflix ei aio jatkaa sarjaa ja onkin laitettu pois tuotannosta ja markkinoinnista. Harmi, olisi tätä vielä yhden kauden katsonut lisääkin!

#2 Witcher
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2019-
Lempi hahmo: Valvatti

Toss a coin to yout Witcher... Noituri fanien odotettu uutuus saapui loppuvuodesta vihdoin Netflixiin ja saikin yllättävänkin positiivisen vastaanoton niin kirjojen ja pelien ystäviltä kuin ihan uusiltakin faneilta. Witcher on sopivan kieliposkella tehty eeppinen fantasia, joka ei jää liian synkäksi sen kevyen huumorin ja hyvällä tavalla cringejen asioiden vuoksi. Henry Cavill on niin vakuuttava Geraltin roolissa, että en meinaa vieläkään uskoa, että Cavill oikeasti on sen murinan ja maskeerauksen alla. Itse en ole siis Witcheriin tutustunut juuri ollenkaan ennen tätä ja nyt olen aivan koukussa. Jään innolla odottamaan seuraavaa kautta, joka ilmeisesti saadaan kuitenkin vasta vuonna 2021. Suosittelen sarjaa ehdottomasti kaikille, joille Witcher on jo tuttu ja teille, jotka ette vierasta fantasiaa.

#1 Umbrella Academy
Verkko: Netflix
Julkaisuvuosi: 2019-
Lempi hahmo: Klaus, Hazel

Lukuisista nörttisarjoista huolimatta, omasta mielestäni vuoden paras oli kuitenkin Umbrella Academy. Sarjan kaikki päähahmot olivat omalla tavallaan todella rakastettavia ja samaistuttavia. Sarjan mustahuumori ja järkyttävän hyvä soundtrack tekivät siitä oikein miellyttävän katselukokemuksen, josta jaksoi puhella vielä viikkoja sarjan katsomisen jälkeen. Hahmojen väliset suhteet ovat uskottavat ja tarpeeksi moniuloitteiset. Kukaan ei ole täysin mustavalkoinen ja jokaiselle jää tilaa ja aikaa kehittyä kauden aikana.

Muita sarjoja mitä tuli katsottua olivat Game of Thrones ja Orange is the New Black, joille molemmille saimme jättää hyvästit viime kesänä. Mukaan mahtui myös American Horror Storyn hengessä tehdyt Assasination of Gianni Versace sekä Politician, joista etenkin jälkimmäisestä pidin todella paljon. Myös Sex Education, Castle Rock ja True Detective kausi 3 tuli vilkaistua läpi, mutta nämä eivät oikein onnistuneet vakuuttamaan minua. Katsoimme myös läpällä Netflixin "ahdistavan" ja "koukuttavan" sarjan You, joka on varmaan tyhmin sarja mitä katsoin koko vuonna. Handmaid's Tale jatkaa suosikkinani kuten kirjoittelinkin syksyllä.

El Camino: A Breaking Bad Movie

Breaking Bad on yksi aikamme parhaimpia draamasarjoja, ellei jopa paras. Omalla listallani se menee heittämällä ykköseksi. Myös sarjan spin-off, Better Call Saul löytyy listaltani ainakin kymmenen parhaan joukosta. Mielenkiintoisen tarinan ja uskottavien hahmojen lisäksi Breaking Badin hienous on siinä, että se osattiin lopettaa silloin kun oltiin huipulla. Hahmot tuntuivat kiinnostavilta ja kehittyivät ihan sinne viimeiseen jaksoon asti. Sarjan juoni myös jaksoi kantaa koko viiden kauden ajan. Turhan usein hyvät sarjat muuttuvat keskinkertaisiksi kun sarja jatkuu ja jatkuu vaan. Hyvänä esimerkkinä The Walking Dead, joka on myös samalta studiolta kuin Breaking Bad.

Siksi on sinällään harmillista, että tämä elokuva päätettiin tehdä. Minulla ei suoraan ole mitään El Caminoa vastaan. Se ei vain tuo mitään lisää Breaking Badiin, eikä se tuntunut muutenkaan palvelevan oikein ketään. Toivoin, että elokuvassa olisi ollut enemmän nannaa sarjan faneille, mutta sen sijaan El Camino tuntui lähinnä pitkältä ja tylsältä filleri jaksolta.

Elokuva seuraa Jesse Pinkmanin elämää aivan Breaking Badin viimeisen jakson jälkeen. Etsintäkuulutetulla Jessellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin joko antautua tai kokeilla onneaan pakenemalla Alaskaan. Sankarimme valitsee jälkimmäisen. Matkallaan Jesse kohtaa muutamia hahmoja Breaking Badistä ja aina välissä saamme pieniä flashbäkkejä Jessen kohtaamisista muun muassa Miken, Walterin ja Toddin kanssa. 

Tuotanto jäljittelee Breaking Badin tyyliä hyvin paljon, mutta silti joku tuntuu olevan pielessä. Nopeutetut montaasit miljöistä ja hahmojen tekemisistä ovat kuin ennenkin. Myös musiikki ja värimaailma ovat kutakuinkin kohdallaan, mutta jotenkin El Camino silti jää tunnelmassa todella etäiseksi päätarinastaan. Pakko mainita myös se, ettei elokuvassa ole juurikaan naishahmoja mikä ehkä sekin poistaa vähän uskottavuutta.

Suosittelen jokaista Breaking Bad fania katsomaan tämän kuitenkin läpi. Ei kannata kuitenkaaan odottaa liikoja. Elokuva ei tuo mitään uutta ja ihmeellistä, tai ainakaan mitään mitä fanit eivät itse olisi osanneet ajatella Jessen kohtalosta. Onneksi tämä ei kuitenkaan jää Breaking Bad sagan viimeiseksi tuotokseksi vaan saamme vielä viimeisen kauden Better Call Saulia ensi vuoden puolella. Ei jatkoon.

Uusi katsaus viime vuosien lemppareihin 2019!

Joka vuosi olen aina viimeistään tammikuussa tehnyt listauksen omista suosikkisarjoistani. Jätän listan ulkopuolelle kuitenkin ne sarjat, joita on tullut seurattua jo pitempään ja keskityn niihin, mitkä olivat uutta minulle tuona kyseisenä vuonna. Tästä syystä siis monet sarjat jäävät vuosilistalle todella hyvinä sarjoina, vaikka seuraava kausi olisikin laskenut sarjan tasoa huomattavasti. Tässäpä siis katsaus muutamiin entisiin (tai nykyisiin) suosikkisarjoihin, jotka aiemmin pääsivät listalle, mutta eivät välttämättä sinne enää edes kuuluisi, tai sijoitus listalla voisi nyt olla eri.

American Horror Story (FX), Cult & Apocalypse
Sijoitus aiemmalla listalla: #5
Arvosanani sarjalle: 5

AHS oli ihan okei parin ekan kauden ajan. Aloitimme Freak Showsta ja katsoimme sarjaa sitten satunnaisessa järjestyksessä mielenkiinnon mukaan. Hotel ja Asylum ovat ehdottomasti sarjan parhaimmistoa kun taas lähes tulkoon kaikki muut kaudet ovat todella heikkoja tai huonoja. Cult vaikutti alkuun todella lupaavalta, mutta kaatui pian mielestäni typerimmäksi kaudeksi. Kunnes aloin katsoa Apocalypseä. Aivan hirveää roskaa ja kiinnostus koko kauteen on aivan nollassaan. Ehkäpä tuleva AHS 1984 palauttaa uskon tähän sarjaan, mutta tällä hetkellä ihan hävettää, että sarja on päässyt Parhaat tv-sarjat 2018 listalleni.

Stranger Things (Netflix), Season 3
Sijoitus aiemmalla listalla: #4
Arvosanani sarjalle: 7

Stranger Things oli tullessaan jotain uutta ja ihmeellistä. Se sattui juuri täydellisesti siihen 80-luku nostalgiaan, jota sarja oli omiaan vielä lisäämään. Valitettavasti kasari on kokenut melkoista inflaatiota viime aikoina, ja sen ylikäyttäminen kirjaimellisesti kaikessa, sai minut jopa inhomaan Stranger Thingsiä. Heikon kakkoskauden jälkeen kuitenkin tuli tämä kolmas, joka ei sekään mikään täydellinen ollut, mutta ainakin jollain tavalla enemmän Stranger Things -hengessä tehty. En enää voi kutsua sarjaa kyllä mitenkään erikoiseksi tai omaksi suosikiksi sen itseääntoistavan juonen ja paikoillaan junnaavien hahmojen vuoksi.

Orange is the New Black (Netflix), Season 7
Sijoitus aiemmalla listalla: -
Arvosanani sarjalle: 7

Orange is the New Black oli mielestäni todella raikas tuulahdus silloiseen tv-maailmaan. Lähes tulkoon kaikki näyttelijät olivat naisia ja mukana oli ihan kaikenalaisia tapauksia niin ihonväriltään kuin suuntautumiseltaankin. Todella kirjava sakki porukkaa siis. Käsikirjoitukseltaan sarja alkoi ontua jo parin kauden jälkeen. Vankilan elämä ei ole niin mielenkiintoista, että sitä jaksaa katsoa kaudesta toiseen ja etenkin kun kuvaan tuli vankilamellakka ja siirto uuteen laitokseen, muuttui sarja todella tylsäksi ja yliampuvaksi. Vasta viimeinen kausi palautti minut takaisin faniksi ja tirautinpa muutaman kyyneleenkin sitä katsoessa. Jollain tapaa Litchfieldin naisilla oli kuitenkin se paikka mun sydämessäni. Lämmöllä siis muistelen sarjaa ja sen tapahtumia, vaikka siinä olikin pitkiä jaksoja kun en niinkään siitä välittänyt.

13 Reasons Why (Netflix), Season 3
Sijoitus aiemmalla listalla: #1
Arvosanani sarjalle: 8

Tämä sarja pääsi ilmestymisvuonnaan listallani sijalle numero yksi. Sarja kosketti jotenkin todella henkilökohtaisella tasolla ja osaavat näyttelijät olivat omiaan luomaan ilmapiiristä mielenkiintoisen. Sarjan saadessa kakkoskauden olin pettynyt, jopa vihainen. Miksi kaikki hyvä täytyy aina pilata sillä, että sitä jatketaan niin kauan ettei ketään enää kiinnosta? Sarja tuntuu perustuvan nykyään enemmän shokkielementtien hakemiseen sekä ensimmäisen kauden kohua aiheuttaneen itsemurhakohtauksen pehmittämiseen. (Kohtaus on muuten poistettu nykyään Netflixistä). Hahmot ovat edelleen mielenkiintoisia ja todella rakkaita minulle, mutta uskottavuus sarjasta on jo kaukana. Kuitenkin parasta teinidraamaa mitä tällä hetkellä on tarjolla.

Handmaid's Tale (HULU), Season 3

Sijoitus aiemmalla listalla #3 
Arvosanani sarjalle: 10

Ainut sarja joka tuntuu porskuttavan jopa vahvempana kuin listaukseni aikana on Handmaid's Tale. Toinen kausi oli hieman heikohko, mutta kolmoskaudella ei tainnut heikkoa hetkeä ollakaan. Näyttelijät, käsikirjoitus ja tunnelma ovat aivan omaa luokkaansa ja väittäisinkin, että Handmaid's Tale on laadukkain sarja mitä tällä hetkellä on katsottavissa. Tapahtumat ovat koskettavia ja samalla kauheita siinä raakuudessaan. Kaikki tuntuu niin realistiselta ja todellakin mahdolliselta tulevaisuuden kuvalta. Joissain jaksoissa ahdistaa, toisissa naurattaa.

Kaikki listalla nyt olevat sarjat ovat tulleet kaksi arvosanaa alemmas ensimmäisen kauden jälkeen. Poikkeuksena tietenkin Handmaid's Tale, joka sai nyt täyden kympin. Onko sinun kohdallesi osunut sarjaa, jonka ensimmäinen kausi on tuntunut superhyvältä, mutta jatko onkin sitten vesittänyt koko sarjan hienouden?

Comic-Con 2019

Vähän venähti tämän kirjoittaminen, mutta tässä nyt olisi! Vuoden suurin sarjakuvatapahtuma on jälleen ohi. Tuntuu, että tämän vuoden Comic-con loppui ennen kuin se ehti oikein edes alkaa. Monta traileria tuleviin elokuviin ja sarjoihin saatiin, mutta monta mielenkiintoista tapausta jäi myös näkemättä. Yksi suurimpia julkistamisia tapahtumassa oli Marvel Cinematic Universen tulevaisuuden näkymät. Tässä nopea tiivistelmä kaikesta, mikä saattaisi olla kiinnostava tietää!

MCU:n kolmas vaihe päättyi nyt kesällä uuteen Spider-Man: Far From Home -elokuvaan. Vaiheen neljä aloittaa Black Widown oma elokuva sekä Disneyn oman toistopalvelun sarjat ensi keväänä. Yhteenkään näistä emme kuitenkaan saaneet vielä trailereita tai edes teasereita, mutta voi pojat kuinka paljon sieltä onkaan materiaalia tulossa! Ensinnäkin jo sarjojen puolelta Lokin oma sarja sekä Falconin ja Winter Soldierin yhteissarja kuulostavat huikean jänniltä! Myös vaihtoehtoisia tarinoita kertova animaatiosarja What if..? kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Valitettavasti näiden takia olisi kuitenkin otettava käyttöön Disney+ -suoratoistopalvelu, mikä varmasti osittain karsii yleisöä. Leffojen puolelta kiinostavimmilta vaikuttivat kauhuleffaksi tituleerattu Doctor Strange in the Multiverse of Madness sekä Thor: Love & Thunder, jossa Natalie Portman ottaa haltuunsa Thorin manttelin. Jään myös odottamaan innolla Mahersahala Alin tähdittämää Blade elokuvaa!

Disney jätti Comic-conin ulkopuolelle kuitenkin Star Warsin lähes kokonaan, eikä Episodi IX jälkeisestä ajasta kerrottu mitään. Myöskään DC ei kertonut paljoakaan tulevaisuuden suunnitelmistaan emmekä saaneet esimerkiksi odotettua Wonder Womanin traileria. Sen sijaan DC keskittyi esittelemään jo olemassa olevien sarjojensa uusia kausia sekä Harley Quinn -animaatiota.

Sarjojen puolelta kiinnostusta herätti Westworldin kolmannen kauden traileri. Vuoden tauolla ollut sarja tekee näyttävän paluun aivan uusiin maisemiin. HBO:n suurin sarja Game of Thrones jäi kuitenkin suosiolla pois tämän vuoden tapahtumasta. Fanit varmasti vielä sulattelevat sarjan päätöstä ja onkin ihan kiva, että pidetään pieni tauko ennen kuin aloitetaan vauhkoamaan uudesta spin-off sarjasta, jonka tähtenä toimii Naomi Watts. Netflix puolestaan esitteli sen heidän kovimman uutuussarjan eli Witcherin, jota on odotettu nyt jo hyvä tovi. Traileri näytti upealta ja Henry Cavill istuu Geraltin rooliin hyvin. Saa nähdä millainen menestys sarjalle siunataan, mutta ainakin tällä hetkellä veikkaukset uudesta huippusarjasta ovat aika kovat! Sen sijaan muun muassa Riverdale ja Umbrella Academy loistivat poissaolollaan. Muita kiinnostavia tapauksia olivat Snowpiercer, His Dark Materials sekä uusi Watchmen -sarja.

Muutamat tulevat elokuvatkin saivat trailerinsa. Muun muassa IT: Chapter 2, Top Gun: Maverick sekä Picard ovat kaikki todella odotettuja leffoja. Sen sijaan Cats -musikaaliin perustuva elokuva sai vähän laidasta laitaan reaktioita. Itseäni se lähinnä puistatti kaikessa karmeudessaan. Myös uusi Terminator -elokuva näyttäisi olevan faneille erittäin odotettu

Kuten huomaatte niin paljon tuolla oli asiaa, mutta silti monet olennaiset teokset jäivät lähes kokonaan huomiotta. Eiköhän meille katsottavaa riitä seuraavaksikin vuodeksi!