Oma tyyli ja inspiraation lähteet

Yksi suurimmista kehuista, joita taitelija voi mielestäni saada on se, että hänellä on tunnistettava tyyli. Sellainen, että voi sanoa jo kaukaa ja nopealla vilkaisulla, että hei, tämänhän on tehnyt se tyyppi! Oman tyylin kehittäminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen homma. Se vaatii vuosien harjoittelua ja kokeilemista. Joskus se kehittyy nopeasti, toisinaan tuntuu, että se junnaa paikallaan kuukaudesta toiseen. Kaiken lisäksi, vaikka kuinka yrittää pitää sen tietynlaisena niin se perkele kehittyy välillä itsestäänkin ties minne suuntiin! En oikein tiedä miten kuvailisin omaa tyyliäni. Joskus olen käyttänyt termejä sarjakuvamainen, keskeneräinen ja kieliposkella tehty. Itselleni on ollut tärkeää kehityksen kannalta tutkia muita taitelijoita ja lainailla elementtejä heidän töistään. En tarkoita nyt suoraa kopioimista, (vaikka sitä se harjoitteluvaiheessa onkin), vaan sitä, että tutkii heidän teoksia, kokeilee viiva- ja varjostustekniikoitaan sekä väri- ja valomaailmoja.

Käyn tässä tekstissä läpi erilaisia taiteilijoita ja piirtäjiä, joilla on ollut tai on tälläkin hetkellä suuri merkitys oman tyylini kehityksessä piirtäjänä. Osan vaikutukset näkyvät edelleenkin teoksissani ja osasta haen tälläkin hetkellä vaikutteita. Varmaan taas vähän kuivempaa tekstiä, mutta jospa tästä jollekin jotain iloa olisi!

Ensimmäiset vaikuttajani tulevat jo ihan lapsuudesta.  Ken Sugimori ja hänen Pokémon piirroksensa ovat varmasti se yksi isoimpia syitä miksi aloitin piirtämään. Tykkäsin piirtää niin Pokémoneja kuin ihmishahmojakin sarjasta ja kopioinkin paljon suoraan niitä Sugimorin piirtämiä kuvia. Ihailin hänen tyyliään, vaikka monet olivatkin sitä mieltä, että hänen piirroksensa olivat kaikkein tylsimpiä. Nykyään ymmärrän paremmin tämän mielipiteen, mutta se ei silti ole muuttanut arvostustani kyseistä herraa kohtaan.  Hieman isompana mukaan kuvioihin tulivat Dragon Ball mangan luoja Akira Toriyama, jonka avulla aloin harjoittelemaan ihmisten piirtämistä. Kirsikkana kakun päällä oli tietenkin Don Rosa, jonka sarjakuvataidetta ihailen vielä tänäkin päivänä! Ne kaikki pienet yksityiskohdat, jatkumot ja viittaukset toisiin tarinoihin olivat jotain mikä inspiroi minua jo lapsena. Ehkä juuri tästä syystä tykkään piilotella kaikenlaisia piiloviestejä ja -merkityksiä töihini? Joita kukaan ei koskaan kyllä huomaa tai tajua...

Teininä suurimpiin ihailun kohteisiin kuuluivat Hiromu Arakawa, joka tunnetaan Full Metal Alchemistin luojana. Häneltä olen lainannut paljon kasvojen ilmeitä ja huumoria omaan tekemiseeni. Hänen tarinankerronta tapansa sekä hahmojen luominen on aivan mahtavaa! Teinivuosina opin myös arvostamaan niitä kaikkein kovimpia suomalaisia tekijöitä eli Tove Janssonia sekä Tom of Finlandia. Kumpikaan heistä ei suoraan ole tuonut mitään sen ihmeellisempää tyyliini, enimmäkseen olen vain ihaillut heidän saavutuksiaan ja inspiroitunut siitä. On hienoa ja motivoivaa oikeasti huomata kuinka jotkut voivatkin menestyä noin hyvin tekemällä juuri sitä mitä haluavat! Voisin lisätä listaan myös Marvelin edesmenneen legendan Stan Leen, joka myös on motivoinut minua todella paljon kokeilemaan rajojani piirtäjänä. Tuntuu kuitenkin, että näistä kaikista on tullut puhuttua vuosien varella enemmän kuin liikaa. Tästä syystä onkin aika antaa estradi niille tämän hetken kovimmille inspiraation lähteille.

Joka kerta kun joku näistä tyypeistä postaa jotain sosiaaliseen mediaan, inspiroidun saman tien piirtämään itsekin! On hassua, kuinka nykypäivänä ne omat idolit saattavat olla vain nimimerkkejä somessa. Minulla ei ole oikeastaan hajuakaan näiden tyyppien oikeasta nimestä - naamasta puhumattakaan. Hyvä jos uskaltaa varmuudella edes olettaa heidän sukupuolensa! Valitsin tähän kolme kovinta tän hetken suosikkia, joiden töistä ammennan todella paljon asioita omaan tekemiseeni. Gabriel Picolo on aivan loistava luomaan tunnelmaa ja valaistusta. Rakastan myös hänen viivan käyttöään! Silverjow puolestaan on todella kova pinup-taitelija, joka on niin taitava tekemään ihmisiä tunnistettavalla tyylillä. Ihastuin myös siihen miten hyvin hän osaa värittää ihoa ja varjostaa todella hillitysti! Uusin tuttavuus on Wrecked Fuse, jota olen seurannut someissa vasta ehkä vuoden ajan. Hän piirtää enimmäkseen vain yhtä aihetta eli Stranger Thingsistä tuttuja Billyä ja Steveä. Rakastan hänen tapaansa tuoda hahmot todella eläväisinä jokaiseen kuvaan. Persoonallista otetta ja huumoria unohtamatta! Hänessä ihailen myös suuresti sitä, että hänellä on just se oma juttu jota tehdä.

Kaikilla kolmella on täysin erilainen tyyli, joista jokaisella on jotain sellaista mitä itse haluaisin oppia myös. Usein tällä hetkellä harjoittelenkin tutkimalla näiden tyyppien piirroksien valoja, varjoja, viivoja, värejä ja anatomiaa. Saan todella paljon irti joka kerta kun teen pienen art studyn näihin tyyleihin! Laitan tähän loppuun vielä pari omaa piirrosta niin voitte itse vertailla löytyykö niistä vaikutteita kenestäkään yllä mainituista taitelijoista. Kiva jos jaksoit lukea loppuun asti!

25 kertaa minä!

Harvemmin tulee tehtyä näitä henkilökohtaisempia päivityksiä, mutta tälle viikolle niitä mahtuu jopa kaksi! Syy miksi halusin tehdä taas minusta kertovan tekstin on se, että täytän huomenna 25! Se on niin kuin neljännes vuosisata joka tuntuu todella isolta jutulta! Halusin juhlistaa itseäni siten, että tutkin elämääni vaikuttaneita asioita jokaiselta vuodelta vuodesta 1992 aina tähän vuoteen saakka. Varmaankaan mitään suuria yllätyksiä tällä listalla ei ole, mutta ainakin jotain mielenkiintoisia pikkuseikkoja saattaa minusta paljastua. Ennen kuin leimaatte minut jälleen itsekeskeiseksi luuseriksi niin tämä on ehkä tavallaan enemmän omaksi iloksi tehty teksti johon on sitten kiva palata kymmenen vuoden päästä. :)

1992 - Synnyin

Helmikuussa 1992 tosiaan synnyin ja siitä lähtien on tullut tutkittua tätä alati muuttuvaa maailmaa. Samana vuonna syntyi myös muutamat tämän hetken kuumimmista nimistä elokuvien saralla ja etenkin kaiken maailman kivojen nörtti juttujen parissa työskenteleviä sellaisia! Daisy Ridley ja John Boyega Star Warsista, Ezra Miller Justice Leaguesta ja Alexander Ludvig ja Josh Hutcherson Nälkäpelistä. Kaiken lisäksi jaan syntymäpäivän Taylor Lautnerin kanssa. 1992 oli nörttien vuosi!

1993 - Jurassic Park

Nuorempana olin ihan hitonmoinen Dinosaurus-fani. Tiesin kaikki lajit ja yksityiskohdat kaikesta! (Tai ainakin luulin tietäväni). Jurassic Park on edelleenkin yksi 90-luvun parhaista leffoista ja onhan dinosaurukset edelleen tosi siistejä! 

1994 - Frendit

Vuonna 1994 alkoi yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä sitcom -sarjoista. Ketään ei varmaan yllätä, että en tosiaan vielä kolme vuotiaana sarjaa seurannut, mutta teini-ikäisenä se nousi aika kovaksi jutuksi! Voisin melkein syyttää Frendejä siitä, että pidän edelleenkin sitcomeista, mutta ennen kaikkea sarjan syytä on sarkastinen huumorintajuni. Kiitos Chandler.

1995 - Pixar

Kaikille lapsille animaatioleffat on se ykkösjuttu. Olen ihan tyytyväinen siihen, että elin animaatioiden kulta-ajan lapsena. Varmasti siitä syystä edelleenkin animaatiot on tosi kova juttu. Etenkin Pixarin ja Studio Ghiblin tuotanto on aivan järjettömän hyvää. Vuonna 1995 ilmestyi siis Toy Story, eli ensimmäinen kolmiuloitteinen animaatioleffa tai kuten minä niitä kutsuin: "huffpuff-leffa".

1996 - Pokémon

Ehkäpä yksi suurin vaikuttaja elämääni on ollut tuo Nintendon paras pelisarja eli Pokémon. Ken Sugimori eli Pokémonien alkuperäinen piirtäjä oli ja on yksi idoleistani ja kopioimalla hänen töitään opin todella paljon piirätmisestä. Pokémon pelejä olen pelannut Goldista asti ja kortteja olen kerännyt siitä asti kun sain ensimmäisen sellaisen käteeni!

1997 - Harry Potter

Olen todella huono lukemaan kirjoja tänä päivänä ja taitaa olla vain yksi kirjasarja jonka olen alusta asti lukenut loppuun saakka. J. K Rowling teki lapsuudestani ja nuoruudestani taianomaisen maailman ihanimmilla hahmoilla ja tapahtumilla. 1997 ilmestyi ensimmäinen Potter kirja, mutta itse luin Viisasten Kiven vasta muutama vuotta ilmestymisen jälkeen.

1998 - Crash Bandicoot 3: Warped

Pleikkari oli myös iso juttu lapsuuttani. Vuoron perään pelattiin veljen kanssa erilaisia pelejä, oli pelipäivät ja pelikiellot. Joskus tuli heitettyä ohjaimella veljeä tai seinää kun meni pelit pieleen. Monet parhaimmat pelit joita olen pelannut löytyvät Playstation ykköseltä ja yhtenä parhaimapana seikkailupeli Crash Bandicoot 3: Warped vuodelta 1998.

1999 - Kouluun

Jos en nyt ihan väärin laskeskellut niin 1999 menin kouluun. Pieni kyläkoulu nimeltään Kirstinkallion koulu on se, missä vietin ensimmäiset neljä kouluvuotta. Koulu oli sopivan pyöräilymatkan päässä ja pienen kokonsa vuoksi siellä oli helppo ystävystyä kaikkien kanssa. Omalla luokallani oli kuusi oppilasta joista yksi on edelleenkin hyvä ystäväni. Kirstari oli siitä hyvä, että jokainen sai olla oma itsensä eikä ketään jätetty yksin.

2000 - Legend of Zelda: Majora's Mask

Eräs suosikkipeleistäni ilmestyi vuonna 2000. Zelda-pelit ovat olleet myös todella kovassa suosiossa ja parhaimpana juuri tämä Majora's Mask. Nintendo 64:lla en peliä ikinä päässyt pelaamaan, mutta muutaman vuoden päästä Gamecube versiota. Sen lisäksi ostin toissa vuonna pelin myös 3DS versiona ja edelleenkin se on yksi parhaimpia pelejä ikinä!

2001 - Tove Jansson (1914 - 2001)

Eräs harmittavimmista asioista tässä maailmassa on se, että tavallaan olisin voinut joskus jopa tavata Toven. Tove Jansson kuoli 2001, mutta jätti arvokkaan kulttuuriperinnön taakseen, Muumit. Tove on yksi minun suurimmista idoleistani ja arvostan hänen tuotantoaan aivan älyttömän paljon!

2002 - Lilo & Stitch

Disneyn animaatiot! Olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Disney klassikot, mutta yksi on edelleen ylitse muiden ja se on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Lilo & Stitch. Käytän edelleenkin todella paljon erilaisia quoteja tästä leffasta päivittäin...

2003 - Big Fish

On vaikea sanoa milloin aloin oikeasti oikeasti fanittamaan elokuvia. Yksi tekijä kuitenkin oli Tim Burton, jota fanitin teininä suuresti. Ymmärsin tuolloin, että ohjaajalla voi olla oma tyyli jonka oikeasti tunnistaa leffasta toiseen. Big Fish on varmaankin suosikki elokuvani Burtonilta ja ehkä juuri sen takia, että se ei ole niin selkeä Burton leffa, vaikka siinä kaikki elementit siihen onkin.

2004 - Sarjakuvat

Alakoulun loppupuolella aloin todenteolla ajattelemaan, että minusta tulee isona sarjakuvapiirtäjä. Minulla oli tuolloin kaikkein eniten ideoita ja hahmoja sarjiksiin ja edelleenkin minulla on talleessa satoja sivuja luonnoksia ja tarinoita! Ehkä minusta vielä joskus tulee sarjakuvapiirtäjä, kuka tietää!

2005 - Doctor Who

Doctor Who palasi vuonna 2005 aivan uudella konseptilla ja satuin sitä vahingossa YLEltä katsomaan. Christoper Eccelston oli todella siisti Tohtori joka vetosi nuoreen minään. Koko Doctor Who vain upposi tosi hyvin tälläiseen nuoreen scifi-faniin ja parasta on se, että voin edelleen sanoa että fanitin Doctor Whota ja ennen kuin se oli coolia! Eli ennen Tennantia.

2006 - P!nk - I'm Not Dead

Jossain kohtaa yläasteen alussa aloin kuunnella musiikkia. Se oli jotenkin todella outoa ja noloa kertoa kavereille, että pitää musiikista. Ehkä tää oli vaan joku poikien juttu, mutta musiikkia ei kuunneltu, etenkään naislaulajia. Fanitin ensin Gwen Stefanin tuotantoa, mutta kun P!nk julkaisi albuminsta I'm not Dead vuonna 2006, olin aivan myyty. P!nk on edelleen yksi suosikki artistini ja olenkin häntä käynyt kahdesti katsomassa livenä!

2007 - Fullmetal Alchemist

En muista milloin meille tuli subtv, mutta ainakin Dragon Ball oli silloin Cell-sagaa aloittelemassa. Pari vuotta sen jälkeen eli 2007 subilta alkoi eräs parhaimmista animeista ikinä eli Fullmetal Alchemist! Rakastuin oitis tuohon maailmaan ja vasta sen jälkeen kun aloin lukea mangaa ja katsoa FMA: Brotherhood animea toden teolla rakastuin tähän! Kiitos Hiromu Arakawa, sait minut pitämään mangasta!

2008 - Marvel Cinematic Universe

Vuonna 2008 Iron Man elokuva avasi tien kokonaiseen leffa universumiin supersankareita. Tuolloin en vielä ravannut leffassa katsomassa jokaikistä MCU -leffaa, mutta tänä päivänä ne ovat kaikki must see -tavaraa. Parin vuoden sisällä tuonkin pitäisi huipentua Infinty War -leffoihin ja saamme heittää hyvästit monille hienoille hahmoille jotka Marvel on yhdessä Disneyn kanssa tuonut valkokankaalle!

2009 - Don Rosa

Tapasin Lahden Suurhallissa vihdoin yhden elämäni suurimmista sankareista vuonna 2009. Don Rosa oli se kovin sarjakuvien tekijä kun olin nuori ja edelleenkin hän on todella insipiroiva vaikkei enää piirräkkään sarjakuvia. Don Rosa on vaikuttanut myös paljon piirrostyyliini ja ihailen edelleen hänen Ankka-tuotantoaan.

2010 - Inception

Nyt voi sanoa, että leffojen fanitus alkoi oikeasti olla sitä luokkaa, että alkoi oikeasti tajuamaan millainen on hyvä elokuva. Taisin katsoa ensimmäisen Oscar-gaalanikin tuolloin kun Inception oli ehdolla. Inceptionissa kulmunoituu monta asiaa joita rakastan: Christopher Nolan, Hans Zimmer sekä loistava näyttelijäkaarti ja näyttävät erikoistehosteet! Edelleen eräs suosikkileffoistani.

2011 - Ylioppilas

Lukio ohi ja kohtailset paperit ulkona. Kirjoitin psykologian ja uskonnon reaaleina joista jälimmäisen paremmin eli M. Lukio oli hienoa aikaa elämässä ja nyt kaduttaa etten ottanut enempää irti sen hienouksista! Pari uutta ystävääkin sain sieltä. Samana vuonna tein myös ensimmäisen ison ulkomaan reissuni Lontooseen serkkuni kanssa. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen tuolloin. Aivan huikea vuosi oli tuo!

2012 - Elämänmuutoksia

Vuosi 2012 oli todella täynnä tapahtumaa. Olin intissä sen pari kuukautta, palasin takaisin Prismaan töihin, erosin. Kaiken maailman ihmeellisiä asioita mahtui tähän, mutta ehkäpä kaikkein paras oli kuitenkin se kun tapasin tämän paremman puoliskoni loka-marraskuussa 2012. Siitä asti ollaan toisiamme jouduttu katselemaan!

2013 - Batman: Death of the Family

Jos joku ei tiedä niin rakastan Batman sarjakuvia! Eräs suosikki tarinoistani on vuoden 2013 julkaisu Death of the Family. Tarina on klassinen Jokeri tarina Earth 52 maailmasta. Sen tekijöinä ovat Scott Snyder sekä piirtäjä Greg Capullo. Muita suosikki Batman tarinoitani ovat Heart of Hush, Killing Joke sekä Year One.

2014 - Sia - 1000 Forms of Fear

Ah, Sia. Tämän hetken ehdoton suosikkini musiikin saralla. Joka ikinen Sian biisi koskettaa minua jollain tavalla syvältä sisältä ja etenkin tämä 1000 Forms of Fear -albumi on jotain niin upeaa! Levyltä löytyvät hitti biisit Chandelier, Big Girls Cry sekä oma suosikkini Elastic Heart. Sia on myös upea ihminen kaikin tavoin ja täydellinen roolimalli!

2015 - Star Wars: the Force Awakens

Aina Episodi III:sta asti olen ollut aivan tajuton Star Wars nörtti. Kaikki tieto mitä Tähtien sotaan liittyy on ollut pakko ahmia niin sarjakuvien kuin tv-sarjojenkin puolesta. Kaikkein parhainta Star Wars tavaraa ovat kuitenkin ne itse elokuvat joista parhaimpana vuoden 2015 Force Awakens. Vanhoista Uusi Toivo sekä Imperiumin vastaisku ovat myös täydellisiä rainoja!

2016 - Overwatch

Viimeistä viedään! Kuten huomata saattaa niin elokuvat, sarjakuvat ja pelit ovat olleet todellakin iso osa elämääni, niin myös viimeisimpänä oleva Overwatch. Overwatch toi minut ampumapelien pariin, mutta ei niinkään genrensä vaan ihastuttavien hahmojensa takia!

Tässä siis kiteytettynä minä. Paljon muutakin tietysti mahtuu minun nörttielämään, mutta ehkä nämä voisi olla jotain kohokohtia. Jos joku haluaa tehdä samanlaisen itsestään vuosipäivänään tai ihan vaan muuten niin siitä vaan! Tää oli yllättävän hauskaa ja haastavaakin :)

Top 5: Parhaista parhaimmat Rosa -tarinat

Okei, tämä on varmaan kaikkien aikojen vaikein lista minkä olen koskaan tehnyt. On meinaan mahdotonta keksiä vain viittä parasta Don Rosa tarinaa. Ankka-mestarin lähes kaikki tarinat tulivat tutuiksi minulle jo ihan pienenä poikana ja lapsuuden sankarini Don Rosa onkin aivan huikea tarinan kertoja! Tässä nyt kuitenkin pienin perusteluin viisi ehdotonta suosikkiani!

#5 Kolikko Karussa (1999)

Tykkäsin aina tästä tarinasta sen hauskan näkökulman vuoksi. Lähes koko tarina seurataan kuinka  Roopelle tärkeä kolikko näkee maailman omasta kuvakulmastaan. Vaihtelua on sammakkoperspektiivistä lintuperspektiiviin ja sitten välissä aina normaalia sarjakuvakerrontaa. Mutta todella omalaatuinen ja hauska tarina!

#4 Musta Ritari Slurppaa jälleen (2003)

Kaikki tarinat missä Don Rosan aivan oma hahmo Musta Ritari eli mestahrivaras Arpin Luséne on Roopea ja kumppaneita vastassa on aivan älyttömän viihdyttävää! Haarniska, joka on maalattu timanttimaalilla ja sen jälken päällystetty Kertalaakilla™ on mielettömän hauska! Haarniskan avulla Luséne voi slurpata minkä tahansa läpi (paitsi timantin) joten Roope joutuu keksimään mitä mielikuvituksellisempia keinoja Mustan Ritarin voittamiseksi! Syy miksi tämä jatko-osa menee ensimmäisen yli minun listassani on se, että jotenkin tässä vain on enemmän sitä huumoria ja toimintaa!

#3 Paino-Ongelmia (1996)

Milla Magia on yksi suosikeistani Aku Ankan maailmassa, joten ei ole mikään ihme että tämä tarina on listallani. Monet muut tarinat ovat myös aivan uskomattoman hyviä ja hauskoja kuten Unohda koko juttu, mutta tämä nousee ehdottomaksi suosikikseni juuri sen nerokkaan idean takia! Roope ja Aku saavat siis maistaa Millan uutta taikaa, joka muuttaa näiden painovoiman. Koita siinä sitten jahdata seiniä pitkin noita-ankkaa jolla on ensi-lantti hallussa!

#2 Unelmoiden läpi elämän (2002)

Aivan ihastuttava tarina, jossa yhdistyy monet Roopen parhaimmista seikkailuista! Karhukopla varastaa Pelle Pelottoman laitteen, jonka avulla voi päästä toisen uniin. Karhuveljet tietenkin toivovat Roopen uneksivan rahoistaan ja kertovan heille rahaholvin tunnusnumeron, mutta kuinkas ollakaan: visukinttu uneksiikin kaikkein vaarallisimmista seikkailuistaan!

#1 Kaikkein mieluisin lahja (1997)

Tämä on ainut mistä olin aivan täysin varma tätä listaa aloittaessani. Kaikkein mieluisin lahja on oivallinen tarina siitä, kuinka oikeasti se raha ei ole tärkeintä Roopelle, vaikka kaikki niin olettaakin. Ankkalinnassa järjestetään kilpailu, jossa täytyy keksiä Roopelle kaikkein mieluisin lahja. Kas kummaa, kukaan ei keksi mikä tuo mystinen esine voisi olla ja eipä taida Roope sitä itsekään tietää. Onneksi kuitenkin eräs hahmo muistuttaa Roopea siitä, mikä tämä lahja voisi olla. Todella kaunis tarina, jossa kohdataan monia vanhoja vihollisia sekä unohdettuja ystäviä.

A Lifetime of Adventure

Tänään se tapahtui! Tuntuu että kuolin ja sitten synnyin uudelleen! Aivan mieletöntä! 

Mistäkö on kyse? 

NO TÄSTÄ!

Tuomas Holopainen ja Johanna Kurkela yhdessä Don Rosan kanssa ovat luoneet tämän ihanan ihanan albumin Music Inspired By The Life And Times Of Scrooge joka tulee myyntiin nyt Huhtikuussa! On muuten niin pakko ostos, etä huhhuh! Tiesin että tämä oli tulossa ja tiesin että Tuomas H. selviää levyn tekemisestä kunnialla, mutta en saata uskoa että jo tämä kuulostaa näin täydelliseltä! Ei mulla nyt vissiin muuta kuin että kiitos Tuomas Holopainen ja muut jotka ovat tehneet töitä tämän levyn eteen!

Hahmoliiga: Roope MacAnkka

Löysin taas vanhat Aku Ankka-kirjat ja innostuin vähän kirjoittelemaan. Minun lapsuuteni siis meni hyvin pitkälti Aku Ankkaa lukiessa, liekö syynä se, että se ilmestyi joka keskiviikko meidänkin postiluukusta vai se, että kyseiset sarjakuvat ovat melko helppolukuista pienillekin lapsille. Todennäköisesti molemmat. Ennen kaikkea kiinostuin jo pienenä juuri Roope Ankan seikkailuista. Hän kiersi maita ja mantuja, keräili harvinaisia esineitä sekä kaiken lisäksi oli vielä maailman rikkain ankka, mikä voisikaan olla pienestä tulevasta sarjakuvanörtistä kiinostavampaa? :) Tätä tekstiä tulee oleman vaikea kirjoittaa, sillä niin paljon pitää jättää pois, sekä suomalaisten Ankka-tietouden takia mikään fakta ei saa olla virheellinen.... haukkasinkohan liian ison palan? :)

Roope Ankka, oikealta nimeltään MacAnkka on Carl Barksin vuonna 1947 luoma hahmo. Alun perin sivuhahmoksi takoitettu hahmo kuitenkin vakiinnutti pian paikkansa Ankkalinnan vakiohahmona, joka sai jopa oman nimikkolehden Roope-Setä. Ensimmäisessä tarinassaan (Karhuvuoren Joulu, 1947) Roope on vanha, eristäytynyt ja maailman menoon lopen kyllästynyt ankkarahjus, eli ei yhtään sitä mikä Roope on tänä päivänä. Barks huomasi tämän itsekin tehdessään sarjakuvaa, että hän loi Roopesta liian heikon, ollakseen kaikkea sitä mitä Barks halusi hänen olevan. Kuitenkin kun vuonna 1948 ilmestyi toinen Roope Ankka-tarina Vanhan linnan salaisuus, sai Roope itselleen tunnusomaisia piirteitä seikkailijana.  Roope Ankan ensimmäisessä seikkailussa hän värvää Akun ja pojat mukaansa selvittämään kanssaan heidän sukuaarrettaan Ankkapurhaan, Tässä tarinassa myös vihjataan ensimmäisen kerran siihen, että Roope olisi maailman rikkain ankka.

Barks käytti Roopen luontiin omaa mielikuvaansa vanhasta kitupiikistä sekä Charles Dickensin hahmoa Ebenezer Scrooge (A Christmas Carol, 1843)

Roope Ankka syntyy vuonna 1867 MacAnkan klaaniin Skotlantiin. Juonellisesti Roope Ankan tarina kuitenkin alkaa vasta siitä, kun hän tienaa ensimmäisen lanttinsa vuonna 1877 Glasgowssa. Kolikko, jonka hän työstään kengänkiillottajana sai oli amerikkalainen 1875-luvun 10-senttinen, joka ei siis tietenkään toiminut maksuvälineenä Skotlannissa. Lukijalle kuitenkin selviää, että koko tapahtuman on järjestänyt Roopen oma isä, Fergus MacAnkka, jotta Roope oppisi kovan työnteon arvon ja sen, että tavalliset ihmisetkin voivat puukottaa selkään koska vain. Roope otti opikseen ja lähtikin monien muiden tavoin Amerikkaan hankkimaan itselleen omaisuutta.
 
Yhdysvaltoihin päästyään, kolmetoista-vuotias Roope aloittaa työskentelyn setänsä Angus "Hiidenkirnu" MacAnkan siipirataslaivalla Missisippissä. Samoihin aikoihin Roope myös kohtaa ensimmäisen kerran karhukoplan ja Kivisyömmi Karhulan. Kun Roope vihdoin perii eläkkeelle vetäytyvältä Angukselta laiva, onnistuu Karhukopla sen hajottamaan. Vuonna -85 Roope tutstuu toiseen vastustajaansa Kroisos Pennoseen ja -87 hän pelastaa Afrikassa nuorukaisen, joka osoittautuu Kulta-Into Piiksi. Kaikki kolme vihulaista ovat siis tuttuja Roopelle jo vuosien takaa, mutta entäs italialainen noita-ankka Milla Magia? Periaatteessa Don Rosan tarinan Ensilantin tarina mukaan Roope tapaa Millan ollessaan kymmenen vuotias, mutta sitä minä vuonna he juonellisesti kohtaavat en löytänyt. (Milla Magian ensiesiintyminen Midaan kosketus (1961) by Carl Barks)

Yksi suosikkini Don Rosa-sarjakuvista on vuonna 1997 ilmestynyt Kaikkein mieluisin lahja

 Vihollisten lisäksi Roopen elämään kuuluu myös ystäviä. Ankkalinnasta tuttujen Akun, Tupu, Hupun,Lupun ja Pelle Pelottoman lisäksi Roope on seikkaillut monien historiallisten hahmojen kuten Elias Lönrotin ja Theodore Rooseveltin. Roopen elämän tärkeimmän henkilön hän on kuitenkin tavannut Klondiken kultaryntäyksen aikaan (1896) Alaskassa, elämänsä rakkauden, Kultu Kimalluksen. Kultu on ainoa ihminen (ankka) koko maailmassa, joka saa jopa kylmän ja sydämettömän Roope Ankan sulamaan.

Lopuksi vielä asia mikä sai minutkin aikoinaan putoamaan tuolilta. Uskokaa tai älkää niin Roope Ankka on kuollut. Kyllä, Roope kuoli Don Rosan epävirallisen aikajanan mukaan vuonna 1967 eli sata vuotiaana. Kyseessä oli alunperin Rosan tekemä pilapiirros, mutta kuten arvata saattaa Ankka-fanit ympäri maailman omaksuivat hyvinkin nopeasti sen todelliseksi tapahtumaksi. Kaikki nuo seikkailut mitä Roopesta ikinä on tehty/tullaan tekemään periaatteessa siis sijoittuu  vuosien 1867-1967 välille. Tietenkään virallista kuolitarinaa ei kukaan ole tehnyt jottei hahmon kuolema olisi liian virallinen päätös. Se olisi kuitenkin kovin hankalaa muille Ankka-piirtäjille jos yksi päättäisi kertoa tarinan Roopen kuolemasta, se kuitenkin muuttaisi kaiken Ankkalinnassa.

Tekstistä tuli kovin Barks-Rosa painotteinen, mutta tuskinpa tuo haittaa sillä juuti heidän Roopestahan minä oikeastaan pidänkin. Toivottavasti tässä ei kovin montaa asiavirhettä ollut. Käytin lähteenä niin Don Rosan kokoelma kirjoja, Aku Ankan virallisia sivuja kuin wikipedian tietoja... :) Roope Ankka on minulle itselleni niin tärkeä hahmo, että jos huomaat jonkin asiavirheen tekstini seassa niin ole hyvä ja ilmoita minulle että voin asian korjata :)
Ei mulla nyt muuta, hyvää joulukuun odotusta kaikille! :)

"Olen etsinyt öljyä polttavilta aavikoilta ja mineraaleja jäätäviltä vuorilta. Kunnianhimoni ansiosta olen aina päässyt päämäärääni 
          -ja pääsen vastakin. Heh heh!"
                                 -Roope Ankka

Kaupungit, jotka eivät koskaan nuku

Viime aikoina (tarkoitan siis öinä) on tullut palattua taas lapsuuden sankarini pariin. Nimittäin Aku Ankan ja kumppaneiden seikkailut ovat valvottaneet minua. Kun aloittaa lukemaan aivan mitä tahansa Don Rosan -kokoelma kirjaa niin huomaan pian kahlanneeni koko kirjan läpi. Etenkin Roopesta kertovat tarinat ovat lähellä sydäntäni :) Mutta innostuin kuitenkin tätä tekstiä kirjoittamaan syystä että, Ankkalinna on mielestäni hienosti rakennettu kokonaisuus. Tietyt maamerkit esiintyvät lukuisten eri taiteilijoiden sarjakuvissa kuten Julle Ankanpää-patsas, Ankallismuseo, Peikonhammas ja Roope Ankan Rahasäiliö. Jokaisella Ankka-fanilla on myös jonkinlainen kuva siitä, missä kohtaa Ankkalinnaa rakennuksen sijaitsevat. Suurin osa tästä kaupungin rakennusten vakiintumisesta kuuluu kelleppä muullee kuin Carl Barksille, jonka keksintöjä kaikki edellä mainitut olivat :)

Vuosien saatossa on myös kiistelty siitä, missä Ankkalinna sijaitsee ja virallinen linjaus taitaakin olla, että Yhdysvalloissa. Itse olen myös samaa mieltä. Onhan Aku Ankka alunperinkin Amerikanmaalla luotu :) Siihen en aio puuttua missä osavaltiossa Ankat asustavat, mutta uskoisin että kuitenkin jossain päin Länsi-rannikkoa. Ankkalinnan keskusta on esitetty kaikissa kuvissa hyvin pienenä pinta-alaltaan ja itsekin olen sitä mieltä, että Ankkalinnan keskusta on hyvin samankokoinen kuin New Yorkin Manhattan. Suurinosa pinta-alasta kuitenkin muodostuu lähiöistä ja maaseudusta, missä Mummo-Ankkakin asustelee.

Koska nyt lähdin tähän kaupunki-linjalle on pakko myös mainita muita hienosti rakennetteuja kaupunkeja (mitkä silti, syystä tai toisesta jäävät mielestäni kakkoseksi Ankkalinnalle). Toinen kaupunki, minkä haluan esitellä on Gotham City. Tämä tumman puhuva rikollisuuden valtaama kaupunki on hyvä vastakohta Ankkalinnalle. Siinä missä Ankkalinna on räikeä väritykseltään ja vailla huolen häivää (mitä nyt Karhukopla silloin tällöin ongelmia aiheuttaa..) on Gotham City jopa pelottavankin korruptoitunut. Jos pitäisi valita kummassa suur-kaupungissa asuisisin.. olisi vastaus melko selvä...


Se mikä mielestäni on kompastuskivenä Gotham Cityssä, on sen epämääräisyys. Tuntuu, että jokainen taiteilija ja ohjaaja on kuvannut kaupungin hyvin erilaiseksi... Tim Burtonin ja Batmanin luojan Bob Kanen mielestä Gotham on juuri tuollainen lohduttoman synkkä, kun taas Christopher Nolanin versio muistuttaa hyvin paljon New Yorkia tai muuta hyvin tavanomaista kaupunkia. Mutta mainitkaapa yksikin rakennus Gotham Citystä? Ja sitä lepakkosignaalin heijastavaa ei lasketa. Gotham Cityn on kerrottu olevan Atlantin rannalla ja myös Yhdysvalloissa.

Viimeisenä, mutta/ja vähäisimpänä on Matt Groeningin Springfield. Vaikka tästä kaupungista on olemassa kartta ja kaikki ja vaikka olen katsonut Simpsoneita koko ikäni, en osaisi luoda omasta päästä karttaa rakennusten sijainneista. Jokin siinä on, että koko alue on täysin tuntematon ja eksyisin Springfieldiin takuu varmasti. Tästä kaupungista ei tosin maamerkkejä puutu ! Ydinvoimala, Monorail, Kwik E-Mart, Springfield Elementary... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon.

Näistä kolmesta esittelemästäni kaupungista, Sprigfieldin olin paikka on varmasti väitellyin. Yhdydvalloissa tämäkin kyllä on, mutta samannimisä kaupunkeja löytyy maasta lukuisia. Jokainen Springfield siis väittää olevansa juuri tämä Simpsoneissa oleva :)

Pako Kielletystä laaksosta ja muita Don Rosan parhaita

Syksyllä 2010 saimme käsiimme Don Rosan yhdeksännen kovakantisen kokoelmakirjan. (Itse taisin kyseisen kirjasen saada vasta joululahjaksi). Kirja sisältää mm. tarinat:  Pako Kielletystä laaksosta, Täyttä roskaa sekä Hakkaa päälle! Kirja on perus Rosa kamaa eli täydellisyyttä hipovaa, jumalallista mestariosaamista. Näin vaatimattomasti sanoen.... Kirja sisältää myös tavanomaisesti Rosan kommentteja tarinoihinsa sekä D.U.C.K-ilonpilaajan. Suomentajana toimii Antti Hulkkonen ja julkaisija Suomessa Sanoma Magazines Finland Oy.

Vanhin tarina kirjassa on vuodelta 1989. Kyseessä on lyhäri (lyhyt sarjakuva) Iines Ankasta: Merkitsemätön merkkipäivä. Tarina on vain muutaman sivun mittainen, mutta on silti hieman poikkeava muista Rosan töistä, sillä pääosassa on Iines Ankka. Harvemmin törmää Don Rosan tekemään tarinaan, jossa Iines on edes keskeisessä roolissa vaan useimmiten Iines on vain sivuhahmo muiden joukossa. Rosa kommentoikin kirjassa Iinestä: "että onkin tylsä hahmo!" Kirjassa on myös kaksi muuta Rosan lyhäriä: Onni, jonka annoin pois (1990) sekä Karhukoplan loukku. (1995) Jottei lyhyys kävisi fanien hermoille, löytyy kirjasta myös Rosan kaikkein pisin koskaan tekemä tarina: Kirje kotoa. Jossa Ankat etsivät Temppeli Herrojen kadonnutta aarretta.

Tarinat kirjaan on laitettu kronologiseen järjestykseen lukuun ottamatta nimikkotarinaa, joka on tapansa mukaan ensimmäisenä. Rosa pohtii kirjan aloitus puheenvuorossaan sitä, millä perustein tarinat valitaan suomalaisiin kokoelmakirjoihin. Järkevää selitystä ei löydy, mutta kuten Rosakin toteaa: suuri osa kirjan sarjoista on jatko-osia joko Carl Barksin tarinoille tai Rosan omille. Onhan mukana mm. Rosan itse keksimän roiston Arpin Lusenen paluu tarinassa Musta Ritari slurppaa jälleen!

Kaikin puolin kirja on loistava kokonaisuus ja henkilökohtainen suosikkini. Se nimittäin sisältää miltei kaikki lempi Ankka-tarinani ! Ehdottomat suosikkini ovat Kolikko karussa, sekä Milla Magian loitsutarina: Unohda koko juttu! Suosittelen lukemaan !