Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiromu arakawa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiromu arakawa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Oma tyyli ja inspiraation lähteet

Yksi suurimmista kehuista, joita taitelija voi mielestäni saada on se, että hänellä on tunnistettava tyyli. Sellainen, että voi sanoa jo kaukaa ja nopealla vilkaisulla, että hei, tämänhän on tehnyt se tyyppi! Oman tyylin kehittäminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen homma. Se vaatii vuosien harjoittelua ja kokeilemista. Joskus se kehittyy nopeasti, toisinaan tuntuu, että se junnaa paikallaan kuukaudesta toiseen. Kaiken lisäksi, vaikka kuinka yrittää pitää sen tietynlaisena niin se perkele kehittyy välillä itsestäänkin ties minne suuntiin! En oikein tiedä miten kuvailisin omaa tyyliäni. Joskus olen käyttänyt termejä sarjakuvamainen, keskeneräinen ja kieliposkella tehty. Itselleni on ollut tärkeää kehityksen kannalta tutkia muita taitelijoita ja lainailla elementtejä heidän töistään. En tarkoita nyt suoraa kopioimista, (vaikka sitä se harjoitteluvaiheessa onkin), vaan sitä, että tutkii heidän teoksia, kokeilee viiva- ja varjostustekniikoitaan sekä väri- ja valomaailmoja.

Käyn tässä tekstissä läpi erilaisia taiteilijoita ja piirtäjiä, joilla on ollut tai on tälläkin hetkellä suuri merkitys oman tyylini kehityksessä piirtäjänä. Osan vaikutukset näkyvät edelleenkin teoksissani ja osasta haen tälläkin hetkellä vaikutteita. Varmaan taas vähän kuivempaa tekstiä, mutta jospa tästä jollekin jotain iloa olisi!


Ensimmäiset vaikuttajani tulevat jo ihan lapsuudesta.  Ken Sugimori ja hänen Pokémon piirroksensa ovat varmasti se yksi isoimpia syitä miksi aloitin piirtämään. Tykkäsin piirtää niin Pokémoneja kuin ihmishahmojakin sarjasta ja kopioinkin paljon suoraan niitä Sugimorin piirtämiä kuvia. Ihailin hänen tyyliään, vaikka monet olivatkin sitä mieltä, että hänen piirroksensa olivat kaikkein tylsimpiä. Nykyään ymmärrän paremmin tämän mielipiteen, mutta se ei silti ole muuttanut arvostustani kyseistä herraa kohtaan.  Hieman isompana mukaan kuvioihin tulivat Dragon Ball mangan luoja Akira Toriyama, jonka avulla aloin harjoittelemaan ihmisten piirtämistä. Kirsikkana kakun päällä oli tietenkin Don Rosa, jonka sarjakuvataidetta ihailen vielä tänäkin päivänä! Ne kaikki pienet yksityiskohdat, jatkumot ja viittaukset toisiin tarinoihin olivat jotain mikä inspiroi minua jo lapsena. Ehkä juuri tästä syystä tykkään piilotella kaikenlaisia piiloviestejä ja -merkityksiä töihini? Joita kukaan ei koskaan kyllä huomaa tai tajua...


Teininä suurimpiin ihailun kohteisiin kuuluivat Hiromu Arakawa, joka tunnetaan Full Metal Alchemistin luojana. Häneltä olen lainannut paljon kasvojen ilmeitä ja huumoria omaan tekemiseeni. Hänen tarinankerronta tapansa sekä hahmojen luominen on aivan mahtavaa! Teinivuosina opin myös arvostamaan niitä kaikkein kovimpia suomalaisia tekijöitä eli Tove Janssonia sekä Tom of Finlandia. Kumpikaan heistä ei suoraan ole tuonut mitään sen ihmeellisempää tyyliini, enimmäkseen olen vain ihaillut heidän saavutuksiaan ja inspiroitunut siitä. On hienoa ja motivoivaa oikeasti huomata kuinka jotkut voivatkin menestyä noin hyvin tekemällä juuri sitä mitä haluavat! Voisin lisätä listaan myös Marvelin edesmenneen legendan Stan Leen, joka myös on motivoinut minua todella paljon kokeilemaan rajojani piirtäjänä. Tuntuu kuitenkin, että näistä kaikista on tullut puhuttua vuosien varella enemmän kuin liikaa. Tästä syystä onkin aika antaa estradi niille tämän hetken kovimmille inspiraation lähteille.


Joka kerta kun joku näistä tyypeistä postaa jotain sosiaaliseen mediaan, inspiroidun saman tien piirtämään itsekin! On hassua, kuinka nykypäivänä ne omat idolit saattavat olla vain nimimerkkejä somessa. Minulla ei ole oikeastaan hajuakaan näiden tyyppien oikeasta nimestä - naamasta puhumattakaan. Hyvä jos uskaltaa varmuudella edes olettaa heidän sukupuolensa! Valitsin tähän kolme kovinta tän hetken suosikkia, joiden töistä ammennan todella paljon asioita omaan tekemiseeni. Gabriel Picolo on aivan loistava luomaan tunnelmaa ja valaistusta. Rakastan myös hänen viivan käyttöään! Silverjow puolestaan on todella kova pinup-taitelija, joka on niin taitava tekemään ihmisiä tunnistettavalla tyylillä. Ihastuin myös siihen miten hyvin hän osaa värittää ihoa ja varjostaa todella hillitysti! Uusin tuttavuus on Wrecked Fuse, jota olen seurannut someissa vasta ehkä vuoden ajan. Hän piirtää enimmäkseen vain yhtä aihetta eli Stranger Thingsistä tuttuja Billyä ja Steveä. Rakastan hänen tapaansa tuoda hahmot todella eläväisinä jokaiseen kuvaan. Persoonallista otetta ja huumoria unohtamatta! Hänessä ihailen myös suuresti sitä, että hänellä on just se oma juttu jota tehdä.

Kaikilla kolmella on täysin erilainen tyyli, joista jokaisella on jotain sellaista mitä itse haluaisin oppia myös. Usein tällä hetkellä harjoittelenkin tutkimalla näiden tyyppien piirroksien valoja, varjoja, viivoja, värejä ja anatomiaa. Saan todella paljon irti joka kerta kun teen pienen art studyn näihin tyyleihin! Laitan tähän loppuun vielä pari omaa piirrosta niin voitte itse vertailla löytyykö niistä vaikutteita kenestäkään yllä mainituista taitelijoista. Kiva jos jaksoit lukea loppuun asti!


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Fullmetal Alchemist


Joskus vuosia sitten kirjoitinkin jo Fullmetal Alchemist – manga sarjakuvasta. Se oli varmaankin yksi ensimmäisiä blogitekstejä, joita olen koskaan kirjoittanut. Päätin palata aiheen pariin nyt kun olen kasvanut ihmisenä ja kirjoittajana eli halutessanne saatte käydä kurkistamassa itse kirjoitustason eron. Suurin syy aiheeseen palaamiseen kuitenkin on se, että Fullmetal Alchemist ja Fullmetal Alchemist: Brotherhood on jokin aika sitten lisätty Suomen Netflixin valikoimiin. Edelleenkin FMA on mielestäni se kaikkein paras japanilainen sarjakuva ja etenkin tuo alkuperäistä materiaalia kunnioittava FMA Brotherhood on paras anime - otakut saavat ihan rauhassa olla eri mieltä kanssani. Mikä sitten nostaa FMA:n niin suureen arvoon silmissäni? 

Ensinnäkin se on ensimmäinen anime, jota olen koskaan katsonut (pois lukien Dragon Ball Z, Pokémon, Digimon yms. aamuohjelmat lapsuudesta.) Sarjan huumori puree minuun edelleen, sillä vaikka se onkin lapsellinen, on siinä paljon teemoja myös varttuneemmalle katsojalle. Olen kerännyt aikanaan Fullmetal Alchemistin suomenkielisenä mangana silloin kun se ilmestyi sangatsumangan toimesta ja löytyypä minulta ihan oikea valtionalkemistin kellokin, ebaystä tilattuna! 

Fullmetal Alchemist on teemoiltaan steampunk-seikkailu, jossa vahvana lisäelementtinä on hahmojen kasvutarina. Päähenkilöinä toimivat Elricin veljekset Edward ja Alphonse. Nuoresta iästään huolimatta Edwardista on tullut valtionalkemisti ja hän kantaa titteliä Teräsalkemisti – viitaten tämän mekaaniseen käteen. Yhdessä veljekset etsivät legendaarista viisasten kiveä, mutta matkan varrella sattuu yhtä sun toista. FMA:n vahvuus on ehdottomasti sen värikkäät hahmot. Jokaista hahmoa oppii rakastamaan vähitellen, sillä kaikkien persoonat ja taustatarinat opettavat meille, etteivät kenenkään motiivit ole niin yksinkertaisia kuin vain hyvä – paha – asettelu. Uskon, että myös se on vaikuttanut sarjaan positiivisesti, että käsikirjoittaja ja piirtäjä on nainen, Hiromu Arakawa. Fullmetal Alchemistissa ei ole yhtään niin sanottua heikkoa naishahmoa ja jokaiselta mieshahmoltakin löytyy uskottava heikkous. FMA soveltuu siis hyvin sekä tytöille, että pojille. 

Sarjasta tehtiin myös vuonna 2017 Netflix – live action elokuva. Eli jos haluat päästä helpolla, voit myös katsastaa elokuvan läpi, mutta varoituksen sana: jos yrität tunkea lähes 40 tuntia materiaalia kahden tunnin mittaiseen elokuvaan, voit olla lähes varma lopputuloksesta. FMA – elokuvasta puuttuu monia keskeisiä hahmoja ja tapahtumia. Pääjuontakin on muutettu melkoisen paljon, eikä esimerkiksi loppuratkaisulla ole juurikaan tekemistä mangan kanssa. Myös Fullmetal Alchemistille ominainen överi-tilanne huumori on elokuvasta tipotiessään. Voisi siis sanoa, että vaikka leffa on näyttävä ja näyttelijät ihan uskottavia, puuttuu siitä FMA:n sydän ja sielu. 


Jos täytyisi suositella jotain animea täysin animeen tutustumattomalle henkilölle, on vastaukseni aina Fullmetal Alchemist, joskin Death Note hyvänä kakkosena. Tiedän, että monille anime on jo ajatuksenakin vastenmielinen, mutta tälle kannattaa ehkä antaa mahdollisuus. Sarja on tarpeeksi nopeatempoinen ja juonirikas länsimaiseen tarinankerrontaan tottuneelle. Alkuun se kaikki yliluonnollisuus voi tuntua hieman oudolta, mutta mikäli osaat ajatella fiktion fiktiona – uskon, että tulet pitämään tästä sarjasta.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Fullmetal Alchemist



Hiromu Arakawan tunnetuksi tehnyt Fullmetal Alchemist-manga sarjakuva lähenee loppuaan Suomen julkaisussa. Arakawa on japanilainen nainen, joka on piirtänyt ja käsikirjoittanut kyseisen mangan.  Kahdeksan vuotta kestänyt sarjakuvan teko(2002-2010) ja 27 kirjaa niittänyt sarja lähestyy loppuhuipennustaan vihdoin täällä meilläkin. Sinänsä se on aina harmillista kun loistava sarja loppuu, mutta toisaalta loppuratkaisu on aina mukava saada viimein selville. (Tosin itse olen jo lukenut englannin kielisenä koko sarjan etukäteen, joten tiedän miten loppuratkaisu menee.. :))

Alkemia Fullmetal Alchemistissa ei ole aivan sitä mitä me sillä käsitämme. Sarjassa alkemian avulla voi syntetisoida esineitä tai muuttaa niiden muotoa. Syntetisointia varten on kehitetty syntetigrammi, jonka piirtämällä voi käyttää alkemiaa. Alkemian avulla ei pysty muuttamaan ainetta toiseksi (ellei se ole oikestikin mahdollista esim. puusta hiiltä) eikä ainetta voi luoda loputtomasti tai kadottaa. Aineen määrä pysyy aina samana, vaikka sen ulkomuoto muuttuisikin.



Päähenkilöt Edward Elric ja hänen veljensä Alphonse Elric eivät ole aivan tavallisia poikia. He molemmat osaavat alkemiaa ja Edward onkin jo saanut valtionalkemistin viran vaikka onkin vasta 11. Häntä kutsutaan nimellä Teräsalkemisti. Tarina sijoittuu kuviteltuun aikaan sotilasvaltio Amestrsiin.
Ensimmäinen sarjakuva-kirja lähinnä pohjustaa lukijaa ymmärtämään mistä oikein on kyse. On hyvä tietää perusasiat ennen kuin käydään juonen kimppuun, onhan kyseessä hieman monimutkainen aihe käsiteltävänä.. Poikien tavoitekin tehdään jo alussa selväksi: he etsivät legendaarisra Viisasten kiveä.



Tarinan alussa kerrotaan kuinka pojat jokunen vuosi sitten yrittivät jotain mitä kukaan muu ei ole koskaan tehnyt. He yrittivät syntetisoida ihmisen, tarkemmin ottaen heidän oman kuolleen äitinsä. Pojat kuitenkin epäonnistuvat ja saivat maksaa kovan hinnan vaihtokaupan lain takia: Edward menetti vasemman jalkansa ja Alphonse koko kehonsa. Edward onnistui kuitenkin kiinnittämään Alphonsen sielun haarniskaan, joka sattui olemaan samassa huoneessa tapahtuma hetkellä. Edward tosin menetti tämän vaihtona oikean kätensä.
Syy miksi he etsivät viisasten kiveä on että sen avulla alkemiaa voi käyttää ilman vaihtokauppaa. Tämän avulla he voisivat luoda äitinsä uudelleen sekä hankkia omat kehonsa takaisin. Juoni punoutuu hiljalleen ja paljastaa synkkiä salaisuuksia valtiosta ja armeijasta. Vielä viimeisessä kirjassakin saa huomata kuinka jokin merkityksettömältä tuntunut asia alkupuolella oli sittenkin tärkeä osa kokonaisuutta.


Manga on täynnä jännitystä ja matka onkin vaarallinen korruption syövyttämässä Amestrissa.
Tietenkin pojat kohtaavat paljon vastustajia ja kilpailijoita matkallaan. Suurin uhka kuitenkin on keinotekoiset ihmiset Homunculukset. Jokainen homunculus on nimetty jonkin kuoleman synnin mukaan ja heidän luonteensa heijastavat myös tarjottua syntiä esimerkiksi Gluttonylla on nälkä koko ajan ja Sloth ei paljoa jaksaisi ahertaa. Homunculukset ovat siis keinoihmisiä, jotka on rakennettu viisasten kivestä. Se kuka on heidät luonut ja mikä heidän tarkoituksensa on selviää kun lukee mangaa hieman pitemmälle. Muitakin pahiksia sarjassa esiintyy esimerkiksi Karmiinialkemisti Kimblee, ishvaali Scar sekä pilkkoja Barry.

         Kuvassa Homunculukset: Lust, Gluttony ja Envy muut ovat Wrath, Sloth, Greed ja Pride



Mangasta on myös tehty anime, eli animaatio sarja. Suomenkin televisiossa Subtvllä näytetty sarja sai minutkin innostumaan kyseisestä mangasta. Anime noudattaa jopa melkein puoliväliin asti alkuperäisen sarjakuvan juonta ja lähtee sitten omille teilleen. Animeen tulee ihmisiä, joista ei olla kuultukaan mangassa, tulee tapahtumia, jotka ovat ristiriitaisia mangan kanssa ja kaiken kukkuraksi kaikki tapahtuu väärässä järjestykseesä ! Pidin animea ensin hyvänä ja mielestäni sen loppuratkaisu oli loistava, kunnes sain sarjakuvan siihen vaiheesen, että tajusin: Hetkinen sarjakuva onkin juonellisesti paljon parempi ! Todellissus iski minuun rajusti ja anime kadotti miltei heti kaiken arvostuksen silmissäni. Kaiken kruunasi vielä sarjan lisäksi tehty irrallinen elokuva: Fullmetal Alchemist: Conqueror of Shamballa. Elokuva nimittäin kertoo, että animen tapahtumat ovatkin rinnakkaistodellisuutta oikeaan maailmaan ja pienen sekavuuden tunteen jälkeen, kun pääsee kärryille huomaakin, että elokuva on oikeastaan aika hyvä...
Suureksi onneksi kuitenkin päätettiin tehdä anime, joka on juonellisesti sama kuin sarjakuva. Tämä anime nimettiin hieman eri tavalla, jotta sen erottaisi alkuperäisestä Fullmetal Alchemistista. (Fullmetal Alchemist Brotherhood, jonka jaksot voi myös katsoa Youtubesta).

Tästä mangasta ei huumoria ja jännitystä puutu ! Juoni saattaa vaikuttaa monimutkaiselta aluksi, mutta on erittäin mukaansa tempaava ! Itsekin, jos aloitan lukemaan ensimmäisen kirjan huomaan että yhtäkkiä olenkin lukenut koko sarjan.. Taas kerran !

Lopuksi Hiromu Arakawan omakuva:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...