Näytetään tekstit, joissa on tunniste akira toriyama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste akira toriyama. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Oma tyyli ja inspiraation lähteet

Yksi suurimmista kehuista, joita taitelija voi mielestäni saada on se, että hänellä on tunnistettava tyyli. Sellainen, että voi sanoa jo kaukaa ja nopealla vilkaisulla, että hei, tämänhän on tehnyt se tyyppi! Oman tyylin kehittäminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen homma. Se vaatii vuosien harjoittelua ja kokeilemista. Joskus se kehittyy nopeasti, toisinaan tuntuu, että se junnaa paikallaan kuukaudesta toiseen. Kaiken lisäksi, vaikka kuinka yrittää pitää sen tietynlaisena niin se perkele kehittyy välillä itsestäänkin ties minne suuntiin! En oikein tiedä miten kuvailisin omaa tyyliäni. Joskus olen käyttänyt termejä sarjakuvamainen, keskeneräinen ja kieliposkella tehty. Itselleni on ollut tärkeää kehityksen kannalta tutkia muita taitelijoita ja lainailla elementtejä heidän töistään. En tarkoita nyt suoraa kopioimista, (vaikka sitä se harjoitteluvaiheessa onkin), vaan sitä, että tutkii heidän teoksia, kokeilee viiva- ja varjostustekniikoitaan sekä väri- ja valomaailmoja.

Käyn tässä tekstissä läpi erilaisia taiteilijoita ja piirtäjiä, joilla on ollut tai on tälläkin hetkellä suuri merkitys oman tyylini kehityksessä piirtäjänä. Osan vaikutukset näkyvät edelleenkin teoksissani ja osasta haen tälläkin hetkellä vaikutteita. Varmaan taas vähän kuivempaa tekstiä, mutta jospa tästä jollekin jotain iloa olisi!


Ensimmäiset vaikuttajani tulevat jo ihan lapsuudesta.  Ken Sugimori ja hänen Pokémon piirroksensa ovat varmasti se yksi isoimpia syitä miksi aloitin piirtämään. Tykkäsin piirtää niin Pokémoneja kuin ihmishahmojakin sarjasta ja kopioinkin paljon suoraan niitä Sugimorin piirtämiä kuvia. Ihailin hänen tyyliään, vaikka monet olivatkin sitä mieltä, että hänen piirroksensa olivat kaikkein tylsimpiä. Nykyään ymmärrän paremmin tämän mielipiteen, mutta se ei silti ole muuttanut arvostustani kyseistä herraa kohtaan.  Hieman isompana mukaan kuvioihin tulivat Dragon Ball mangan luoja Akira Toriyama, jonka avulla aloin harjoittelemaan ihmisten piirtämistä. Kirsikkana kakun päällä oli tietenkin Don Rosa, jonka sarjakuvataidetta ihailen vielä tänäkin päivänä! Ne kaikki pienet yksityiskohdat, jatkumot ja viittaukset toisiin tarinoihin olivat jotain mikä inspiroi minua jo lapsena. Ehkä juuri tästä syystä tykkään piilotella kaikenlaisia piiloviestejä ja -merkityksiä töihini? Joita kukaan ei koskaan kyllä huomaa tai tajua...


Teininä suurimpiin ihailun kohteisiin kuuluivat Hiromu Arakawa, joka tunnetaan Full Metal Alchemistin luojana. Häneltä olen lainannut paljon kasvojen ilmeitä ja huumoria omaan tekemiseeni. Hänen tarinankerronta tapansa sekä hahmojen luominen on aivan mahtavaa! Teinivuosina opin myös arvostamaan niitä kaikkein kovimpia suomalaisia tekijöitä eli Tove Janssonia sekä Tom of Finlandia. Kumpikaan heistä ei suoraan ole tuonut mitään sen ihmeellisempää tyyliini, enimmäkseen olen vain ihaillut heidän saavutuksiaan ja inspiroitunut siitä. On hienoa ja motivoivaa oikeasti huomata kuinka jotkut voivatkin menestyä noin hyvin tekemällä juuri sitä mitä haluavat! Voisin lisätä listaan myös Marvelin edesmenneen legendan Stan Leen, joka myös on motivoinut minua todella paljon kokeilemaan rajojani piirtäjänä. Tuntuu kuitenkin, että näistä kaikista on tullut puhuttua vuosien varella enemmän kuin liikaa. Tästä syystä onkin aika antaa estradi niille tämän hetken kovimmille inspiraation lähteille.


Joka kerta kun joku näistä tyypeistä postaa jotain sosiaaliseen mediaan, inspiroidun saman tien piirtämään itsekin! On hassua, kuinka nykypäivänä ne omat idolit saattavat olla vain nimimerkkejä somessa. Minulla ei ole oikeastaan hajuakaan näiden tyyppien oikeasta nimestä - naamasta puhumattakaan. Hyvä jos uskaltaa varmuudella edes olettaa heidän sukupuolensa! Valitsin tähän kolme kovinta tän hetken suosikkia, joiden töistä ammennan todella paljon asioita omaan tekemiseeni. Gabriel Picolo on aivan loistava luomaan tunnelmaa ja valaistusta. Rakastan myös hänen viivan käyttöään! Silverjow puolestaan on todella kova pinup-taitelija, joka on niin taitava tekemään ihmisiä tunnistettavalla tyylillä. Ihastuin myös siihen miten hyvin hän osaa värittää ihoa ja varjostaa todella hillitysti! Uusin tuttavuus on Wrecked Fuse, jota olen seurannut someissa vasta ehkä vuoden ajan. Hän piirtää enimmäkseen vain yhtä aihetta eli Stranger Thingsistä tuttuja Billyä ja Steveä. Rakastan hänen tapaansa tuoda hahmot todella eläväisinä jokaiseen kuvaan. Persoonallista otetta ja huumoria unohtamatta! Hänessä ihailen myös suuresti sitä, että hänellä on just se oma juttu jota tehdä.

Kaikilla kolmella on täysin erilainen tyyli, joista jokaisella on jotain sellaista mitä itse haluaisin oppia myös. Usein tällä hetkellä harjoittelenkin tutkimalla näiden tyyppien piirroksien valoja, varjoja, viivoja, värejä ja anatomiaa. Saan todella paljon irti joka kerta kun teen pienen art studyn näihin tyyleihin! Laitan tähän loppuun vielä pari omaa piirrosta niin voitte itse vertailla löytyykö niistä vaikutteita kenestäkään yllä mainituista taitelijoista. Kiva jos jaksoit lukea loppuun asti!


keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Dragon Ball


Kukapa ei olisi kuullut tästä Akira Toriyaman mestariteoksesta ! Jollei juonta tiedä niin ainakin on jonkinlainen käsitys kyseisestä sarjasta.. Päähenkilön Gokun varmasti monet tunnistavat (ainakin ne jotka ovat blogiani seuranneet, sillä hänestä löytyy kokonaan oma kirjoitelmansa Hahmoliiga-osiosta). No jos joku nyt ei kuitenkaan tiedä mistä on kyse.. niin vaivaudun kertomaan muutamalla sanalla missä mennään.

Dragon Ball on siis Akira Toriyaman luoma Manga-sarjakuva. Se ilmestyi aikanaan Japanissa viikoittain Weekly Shonen Jump-nimisessä lehdessä vuosina 1984-1995. (Suomessa sen julkaisun on hoitanut Sangatsumanga.) Sen pohjalta on myös tehty anime, niinkuin yleensä manga-sarjiksista tupataan tekemään, sekä lukuisia videopelejä. Juoni kertoo pojasta nimeltä Son Goku, jonka elämää seurataan miltei vauvasta melkein vaariin sarjan aikana. Dragon Ball nimi taas tulee siitä, että sarjan juoni perustuu hyvin pitkälti näiden mystisten Dragon Ballien (Lohikäärmekuulat) etsimiseen. Kun kaikki seitsemän kuulaa saadaan kasaan, voi silloin toivoa lohikäärmeeltä mitä ikinä haluaakaan !
Martkan varrella Goku kohtaa paljon ystävällisiä hahmoja, joista tulee hänen tukijoukkonsa, sekä lukuisia vihulaisia.


Monille Dragon Ballista tulee varmasti mieleen paljon räjähdyksiä ja isoja laaser-säteitä, joita jokainen toistaan lihaksikkaampi hahmo voi ampua. No myönnän, että noin puolet sarjasta on juuri sitä. Mutta mukaan mahtuu myös huikeasti huumoria ja mahtavan hienoja juonenkäänteitä ! Etenkin Gokun nuoruusvuosista kertovat ensimmäiset 17 kirjaa sisältävät paljon pikkutuhmia-vitsejä, hulvattomia hahmoja ja rentoja hetkiä. Vasta siitä eteenpäin alkavat oikeastaan todelliset taistelut avaruudenolioita ja jopa Maan omia pahiksia vastaan.

Dragon Ball on joutunut myös aikanaan Suomessa kovaan sensuuriin nimenomaan alapää vitsiensä takia. Vuonna 2003 Ilta-Sanomat väittivät Dragon Ballissa olevan liikaa pedofiliaan viittaavia elementtejä ja näin julkaiseminen lopetettiin ja rakas-ihana kansanedustajamme Päivi Räsänen vaati myynnin ja julkaisun kieltämistä ja kriminalisointia lakiesityksellä. Myöhemmin Dragon Ball kuitenkin sai taas julkaisu mahdollisuudet, sillä ensimmäisiä neljää kirjaa,( missä kaikkein rajuimmat viittaukset olivat) sensuroitiin sopivammiksi. Minulla itselläni on nuo sensuroidut kirjat, mutta ne keillä on sensuroimattomat, voivat olla onnellisia siitä että heillä on aidot ja alkuperäiset !


Itse olen sitä sukupolvea, joka sai kasvaa yhdessä Gokun ja kumppanien kanssa. Suuri osa nuoruudestani meni juuri Dragon Ballin fanittamiseen. Sitä leikittiin ja pelattiin. Oheistuotteitä ostettiin ja kaikki mahdolliset elokuvat katsottiin ! Nyt äsken juuri luin taas miltei koko sarjan uudestaan läpi ja ei voi muuta sanoa, että kyllä se taas tempasi mukanaan loppuun asti ! Hyvä ettei tippa linssiin tullut loppukohtauksilla. Suosittelen kyllä lämpimästi lukemaan kaikki 42 kirjaa tai ainakin lukemaan muutaman ensimmäisen, sillä tiedän että kun luet edes ne.. joudut lukemaan sen myös loppuun.. ;)


Kuvat: mangareader.net

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Dragon Ball Z: Trunksin tarina



Tavallisen mangan ohella on myös tavanomaista, että tehdään sarjakuvaa myös animaation pohjalta. Usein tälläiset Anime Comic-sarjakuvat on tehty miltei suoraan animesta screenshotteja käyttämällä, ainoastaan puhekuplat ja ääniefektit on laitettu kuvan päälle. Tämä kyseinen sarjakuva perustuu elokuvaan The History of Trunks. (Tai siis toisin sanoen on suora sarjakuva versio elokuvasta.)

Trunksin tarina kertoo Dragon Ballista tutusta pojasta, joka saapuu tulevaisuudesta pelastamaan Son Gokua ja samalla maapalloa. Tarina sijoittuu tulevaisuuteen ennen kuin Trunks lähtee matkalleen menneisyyteen. Sarjakuvassa nähdään monia tuttuja Dragon Ball hahmoja ja hahmojen puhetyylit hakevat samaa aksenttia kaikille kuin heillä on suomennetussa Dragon Ball mangassakin. Muun muassa Chi Chin ja Härkäruhtinaan murteella puhuminen on tuotu myös tähän sarjakuvaan.

Itsehän siis vierastan hyvin paljon näitä Anime Comic-sarjakuvia, sillä mielestäni se mikä toimii elokuvana, ei välttämättä toimi sarjakuvana. (Ääni kellossa olisi varmasti toinen, jos sarjis olisi itse Akira Toriyaman piirtämä.. vaan ei ole..) Viime vuonna tai aikaisemmin Sangatsumanga alkoi julkaisemaan Dragon Ball-elokuvia sarjakuvana ja päätin jo tuolloin, että näitä en ala ostamaan ! Nyt minun oli kuitenkin pakko ostaa kyseinen sarjis, sillä se perustuu lempielokuvaani ja lempihahmoihini (Trunks, androidi 17 ja androidi 18) ja kuinka ollakaan stereotypiani Anime Comic-sarjakuvia kohtaan pahentui...

 Mikä ihmeen äänitehoste on Rumble?!

Kuvat olivat osittain suttuisen näköiset eikä taisteluissa pysynyt perässä sekavien kuvien vuoksi. Puhekuplat olivat osittain kuvien päällä ja ääniefektit kamalia tai eivät sopineet tilanteeseen. Useinmiten ne olivat myös liian isoja ja veivät tilaa ruudusta. Myös käytännön moka löytyi sarjakuvista: kirja on liian iso pokkariksi. Kädet väsyivät ihan oikeasti siihen kun piti pitää kirjasta niin leveästi kiinni ! Kirjahan oli siis melkein saman kokoinen kuin muut Dragon Ball pokkarit ainoastaan parin sentin suurempi koko saa kokeneemman mangan lukijankin venyttelemään käsiään vähän väliä..

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Hahmoliiga: Son Goku

 

Maailma on pulassa ja Teräsmiestä ei näy missään ! Kuka voisi auttaa meitä, kun ulkoavaruuden oliot hyökkäävät tai Maan omat korstot käyvät kimppuun? Tietenkin supervoimakas Son Goku

Son Goku on Akira Toriyaman luoma mangahahmo, joka esiintyy Toriyaman menestys sarjakuvassa Dragon Ballissa. Goku ei ulkonäöstään huolimatta ole ihminen, vaan kuuluu avaruudesta tulleeseen soturirotuun saiyalaisiin. Saiyalaiset ovat mahtavia taistelijoita ja hyvin voimakkaita, mikä selittää myös Gokun voimallisuuden. Goku joutuu usein myös juuri saiyalais-geeniensä takia pinteeseen, sillä Gokulla on tahto taistella, vaikka vastustaja olisi selkeästi häntä voimakkaampi. Gokun nimi on oikeastaan Maan ihmisten antama nimi hänelle, oikeasti hänen nimensä on Kakarot. Gokun tehtävä maapallolla oli tuhota ihmiset ja hankkia planeetta saiyalaisille. Goku kuitenkin satutti päänsä pahasti jo pienenä ja kadotti muistikuvansa tehtävästään.

                            Gokun ensiesiintyminen mangassa (1984)

Yllä olevasta kuvasta näkyy saiyalaisen ja ihmisen ainut ulkoapäin nähtävä ero eli apinanhäntä. Gokulla oli häntä vain silloin kun hän oli pieni poika. Goku pystyi käyttämään häntäänsä apuna kiipeilyssä ja taistelussa, mutta kaikesta hyödystä huolimatta hännällä on myös negatiivinen hyöty: sen avulla saiyalaiset voivat muuttua suureksi ja voimakkaaksi apinahirviöksi Oozaruksi. Tässä muodossa Goku ei pysty kontrolloimaan itseään, joten Gokun ystävät katsoivat parhaakseen poistaa hännän.

Goku oli jo pienenä poikana erittäin vahva. Hän lahtasi suuria dinosauruksia ja muita hirviöitä  ruoakseen, vaikka ei ollut vielä edes teini-iässä ! (Jolloin kaikki ihmiset ja örvelöt saavat suunnattomat voimat, joilla voi kaataa vaikka talon, vai mitä?) Goku ei kuitenkaan ole voimistaan huolimatta ilkeä vaan päinvastoin ! Hän on hyväsydämisin ja reiluin kaveri, joka maanpäältä voidaan löytää ! Hän miltei aina armahtaa vastustajansa ja toivoo tästä vastustajaa myös tulevaisuuteen, mutta usein Goku ei yksinkertaisesti voi jättää vihulaista henkiin ilman että se tuhoaisi planeetan tai sen asukkaat. Gokulla on myös loputon nälkä ja hän syökin usein ja paljon. Eikä ihmekään, jos kerran koko ajan täytyy olla vihollisia nujertamassa ja voimia kasvattamassa !


Goku tapaa matkallaan monia ystävällisiä henkilöitä, joista myöhemmin tulee hänelle korvaamattomia ystäviä. esimerkiksi Bulma, nuori Capsule Corporationin keksijän tytär sekä Kamesennin-pappa, joka opettaa hänelle taistelutaitojen salat mm. Gokun kuuluisin isku Kamehameha on peräisin häneltä. ( Dragon Ballissa suuri osa iskuista syntyy Ki-energian avulla. Niin myös Kamehameha.) Jotkut saattavat ihmetellä sitä miksi Gokulla on mustat hiukset, mutta silti joissain kuvissa hänellä on vaaleat, pystyssä sojottavat hiukset. No syy on se, että hän käy kampaajalla vähän väliä.. No ei oikeasti !! vaan saiyalaisten erikoisuuksiin kuuluu myös kyky voimistua ja lopulta saavuttaa super saiyalaisen taso, jolloin hän on voimakkaimmillaan ja merkiksi tästä hänen hiuksensa vaalenevat ja koko keho hehkuu valoa. (Myöhemmin DragonBallissa Goku kuitenkin ylittää super saiyalaisenkin voimat. Koittakaa anti-japanifanit ymmärtää :))

              Goku on tekemässä Kamehameha-hyökkäystä Cell nimiseen hirviöön. Isku vaatii tietynlaisen kädenasennon ennenkuin voi ampua suunnattoman Ki-säteen.

Dragon Ballin aikana Gokusta kasvaa mies ja sarja seuraakin miltei koko hänen elämänkaarensa taaperosta hautaan (Tosin Goku kuolee Cellin kädestä jo aiemmin, mutta palaa henkiin lohikäärmekuulien avulla hmm... parikin kertaa.. mutta tästä kerron tarkemmin kun kirjoitan joskus tulevaisuudessa itse Dragon Ballista...)
Gokulla on myös perhe, josta hän huolehtii taisteluiden lomassa (joskin liian vähän hänen vaimonsa mielestä). Goku on naimisissa Chi-Chin kanssa ja heillä on kaksi yhteistä poikaakin: Gohan ja Goten, joiden elämää seurataan Gokun kuoleman jälkeen sarjan loppupuolella.
Loppujen lopuksi Goku on ehkäpä yksi maailman samaistuttavimpia hahmoja ja monet ovatkin kasvaneet hänen kanssaan samaa tahtia. Gokun oikeudenmukaisuuden taju ja ystävällisyys on varmasti ollut monen lukijan mieleen ja ehkäpä jopa auttanut heitä heidän moraalisissa käsityksissään. Ainakin minä olen oppinut Gokulta hyvin paljon ja jollei Goku ole jo sinunkin ystäväsi niin suosittelen tutustumaan häneen. Uskon, että et tule pettymään ! : )


      Justin Chatwin esitti Gokua elokuvassa Dragonball Evolution (2009)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...