Vuosikymmenen parhaat: Pelit

Vuosikymmenen päättymisen kunniaksi on hyvä myös kerrata sitä, millaisista peleistä nautin 2010 -luvulla. Pelaajana olen kehittynyt huikeasti tämän kymmenen vuoden aikana ja nykyään voinkin kutsua itseäni hyvällä omalla tunnolla ja hieman cringellä, Gameriksi. Konsoleita vuosikymmeneen mahtui perinteiset Nintendon konsolit kuten DSi, 3DS, Wii U sekä uusimpana Nintendo Switch. Myös Gameboy Color ja SNES mini tulivat hankittua nostaligia syistä. Siirryin myös PC pelaamisen ihmeelliseen maailmaan Skyrimin myötä ja tulipa meidän talouteen myös Playstation miltei kahden vuosikymmenen tauon jälkeen! Loppu vuosikymmenestä myös mobiilipeli markkinat kasvoivat huikeasti ja muun muassa Angry Birdsin lisäksi vietin aikaa Fallout Shelterin, 2048, Pokémon Shufflen ja Pokémon GO:n parissa. 

Oli aivan älyttömän kiva koota tätä listaa, sillä se pakotti miettimään vähän uudelleen noita kaikkien aikojen suosikki pelejäni, joista tein joskus listankin. Vuosikymmenen parhaat listalle tosin valikoituivat tietenkin vain vuosien 2010-2019 välille sijoittuvat pelit. Kaikki listalle päässeet pelit ovat hyvin erilaisia, eikä niitä oikein voi edes keskenään kunnolla verrata. Siksi järjestys on ehkä enemmän suuntaa antava kuin absoluuttinen totuus. Yhteistä peleille kuitenkin on se, että ne ovat kaikki aivan äärettömän rakkaita minulle ja ovat vaikuttaneet minuun jopa ihmisenä ja ajattelijana. Tästä lähtee Vuosikymmenen parhaat pelit -lista minun mielestäni! Mainintana vielä, että Minecraft ei juuri ja juuri päässyt top 10 joukkoon, vaikka kyllä se periaatteessa sinne kuuluisi myös.

10. Pokémon GO (2016)

Mikään mobiilipeli ei ole aiheuttanut sellaista hypeä kuin Pokémon GO. Se sai kaikki vauvasta vaariin, bloggaajasta Hollywood-näyttelijään mukaan taas Pokémonin pariin ja monet jäivätkin sille tielle. Nostalgialla oli merkittävä vaikutus pelin suosioon. Itse olen tämän pelin parissa käyttänyt lukuisia tunteja ihan vain kävellen ympäri maita ja mantuja. Peli on upea osoitus siitä, kuinka saadaan ihmiset ulkoilemaan ja liikkumaan ihan niinkin pienellä idealla kuin "Gotta Catch 'em All". Edelleen lukuisat ihmiset pelaavat peliä, eikä ulkona voi edes oikein liikkua etteikö ainakin yhteen pogo-pelaajaan törmäisi. Peli yhdistää sukupolvia ja herättää keskustelua. Pokémonista tuli jälleen hyväksyttävää ja edelleen yksi sun toinen löytää pelin pariin. Mielestäni Pokémon GO on yksi huikeimmista pelaamisen tasoista mitä tällä vuosikymmenellä saavutettiin! Se varmasti edisti myös pelien käyttämistä markkinoinnin apuna sekä auttoi kehittämään AR+ -tekniikkaa.

9. Coming out on top (2014)

Indie eli independent developer peleihin minulla on aina ollut suuri arvostus. Pelit eivät rajoitu minkään ison studion normeihin vaan kehittäjät tai kehittäjä saa tehdä ihan itse sitä mitä haluaa. Erilaiset dating simulation -genren pelit eivät koskaan ole oikein uponneet minuun, mutta Obscurasoftin Coming out on top teki aikanaan minuun lähtemättömän vaikutuksen. Toki peli sisältää paljon pikkutuhmaa sekä oikeita +18 kohtauksia, mutta siinä on silti käytetty oikeasti aikaa hahmojen ja juonien kirjoittamiseen. Myös kuvitukset ovat taidokkaampia kuin useimmissa vastaavissa peleissä ja tokihan tälle listalle piti yksi lgbtq -peli laittaa (ihan kuin lähes jokaisessa näistä se ei olisi jollain tasolla nähtävissä.) Coming out on top myös inspiroi itseäni kovasti pelien tekemisen pariin. Pari vuotta sitten minulla olikin Tumblerissa vähän erilaisella mekaniikalla toimiva deittailupeli, joka oli sekin melkoisen suosittu seuraajieni keskuudessa. Nyt sitä ei enää ole olemassa, valitettavasti.

8. Awesome Adventures of Captain Spirit (2018)

Listan ensimmäinen, muttei viimeinen Life is Strange -universumiin perustuvat peli. Awesome Adventures of Captain Spirit on ensimmäinen peli, joka rikkoi minut henkisesti. Pelin päähenkilö Chris oli jotenkin niin hieno kuvaus vähän erityisestä lapsesta, jolla on paljon mielikuvitusta ja lapsuuden intoa. Teemoina pelissä ovat niinkin vakavat aiheet kuin alkoholismi, kuolema sekä yksinäisyys. Tarina on siis yllättävän synkkä, vaikka toiveikas. Se miten Chris näkee pelissä maailman on mielestäni aivan älyttömän hienosti toteutettu. Lapselle se roskakasakin voi olla avaruusasema, jos oikein kunnolla käyttää mielikuvitustaan. Kaiken lisäksi peli oli pohjustusta mestariteokselle Life is Strange 2, jossa Chris myös esiintyy. Aivan älyttömän koskettava peli kaikessa lyhykäisyydessään. Captain Spirit jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa ja vaikutti minuun todella henkilökohtaisella tasolla.

7. Breath of the Wild (2017)

Legend of Zelda on yksi suosikkipelisarjoistani ja siitä kieliikin se, että all-time-favorite listallani Majora's Mask on sijalla yksi ja on ollut siellä 2000-luvulta saakka. Myös Wind Waker löytyy top kymmenen joukosta. 2010 -luvulla voiton vie kuitenkin Breath of the Wild, joka on ehkä kaunein ja erilaisin Zelda -peli mitä ollaan vielä koskaan koettu. Rakastan sitä rauhallisuutta ja tunnelmaa, mikä vallitsee Hyrulessa tässä henkeäsalpaavassa mestariteoksessa. Musiikki ja grafiikat tukevat toisiaan saumattomasti ja vaikka aluksi vähän vierastinkin sitä kuinka tyhjältä maailma tuntui niin nykyään todellakin osaan arvostaa sitä tunnetta kun saa hengittää samalla kun pelaa! Jokaisen nurkan takana ei ole laumaa vihulaisia, vaan voit keskittää kaiken energian luonnon tutkimiseen, kiipeilyyn ja harvinaisten tavaroiden etsimiseen. Shrine-systeemi oli myös mielestäni hauskaa vaihtelua ainaisiin temppeleihin. Breath of the Wildin maailma tuntui kirjaimellisesti hengittävän ja sen pariin onkin tästä syystä aina mukava palata. Se myös asetti tietynlaisen uuden minimin sille, mitä avoimen maailman pelit pitää tulevaisuudessa olla. Mukana on myös paljon pieniä easter eggejä Zelda-pelejä tuntevalle.

6. Pokémon X (2013)

Pokémon pelejä alkaa olla jo niin huikean paljon, että jokaiselle varmasti löytyy se oma suosikkinsa. Pokémon X jää nipin napin kakkoseksi HeartGoldille, mutta koska nyt ollaan tällä vuosikymmenellä niin X saa tämän paikan. Pitkästä aikaa Pokémon toi peleihin jotain uutta ja ihmeellistä mega-evoluutioiden muodossa. Generaatio kuusi myös esitteli monia huikeita uusia Pokémoneja ja toi Pokémonit kunnolla kolmiuloitteiseen maailmaan. Siirsin kaikki vanhat Pokémonini aina Sapphiresta asti tähän peliin ihan vain sitä varten, että pääsen taistelemaan uusilla grafiikoilla kaikilla vanhoilla pokeillani. X oli myös se peli, jonne jätin kaikki nuo upeat tiimini ja pokemonini, odottamaan sitä hetkeä, jos joskus tulee sen arvoinen peli, jonne jaksan ne siirtää. Pokémon X tarjoaa myös yhden parhaimmista soundtrackeistä, joita Pokémon peleissä on koskaan kuultu. Monet nykyisistäkin suosikki Pokémoneista kuten Greninja, Inkay ja Aegislash tulevat tästä pelistä.

5. Skyrim (2011)

Millainen olisikaan pelilista ilman kaikkien modernien avoimen maailman pelien äitiä! Skyrim ihastuttaa ihmisiä edelleenkin lähes vuosikymmen myöhemmin. Skyrimin tietynlainen bugisuus, modattavuus ja rajattomat perseilymahdollisuudet tekevät Elder Scrollsin viidennestä osasta todella uniikin pelikokemuksen. Itselläni Skyrim oli se peli, joka oikeastaan siirsi minut kotikonsoleilta PC -pelaamisen pariin ja sille tielle sitten ollaankin jääty. Olen ehkä siitä poikkeuksellinen Skyrim-pelaaja, että olen pelannut pelin jopa läpi asti ja kokonaan lähes 80 prosenttisesti. Monilla kun tuntuu sivutehtävät vievän aina kauemmas ja kauemmas ihan siitä pääjuonesta. (Sivutehtäviä muuten on paljon ja ne ovat mielenkiintoisia!) Ehkä tämän päivän normeilla Skyrimin grafiikat ovat jo hieman vanhentuneet, mutta eivätpä ne huonot grafiikat ennenkään ole hyvää peliä pilanneet!

4. Life is Strange 2 (2019)

En tiedä onko minulla suoraan enää mitään lisättäävää Life is Strange 2:seen. Tuntuu, että olen kirjoittanut nyt jo aivan liian monta tekstiä aiheesta, mutta koitetaan! Mikään peli koskaan ei ole aiheuttanut sellaista tunnekuohua minussa kuin Life is Strange 2. Olin mentaalisesti aivan rikki lähes kaksi viikkoa pelin pelaamisen jälkeen. Vieläkin minut saa helposti tolaltaan kunhan vain ajattelen peliä, kuuntelen sen musiikkeja tai pelaan sitä. Juoni oli niin voimakas ja päähenkilö Sean niin samaistuttava, että koukutuin peliin aivan samantein. Olen myös pitkälti koukussa siihen tunteeseen mitä peli minussa aiheuttaa ja edelleen käyn salaa aina välillä itkemässä katsoen kohtauksia pelistä. Äärettömän kaunis peli, joka saa osakseen paljon kritiikkiä siitä syystä, että sitä verrataan edelliseen osaan. Molemmat pelit ovat hyvin erilaisia ja hyviä omalla tavallaan. Päädyin myös ostamaan jälkikäteen Collector's Edition version tästä pelistä.

3. Overwatch (2016)

En varmaan koko vuosikymmenen aikana laittanut yhteenkään toiseen peliin niin paljon pelitunteja kuin Overwatchiin. Tulen ikuisesti muistamaan sen kuinka Semlan kanssa oltiin Henkan luona käymässä ja hän näytti meille Overwatchin trailerin. Ensi alkuun olin vähän sen kokeilemista vastaan. Enhän ollut koskaan aiemmin pelannut FPS-pelejä, joten en ollut ollenkaan varma olisiko tämä peli minulle. Kansikuvatyttö Tracer ja hänen pelityylinsä tuntuivat kuitenkin todella houkuttelevilta ja päätin antaa pelille mahdollisuuden. Nyt vuosikymmenen lopussa voisin väittää jopa, että Overwatch on yksi aikamme parhaimpia videopelejä. Hauskat sarjakuvamaiset grafiikat, upeat hahmot ja koko lore Overwatchin ympärillä tekevät siitä todella koukuttavan mielenkiintoisen. Totta kai siitä löytyy kaikki nettimoninpeleille ominaiset viat, mutta kaikin puolin todella viihdyttävä ja upea tapaus. Pelin jokaista hahmoa oppii rakastamaan omalla tavallaan ja suorastaan toivookin, että kaikkien tarinaa jatkettaisiin sarjakuvien, animaatioiden ja voice linejen avulla.

2. Arkham City (2011)

Mikään ei ole hienompaa kuin olla supersankari oikeassa elämässä. Paitsi ehkä se, että voi olla Arkham-pelien Batman. Arkham Asylumin aloittama Arkham-pelisarja on jo itsessään todella huippu. Arkham Origins ja Arkham Knight olivat molemmat oikein kivoja pelejä, mutta eivät vedä vertoja sarjan ensimmäisille osille. Sarjan paras peli on kuitenkin ehdottomasti Arkham City, jossa pääset ensimmäistä kertaa liihottelemaan Batmanina avoimessa peliympäristössä. Peli on juoneltaan hyvin selkeä, mutta yllätyksellinen. Pelityyli on simppeli ja voit halutessasi kehittää Batmaniä ja pyrkiä tekemään aina vain haastavampia komboja. Erilaiset sivutehtävät voi halutessaan jättää vasta pääjuonen jälkeenkin sillä niitä on paljon! Arkham Citystä löytyy viittaukset lähes kaikkiin keskeisiin Batman-hahmoihin kuin myös muuhun DC-tuotantoon. Mukana on myös aivan älyttömän paljon mielenkiintoista kerättävää ja lorea löydettäväksi.

1. Undertale (2015)

Vuosikymmenen paras peli on minun mielestäni ehdottomasti Toby Foxin mestariteos Undertale. Vaikka listalta löytyikin pelejä joissa oli enemmän tunnetta ja joiden parissa viihdyin pidempään, ei mikään muu ole onnistunut tekemään jotain niin hienoa kuin Undertale. Kyseinen peli nimittäin aloitti indie-pelien uuden tulemisen ja nyt jokainen kotikonsolikin vannoo indie-pelien nimeen ja haluaa olla osana tukemassa niitä. Undertalen värikäs ja mielikuvituksellinen maailma on niin omalaatuinen, ettei toista vastaavaa oikein ole. Juoni, musiikki ja grafiikat tekevät pelistä uniikin kokemuksen, jota on hankala jäljitellä. Kaiken lisäksi Toby Fox teki kaiken tuon aivan itse 32 kuukaudessa. Nyt ahkeruus kantaa todellakin hedelmää, sillä Toby Fox on päässyt tekemään pieniä projekteja Nintendon kanssa ja onpa Undertale itsessään jo Nintendo Switchille. Undertale sai jopa näkyvyyttä uudessa Smash Bros. Ultimate pelissä! Aivan huikea suoritus, mikä varmasti kannustaa pelintekijöitä ympäri maailman kokeilemaan taitojaan indie-pelien parissa.

Tältä listalta on niin moni myös ihan siinä minun all-time-favorites listallakin. Sen verran huikeita tapauksia viime vuosikymmen meille esitteli! Näiden parissa on itketty kun lemppari hahmo on kuollut, iloittu kun toinen sai onnellisen lopun. Ohjaimet ja näppäimistöt ovat lennelleet seinään toksisten pelaajien takia ja välillä on itse aiheutettu pahaa mieltä kanssa pelaajille. Olen ihastunut pelien mielenkiintoisiin maailmoihin ja rakastunut niiden upeisiin musiikkeihin. Kerrassaan upea upea upea vuosikymmen pelien osalta! Listan ulkopuolelle jäivät jopa nämä huikeat pelit: Minecraft, Life is Strange, Last of Us, Smash Bros. Ultimate, Fallout 4, Mario Odyssey, Spider-Man sekä Detroit Become Human. Varmasti myös moni peli, jota en vain syystä tai toisesta pelannut vuosikymmenen aikana! Vahva suositus kaikille listan peleille, jos yhtään kiinnostaa!

Deltarune

Aivan ilmoittamatta puun takaa ilmestyi netistä ladattava Undertalen spin-off peli tähän maailmaan. Joskus pari vuotta sitten hehkutinkin Undertalea aivan älyttömästi ja on se edelleenkin yksi parhaimmista peleistä mitä olen koskaan pelannut! Jatkoa on siis todellakin odotettu, joten tämä oli todellakin mieluinen yllätys! Koitan kirjoittaa spoilerivapaasti, sillä jos olet Undertalen pelannut niin on tässä paljon nannaa tutkittavaa sinulle. Mikäli taas et ole Undertalea pelannut niin hopi hopi steamista se lataamaan.

Deltarunen ensimmäinen kappale jatkaa siitä mihin Undertale jäi. Hirviöt ovat päässeet takaisin maan päälle elämään ja kaikki on enemmän kuin täydellistä. Tutut hahmot ovat saaneet itselleen sopivat työpaikat ja asunnot ja yhteiselo muiden hirviöiden kanssa luonnistuu täydellisesti. Tarina alkaa siitä kun päähenkilömme Kris herää ja lähtee kouluun. Muutaman mutkan kautta Kris ja koulukiusaaja Susie löytävät itsensä eriskummallisesta maailmasta nimeltään Dark World.

Perus pelimekaniikka on samanlainen kuin Undertalessa. Saat valita mätkitkö vihollisia turpaan vai yritätkö jutustella niille mukavia. Suurimpana erona on se, että taistelut ovat perinteisemmän RPG:n kaltaisia ja matkasi aikana keräät itsellesi "party membereitä" eli hahmoja jotka taistelevat kanssasi. Toistaiseksi tässä ensimmäisessä kappaleessa ei saanut tiimiin muita kuin Susien ja maagi Ralsein. Susie tykkää käyttää väkivaltaa vihollisten nujertamiseksi kun taas Ralsei on liiankin pasifisti. Pelaajan tehtäväksi jää päättää millaisella asenteella porukka jatkaa kohti tuntematonta.

Deltarunen voi ladata tästä linkistä. Älä pelästy turhaan käyttöehtoja ja niin sanottuja "palomuuri-rikkomuksia" sillä ne ovat vain osa peliä. Itsehän siis paniikissa googlettelin, että minkä viruksen nyt latasin, kunnes tajusin että se on vain se miten tämä peli on rakennettu. Deltarunesta ei valitettavasti voi puhua hirveästi ilman spoilereita. Peli on kuitenkin ihan pakollinen Undertale faneille, vaikkei se välttämättä vielä yhtä mielenkiintoinen olekaan. Loppu on kuitenkin melkoisen mielenkiintoinen ja karvoja nostattava! Eipä mulla nyt tästä vielä muuta, katsotaan miten jatkuu Chapter kakkosessa kunhan se joskus peliin tulee.

Kaikkien aikojen Parhaimmat pelit!

Lisää näitä massiivilistoja! Olen huomannut, että noihin muihinkin tulee palattua vähän väliä kun haluaa tarkistaa jonkin sijoituksen listalla. Marvel ja DC -leffa listat etenkin ovat todella paljon käytössä juuri sen takia, että noita tulee katsastettua uusia vähän väliä. Nyt ajattelin koota siis minun mielestäni kaikkien aikojen parhaimmat videopelit yhteen postaukseen. Minulle pelissä tärkeintä on helposti lähestyttävä maailma ja samaistuttavat hahmot. Mikäli pelissä on myös hyvä juoni ja tarttuva musiikki, ovat ne ehdottomasti paikkansa ansainneet minun suosikkipelieni joukossa. Uskoisin, että pelaajille ei hirveän suuria yllätyksiä tule tällä listalla. Mikäli joku superhyvä peli puuttuu listalta niin olkaa hyvä ja kysykää mielipidettäni! Suurella todennäköisyydellä en ole kyseistä peliä vielä pelannut, mutta voi olla ettei se vain pääse top 10 listalle. Aloitetaanpa!

11.  The Legend of Zelda:  the Wind Waker (2002)

Näköjään jälleen kerran onnistuin juksuttamaan teitä. Tämä on oikeasti top 11, sillä Wind Wakeriä ei voi jättää tältä listalta pois. Wind Waker on hieman erilainen Zelda peli jo ihan ulkonäöllisesti. Sen grafiikat ovat omaperäiset, mutta luoneet jalansijaa monille tämän päivän indie-pelien grafiikoille. Wind Waker on myös ensimmäinen melkein avoimen maailman Zelda peli, jossa voit suorittaa lukemattomia pieniä sivutehtäviä!

10. Crash Team Racing (1999)

Spoilaan sen verran, että CTR on maailman paras rallipeli. Kovin kaukana listalle pääsystä ei ollut Mario Kart Double Dash, mutta piti antaa tämä titteli kuitenkin Crashille. CTR:n parissa tuli vietettyä käsittämätön määrä tunteja pentuna. Oma suosikkihahmoni pelissä oli Pinstripe sekä Cortex. Tämä on sellainen peli jonka haluaisin jälleen käsiini!

9. Minecraft (2011)

Joskus tahtoo olla luova ja tuhlata aikaansa palikkamaailmassa. Harmillisesti kyllästyin hieman peliin sen jälkeen, kun superhienot rakennelmani hävisivät edellisen koneeni mukana. Olin luonut tavallaan toimivan RPG-maailman, jossa oli toimivia temppeleitä ja tehtäviä. Olin myös luonut todella kivan Henkien Kätkemä kylpylän melkein reaalikoossa. Huoh.. tahtoisin niin takaisin tuon maailman, mutta uudelleen en millään viitsisi alkaa sitä tekemään!

8. Arkham City (2011)

Kuka yllättyi, että listaltani löytyy Batmaniä? Arkham City on lähestulkoon kaikin puolin täydellinen Batman peli. Paljon vihulaisia napattavana, hyvä pääjuoni sekä loputtomat pikkutehtävät, lore ja easter eggit tekivät pelistä täydellisen nörttikokemuksen. Edes Arkham Cityn jatko-osat eivät yltäneet tämän pelin tasolle. Arkham Cityssä sinä todellakin saat olla Batman.

7. Super Smash Bros. 3Ds (2014)

Smash Bros. -sarja on ollut yksi rakkaimpia pelisarjoja minulle ihan tuolta Gamecube ajoista asti. Siinä missä Melee onnistui koukuttamaan minut ja Brawl toi paljon hyvää lisää pelisarjaan, on kuitenkin 3DS versio ehdoton suosikkini. Smash Run, toimivat valikot ja mahdollisuus pelata kavereiden kanssa netissä on todella kiva lisä! Myös kentät ovat tässä mielenkiintoisempia kuin sisarversiossa Wii U:lle, joka myös ihan kelpo peli!

6. The Elder Scrolls V: Skyrim (2011)

Nyt päästään aika koviin peleihin!  Vierastin todella pitkään Skyrimin kaltaisia pelejä. Jotenkin tuo ekassa persoonassa pelaaminen tuntui oudolta, mutta sitten parempi puoliskoni sai minut kokeilemaan peliä. Yllätyin todellakin positiivisesti. Hahmon luomisesta asti imeydyin peliin aivan täysin. Skyrimin maailma on kaunis ja mielenkiintoinen, jossa on paljon sivujuonia ja ihan ookoo hyvä pääjuonikin (jonka olen ainoana koko kaveripiiristäni suorittanut loppuun sakkaa, yrittäkää nyt edes.)

5. Pokémon X (2013)

Pitäähän minun listallani olla vähän Pokémoniakin! Pokémon X on yksi parhaimmista Pokémon peleistä ikinä. Uusia hirviöitä tuli sopivan vähän lisää, mutta pelissä esiteltiin Mega Evoluutiot, jotka ainakin minun mielestäni olivat todella hyvä lisä Pokémon peleihin! Myös grafiikoiden huikea paraneminen sekä Kalos -alueen kaunis ympäristö olivat omiaan tekemään pelistä niin hyvän!

4. Undertale (2015)

Jos et ole vielä pelannut niin pelaa. Undertalella on mahdollisuus rikkoa pelaaja henkisesti ja saada pelaaja rakastumaan pelin jokaikiseen hahmoon. Pikseligrafiikka on todella virkistävää tämän päivän grafiikoihin nähden ja Undertale pysyy siitä huolimatta kauniina. Ihastuttavien hahmojen lisäksi pelissä on myös ihan tajuttoman hyvä soundtrack, jota kuuntelee vielä tälläi vuosi pelin päättymisen jälkeen! Peli vaatii myös useamman läpipeluukerran, jotta siitä saa kaiken irti. Eikä kertaakaan kaduta, että pelasin pelin kolmesti!

3. Pokémon HeartGold (2009)

Vaikka X on miltei täydellinen Pokémon peli, ei se vedä vertoja lapsuuteni lemppari Pokémon pelin remakelle. HeartGold on siis Pokémon Goldin uusintaversio, mutta tuotuna 2010-luvun kynnykselle. Kaikki uudet Pokémonit ovat mukana, kuten myös uudet hyökkäykset ja kehittymismahdollisuudet. Johto -alue on kaikkeista hienoin ja mielenkiintoisin Pokémon maailma tähän päivään mennessä. Salikouluttajat ovat jokainen upeita, samoten pelin juoni. Parasta on kuitenkin se, että pelin suoritettua sinulla on mahdollisuus siirtyä pelaamaan myös Red & Blue peleistä tuttuun Kantoon. Tässä on todella paljon pelattavaa verrattuna muihin Pokémon peleihin!

2. Overwatch (2016)

Listan uusin peli on tullut sinne pysyäkseen. Noin vuosi sitten tutustuin ensimmäisen kerran Overwatchiin ja rakastuin oitis. First Person Shooterit eli FPS -pelit eivät ole mitenkään ennen saaneet minua kiinnostumaan, mutta Overwatchin upeat hahmot ja kaikintavoin toimiva pelityyli ovat omiaan luomaan täydellisen FPS kokemuksen! Sen verran on tullut tätä peliä jo hypetettyä, että varmaan parempi kun tsekkaatte tuon Overwatch tägin!

 
1. The Legend of Zelda: Majora's Mask (2000)

Parhaaksi peliksi pääsee tämä N64 klassikko. Nyt fiksuimmat ihmettelevät kovaan ääneen, missä Ocarina of Time? Ocarina of Time löytyy listani sijalta 16. Peli on todella hyvä kaikinpuolin, mutta kalpenee absurdin, jännittävän ja sielukkaan Majora's Maskin rinnalla. Majora's Mask on pelinä todellinen tunnekokemus. Monet sivutehtävät ovat todella surullisia ja traagiset ihmiskohtalot saavat tipan jos toisen linssiin. Kaiken kruunaa uskomattoman hyvin pelin tunnelmaan sopiva musiikki. Itse en ole koskaan vielä N64 versiota pelistä pelannut, mutta Gamecube ja 3Ds versiot olen pelannut molemmat läpi, cubella jopa kahdesti.

Tässä siis minun suosikkipelini! Mikäli tosiaan halautte väitellä, kommentoida tai kertoa omista suosikkipeleistänne niin eikun satuilemaan!

Parhaat pelit 2016

Jälleen kerran on listan aika! Tällä kertaa otan syyniin parhaimmat pelit joita pelasin viime vuonna. Pelin ei tarvitse olla julkaistu viime vuonna, pääasia on se että minä tutustuin siihen tuolloin ja vietin aikaa tunnin jos toisenkin sen parissa. Peli ei myöskään saa olla remake mistään aiemmasta pelistä ja minun täytyy oikeasti olla pelannut peli läpi. Pelaaminen tuntuu vievän vuosi vuodelta aina vain enemmän aikaa elämästäni, mutta eipä tuo nyt hirveästi haittaa... Hyvän pelin parissa viihtyy siinä missä hyvän leffan tai kirjankin. Tässä tulee Ruudukon suosikki pelit vuosimallia 2016!

 #5 Wolf Among Us

alustana: PC

julkaisija: Telltale Games

pelitunnit: 7h

Eräs ystäväni suositteli tätä peliä joku vähän reilu vuosi sitten ja tammikuussa taisin pelin pelatakin läpi. Wolf Among Us perustuu Fables nimiseen sarjakuvaan ja on eräs Telltale Gamesin parhaimmista peleistä. Tosin, studio ei oikeastaan huonoja pelejä teekkään. Valintapohjainen seikkailu sijoittuu Manhattainille keksittyyn kaupunginosaan nimeltä Fabletown. Pelissä ohjataan Isoa Pahaa Sutta, joka muiden satuhahmojen tavoin piilottelee ihmismuodon takana ihmisten maailmassa. Valinnat joita pelin aikana teet vaikuttavat hahmon kehitykseen ja loppuratkaisuun.

#4 Batman - The Telltale Series

alustana: PC

julkaisija: Telltale Games

pelitunnit: 7h

Eihän tämä nyt Arkham -peli ole, mutta ihan pirun hyvä! Telltale Games yllätti jälleen kerran tekemällä minulle rakkaasta aiheesta pelin. Tällä kertaa saat olla paljon paremmin Batamanin pään sisällä ja  joudut oikeasti pohtimaan olisiko jokin vihulainen parempi kohdata Batmanina vaiko neuvotellen Bruce Waynena. Juoni ei välttämättä ole ihan niin syvä kuin Batmanille toivoisi, mutta ainakin tämä sisältää paljon enemmän gorea ja realismia kuin aiemmat Batman pelit. Tämä on oiva peli aikuismaisempaan makuun, joka haluaa kokea millaista on olla oikea etsivä ja tutkia johtolankoja rikospaikalla!

#3 Pokémon Sun & Moon

alustana: 3DS

julkaisija: Nintendo

pelitunnit: 102h

Vaikka tämä onkin eräs huonoimmista koskaan tehdyistä Pokémon peleistä, sai se kuitenkin imaistua minut mukaansa. Alun takkuilujen ja loputtomien tutoriaalien jälkeen peli muuttuu ihan siedettäväksi ja uusien sekä vanhojen Pokémon hahmojen kerääminen tuntuu taas mielekkäältä.Oma tiimini koostui jostain syystä todella kummitus-Pokémon painotteisena. En ole koskaan aiemmin rakentanut tiimiä siten, että lähes koko tiimillä on sama kakkos tyyppi. Sun & Moon vaan esittelivät niin siistejä kummituksia, että tiimiin pääsi ihan vahingossa neljä kummitusta! Juonellisesti peli oli pettymys, mutta onhan se kuitenkin Pokémon peli!

#2 Undertale

alustana: PC

julkaisija: Toby Fox 

pelitunnit: 13h

Undertale on oudoin ja ihastuttavin pelikokemus joka minulla on ikinä ollut! Niin paljon rakastettavia hahmoja ja kauniita maisemia ja kaikki pikselimaailmassa joka on revitty kuin suoraa NES konsolilta! Undertale vie mukanaan alkumetreiltä loppuun asti. Hahmot ovat ihanasti toteutettu ja kaikilla on niin hauska oma persoona. Viholliset ovat kaikki uniikkeja luontokappaleita joita vastaan voi onneksi kieltäytyä taistelemasta. Toisaalta jos Papyruksen naama alkaa ärsyttämään, voit aina ottaa sen leluveitsen ja aloittaa massamurha pelimuodon!

#1 Overwatch

alustana: PC

julkaisija: Blizzard Entertainment 

pelitunnit: ~ 350h

Se joka ei arvannut tämän olevan ykkösenä voi vaikka mennä nurkkaan häpeämään! Sen verran paljon on tullut jauhettua tästä viimeisen vuoden aikana! Siltikin jos minulle olisi vuosi sitten sanottu, että pelaan aktiivisesti 'first person shooter' -peliä niin olisin nauranut niin kovaa että sattuu! Minäkö pelaisin ampumapeliä, jossa avain voittoon on puhua tuntemattomien kanssa netin välityksellä? Overwatch on vain niin paljon kaikkea muutakin! Kauniit animaatiopätkät, sarjakuvat sekä aivan törkeän ihanat hahmot joita kaikki rakastaa sukupuolesta, rodusta tai uskonnosta huolimatta! (paitsi Genjiä ja Hanzoa, vihaan teitä Shimada mainit.) Overwatch on rakkauden ja ystävyyden iloinen peli jossa lahdataan toisia! (rakkaus tosin on kaukana noista Shimadoista...) Täydellinen peli! (Poistakaa Hanzo.)

Kunniamaininnat 

Black Desert Online - Joo ihan mukava, mutta ei ehkä sellainen peli mitä minä jaksan pelata satoja tunteja.

Pokémon Go - Pokémon Go on vuoden ihastuttavin mobiilipeli! Ainut syy miksi se ei pääse tähän listalle on se, että peli on niin buginen, että vain puolet ajasta julkaisun jälkeen olen voinut sitä pelata...

Kingdom Hearts Unchained X - Mobiilipeli jota jaksoin pelata ehkä kuukauden. Pikkusen liian raskas peli puhelimelle pyöritettäväksi, mutta ihan kelpo seikkailu jos rakastaa Kingdom Heartsia!

Undertale

Joka tuutista tuli Undertalea. Youtube ehdotti minulle videoita, kaverit kehuivat parhaaksi peliksi ja internet oli täynnä fanitaidetta. Joku jopa väitti, että peli vetää vertoja maailman parhaaksi tituleeratulle Legend of Zelda: Ocarina of Timelle. Mielestäni tämä ei voinut olla muuta kuin liioittelua, joten pakkohan peli oli kokeilla pelata.

Undertale on vuoden 2015 peli. Sen on toteuttanut indie-pelifirma tobyfox, joka koostuu kahdesta henkilöstä: Toby Fox ja Temmie Chang. Peli on kokonaan kaksiuloitteinen ja sen pikseliset hahmot näyttävät siltä kuin ne olisivat suoraan vanhoista Atari-peleistä, mutta taustat taas jopa siltä kuin ne voisivat olla NES:in grafiikkaa. Pelissä ominaista on se, että sen voi pelata useamman kerran läpi saaden erilaisen loppukohtauksen sekä mahdollisuus olla taistelematta ketään vastaan. Pelaajan valinnoilla on suuri merkitys tarinan etenemisessä. Pelin ulkoasussa on selkeästi vaikutteita klassikko pelistä Earthbound.

Undertale alkaa tarinalla siitä kuinka ihmiset ja hirviöt elivät joskus sulassa sovussa, kunnes syystä x heidän välilleen syntyi sota. Hirviöt hävisivät sodan ja heidät karkoitettiin maan alle asustelemaan ja sinetöitiin mahtavan taian avulla ikiajoiksi sinne. Päähenkilö, jonka pelaaja saa itse nimetä, sattuu tipahtamaan kuiluun, mikä johtaa suoraan hirviöiden maailmaan. Alusta asti tehdään selväksi, että pelaajan on etsittävä reitti kotiin maanalaisen maailman halki. Ongelmana vain on se, että hirviöt eivät tahdo sinun lähtevän.

Undertalen vahvuus on sen lievästi sanottuna erittäin persoonalliset henkilöhahmot. Mukana on outoja kissakoira-hypridejä, puhuvia luurankoja ja jopa prinsessalentokoneita. Jokaista hahmoa oppii rakastamaan jollain sairaalla tavalla ja ainakin yhden kanssa pääsee jopa treffeille asti! Hahmot ovat hyvin kirjava joukko porukkaa johon mahtuu myös seksuaalivähemmistöjen edustajia. Vaikea valita yhtä suosikkia mutta ainakin Papyrus, Mettaton ja Muffet löytyy suosikkihahmojen listalta.

Pelissä on myös aivan uskomaton soundtrack. En voi käsittää miten musiikeista on onnistuttu tekemään niin nostalgisen 8-bittisiä, mutta samaan aikaan todella moderneja ja meneviä raitoja. Vauhdikkaat musiikit korostavat jokaisen bossin ihastuttavaa persoonaa. Sitäkään en voi käsittää, että jokaiselle boss -tiastelulle on tehty oma musiikki ja vieläpä yhden miehen eli Toby Foxin toimesta! Hienoa työtä!!

Sitä en tiedä onko Undertale se maailman paras rpg-peli, mutta aika lähelle se sitä on. Ehkäpä juuri tuo nostalgia ja mielenkiintoinen ja erilainen juoni tekevät siitä niin erikoisen tapauksen. Helpolta tuntuva peli usein kaatuu kuitenkin siihen, että saa turhautumiseen asti yrittää vaikeita boss-hirviöitä uudelleen ja uudelleen. Onneksi tässäkin tapauksessa juuri tuo loistava musiikki pelastaa täydelliseltä kyllästymiseltä. Nyt minun on kuitenkin pelattava peli vielä toisen kerran läpi, tällä kertaa siten että teen kaikille hahmoille hyvän mielen, en tapa ketään ja koluan läpi kaikki salapaikat. Saa nähdä nouseeko tämän suosio silmissäni entisestään sen jälkeen! :)