Joka tuutista tuli Undertalea. Youtube ehdotti minulle videoita, kaverit kehuivat parhaaksi peliksi ja internet oli täynnä fanitaidetta. Joku jopa väitti, että peli vetää vertoja maailman parhaaksi tituleeratulle Legend of Zelda: Ocarina of Timelle. Mielestäni tämä ei voinut olla muuta kuin liioittelua, joten pakkohan peli oli kokeilla pelata.
Undertale on vuoden 2015 peli. Sen on toteuttanut indie-pelifirma tobyfox, joka koostuu kahdesta henkilöstä: Toby Fox ja Temmie Chang. Peli on kokonaan kaksiuloitteinen ja sen pikseliset hahmot näyttävät siltä kuin ne olisivat suoraan vanhoista Atari-peleistä, mutta taustat taas jopa siltä kuin ne voisivat olla NES:in grafiikkaa. Pelissä ominaista on se, että sen voi pelata useamman kerran läpi saaden erilaisen loppukohtauksen sekä mahdollisuus olla taistelematta ketään vastaan. Pelaajan valinnoilla on suuri merkitys tarinan etenemisessä. Pelin ulkoasussa on selkeästi vaikutteita klassikko pelistä Earthbound.
Undertale alkaa tarinalla siitä kuinka ihmiset ja hirviöt elivät joskus sulassa sovussa, kunnes syystä x heidän välilleen syntyi sota. Hirviöt hävisivät sodan ja heidät karkoitettiin maan alle asustelemaan ja sinetöitiin mahtavan taian avulla ikiajoiksi sinne. Päähenkilö, jonka pelaaja saa itse nimetä, sattuu tipahtamaan kuiluun, mikä johtaa suoraan hirviöiden maailmaan. Alusta asti tehdään selväksi, että pelaajan on etsittävä reitti kotiin maanalaisen maailman halki. Ongelmana vain on se, että hirviöt eivät tahdo sinun lähtevän.
Undertalen vahvuus on sen lievästi sanottuna erittäin persoonalliset henkilöhahmot. Mukana on outoja kissakoira-hypridejä, puhuvia luurankoja ja jopa prinsessalentokoneita. Jokaista hahmoa oppii rakastamaan jollain sairaalla tavalla ja ainakin yhden kanssa pääsee jopa treffeille asti! Hahmot ovat hyvin kirjava joukko porukkaa johon mahtuu myös seksuaalivähemmistöjen edustajia. Vaikea valita yhtä suosikkia mutta ainakin Papyrus, Mettaton ja Muffet löytyy suosikkihahmojen listalta.
Pelissä on myös aivan uskomaton soundtrack. En voi käsittää miten musiikeista on onnistuttu tekemään niin nostalgisen 8-bittisiä, mutta samaan aikaan todella moderneja ja meneviä raitoja. Vauhdikkaat musiikit korostavat jokaisen bossin ihastuttavaa persoonaa. Sitäkään en voi käsittää, että jokaiselle boss -tiastelulle on tehty oma musiikki ja vieläpä yhden miehen eli Toby Foxin toimesta! Hienoa työtä!!
Sitä en tiedä onko Undertale se maailman paras rpg-peli, mutta aika lähelle se sitä on. Ehkäpä juuri tuo nostalgia ja mielenkiintoinen ja erilainen juoni tekevät siitä niin erikoisen tapauksen. Helpolta tuntuva peli usein kaatuu kuitenkin siihen, että saa turhautumiseen asti yrittää vaikeita boss-hirviöitä uudelleen ja uudelleen. Onneksi tässäkin tapauksessa juuri tuo loistava musiikki pelastaa täydelliseltä kyllästymiseltä. Nyt minun on kuitenkin pelattava peli vielä toisen kerran läpi, tällä kertaa siten että teen kaikille hahmoille hyvän mielen, en tapa ketään ja koluan läpi kaikki salapaikat. Saa nähdä nouseeko tämän suosio silmissäni entisestään sen jälkeen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti