Fullmetal Alchemist

Joskus vuosia sitten kirjoitinkin jo Fullmetal Alchemist – manga sarjakuvasta. Se oli varmaankin yksi ensimmäisiä blogitekstejä, joita olen koskaan kirjoittanut. Päätin palata aiheen pariin nyt kun olen kasvanut ihmisenä ja kirjoittajana eli halutessanne saatte käydä kurkistamassa itse kirjoitustason eron. Suurin syy aiheeseen palaamiseen kuitenkin on se, että Fullmetal Alchemist ja Fullmetal Alchemist: Brotherhood on jokin aika sitten lisätty Suomen Netflixin valikoimiin. Edelleenkin FMA on mielestäni se kaikkein paras japanilainen sarjakuva ja etenkin tuo alkuperäistä materiaalia kunnioittava FMA Brotherhood on paras anime - otakut saavat ihan rauhassa olla eri mieltä kanssani. Mikä sitten nostaa FMA:n niin suureen arvoon silmissäni? 

Ensinnäkin se on ensimmäinen anime, jota olen koskaan katsonut (pois lukien Dragon Ball Z, Pokémon, Digimon yms. aamuohjelmat lapsuudesta.) Sarjan huumori puree minuun edelleen, sillä vaikka se onkin lapsellinen, on siinä paljon teemoja myös varttuneemmalle katsojalle. Olen kerännyt aikanaan Fullmetal Alchemistin suomenkielisenä mangana silloin kun se ilmestyi sangatsumangan toimesta ja löytyypä minulta ihan oikea valtionalkemistin kellokin, ebaystä tilattuna! 

Fullmetal Alchemist on teemoiltaan steampunk-seikkailu, jossa vahvana lisäelementtinä on hahmojen kasvutarina. Päähenkilöinä toimivat Elricin veljekset Edward ja Alphonse. Nuoresta iästään huolimatta Edwardista on tullut valtionalkemisti ja hän kantaa titteliä Teräsalkemisti – viitaten tämän mekaaniseen käteen. Yhdessä veljekset etsivät legendaarista viisasten kiveä, mutta matkan varrella sattuu yhtä sun toista. FMA:n vahvuus on ehdottomasti sen värikkäät hahmot. Jokaista hahmoa oppii rakastamaan vähitellen, sillä kaikkien persoonat ja taustatarinat opettavat meille, etteivät kenenkään motiivit ole niin yksinkertaisia kuin vain hyvä – paha – asettelu. Uskon, että myös se on vaikuttanut sarjaan positiivisesti, että käsikirjoittaja ja piirtäjä on nainen, Hiromu Arakawa. Fullmetal Alchemistissa ei ole yhtään niin sanottua heikkoa naishahmoa ja jokaiselta mieshahmoltakin löytyy uskottava heikkous. FMA soveltuu siis hyvin sekä tytöille, että pojille. 

Sarjasta tehtiin myös vuonna 2017 Netflix – live action elokuva. Eli jos haluat päästä helpolla, voit myös katsastaa elokuvan läpi, mutta varoituksen sana: jos yrität tunkea lähes 40 tuntia materiaalia kahden tunnin mittaiseen elokuvaan, voit olla lähes varma lopputuloksesta. FMA – elokuvasta puuttuu monia keskeisiä hahmoja ja tapahtumia. Pääjuontakin on muutettu melkoisen paljon, eikä esimerkiksi loppuratkaisulla ole juurikaan tekemistä mangan kanssa. Myös Fullmetal Alchemistille ominainen överi-tilanne huumori on elokuvasta tipotiessään. Voisi siis sanoa, että vaikka leffa on näyttävä ja näyttelijät ihan uskottavia, puuttuu siitä FMA:n sydän ja sielu. 

Jos täytyisi suositella jotain animea täysin animeen tutustumattomalle henkilölle, on vastaukseni aina Fullmetal Alchemist, joskin Death Note hyvänä kakkosena. Tiedän, että monille anime on jo ajatuksenakin vastenmielinen, mutta tälle kannattaa ehkä antaa mahdollisuus. Sarja on tarpeeksi nopeatempoinen ja juonirikas länsimaiseen tarinankerrontaan tottuneelle. Alkuun se kaikki yliluonnollisuus voi tuntua hieman oudolta, mutta mikäli osaat ajatella fiktion fiktiona – uskon, että tulet pitämään tästä sarjasta.

Chi's Sweet Home-Oma koti kullan kallis

Tulin äskettäin kaupungista kotia takaisin tänne maaseudulle ja päätin käydä paikallisessa lähikaupassa. Tietenkin suuntasin ensin sarjakuvahyllylle ja katsoin manga tarjonnan. Käsiini osui tällä kertaa jotain aivan uutta ! Kannessa oli suloinen pieni kissanpentu ! Ja kuinka ollakaan: minun oli aivan pakko ostaa kyseinen kirjanen ! :) Chi's Sweet Homen on piirtänyt Konami Kanata, joka on minulle ainakin aivan tuntematon taiteilija.. Julkaisijana kirjassa toimii Sangatsumanga.

Manga kertoo siis pienestä kissanpennusta nimeltä Chi. Kerkesin lukea osan sarjakuvasta jo matkalla ja loput sitten kotona.. Oli sen verran nopea- ja helppolukuinen, ettei todellakaan mennyt kauaa lukea läpi. Tämä manga on selvästi suunnattu lapsille sen "lapsenomaisen" piirrostyylinsä ja värillisten kuviensa takia, mutta uskon että vanhemmatkin lukiat saavat siitä paljonkin irti. Itse olen kissaihminen (mikä on suuri plussa kirjan hellyyden ymmärtämiseksi ! ) ja olinkin aivan haltijoissani Chin suloisuuden takia :)

Tarina kuitenkin alkaa hyvin surullisesti: Chi eksyy äidistään ja joutuu harhailemaan kadulla. Hän etsii äitiään ja kokee monia vaaratilanteita suurkaupungissa kunnes väsähtää keskelle puiston nurmikkoa. Hetken kuluttua tulevaisuus näyttääkin hieman valoisammalta kun Chin löytää pieni poika, Yoohein. Lopulta kaikki kääntyy taas hyväksi kun Yoohein Yamadanin perhe adoptoi pikkuisen Chin. Tarinan aikana Chi myös muistelee äitiään ja ainakin minulla kostuivat silmät kun luin ja katsoin Chin ilmeitä ja tuntemuksia. Todellakin tunteita herättävä teos ja hyödyllinen niille, jotka haaveilevat omasta kissasta ! :)