Viisi parasta Marvel Cinematic Universe -hetkeä vuodelta 2021

Vuosi sitten toitotin aika vahvasti sitä, etten oikein enää usko MCU:n kiinnostavan minua. Mikään tuleva elokuva ei tuntunut kovin ihmeelliseltä ja vaikka Wandavisionia odotinkin jo kovasti, oli elokuvasarjan tulevaisuus mielestäni todella sekava ja ei kiinnostava. Nyt voin jälleen sanoa vuoden lähestyessä loppuaan, että varmaan suurempaa Marvel-hypeä mulla ei ole ollut vuosiin! Pureudun tässä tekstissä erilaisiin hetkiin, hahmoihin ja asioihin, mitkä tekivät tästä MCU-vuodesta niin huipun. Teksti tulee sisältämään suuria spoilereita kaikesta tämän vuoden tuotannosta sekä spekulaatioita tulevasta, joten spoilerivaroitus on suuri. Tässä tulee mun viisi suosikki hetkeä Marvel elokuva-universumista vuodelta 2021.

5. Spider-Man: No Way Home traileri

No Way Homen traileria saatiin odottaa pitkään. Elokuvan ensi-ilta lähestyi lähestymistään, eikä meille oltu näytetty vielä yhtään mitään elokuvasta. Sony kuitenkin räjäytti pankin kun julkaisi trailerin 24. elokuuta. Sen lisäksi, että se rikkoi heti ties mitä ennätyksiä niin tähän päivään mennessä sitä on katsottu jo yli 80 miljoonaa kertaa. Alkoi hirveät spekulaatiot, että nähdäänkö leffassa aiemmat Spider-Manit Andrew Garfiled ja Tobey Maguire? Vilahtiko trailerissa Matt Murdock? Entä Mephisto? Onko Doctor Strange pahis? Itsekin katsoin spekulaatio-videoita ihan niin paljon kun niitä tubeen ihmiset saivat upattua. Halusin selvittää joka ikisen viittauksen ja easter eggin! Henkilökohtaisesti mun suurin hype tässä trailerissa oli kuitenkin Alfred Molinan aivan törkeän upea paluu Doc Ockin rooliin. Kylmät väreet menivät pitkin kehoa ja silmäkulmat kostuivat nostalgiasta kun Molina päästi suustaan nyt ikoniseksikin muodostuneen repliikin: "Hello Peter."

4. He Who Remains ja Natalie Holt - Loki sarjan MVP:t

Loki ei sarjana ollut mikään mun ihan super lemppari, vaikka tykkäsinkin siitä paljon. Sarjan estetiikka ja hahmot olivat mielenkiintoisia ja juonellisesti se vaikutti niin paljon MCU:n tulevaisuuteen, etten meinannut pysyä housuissani koittaessani yhdistellä kaikkia palasia tulevaan. Loki kuitenkin esitteli jo täysin yllättäen MCU:n seuraavan ison pahiksen Kangin. Teknisesti ottaen upea Jonathan Majors näytteli vasta Kangin varianttia, He Who Remains, eikä Kangia itseään, mutta silti! Ei vitsit, että rakastin sitä hahmoa ja haluan ehdottomasti nähdä millaisia variantteja Majorsilla on vielä takataskussa tulevaisuuden varalle! Seuraavan kerran hahmo pitäisi näkyä tulevassa Ant-Man: Quantumania -elokuvassa, mutta näistäpä ei koskaan tiedä. Lokissa on myös aivan törkeän kova soundtrack, josta vastaa ihastuttava Natalie Holt. Holt koukutti minut musiikillaan aivan täysin, eikä ole varmasti ihmekään miksi hän löytyi tänä vuonna mun Spotifyn kunneltuimpien artistien joukosta! Yksi koskettavimpia kohtauksia Lokissa on se hetki kun tämä katselee filmipätkää elämästään. Natalie Holtin upea musiikki särkee katsojan sydämen kun Loki katselee sen ainoan henkilön kuolemaa, josta on koskaan ikinä välittänyt.

 

3. Wandavision ja paras Marvel quote ikinä

Rakastan Wandavisionia ihan älyttömästi. Siksi voisi melkein sanoa, että pelkästään tää sarja itsessään vie kolmannen sijan tältä listalta. En koskaan aiemmin ollut päättänyt, että kuka on mun suosikki MCU-hahmo, mutta nykyään osaan helposti sanoa sen olevan Wanda. Wandavisionista ei juonenkäänteitä puuttunut! Jokainen jakso oli aina toinen toistaan parempia ja kiinnostavimpia. Se koukutti katsomaan jokaisen jakson aina heti ilmestymispäivänään. Lukuisat ihmiset katsoivat jännityneenä Wandan tarinaa ja odottivat... no kukaan ei oikein tiennyt mitä odottaa! Tulisiko Mephisto sarjaan? Entä Doctor Strange? Miten X-men universumin Pietro (Evan Peters) on tässä? Spekulaatiot kävivät villimpinä kuin koskaan samalla kun sarjan mysteeri kasvoi ja kasvoi. Agatha oli aivan loistava pahis, sarjan tunnarit olivat jotain niin upean nostalgista ja hyvin toteutettu. Mukana oli huumoria ja toimintaa, mutta ennen kaikkea myös sydäntä. Wandaan sattui ja katsoja tunsi sen. Vision oli poissa, mutta silti Wanda teki kaikkensa pitääkseen tämän muiston elossa. Saimme myös yhden parhaimmista ja koskettavimmista Marvel-sitaateista tästä sarjasta: "What is grief, if not love persevering?" Nämä Visionin sanat Wandalle saavat minut edelleen ihan pois tolaltani.

 

2. Shang-Chi taistelukohtaukset

Ehkä eniten kaikista tän vuoden elokuvista odotin Shang-Chi -elokuvaa. Toki Spider-Man oli se loppuvuoden hype, mutta siltä osasi valmiiksi odottaa tiettyjä juttuja kun kuitenkin oli trilogian päätös. Sen sijaan Shang-Chi lähti niin sanotusti nollasta ja onnistui yllättämään erityisen positiivisesti jo muka-kaiken-nähneen -Marvel-fanin. Kaikkein hienointa elokuvassa olivat ne kauniisti koreografioidut taistelukohtaukset. Wenwu vastaan Li oli jo upea aloitus tälle rakkauskirjeelle klassikko martial-arts -leffoille, oma suosikkini on kuitenkin kohtaus, jossa Shang-Chi taistelee bussissa liutaa vihollisia vastaan. Kun DJ Snaken Run It alkaa soimaan ja Shang-Chi otttaa taisteluasennon, katsoja tietää että nyt alkaa lätty lätisemään. Kohtaus on höystetty Jackie Chan -leffojen huumorilla, Marvel-taialla sekä viittauksilla muun muassa Old Boy -elokuvan legendaariseen käytävätaisteluun. Simu Liu myös tekee suurimman osan stunteistaan täysin itse, mikä on aivan häkellyttävän hienoa omistautumista, mutta mielestäni myös vähän pakollista tälläisiin elokuviin.

1. Andrew & Tobey palaavat Spider-Manin rooliin

Sanotaan, että jokainen noista yllämainituista hetkistä on sellainen, missä olen itkenyt melkoisesti sellaisia Marvel-fanin hypetyksen liikuttuneita kyyneleitä. Mikään ei kuitenkaan vetänyt vertoja sille tunnekokemukselle mitä Spider-Man: No Way Home piti sisällään. Jo se, että näki vanhoista Raimin ja Webbin leffoista tuttuja pahiksia sai minut todella tunteelliseksi sekä hypemittarin menemään nollasta sataan sekunneissa. Siltikään, kaikista huhuista, spekulaatioista ja paljastuksista huolimatta en ollut pystynyt varautumaan siihen millaisen tunnereaktion Andrewn ja Tobeyn näkeminen taas valkokankaalla Peterin roolissa minussa sai aikaan. Se yhteinen hurraahuuto mikä pääsi salillisesta ihmisiä, se taputus, ne onnenkyyneleet. Siinä hetkessä jotenkin kaikki tuntui mahdolliselta ja olin taas se pieni poika, joka meni ihan sekaisin joka ikisestä Marvel-elokuvasta. Oli se sitten osa MCU:ta tai muuten vaan Marvelia. On niin mahtavaa olla osa tätä yhteisöä, tätä saagaa jolla tehdään elokuvahistoriaa. Luulin, että MCU ei enää voi yllättää, mutta tämä vuosi on todistanut sen asian vääräksi!

Tää vuosi oli ihan älyttömän kova Marvel -fanille. Vaikka Black Widow, Eternals ja Falcon and the Winter Soldier loistavatkin poissaolollaan tästä listalta, olivat ne silti monien fanien mieleen. What if..? -sarja oli aivan huikea ja oli hienoa nähdä muun muassa Ultronin paluu sekä Chadwick Boseman vielä viimeisessä MCU -roolissaan. Alkuvuosi meni Agatha All Alongia laulellen ja loppuvuosi Lokin soundtrackiä kuunnellen. Lukuisia uusia hahmoja esiteltiin, joista yhtenä henkilökohtaisena lempparina Kate Bishop (Hailee Steinfeld) Hawkeye -sarjasta. Marvel liimasi katsojansa ruutuun tasaisesti koko vuoden ajan ja ainakin minä olen aivan pähkinöissäni seuraavasta vuodesta! Niin paljon kaikkea hienoa MCU-kamaa on tulossa. Huh, olen puhunut!

BONUS

Koska kaikissa Marvel -leffoissa ja sarjoissa on aina näitä secret endingejä niin laitan tänne vielä bonus-kohtana Doctor Strange Supremen ihan omana kohtanaan. Marvelin animaatio sarja What if..? esitteli meille Stephen Strangen, joka käsiensä sijaan menettää sydämensä. Tässä jossittelu-tarinassa Strange menettää rakkaan Christinensä ja on valmis menemään maailman ääriin asti tuodakseen tämän takaisin. Strange joutuu tekemään kyseenalaisia valintoja tullakseen niin voimakkaaksi, että voi kääntää absoluuttisen aikapisteen pois pyhältä aikajanalta. Strange onnistuukin tässä, tuhoten koko oman universuminsa sekä kaiken mitä on koskaan rakastanut. Tämä siis pohjustuksena tässä tekstissä siihen oikeaan bonus kohtaan... sillä tää törkeän upea, pelottava ja sydämetön Doctor Strange Supreme tekee oletettavasti paluun Multiverse of Madness elokuvassa! Olen ihan törkeän hypeissäni tästä hahmosta, vaikka vielä ei olekaan vahvistettu, että kyseessä on juuri tuo sama Strange. Jos näin kuitenkin tulee olemaan niin tää jätkä hyppii taas kuukauden seinille innostuksesta. Kiitos kun luit!

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings

Siitä lähtien kun Marvel julkisti tekevänsä Shang-Chi elokuvan, olen ollut ihan älyttömissä hypeissä! Shang-Chi ei ole minulle tuttu sarjakuvista, mutta hahmo ja sen tarina kiinnosti silti paljon. Myös se, että Marvel Studios lähtisi tekemään kung fu -henkistä elokuvaa kuulosti aivan mahtavalta idealta. Oliko odotus sitten kaiken tämän hypen arvoista ja miten Shang-Chi sijoittuu muiden Marvel -leffojen maailmaan? Koitetaan pureutua näihin tässä arvostelussa! Luulen, että tämä sisältää pieniä spoilereita, joten pienellä varauksella.

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings on Destin Daniel Crettonin ohjaama Marvel Studios elokuva. Pääosissa nähdään muun muassa Simu Liu, Awkwafina, Michelle Yeoh, Tony Chiu-Wai Leung sekä Meng'er Zhang. Ensi-iltansa elokuva sai tähän ajankohtaan nähden poikkeuksellisesti vain elokuvateattereissa ja saa Disney plus julkaisun vasta myöhemmin tämän syksyn aikana. Elokuva kuitenkin kaikista maskipakoista ja rajoituksista huolimatta onnistui tahkoamaan jo avaus viikonloppunaan ihan hillittömän määrän rahaa eikä ihme, Shang-Chi on juuri niin vahva tekele kuin sen povattiinkin olevan!

Simu Liu on aivan ihana ja toimii tosi hyvin Shang-Chin roolissa. Alkuun vähän pelästyin sitä kun hahmo tuntui hukkuvan vastanäyttelijä Awkwafinan hahmon Katyn varjoon. Awkwafina on muutenkin sellainen scene-stealer, että huhhuh! Vasta hetken aikaa leffaa katsottuani vihdoin tajusin sen, Shang-Chin on takoituskin olla vähän introvertti-hahmo. Tyyppi joka mieluummin on pois parrasvaloista, eikä halua olla osallisena isompaa toimintaa. Ei jokaisen sankarin tarvitsekaan olla ulospäin suuntautunut vitsiniekka. Tämä oli siis mukavaa vaihtelua kaikkien Chrisien joukkoon. Liu on myös todennut, että oli tärkeää rakentaa hahmo niin sanotusi alusta. Alkuperäisen Shang-Chin kun on kirjoittaneet valkoiset miehet, joilla ei ole ollut riittävää kokemusta siitä, millainen aasialaisen supersankarin kuuluisi ihan oikeasti olla. Shang-Chi ei puhu paljoa, mutta hahmossa on silti paljon sydäntä, pitää vain osata katsoa hieman pintaa syvemmälle. Esimerkiksi kovinkaan moni Marvel-päähenkilö ei ole itkenyt ensimmäisessä soolo-elokuvassaan.

 

Vaikka päähahmo onkin hieman vakavampi kuin Marvel-sankarit yleensä, oli leffassa kuitenkin sitä taattua MCU-huumoria. Palaavat hahmot kuten Wong, Abomination ja Trevor Slattery toivat kaikki hieman huumoria tähän seikkailuun hauskoilla pikku cameoillaan. Myös Awkwafina piti huolen, että välillä vähän nauretaan - joskus jopa vähän liiankin tiuhaan tahtin. Taistelukoreografiat olivat upeita ja Liu tekikin paljon stunteistaan ihan itse. Oli paljon viittauksia niin Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja Old Boy elokuviin kuin myös perinteisiin Jackie Chan kohellus-leffoihin. Tykkäsin siis ihan sikana noista action-kohtauksista!

Itsellä oli odotukset niin korkealla, että ihan sinne top viiteen ei kyllä Shang-Chi kuitenkaan päässyt. Se on kuitenkin varmasti yksi parhaimpia MCU-sooloelokuvia ja jokaisen Marvel-fanin must see listalla. Shang-Chi ei sinällään edistä MCU:n kokonaisjuonta kovinkaan paljon, mutta jo se että mukaan saatiin nyt lisää mystisiä voimia sekä aasialaiset kamppailulajit, on jo mielestäni ihan tarpeeksi paljon lisäsisältöä. Muutenkin on mahtavaa saada viimein isoon leffaan päärooliin aasialaistaustaisia näyttelijöitä. Toivottavasti ei ole kaukaa haettu, että tämän leffan myötä tulisi Hollywoodiinkin jonkinlainen tuulahdus idästä ja näkisimme niin sanotusti "valkoisen miehen" -roolissa enemmän myös aasialaistaustaista väkeä. Aina saa toivoa!

Marvel Cinematic Universe: Phase 4

 

Kauan odotettu Marvel Cinematic Universen vaihe neljä on vihdoin saatu käyntiin. Teille, jotka ette ole niin perillä näistä niin MCU on jaettu erilaisiin vaiheisiin, joista viimeisin päättyi Spider-Man: Far From Home ja Endgame elokuviin. Vaihe neljä puolestaan starttasi Wandavisionin muodossa alkuvuodesta ja sittemmin siihen on saatu mukaan the Falcon and the Winter Soldier ja Loki sarjat, sekä Black Widow-sooloelokuva. Mitä kaikkea vaihe neljä sitten tuo tullessaan ja mihin kannattaa varautua? Koitetaan pureutua näihin tässä tekstissä. Mukana on mahdollisesti spoilereita kaikista edellämainituista, sekä spekulaatiota tulevasta. Otathan siis tämän huomioon!

MCU alkoi vuonna 2008 elokuvalla Iron Man. Jo heti alusta oli selkeää, että Marvel lähtee hakemaan jotain suurta ja kunnianhimoista elokuvauniversumillaan. Pienet yhtymäkohdat alkoivat vuosien kuluessa muuttua isommaksi ja isommaksi kokonaisuudeksi ja vuonna 2012 näimmekin ensimmäistä kertaa suurimmat Marvel-sankarit samalla ruudulla elokuvan Avengers muodossa. Sieltä saakka alettiin pikkuhiljaa myös kiusoittelemaan tulevalla pahalla, eli Thanoksella. Faneille tehtiin selväksi, mikä tämän leffasarjan endgame tulisi olemaan ja ketä vastaan Kostajat joutuisivat lopussa taistelemaan. Vuosien odotus palkittiin vuonna 2019 elokuvassa Avengers: Endgame, kun Thanos päihitettiin ja maailmaan saapui rauha. Ei secret endingejä, ei selkeää kuvaa tulevaisuudesta. Vain rauha, jonka jokainen hahmo tuntui jollain tapaa saavuttaneen. Siitä onkin sitten hankala pistää enää paremmaksi, kun kaikki tuntuu olevan jo koettu ja nähty. Jotain uutta pitäisi kuitenkin keksiä, jotta Mikki Hiiren rahakone jaksaa tuottaa lisää miljardeja. Mutta mitä?

 

Hätä ei ole tämän näköinen, sillä vuosikymmeniä jatkuneista Marvel-sarjakuvista löytyy vielä paljon käyttämättömiä juonikuvioita ja mielenkiintoisia hahmoja. Vaihe neljä tulee antamaan enemmän ruutuaikaa niille hahmoille, jotka aiemmin ovat olleet hieman sivussa (Wanda, Vision, Hawkeye, Loki mm.) ja keskittymään hyvin pitkälti näihin kahteen pääkohtaan: aika ja todellisuus. Loki sarjan lopussa, Loki variantti Sylvie avasi pandoran lippaan surmaamalla pyhän aikajanan vartijan, herran nimeltä One Who Remains. Tästä aiheutuu se, että multiversumin aikajanat alkavat poiketa polultaan ja risteämään toisten universuminen kanssa. Pääsemme siis varmasti tulevissa elokuvissa matkustamaan multiversumin eri maailmoissa sekä aikamatkustamaan niin Quantum Realmin kuin TVA:n avulla. Panokset tulevat niin sanotusti kasvamaan exponentiaalisesti, kun galaktiset uhat sekä tuttujen hahmojen vaarallisemmat variaatiot pääsevät kulkemaan vapaasti. Enää maailmaa ei uhkaa vain yksi narsistinen titaani, vaan koko multiversumi on uhattuna kun rellestys pyhällä aikajananalla alkaa! Eikä siinä vielä kaikki! Se kuka tästä kaikesta sekavuudesta hyötyy eniten, Kang the Conqueror, on tulossa. 

Jo nyt MCU:hun on esiteltyä monia avainhahmoja kuten Yelena Belova sekä Valentina Allegra de Fontaine. Uusia hahmoja esitellään koko ajan lisää ja muun muassa Shang-Chi tekeekin ensiesiintymisen tänä syksynä. Myös Young Avengers ja Ihmeneloset kolkuttelevat ihan oven takana, vaikka mitään virallista ei olekaan vielä julkistettu. Vaiheen neljä oletettu pääpahiskin sai jo ruutuaikaa Lokin viimeisessä jaksossa, kun Jonathan Majors teki cameon viimeisessä jaksossa. On myös mielenkiintoista nähdä tuleeko seuraava Spider-Man: No Way Home ja Doctor Strange in the Multiverse of Madness yhdistämään jollain tapaa Sonyn ja Foxin entiset elokuvauniversumit mukaan MCU:hun. Ainakin huhujen mukaan, sekä Tobey Maguiren, että Andrew Garfieldin Hämikset nähtäisiin tuossa No Way Homessa. Vain aika kertoo kuinka käy, mutten yllättyisi yhtään vaikka leffassa olisi cameot kaikilta olemassa olevilta Hämiksiltä, myös Miles Moralesilta.

Vaiheen neljä alku on ainakin omasta mielestäni tuntunut todella kiinnostavalta, mutta vähän sekavalta. Sekavuuteen ei auta, että vaiheen palaset ovat nyt ilmestyneet hieman eri järjestyksessä koronatilanteen vuoksi. Siksi sarjoilla onkin nyt yllättävän suuri painoarvo siinä, että kaikki tämä tuleva pohjustetaan hyvin. Mielestäni Wandavision ja Loki ovatkin onnistuneet oikein hyvin tässä uuden kiusoittelussa ja avannut silmiä uudenlaiseen lähestymiseen tähän jo tuttuun ja turvalliseen MCU:hun. Vielä on paha sanoa, mikä näiden sarjojen lopullinen painoarvo on siinä kohtaa, kun leffoja alkaa ilmestymään. Suosittelen kuitenkin jokaista Marvel fania tsekkaamaan ne läpi. Sen verran monta tärkeää juttua ja hahmoa esitellään, että leffoja katsellessa voi mennä sormi suuhun helpostikin tulevaisuudessa. Myös minulle itselle on ollut hieman hankalaa kaiken tämän uuden sisäistäminen, sillä jopa minun Marvel tietämys päättyi oikeastaan tuohon vaihe kolmoseen. Nyt tulevat hahmot ja juonenkäänteet eivät ole enää niin tuttuja, enkä osaa enää päteä asioilla samalla tavalla kuin ennen. Kamalaa! Se on kuitenkin varmaa, että mitä ikinä seuraavan parin vuoden aikana tulee tapahtumaan - on erittäin kiinnostavaa ja tulen varmasti hypettämään vähän sitä sun tätä. Sen verran kiinnostavia aikoja eletään nyt!

Loppuuko se maailma?

Tässä tulee vietettyä aikaa hyvin paljon nyt...

Kaksi viikkoa eristyksissä alkaa jo tuntumaan. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin rankempi kuin tämä toinen. Ajatukseen siitä, että tämä voi jatkua vielä pitkään, alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Välillä ei oikeasti enää tiedä mikä päivä edes on. Jokainen päivä tuntuu toistavan itseään ja riippuen työmäärästä töissä, se kulkee joko kuin siivillä tai todella hitaasti. Myös viikonloput puuroutuvat yhteen viikkojen kanssa kun työn ja vapaa-ajan välillä ei ole selkeää rajaa. Tässä kuitenkin vähän ajatuksia ja tuntemuksia siitä, miten minun eristyspäivät etenevät.

Herään joka aamu puoli kahdeksan aikaan, myös viikonloppuna. Nopeasti on ponkaistava ylös, jotta pääsee pelaamaan uutta Animal Crossing: New Horizons -peliä ja hoitamaan aamun askareet siellä ennen työpäivän aloittamista. Samalla käynnistelen jo konetta ja alan pikkuhiljaa katsella läpi sähköposteja sekä päivän hommia. Joskus on enemmän tekemistä, toisinaan vähemmän. Etätyö ei oikein sovi meille, jotka hoitavat asiat tehokkaasti eteenpäin, sillä nyt kun olisi aikaa paneutua juurta jaksaen jokaiseen työhön, ei sitä siltikään oikein osaa rauhoittua. Kaipaan myös kovasti sosiaalisia hetkiä kollegoiden kanssa. Vaikka päivittäin höpötelläänkin Teamsin chatissä tai palavereissa, ei se silti ole sama kun toiset eivät ole oikeasti siinä vierellä.

Animal Crossingissakin olen varautunut asianmukaisin varustein

Lounaaksi on tullut nyt syötyä todella paljon kotiruokaa. Parempi puolisko on tehnyt todella monet herkulliset ruuat niin mifusta, nyhtiksestä kuin lihastakin tässä viime viikkojen aikana. Jostain syystä ruuan laitto on jäänyt hänelle ja itse olen lähinnä tehnyt sitten leipää ja auttanut keittiön siistimisessä. Pari kertaa on tullut tilattua myös Woltilla ruokaa, mutta pidemmän päälle se tulee melko kalliiksi. Herkkujen syöminen on jäänyt todella vähälle, nyt kun käydään vain kerran viikossa kaupassa. Usein tuli työpäivän päätteeksi käytyä ostamassa aina patukka tai kaksi ja sitten vedettyä ne yhdeltä istumalta. Kaipaan suklaata. Lounaan aikana käynnistän myös nopeasti jälleen Animal Crossingin ja jatkan siitä mihin aamulla jäin. Sen jälkeen onkin aika laittaa Switch nukkumaan ja palata sen pariin vasta illalla.

Työpäivän päätteeksi vaihdan aina näytön ja näppiksen takaisin kiinni omaan koneeseeni. Turhauttavaa vaihdella niitä edes takaisin, mutta toisaalta nopeampaa se silti on kuin vaihtaa normaalisti työpisteeltä julkisilla kotiin. Aloitan vapaa-aikani usein piirtämällä. Puoliso on vielä yleensä töissä ainakin puolituntia pidempään, joten minulla on hyvin aikaa edistää keskeneräisiä piirroksia. Pyrin pitämään sen saman rytmin kuin ennenkin, eli noin kolme valmista piirrosta viikossa. Ahkeran työskentelyn tulos alkaa myös vihdoin näkyä Instagramissa ja tililleni onkin alkanut muotoutua jo melko aktiivista yhteisöä. Saipahan Toy Boy -aiheinen piirrokseni jopa melkein 900 tykkäystä ja yli 200 jakoa! Kun piirtäminen alkaa kyllästyttämään tai tarvitsen siitä taukoa, käynnistän jälleen Animal Crossingin tai alan suunnitella mahdollisesti tulevaa roolipeliäni, Marvel Marbles. Ei vielä mitään hajua, miten pelin voisi toteuttaa parhaiten, mutta ehkä Discord olisi tähän sopiva alusta. Kerron pelistä vielä joskus tarkemmin varmasti!

Andrea ja Jairo Netflixin espanjankielisestä Toy Boy -sarjasta

Illalla vietetään sitten aikaa yhdessä ja ollaankin usein joko käyty vähän ulkoilemassa tai sitten katsottu Westworld tai Better Call Saul jakso. Silloin tällöin tulee myös katsottua muuta hömppää Netflixistä. Viaplayn sanoin irti, kun siellä ei enää ollut mitään katsottavaa ja varuiksi on hyvä laittaa kaikki rahat säästöön mitä pystyy. Iltaisin tulee myös katsottua omien insta-suosikkien livelähetyksiä. Suosikki livejäni ovat muun muassa Charles Meltonin ja Simu Liun kuntopiiriit, jammailla Drew Tannerin tai Gonzalo Martinin musisointihetkiä tai kuunnella kun Noah Centineo kertoo Yhdysvaltojen korona-tilanteesta. Seuraan myös kuinka fanittamani piirtäjät kuten Adam Ellis piirtävät livenä.

On tavallaan upeaa huomata, kuinka tämä tilanne koskettaa aivan kaikkia. Virus ei katso oletko julkkis vai tavis, köyhä vai rikas, musta tai valkoinen. Siksi onkin erityisen tärkeää, että me kaikki vedetään yhtä köyttä tämän asian kanssa ja kuunnellaan annettuja ohjeita. Itseäni harmittaa kovasti, etten pääse käymään Kouvolassa perhettä katsomassa ja etenkin nyt kun Uusimaa suljetaan kokonan, hankaloituu se entisestään. Onneksi kuitenkin videopuhelut toimivat ja olenkin koittanut aktiivisesti soitella äidille, sisaruksille ja mummolle. Ystäviin olen myös ollut yhteyksissä ja vakuutellut, että minuun saa ottaa yhteyttä silloinkin kun paha mieli ja ikävä olla. Veikkaan, ettei se maailma tähän lopu, mutta ehkä muuttuu jonkin verran. Edessä voi olla todella kovat ajat tai sitten kaikki normalisoituukin ennalleen yllättävänkin nopeasti. Se on kuitenkin varma, että maailmanloppu on lähempänä Death Stranding peliä kuin Last of Usia, ainakin toistaiseksi. Voimia kaikille!