Henkilökohtaista kasvua

Kuten jokainen "taiteellinen" persoona, olen minäkin todella itsekriittinen. Saatan toki olla sieltä pahimmasta päästä porukkaa joka ei luota omiin taitoihinsa tippaakaan. Itsetunto kokee kolauksen vähän väliä ties mistä syystä eikä turhautumiselta voida välttyä. Muut vaan on niin paljon parempia. Muutamat ystävät ovatkin onneksi keksineet keinon saada minut lopettamaan itseinho ihan vain tällä lauseella: "Älä vertaa itseäsi muihin, kaikilla on se oma tyyli." Tätä mantraa hoen itselleni siis vähän väliä ja koitan kehittää taitojani pikkuhiljaa. 

Kun sokeasti tuijottaa omia töitään niin ei voi muuta kuin huomata kaikki ne virheet. Tuntuu, että ei kehity mihinkään ja oma tyyli junnaa paikallaan. Siksi päätinkin kokeilla nyt tälläistä juttua. Kokosin kolmelta eri vuodelta erilaiset piirrokset jotka olen tehnyt. Kaikissa on aiheena yksi vaikeimmista asioista minulle piirtää eli nainen. Tarkemmin sanottuna kaksi Poison Ivyä ja äskettäin piirtämäni Sombra Overwatchista. Katsokaa ja ihmetelkää:

Mitä pitempään katson näitä niin sitä pienemmän kehityksen näen... Mutta voisin hieman avata näitä tässä ja kertoa miten tekniikka ja tyyli on kehittynyt. Vuoden 2013 Poison Ivyssä tein vielä paljon töitä pelkästään tussilla. En varjostanut tai oikeastaan mitenkään muutenkaan panostanut työn näyttävyyteen. Tein pelkkiä viivapiirroksia jotka olivat anatomisesti vähän sinnepäin, mutta ainakaan en ottanut turhia paineita siitä mikä kaikki oli piirroksessa teknisesti pielessä. Tuolloin minulla ei siis oikeastaan ollut edes mitään hirveitä paineita piirtämiseen. Olinhan joka tapauksessa se "kaveripiirin paras piirtäjä". 

Sitten huomasin, että porukka alkoi mennä minusta ohi. Kaverit olivat yhtäkkiä parempia piirtäjiä ja uusi graafisen alan luokka olikin täynnä super hyviä piirtäjiä! Aloin piirrellä taas päivittäin kaikkea, mutta häpesin sitä etten osannut piirtää ihmistä edes auttavasti. Kaiken lisäksi minulla ei ollut mitään hajua miten piirtopöytä toimii! Sellainen oli siis saatava! Elin siis ajatusmaailmaa siitä, että vain piirtopöydällä voin tulla parhaaksi. Nykyään tiedän, että se ei ole totta vaikka edelleen piirrän vain piirtiksellä.

2015 vuonna siis sain itselleni tuon piirtiksen ja aloin keskittyä enemmän värillisiin tuotoksiin. Kuten näette niin 2015 vuoden Ivy on kirkkaan värinen ja varjostettu. Anatomian tuntemus myös parani pikkuhiljaa, mutta kasvot, kädet ja jalat olivat edelleen tuskaa. Asennot olivat myös hyvin pitkälti erilaisista refe-kuvista matkittuja enkä luottanut siihen että osaisin tehdä minkäänlaista asentoa ilman hyvää mallia. Opiskelin siis paljon enemmän teknistä piirtämistä tuolloin kuin oman tyylin tutkimista. Hyvä vinkki anatomian piirtämistaidon kehittymiselle on piirtää "pornokuvia" eli alastomia ihmisiä oudoissa asennoissa. Näin ainakin minulla kehittyi anatomian tuntemus huikeasti!

Vasta viime vuoden aikana olen oppinut hieman millainen on oma tyylini. Pidän hennoista viivoista ja luonnosmaisuudesta. En yritä olla paras, vaan yritän tehdä asiat omalla tyylilläni. Tuon Sombran piirtämiseen meni ehkä 10min ja asento on täysin ilman mallia tehty. Mittasuhteet alkavat olla jo ihan hyvällä mallilla, mutta edelleen olen laiska käsien ja jalkojen kanssa. Nykyään käytän hennompia värejä ja varjostan selkeillä muodoilla. En tiedä onko tämä nyt se kaikkein kaunein tai kaupallisin tyyli, mutta ainakin se sopii minulle!

Voisi laittaa kuvan sitten taas parin vuoden päästä että miten ne omat taidot kehittyvät vai kehittyvätkö ollenkaan. Olen kuitenkin ihan onnellinen jo siitä, että tämä oma piirrostyyli on vähän jo selkeytynyt. Seuraavaksi voisi alkaa opetella miten tehdään taustoja... Ei mulla nyt taas muuta, tää oli taas vähän tällästä teoreettisempaa tekstiä... :)