Valmistuin!

Nyt on graafikon paperit kourassa! Neljä vuotta meni ihan todella nopeasti, vaikka siihen mahtuikin yhtä ja toista. Aika lentää, kun on kivaa ja saa viettää aikaa ihanien ihmisten ympäröimänä. Voisin jakaa tähän parhaita paloja kouluajastani Xamkissa! :)

Ensimmäisenä vuonna parin ensimmäisen viikon ajan olin sekä koulussa, että sivarissa. Pallottelu kahden paikkakunnan välillä oli välillä todella puuduttavaa, kun ei halunnut millään missata mitään koulujuttuja. Sivari kuitenkin onneksi loppui ja sen jälkeen saattoi hyvillä mielin hypätä opiskelijaelämään. Varmaan jo muutaman ensimmäisen viikon aikana meille muodostui tiivis kaveriporukka, joka pysyi melko lailla kasassa ihan tänne loppuun asti. Ensimmäinen vuosi oli varmaan yksi parhaimmista vuosista minulle juuri sen takia, että sai uusia ystäviä ja pääsi oikeasti tekeemään sitä, mitä eniten tykkää tehdä. Eli graafikon töitä. Se oli muutenkin sellainen onnen ja autuuden vuosi, koulu tuntui helpolta, parisuhteessa meni hyvin ja ensi vuodelle oli taas töitä tiedossa Prismasta. Mutta little did we know...

Toinen vuosi alkoi raastavan tuskaisella, mutta mielenkiintoisella lehtiprojektilla. Jokainen meidän luokalta kirjoittaisi artikkelin lehteen ja sitten taittaisimme ne yksiin kansiin. Lehden nimeksi tuli Palo, eikä homma oikein tuntunut pysyvän kasassa. Aikatauluissa ei pysytty juurikaan ja kaikki olivat stressantuneita muutenkin täyteen ahdetusta lukujärjestyksestä. Myös yhtänäisen lehden tekeminen tuntui olevan aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jokainen tahtoi tuoda jotain omaa lehteen omalla aukeamallaan ja AD:t huusivat hoosiannaa kun vielä viimeisinä päivinä ennen painoa jouduttiin katsomaan, että kaikilla on edes oikeat fontit aukeamillaan. Itse sluibailin aika hyvin kaikista vastuutehtävistä ja katsoin vain sivusta kuinka maailma palaa. Kaikesta huolimatta, kokemus opetti meille yhtä ja toista ja pystyimme olemaan taas vahvoja yhdessä.

Kolmas vuosi oli minulle henkilökohtaisesti projektirikkain. Autoin paikallista muotoilijakollektiivia pääsemään tuotteidensa kanssa Milanon kalustemessuille. POiKETE -niminen kollektiivi koostui sistusarkkitehtuurin ja kalustesuunnittelun opiskelijoista, joiden tavoitteena oli päästä esittelemään tuotteensa kansainvälisille markkinoille. Autoin heitä parhaani mukaan luomaan POiKETE -brändiä ja loin visuaalisen ilmeen logosta esitteisiin sekä käyntikortista portfolioon. Kaikki nuo materiaaalit tukisivat brändiä ja sen mainostamista ensin paikallisesti ja sitten kansainvälisesti. Projekti onnistui todella hyvin ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä tuloksiin. Kolmannen vuoden kesällä olin myös työharjoittelussa Helsingissä. Opin yhtä ja toista Smoy -nimisessä mainostoimistossa ja halu päästä myöhemmin sitten ihan mainostoimistoon töihin vain kasvoi!

SItten alkoi neljäs vuosi ja opparin aika. Koska POiKETE-projekti onnistui todella hyvin, sai se minut innostumaan lisää brändäämisestä. Päätin tehdä myös opinnäytetyöni brändäämisestä, mutta tällä kertaa suuntasin mielenkiintoni henkilöbrändäyksen pariin. Opparissani pohdin brändin vaikutusta nuoreen yrittäjään ja sitä, miten visuaalisella ilmeellä voidaan tukea henkilöbärndiä. Opinnäytetyöni oli arvosanan 3 arvoinen ja sen voi käydä Theseuksesta halukkaat lukemassa. Itse en ole todellakaan tyytyväinen oppariini, mutta pääasaia, on että sen sai suoritettua. Neljäs vuosi tuntui kaiken kaikkiaan menevän kuin unessa. Koko ajan oli hirveästi hommaa opparin kanssa, mutta silti lukujärjestykseen oli tungettu vielä lukuisia 5 opintopisteen kursseja. En ole koskaan ollut elmässäni näin stressantunut kuin tänä keväänä olin, mutta sain kun sainkin kaiken suoritettua ajoissa ja nyt komeilee todistus kätösissä.

Vaikka koulu onkin nyt kokonaan ohi, on jotenkin samaan aikaan todella helpottunut, mutta vähän ahdistunut olo. En todellakaan ole miettinyt minkäänlaisia jatko-opiskelu mahdollisuuksia, eikä minua hirveästi enää opiskelu innostakaan. Tahtoisin kovasti jo tekemään ihan oikeita töitä ja työllistämään itseni omalla osaamisellani. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja päädynkö Prisman kassalle. Ainakin tällä hetkellä jaksan olla vielä toiveikas ja onpa minulla yksi pienempimuotoinen projektityökin tulossa! Kiitos kaikille, jotka jaksatte yhä uskoa minuun ja tekemiseeni! Kiitos myös koko Xamkin henkikökunta, Arkki, POiKETE, Smoy ja ennen kaikkea, MU13SGR siitä, että teitte tästä kaikesta niin ikimuistoista! Ei mulla nyt muuta!