Melkein valmis Graafikko

Pokémon Moon tiimini

Viimeinen kuukausi on ollut jotenkin todella rankka. Päivittäin olen kirjoittanut tuota Opinnäytetyötä, jonka tekemisen aloitin jo tammikuussa. En nyt tarkemmin pureudu tässä opparini sisältöön tai asiakkaaseen, mutta lyhyesti se käsittelee hieman henkilöbrändäystä samalla kun toteutan asiakkaalle visuaalisen ilmeen ja logon. Kaikki on sujunut kaikinpuolin ihan hyvin, vaikka aikataulut kusahtivatkin pahasti monestakin eri syystä. Olen aina pitänyt itseäni ihan suhteellisen hyvänä kirjoittajana, mutta tuo kaiken ylianalysoiminen ja uuden asian omaksuminen tehdessään jotain joka on toisaalta hyvin itsestään selvää on jotenkin ylitsepääsemättömän hankalaa. Täällä blogissa olen tottunut kirjoittamaan asioista, jotka kiinnostavat minua ja joista tiedän jotain. Harvemmin käytän edes mitään muita lähteitä kuin imdb.comia tai databasen kaltaisia sivustoja. (Sekä tietty niitä sarjakuvia ja elokuvia jotka olen katsastanut läpi.)

Tavoitteena minulla on kuitenkin vain pääsät läpi tuosta Opinnäytetyöstä, jotta pääsen vihdoin eroon koulusta. Tahtoisin jo kovasti tehdä graafikon hommia ammatikseni, mutta työnhaku on tyssännyt aika paljon nyt siihen, ettei missään ole tarvetta graafikolle tai yksinkertaisesti minulla ei ole ollut koulun takia aikaa hakea paikkoja. Ihan parhautta on se, että opparin aikana meilllä pyörii vielä parikin kurssia ja jokaisesta minulla on hirveä kasa rästihommia. Voitte varmaan siis kuvitella mitä tästä seuraaa... Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia paniikkikohtauksia tai hengenahdistuksia, mutta viimeiset viikot ovat tutustuttaneet minut näihinkin. Eräs ilta kun pelasin ihan normaalisti vain Overwastchia, aiheutti adrenaliinipiikki yhtäkkiä ihan hirveän hikoilu ja sydämentykytys-kohtauksen joka jatkui hengenahdistuksella. Pelästyin vähän, mutta näppäränä poikana osasin yhdistää yks plus yks on kolme. Stressi opinnäytetyöstä kummittelee takaraivossa ihan koko ajan vaikken sitä tiedostaisi. Se on ensimmäinen asia aamulla, jota ajattelen sekä viimeinen asia ennen nukahtamista jota on ensin vaikeuttanut hengenahdistus. 

Mielenkiintoista tosiaan on se, etten yleensä stressaa koulujuttuja juuri ollenkaan. Yritän toitottaa itselleni, että oppari ei ole maailman tärkein asia, eikä haittaa vaikka se menee huonosti. Tavallaan uskonkin tämän, mutta pääkoppa ei tahdo uskoa. Pahinta on se, etten ole oikein saanut keneltäkään mitään kunnon palautetta miten hyvä/huono opparini on. Ohjaavat opettajat eivät kertoneet juurikaan, että miten toimiva kokonaisuus on, vaan keskittyivät enemmän kirjoitus- ja asiavirheisiin. En siis tiedä yhtään onko opparini todella huono vai ihan vain ookoo. Palaute olisi ehkä auttanut minua eteenpäin ilman stressiä lopputuloksesta. 

Muutenkin on tuntunut yksinäisemmältä kuin koskaan tämän opparin aikana. Luokkakaverit kaikki tekevät omia oppareitaan eikä heitä viitsisi koko ajan vaivata oman opparin ongelmilla. Perheellä ei ole mitään hajua opinnäytetyöstä tai sen haastavuudesta ja pikkuveli ei jaksa puhua omastaan kokonaisilla lauseilla. Parempi puoliskokin tekee oman opparinsa vasta syksyllä, eli minkäänlaista vertaistukea on ollut vaikea saada. Sekin on siis osittain lisännyt ahdistusta kun ei ole voinut keskustella opparista. 

Joka tapauksessa asiakas on ollut todella tyytyväinen kaikkeen mitä olen tähän mennessä saanut aikaan ja aion toteuttaa materiaalit sitten vielä vähän paremmin opparin jälkeen. Nyt kaikelle ylimääräiselle hiomiselle ei ole aikaa, palautus kun on jo keskiviikkona. Olen melko tyytyväinen, että kirjallinen osa on kohta ohi. Esiintymisvaihe on kuitenkin se mikä on enemmän oman osaamisen juttu. Stressin helpottaessa olen myös huomannut, että flunssa alkaa nostaa päätään. Saa nähdä mitä tästäkin taas tulee. Pääasia on kuitenkin se, että olen melkein valmis.

Joulu meni jo ajat sitten, mutta intouduin piirtämään Overwatch x La La Land kuvan