Käytiin eilen katsomassa elokuva Tom of Finland. Kotimaisten leffojen katsominen rajoittuu minulla usein vuosittain vain yhteen sillä ihan varta vasten näitä ei tule leffaan lähdettyä katsomaan. Joka kerta kuitenkin aina yllättyy siitä, että ihan hyvän leffanhan ne suomalaiset tekijätkin ovat onnistuneet tekemään. Aina alkuun hieman ärsyttää se "suomalainen näytteleminen" mutta pian siihenkin tottuu. Tom of Finlandissa oli myös raikasta se, että en tainnut tuntea kuin yhden tai kahden näyttelijän nimeltä.
Tom of Finland kertoo nimensä mukaisesti Touko Laaksosesta, taiteilijasta joka on tullut Suomessa tunnetuksi vasta viime vuosikymmenellä, mutta on ollut maailmalla tunnettu jo elinaikanaan. Kirjoitin taannoin ihan kunnon oikean tekstin Laaksosesta, joten jos kiinnostaa niin sen voi käydä lukemassa tästä. Elokuvan on ohjannut Dome Karukoski ja pääosissa nähdään myös Pekka Strang, Jessica Grabowsky ja Lauri Tilkanen, joista jokainen suoriutuu roolistaan todella hyvin.
Elokuva kertoo vaiheittain Laaksosen tarinaa aina sodasta viimeisiin vuosiinsa. Sivussa käydään läpi myös suomalaisen kulttuurin suhtautuminen homoseksuaalisuuteen sieltä 1940 -luvulta miltei tähän päivään asti. Tavallaan oli hauskaa huomata, miten erilainen maailma on tosiaan ollut tuolloin ja kuinka vasta nyt on alettu pääsemään irti näistä vanhoista ennakkoluuloista. Enää ei tarvitse homojen salaa homostella Tähtitorninmäellä eivätkö poliisit juokse pidättämässä kaikkia homoiksi epäiltyjä. Juoneltaan Tom of Finland on melko tavallinen elämänkerta elokuva, eikä siinä ole edes (onneksi) mitenkään liikaa seksiä esillä. Silti vähän nauratti kun eräs herrasmies salista ulos astuessaan tokaisi: olipas se aika raju. Elokuvassa ei siis todellakaan ole mitään sen ihmeellisempää seksikohtausta ja kaikkein rajuimmat asiat ovat Laaksosen piirrokset, joissa niissäkin pysytään siinä kevyemmässä päässä.
Rakastin elokuvan pukusuunnittelua ja lavastusta. Kuvauspaikat oltiin onnistuttu valitsemaan juuri siten, että näytti kuin oikeasti oltaisiin 50-luvun ja 60-luvun Helsingissä. Kaikki ne vaatteet mitä ihmisillä oli päällän olivat niin hienosti myös ajan kuvaa heijastavia, että välillä unohtui että elokuva tosiaan on kuvattu vasta 2010-luvulla. Minusta tuntuu että kaikki mitä Tilkasen päällä oli näyttäisivät hyvältä myös minun makuuhuoneen lattialla... eikun kaapissa! Vaatekaapissa hyvältä näyttäisivät Tilkanen. Vaatteet. Jatketaan...
En tiedä opettaako elokuva niin hirveästi mitään tasa-arvosta, mutta ainakin luulen että monet ihmiset jotka eivät niin kauheasti aiheesta ymmärrä käyvät tämän katsomassa. Jos en ihan väärin katsonut niin taidettiin olla kevyesti nuorimmat katsomassa tätä. Käytiin siis vaihteeksi Tikkurilan omassa teatterissa Bio Grandissa ja keski-ikä yleisöllä valehtelematta varmaan hipoi 50 vuotta. Toivon, että tämä leffa lähtee meiltä Oscar-ehdokkaaksi sitten vajaan vuoden kuluttua. Saatettaisiin päästä jopa ihan gaalaan asti, onhan aihe sellainen että se usein kiinnostaa Oscar Akatemiaakin. Mikäli aiot jonkun kotimaisen käydä tänä vuonna katsomassa niin käy tämä, saatat oppia jotain Suomen historiasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti