Tom of Finland

Käytiin eilen katsomassa elokuva Tom of Finland. Kotimaisten leffojen katsominen rajoittuu minulla usein vuosittain vain yhteen sillä ihan varta vasten näitä ei tule leffaan lähdettyä katsomaan. Joka kerta kuitenkin aina yllättyy siitä, että ihan hyvän leffanhan ne suomalaiset tekijätkin ovat onnistuneet tekemään. Aina alkuun hieman ärsyttää se "suomalainen näytteleminen" mutta pian siihenkin tottuu. Tom of Finlandissa oli myös raikasta se, että en tainnut tuntea kuin yhden tai kahden näyttelijän nimeltä.

Tom of Finland kertoo nimensä mukaisesti Touko Laaksosesta, taiteilijasta joka on tullut Suomessa tunnetuksi vasta viime vuosikymmenellä, mutta on ollut maailmalla tunnettu jo elinaikanaan. Kirjoitin taannoin ihan kunnon oikean tekstin Laaksosesta, joten jos kiinnostaa niin sen voi käydä lukemassa tästä. Elokuvan on ohjannut Dome Karukoski ja pääosissa nähdään myös Pekka Strang, Jessica Grabowsky ja Lauri Tilkanen, joista jokainen suoriutuu roolistaan todella hyvin.

Elokuva kertoo vaiheittain Laaksosen tarinaa aina sodasta viimeisiin vuosiinsa. Sivussa käydään läpi myös suomalaisen kulttuurin suhtautuminen homoseksuaalisuuteen sieltä 1940 -luvulta miltei tähän päivään asti. Tavallaan oli hauskaa huomata, miten erilainen maailma on tosiaan ollut tuolloin ja kuinka vasta nyt on alettu pääsemään irti näistä vanhoista ennakkoluuloista. Enää ei tarvitse homojen salaa homostella Tähtitorninmäellä eivätkö poliisit juokse pidättämässä kaikkia homoiksi epäiltyjä. Juoneltaan Tom of Finland on melko tavallinen elämänkerta elokuva, eikä siinä ole edes (onneksi) mitenkään liikaa seksiä esillä. Silti vähän nauratti kun eräs herrasmies salista ulos astuessaan tokaisi: olipas se aika raju. Elokuvassa ei siis todellakaan ole mitään sen ihmeellisempää seksikohtausta ja kaikkein rajuimmat asiat ovat Laaksosen piirrokset, joissa niissäkin pysytään siinä kevyemmässä päässä.

Rakastin elokuvan pukusuunnittelua ja lavastusta. Kuvauspaikat oltiin onnistuttu valitsemaan juuri siten, että näytti kuin oikeasti oltaisiin 50-luvun ja 60-luvun Helsingissä. Kaikki ne vaatteet mitä ihmisillä oli päällän olivat niin hienosti myös ajan kuvaa heijastavia, että välillä unohtui että elokuva tosiaan on kuvattu vasta 2010-luvulla. Minusta tuntuu että kaikki mitä Tilkasen päällä oli näyttäisivät hyvältä myös minun makuuhuoneen lattialla... eikun kaapissa! Vaatekaapissa hyvältä näyttäisivät Tilkanen. Vaatteet. Jatketaan...

En tiedä opettaako elokuva niin hirveästi mitään tasa-arvosta, mutta ainakin luulen että monet ihmiset jotka eivät niin kauheasti aiheesta ymmärrä käyvät tämän katsomassa. Jos en ihan väärin katsonut niin taidettiin olla kevyesti nuorimmat katsomassa tätä. Käytiin siis vaihteeksi Tikkurilan omassa teatterissa Bio Grandissa ja keski-ikä yleisöllä valehtelematta varmaan hipoi 50 vuotta. Toivon, että tämä leffa lähtee meiltä Oscar-ehdokkaaksi sitten vajaan vuoden kuluttua. Saatettaisiin päästä jopa ihan gaalaan asti, onhan aihe sellainen että se usein kiinnostaa Oscar Akatemiaakin. Mikäli aiot jonkun kotimaisen käydä tänä vuonna katsomassa niin käy tämä, saatat oppia jotain Suomen historiasta!

Taiteilija Nurkka: Touko Laaksonen

Kuka onkaan se suomalainen kuvataitelija ja sarjakuvapiirtäjä, joka on viime aikoina ollut kaikkien huulilla? No Laaksosen Tomppa eli paremmin tunnettu nimellä Tom of Finland. Vielä tänä päivänä kauan kuolemansa jälkeen paheksuntaa aiheuttava taiteilija on tunnettu homoeroottisesta taiteestaan, jossa koolla on väliä. Ihan vaan koska blogini on lapsiystävällinen niin en laita tänne mitään pahimpia (parhaimpia) otoksia Laaksosen töistä. Ennen kaikkea tärkeämpää on se, että teille tulee tutuksi kuka on mies Kaken takana.

Kaarinassa vuonna 1920 syntynyt Laaksonen tuotti elämänsä aikana yli 3500 kuvitusta, joista suurin osa siis juuri näitä eroottisia piirroksia. Laaksonen kerkesi elää 71-vuotiaaksi, eikä siis koskaan kerennyt näkemään millaisen suosion hänen työnsä saavat vielä 2010-luvulla.

Touko on kahden opettajan lapsi ja viettikin suurimman osan lapsuudestaan sisällä opiskellen ja pienonsoittoa harjoitellen. Jo nuorella iällä Touko tiedosti olevansa erilainen kuin muut pojat, mutta kuten kuka tahansa homoseksuaali nuori, hän piti asian salassa hyvin hyvin pitkään. Tuohon aikaan kaiken lisäksi homoseksuaalisuus oli paheksuttavaa, mutta myös laitonta Suomessa. Piirtämisestä tuli oiva pakotie todellisuuden peloista Laaksoselle ja niin syntyivät ensimmäiset eroottiset piirrokset. 

Vuonna 1939 eli 19-vuotiaana Touko aloitti opinnot mainonnan parissa Helsingissä, mistä tulikin sitten loppujen lopuksi hänen ammattinsa. Toisen maailmasodan jälkeen hän työskenteli paljon suunnitellen ja toteuttaen mainoksia ja esillepanoja erilaisille Helsinkiläisille yrityksille. Mainosalan lisäksi hän hankki rahaa myös soittamalla pienoa paikallisissa baareissa iltaisin. 1956 vuonna eräs Toukon ystävistä sai tämän suostuteltua lähettämään eroottisia piirroksia Yhdysvaltoihin ja onnistuikin yllättäen saamaan kuviaan paikalliseen homoeroottiseen lehteen nimeltä Physical Pictoral. Kun Touko tuli tutuksi lehden väen kanssa ja sai vakituisen työn kuvittaa lehteä, antoivat lehden työn tekijät hänelle lisänimen Tom of Finland.

Tosiaan sota tuli myös Suomeen ja kuten kaikki muutkin nuoret miehet, myös Laaksonen joutui osalliseksi toiseen maailmansotaan vuonna 1940. Hän toimi ilmatorjunta-upseerina ja arvoltaan hän oli yliluutnantti ja on ulkomailla yksi Suomen tunnetuimmista sotaveteraaneista. Joskin taiteensa takia.

Itellan 2014 vuonna julkaisemat postimerkit

Inspiraationa Laaksosen töille alun alkaen on varmasti toimineet kotiseudun peltotyöntekijät, tukkijätkät ja metsätyöläiset, jotka raatoivat vuodesta toiseen luodakseen elantoa perheilleen. Touko kasvoi tälläisten miesten ympäröimänä, jossa oli kunnia asia olla miehekäs ja kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän puolesta. Helsinkiin muutto myöhemmin lisäsi inspiraation lähteiksi poliisit, raksamiehet, seilorit ja monet muut Helsingin katukuvaan kuuluvat urhot. Sodan aikana mukaan tulivat uniformulliset sotilaat ja etenkin natsi-Saksan upseeristo. Vasta kaiken tämän jälkeen Laaksonen löysi sen, mistä hän on tullut kaikkein tunnetuimmaksi eli moottoripyöräilijät, joista suurimpana innoittajana Marlon Brandon elokuva Wild One (1953). Nahkatakeista, -housuita ja -bootseista tuli iso osa Toukon töitä ja hän onnistuikin tuolloin luomaan tunnetuimmat hahmonsa Miken ja Kaken, the Ultimate Tom's men. Tämä on myös syynä siihen, miksi stereotypinen homo elokuvissa pukeutuu nahkaan.

Toukon työt tunnistaa aiheen lisäksi myös taitavasta tussin ja lyijykynän käytöstä. Vahvat, mutta luonnolliset viivat ovat täydellisiä hänen aiheisiinsaa. Kaiken lisäksi kaikki Toukon piirtämät miehet ovat aina onnellisen näköisiä ja nauttivat elämästään, vaikka meno on välillä hyvinkin rajua. Harmittaa, että Touko ei tosiaan elämänsä aikan päässyt nauttimaan suuresta suosiostaan. Tom of Finland Foundation on tehnyt hyvää työtä edistääkseen Tompan tunnettavuutta maailmalla kuin koti Suomessakin, jossa edelleen osataan suhtautua hyvin nihkeästi Laaksosen töihin. Onneksi suuret yritykset kuten Itella ja Finlayson ovat tarttuneet mahdollisuksiin ja antaneet Touko Laaksosen töille, niille kuuluvaa arvostusta. Myös elokuvaohjaaja Dome Karukoski on kaavaillut tälle vuodelle elokuvaa Touko Laaksosesta, joten sitä odotellessa!