Miksi katson teinisarjoja?

Kun minulta kysytään, mitä sarjoja seuraan, luettelen usein ne tämän hetken kuumimmat sarjat, jotka ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä - jokaisessa tilanteessa. Genrenä seuraan hyvin monipuolisesti niin kauhua, komediaa kuin draamaakin. Niin sanottujen laatusarjojen lisäksi seuraan myös jonkin verran dokumentteja, realityä ja teinisarjoja. Kyllä, luit aivan oikein: teinisarjoja. Typeriä, lapsellisia teinisarjoja. Tämä tuntuu aiheuttavan keskusteluissa pahennusta ja hermostunutta naurua. Miten muka lähes kolmekymppinen mies voi seurata teineille tarkoitettuja ihmissuhdedraamoja?

Teinisarjat ovat siis niitä sarjoja, jotka keskittyvät ensisijaisesti koulumaailmaan, nuorien hahmojen ympärille. Mukana on olennaisesti niin cheerleaderit, ihmissuhteet, teini-iän haasteet sekä lähes kolmekymppiset näyttelijät esittämässä teinejä. Esimerkki teinisarjoja ovat muun muassa Teen Wolf, Glee,  the 100, Riverdale ja 13 Reasons Why.

Mikä minua sitten näissä sarjoissa niin viehättää? En väitä, että teinisarjat olisivat mitään huippuluokan teoksia, joissa käsikirjoitus loistaa ja näyttelijät ovat huipputasoa. Teinisarjat ovat enemmänkin sitä sellaista sopivaa aivotonta höttöä, jota voi katsoa puoliteholla samalla kun syö tai selaa puhelinta. Juoni ei yleensä ole mikään kovin monimutkainen, joten sitä on helppo seurata, vaikka välillä skippaisikin jakson. Myös teinisarjat osaavat koukuttaa erilaisilla cliffhängereillä, joskus jopa paremmin kuin normaalisarjat, (mutta eivät kuitenkaan niin hyvin kuin iltapäiväsaippuat). Mikä näissä sarjoissa on parasta, on se, että usein näyttelijät osaavat luoda hahmoistaan samistuttavia. Myös hahmojen keskinäiset kemiat toimivat niin hyvin, että internet täyttyy erilaisista hahmo-shipeistä ennen ensimmäisen episodin loppua. Usein näyttelijät myös hengailevat vapaa-ajalla keskenään, jolloin koko porukka on oikeasti ystäviä keskenään.

Pakko kuitenkin myöntää, että osittain tämänkin viehätys on siinä kaipuussa teinivuosiin ja siihen kun ei tarvinnut ottaa kaikkea niin vakavasti. Toki teininä otti jotkin asiat aivan liian vakavasti, mutta silloinkin jotenkin osasi nauttia kaikesta siitä. Minulta myös itseltäni meni kokonaan teini-iässä ohi erilaiset paheet ja bileet kun olin liian "kiltti" tällaisiin.  En myöskään koskaan teiniä päässyt puhumaan ihastuksista ja pojista ylipäätään, kun en tuolloin vielä uskaltanut olla oma itseni. Pojista puheen ollen... Oletteko nähneet millaisia kuumiksia näihin sarjoihin palkataan?

Kauneus on toki katsojan silmissä, mutta... damn!

Kun katsoo välillä tälläistä vähän huonompaakin viihdettä, osaa sitä yhtäkkiä arvostaa sitä oikeasti laadukasta kamaa. Pienet juoniaukot eivät tunnukaan niin pahoilta sen jälkeen kun on katsonut kaksi kautta putkeen teinisarjaa, jossa pahemmin ei ollut minkäänlaista juonta! Teinisarjat ovat myös ihan mielenkiintoinen jalansija tulevaisuuden tähdille ja monien näyttelijöiden uraa jääkin mielenkiinnolla aina seuraamaan. Ja jos näistä ei muuta viihdettä löydy, niin aina voi kilpailla katselukaverin kanssa siitä, kuka saa valita itselleen kenetkin pojista! Tuomitsevia kommenttejanne odotellessa, mulla ei ole muuta lisättävää tähän nyt. :)

Kyllä. Aikuiset osaavat jakaa ihastukset, jottei tule riitaa esimerkiksi 13 Reasons Why pojista.