Näytetään tekstit, joissa on tunniste annihilation. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste annihilation. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Parhaat Nörttileffat 2018!

Varmaankin epäselvin kategoria ikinä on "nörttileffat", joten eiköhän taas avata mistä on kyse. Nörttileffoiksi lasken elokuvat, joiden ympärillä on suuri fanitushype. Genreltään ne ovat useimmiten toiminta, scifi tai kauhuleffoja, joiden ympärille on kehittynyt tietynlainen fanikunta. Kaikki sarjakuviin perustuvat -leffat ovat mukana kuin myös jotkin animaatioleffat. Voit huoletta olla kanssani eri mieltä siitä kuuluuko leffa tälle listalle vai ei, sillä nämä ovat vain minun omia henkilökohtaisia mielipiteitäni. Tässä kuitenkin omia nörttitunteitani liikauttaneet leffat viime vuodelta!

#5 Solo: A Star Wars Story
Ohjaaja: Ron Howard
Erityistä: Alden Ehrenreich on loistava Han Solo, muttei Harrison Ford.

Star Wars leffoilla alkoi joku ihme alamäki Force Awakensin jälkeen. Last Jedi ei uponnut ollenkaan ja Rogue One oli vähän meh. Sen sijaan Solo onnistui taas vähän valamaan uskoa näihin uusiin Star Wars leffoihin. Se ei ole mikään mestariteos ja juonikin on aika kliseinen ja geneerinen, mutta joku siinä nyt taas nappasi. 



#4 Annihilation
Ohjaaja: Alex Garland
Erityistä: Outo, visuaalisesti kutkuttava scifi
Arvioni: Annihilation

Annihilation tuli jotenkin ihan puskista. En osannut sitä odottaa, enkä toivoa mutta sieltä se vain tupsahti Netflixiin. Leffa oli outo, se myönnettäköön, mutta jotenkin se karu ja kaunis maailma upposi minuun. Se kammottava karhukohtaus kummittelee edelleenkin takaraivossa.



#3 Black Panther
Ohjaaja: Ryan Coogler
Erityistä: Todella ylihypetetty leffa, jolle povataan jopa Oscar -ehdokkuuksia
Arvioni: Black Panther

Minulla meni maku Black Pantheriin sen jälkeen kun se alkoi saada osakseen niin paljon aivan överihyviä kehuha. Black Panther on mielestäni genressään aivan loistava elokuva. Näyttelytyö on ihan hyvää ja erikoistehosteet paikkaa sen mikä juonessa jää tyngäksi, mutta todella yliarvostetuksi on tämä leffa muuttunut tässä vuoden aikana. Leffa ei ansaitse esimerkiksi ehdokkuutta parhaaseen leffaan tai yhteenkään näytelijään. Käsikirjoituksen vielä jollain tavalla hyväksyn, mutta jos Logan ei sitä saanut niin ei saa kyllä tämäkään.



#3 Deadpool 2
Ohjaaja: David Leitch
Erityistä: DP2 jatkaa samalla huumorilla kuin edellinenkin Deadpool -leffa
Arvioni: Deadpool 2

En osannut erotella kumpi on parempi tämä vai Black Panther. Toisaalta Black Panther toi jotain uutta genreen toisin kun Deadpool 2, joka oikeastaan jatkoi ihan samoilla elementeillä kuin ensimmäinenkin osa. Toisaalta Deadpoolin kanssa viihtyi todella hyvin ja sai nauraa vedet silmissä useampaankin otteeseen. Molemmat siis jaetulla kolmossijalla. 



#2 Spider-Man: Into the Spiderverse
Ohjaajat: Bob Persichetti, Peter Ramsey
Erityistä: Todellakin paras animaatioleffa viime vuodelta
Arvioni: -

Tästä en muuten kirjoittanut edes arviota! Jotenkin on ollut sen verran kiire, ettei aikaa tuntunut olevan ja sitten se vain unohtui. Voisin siis tähän hypettää muutamalla sanalla tätä Parhaan animaatio -Oscarin ehdotonta ennakkosuosikkia! Spiderverse kertoo siis Miles Moralesista, pojasta, joka saa samanlaiset supervoimat kuin Peter Parker ja loppu onkin aika perus sarjisleffakauraa. Se mikä tekee Spiderversestä erityisen on se, että se on aivan järkyttävän kaunis ja uniikki ainmaatio. Leffa on täynnä sellaista visuaalista karkkia, että ihan hykertelen niitä ajatellesanikaan. Milesin hahmo on myös supersamaistuttava ja uskottava, eikä leffassa ole niin selkeää hyvä-paha -asetelmaa. Leffan musiikki on myös omiaan tekemään Spiderversestä unohtumattoman kokemuksen. Mielestäni Spiderverse ajaa paljon paremmin sitä agendaa, mitä Black Pantherin väitetään ajavan. 



#1 Avengers: Infinity War
Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo
Erityistä: 10 vuotta MCU leffoja nivoutuu vihdoin yhteen ja Thanos.
Arvioni: Infinity War

Joo... Ei varmaan tarvii selitellä, jos ootte lukeneet ton mun arvion tästä leffasta. Infinity War oli kaikkea ja enemmän mitä Marvel -fani saattoi pyytää. Sopivasti actionia, paljon tuttuja sankareita, ensimmäinen oikeasti todella hyvä MCU -pahis sekä koskettavia kohtaamisia ja unohtumattomia hetkiä. Olen pystynyt olemaan Infinity War hypessä jo kokonaisen vuoden eikä loppua näy.... ainakaan ennen Endgame -leffaa.

Listalta jäävät uupumaan muun muassa seuraavat nörttileffat jotka olen nähnyt: Black Mirror: Bandersnatch, Jurassic World, Ant-Man & Wasp sekä Cloverfield Paradox, joista mikään ei oikeastaan liikauttanut minua juuri yhtään. Listalta uupuvat myös Venom, Incredibles 2, Aquaman sekä Ready Player One ja uusi Halloween sillä näitä en joko ehtinyt tai jaksanut käydä leffateatterissa katsomassa, vaikka ehkä olisin halunnut. Saa nähdä mitä näistä valinnoistani nähdään Oscareissa, etenkin erikoistehoste -kategorian ulkopuolelta. 

Mitkä olivat sinun suosikki "nörttileffasi" viime vuodelta? :)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Annihilation

Kun on viimeisen puolen vuoden ajan puhunut leffasta sen englanninkielisellä nimellä, on todella hankala alkaa kutsumaan sitä sen suomennoksella. Annihilation eli Hävitys on suoratoistopalvelu Netflixin uusin polttava puheenaihe. Monikaan ei leffaan varmaan ole vielä törmännyt, mutta melkoisen suuri hype sen ympärillä on ensimmäisistä trailereista asti pyörinyt. Itse odotin ihan suht innoissani tätä leffaa, enkä olisi ikinä arvannut, että siitä tulee näin mielipiteitä jakava raina.

Annihilation on Alex Garlandin (Ex Machina) ohjaama ja käsikirjoitama elokuva, joka pohjautuu Jeff VanderMeerin South Reach -kirjatrilogiaan. Pääosissa leffassa nähdään muun muassa Natalie Portman, Oscar Isaac, Jennifer Jason Leigh ja Tessa Thompson. Genreltään elokuva on tieteisfantasiakauhu ja juonen alkuasetelmat menevät suunnilleen näin: Lenan (Portman) sotilastehtävässä kadonnut aviomies (Isaac) palaa yllätteän kotiinsa, muttei muista missä on ollut, mistä tullut tai miten on kotiinsa päässyt. Pian miehen perässä ilmestyvät hallituksen ihmiset, jotka kuljettavat sekä Lenan, että aviomiehen salaperäiseen laitokseen. Lenalle selviää, että hänen miehensä on ollut kateissa keskellä salaperäistä aluetta, jossa ei päde luonnonlait. En halua liian tarkasti kuvailla asetelmaa, sillä ehkä katsot elokuvan ennen kuin luet tämän. Spoilereilta ei voida välttyä!

Kuten aiemmin mainitsin, Annihilation jakaa rajusti mielipiteet. Enimmäkseen olen kuullut kuitenkin sitä negatiivistä valitusta, kuinka elokuva on liian outo ja tekotaiteellinen. Onpa sitä verrattu outoudellaan myös Avaruusseikkailu 2001 -elokuvaan. Minun täytyy myöntää, että tämä elokuva oli juuri sitä mitä tarvitsin tähän hätään. Pidin siitä siis melkoisen paljon. Viimeisen vuoden aikana olen nähnyt lukuisia leffoja niin leffateatterissa, telkussa kuin suoratoistopalveluissa ja voin vannoa, että yksikään niistä ei ole säväyttänyt millään lailla. En ymmärrä mikä vika oli viime vuoden leffoissa kun oikein mikään ei tuntunut miltään, mutta Annihilation on tässä suhteessa positiivinen yllätys. Leffan jälkeen jäät oikeasti miettimään, että mitä hittoa minä juuri katsoin? 

Annihilationin maailma oli todella outo juuri sen erilaisuuden takia. Se on visuaalisesti todella kaunista katsottavaa ja sen erikoistehosteet olivat hienosti totetutettuja ja asetelma uskottava. Oli todella mielenkiintoista nähdä millaisia olentoja elää ja millaisia asioita tapahtui tuolla salaperäisellä luonnolakeja kumoavalla alueella. Näitäkään ei turhaan yritetty selittää katsojalle millään typeryyksillä vaan monet asiat jätettiin ilman sen suurempaa selitystä. Maailma tuntui oikeasti hyvin unenomaiselta ja painostavalta, mikä selkeästi tuki elokuvassa käsiteltäviä teemoja. Ja jos se ihmisääntä matkiva karhu-olento ei anna sinulle painajaisia niin sitten ei mikään! 


Olen niin kyllästynyt kaikkiin elokuviin, joihin tungetaan selkeää agendaa pakolaisuudesta, homoudesta, huumeista tai muusta poliittisesta puheenaiheesta. Annihilationista ei löydy sitä sellaista selkeää poliittista näkökulmaa, jos unohdetaan se, että päähenkilöinä on vain akateemisesti koulutettuja naisia. Oli siis todellakin virkistävää kun elokuvan jälkeen ei tarvinnut pohtia, miten tämä elokuva heijastaa tämän hetkistä valtataistelua vaan saattoi ihan vain keskittyä sen visuaalisuuteen ja tarinaan. Toivon todella, että kriitikot ja fanit eivät täysin lyttää tätä elokuvaa vaan antavat sille oikeasti mahdollisuuden. Olisi todella siistiä nähdä koko trilogia ja katsoa sitten miten ne tukevat toinen toisiaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...