Annihilation

Kun on viimeisen puolen vuoden ajan puhunut leffasta sen englanninkielisellä nimellä, on todella hankala alkaa kutsumaan sitä sen suomennoksella. Annihilation eli Hävitys on suoratoistopalvelu Netflixin uusin polttava puheenaihe. Monikaan ei leffaan varmaan ole vielä törmännyt, mutta melkoisen suuri hype sen ympärillä on ensimmäisistä trailereista asti pyörinyt. Itse odotin ihan suht innoissani tätä leffaa, enkä olisi ikinä arvannut, että siitä tulee näin mielipiteitä jakava raina.

Annihilation on Alex Garlandin (Ex Machina) ohjaama ja käsikirjoitama elokuva, joka pohjautuu Jeff VanderMeerin South Reach -kirjatrilogiaan. Pääosissa leffassa nähdään muun muassa Natalie Portman, Oscar Isaac, Jennifer Jason Leigh ja Tessa Thompson. Genreltään elokuva on tieteisfantasiakauhu ja juonen alkuasetelmat menevät suunnilleen näin: Lenan (Portman) sotilastehtävässä kadonnut aviomies (Isaac) palaa yllätteän kotiinsa, muttei muista missä on ollut, mistä tullut tai miten on kotiinsa päässyt. Pian miehen perässä ilmestyvät hallituksen ihmiset, jotka kuljettavat sekä Lenan, että aviomiehen salaperäiseen laitokseen. Lenalle selviää, että hänen miehensä on ollut kateissa keskellä salaperäistä aluetta, jossa ei päde luonnonlait. En halua liian tarkasti kuvailla asetelmaa, sillä ehkä katsot elokuvan ennen kuin luet tämän. Spoilereilta ei voida välttyä!

Kuten aiemmin mainitsin, Annihilation jakaa rajusti mielipiteet. Enimmäkseen olen kuullut kuitenkin sitä negatiivistä valitusta, kuinka elokuva on liian outo ja tekotaiteellinen. Onpa sitä verrattu outoudellaan myös Avaruusseikkailu 2001 -elokuvaan. Minun täytyy myöntää, että tämä elokuva oli juuri sitä mitä tarvitsin tähän hätään. Pidin siitä siis melkoisen paljon. Viimeisen vuoden aikana olen nähnyt lukuisia leffoja niin leffateatterissa, telkussa kuin suoratoistopalveluissa ja voin vannoa, että yksikään niistä ei ole säväyttänyt millään lailla. En ymmärrä mikä vika oli viime vuoden leffoissa kun oikein mikään ei tuntunut miltään, mutta Annihilation on tässä suhteessa positiivinen yllätys. Leffan jälkeen jäät oikeasti miettimään, että mitä hittoa minä juuri katsoin? 

Annihilationin maailma oli todella outo juuri sen erilaisuuden takia. Se on visuaalisesti todella kaunista katsottavaa ja sen erikoistehosteet olivat hienosti totetutettuja ja asetelma uskottava. Oli todella mielenkiintoista nähdä millaisia olentoja elää ja millaisia asioita tapahtui tuolla salaperäisellä luonnolakeja kumoavalla alueella. Näitäkään ei turhaan yritetty selittää katsojalle millään typeryyksillä vaan monet asiat jätettiin ilman sen suurempaa selitystä. Maailma tuntui oikeasti hyvin unenomaiselta ja painostavalta, mikä selkeästi tuki elokuvassa käsiteltäviä teemoja. Ja jos se ihmisääntä matkiva karhu-olento ei anna sinulle painajaisia niin sitten ei mikään! 

Olen niin kyllästynyt kaikkiin elokuviin, joihin tungetaan selkeää agendaa pakolaisuudesta, homoudesta, huumeista tai muusta poliittisesta puheenaiheesta. Annihilationista ei löydy sitä sellaista selkeää poliittista näkökulmaa, jos unohdetaan se, että päähenkilöinä on vain akateemisesti koulutettuja naisia. Oli siis todellakin virkistävää kun elokuvan jälkeen ei tarvinnut pohtia, miten tämä elokuva heijastaa tämän hetkistä valtataistelua vaan saattoi ihan vain keskittyä sen visuaalisuuteen ja tarinaan. Toivon todella, että kriitikot ja fanit eivät täysin lyttää tätä elokuvaa vaan antavat sille oikeasti mahdollisuuden. Olisi todella siistiä nähdä koko trilogia ja katsoa sitten miten ne tukevat toinen toisiaan.