Parhaat Nörttileffat 2018!

Varmaankin epäselvin kategoria ikinä on "nörttileffat", joten eiköhän taas avata mistä on kyse. Nörttileffoiksi lasken elokuvat, joiden ympärillä on suuri fanitushype. Genreltään ne ovat useimmiten toiminta, scifi tai kauhuleffoja, joiden ympärille on kehittynyt tietynlainen fanikunta. Kaikki sarjakuviin perustuvat -leffat ovat mukana kuin myös jotkin animaatioleffat. Voit huoletta olla kanssani eri mieltä siitä kuuluuko leffa tälle listalle vai ei, sillä nämä ovat vain minun omia henkilökohtaisia mielipiteitäni. Tässä kuitenkin omia nörttitunteitani liikauttaneet leffat viime vuodelta!

#5 Solo: A Star Wars Story

Ohjaaja: Ron Howard
Erityistä: Alden Ehrenreich on loistava Han Solo, muttei Harrison Ford.

Arvioni: Solo: A Star Wars Story

Star Wars leffoilla alkoi joku ihme alamäki Force Awakensin jälkeen. Last Jedi ei uponnut ollenkaan ja Rogue One oli vähän meh. Sen sijaan Solo onnistui taas vähän valamaan uskoa näihin uusiin Star Wars leffoihin. Se ei ole mikään mestariteos ja juonikin on aika kliseinen ja geneerinen, mutta joku siinä nyt taas nappasi. 

#4 Annihilation

Ohjaaja: Alex Garland
Erityistä: Outo, visuaalisesti kutkuttava scifi
Arvioni: Annihilation

Annihilation tuli jotenkin ihan puskista. En osannut sitä odottaa, enkä toivoa mutta sieltä se vain tupsahti Netflixiin. Leffa oli outo, se myönnettäköön, mutta jotenkin se karu ja kaunis maailma upposi minuun. Se kammottava karhukohtaus kummittelee edelleenkin takaraivossa.

#3 Black Panther
Ohjaaja: Ryan Coogler
Erityistä: Todella ylihypetetty leffa, jolle povataan jopa Oscar -ehdokkuuksia
Arvioni: Black Panther

Minulla meni maku Black Pantheriin sen jälkeen kun se alkoi saada osakseen niin paljon aivan överihyviä kehuha. Black Panther on mielestäni genressään aivan loistava elokuva. Näyttelytyö on ihan hyvää ja erikoistehosteet paikkaa sen mikä juonessa jää tyngäksi, mutta todella yliarvostetuksi on tämä leffa muuttunut tässä vuoden aikana. Leffa ei ansaitse esimerkiksi ehdokkuutta parhaaseen leffaan tai yhteenkään näytelijään. Käsikirjoituksen vielä jollain tavalla hyväksyn, mutta jos Logan ei sitä saanut niin ei saa kyllä tämäkään.

#3 Deadpool 2

Ohjaaja: David Leitch

Erityistä: DP2 jatkaa samalla huumorilla kuin edellinenkin Deadpool -leffa

Arvioni: Deadpool 2

En osannut erotella kumpi on parempi tämä vai Black Panther. Toisaalta Black Panther toi jotain uutta genreen toisin kun Deadpool 2, joka oikeastaan jatkoi ihan samoilla elementeillä kuin ensimmäinenkin osa. Toisaalta Deadpoolin kanssa viihtyi todella hyvin ja sai nauraa vedet silmissä useampaankin otteeseen. Molemmat siis jaetulla kolmossijalla. 

#2 Spider-Man: Into the Spiderverse
Ohjaajat: Bob Persichetti, Peter Ramsey

Erityistä: Todellakin paras animaatioleffa viime vuodelta

Arvioni: -

Tästä en muuten kirjoittanut edes arviota! Jotenkin on ollut sen verran kiire, ettei aikaa tuntunut olevan ja sitten se vain unohtui. Voisin siis tähän hypettää muutamalla sanalla tätä Parhaan animaatio -Oscarin ehdotonta ennakkosuosikkia! Spiderverse kertoo siis Miles Moralesista, pojasta, joka saa samanlaiset supervoimat kuin Peter Parker ja loppu onkin aika perus sarjisleffakauraa. Se mikä tekee Spiderversestä erityisen on se, että se on aivan järkyttävän kaunis ja uniikki ainmaatio. Leffa on täynnä sellaista visuaalista karkkia, että ihan hykertelen niitä ajatellesanikaan. Milesin hahmo on myös supersamaistuttava ja uskottava, eikä leffassa ole niin selkeää hyvä-paha -asetelmaa. Leffan musiikki on myös omiaan tekemään Spiderversestä unohtumattoman kokemuksen. Mielestäni Spiderverse ajaa paljon paremmin sitä agendaa, mitä Black Pantherin väitetään ajavan. 

#1 Avengers: Infinity War

Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo

Erityistä: 10 vuotta MCU leffoja nivoutuu vihdoin yhteen ja Thanos.
Arvioni: Infinity War

Joo... Ei varmaan tarvii selitellä, jos ootte lukeneet ton mun arvion tästä leffasta. Infinity War oli kaikkea ja enemmän mitä Marvel -fani saattoi pyytää. Sopivasti actionia, paljon tuttuja sankareita, ensimmäinen oikeasti todella hyvä MCU -pahis sekä koskettavia kohtaamisia ja unohtumattomia hetkiä. Olen pystynyt olemaan Infinity War hypessä jo kokonaisen vuoden eikä loppua näy.... ainakaan ennen Endgame -leffaa.

Listalta jäävät uupumaan muun muassa seuraavat nörttileffat jotka olen nähnyt: Black Mirror: Bandersnatch, Jurassic World, Ant-Man & Wasp sekä Cloverfield Paradox, joista mikään ei oikeastaan liikauttanut minua juuri yhtään. Listalta uupuvat myös Venom, Incredibles 2, Aquaman sekä Ready Player One ja uusi Halloween sillä näitä en joko ehtinyt tai jaksanut käydä leffateatterissa katsomassa, vaikka ehkä olisin halunnut. Saa nähdä mitä näistä valinnoistani nähdään Oscareissa, etenkin erikoistehoste -kategorian ulkopuolelta. 

Mitkä olivat sinun suosikki "nörttileffasi" viime vuodelta? :)

Solo: A Star Wars Story

Aloitetaan faktalla: Harrison Ford on ainoa oikea Han Solo, eikä hänen saappaitaan hahmon roolissa voi kukaan täyttää. Mutta piru vie kuinka lähelle Alden Ehrenreich ne täyttääkään! En kyllä koskaan epäillytkään, etteikö herra roolistaan suoriutuisi aivan mallikkaasti. Enemmän minua häiritsi ajatus siitä, että Han Solosta ylipäätään tehdään prequel elokuva. Valitettavasti Solo: A Star Wars Story kuitenkin todisti epäilykseni todellakin aiheettomaksi. Solon oma elokuva kun sattuu olemaan lähes tulkoon täydellistä Star Wars viihdettä ja aivan luvattoman paljon parempi kuin viime vuonna ilmestynyt episodi VIII.

Solo kertoo tarinaa siis Han Solon vuosista ennen Millenium Falconia ja ennen episodi IV:n tapahtumia. Nuori pilotti elää jo tuolloin lainsuojattomana karkurina, joka lähtee mukaan seikkailulle ansaitakseen rahaa ja päästäkseen takaisin naisensa luo Corellia -nimiselle planeetalle. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta leffan synopsis, kun kuitenkin olet leffan jo tässä vaiheessa nähnyt tai et vain ole niin kiinnostunut Star Warsista, että sillä olisi väliä. Tärkeintä kuitenkin juonessa on se, että Han tapaa parhaan kaverinsa Chewbaccan leffan aikana sekä saamme tietää miten Landon rakas Millenium Falcon päätyi Hanin käsiin.

Leffa oli todellakin jotain virkistävää vaihtelua episodi VIII jättämän pettymyksen jälkeen. Leffa oli juoneltaan ihan okei, joskin jonkin verran ennalta-arvattava. Siihen sisältyi kuitenkin paljon hyviä Star Wars -hetkiä. Huumori pidettiin vähän vähemmällä kuin yleensä, mikä toisaalta oli sekin hyvää vaihtelua. Etenkin Last Jedi -elokuvassa huumori veitiin vähän liiankin pitkälle... Sen sijaan olin hieman pettynyt John Powellin musiikkiin leffassa, sillä musiikin avulla ei pahemmin päästy sellaiseen kunnon Star Wars -fiilikseen. Myös erittäin häiritsevää oli se, että Beckettin rooliin oli roolitettu Woody Harrelson, joka näytteli jälleen kerran Woody Harrelsonia Woodyharrelsonmaisessa roolissa. Onneksi monet pienet easter eggit ja etenkin lopussa tuleva jättiyllätys olivat omiaan paikkamaan leffan pieniä vikoja!

Ensinnäkin spoilerivaroitus vähintään tähän kohtaan, mutta pidän todella paljon siitä, että nämä spin-off leffat halutaan tarkoituksella pitää vähän erillään pääsagasta. Kuten Rogue Onessakin, myös tästä leffasta puuttui se Star Wars -leffoille ominainen alkuteksti-scrollaus. Leffassa myös hauskasti käytettiin quoteja alkuperäisestä trilogiasta hieman käänteisinä. Esimerkiksi kun Lando toteaa Hanille vihaavansa tätä, Han vastaa tähän virneen kanssa: "I know." mikä on siis suora viittaus Leian ja Hanin väliseen keskusteluun episodi VI:n alussa. Suurin  ja paras easter egg kuitenkin oli lopussa täysin puskista ilmestyvä Darth Maul! Toki osasin jo arvata kuka on ksyeessä jo siinä vaiheessa kun tämän mekaaninen jalka vilahti holo-lähetyksessä... Mutta kuinka siistiä silti!

Vahva suositus tälle Star Wars -leffalle mikäli et ole sitä nähnyt vielä! Ei tähän ihan kamalan paljoa voi oikeasti pettyä. Iso plussa myös siitä, että leffa vähän selitti sitäkin miksi the Last Jedissä yhtäkkiä polttoaine voi olla ongelma! Tykkäsin!