Viisi anime-elokuvaa, jotka jokaisen tulisi nähdä

 

Tuntuu, että haukkasin liian ison palan kun aloin pohtia omasta mielestä viittä parasta anime-elokuvaa. En ole mikään animen suurkuluttaja, mutta etenkin nuorena tuli katsottua jonkin verran näitä. Jos joku ei muka vielä tiennyt, niin animella takoitetaan periaatteessa kaikkea japanilaista animaatiota Iso osa ihmisistä yhdistää sen suurisilmäisiin hahmoihin ja ylikorostettuihin tunnetiloihin ja kaikki tietävät ainakin ne Studio Ghiblin -elokuvat, jotka dominoivatkin niin kutsuttua länsimaista anime-kulttuuria. Mikä animessa on mielestäni hienointa on se, ettei sitä tunnu rajoittavan länsimainen oletus siitä, millainen piirretyn kuuluu olla.

Valitsin listalle sellaisia anime-elokuvia, joilla on ollut iso kulttuurillinen vaikutus. Sellaisia, joissa on kaunis tai aikaansa edellä oleva animaatio, kiinnostavia hahmoja ja muuten vain sellaista miellyttävää meinikiä. Pääsääntöisesti kuitenkin sellaisia, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä teoksia. Mukana on jos jonkinlaista genreä niin ihan sieltä animen kulta-ajoista tähän päivään asti. Valitsin vain yhden elokuvan per ohjaaja, ettei Miyazaki dominoisi listaa mestariteoksillaan. Pitkien pohdintojen ja uudelleen katseluiden jälkeen päädyin valitsemaan nämä viisi elokuvaa sellaisiksi animeiksi, jotka jokaisen tulisi nähdä elämänsä aikana! Missään järjestyksessä nämä ei ole, minua vain itseäni helpottaa nuo numerot tuossa edessä.

 

#5 Akira
Ohjaaja: Katsuhiro Ōtomo
Julkaisuvuosi: 1988

Voisin väittää, että millään muulla anime-elokuvalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta animaatiokulttuuriin kuin Akiralla. Akira on se anime, joka esitteli japanilaisen animaation länsimaalaiselle yleisölle. Se vaikutti hurjasi niin tuleviin anime-elokuviin kuin cyberpunk-genreen ylipäätään. Tarinaltaan elokuva ei yllä sarjakuvan tasolle, mutta animaatio, se animaatio! Kaikki on niin hiotun hienoa ja soljuu upeasti, tehden maailmasta ja hahmoista eläväisiä. 

#4 Your Name
Ohjaaja: Makoto Shinkai
Julkaisuvuosi: 2016

Your Name on niitä elokuvia mitkä pitää itse nähdä ja kokea. Elokuvassa päähenkilönä on Mitsuha, joka toivoo toisenlaista elämää, herää yhtenä aamuna vieraassa kehossa kaukana kotoa. Alkaa jännittävä selvittäminen, että kenen kehossa ollaan, mitä edes tapahtuu vai onko kyseessä sittenkin vain uni? Hyvä ystäväni kehui vuodesta toiseen tätä leffaa mulle ennen kuin sen sitten suostuin katsomaan. Ja voi pojat mistä olinkaan jäänyt paitsi! Tarina on täynnä juonenkäänteitä ja visuaalisesti kauniita hetkiä. Äläkä turhaan pelästy sitä, että kyseessä on rakkaustarina, tämä on niin paljon muutakin! Modernien anime-leffojen selkeintä huippua!

 

#3 Henkien kätkemä
Ohjaaja: Hayao Miyazaki
Julkaisuvuosi: 2001

Oma kestosuosikkini Miyazakin elokuvista! Ja jos ihan totta puhutaan, tämän listan olisi vonut täyttää helposti Miyazakin leffoilla. Päätin kuitenkin hillitä itseni ja valita vain sen kaikkein parhaimman. Henkien kätkemä on kaunis ja ajaton animaation mestariteos. Elokuvan loppu jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa ja saa kyseinalaistamaan kaiken mitä juuri tapahtui. Päähenkilö Chihiro kasvaa valittavasta laiskimuksesta kunnon kansalaiseksi, joka onnistuu pelastamaan niin itsensä kuin vanhempansakin oudosta henkien kätkemästä maailmasta. Elokuvan hahmot ovat toinen toistaan oudompia ja Joe Hishaishin törkeän kaunis musiikki kruunaa koko elokuvan.

#2 Tokyo Godfathers
Ohjaaja: Satoshi Kon
Julkaisuvuosi: 2003

Oli melko vaikea päättää, mikä olisi Satoshi Konin paras elokuva. Kaikki mitkä olen nähnyt on keskenään niin erilaisia, että juuri ja juuri edes tunnistaa saman ohjaajan tekemiksi. Päädyin kuitenkin valitsemaan elokuvan Tokyo Godfathers, joka iskee jollain oudolla tavalla tunteisiin. Tokyo Godfathers on jouluinen komedia, jossa kolme koditonta löytävät vauvan hylättynä roskakatokseen. Kolmikko päättää ottaa vauvan hoiviinsa ja etsiä tämän vahemmat. Matka on täynnä kommelluksia ja uskomattomia sattumuksia. Huumori on kuivaa ja mustaa, mutta elokuva onnistuu silti käsittelemään melkoisen vakaviakin asioita siinä sivussa.

#1 Tulikärpästen hauta
Ohjaaja: Isao Takahata
Julkaisuvuosi: 1988

Tulikärpästen hauta on oudolla tavalla melko tavanomainen Studio Ghibli -elokuva, vaikka se onkin oikeasti kaukana siitä. Tarina on osittain tositapahtumiin perustuva, mikä tekee siitä oikeastaan vielä sydäntäsärkevämmän kokemuksen. Päähenkilöinä ovat sisarukset Seita ja Setsuko, jotka koittavat parhaansa mukaan selviytyä sodan runtelemassa Japanissa. Katsomme elokuvan ajan kuinka Seita kasvaa mieheksi pitäessään huolta sairaasta siskostaan, vain tajutaksemme, että luotimme liikaa Seitan tavoin siihen, että pelkällä rakkaudella pääsee pitkälle. Elokuva kostuttaa paatuneemmankin kriitikon silmäkulmat viimeistään siinä kohtaa kun Michio Mamiyan loistava musiikki soi samalla kun tulikärpäset ympäröivät ruudun.

Siinäpä ne oli! Saatat olla parempi anime-asiantuntija, joten sinulla todennäköisesti on parempiakin leffoja ehdottaa. Kommentoi toki nämä joko tänne tai Instagramin puolelle niin tutustun mielläni ehdotuksiisi! En valinnut listalle sellaisia elokuvia, jotka vaativat esimerkiksi jonkin kokonaisen sarjan katsomisen, jotta sen voi ymmärtää. Tästä syystä siis yksikään Dragon Ball, Fullmetal Alchemist tai Pokémon -elokuva eivät päässeet listalle, vaikka onnistuneita tekeleitä olisivatkin. Kunniamaininnat näille upeille teoksille, jotka jäivät listan ulkopuolelle: Paprika, Naapurini Totoro, Prinsessa Mononoke ja Perfect Blue.

Parhaat elokuvajulisteet!

Ajattelin alkuun, että tämä on ihan helppo rakentaa. Ei niitä hyviä leffajulisteita nyt niin paljoa ole ja ne parhaimmathan nyt on vaan niin hyviä, että pääsevät heti listalle! No... Listaa laatiessa, mulla päätyi yli 50 leffajulistetta sinne parhaimpien joukkoon ja sitten piti jotenkin koittaa karsia luku vain viiteen. Päädyin siis valitsemaan enemmänkin viisi eri tyyliä, joista pidän julisteissa ja kertoilla sitten tarkemmin valinnastani. Nyt jo paha mieli siitä, etten saa kaikkia lemppareita mahtumaan tähän!

 

5. Dynamiikka

Dynaaminen elokuvajuliste tarkoittaa sitä, että siinä on mukana liikettä. Se ei näytä pysähtyneeltä ja sen elementit ovat sopivan häiritsevässä suhteessa toisiinsa nähden. Joskus nämä ovat tosi simppeleitä, kuten Akira ja Into the Spider-verse, toisinaan ne voivat olla todella monimutkaisia kuten Godzilla  (2014) julisteessa. Tärkeää on suorat linjat, jotka ohjaavat katsetta ja haastavat perspektiiviä. Yleisesti ottaen tämä on ehkä yksi minun suosikki julistetyypeistä. Annan tämän paikan klassiselle Akira-julisteelle, joka on sommitelultaan jotain aivan huikean hienoa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

4. Värit

Kuten monet varmaan osaavatkin kuvitella, laittaa graafikko taas värit tärkeään asemaan elokuvajulisteessa. Värikkäitä julisteita on paljon, mutta sellaisia, missä värit on saatu toimimaan aivan loistavasti, ei olekaan niin montaa. Väreillä voidaan luoda tunnelmaa ja saada yksityiskohta erottumaan kuten La La Landin posterissa tai sen avulla voidaan tuoda esiin ajan henkeä kuten Da 5 Bloods julisteessa. Värien käytön voi vetää myös aivan överiksi kuten Thor: Ragnarök sekä Wonder Woman 1984. Siltikin annan tämän spotin jälleen sille simppelille monokromaattiselle väriharmonialle ja tämän myötä elokuvalle Wolverine. Kontrasti on todella upea tämän jullarin kanssa ja onpa minulla ollut tämä aikanaan kämpän seinälläkin!

3. Katso tarkemmin

Mikä onkaan mehevämpää kuin tulkita jokainen pieni yksityiskohta julisteesta! Joskus leffantekijät ovat niinkin röyhkeitä, että juliste suorastaan spoilaa koko elokuvan loppuratkaisun. On kuitenkin olemassa hiuksen hieno raja siinä, milloin juliste on spoileri ja milloin se vain nerokkaasti piilottaa avainelementit itseensä. Tästä syystä en voikaan niin paljoa esimerkki-julisteista  kertoillakaan, mutta etenkin tämä Us-elokuvan juliste on vain ihan ykkönen tässä osiossa. Parasite, Uhrilampaat ja Midsommar toimivat myös hyvinä esimerkkeinä ja hauskasti huomaakin, kuinka moderni tapa hyvissä trillereissä tämä julistetyyli onkin! Voi kun minulla olisikin joku jonka kanssa keskustella tuosta Us-jullarista!

2. Kasariklassikko

Ei ole edes liioittelua väittää, että 70- ja 80-luku oli sitä leffajulisteiden kulta-aikaa.  Noista 50 esikarsintaan päässeistä julisteista melkein puolet on tuolta ajanjaksolta. Jokin noissa tuon ajan julisteissa vaan vetoaa tyyliltään ja siksi se saikin ihan oman kategorian tähän. Yllättävän moni on ikonisten kauhuleffojen postereita kuten Halloween, Alien sekä Manaaja. Gremlins, Blade Runner ja Kummisetä olivat myös kaikki aivan törkeän hyviä ehdokkaita. Hirveän hankala oli myös selvittää, että onko joku vain ikoninen vai pidänkö siitä niin kuin ihan oikeasti. Kuitenkin ne pienet sanat julisteessa: "In space no one can hear you scream" saivat minut laittamaan ykköseksi Alienin.

1. Pulp-henkisyys

Ehkä kuitenkin suosikki tyylilajini leffajulisteissa on pulp, silloin kun se on tehty oikein. Joku pulp-tietäjä voi korjata, jos olen ihan hakoteillä, mutta pulp on genrenä eräänlainen noiren alalaji. Usein julisteissa siihen liittyy sarjakuvamaisuutta, toimintaa, isoja fontteja sekä kohtalokkaita naisia. Klassiset pulp kannet kirjoissa ja sarjakuvissa ovat aina tuntuneet itselle tosi mieleisiltä ja siksi osaankin arvostaa myös hyvin tehtyjä pulp-henkisiä leffajulisteita. Antaa kuvien puhua puolestaan, mutta jännästi tähän valikoitui myös nimensä veroisesti Pulp Fictionin juliste, jossa on mielestäni kaikki elementit paikallaan! Tuosta voi olla ilmeisesti kahta mieltä, onko Star Wars juliste suoraan pulp genreä vai ei, mutta ainakin mun omien havaintojen ja muutaman muun mukaan se menee tuohon kategoriaan.

Nyt kun katsoo kaikkia näitä valittuja niin siltikin on se tunne, että monta hyvää jäi listauksen ulkopuolelle. Nuokaan ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan numerointi enemmänkin helpottaa hahmottamaan kokonaisuutta. Julisteet on kuitenkin kaikki keskenään niin erilaisia ja omaavat niin monia eri tyylilajeja, ettei näitä nyt suoraan voi mitenkään laittaa järjestykseen. Tässä kuitenkin lähinnä tulee esiin ne juliste-tyylit, mitkä miellyttävät minua itseäni eniten. Jos pitäisi kuitenkin valita yksi mikä on ylitse muiden niin tällä hetkellä päätyisin tuohon Akira-jullariin. Loppuun heitän vielä muutaman julisteen, joista en ehtinyt puhua, mutta jotka ovat kuitenkin myös erittäin hyviä. Mikä on sun lempi elokuvajuliste?

Akira

Joskus ajat sitten CDON.COM pisti huipputarjouksen minulle, nimittäin Akira 1-10 hintaan 10 euroa. Tietenkin minun oli pakko nuo ostaa, vaikka en sarjasta yhtään mitään tiennytkään. Eli halpaa sikaa säkissä ostamaan. Harmikseni jouduin kuitenkin toteamaan, että edes tämä kyseinen nettikauppa ei ole aivan täydellinen. Minulle nimittäin jäi toimittamatta numerot 1 ja 9. Onneksi kuitenkin sain muistaakseni seuraavasta tilauksestani jonkinlaisen hyvityksen. Eli ei käynyt sen suurempaa pettymystä ja asiakkuuteni jatkui. Puuttuvat osatkin sain hankittua uudesta sekatavara-kaupasta Kouvolasta. Sekä osat 11 ja 12 joita en edes tiennyt olevan olemassa.. :)

Nyt kuitenkin asiaan. Akira on Katsuhiro Õtomon vuosina 1982-1990 luoma manga-sarjakuva, joka on niittänyt menestystä maailmalla ja on päätynyt elokuvaksikin. Juoni kertoo pojista nimeltä Kaneda ja Tetsuo sekä muutamien muiden henkilöiden selviytymis-tarinaa Japanissa, Tokiossa. Tarina on post-apocalyptinen eli sijoittuu tulevaisuuteen, jossa jokin ydinonnettomuus tai vastaava on aiheuttanut lähes kaiken nykyisen sivilisaation tuhoutumisen. Kolmannen Maailmansodan jälkeistä uudelleen rakennettua Tokiota kutsutaan Neo-Tokioksi ja tapahtumat sijoittuvatkin tämän uudelleenrakennetun metropolin kaduille. Päähenkilöt Kaneda ja Tetsuo kuuluvat paikalliseen moottoripyörä-jengiin, mutta Tetsuo joutuu onnettomuuteen pelästyessään tielle tullutta outoa lasta, joka katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Tetsuo viedään sairaalaan, mutta katoaakin jäljettömiin. Pian Kaneda huomaa olevansa jonkin hyvin suuren salaisuuden jäljillä, salaisuuden, mikä saattaa selittää koko Kolmannen Maailamsodan.

Taiteellisesti Akira on mielestäni hieman erilainen kuin muut lukemani mangat. Ensinnäkin sitä luetaan länsimaalaisittain, mutta se on tietenkin täysin suomalaisen painannan syytä. Onhan kyseessä ollut toisena koskaan suomennettu mangasarja niin emmehän me suomalaiset olleet vielä silloin valmiita lukemaan sarjakuvia "väärinpäin".. :) Mutta muutenkin Akira on hieman länsimaalainen. Juoni on selkeä punaista lankaa pitkin soljuva tarina, eikä aiheuta kovinkaan montaa wtf-hetkeä. Piirosjälkikin on selkeää ja varjostukset on tehty osittain tussaamalla, eikä kokonaan rasteri-tekniikalla kuten monet muut.

Kokemuksena Akira oli hyvin mielenkiintoinen teos. Se yhdistää hienosti "todellisuuden" ja yliluonnolliset asiat. Akira sai minut oikeasti miettimään ihmiskunnan synkimpiä puolia ja ennen kaikkea sitä, kuinka me todennäköisesti muuttuisimmekin aivan eläimellisiksi, jos tulisi kisaa ruuasta tai tilasta. Suosittelen kaikkia tutustumaan tähän teokseen ! :)
Uutta Akira-elokuvaa odotellessa..