Näytetään tekstit, joissa on tunniste ewan mcgreor. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ewan mcgreor. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. joulukuuta 2019

Star Wars: Episode IX Rise of Skywalker


Yli neljän vuosikymmenen ajan jatkunut eeppinen avaruusooppera on nyt saatu päätökseen. Rise of Skywalker on saagan yhdeksäs osa ja ainakin tällä hetkellä koko Star Wars -elokuvauniversumin viimeinen osa. Samalla se oli myös uuden Force Awakens elokuvan aloittaman sequel-trilogian päätös. Seuraavaksi seuraa spoilerien täyteinen arvostelu. Jos siis haluat välttyä juonipaljastuksilta, kannattaa suunnata katse jonnekin muualle ja palata tähän tekstiin, kun olet nähnyt uusimman Tähtien Sota -elokuvan.

On melkoisen valitettavaa, että Star Wars ei onnistunut pitämään itseään kasassa kokonaista uutta trilogiaa. Force Awakens on varmaan suosikkini kaikista Star Wars leffoista, mutta valitettavasti nämä trilogian seuraavat osat eivät yllä samalle tasolle ollenkaan. Siinä missä The Last Jedissa ei tuntunut olevan järjen häivääkään ja hahmot vain poukkoilivat ympäriinsä ilman minkäänlaista kehittymistä, oli Rise of the Skywalker jopa puuduttavan tylsä ja tasapaksu. Last Jedissa sentään oli niitä selkeästi huonoja ja hyviä kohtauksia, kun taas tämä jälkimmäinen jätti todella kylmäksi. Palpatinen mukaan tuominen tuntui aluksi todella hienolta jutulta ja cameo-roolissa hahmo olisikin ollut todella hieno juttu. Sen sijaan Palpatinesta piti vääntää se pääpahis tähän tarinaan ilman oikeastaan sen suurempaa pohjustusta. Toki ymmärtäähän sen, kun missään vaiheessa ei oikein esitelty mitään uutta pahista sarjaan ja Snokestakin hankkiuduttiin eroon jo the Last Jedissä. Enkä edes aio aloittaa Renin ritareista, jotka olivat kyllä niin hukkaan heitetty mahdollisuus. Monesti tuntuikin, että leffa pyrki vain korjaamaan edellisen tuotoksen aiheuttamia ongelmia.



Minua kovasti itseäni myös harmitti se, että Carrie Fisherin Leia oli elokuvassa vielä mukana. Näyttelijä ei tietenkään ollut itse enää kuvauksissa vaan oli luotu mukaan käyttäen tietokonegrafiikkaa ja jo olemassa olevaa materiaalia. Leia tuntuikin jäävän tästä syystä kylmäksi, väkinäiseksi ja etäiseksi, eikä hahmon kuolema enää herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita. Olin kuitenkin käsitellyt Fisherin sekä Leian kuoleman jo parisen vuotta sitten. Lukea ei puolestaan leffassa näkynyt juuri ollenkaan eikä Han Solon pienimuotoinen cameo pelastanut kyllä yhtään mitään. Tietenkin tässä sequel-trilogiassa piti jättää sijaa uusille hahmoille ja jättää konkarit taka-alalle mikä on sinällään ihan okei, harmi vain että Luke ja Leia eivät saaneet mielestäni ansaitsemaansa lopetusta tarinalleen. Hahmojen todella monet repliikit olivat myös uudelleen käytettyjä "viitauksia" edellisiin elokuviin, mutta suurimmalta osalta ne tuntuivat vain laiskoilta fanservice -hetkiltä. Toki elokuvassa oli paljon pientä kivaa faneille, mutta eeppisyys ja tunne olivat koko ajan tipotiessään. Iso plussa kuitenkin Obi-Wanin, Qui-Gonin, Anakinin, Yodan, Ashokan, Kannanin, Mace Windun sekä muutaman muun hahmon äänicameosta lopputaistelussa.

Jos jotain hyvää täytyy keksiä niin trilogian uudet hahmot loistivat kyllä elokuvassa. Kylo Ren ja Rey tuntuivat jälleen kehittyvän hahmoina ja molempien motivaatiot olivat jokseenkin selkeät. Pakotettu suudelma lopussa varmasti toimi reylo -shippaajille, mutta itse hykertelin pienille stormpilot -hetkille pitkin leffaa. Finn ja Poe olivat ehkä elokuvan mielenkiintoisimmat ja aidoimmat hahmot. Heidän kemiansa toimi keskenään sekä muiden hahmojen kanssa todella hyvin. Selkeästi huomasi myös, että Oscar Isaac otti kaiken ilon irti mahdollisesti viimeisestä Star Wars -elokuvastaan.Vähän samaan tapaan kuin Ewan McGregor aikanaan prequel-trilogiassa. Pakko myös mainita kuten Nuoskain totesi, mukana oli myös todella hyvin naishahmoja edustettuna ja mahtuipa mukaan yksi tyttöpusukin!



Se mikä Last Jedissa oli hyvää (uskokaa tai älkää, siinäkin oli jotain hyvää!) oli sen visuaalisuus. Suolaplaneetan taistelu sekä Holdon tekemä hyperajo-uhraus olivat visuaalisesti todella hienosti toteutettuja ja yhtiä parhaimpia kohtauksia koko saagassa. Rise of Skywalkerista ei näitä visuaalisesti hienoja hetkiä löytynyt oikein muualta kuin Reyn ja Kylon taistelusta Endorilla, jossa Kuolontähden rauniot tekivät kohtauksesta karun mutta kauniin. Muistikuvani elokuvasta on myös se, että se olisi ollut väritykseltään melko harmaasävytteinen, jopa mustavalkoinen osissa kohdista. Mikään kohtaus tai maisema ei tunnu pomppaamaan mieleeni ilman erityisen suurta pinnistelyä, vaikka elokuvan maailma tuntuikin pitkästä aikaa enemmän Star Warsilta niiden kömpelöiden animatronixien ja efektien myötä, mitkä toimivat tyylikeinona tässä leffassa erinomaisesti.

Rise of Skywalkerissa on paljon pientä kivaa Star Wars fanille. Elokuvallisesti se on kuitenkin melko keskinkertainen ja unohdettava. Tunteikkaimmatkin kohtaukset jättävät kylmiksi, joko sen takia että tunne pilataan pois seuraavassa kohtauksessa tai sitten katsoja ei vain ymmärrä miksi pitäisi olla surullinen. Kokonaisuutena tämä uusi trilogia pääsee vain parhaimmillankin samalle tasolle kuin prequel -trilogia ja jääkin todella kauas siitä mikä teki alkuperäisestä trilogiasta niin mahtavan. Usko Star Warsiin on horjunut melkoisesti, vaikka aika paljon sormien läpi katsonkin asioita. Ehkä Disneyn olisi hyvä jättää nyt Tähtien sota hetkeksi tauolle ja keskittyä johonkin aivan muuhun. Ilmeisesti Disney plussassa oleva the Mandalorian -sarja on enemmän sitä mitä Star Warsin kuuluisi olla. Kiitos Nuoskain ja Guy hyvistä pointeista mitä teitte tästä leffasta! Ei se ihan niin huono ole kuin ehkä ensivaikutelma antaa ymmärtää, mutta ilmeisesti Rise of the Skywalker ei vain ollut minulle.

perjantai 9. joulukuuta 2011

My Life as a Movie

Tulin tässä eräs kaunis päivä siis miettineeksi tätä yhtä elämän tärkeimmistä kysymyksistä eli, millainen olisi minun elämäni elokuvana? Ensin tietenkin ajattelin, että haluan näyttelijöiksi tämän hetken kuumimmat ykkösnimet ja juoneksi jonkun hulppean Hollywood-Mega-Action-Drama-Horror-sikermän, jossa veri lentää ja mummot huutaa hallelujaa ! No ei nyt ihan... Päädyin loppujen lopuksi melko tavalliseen tusinakamaan.. missä näyttelijät ovat kaikki omasta mielestäni lahjakkaita ja tietenkin ulkomaalaisia.. ja ihan vaan siksi, että en osaa oikein samaistaa itseäni kehenkään niistä neljästä-viidestä suomalaisesta näyttelijästä jonka tiedän nimeltä.. : )) Lukekaa siis itse millaisen elokuvan minusta saisi tehtyä.. : )) (huom. nimet ovat muutettu englantilaisiksi, mutta viitteitä saattaa löytyä nimen perusteella oikeisiin ihmisiin.. :))



Tapahtumat sijoittuvat joulukuun viimeisimmille viikoille. Thomas (Ewan McGregor) on sarjakuvapiirtäjä, joka tekee töitä milloin millekin hammastahna-firmalle. Palkka ei ole hänellä järin hyvä, mutta onneksi hänen miesystävänsä Mike (Ryan Gosling) on ravintolakokkina yhdessä New Yorkin parhaimmista ravintoloista. Thomas elää loistokasta elämää kattohuoneistossa Manhattanin yllä, mutta se jokin silti puuttuu kaikesta tästä täydellisyydestä. Muutama päivä ennen Thomasin ja Miken matkaa Hawajille tapahtuu kummia. Thomasin sarjakuvahahmo Myyttihamsteri alkaa ilmestyä tälle ensin unissa ja sitten jo hereilläkin.. ja juuri ennen matkan alkua Thomas ei haluakkaan lähtä Hawajille vaan takaisin Englantiin, hänen kotiseudulleen, viettämään joulua perheen kesken. Kaikki tämä johtaa siihen, että saan lopulta tehtyä läpimurto sarjakuvani, josta en vielä itsekään tiedä...

Siinä siis pohjustus tälle hieman psykologiselle draama-komedialle :)) Ohjaajaksi haluaisin tälle elokuvalle jonkun sellaisen, joka osaa tehdä hauskoja draamoja kuten Tom Hooper (Kunikaan Puhe) tai jonkun muun vähän vähemmän tunnetun.. Musiikista saisi vastata joko Thomas Newman tai Danny Elfman.. tykkään nimittäin molemmista todella paljon ja Newman osaa tehdä todella kaunista musiikkia kun taas Elfman tekee hauskaa ja hieman synkkää.. En osaa päättää..... Ehkä Newman sopisi paremmin..
Elokuvan tunnusbiisiksi kuitenkin haluan ehdottomasti Coldplayn Viva La Vidan. On muuten aika hieno biisi esim. lopputeksteihin.

Näyttelijöistä jo vähän tuossa mainitsinkin, mutta haluaisin kertoa vielä muistakin jotka valitsin mukaan..

Anne Hathaway as Blue
Blue on Miken sisko, joka päätyy mukaan matkalle Englantiin. Blue on juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteesta poikaystäväänsä ja onkin aivan murheen murtama, itsemurhan partaalla oleva Taru Sormusten Herrasta ja Star Wars-fani (nörtti). Mike vaatii, että myös sisko pääsee matkalle viettänään joulua Thomasin perheen kanssa.
Bluen hahmo toisi elokuvaan sopivaa huumoria, sillä Anne Hathaway osaa olla niin viehkeä, hauska kuin aivan ihanalla tavalla outo !

Muita näyttelijöitä olisivat Natalie Portman (Diana) ja Hugh Grant (Tom) Thomasin sisaruksina sekä Jennfier Saunders (Daisy) ja Dawn French (Violet) Thomasin parhaimpina ystävinä.

Lisäksi olisi myös monia ääninäyttelijöitä. Nimittäin mukana on muutamia hahmoja joita olen nyt jo luonut kuten Myyttihamsteri, Dorbie, Suipiana ja Kiltti-Käärme. Mukana olisi myös kissani, joka tämäkin osaa puhua Thomasin mielikuvituksessa. Myyttihamsterin ääntä en ole vielä osannut päättää, mutta Suipianalle haluaisin Helena Bonham Carterin ja kissallenki Ellen DeGeneresin.


Nimeksi olen elokuvalle ajatellut Man Behind the Myth - Mies Myytin takaa, mikä mielestäni on melko hyvä.. :)) Tietenkin elokuva voittaisi kaikki oskarit ja koldenloupit, puhumattkaan grammyistä ! Mutta tässä siis minun elämäni elokuvana. Mikäli itsekin innostuit tästä ja aloit miettiä omaa elämääsi elokuvana niin ole hyvä ja kirjoita siitä ja linkkaa minullekin ! Minusta on ihana lukea toisten My Life as a Movie-juttuja :))

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...