Blade Runner 2049

Heti alkuun täytyy myöntää, etten ole alkuperäistä Blade Runneria ikinä nähnyt. Kaiken lisäksi yksikään suoratoistopalvelu ei ole halunnut tarjota sitä valikoimassaan, joten en päässyt sitä mistään fiksusti katsomaankaan. Blade Runner maailma ei siis ollut juuri ollenkaan tuttu, mikä voi sinällään jo vaikuttaa tähän arviointiin.

Kyberpunk on kuitenkin itselleni jokseenkin tuttu tyylilaji. Roolipeleissä usein käytetty scifi-muoto on kiehtova sen dystopisen maailmankuvan takia. Hahmot ovat usein elämää ja taisteluita nähneitä ihmishirviöitä, kyynisiä ja kylmiä koneita, jotka puurtavat päivästä toiseen vain selviytyäkseen. Kuten alkuperäinenkin Blade Runner, myös Blade Runner 2049 onnistuu tarjoilemaan niin kyberpunk maailman kuin mahdollista on. Päähenkilön virkaa toimittaa K (Ryan Gosling), joka siis elokuvan nimen mukaisesti on Blade Runner, virkavallan edustaja, joka metsästää replikantteja työkseen. Replikantit ovat eräänlaisia keinoihmisiä (vähän kuin synthit, androidit yms.) ja myös K itse on replikantti.

Juonta ei hirveän ihmeellisesti voi kuvailla, ettei se spoilaa mitään. Elokuva alkaa kuitenkin sillä, kun K saapuu rutiininomaiselle tehtävälle. Erinnäisten mutkien kautta selviää, että tehtävä ei ollutkaan ihan perinteinen "eliminoi replikantti" vaan se poikii paljon lisäkysymyksiä ja pahimmillaan saattaa muuttaa maailmaa. Gosling vetää hahmonsa todella konemaisesti ja tunteettomasti, kuten replikantille sopii. Vastanäyttelijänä Join roolissa toimiva Ana de Armas sen sijaan tuo sitä pientä elonpilkahdusta kylmään maailmaan.

Kukaan hahmoista ei ole mitenkään superhyvä tai mieleenpainuva, mikä on ainakin minulla tosi iso miinus elokuvalle. Harrison Ford vetää sen saman roolin kuin kaikessa muussakin, mutta tässä roolissa hän ei ole niin vitsikäs ja charmikas kuin yleensä. Pahiksen roolissa toimiva Jared Leto puolestaan on tuttu ja turvallinen mitään sanomaton pahis, joka ehkä tulevissa Blade Runner -elokuvissa nousee potentiaaliinsa.

Oscareissa elokuva tullaan näkemään varmasti. Etenkin teknisen puolen palkintojen ehdokkuudet ovat varmoja. Se tuleeko elokuva mitään voittamaan onkin sitten toinen juttu. Kuvaus, äänet ja musiikki varmasti nähdään ehdokkuuksina, vaikka itsekään en musiikille hirveästi lämmennyt. Hans Zimmer kuulosti enemmän elokuvasta potkut saaneelta Jóhan Jóhanssonilta mikä oli oikeastaan hieman huvittavaa. Miksei Jóhanssonin musiikki kelvannut, jos Zimmer kuitenkin tekee lähes samanlaista tällä kertaa? Kuvaus sen sijaan teki minuun vaikutuksen. Elokuvassa oli todella monia kauniita kohtauksia, joissa maailman tyhjyys ja kylmyys tuntuivat käsinkosketeltavilta. Värimaailma oli aivan järjettömän kaunis ja etenkin hetket, jolloin oltiin lähes täysin valkoisessa ympäristössä tuntuivat niin vastakohtaiselta tuohon rosoiseen maailmaan. 

En voi väittää, että olisin jotenkin hurahtanut Blade Runner maailmaan. Elokuva oli ihan katsottava ja miltei kolmetuntinen elokuva menikin yllättävän nopeasti. Ehkä alkuperäisen fanit saaavat tästä kunnollisen nostalgiapiikin, mutta itse en kokenut juuri mitään sen ihmeellisempiä tunteita koko leffan aikana. Enemmänkin mietin vain sitä, kuinka kivasti tästä voi ottaa vaikutteita tuleviin ropeihin!

My Life as a Movie

Tulin tässä eräs kaunis päivä siis miettineeksi tätä yhtä elämän tärkeimmistä kysymyksistä eli, millainen olisi minun elämäni elokuvana? Ensin tietenkin ajattelin, että haluan näyttelijöiksi tämän hetken kuumimmat ykkösnimet ja juoneksi jonkun hulppean Hollywood-Mega-Action-Drama-Horror-sikermän, jossa veri lentää ja mummot huutaa hallelujaa ! No ei nyt ihan... Päädyin loppujen lopuksi melko tavalliseen tusinakamaan.. missä näyttelijät ovat kaikki omasta mielestäni lahjakkaita ja tietenkin ulkomaalaisia.. ja ihan vaan siksi, että en osaa oikein samaistaa itseäni kehenkään niistä neljästä-viidestä suomalaisesta näyttelijästä jonka tiedän nimeltä.. : )) Lukekaa siis itse millaisen elokuvan minusta saisi tehtyä.. : )) (huom. nimet ovat muutettu englantilaisiksi, mutta viitteitä saattaa löytyä nimen perusteella oikeisiin ihmisiin.. :))

Tapahtumat sijoittuvat joulukuun viimeisimmille viikoille. Thomas (Ewan McGregor) on sarjakuvapiirtäjä, joka tekee töitä milloin millekin hammastahna-firmalle. Palkka ei ole hänellä järin hyvä, mutta onneksi hänen miesystävänsä Mike (Ryan Gosling) on ravintolakokkina yhdessä New Yorkin parhaimmista ravintoloista. Thomas elää loistokasta elämää kattohuoneistossa Manhattanin yllä, mutta se jokin silti puuttuu kaikesta tästä täydellisyydestä. Muutama päivä ennen Thomasin ja Miken matkaa Hawajille tapahtuu kummia. Thomasin sarjakuvahahmo Myyttihamsteri alkaa ilmestyä tälle ensin unissa ja sitten jo hereilläkin.. ja juuri ennen matkan alkua Thomas ei haluakkaan lähtä Hawajille vaan takaisin Englantiin, hänen kotiseudulleen, viettämään joulua perheen kesken. Kaikki tämä johtaa siihen, että saan lopulta tehtyä läpimurto sarjakuvani, josta en vielä itsekään tiedä...

Siinä siis pohjustus tälle hieman psykologiselle draama-komedialle :)) Ohjaajaksi haluaisin tälle elokuvalle jonkun sellaisen, joka osaa tehdä hauskoja draamoja kuten Tom Hooper (Kunikaan Puhe) tai jonkun muun vähän vähemmän tunnetun.. Musiikista saisi vastata joko Thomas Newman tai Danny Elfman.. tykkään nimittäin molemmista todella paljon ja Newman osaa tehdä todella kaunista musiikkia kun taas Elfman tekee hauskaa ja hieman synkkää.. En osaa päättää..... Ehkä Newman sopisi paremmin..
Elokuvan tunnusbiisiksi kuitenkin haluan ehdottomasti Coldplayn Viva La Vidan. On muuten aika hieno biisi esim. lopputeksteihin.

Näyttelijöistä jo vähän tuossa mainitsinkin, mutta haluaisin kertoa vielä muistakin jotka valitsin mukaan..

Anne Hathaway as Blue
Blue on Miken sisko, joka päätyy mukaan matkalle Englantiin. Blue on juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteesta poikaystäväänsä ja onkin aivan murheen murtama, itsemurhan partaalla oleva Taru Sormusten Herrasta ja Star Wars-fani (nörtti). Mike vaatii, että myös sisko pääsee matkalle viettänään joulua Thomasin perheen kanssa.
Bluen hahmo toisi elokuvaan sopivaa huumoria, sillä Anne Hathaway osaa olla niin viehkeä, hauska kuin aivan ihanalla tavalla outo !

Muita näyttelijöitä olisivat Natalie Portman (Diana) ja Hugh Grant (Tom) Thomasin sisaruksina sekä Jennfier Saunders (Daisy) ja Dawn French (Violet) Thomasin parhaimpina ystävinä.

Lisäksi olisi myös monia ääninäyttelijöitä. Nimittäin mukana on muutamia hahmoja joita olen nyt jo luonut kuten Myyttihamsteri, Dorbie, Suipiana ja Kiltti-Käärme. Mukana olisi myös kissani, joka tämäkin osaa puhua Thomasin mielikuvituksessa. Myyttihamsterin ääntä en ole vielä osannut päättää, mutta Suipianalle haluaisin Helena Bonham Carterin ja kissallenki Ellen DeGeneresin.

Nimeksi olen elokuvalle ajatellut Man Behind the Myth - Mies Myytin takaa, mikä mielestäni on melko hyvä.. :)) Tietenkin elokuva voittaisi kaikki oskarit ja koldenloupit, puhumattkaan grammyistä ! Mutta tässä siis minun elämäni elokuvana. Mikäli itsekin innostuit tästä ja aloit miettiä omaa elämääsi elokuvana niin ole hyvä ja kirjoita siitä ja linkkaa minullekin ! Minusta on ihana lukea toisten My Life as a Movie-juttuja :))